Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => Aiheen aloitti: Inka - 16.08.2012 klo 12:49:48
-
Brobleemi on nyt siis tämä:
Haluaisin käyttää sarjakuvassani sota-aikaista radio-ohjelmaa. Tällaisia löytyy ylen elävästä arkistosta. Radio-ohjelman pätkä tulisi sarjikseni johonkin ruutuun tekstinä tyyliin, joku kuuntelee radiota ja sieltä tämä ohjelma tulee.
Nytpä siis mietinkin, että kenelläköhän on tekijänoikeudet näihin? Ylellä? Jos sarjikseni mahdollisesti joskus julkaistaan, niin riittäkö merkintä lainauksesta, vai tarvitsenko luvan jostakin?
Helpointahan olisi jättää tämä käyttämättä, mutta kun.
-
sitaattioikeushan tässä nähtävästi pätee, et ole kuitenkaan kokonaisuudessaan toisintamassa radio-ohjelmaa sellaisenaan.
lieveteksteihin laitat ohjelman tekijöiden tiedot ja sillä hyvä.
Luvan pyytäminen on toki hyvän tavan mukaista.
Mutta käytät materiaalia oman itsenäisen teoksesi osana ajankuvan luomiseen , nähdäkseni (huom. Maallikko, ei lakimies) sitaattioikeus kattaa tämän kunhan kreditoit suoran lainauksen teoksen tietojen yhteydessä.
-
Ensinnäkin, et kertonut minkä tyyppisestä ohjelmasta on kyse. Onko kyseessä todellakin (taide)teos, esimerkiksi runonlausunta tai kuunnelmateksti, jota tekijänoikeus suojaisi?
Sanoisin että lyhyt lainaus menee ihan sillään, jos sarjakuvassa tapahtuu muutakin (teet siis kollaasin). Mikään ei kuitenkaan estä muuttamasta sanamuotoa sen verran että missään tapauksessa mitään eturistiriitaa ei tule. Tekijänoikeus ei suojaa sisältöä (esim. uutistapahtuma) eikä ideaa (esim. jossain paikassa räjähtää pommi) vaan pikemminkin muotoa, sitä miten idea esitetään.
Tekijänoikeuksien vanhentumisesta tässä yhteydessä en osaa sanoa.
-
Ei tarvitse kysellä lupaa sarjakuvaan. Jos haluaisit käyttää radio-ohjelmaa esim. lyhytelokuvasi taustalla, niin siitä kyllä kehottaisin kysymään lupaa. Ylellähän on oikeudet myös itse radiosta/tv:stä nauhoitettuihin ohjelmiin eli niitä ei saa levittää tai kopioida.
Lukijoiden kannalta tietysti voi olla kohteliasta laittaa sarjakuvaan mukaan tieto sitaatin lähteestä.*
*vaikka tähdellä alalaitaan tai sarjakuva alkuun merkintä "sivulla 3 oleva lainaus on Yleisradion ohjelmasta X joka esitettiin 26.7.1942"
-
Kiitos nopeista vastauksistanne. Kyseessä on siis uutislähetys, jossa reportteri haastattelee pommituksessa hajonneesta talosta pelastunutta miestä. Ei siis varsinaisesti minkäänsortin "teos". Sitaattia peliin.
Olen piirtäessäni kuunnellut näitä 40-luvun radio-ohjelmia ja niistä huokuu niin ylivoimaisesi ajan henki, että sormet hinkuu tussaamaan radioita väliruutuihin ja taustoille. Loppupeleissä suurin osa sodasta välittyi ihmisislle radion kautta, joten autenttisuuspisteitä tässä varmaan myöskin kalastelen :)
-
*vaikka tähdellä alalaitaan tai sarjakuva alkuun merkintä "sivulla 3 oleva lainaus on Yleisradion ohjelmasta X joka esitettiin 26.7.1942"
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tällainen ylimääräinen selittely vie lukijan huomion pois pääasiasta, siis jos tarkoitus on kutoa fiktio-tyyppistä tarinaa. Eli tässä tapauksessa myöskin merkintä lähdeluettelossa olisi yksi vaihtoehto. Ja kyllä, radiot on 30-40-luvun ajankuvaa parhaasta päästä, siinä missä esimerkiksi kännykät on tätä päivää.
-
itse taas kannatan kreditointia, ihan hyvän tavan ja peruskohteliaisuuden nimissä.
Käsittääksenihän tämä fiktiosi pohjaa sukulaisesi muistoihin ja kokemuksiin.
-
itse taas kannatan kreditointia, ihan hyvän tavan ja peruskohteliaisuuden nimissä.
Käsittääksenihän tämä fiktiosi pohjaa sukulaisesi muistoihin ja kokemuksiin.
Olisko niin, että loppuun laittaisi pitkän ja kattavan lähdeluettelon erikseen, esim tyyliin: Sivu 1, ruutu 1, neiti Hilja Monosen muisteluksista; Sivu 1 ruutu 2, Valtionarkiston kokoelmat..?
Reiman kanssa samaa mieltä siitä, että kupliin ei tarvitse mitään sitaattinumeroita tunkea, eikä sivujen alalaitaan, mutta Curtvilen kanssa ehdottomasti samaa mieltä että hyvä tapa, käytäntö jne jne vaativat laittamaan lähteet teoksen mukaan.
Kivi
-
Esipuhe tai jälkisanat ovat hyvä käytäntö kiitosten ja lähdetietojen lukijaystävälliseen välittämiseen.
Eivät haittaa itse tarinan lukemista, ja samalla saattavat jopa innostaa lukijoitakin jatkotutkimuksiin.
-
että hyvä tapa, käytäntö jne jne vaativat laittamaan lähteet teoksen mukaan.
Tässä vielä tarkentaisin että tärkeimmät lähteet. Kiven Päällystakki on hyvä esimerkki tästä, JJalosenkin yllä suosittelemasta tekniikasta. Teoksen ja tekijän luonteesta riippuen hyvinkin erilaisia lähteitä käytetään eri tavalla ja eri mittakaavassa.
Suomen ennätys lienee Timpalla jonka Emil ja Sofi sisältää 5 sivua lähteiden selvittelyä. Hyvin tässä kisassa pärjää myös Koskela, jonka Paholaisen kosketus alkaa 20 sivun mittaisella tausta-artikkelipläjäyksellä. Molemmat sarjakuvat ovat noin satasivuisia.
Inkan tapauksessa tämä:
Olen piirtäessäni kuunnellut näitä 40-luvun radio-ohjelmia
...saattaisi olla riittävää "kreditointia".