Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Veli Loponen 15.08.2004 klo 18:22:38
-
Sinisalo on näemmä unohtanut viikon sarjakuvauutiset. Ei se mitään.
Huomasin jo pari päivää sitten, että Akateemisen hyllyyn on ilmestynyt uutuus. Palestiina. Ilmeisesti päiväkirjamaista muisteloa parin vuoden (?) ajalta Palestiinasta elikkäs filistealaisten maasta.
Tänään huomasin toisenkin uutuuden elikkä Petri Hiltusen 20. albumin, joka onkin kokoelma-albumi. Siis Petrin mielestä parhaita tarinoita vuosien varrelta.
Kattelin myös One Wayssa korkkari-Samsonin ja Ruokosenmäen sarjakuvatuotosta.
-
Sinisalolla tuli oletettavasti torstaina neljännesvuosisata täyteen, ja miehen omien sanojen mukaan vanhoilla herroilla on valitettava taipumus unohdella enemmän tai vähemmän tärkeitä asioita, joten olkaamme ymmärtäväisiä...
Sysätkäämme nyt joka tapauksessa sarkastisiksi tulkittavat kommentit sivuun ja siirtykäämme olennaisempien teemojen pariin! Welzun hypistelemä kirjanen oli ilmeisesti ansioituneen ja jopa palkintojakin kaappiinsa kahmineen Joe Saccon käsialaa, ja siksipä tiedustelen käännösalbumin myyntihintaa ja painojäljen laatua. Eli mikäli sattuisin eksymään tätä suomennosta kaupitteleviin myymälöihin, luonnehtisitteko kyseistä teosta kannattavaksi investoinniksi?
-
Juu, Saccoa oli. Hintaa oli muistaakseni hiukan yli 30 euroa. Paperi oli kiiltävää ja painojälki ihan laadukkaan näköistä. Ainoa, mikä näytti ikävältä oli tekstausfontti, joka näytti aika raskaalta tuon kokoiseen tuotokseen (oisko yli 200 sivua?).
Kustantajana toimi WSOY.
-
Hintaa oli muistaakseni hiukan yli 30 euroa.
Turhan tyyris, alkuperäiskielinen laitos irronnee samalla euromäärällä...
-
Tänään huomasin toisenkin uutuuden elikkä Petri Hiltusen 20. albumin, joka onkin kokoelma-albumi. Siis Petrin mielestä parhaita tarinoita vuosien varrelta.
Minkäs niminen oli? Pitänee käydä huomenna metsästämässä jos vaikka olisi saapunut tännekin.
-
Minkäs niminen oli?
En muista, niin pitää luntata:
http://kauppa.arthouse.fi/cgi-bin/arthouse.storefront/EN/Product/951887333X
Eli Musta tie ja muita tarinoita. Oli Akateemisessa kymmenisen senttiä halvempi kuin Jalavan kaupassa.
-
Minä ehdin jo räyhätä Sinisalolle tuon Palestiina albumin missaamista ;D jo viikko sitten... Saikohan sähköpostini?
Tuota Hiltusen albumia en ole viellä nähnyt, joten kiitos tiedosta Weltzu. Hinta ei ole paha ja kohta voi sarjisfestareilta hankkia siihen nimmarin!!!
Tuohon Saccon albumiin on jatko osakin ja hän on kynäillyt myös jotain Kosovon sodastakin. Joten jos tämä albumi myy hyvin niin muidenkin albumien suomentaminen olisi toden näköisempää, ihmiset kauppaan nyt!!
-
Joe Sacco on kerrassaan mainio henkilö, ei maailman paras piirtäjä mutta erittäin hyvä journalistisen sarjakuvan tekijä. Ranskassa äärijuutalaiset halusivat saada juuri tämän Palestiina-albbarin pois kaupoista, siinä onnistumatta.
Syy konefonttiin ei ole varsinaisesti WSOY:n. Alkujaan koko albumin piti olla kokonaan käsin tekstattu, mutta ensimmäinen tekstaaja sairastui ja homma meni uusiksi - nyt vain otsikot ovat textattuja, homman hoiti Mikko Huusko.
Muistakaa myös Pikku Vampyyri!
-
Palestiinaa hypistelin kirjakaupassa, mutta ajattelin odottaa sarjisfestareihin asti, josko se olisi siellä myynnissä "festarihintaan".
Sen sijaan mukaani tarttui Pikku Vampyyri. Teos muistutti minusta jossakin määrin Kunnaksen koirateoksia, varsinkin ei-sarjakuvallisilla sivuillaan. Tosin sillä erolla, että siinä missä Kunnaksen kuvat suorastaan imevät katseen tutkimaan täytyi näitä kuvia erikseen ryhtyä tihrustelemaan. Syynä lienee kuvien "luonnosmaisuus" ja värityksen tummuus (onhan yö). Sarjakuvaosuudet sen sijaan olivat oikein toimivia. Teoksessa käsiteltiin lastenkirjallisuudelle tyypillisesti myös vakavia asioita ha-ha-hauskojen osuuksien ohessa. Oli myös sopivasti pelottavaa mukana. Näyttää kovissa kansissaan hienolta, painettu hyvälle paperille, mutta taisi olla liimaselkäinen.
-
30 ecua? Jessus.
-
30 ecua? Jessus.
No tää ei ookkaan ylikansallisella rahalla tuotettua liukuhihnakamaa.
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&isbn=951-0-29077-7 (http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=product&isbn=951-0-29077-7)
-
Juu, ei tuo hinta pahalta vaikuttanu, kun katseli albumin kokoa ja ulkonäköä. Siihen on selvästi panostettu ja toivottavasti käy kaupaksi.
-
Pikku Vampyyri. Näyttää kovissa kansissaan hienolta, painettu hyvälle paperille, mutta taisi olla liimaselkäinen.
On tuhdimpaa paperia kuin franskalainen alkuteos. Itse olet liimaselkäinen, kyllä Pikku Hampyyri on lankasidotttu, minkä huomaa vaikka keskiaukeamalta...
-
Joopa joo. Kyldyyriä siis. Noh, en minä kyllä kirjoistanikaan mitään 30 ecua maksa. Ostakoon ken haluaa.
-
...kyllä Pikku Hampyyri on lankasidotttu, minkä huomaa vaikka keskiaukeamalta...
Loistavaa, taas kerran tieto oli luuloa tarkempaa. En kai minä nyt käy Pikku Vampyyriani sen tähden murjomaan, että näkisin pilkottaako sieltä keskiaukeamalta langanpätkä vai ei. ;)
-
Ei sitä murjoa tartte, langat näkyy ihan selvästi esim. sivujen 12 ja 13 välissä. Hiukka hassua olisi tehdä liimasidosta kovien kansien väliin, vaikka sitä kyllä harrrastetaan esim. Ranskassa ja Espanjassa. Ostin viikonloppuna muutaman vuoden vanhan Mortadello y Filemon -albbarin, ja iloisesti rapisevat sivut irti kun liima on kuvahtanut mureiseksi...
-
Hiukka hassua olisi tehdä liimasidosta kovien kansien väliin, vaikka sitä kyllä harrrastetaan esim. Ranskassa ja Espanjassa.
Tintin juhlakirjan ens. painos on tuommoinen. Sivut tahtoopi irrota.
Timo
-
Tämän viikon sarjakuvauutisissa varmaan Ottokin jo huomioi uusimman uutuuden eli Korkeajännityksen Vänrikki Stoolin tarinoita by P.A.Manninen ja Petri Hiltunen (kaksi julkaisua samalla viikolla!).
Näytti hiukan huonommalta (luulen, että Väinämöisen pilapiirrosmainen tyyli tekee hallaa Hiltusen realismille) kuin se Herrasmieskostaja, mutta kyllä tähänkin tutustun, kunhan löytyy kirjastosta.
Tämä Korkkari pääsi muuten myös Aamulehteen. Lyhyessä jutussa uutisoitiin myös joku Kalevala-kirja ja se veikin jutusta n. 3/4 ja Vänrikki Stool joutui tyytymään hyvin lyhyeen ilmoitukseen.
-
Tulipa Vänrikki luettua. Muuten eka Hiltunen jonka ostin omaksi ja eka Manninen sitten Toisen ristiretken.
Olen samoilla linjoilla kuin Tolppis. Vänrikki oli jonkinlainen sotaseikkailun ja kuvitetun historian oppitunnin ristisiitos. Korkeajännitys-nimen alla julkaistuksi sarjakuvaksi se oli lähes yltiöasiallinen. Historianopettajat kiljuvat riemusta, mutta sarjakuvaksi se oli oikeasti hieman laimea.
Itse hekumoitsin etukäteen, mitä kaikkea Manninen saa irroitettua Sven Dufva -teemasta. Se on oikeasti aika raflaava: poika, joka nykyaikana luokiteltaisiin kehitysvammaiseksi, otetaan sotaa käyvään armeijaan. Ruotsi-Suomen sotaväki oli tyly systeemi!
Valitettavasti Manninen oli sitten päättänyt säilyttää ruuneperiläisen kaunistelun ja romantisoinnin periaatteet. No, ehkä tutkielma kehitysvammaisesta poikaraukasta sodan keskellä olisi ollut liian heviä shittiä Korkkariin. Sapelien katkomat kaulat ja pötsiin työntyvät pistimet ovat kai sitten säädyllisempää nähtävää.
Suomessa julkaistaan vähän kotimaista seikkailusarjakuvaa, ja vielä vähemmän sellaista seikkailusarjakuvaa, jossa aiheena on oman maan historia. Ja silloin harvoin kun niin tehdään, tuntuu periaatteena olevan, että historiaa pitää käsitellä realistisesti, uskottavasti, maanläheisesti...
Katin kontit! Blueberry ja Corto ovat historiallisen seikkailusarjakuvan aatelia, eikä kummassakaan realismi tai uskottavuus ole asiasanojen joukossa. Noissa sarjakuvissa historiallisuus tarkoittaa sitä, että epookki on kuvattu yksityiskohtaisesti ja autenttisesti. Taustalla vilisee todellisia historiallisia tapahtumia, henkilöhahmoja ja ilmiöitä. Itse päähenkilöiden kokemukset ovat ihan kieliposkisia, ufoja, fantastisia.
Suomessa tätä periaatetta tuntuvat nykyisin noudattavan vain kaukopartioromaanien kirjoittajat :(
Sekä tietty jumalainen Ilpo Koskela, joka pani pirtutrokari Aleksin tappelemaan kummituksia vastaan Suomenlahdella.
-
Suomessa julkaistaan vähän kotimaista seikkailusarjakuvaa, ja vielä vähemmän sellaista seikkailusarjakuvaa, jossa aiheena on oman maan historia. Ja silloin harvoin kun niin tehdään, tuntuu periaatteena olevan, että historiaa pitää käsitellä realistisesti, uskottavasti, maanläheisesti...
Joo... realismissa pysymisen asettaminen tarinan edelle on aika tylsää. Historiallisista faktoista on tehty kirjoja niille, jotka oikeasti kulloiseenkin aiheeseen haluavat syventyä.
Ehkä asiaan vaikuttaa se, että tarinalle ei haluta hömppä -leimaa, jotta lehdistökin kiinnostuisi.
-
ko. Korkkari on vielä lukematta mutta edellisten kirjoittajien kanssa olen tiukasti samoilla linjoilla. opettajat ja pedagogit tuntuvat Suomessa olevan kieroutuneita ihmisiä. mistä ihmeestä tämä ajattelu tulee että jos joku on tylsää ja ikävää niin vasta silloin se kelpaa näille tyypeille? tuli vain mieleen siitä että olen juuri lopettelemassa Peter Englundin kirjajärkälettä 30-vuotisesta sodasta joka on aivan älyttömän jännittävä ja viihdyttävästi kirjoitettu siitä huolimatta että se on varsin tiukkaa faktaa. koulun historian kirjojen parissa en muista koskaan viettäneeni viihtyistä hetkeä
edit. pitää vielä mainita tämä Bourgeonin Tuulen matkustajat malliesimerkkinä siitä miten historiallinen sarjakuva tehdään oikein
-
Menee off-topikin puolelle, mutta antti on varsin oikeassa. Historiallisen sarjakuvan ei tarvitse olla tiukkaa faktaa, mutta tiukan faktankin voi kyllä kertoa jännittävästi. Ammattitutkijoiden joukossa Peter Englund on tästä hyvä esimerkki. Kotimaisista historiantutkijoista Heikki Ylikangas hallitsee ehkä parhaiten faktan kertomisen mukaansa tempaavalla, kaunokirjallisella tavalla.
-
Ehkäpä off-topic mutta myös on .. Luin aikoja sitten H Ylikankangaksen kirjajärkäleen sisällissodan vaiheista -- Tie Tampereelle. En suosittele ehkä heikkohermoisille mutta kylläkin historiastaan kiinnostuneille!! Tässä historialliset faktat sulautuu saumattomasti mukaansavievään, jännittävään kerrontaan.
Monta kertaa oli mielessä että tällaisen laatuiset tarinat saisivat ehkä lukijoita lisää sarjakuvan muodossa. Niistä tulisi jänniä dramatisointeja oikeissa käsissä ..
Joo-oh .. Sitten ilmestyikin Eggmontun Kansallissodan Korkkari .. Ja taas tuli aihetta itkuun!! Voi että sitä osataan tunaroida kiinnostava aihe täysin!! Surkeaa dramatisointia, surkeaa piiroksenjälkeä .. Ja mikä pöyristyttävintä -- Alanen, Rmäki & Samson on varastanut juttunsa suurilta osilta suoraan H Ylikankaan teoksesta, ilman tätä edes mainitsematta!!
En tiedä juridiikkaa osaamatta kuinka kirjateoksen (tai historiallisen tutkimustyön .. ) versus sarjakuvan kopyriittioikeudet pätee. Kuka tietäisi? .. Mutta niin paljon on suoraan rivosti varastettua että Eggmonttu olisi voinut olla hiukan heikolla tästä, luulen ..
Oiskos tuo taas sitä -- Isot tekee mitä tykkää, muista pikku paskiaisista välittämättä .. Ja eihän herrat professorit lue sarjakuvia joten varastetaan niiltä vaan .. P Englund taitaisikin olla eri asia, saataa hyvinkin lukea sarjiksia.
-- j --
-
Juridiikkaa en minäkään tunne. Tieteelliset tutkimukset ja historian yleisesitykset ovat olemassa sitä varten, että niitä luetaan ja käytetään hyödyksi vaikkapa sitten sarjakuvaa tehtäessä. Mutta aina, siis todellakin AINA, pitäisi käytetyt lähteet ilmoittaa!! Sitä vaativat ainakin hyvä tapa, etiikka ja toisten kunnioittaminen, jos ei laki.
Ylikankaalla ei ymmärrettävästi voi olla tekijänoikeuksia Tampereen taistelun kaltaiseen tositapahtumaan, eli sikäli voi vähän nihkeää haastaa oikeuteen sarjakuvapiirtäjää, joka on tehnyt (kehnon) teoksen samaisesta taistelusta. Periaatteessa Alanen, Rmäki & Samson ovat esittäneet tapahtumista ovat versionsa, Ylikangas omansa.
Mutta jos Ylikankaan tekstiä tai kuvamateriaalia on menty aivan suoraan lainailemaan, niin se on jo eri juttu! Siitä voisi käräjiä käydäkin. Ja jos Ylikankaan opus on ollut korkkarikolmikon tärkein tietolähde, niin paskasakkia ovat kun eivät ole sitä teoksessaan maininneet.
-
Kansalaissodan Korkeajännityksen pressimateriaalissa Ylikankaan omista kirjallisista lähteistään kokoamalle teokselle annettiin sille kuuluva arvo, jostapa syystä Kolmosen tai Nelosen uutiset haastattelivat prohvessoria kun tuon Korkkarin julkistamisen aika tuli. Ja katso, hyvällä huumorilla tuntui hra Y suhtautuvan projektiin.
Sinänsä aikas fantsua ensin dissata Hiltunen/Mannisen Ståhlkkaria oppikirjamaisuudesta ja sitten toisessa viestissä vaatia korkeajännitystarinaan lähdeluetteloa. Koetapas nyt jo päättää.
-
Pah. Pressimateriaalissa ehkä, mutta itse julkaisussa?
Muistaakseni kansalaissotakorkkarissa oli uhrattu sivuja projektin toteuttajien ja syntyvaiheiden esittelylle. Lähdeluettelo olisi vaatinut pari riviä siinä sivussa tilaa...
En näe suhtautumisessani mitään ristiriitaa, koska sitä siinä ei totisesti ole. Tietysti hyvä jos Ylikangas itse ei pahoittanut mieltään jutun johdosta. Se ei tarkoita, etteikö joku toinen vastaavassa tilanteessa niin voisi tehdä.
-
Täsmennän vielä kantaani.
Kansalaisotakorkkarin "rikos" on sikäli lievä, että Heikki Ylikankaan status eturivin historiantutkijana ei tosiaan ole kiinni tällaisesta jutusta. Ja pressimaterialissa annettu tunnustus parempi kuin ei mitään, vaikka vain julkaisua itseään luetaan vielä viikkoa myöhemminkin.
Kyse on periaatteesta. Tutkimusten lainailun ja lähdeteosten käytön suhteen on olemassa selkeitä sääntöjä sekä muuten vaan suositeltavia, hyviä ja asiallisia tapoja & käytäntöjä.
Tuntuu melko epämiellyttävältä, jos kaupallinen kustantamo keksii omat sääntönsä tämmöisen asian suhteen...
-
No nyt olis hauska tietää mitä täsmälleen ottaen on Ylikankaan kirjasta otettu. Jos ne ovat historiallisia faktoja, ovat ne kaikkien vapaasti käytettävissä.
Hmm.. Egmontin sivuilla ei koko korkkaria mainosteta. Itseasiassa Eggen etusivulla on viisi julkaisua, joista yksikään ei ole sarjakuvaa... !?
Timo
-
Ömmömmömmöö...no sitä mää taas en tiedä. Vaahtoan tässä vaan periaatteesta ;D.
Ainakin tutkijapuolella pidetään hyvän tavan mukaisena, että kerrotaan kenen kirjasta tai tutkimuksesta historialliset faktat on etsitty. Tutkija on tavallaan kuitenkin tehnyt sarjakuvapiirtäjän hyödyksi mittavan esityön. Siitä olisi korrektia antaa tunnustus, varsinkin jos tutkija on vielä elävien kirjoissa.
Ja mikä tärkeintä: lähdeluettelo palvelee myös lisätiedoista kiinnostunutta lukijaa.
-
... No nyt olis hauska tietää mitä täsmälleen ottaen on Ylikankaan kirjasta otettu. Jos ne ovat historiallisia faktoja, ovat ne kaikkien vapaasti käytettävissä. ...
No, aiheen herättäneenä ja kyseenalaistaneena .. en kirjaimellisesti osaa juuri nyt minäkään antaa sivuviitettä koska en omista Ylikankaan k.o. kirjaa. Korkkarit kylläkin. Voidaan käydä kyllä myöhemmin teokset lävitse jos se nyt ketään huvittaisi .. Ja tämä menee vähän Uusi albumi topic´ista ohi, siirtäköön valvojat muualle ..
Mutta mielipiteenä myös! EI olisi haitannut jos Fabulous Three olisi sivulauseessa maininnut saaneen inspiraatiota prof. Ylikankaan teoksista ..
Totta siis, voin itsekkin esim. tehdä sarjiksen tanskalaisesta linnasta jossa liikkuu haamuna murhattu isä, jossa isäpuoli haluaa tappaa veljenpoikaansa, jne. .. ja voin kutsua sitä Halmiseksi. Tämä Halminen ei kuitenkaan ole omaa keksintöäni mutta voin myös väittää kaikkia yhtäläisyyksiä johonkin muuhun juttuun sattumaksi.
Sarjakuva sinänsä EI ole mitenkään akateeminen tukintotyö, taikka sitten historiallisesti pätevä totuus. Sellaista ei ole olemassakaan koska kaikki on tekijän valitsemia paloja suuremmasta kokonaisuudesta.
Kivaa tosiaan jos edes pressi-infossa mainitaan lähteet. Kaikkihan eivät tosin lue tai näe niitä. Ja luulen että albumia lukevat saavat helpolla kuvan että kolmikko on tehnyt itse koko uro- ja taustatyön tutkimalla lähdetietoja. Joka ei kaiketi nähdäkseni ole totta?!?
No .. tämä kaikki on minun mielipiteitä. Haukkukaa jos haluttaa, kuitenkin asiassa on ehkä myös kyseessä eräänlainen periaate. Se mitenkä lainaillaan ja keltä lainaillaan ..
-- j --
-
Sinä saat tehdä sarjiksen vaikka itse Hamletista, koska alkuteoksen tekijä on kuollut yli 75 vuotta sitten.
-
No .. tämä kaikki on minun mielipiteitä. Haukkukaa jos haluttaa, kuitenkin asiassa on ehkä myös kyseessä eräänlainen periaate. Se mitenkä lainaillaan ja keltä lainaillaan ..
Eräänlainen periaate olisi sekin, että plagiointisyytöksiä ei heitellä ilman hyviä perusteluja.
-
Eräänlainen periaate olisi sekin, että plagiointisyytöksiä ei heitellä ilman hyviä perusteluja.
Tämän kiivan keskustelun ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset edustavat (ehkä koulutus- ja ammattitaustasta johtuen) hyvin erilaisia näkökulmia, eivätkä oikein ymmärrä mitä toiset tarkoittavat.
Sarjakuva ei voi tietenkään voi olla plagiaatti tieteellisestä tutkimuksesta, tai edes populaaritieteellistä yleisesityksestä, jollainen Ylikankaan kirja on. Sarjakuva voi plagioida vain jotakin toista fiktiota.
Mutta huomatkaa, herra Rautkorpi, että sana plagiointi ei esiintynyt minun eikä nähdäkseni jokelankaan katkerissa vuodatuksissa. Kyse oli siitä, että kansalaissotakorkkarissa oli käytetty tärkeänä tietolähteenä Heikki Ylikankaan kirjaa, eikä tätä julkaisussa mainittu.
Tekijänoikeusrikkomuksesta minulla ei ole tietoa. Mutta on olemassa monta hyvää ja perusteltua syytä sille, että lähteet historiallistenkin fiktioidenkin yhteydessä mainittaisiin. Korkkarikustantamo jätti tämän tekemättä, mikä on minun mielestäni ikävää välinpitämättömyyttä.
JOS sattuisi käymään niin, että joku selkeästi käyttäisi esim. minun (aloittelevan tutkijan) tutkimuksia ja tulkintoja fiktionsa pohjana, eikä vaivautuisi ilmoittamaan nimeäni, vitutus olisi ankara.
-
Mutta huomatkaa, herra Rautkorpi, että sana plagiointi ei esiintynyt minun eikä nähdäkseni jokelankaan katkerissa vuodatuksissa.
Kiitos korjauksesta. Nyt kun tarkemmin katson niin jokelan syytös koski varastamista.
Eli eräänlainen periaate olisi sekin, että varastamissyytöksiä ei heitellä ilman hyviä perusteluja.
-
Ömmömmömmöö...no sitä mää taas en tiedä. Vaahtoan tässä vaan periaatteesta ;D.
Tämä kommentti kyllä kuvaa tämän keskustelun arvon varsin tyhjentävästi.
-
Periaatteellakin on merkitystä, vaikka tämä asia selvästi ylittää erään vastaväittäjän maailmankuvan rajat.
Myönnän että "paskasakkia" oli kohtuuttoman kova arvio (ja puolittain humoristiseksi tarkoitettukin). Mutta se ei muuta sitä, että lähdekirjallisuuden käyttöä koskevien käytäntöjen määrittely ei ole pelkästään Egmont-kustantamon asia.
Mihinkähän koiraan kalikka mahtoi kalahtaa, kun "Äitiäs kans" noin veti hernettä nenään?
Joo, tämä keskustelu on mun osaltani nyt ohi.
-
Niin, no .. hetkellisessä mielen kuohutuksessa tulikin tosiaan syytettyä erästä nimettyä kolmikkoa eräässä nimetyssä kustantamossa varkaudesta!! Kadun tämän syytöksen!! Se oli kohtuutonta.
Pyydän siis täten vilpittömästi anteeksi epäreilua ja säädytöntä käyttäytymistäni yllämainittuja vastaan!! Pyydä myös anteeksi erioten hr. Rautkorvelta hänelle aiheuttamastani henkisestä
kärsimyksestä.
Jos yllämainitut herrat vielä silti haluavat nostaa syytteen tms. allekirjoittanutta vastaan, pyydän ottamaan yhteyttä privaatisti.
Omalta kannaltani jättäisin kuitenkin tämän keskustelun tähän.
Ehkä viisastuneena k.o. erheestäni yritänkin vast´edes vain ilmiantaa mielipiteitä joita pystyn kaikenkattavasti perusteleen sekä välttämään kärjistettyjä mielipiteitä erinnäisistä teoksista, niiden tekijöistä sekä näiden kustantajista.
Kiitos .. kuulemiin.
-- j --
-
Hmm.. Egmontin sivuilla ei koko korkkaria mainosteta. Itseasiassa Eggen etusivulla on viisi julkaisua, joista yksikään ei ole sarjakuvaa... !?
Timo
Tätähän minäkin eilen ihmettelin, kun yritin hakea tietoa, että minkälaatuinen sarjakuva tämä Valon prikaati oikein on.
No, DC:n sivuilta sitten löytyikin kaikki tarvittava, piirrosnäytettä myöten.
-
Luin Pikku Vampyyrin.
Oli hyvä sarjis! Erinomaiset, yksityiskohtia sisältävät piirrokset, tarkoituksenmukainen sivutaitto, sympaattinen, paikoin yllättävä juoni tai sanoisinko, että sanailu oli yllättävää.
Albumi tulee varmasti luettua useampaan kertaan ja vielä tarkasteltua herkullisimmat yksityiskohdat erikseen.
Albumi hakkaa mennen tullen Jälkiä lumessa sekä Monsieur Jeanin!
Sitten taas tätä perusnegatiivista: Kolmekymmentä sivua vain! Kun aattelee, että Tintti-albumi on 60-sivuinen...
Eli hiukka paljon tulee hintaa per sivu.
MUTTA: Odotan jo vesi kielellä Pikku Vampyyri Taitaa Kungfun -albumia!!
Ai joo, kovista kansista myös plussaa!! BRA!