Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Grezen 15.08.2004 klo 02:05:12
-
Olen niin uusi täällä, etten tiedä, onko tällaista keskustelua ennen ollut...
Kuten otsikosta ilmeneekin, kysymyksenä on mikä on oudoin omistamasi sarjakuva-albumi?
Mulla on muutamakin. Karvinen-ketjussa yritin (kai) muistella hämärästi jotain albumia, missä on semmoinen brittipoika joka on tosi nörtti eikä osaa mitään urheilujuttua mutta kun vaihtaa rillejä niin onkin tosi hyvä esim. kriketissä ja muissa peribrittiläisissä tavalliselle kansalle käsittämättömissä lajeissa. Sarjan nimi oli jotain tyyliin Billy Binks ja ihmerillit, paitsi ettei sen pojan nimi kai ollut Billy Binks. Yksi kappale ihmerillejä mulla pitäisi olla jossain, kun vaan tietäisi missä...
Muita outoja alppareita ovat divareista löydetyt 70-80-lukujen scifi/fantasia-pätkät. Kuten esimerkiksi M. Weylandin Aria. Blondi muija liian lyhyessä toogassa on olevinaan "itsenäinen naissoturi miesten hallitsemassa maailmassa".
Viimeksi ostamani sarjakuva kuulunee myöskin outoihin hankintoihin. Kyseessä on nimittäin bosnialaisen Senad Mavricin albumi Mama, šta je to Rat?, jonka ostin kirjakaupasta Mostarista. Tosi "hilpeää" tarinaa mm. (ylläri) Bosnian sodasta, aika hyvin pystyy ymmärtämään myös ilman kielen osaamista.
-
Joo, Billi Binnssiä ilmestyi kolme albumia albumisarjassa JP-sarjat (Joka Poika, tai sinne päin, -lehteen liittyen) 80-luvulla. Kirjastosta aikanaan lainasin moneen kertaan nämä albumit ja luin läpi monen monta kertaa. Albumit olivat muistaakseni Billy Binns saa ihmerillit, BB lennossa ja BB pinteessä. Itse olen onnistunut löytämään kaikki nämä albumit, harvoin niitä näkee liikkuvan.
"Hämärin" sarjakuva-albumi, johon olen törmännyt, mutta jota en valitettavasti omista, on Arsene Anarkisti. Kyseessä on 70-luvulla julkaistu suomalainen sarjakuva-alppari, jonka kaverini kerran löysi jostain antikvariasta. Lehti kiehtoo minua, koska en ole sitä koskaan aikaisemmin muualla nähnyt. Harmi vain, ettei kaveri suostu luopumaan siitä. Kiusaa viatonta keräilijää, joka olisi alukas antamaan Anarkistille hyvän kodin.
Sisällöltään hämäriä albumeita ei nyt tule mitään erityistä mieleen, mutta kyllä niitäkin löytyy.
-
Sisällöltään hämärimpiä albumeita, mitä omistan, ovat Kemi-alpparit. :P
-
Chiquita-mainossarjakuva-albumi, jossa puhuvan banaanin avulla käydään banaanin tuotantoa ja historiaa läpi. Hollantilaisen Willy Wandersteenin studion (Anu ja Antti) tuotantoa. Ja kylläpä niillä Chiquita-banaanin viljelijöillä on hauskaa. Ja banaani tekee taustalla vielä kaikkea hassua kommellusta.
Filemonithan on aika hämäriä juttuja, mutta tarkoituksellisesti. Kiehtovan hämäriä. A:n haaksirikkoinen.
Italialainen Disney-alppari, jossa Mikki ja Hessu ovat helvetissä. Eli 1949 tehty klassikkoversio Danten Jumalainen näytelmä -runoelman helvetti-osiosta. Hullu juttu. Julkaistu Italian lisäksi ainoastaan Saksassa.
Timo
-
Hämärin albumin, jonka omistan on Kaltsu Kallion piirtämä "Menisit töihin". Se on niin hämärä etten ole sitä nähnytkään vielä - paitsi kirjastossa - vaikka olen sen kyllä jo maksanutkin jo ja Kaltsu on kuulemma käyttänyt rahat virvokkeisiin.
-
Olisi kai aika itsestään selvää valita tämä (http://www.amanita.fi/hamara.html) hämärimmäksi albumiksi minkä omistan, mutta on niitä oudompiakin... esimerkiksi muualla Kvaakissa jo mainitut Tintti-parodiat alias Hintti-albumit. Tai sitten tää anarko-Tintti, Breaking free, jossa Tintti on talonvaltaaja ja Haddock (perheellinen!) rasvanahkainen duunari, jota omistava luokka sortaa, ja pistää rakentamaan hulppeita viinibaareja sekä luksusasuntoja jupeille... no vallankumoushan siitä syntyy, totttamaar.
-
Hämäryyskin on suhteellinen käsite... ;) Aika moni manga on sisällöltään enemmän tai vähemmän hämärä, kuin myös moni suomalainen taidesarjakuva joita esim Kemi-alppareista löytyy.
Eräs hämärä sarjakuva, jota hyllystäni ei valitettavasti löydy on Tony Millionaire's Sock Monkey.
-
Ei ole albumi, mutta kyllä ehdottomasti hämärin on Dodger.
Jos sitä ei lasketa, niin ehkä noi Kemi-albumit...
-
En omista mitään niin hämärää, mutta hämärin, jonka olen lukenut on Julie Doucet'n 'Jos olisin mies'.
-
Se Ellisin Lazarus Jotakin on ihan pimeä. Ja samoin City of Silence. Hauskoja mutta pimeitä.
-
Telen kustantama(?) Viesti Rosalle löytyi vastikään hyllystä.
Sitä joskus viime vuosituhannella jaettiin koululaisille ilmaiseksi ja jemmasin.
Se "kertoo viestinnän mahdollisuuksista" tms. omituista.
Faksaaminen nyt ainakin on tulevaisuuden juttu, se on selvä.
Selailin vähäsen joutessani, mutta lukemaan en alkanut.
Kvaakistakin tuttua väkeä oli tekijäkaartissa.
Joku voinee nyt puolustella tai selitellä albuumia?
-
Ehdottoman hämärä ja hauska on ainakin Chester Brownin Ed iloinen klovni -albbari.
Niin, toi! Tuo on kyllä hämärä, mut silleen hienolla tavalla. Nerokas tosiaan! On hyllyssä.
"Hämäryys" on tosiaan suhteellinen käsite... sanoisinko... hämärä.
Timo
-
Telen kustantama(?) Viesti Rosalle löytyi vastikään hyllystä.
Kuulostaapa tutulta... eikös se ole Kivi Larmolan käsialaa?
Itsellänikin se taitaa jostakin löytyä.
Toinen omistamani kummajainen joka nyt tähän hätään tulee mieleen, on ilmeisesti autokouluissa jaettu rengasyhtiö Michelinin tuottama värisarjakuvavihkonen, jossa Michelinukko kertoo miten tärkeä asia oikea rengaspaine autoissa oikein on.
-
hämärimmät?
aku ankka-albumit..
ainakaan toista vast. sarjista, jossei päähenkilöillöillä ole housuja ei allekirjoittanut tiiä..
jos soku tietää, nii postaa tiet mulle!
Putte Possu. Väiski.... Nakke on kokonaan nude.
Timo
-
ainakaan toista vast. sarjista, jossei päähenkilöillöillä ole housuja ei allekirjoittanut tiiä..
jos soku tietää, nii postaa tiet mulle!
Onkos Ankardolla housuja ollenkaan?
Reiserin Paksu Nilkki kulkee pelkissä kalsareissa, ettei vallan tavanomainen ole hänenkään vaatetuksensa.
olikohan juntusella joskus joku sarjis jossei ollut henkilöllä kuin takki?
MC Tuska? Jossa nämä prätkähemmot mm. tunkevat tavaraa toistensa takapuoliin.
-
"Ettepä huomannut köntsään kätkemääni konepistoolia." Niihpä. Ei tuommoisia sarjoja enää tehdä, ei edes Juntunen tai Heikkilä tee.
Hintti-albbareista lyhyitä mainintoja tuolla Tintti (-juhlavuosi) -säikeessä. Oli niistä joskus näytteitä netissäkin mut ei taida olla enää?
Bob Burdenin Flaming Carrot (http://www.flamingcarrot.com/) on ihastuttavan hämärä sarja, ja Mystery Menistä tehtiin kohtuullinen elokuvakin. Mutta eipä oo Egmont tai kukaan suomeksi sarjakuviaan julkaissut.
-
ok.. tarkoitin lähinnä muuta kuin disney tai vast. tuotantoa..
olikohan juntusella joskus joku sarjis jossei ollut henkilöllä kuin takki?
*vakavana*
Hööh.. Manaran albumissa Se suuri seikkailu naispääosan esittäjä kulkee viitakkosuolla pitkän pätkän ilman mitään housuja, pelkkä paita on yllään. Ja muutenkin taitaa nuissa Manaran tyylilajin puolella olla ihmiset useimmiten ilman housuja. ;D
Timo
-
Tommi Liimattan Masturbaatio Ranualla on hämärä albumi. Vanhemmista voisi mainita Shokki-sarjat 1-4/69.
-
Kaikki Cerebus- kokoelmat.
-
Punaniska lehteni, jotka sain lahjaksi isältäni kun olin kymmenen vanha ???
-
Joo, Billi Binnssiä ilmestyi kolme albumia albumisarjassa JP-sarjat (Joka Poika, tai sinne päin, -lehteen liittyen) 80-luvulla. Kirjastosta aikanaan lainasin moneen kertaan nämä albumit ja luin läpi monen monta kertaa. Albumit olivat muistaakseni Billy Binns saa ihmerillit, BB lennossa ja BB pinteessä. Itse olen onnistunut löytämään kaikki nämä albumit, harvoin niitä näkee liikkuvan.
Joku Billy Binns -läpyskä oli alkukesästä Nummen kirjastossa Turussa poismyytävien teosten laarissa. Hämärältä tosiaan näytti.
-
Hintti-albbareista lyhyitä mainintoja tuolla Tintti (-juhlavuosi) -säikeessä. Oli niistä joskus näytteitä netissäkin mut ei taida olla enää?
Minulla on Hintti ja muutama muukin parodi-sarjan albbari. Muun muassa Niilo Pöljänen, jossa on useiden taiteilijoiden "kunnianosoitus" Niilolle. Yksi tosin on niin hyvin tehty ja juonellisestikin "normaali" Niilo-sivu, ettei sitä erota alkuperäisistä. Lisäksi minulla on amerikka-parodia jossa on tunnetuimmat Marvel-hahmot ja Disneyt jne.
-
Hintti Mustan Dullan Maassa ja Seitsemän kristallipulloa eivät liity mitenkään parodi-sarjaan, vaan ovat varsin himmeitä omakustanteita. Parodi-sarja oli melkoinen petttymys, vaikka osa olikin kunnianosoituksellista tuotantoa. Lisäksi ainakin Isterixin suomiversiota oli sensuroitu rutkasti, alkuperäinen versio nostattikin oikeusjutun..
-
Paulette on aika hämärä.
Olen aina yhtä vaikuttunut siitä miten paulette salakuljetetaan kahdessa matkalaukussa lentokoneessa vieraaseen maahan.
-
Nämä eivät varsinaisesti ole sarjakuva-albumeita, mutta laitanpa nyt tänne kuitenkin. Elikäs Urkki kustantamon 79 ilmestyneet $travolta pokkarit, JEES JENGIN IKIOMA! Näissä kreiseissä pläjäyksissä kuvataan "nuoren" $travoltan hullua kohkaamista. Elämään kuuluu olennaisesti mm. tanssikilpailuja ja puertoricolaisten pieksämistä. Päähenkilö muistuttaa erehdyttävän paljon John Travoltaa, mutta ilmeisesti tekijänoikeudellisista syistä häntä kutsutaan $travoltaksi.
Ikävä kyllä tätä mannaa on julkaistu ainoastaan kahden pokkarin verran, vaikka takakannessa luvattiin että lehtiä ilmestyy 12 numeroa vuodessa.
Takakanne tekstiä: JEES JENGI TAAS LEHTIKIOSKILLE ENSIKUUSSA!
-hyvää matskua!
-
Pitkään otsikon kysymystä miettineenä täytyy varmaan antaa ykkössija Hernandezien "Birdland"ille. Sen jälkipuoliskolla kaikki pienikin loogisuus hylätään täysin, ja albumin ymmärtävät varmaan ne samat tyypit, jotka ymmärtävät Lynchin Mulholland Drive-leffan.
Kunhan väittävät.
Kakkoseksi menee ehkä Aarnialan "Yllätyskuvat", vaikkei sinänsä albumikokonaisuus taidakaan olla. Samalla perusteella voisi sitten niputtaa nuo lukuisat kotimaiset graafikkosarjakuva-antologiat hämäryyskastiin...
Vielä mainitsen tämänpäiväiseltä Fennica-reissulta saaliiksi saamani, pitkään etsimäni Edika-albumin, yhteensähän noita on suomeksi kaksi. Tekstiä on pirusti, mutta sen verran härskinkahelia ja rikasta on tuo rumuuden estetiikka, että voi vain ihailla.
Onko joku muukin täällä hurahtanut tuohon?
-
kokoelmani ylivoimaisesti kipeintä osastoa edustavat legendaarisen Jack T. Chickin traktaatit
-
Ei ole albumi tämäkään, vaan lehti: Etelä-Amerikan "supersankari" Kaliman. Noin B5-koon ohut läystäke turbaanipäisen ja viittaan pukeutuneen Kalimanin seikkailuja. Ei ole nyt tässä käsillä, mutta on jatkosarja ja ostin osan n:o 237 tai jotain vastaavaa...
-
Nämä eivät varsinaisesti ole sarjakuva-albumeita, mutta laitanpa nyt tänne kuitenkin. Elikäs Urkki kustantamon 79 ilmestyneet $travolta pokkarit, JEES JENGIN IKIOMA!
Ei liene kenellekään yllätys, että nämäkin ovat italialaista alkuperää...
-
Niih, ja tekijänoikeudet lienivät miten sattuu... Lehtimiehet Oy osti tätä pas.. taidetta kilotavarana Italiasta, vaikka tulihan siinä ohessa helmiäkin, kuten Cocco Bill. Jacovitttin sarjistuotanto lienee kokonaisuudessaan hämärintä mitä on konsanaan tehty.
-
Hämärän rajamaille liikkuvat myös Galactica-sarjispokkarit, joita myytiin pikkupoikien suosiman avaruussarjan nimellä, vaikkei niillä ollut sen kanssa mitään tekemistä. Mahtoivatko nekin olla italoroskaa?
Joskus 80-luvun alussa ilmestyi myös joku epämääräinen sarjakuvanrohjake, jossa oli ammuskelua, alastomia naisia ja paha tiedemies. Muistan jutusta parhaiten sen, että kun merijalkaväki tms. lopussa valtaa pahisten linnakkeen, olivat valtaajat suomennoksessa muuttneet Suomen YK-pataljoonaksi. Albumin kannessa merijalkaväen mies heiluttaa pyssyä ja huutaa: "Pieni Suomi jyllää!"
Harmin kuvatus ettei tuo tekele enää ole tallessa.
-
Tiku: Yök... kaikenlaisia perversioita sitä joutuu nykyisin näkemäänkin!
Taku: Voi aikoja, voi tapoja! Kaiken maailman h*nttarit sitä vapaana juoksevatkin...
-Aikuisten S*ksisadut 1/1984
Kyllähän kaikki italosarjakuvakäännökset helmiä ovat, esim. tuo ylläoleva katkelma kuvastaa hyvin nykyajankin asenneongelmia (ainakin Uskonto- Ateismi Deathmatchista päätellen). Ja miten niin muka tekijänoikeusongelmia? ::)
-
Tekijänoikeusongelmia, nooh, ehkä pikemminkin kunnianloukkauksen rajamailla olevia juttuja - Seura-lehti yltyi tempaisemaan oikein artikkelin kun yhdessä Karzanissa esiintyi "kerran liikaa turpiinsa saanut" nyrkkeilijä Purtsi Purhonen. Vaikka tuo olikin ilmiselvästi Lehtimiehet Oy:n viännös, niin valpas seurareportteri otti yhteyttä Italiaan, jossa ilmoitettiin, ettei meille kukaan mitään voi, kerran oli mm. Paavin naama piirretty leijonalle, johonkin eläinseksijuttuun, mut Vatikaani ei pystynyt kuin paheksumaan.
-
Mun mielestä hämäriä ovat myös Tilsan ITSE käsikirjoittamat ja piirtämät stripit. Tosin pidän samalla niiden erikoisesta huumorista tarpeeksi, että olen pari albumiakin ostanut. Tilsan omia juttuja ilmestyy tällä hetkellä ainakin hesarin NYT-liitteessä.
-
Älkää lyökö vielä. Hämärin sarjakuva on tietysti Hämäri. Nyt saa lyödä.
-
Kaikkein Hämärin olis tietysti semmonen missä on ihan sikana Hämähäkkimiehii. Ja se olis varmaan aika hieno: kaikki hahmot olis Hämiksii, mut muuten oltas aivan normaalisti.
Timo
PS: periaatteessa tämmönen sarja on, mut hahmot ei ole Hämähäkkimiehiä, vaan... ? trivia n:o 120347
-
tämä ei ole se haettu vastaus mutta klassisessa Pythonsketsissähän kylä oli täynnä teräsmiehiä mutta vain yksi kaveri pystyi korjaamaan polkupyöriä...
-
PS: periaatteessa tämmönen sarja on, mut hahmot ei ole Hämähäkkimiehiä, vaan... ? trivia n:o 120347
Top 10?
-
Hämäriä pienlehtilöytöjä turkulaiselta kirpputorilta:
High-Energy n:o 1/82, 90 sivua. Amerikkalainen fantasiaa ja kauhua sisältävä läpyskä, ensimmäinen numero, lieneekö toista tullutkaan. Sisältää Arthur Adamsin ensimmäisen julkaistun sarjakuvan, fantasiatarinan One Eyed Jack. "Arthurin tähtäimessä on tulla ammattilaiseksi ja päästä piirtämään Micronautseja." Toinen kohta ei tainnut toteutua.
Talking Turkey Vol. 1 No. 2. Viiskyt sivua Emersonia ja Sheldonia ja muuta kivaa.
Muutama numero Kannuksia 80-luvun puolivälistä.
Hupaisaa oli myös huomata kuka lehtikokoelmaansa oli harventamassa: Kannusten osoitelipukkeissa luki Jussi Tuomolan nimi. Juban juttujakin noissa numeroissa oli. High-Energyssä oli päätekijöitten omistuskirjoitukset "to Jussi"...
-
Hämäriä pienlehtilöytöjä turkulaiselta kirpputorilta:
High-Energy n:o 1/82, 90 sivua. Amerikkalainen fantasiaa ja kauhua sisältävä läpyskä,
High-Energyssä oli päätekijöitten omistuskirjoitukset "to Jussi"...
Ettei olisi Juban peruja. Juba tapasi tuolloin amerikassa käydessään ko. lehden tekijät ja kirjoitti lehden tekijöistä artikkelin Sarjainfoon! Juba = Jussi.
Timo
EDIT: no pöh.. enhän mää lukenu viestiä ees loppuun... :-[ Noihan tua kirjotit...
-
Hämrimmän alpparin palkinnon saa ehdottomasti Sami Hynnisen Maaginen matka. Reilulla angstilla ryyditettyä taidesarjakuvaa, jota sävyttävät sivuille sillointällöin epäselvällä käsialalla tuherretut mietelmät ties mistä.
Ihan nautittava kokemus kuitenkin :)
-
Sepä taitaa olla tuo Hunt Emersonin taiteilema "Vanhan merimiehen tarina" (1990 / Tammi)
Tarinasta (runo) vastaa Samuel Taylor Coleridge.
Tässä vähän tietoa tuosta klassikosta (siis runosta, jos nyt jotakuta kiinnostaa)
http://jt-www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/15_romantiikka/2_englanti/2_wordswoth/
-
Hämärin on ehdottomasti tuo Zipon mainitsema Hunt Emerssonin kuvittama "Vanhan merimiehen tarina".
Coleridge muuten kuulemma teki sen runon oopiumpilvessä..
-
Ja Crumb on ollut joitakin vanhoja juttujaan tehdessään ties missä aineissa.
No älä helvatissa ;D Miehen jutut pursuavat psykedeliaa :o
-
Joskus 80-luvun alussa ilmestyi myös joku epämääräinen sarjakuvanrohjake, jossa oli ammuskelua, alastomia naisia ja paha tiedemies. Muistan jutusta parhaiten sen, että kun merijalkaväki tms. lopussa valtaa pahisten linnakkeen, olivat valtaajat suomennoksessa muuttneet Suomen YK-pataljoonaksi. Albumin kannessa merijalkaväen mies heiluttaa pyssyä ja huutaa: "Pieni Suomi jyllää!"
Harmin kuvatus ettei tuo tekele enää ole tallessa.
Minä onnistuin hankkimaan tämän sarjakuvanrohjakkeen puolivahingossa. Hupaisintahan on, että lehden nimi on "Avaruuden Korkkari", Korkeajännityksen kanssa sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä, kunhan saivat maineella ratsastettua. Noin muuten seikkailu on melko tavanomaista, naispäähenkilö vain pitää saada joka välissä yläosattomaksi.
Lisäksi takakannessa mainostetaan jonkinlaista tissiristikkolehteä, joka ymmärtääkseni on noiden aikojen jälkeen ainakin Suomessa täysin hylätty konsepti.
-
PS: periaatteessa tämmönen sarja on, mut hahmot ei ole Hämähäkkimiehiä, vaan... ? trivia n:o 120347
Eikö kukaan vastannut? Astro City.... No ei tietty ihan kaikki ole superheeroksia. Liioittelinkos nyt... äh...
Sanoinkin että periaatteessa. ::)
Timo
-
Luin juuri Howard Chaykinin Thick Black Kiss nimisen XXX-rated-dekkarisarjiksen. Bloody weird.
Vehkeellinen "nainen" joka näytti aivan idoliltaan, 50-luvun leffojen blondinäyttelijättäreltä joka oli myös hänen rakastajattarensa ja myös vampyyri ja mukana kuvioissa silmäpuoli örmykörmypoliisi ja muita pahoja poliiseja ja joku outo muka-saatanallinen salaseura ja...muuta hämärää...
Sarjiksessa oli aika paljon seksiä. Ja väkivaltaa. Ja puhetta. Ja puhetta väkivallasta ja seksistä.
Eräänlainen sekoitus Nancy A. Collinsin Sonja Blueta, Jim Thompsonia, Sin Cityä (tosin tehty ennen Sin Cityä siis), silkkaa nk. eroottista sarjakuvaa ja...Eyes Wide Shuttia???
Bloody Weird.
-
Hämärin on Hämärin lehti Spidey Super Stories, helppolukuinen Marvel-lehti pilteille 70-luvulta.
Erään tarinan juoni: Hämis menee pelastamaan pikkutytön kissaa kummitustalosta. Mutta ei siellä mitään kummituksia ole, ilkeä Mysterio vain pelottelee lapsia. Hämis potkaisee Mysteriota pyllylle ja sanoo "siitäs sait, ilkimys".
Nämä heti suomeksi Ihmesarjan seuraavaan osaan. Varma myyntimenestys. ;D
Mulla taitaa olla näitä kans muutama. Aikamoista lasten aliarvioimista. Juonet on varmaan keksitty huumeen vaikutuksen alaisena.
-
tämä ei ole se haettu vastaus mutta klassisessa Pythonsketsissähän kylä oli täynnä teräsmiehiä mutta vain yksi kaveri pystyi korjaamaan polkupyöriä...
Muistan tuon. Kaikki ihmiset olivat teräsmiehiä kunnes yksi muuttui pyöränkorjaajaksi. Oudoin sarjakuva mitä olen nähnyt on varmaan joku ydinsaastevalistus-sarjis. Pitäisi etsiä se kun en ole lukenut sitä pitkään aikaan.
-
Oudot sarjakuvat pruukaavat olemaan kukin outoja omalla tavallaan, joten niitä on vaikea laittaa outousjärjestykseen. Mutta ekana tuli mieleen Kalervo Palsan Eläkeläinen Muistelee, joten sanotaan se sitten. Crumbeja sun muita sentään kehtaa pitää kirjahyllyssä.
-
Jossain Spiderman lehdissä on ollut TOSI outoja tarinoita...
-
Ostin eilen Kiasman kirjakaupasta Liken julkaiseman "sarjakuvasinglen" Hevoset ja minä. Timo Aarniala siinä kuvitti Peter von Baghin vanhan loistavan tekstin, jonka M.A. Numminen levytti jo vuonna -66. Hieno ja omituinen, 8-sivuinen läpyskä. Kumma juttu vaan etten ole ikinä nähnyt tai kuulla tuosta mitään missään, vaikka ilmeisesti se on julkaistu jo muutama vuosi sitten.
-
Kaappini hämärimmät asian ovat Gil Jourdan ja Räjähtävät leivät ja jokin Komisario Maigrt-alppa. Ne tuskin ovat sarjakuvia enemmän harrastaville mikään mysteeri mutta minulle on silkka arvoitus mistä ne tulivat. ö_'Ö Ne ovat vain aina hyllyssä.
-
Hämärin allbumini on Elektra Elää-albumi. Aion myydä sen kunhan kerkiän (on hyvässä kunnossakin).
-
Hämärin allbumini on Elektra Elää-albumi. Aion myydä sen kunhan kerkiän (on hyvässä kunnossakin).
Mitä ihmeen hämärää Elektra-albumissa on? Paitsi että siinä ehkä liikutaan vähän hämärän rajamailla...
-
Mitä ihmeen hämärää Elektra-albumissa on? Paitsi että siinä ehkä liikutaan vähän hämärän rajamailla...
No ei oikein auennut ekalla kerralla ja kun on tottunut normaaliin piirrosjälkeen niin....
En ole kyllä sitä pitkään aikaan lukassut, ehkä se nyt aukeaisi.
-
"Hämärin" sarjakuva-albumi, johon olen törmännyt, mutta jota en valitettavasti omista, on Arsene Anarkisti. Kyseessä on 70-luvulla julkaistu suomalainen sarjakuva-alppari, jonka kaverini kerran löysi jostain antikvariasta. Lehti kiehtoo minua, koska en ole sitä koskaan aikaisemmin muualla nähnyt. Harmi vain, ettei kaveri suostu luopumaan siitä. Kiusaa viatonta keräilijää, joka olisi alukas antamaan Anarkistille hyvän kodin.
Pari vuotta vanha jo tämä viesti, mutta täytyy kommentoida että vasta tämän kesän aikana sattumalta bongasin ko. julkaisun Lappeenrannassa divarivisiitillä, hintaan 1€. Ei juuri vituttanut maksaa.
Kyllä se varsin hämärä lehti on 1974 vuoden julkaisuksi.
Varsin hämäriä esim. Mike Dianan omakustanteet. Jos niitä ei albumiksi lasketa, on ne kaikki tullut myös kokoelma albuminakin.
Nalle Virolaisen tuotanto myös varsin hämärää.
(Luonnollisesti hämärä = hyvä)
Edit: koko tämän ketjun löysin kun googletin Arsene albumista infoa netistä ja löytyi vain 2 osumaa. Yksi listaus ja tämä.
-
Nämä Sloveniassa julkaistut Stripburgerit on hämäriä, Balkanin Glömp mutta vielä linjattomampia ja se Balkan on aika suhteellinen käsite. Miten ne mun kaksi albumia on päätynyt suomalaisiin divareihin ja mun hyllyyn sitten jollain kolikoilla???
Laatukamaa
-
Nämä Sloveniassa julkaistut Stripburgerit on hämäriä. Miten ne mun kaksi albumia on päätynyt suomalaisiin divareihin ja mun hyllyyn sitten jollain kolikoilla???
Laatukamaa
No sitten, että niitä on ollut Suomessa kaupan mm. Vacuum-lehden postimyynnissä ja sarjakuvafestivaaleilla.
Hämärin juttu mitä on vähään aikaan tullut vastaani on Jasonin "The Left Bank Gang" aka Hemingway. Jason = aina hyvä.
F. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway, Ezra Pound, and James Joyce walk into a Parisian bar… no, it’s not the beginning of a joke, but the premise of Jason’s unique new graphic novel. Set in 1920s Paris, The Left Bank Gang is a deliciously inventive re-imagining of these four literary figures as not only typical Jason anthropomorphics, but…graphic novelists! Yes, in Jason’s warped world, cartooning is the dominant form of fiction, and not only do these four work literary giants work in the comics medium but they get together to discuss pen vs. brush, chat about the latest graphic novels from Dostoevsky (“I can’t tell any of his characters apart!”) to Faulkner (“Hasn’t he heard of white space? His panels are too crowded!”), and bemoan their erratic careers. With guest appearances by Zelda Fitzgerald and Jean-Paul Sartre, and a few remarkable twists and turns along the way, and you’ve got one of the funniest and most playful graphic novels of the year. Like Jason’s acclaimed Why Are You Doing This?, The Left Bank Gang is rendered in full spectacular color.
-
Uuh miten hyvältä tuo kuulostaakaan
-
Hyvin hämärä sarjakuva-albumi on Alpo Jaakolan Ruusuruoska. Kovakantinen albumi vuodelta -67. Piirrostyö on... omintakeista ja tekstit vielä omintakeisempia. Sisältää kolme tarinaa: Ruusuruoska, Pitkä matka ja Sota ja välirauha. Näistä varsinkin viimeisin sekoitti pääni hämmentävillä juonenkäänteillään. Ja sillä että Jaakola ei yleensä käytä virkkeiden lopussa pisteitä vaan latoo lauseet yhteen pötköön, runsailla kirjoitusvirheillä varustettuna tietysti.
"Asemalta ohjattiin hänet junaan jossa oli muitakin kylän miehiä kauaa ei matka suju sillä juna pysähtyy ja pyörät pyörivät tyhjää vihollisen tunnottomat kätyrit ovat rasvanneet kiskot ja lämmittäjän kädet sotilas asiamies laskeutuu vaunusta tutkimaan tilannetta"
"Kurituskomppaniassa hänet alennetaan alennus-sotilaaksi ja häneltä poistetaa kolme ylintä takin nappia sekä vasen kulma karva eikä hän ole oike-utettu, enää käyttämään jakausta"
"Heidät pyydettiin yhä uudelleen näyttämölle kukkia vihellyksiä moitteita ohjauksesta mutta kuka muistaa yksinäisen kuiskaajan mitä muuta on kullissien takana kuin raunioita kätkeytyykö jokaiseen raunioon nainen. ei. onko rauniokaupungin yllä enkeli. ei. ei mitään"
-
En voi uskoa että Ernie Colon piirtää noin köpösti. Eikös se ole aika arvostettu tyyppi? Vai onko se hattupäinen kaveri siinä oikeassa alanurkassa joku kääpiö, kun sillä on niin lyhkäset kädet?
Timo
-
Hyvin hämärä sarjakuva-albumi on Alpo Jaakolan Ruusuruoska.
Tämä innoitti aikoinaan Kalervo Palsaa, ja tavallaan myös ... Ilkka Heilää: "Pakko oli lainata kirjastosta Ruusuruoska, vaikka en siitä mitään ymmärtänyt - mutta kun muita sarjakuvia ei kirjastossa ollut!"
-
Tämä innoitti aikoinaan Kalervo Palsaa, ja tavallaan myös ... Ilkka Heilää: "Pakko oli lainata kirjastosta Ruusuruoska, vaikka en siitä mitään ymmärtänyt - mutta kun muita sarjakuvia ei kirjastossa ollut!"
Jaakolan sarjakuvat ovat hyvin kiehtovia, ehkäpä joku joskus julkaisee niistä kokoelman. Palsa otti vaikutteita, lisäksi Erkki Pirtolan "Unto Punski" muistuttaa hieman Jaakolan tarinoita. Itse asiassa meillä oli jonkinlainen suomisurrealistinen koulukunta, jonka tunneitummat edustajat olivat Alpo Jaakola ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola
-
Jaakolan Ruusuruoska on kovakantisena julkaistu 1991 Loimaan Kirjapainon toimesta. Kokoelmassa mukana mm. Sota ja välirauha, Suomalaisia suurmiehiä 1 & 2, Aleksis Kivi nuorena ym. Kirjassa ei ole ISBN:ää.
Timo
-
Jaakolan Ruusuruoska on kovakantisena julkaistu 1991 Loimaan Kirjapainon toimesta. Kokoelmassa mukana mm. Sota ja välirauha, Suomalaisia suurmiehiä 1 & 2, Aleksis Kivi nuorena ym. Kirjassa ei ole ISBN:ää.
Vielä vuosi sitten mullakin oli tätä nettikaupassa myynnissä. Sitä alkuperäistä 70-luvun albumiakin näkee yhä, itse ostin Alfa Antikvasta kohtuuhintaan.
EDIT: Kohta voi taas olla nettikaupassa, malttakaa hetki.
-
Nyt saa taas Ruusuruoskaa:
http://www.zumteufel.fi/store/index.php?act=viewProd&productId=1765
-
Hämärimmät joita hyllystäni löytyvät taitavat olla tässäkin ketjussa mainitut Gil Jourdain ja räjähtävät leivät ja Filemon ja A:n haaksirikkoinen, mutta hämärin albumi joka on tullut vastaan (vasta netissä toistaiseksi) on Naive interdimensional kommando koalas. Jo pelkkä nimi saa Dalin pakkaamaan vähin äänin maalaustarvikkeensa ja siirtymään eläkkeelle. Tietysti olettaen, että hän olisi hengissä. :P
-
Jos hämärällä nyt tarkoitetaan positiivissävyistä ja vähän arvoituksellista kummajaista, niin jossain laatikon pohjalla mulla on läpyskä nimeltä High school comix #1 joka teki outoudellaan aikoinaan vaikutuksen.
Siinä on pari kolme lyhyttä tarinaa, jotka kaikki sijoittuvat koululuokkaan, jossa opettajanvirkaa toimittaa jonkinlaiseen pesukarhu-asuun sonnustautunut viiksekäs mies. Äijä horisee niitä näitä, mutta yleensä joku tai jokin keskeyttää hänen puheensa, mm. Kuolema, joka ilmaantuu esiin liitutaulusta (ja karkoitetaan yhteislaululla). Oppilaat joko nukkuvat tai tappelevat tai yrittävät naida (mutta eivät kehtaa). Sarjassa on erikoisen herttainen ja leppoisa tunnelma, jota on aika vaikea kuvata..
-
Tilasin tuon Holy Sh*t! The World's Weirdest Comic Booksin, sehän ei tämän säikeen asiaa tarkalleen ole, mutta arvostelu linkkasi tänne. Hassua juttuahan tuo, mutta kirja on kyllä hintaansa nähden vähän huttuinen tapaus. Reilu 60 lehdenkantta, saman verran esimerkkiruutuja ja jokaisesta kaksi kappaletta asiaa. No, hintaakaan ollut kovin montaa euroa, mutta silti melkein kympillä on mustavalkoista tekstiä tottunut saamaan ainakin viitisensataa sivua.
Joka tapauksessa päättelin, että tuo ole kirja-kirja vaan kahvipöytäkirja ja lätkäisin sen olohuoneen audiovisuaalihyllynirvikuvaan heavymetal-levyjen kansia käsittelevän teoksen viereen.
Hauska lahjaidea jollekulle?
-
Tuohan on Teenage Mutant Ninja Turtles -parodia tai kopio
Miten parodiasta voi tehdä parodian? Kopio se on. Ilman mitään vitsiä.
-
Lucky Luke on parodiaa lännenelokuvista, ja Lucky Lukesta on tehty useita parodiasarjakuvia.
Onko mikään niistä mistään kotoisin? Minulle on se Rocky Luke-albumi ja siinä noin kaksi sarjaa (yhden sivun ovat molemmat) on mistään kotoisin, eivätkä nekään ole edes oikein edes ole parodiaa. Toisessa pieni poika vain miettii, millaista olisi olla Lucky Luke ja toisessa koko juttu on käännetty ylösalaisin ja Luke on sydämetön paskiainen on joka on lavastanut Joen syylliseksi appiukkonsa murhaan...
-
Totta kai voi. Lucky Luke on parodiaa lännenelokuvista, ja Lucky Lukesta on tehty useita parodiasarjakuvia.
Tietysti voi, mutta ei voi. Sillä jos parodiasta tekee parodian, se ei ole enää parodia vaan oikea versio jolle parodioitu kohde on parodia, siis näin kierosti ajateltuna.
Onko mikään niistä mistään kotoisin?
Parodia-sarjan "parodiat" eivät ainakaan. Ainoa mitä voidaan parodioida parodioissa "onnistuneesti", on parodian muuttumista "oikeaksi".
Tässä viestissä oli jo niin monta parodia sanaa, etten aio käyttää tuota vähään aikaan.
-
Sillä jos parodiasta tekee parodian, se ei ole enää parodia vaan oikea versio jolle parodioitu kohde on parodia, siis näin kierosti ajateltuna.
Niinhän se on - jossain vaiheessa kaikki mediat alkoivat parodioimaan Pahkasikaa.
Voitaisiin ehkä sanoa että yhteiskunnamme perustavanlaatuinen suhde oli ensin hyödykkeiden vaihto, sitten spektaakkeli, nyttemmin parodia.
Kuten pakinoitsija Origo oivalsi, ironia on mahdotonta: ne eivät enää tee sitä edes itse.
-
Itse haluaisin tosin nähdä parodian, joka parodioisi jenkkien ja muiden massa-psykoosia parodioiden tekemiseen. Ne ovat olleet jo 90-luvulta suuremmalti osalti huonoja, eivätkä edes naurattaisi vaikka eivät olisi, sillä niitä on tullut jo niin paljon, että kyllä tässä on jo turtunut.
Esimerkiksi Scary movie (ja sen mitkälie spin-offit) ovat todistaneet, että suora parodia ei ole enää hauska (ellei yleisö koostu 10 vuotiaista).
Mitä tulee epäsuoriin parodioihin, yleisö harvoin ymmärtää niitä, koska eivät ole tarpeeksi hyvin tutustuneet genreen. Poikkeuksena mainittakoon Shaun of the death joka yllättäen menestyi. Yllättävää se on siksi, että harva nyky-yleisöstä on nähnyt klassisimpiakaan zombie-leffoja.
Kuitenkaan Black sheep elokuva ei saavuttanut yhtä suurta menestystä (paitsi kriitikoiden keskuudessa), vaikka elokuva oli tasoltaan juuri niin onnistunut kuin kuuluukin.
Astuessani teatterista pitkän nauru-remakan jälkeen, minua huvitti, miten erään pariskunnan mies osapuoli vertasi elokuvaa 4 eri aivottomaan kauhu-leffaan, haukkuen tämän elokuvan genren huonoimmaksi.
Ei voinut kuin huvittaa se miten jotkut eivät tunnistaisi kaiken sen roskan keskellä parodiaa vaikka semmoinen osuisi heitä täysillä otsalohkoon.
P.S. Sori off-topic
-
Parodia on pilaversio jostain, ivaa. Jos parodia on huono, sitä voi ivata. Kuten MADin ala-arvoisia muka"satiireja" (satiiri on joka tapauksessa aivan väärä sana), jotka ennemmin mainostavat ensi-iltaelokuvia kuin parodioivat niitä, eli tukevat sitä mitä olevinaan ivaavat. Niistä voisi tehdä purevan parodian.
Timo
-
Muistan opiskeluaikoinani (Turun yliopistossa) nokkelasti keskustelleeni amerikkalaisista elokuvista jonkun kanssa, kunnes lopuksi minun oli pakko tunnustaa, etten minä niitä ollut nähnyt - kunhan olin lukenut MAD-lehdestä niiden parodiat.
-
Mad-lehdet lienevät ehkä oudointa, mitä minulta löytyy. Siis kun ajattelee mitä muuta minulta yleensä ottaen löytyy.
Parhaimmat jutut Madissä ovat ainakin elokuva-puolella jo menneet. Muut niihin viittaavat, ja viittaamattomat sarjakuvat ovat oikeastaan ainoa syy, miksi vaivaudun nykyään kirjastossa noita lukemaan. Tosin pakko sanoa, että kaikessa sen humoristisuudessaankin, oli kirjepalstan poisto lehdestä älykkäin ratkaisu, mitä tehtiin.
-
Pääsihän tämä takaisin aiheeseen itsestään. Jos parodiointi vielä keskusteluttaa niin leikataan se omaksi ketjukseen.
Kannatan samaa. No, kyllä vähän osittain tarkoituksella suljin ympyrän. ;)
-
Voi vain ihailla niitä ihmisiä, jotka suht pientä korvausta vastaan väänsivät sarjakuvalehtiä 1930 -luvulta 1980-luvulle, ja sitten katselivat, ketkä vielä hengissä olivat, miten Mooret, Millerit, Gaimanit, Byrnet, Claremontit jne. löivät rahoiksi "jalostamalla" heidän ideoitaan.
Ilmankos päivästä päivään puurtaessa toisinaan syntyi tämmöisiäkin "maailmanparhauksia".
(http://superdickery.com/images/stories/dick/216_4_247.jpg)
-
Ilmankos päivästä päivään puurtaessa toisinaan syntyi tämmöisiäkin "maailmanparhauksia".
Tuo olis huippua lukea!
World's Finest oli muutenkin niin ihana:
(http://i69.photobucket.com/albums/i49/dombo25/comics76/worldsfinestcomics61.jpg) (http://i69.photobucket.com/albums/i49/dombo25/comics76/worldsfinestcomics57.jpg)
Timo
-
Mulla meni sekaisin Erniet. Oliko Ernie Chua (http://en.wikipedia.org/wiki/Ernie_Chan) se arvostettu tyyppi?
Colon http://en.wikipedia.org/wiki/Ernie_Colon
Timo
-
Arsene Anarkistia myytiin ihan kipareilla aikoinaan, jä olen nähnyt divareissa myöhemminkin useaan kertaan eikä edes keräilyhintaan. Ei se minusta harvinainen ole.
Ja on sitä Arsene Anarkistillakin esi-isänsä. Fitzboomski the Anarchist! (http://strippersguide.blogspot.com/2009/11/obscurity-of-day-fitzboomski-anarchist.html)
Ei ideaa etteikö joku sitä jo aikaisemmin olisi keksinyt...
-
Asterix und das Atomkraftwerk
Ostin sen wieniläisiltä yydinvoimanvastustajilta Karlsplatzin metroasemalla vuonna 1981. Mustavalkoinen piraatti, jossa oli yhdistelty ruutuja eri Asterixeista ja kirjoitettu kupliin uusi juoni. Caesar yrittää rakentaa ydinvoimalan kylän viereen. Gallialaiset panevat tiukasti kampoihin.
-
Piti käydä koko threadi läpi ja kas, en ole maininnut tänne "anarkisti-Tintti"-opustani? En muista ikävä kyllä nimeä enkä ole sitä ikinä saanut luettua mutta sain sen kaveriltani taannoin ja on se jo kuriositeettina säilyttämisen arvoinen...
-
Piti käydä koko threadi läpi ja kas, en ole maininnut tänne "anarkisti-Tintti"-opustani? En muista ikävä kyllä nimeä enkä ole sitä ikinä saanut luettua
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Tintin%3A_Breaking_Free (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Adventures_of_Tintin%3A_Breaking_Free)
Varsin mainio opus.
Timo
-
Tulin ostaneeksi partaiselle avokille synttärilahjaksi Stardust -kokoelma-albumin. Hämärintä settiä, mitä olen kuunaan lukenut. Fletcherin rujoihin piirroksiin jää koukkuun. Olenkin yrittänyt löytää netistä lisää Stardustia... Ilmeisesti kyseisen sarjakuvan tekijänoikeukset ovat jo vanhentuneet, joten sitä voi levittää vapaasti.
-
Kai olet perehtynyt kahteen Fantagraphicsin Fletcher Hanks -kokoelmaan, jota Suomestakin saa varsin helposti? Turun Sarjakuvakaupassakin on hyllyssä tällä hetkellä ainakin jompaa kumpaa.
I Shall Destroy All the Civilized Planets! (2007)
You Shall Die By Your Own Evil Creation! (2009)
-
Breaking Free on ennenkin mainittu täällä. Ostin omani Lontoosta vuonna 1989. Maksoi pari puntaa, ja Suomessa sain hyvät voitot.
Hahmot vain muistuttavat Tintin hahmoja, ja päähenkilöt ovat nimeltään "Tintin" ja "Captain". Muuten he ovat englantilaisia kommunisteja ja heteroita.
Juu, noin kyllä muistelinkin että joku jo mainitsi. On se kyllä hassu teos. Hirveen raskas kyllä.
Täytyy viikonloppuna tarkistaa parin muun omituisen sarjiksen nimi ja palata tänne astialle.