Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Doctor Phantomizer - 17.02.2013 klo 04:41:32
-
Ajattelin aluksi että perustan ketjun Toimintasankarit alueelle, mutta päätin sitten laajentaa...
Eli olen kirjoittamassa artikkelia blogiini teineille suunnatusta sarjakuvasta ja sarjakuvahahmoista. Lasken joukkoon lähinnä siis sarjakuvia, jotka ovat suorasti teineille, eivätkä siis oikeastaan kenellekään muulle. Aiheesta on varmasti paljon puhuttavaa jne. mutta avitetaan nyt kuitenkin vähän ketjua, että se pääsee vauhtiin.
Ensinnäkin, haluaisin tietää minkälaista on teineille suunnattu eurooppalainen ja kotimainen sarjakuva, ja miten se eroaa muista, ja onko sitä? Minulle itselle ei tule mitään mieleen. Tässä voisitte vähän auttaa minua.
Toimintasankarit puolella tiedän aika hyvin historian pääpiirteittäin:
X-Men. Teen Titans. Robin. Young Avengers. Batgirl. Ultimate Spider-Man. Spider-Man. Jotain. Aukkoja voisi täyttää ja voisi vähän kiinnostavampaa tietoa kerätä joten kertokaas vähän.
Onko olemassa Lännensarjakuvaa, joka olisi teineille? Tai jossa käsiteltäisiin teinejä puhuttavia aiheita?
Ankka puolella tietoni on aika hämärää. Ilmeisesti Ankanpojista ja Mortista ja Vertistä on jotain, mutta en oikein saa kiinni aiheesta. Kertokaa mistä aloittaa.
Japanilainen teinisarjakuva pursuaa varmasti kaikilla jo korvista. Haluaisiko joku kertoa siitä jotain uutta ja kiinnostavaa?
Alternative ja omakustanteet käsittelee sitten varmaan draaman ja huumorin keinoin asiaa. Vai onko muita? Kertokaas!
Onko muita teini-strippejä kuin Jere?
Kertokaas myös kaikki mieleen tuleva mielenkiintoinen tieto.
-
Cherry Poptart (myöh. pelkkä Cherry) kulkee Archien polkuja (tekijä oli jopa lakituvassa yhdennäköisyyden takia).
-
Cherry Poptart (myöh. pelkkä Cherry) kulkee Archien polkuja (tekijä oli jopa lakituvassa yhdennäköisyyden takia).
Se nyt ei ole ihan teinixsarjakuva..
Archien tyypit ovat kyllä tiukkoja valvomaan oikeuksiaan. Kurtzmanin ja Elderin Archie-parodia 60-luvun alusta on edelleen julkaisukiellossa. Ei auttanut vaikka Elder piirsi kaikille hahmoille parrat ja aurinkolasit.
-
Vampironican teki Larry Todd, tuikihyödyllisten "Dr. Atomic" -sarjojen piirtäjä.
Mulla oli joskus tuo Cherry Poptart #1. Siinä sarjassa josta tuo google books-linkin kuvanäyte on peräisin (Hot rod boogie) puuhastelee jätkä, joka on ilmetty Jughead ilman päähinettä.
-
Toiseksi viimeisessä ruudussa tapahtuu aseellinen ryöstö.
Yhteiskuntasatiiria. Undergraundia.
-
Young Avengers ja etenkin Runaways täyttänevät teinisarjojen tunnusmerkit?
Oisko myös X-23 alunperin ollut teinisarja?
-
Olenkos minä nyt ilkeä sanoessani, että eikös kaikki Comics Coden jälkeinen jenkkisarjakuva ennen underground-sarjoja ollut teinisarjakuvaa...
Sittemmin 90-luvulla teinisarjoja nimitettiin "aikuisten sarjakuvaksi" ja niissä seikkailivat nukkumatin ja kuoleman kaltaiset höpönassut. Minä olin teini juuri tuossa vaiheessa ja emoilu oli pop.
Elokuvien tapauksessa 2000-luvun vaihteessa puhuttiin kovasti siitä, että elokuvat täytyy tehdä teineille, kun niitä on maailma täynnä, mutta sarjakuvia täytyy tehdä aikuisille kun entiset teinit eivät kasva niistä ulos. Näin elokuvat ovat entistä hölmömpiä ja sarjakuvat entistä fiksumpia. Kaikki voittavat... eikun...
-
Niin no, ainoa joka on hakusessa jossakin määrin on Jiksi, siis toki nuokin ovat ihan maininnan arvoisia teini-ikäisiä kiinnostavia sarjoja, mutta se mitä nyt haen on lähinnä tuota teini-ikää suorasti käsittelevää teini-sarjakuvaa. Yritän luoda jonkinlaista käsitystä siitä, miten teinejä hamoina käsitellään sarjakuvissa, nykyään ja ennen ja eri sarjakuvagenreissä jne.. Kertokaa kaikki kiinnostava noista.
-
Aloitus vain antoi ymmärtää ettei näitä nyt haeta.
Ah, sori -en tapaa lukea kuin maksimissaan kursoorisesti noita Riddlen jorinoita...
Sittemmin 90-luvulla teinisarjoja nimitettiin "aikuisten sarjakuvaksi" ja niissä seikkailivat nukkumatin ja kuoleman kaltaiset höpönassut. Minä olin teini juuri tuossa vaiheessa ja emoilu oli pop.
Paitsi että noihin maailmanaikoihin ei kukaan tainnut tietää mitään emoilusta joka taitaa olla sanana keksitty kymmenisen vuotta myöhemmin.
-
Paitsi että noihin maailmanaikoihin ei kukaan tainnut tietää mitään emoilusta joka taitaa olla sanana keksitty kymmenisen vuotta myöhemmin.
HC-punkista lähtöisin olevan emo-termin historiahan ulottuu tuonne 1980-luvun puoliväliin. 1990-luvulla grungen suosio lisäsi myös emocoren suosiota. 1990-luvun kuluessa sana sai myös sen yleisemmän tyylimerkityksensä.
Sanaa ruvettiin sittemmin yliviljelemään 2000-luvulla, kun erityisesti nettikirjoituksissa perusidiootit luokittelivat lähes kaiken tummempisävyisen alternativen emo-osastoon. Haukkumasanaksihan termin voi nykyisin laskea.
-
Ok, sitten on vain kyseessä meikäläinen joka ei ole kuullut termiä ennen 2000-lukua.
Mikä on sinänsä huvittavaa koska 80/90 luvun taipeessa olin gotiikkaan ja punkkiin päin kallellaan.
-
Viestin ydin oli ravistella hieman ahdasta näkökulmaa, joka aloitusviestissä oli otettu lähtökohdaksi.
Emoilu oli emoilua ennen termin keksimistä, kyllä samat teini-ikään kuuluvat jutut ravistelivat teinejä 90-luvulla aivan samoin kuin nykyisin.
-
Riddlen avausviestissään peräänkuuluttamasta eurooppalaisesta (esi)teinisarjakuvasta pitää tietysti mainita Måns Gahrtonin ja Johan Unengen Bert sekä Eva & Adam! :)
Tuoreempaa eurooppalaisvaikutteista (joskin tekijät ovat kanadanranskalaisia) tuotantoa on sitten esim. Dubucin ja Delafin tyttöjen välistä "ystävyyttä" käsittelevä Les Nombrils. Kaltaiseni ranskaa kankeasti taitavat voivat lukea sitä myös englanniksi, Cinebookilta on tullut kolme albumia nimellä "Bellybuttons".
EDIT: Täydennetty tekijäin kotimaatiedot.
-
Mikä on sinänsä huvittavaa koska 80/90 luvun taipeessa olin gotiikkaan ja punkkiin päin kallellaan.
Eipä tuo "emotive hardcore" tainnutkaan Suomessa kovinkaan merkittävästi vaikuttaa. Emo-bändit lajiteltiin kaikki grungeen. :)
Gotiikankin suhteen on hassua, että virallinen emo ei ollut mitenkään muotitietoista. En itsekään tiedä, että miten gootit on saatu sekoitettua emoon.
Teinisarjakuvan suhteen Japani on taatusti suurin tuottajamaa. Jenkkilässä televisio ja elokuvateatterit taitavat olla merkittävämmät kanavat teinikerronnalle.
Voisiko Anun ja Antin seikkailut laskea teinisarjakuvaksi. Entä Witch-lehdet ja sen sellaiset.
-
Gotiikankin suhteen on hassua, että virallinen emo ei ollut mitenkään muotitietoista. En itsekään tiedä, että miten gootit on saatu sekoitettua emoon.
Ulkonäkö?
Voisiko Anun ja Antin seikkailut laskea teinisarjakuvaksi. Entä Witch-lehdet ja sen sellaiset.
Olisiko molempien kohdetyhmä kyllä oleellisesti nuoremmille?
Tai ainakin Witchin tms.
Mangasuosion myötä DC aloitti aikoinaan Minx -alamerkin joak oli nimenomaan suunnattu teinitytöille. Tusinan verran manga-alpparin kokoisia julkaisuja pukkasivat ulos ennen kuin pistiät lapun luukulle. Sääli sinänsä koska enin osa oli oikein luettavaa kamaa jopa näin kohdeyleisön ulkopuolelta.
Varhaisteineille löytyy Previewsistä jonnin verrankin nimikkeitä mutta eipä noista kauheasti kukaan taida täälläpäin olla kiinnostunut. Laadukkaimpia ovat mielestäni oleet First Second sekä Kids Can Press. Lernerilläkin oli jotain nimikkeitä.
-
Englanninkielisistä tulee mieleen ainakin Andi Watsonin varhainen Skeleton Key, ja varhaisteiniosastolta Ted Naifehin Courtney Crumrin ja James Robinsonin Leave It to Chance.
Gene Luen Yangin American Born Chinese ja vera Brosgolin Anya's Ghost ovat vilkaisun arvoisia.
Scott Pilgrim mennee myöhäisteinistä?
Love & Rocketsissa ainakin Gilbertillä on ollut myös teinihahmoja paljon ja jotkut tarinakaaret keskittyvät painottuvat näihin.
Bryan Talbotin Tale of One Bad Rat.
V for Vendettassakin Eveyn aikuistuminen on iso osa tarinaa...
Jen van Meterin Hopeless Savages
Chynna Chugstonin Blue Monday.
Peter Baggen Haten alkuajat.
Kyllähän näitä löytyy, ja supersankareissa näitä teemoja löytyy sitten vilisemällä. Jos tuosta Jiksin irvailemasta Sandmanista jonkun kohdan nostaisi esiin niin sitten vaikka se eka Death-minisarja High Cost of Living.
Ja mangoistahan noin 95% on teinisarjakuvaa :)
-
Englanninkielisistä tulee mieleen ainakin Andi Watsonin varhainen Skeleton Key, ja varhaisteiniosastolta Ted Naifehin Courtney Crumrin ja James Robinsonin Leave It to Chance.
Gene Luen Yangin American Born Chinese ja vera Brosgolin Anya's Ghost ovat vilkaisun arvoisia.
Jep, hyviä heittoja.
Love & Rocketsissa ainakin Gilbertillä on ollut myös teinihahmoja paljon ja jotkut tarinakaaret keskittyvät painottuvat näihin.
V for Vendettassakin Eveyn aikuistuminen on iso osa tarinaa...
Peter Baggen Haten alkuajat.
En kyllä lähtisi luokittelemaan teineille suunnatuksi sarjakuvaksi kaikkea missä on teini-ikäisiä hahmoja. Itse en kyllä pidä näitä mitenkään teinisarjakuvana, jos kohta teini-ikä määritteenä taitaa olla 13-19 ja se mikä istuu tuon haitarin yläpäälle ei välttämättä toimi enimmälle osalle nuorempaa osiota. Ehkäpä itse miellän enempi teinisarjakuvaksi varhaisteineille suunnatut jutut.
-
En kyllä lähtisi luokittelemaan teineille suunnatuksi sarjakuvaksi kaikkea missä on teini-ikäisiä hahmoja. Itse en kyllä pidä näitä mitenkään teinisarjakuvana, jos kohta teini-ikä määritteenä taitaa olla 13-19 ja se mikä istuu tuon haitarin yläpäälle ei välttämättä toimi enimmälle osalle nuorempaa osiota. Ehkäpä itse miellän enempi teinisarjakuvaksi varhaisteineille suunnatut jutut.
Joo, nuo (V for Vendetta, Love & Rocketsin kirja X, Hate) ovat ehkä sellaisia 16+ vuotiaille sopivia siinä missä joku Leave It to Chance enemmän varhaisteiniä.
-
Kunnaksen Nyrock cityä voi kai pitää julkaisuympäristönsä puolesta teineille suunnattuna sarjakuvana. Voi tosin olla, että se vetosi enemmän Suosikin lukijoiden ikähaitarin yläpäähän.
-
Kertokaas myös kaikki mieleen tuleva mielenkiintoinen tieto.
Kaikki "tieto" tässä ketjussa näyttäisi riippuvan tietäjästä. Johtuiskohan siitä että kysymys, eli koko ketjun ajatus on enemmän kuin epäselvä?
Teinit (ainoana) kohderyhmänä ei ole ollut enää pitkään aikaan kustantajalle kovin relevantti. Sitä ennen käytännössä kaikki sarjakuva oli suunnattu ensisijaisesti lapsille ja teineille. Nykyään teinit ovat ns. kohderyhmänä vain silloin kun tehdään isosti jotain brändia. Käytännössä nämä ovat sellaisia lyhyitaikaisia muotirykäisyjä.
Mikään ei kuitenkaan estä teiniä lukemasta sarjakuvia, kuten vaikkapa Aku Ankkaa. Jotkut teinit jopa lukevat lasten sarjakuvia (esim. Hamtaro) tai sitten aikuisten sarjakuvia tai sanomalehtisarjakuvia (Fingerpori, Nemi). Nykyteinien enin mielenkiinto kuitenkin tuppaa valitettavasti suuntautumaan kaikkeen aivan muuhun kuin sarjiksiin. (Japani-intoilussakin manga oli ja on vain yksi sivujuonne)
-
Viestin ydin oli ravistella hieman ahdasta näkökulmaa, joka aloitusviestissä oli otettu lähtökohdaksi.
Emoilu oli emoilua ennen termin keksimistä, kyllä samat teini-ikään kuuluvat jutut ravistelivat teinejä 90-luvulla aivan samoin kuin nykyisin.
Sinä vain teet siitä ahtaan näkökulman. Jos ajattelemme vain yksinkertaisesti että mitä teinit lukevat voimme päätyä niin suunnattomaan off-topiciin, että missään keskustelussa on mitään järkeä. Sitäpaitsi sille sinun hemmetin Sandmanillesi on jo oma ketjunsa jossa voit "emoilla" rauhassa. Usko pois, minä en sinne astu jalallanikaan.
Kun minä oli teini, minua kiinnosti J.M.S.:n Spider-Man, Ultimate Spider-Man, Wolverine, Peter Punk, TMNT jms. Kuuntelin humppaa, ja lempileffoihini kuului Gremlins, Mars hyökkää, Matrixit, TSH, Star Warsit ja Pikku Vampyyri. En oikein ymmärrä miten näihin liittyy emoilu, mutta kai niihin sitten liittyy. Sinähän se parhaiten tiedät.
Joo, siis en yritä vihjailla että olisi yhtään sen ahdasmielisempäää ajatella että kaikkia teinejä kiinnostaisi emoilu...pois se minusta...
Olisiko molempien kohdetyhmä kyllä oleellisesti nuoremmille?
Tai ainakin Witchin tms.
No minä ainakin luin Witchiä teininä. Ja se sitäpaitsi kertoo teini-ikäisistä. Jotenkin en vaan ymmärrä miksi kohderyhmä olisi nuoremmat kuin esiteinit. Ei lapset tuommoisista kuitenkaan ole kiinnostunut.
Anun ja Antin seikkailut on aika vaikea. Se on vähän sama juttu kuin Tintti.
En kyllä lähtisi luokittelemaan teineille suunnatuksi sarjakuvaksi kaikkea missä on teini-ikäisiä hahmoja.
Tämä on hyvä huomio. Minusta on toki myös tärkeää missä roolissa tarinan teini on, ja kenelle tarinaa kerrotaan. Tietysti on poikkeuksia. Mutta pääasia kai on ne teemat. Mutta kyllä minusta ihan suoraan teini-ikäisille suunnatussa sarjakuvassa on pääosassa teini.
Kunnaksen Nyrock cityä voi kai pitää julkaisuympäristönsä puolesta teineille suunnattuna sarjakuvana. Voi tosin olla, että se vetosi enemmän Suosikin lukijoiden ikähaitarin yläpäähän.
No, itse luin sen teininä ja pidin kovasti.
Kaikki "tieto" tässä ketjussa näyttäisi riippuvan tietäjästä. Johtuiskohan siitä että kysymys, eli koko ketjun ajatus on enemmän kuin epäselvä?
Lue kaikki viestini huolella, ja kysy sitten yksi kerrallaan epäselviä asioita.
Teinit (ainoana) kohderyhmänä ei ole ollut enää pitkään aikaan kustantajalle kovin relevantti. Sitä ennen käytännössä kaikki sarjakuva oli suunnattu ensisijaisesti lapsille ja teineille. Nykyään teinit ovat ns. kohderyhmänä vain silloin kun tehdään isosti jotain brändia. Käytännössä nämä ovat sellaisia lyhyitaikaisia muotirykäisyjä.
Voisitko, kun nyt kerran aloitit jo, kertoa näistä " lyhyitaikaisista muotirykäisyistä"?
-
En oikein ymmärrä miten näihin liittyy emoilu, mutta kai niihin sitten liittyy.
No, tämähän oli oikein kunnon emopurkaus...
Teini-ikäisiähän toki yhdistävät aikakausista riippumattomat kehitysvaiheet ja niihin liittyvä asioiden voimakas kokeminen.
Tarkastele teinisarjakuvaa hieman linnunsilmäperspektiivistä, niin on sitten myös jotain muutakin sanottavaa kuin, että Robin on teini...
-
Lasken joukkoon lähinnä siis sarjakuvia, jotka ovat suorasti teineille, eivätkä siis oikeastaan kenellekään muulle.
Alun perin ajatuksesi oli kai tämä. Mutta siinä vaiheessa kun päädytään tähän:
No, itse luin sen teininä ja pidin kovasti.
Ollaan jo syvällä suossa. Puhumattakaan siitä että Googlaus tarjoaa:
Kaksplus - Teini-ikä 12-15 v.
Teini – Wikipedia: Viime vuosina arkipäiväiseen käyttöön yleistynyt teini-ikä vastaa siis jotakuinkin 13–19-vuotiaita
Kysymyksesi kuului siis tämän perusteella mitä sarjakuvia on suunnattu 12-19-vuotiaille. Helpompi on määritellä, että mitä sarjakuvia EI ole suunnattu tuon ikäisille.
Voisitko, kun nyt kerran aloitit jo, kertoa näistä " lyhyitaikaisista muotirykäisyistä"?
Kuten jo totesin, jonenkin 80-90-lukujen vaihteeseen asti kuviteltiin yleisesti että sarjakuva kiinnostaa pelkästään teinejä ja lapsia. Julkaisut olivat siis joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta hakemaasi osastoa.
Sitten kun lehtimarkkina alkoi urakalla pirstoutua, Suomessa näitä uudempia "teinisarjislehtiä", joihin viittasin on julkaissut lähinnä Egmont. En ole niitä seurannut tai lehtipisteissä edes noteerannut, sillä sarjakuvallisesti ne eivät ole tarjoneet mitään edes etäisesti kiinnostavaa.
Ketjussa mainittu W.I.T.C.H. (jolla on muistaakseni omakin ketju täällä) oli tavallaan teinimeininkiä mutta Lönkan tapaan uskon että ainakin puolet lukijoista oli pikemminkin lapsia kuin teinejä. Kun lukijoissa oli varmasti vähemmän yli parikymppisiä, ilman lapsia ei olisi päästy niin suuriin levikkilukuihin. Lapsiyleisöön viittaa myös se että hahmot olivat nipin napin murkkuja. Yleensä laskelmoidaan että sankarit vetoavat enemmän tai vähemmän itseään nuorempiin lukijoihin tai katsojiin.
Lisäksi teinimuodista puhuttaessa lienee hyvä huomioida myös että kiinnostuksen kohteet tuppaavat vaihtelemaan aika lailla sukupuolen mukaan. Tietokonepelien ja konsolien yleistymisen jälkeen sarjakuva ei ole laajemmin kiinnostanut teinipoikia. Stereotyyppiajattelun mukaan tytöt taas ovat poikia hanakampia lukijoita, ja heille kannattaa siis (ehkä edelleenkin?) suunnata kirjoja ja lehtiä.
-
No, tämähän oli oikein kunnon emopurkaus...
Teini-ikäisiähän toki yhdistävät aikakausista riippumattomat kehitysvaiheet ja niihin liittyvä asioiden voimakas kokeminen.
Tarkastele teinisarjakuvaa hieman linnunsilmäperspektiivistä, niin on sitten myös jotain muutakin sanottavaa kuin, että Robin on teini...
Niin no, tässä ketjussa on jo paljon mielenkiintoisia ajatuksia, joista haluan kuulla lisää, mutta sinulta ei yhtäkään, paitsi toki ehkä jotain sivumainintaa, kun ongelma on se, että en oikein tavoita, että miksi aikuisten sarjakuva (Sandman) iskisi teineihin, mikä siinä saa nuorten päät sekaisin, ja miksi juuri Sandman, ettei esimerkiksi vaikka joku Alan Mooren viritys, jossa on paljon syvempiä ajatuksia, jotka ovat lähempänä tosielämää. Enkä oikein tavoita, että mitä väärää on ajatuksessa että teini-sarjakuvassa, joka on siis suunnattu teineille, on teini pääosassa...
Katsos kun en aio sinun tapaasi kirjoittaa että "koska teinit ovat idiootteja, he tykkäävät Sandmanistä". Tarkoitan, että minä kuulun niihin ihmisiin jotka ovat aina vihanneet Sandmaniä ja myös Gaimania, koska se ollut aina sitä "emoilua". Sitäpaitsi enemmän olen teininä kokenut jonkun X-Menin tms. olevan se minun juttuni, koska kaikki teinit luulevat olevansa erilaisia, minä myös. Toki minua jo teininä kiinnosti Matrixin filosoofinen höttöntöttö, mutta en koe että kovin monet minun ikäiset näkivät Matrixit muuna kuin toimintaleffana. Useimmat eivät edes käsittäneet sitä oikein.
Fyysisesti teinit ovat ja kokevat kyllä hyvinkin samanlaisia asioita, mutta esim. minä juoksin koko ylä-asteen koulukiusaajia karkuun niin kuin moni muukin täällä varmastikin, mutta ei meidäm koulun kiusaajat juossut ketään karkkuun. Pointtini on, että erilaisessa kasvuympäristössä kasvavien teinien elämä, ja se miten he kokevat sen, ovat hyvin erilaista.
Mistä tulikin mieleen: Kertokaas sarjakuvaa jossa on erilaisessa kasvuympäristössä tms. olevia teinejä?
Kysymyksesi kuului siis tämän perusteella mitä sarjakuvia on suunnattu 12-19-vuotiaille. Helpompi on määritellä, että mitä sarjakuvia EI ole suunnattu tuon ikäisille.
No sanotaan nyt vaikka, jos todella on sinusta noin pilkun tarkkaa, että 12-19.
Lisäksi sarjakuvassa tulee olla teini-ikäinen tai useampi.
Sen tulee käsitellä teini-ikään liittyviä asioita.
Vähintään 2 sääntöä pitää täyttyä.
Ja kun nyt kerran Reima ei ilmeisesti ole perehtynyt aiheeseen tarpeeksi, niin voiko joku muu kertoa näistä " lyhyitaikaisista muotirykäisyistä" lyhyesti? Minua ne jäivät kiinnostamaan. Siis mistä sarjoista on kyse, ja miten kauan ne ovat kestäneet ja mitä uutta ne ovat tuoneet teineille suunnattuun sarjakuvaan vai ovatko ollenkaan jne.
-
Nyt löytyi pari esimerkkiä kun kaivelin B5-lehtien pinoa. Eli Star School vuodelta 2006 ja Girls v. 2002. Molemmissa noin 30 sivua sarjiksia. Edellisessä muutama aukeama ja jälkimmäisessä 20-30s. diibadaaba tekstiä.
-
DCllä oli 70-luvulla (kaiketi jo ed. vuoskymmenellä) liuta Archien kaltaisia sarjakuvia mainoksien perusteella, kaiketi ostajakuntaa riitti.
-
Hyvät hyssykät!
Female Journalist Gets Rape Threats Over Comic Book Criticism (http://www.thedailybeast.com/articles/2014/04/21/female-journalist-gets-rape-threats-over-comic-book-criticism.html)
After criticizing the new ‘Teen Titans’ cover, Janelle Asselin was name-called and threatened with rape. The worst part? No one is surprised.