Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Hazart 11.08.2004 klo 00:08:21
-
Moro!
Minua on arvosteltu joskus siitä, että piirrän sarjakuviini aivan liian vähän taustoja. Oikeassa ovat olleet ja yritän kunnostautua tällä alueella. Haluaisin aloittaa keskustelua tämän asian tiimoilta. Milloin tausta on välttämätöntä piirtää ja milloin sen piirtämättä jättäminen on jopa suositeltavaa?
Luin juuri erästä batman-tarinaa ja aika huoletta jättivät ruutujen taustalle pelkkää taustaväriä...
Kerro ajatus tai useampi.
8)
-
Uuden kohtauksen alussa (ja tarinan alussa tietenkin myös) taustat ovat jossakin määrin välttämättömiä, että saadaan yleiskuva tapahtumapaikasta. Hyvä olisi myös sitten myöhemmin tasaisin välein muistutella, että missä ollaan.
Taustat olisi hyvä piirtää myös silloin kun kuljetaan paikasta toiseen.
Mutta taustoissakin voi lyödä yli. Eli ei kannata piirtää liikaa, sillä ne voivat viedä helposti tehoa pääasialta.
-
Riippuu paljon valitusta tyylilajista.
Pikaisella silmäyksellä Bilalin Jumalattomassa Näytelmässä ja Bourgeonin Hämärän matkamiehissä on joka ruudussa taustat piirretty. Molemmissa aukeat ovat myös melko massiivisia ja hidaslukuisia.
Kepeämmin luettavissa, esim. Ranma 1/2 ja Alan Davisin Captain Britain, vähintään puolet ruuduista on toteutettu ilman taustaa, tosin taustan sijasta on usein käytetty vauhtiviivoja, "tunnelmavärityksiä" tms. Ja kuten Weltzu sanoi, paikka paikoin tapahtumapaikasta "muistutetaan" lukijaa taustallisella, usein isommalla, kuvalla.
Eli taiteelliselta kannalta, tausta pysäyttää tai ainakin hidastaa lukijan. Vaikuttaa samoin kuin kuvitustyyli yleensäkin. Mitä yksinkertaisempi ruutu, sitä nopeammin sen käy läpi.
Mutta yleensähän taustat kaiketi jätetään pois, koska niitä ei viitsitä tai ehditä piirtämään...
-
Eli taiteelliselta kannalta, tausta pysäyttää tai ainakin hidastaa lukijan. Vaikuttaa samoin kuin kuvitustyyli yleensäkin. Mitä yksinkertaisempi ruutu, sitä nopeammin sen käy läpi.
Tuo on erittäin hyvä pointti, mitä en ole ajatellut. Thanks!
8)
-
Taustalla voi myös kikkailla... Byrneltä opin yhdestä sarjakuvasta, kuinka perspektiivi aina osoitti sinne, mihin katsojan silmää haluttiin johdattaa. Siis pakopiste oli aina sen esineen takana jota haluttiin lukijan katsovan. Näppärä trikki...
Kun oppisi käyttämään.
Didier Comesin taustat taas oikeastaan kertoo enemmän kuin päähenkilöt. Mutta sellaista tyyliä minä ainakaan en osaa jäljitellä.
-
Taustalla voi myös kikkailla... Byrneltä opin yhdestä sarjakuvasta, kuinka perspektiivi aina osoitti sinne, mihin katsojan silmää haluttiin johdattaa. Siis pakopiste oli aina sen esineen takana jota haluttiin lukijan katsovan. Näppärä trikki...
Byrne muuten tekee itselleen apuruudukon perspektiiviä varten. Sinällään ei mitenkään ihmeellistä (on sanonut, että oppi sen Walter Simonsonilta, jos en väärin muista). Jännä juttu on se, että Byrne piirtää ensin perspektiiviruudukon ja rupeaa siihen päälle piirtämään ilman mitään hahmotteluja, mitä ruutuun tulee.
Esimerkki tässä: http://www.network54.com/Forum/thread?forumid=251973&messageid=1054437881&lp=1054437998
-
Burne on piirtänyt niiiiiin paljon, että rutiinilla menee. Ei tarvitse enää miettiä, miltä pilvenpiirtäjät yms. näyttää. Sellaista rutiinia kun itselläkin olisi. Se tulee vasta paljon työn ja kokemuksen mukana.
8)
-
Koulukuntia löytyy, koulukuntia löytyy. Itse kannatan yleensä ns. viitteellisten taustojen käyttämistä, varmaan sen takia, etten hallitse kunnolla puiden, pensaitten, talojen yms. piirtämistä.
Tässä narsistinen omaesimerkki:
http://desibeli.net/juttu/440
Eka ruutu meni uusiksi pari kertaa, koska liian tarkka tausta varasti showta tekstiltä ja hahmolta. Viimeisessä versiossa osoittautui hyväksi (tai vähiten huonoksi) ratkaisuksi kolmen tason ajattelu. Eli etuala (roskis), keskiala (hahmo+teksti, lätäköt) ja taka-ala (viitteelliset puut).
Quinon Mafaldaa olen lukenut eniten "opiskellessani" viitteellisiä taustoja. Miljoona muutakin hyvää esimerkkiä on, suositelkaapa.
Mutta sitten mitä tulee tarkkoihin taustoihin, niin päädytään sinne Herge-osastolle ja pro-meininkiin. Epävarma, tarkaksi tarkoitettu tausta on semmoinen peikko, jonka selättämiseen en ole uskaltanut käydä. Taidot eivät riitä: puistattaa ajatuskin niiden kaikkien autojen ja perspektiivien piirtämisestä ja viivaimen käytöstä...
Pitäisi varmaan semmoinen hergestudio perustaa tai jotn.
-
JAnne: Oli kyllä hauska sarjis. Kiitos vastauksesta. Saa vähän pohdittavaa...
8)
-
Muistan kuulleeni joskus, että nyrkkisääntönä voisi pitää 1 ruutu per sivu, jos paikka ei vaihdu. Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.
-
Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.
Miten?
8)
-
Värillisessä ja mustavalkeassa sarjakuvassa taustan tekeminen tietysti vaihtelee.
Miten?
8)
Jos tehdään värillisiä taiteellisia syheröitä taustaan? Niinkuin esim. Azpiri.
-
Argh, taustat. Jos olisin rikas ja suosittu taiteilija niin palkkaisin jonkun tekemään taustat puolestani ja toisen käsiä varten. Oikeastaan voisinkin piirtää vain miekat ja tissit ja jättää muut hommat alihankkijoille.
Oma legendaarinen taustantäyttäjäni on tietenkin klassinen valkoinen rinkula mustalla pohjalla. Käytin sitä noissa ensimmäisissä töissäni paljon.
http://www.rauta-aika.net/sarjakuvat.html
Conan-tussaaja Alfredo Alcalalta kannattaa ottaa vinkkejä mustavalkoisten taustojen tekoon, vaikka miehen jälki on ehkä piirun verran monimutkaista piiperrystä minun makuuni. Samaten Tex Willerit ovat laadukasta mustavalkosarjakuvaa, etenkin herrojen Fusco ja Ticci osalta.
Ja kyllähän se väritys tuo yksinkertaisiinkin kuviin rutkasti lisää mielenkiintoa. Pitänee varmaan opetella sekin homma, vaikka diggaankin enemmän mustavalkoisesta.
-
... Milloin tausta on välttämätöntä piirtää ja milloin sen piirtämättä jättäminen on jopa suositeltavaa? ...
Jos lisättäisi vähän vaikeusastetta -- väittämällä että riippuu ihan sarjakuvan tyylilajista!
(Tää ihan tosta lonkalta vaan ja tietenkin varautuen että voin hyvinkin sanoa itseeni vastoin seuraavassa repliikissä!)
Jos sanois että sarjaKUVA on kuin teatterin lavasteet. Ne asettavat ´hahmon´ johonkin suht. ´kolmiulotteiseen´ tilaan katsojaansa nähden. Ilman mitään taustaa (ruudun tausta tyhjänä)
silmä voi hapuilla kiintopistettä tai vastaavaa orpona. Jo pelkästään joku viiva (lattia, seinä, joku esine tms.) helpottaa lukua. Syntyy jokseenkin (keinotekoisesti) 3-ulottuvuus?!
Esim. Viivi & Waawi´ssa Juba kai piirtelee usein pelkistettyjä taustoja. Ristiviivaa, pelkän mustan puolikaaren tms. Joskus jonkun laittialistan tai jopa tuolinkin. Laji ei ehkä vaadi muuta aineistoa tai ´lavastusta´ koska jo hahmot on pelkistettyjä. Vitsi (jos on..) on tärkein. Samoin tekee kaiketi J Tilsa? I Heilä? Onkos Tintti mitä esimerkkinä, eikös joskus oo pelkkii puhekuplii ilman mitään taustaa?
Vastaava ei sujuisi luontevasti enempi realistisessa kerronnassa (luulen). Lavastuksen puute tuntuisi kaiketi oudolta ja lisäksi taustalla voidaan aikaansaada liikettä sekä rytmiä kuvitukseen.
Kuvittele kävelevä hlö. kolmessa ruudussa ilman mitään taustaa .. tai ..
(sama) kävelevä hlö. kolmessa ruudussa joissa näet taustan loitonevan tai liikkuvan. Luulen että viimeinen on enempi dynaaminen ja elävä.
Varmaankin kuvien yhteinen ilme tai jos koko sivu, koko sivun sommittelu vaikuttaa myös. Mut joo, samaa mieltä Jarmon kanssa, tausta voi jarruttaa myös. Liika yksityiskohtaisuus pysäyttää silmää .. Bilal´it ja kaik´ muut ransmanit niitä töhertelee ja hidasta se lukeminen onkin.
Oisiko sittenkin paras nyrkkisääntö .. pyri pitämään tasapainoa? Joku kuva vaan ilman mitään ja viereisessä kuvassa ehkä sitten jotakin ympäristöä kuvaavaa ..
-- j --
-
Hiltunen käyttää aika usein ristiviivoituksella piirrettyjä ihmisiä, ikkunoita, pylväitä tms. Kuvassa on siis tausta, se on suht' tarkka, mutta se on tarpeeksi haalea, joten se ei vie huomiota varsinaisesta kuvasta.
-
Joo, Hiltunen se on hyvä es´merkki kans. Pelkistetyille taustoille. Preador´issa ja MacBeth´issa taasen onkin yksityiskohtaisia taustoja mut ne onkin realistisempaa tyyliä.
No päteiskö tämmönen yhtälö mitenkään : Lähikuva (pää, puoliruumista tms.) pärjää hyvinkin ilman taustaa .
Kokokuva (koko hahmo, monta hahmoa, yleiskuva tms.) on sopivampi taustan kanssa.
Muuten tulee jotenkin autio olo. Tyhjän paikan kammoa ..
-- j --
-
Asianhan voi ajatella niinkin päin, että yhteen ruutuun ei sovi yleensä kuin yksi tai kaksi "huomiopistettä", joihin lukijan huomio kiinnittyy. Kaikki muu härpäke, mitä ruutuun laitetaan, pitäisi olla toissijaista tarinan/jatkumon kannalta. Se, miten lukijan katse löytää huomiopisteisiin, on tekijän ratkaistavissa, ja silloin herää kysymys taustoista. Jos taustat jätetään pois, huomiopisteen löytäminen on lukijalle mutkatonta (hyödyllistä ytimekkäissä vitsisarjakuvissa tai erityisen "nopeissa" ruuduissa) Jos taas taustat päätetään piirtää, niiden pitää jollain tavalla auttaa ruudun pääkohdan löytämisessä, ohjailla katsetta, mihin taas löytyy lukemattomia konsteja.
-
Oma linja taustoissa on sama mitä joku jo ehdottikin eli kohtauksen alussa / uuteen paikkaan mennessä esitellään taustoja. Kohtauksen aikana voi jättää vähemmälle. Bilalin hidaslikuisemman tautoja paljon sisältävän tyylin joku mainitsi. Kun vielä tuli luettua koiravahtina ollessani muutama Tintti niin tuli mietittyä miten paljon euroopassa oikeastaan piirretään taustoja. Yoko Tsuno on myös maininnan arvoinen kun puhutaan taustoista. Niin ja Hiltusen kykyä piirtää taustoja arvostan vaikka en hänen ihmishahmoista niin pidäkkään.
Mutta loppujen lopuksi kai se taustojenkin käytössä tärkein on se mitä kertoo. Jos tarina keskittyy lähinnä ihmisiin ja asioisin taustoja ei välttämättä tarvita juuri ollenkaan. New Vampire Miyu on hyvä esimerkki sarjakuvasta jossa ei juuri taustoja jäädä kaipailemaan.
Yksi tehokeino taustoissa (mitä euroopassa käytetään) on se että tausta ovat varsin realistisia ja hahmot pelkistettyjä. Se helpottaa mielestäni hahmoihin samaistumista ja "siellä olon tuntua." Eli jos esimerkiksi tahtoo tehdä tarinan joka sijoittuu johonkin erikoiseen paikkaan ja haluaa pitää lukijan mielessä kaiken aikaa missä ollaan ja jos haluaa viedä lukijan jonnekin muualle niin suosittelen piirtämään paljon taustoja. Jos taas tahtoo nostaa hahmojen ajatusmaailman esiin niin siinä helpottaa yksinkertaisemmat taustat.
Ai niin. Yksi selvä sääntö on että taustat tehdään ohuemmalla terällä (tai ohuemmalla tussilla tai kapeammalla siveltimellä... mitä sitten käyttääkin) kun edessä olevat tärkeät hahmot.
Ai niin kvaakissakin aikoinaan mainittiin eräästä flash esityksessä missä sai vaihtaa taustan ja etualalla olevan hahmon piirrostyylejä mikä oli loistavan yksinkertainen esimerkki taustojen tekemisestä... mutta en nyt pikaisen etsimisen perusteella löytynyt. Olisiko ollut jossain sidoksissa Kupla akatemiaan?
Mutta kuten jo moni on sanonut kysymys riippuu tyylilajista ja aihe on aika laaja. Alkuperäisiin kysyksiin vastatessa olisi melkein helpompaa kun ensin määrittelisi tyylilajin ja sitten miettisi miten siinä tyylilajissa taustat tulee esittää.
Tulipa taas sanottua yksinkertaisia asioita pitkästi.
-
Ai niin kvaakissakin aikoinaan mainittiin eräästä flash esityksessä missä sai vaihtaa taustan ja etualalla olevan hahmon piirrostyylejä mikä oli loistavan yksinkertainen esimerkki taustojen tekemisestä... mutta en nyt pikaisen etsimisen perusteella löytynyt. Olisiko ollut jossain sidoksissa Kupla akatemiaan?
Juup, kupla-akatemiasta (http://www.kupla.net/akatemia/kerrosp/auditorio/tyyli_alku.html) tämä löytyy
-
Sanonpa tähän taas tän: kandee piirtää sellasta, mikä itsestä näyttää hyvältä!
Eli joskus bgnd Off, joskus On.
Ja joskus siltä väliltä.
-
Yhdyn siihen mitä useimmat ovat suositelleet ennestään, vaihtaessa maisemaa esittelee ympäristöä erilaisista kuvakulmista. se tuo eloa. ainakin.
-
Kuten kaikki muutkin, sanon: joskus taustaa ei tarvita. Joskus se on välttämätön.
Ihan työmaahygienian nimissä on sanottava seuraavaa: Silloin, kun tausta on oikeasti tarpeellinen, kuten tehtäessä realistista sarjaa (missä Tampereen on näytettävä Tampereelta, Brysselin Brysseliltä tai siihen malliin), siinä se piirtäjän veri punnitaan. Niitä taustoja varten nimittäin on tehtävä taustatyötä ja paljon.
Ruudut, joissa nähdään hotellihuoneen ikkunasta Eiffel-torni ja captionissa lukee: "Samaan aikaan Pariisissa..." ovat tietysti joskus hauskojakin. Mutta se taas on kiinni niin paljon siitä, halutaanko siinä kohdassa sitä sarjakuvaa hauskuttaa lukijaa. Tästä aiheesta muuten:
Steve Purcell revetti meikäläisen pariin otteeseen Sam& Max -sarjassaan: "Well, here we are in the Philippines!" "Drawn without reference material, apparently." ... "Well, here we are in ancient Egypt!" "Sensitively rendered only after painstaking research, no doubt."
Mutta joo: juuri silloin, kun tarvitset oikeasti sen taustaesineen tai -maiseman, eikä ulkomuistista ole apua (Eduskuntatalon julkisivussa on neljätoista pylvästä, ja niistä jokaisen yläpuolella pyöreä ikkuna... vai onko?), alkaa vimmattu reffarikuvan etsiminen. Ja siihenpä voi jumahtaa sarjakuvanpiirtäminen jopa kotvaseksi aikaa.
Ah strippipiirtäjän onnellista osaa. Saa piirtää vain haluamaansa, jättää turhan sälän pois ruutuja täyttämästä.
-
Jos haluaa piirtää tarkasti jonkun asian (auton, rakennuksen), siitä pitää käytännössä olla VIELÄ TARKEMPI valokuva kuin mitä itse piirros tulee olemaan. Netti on lähdemateriaalin hankinnassa ihan kiva, mutta usein nettikuvat ovat aivan liian suheroita. Aikakauslehtikään ei usein riitä.
Mutta digikamera on kyllä kiva. Itselläni se on ahkerassa käytössä. Ongelmaksi muodostuu kuvien järkevä nimeäminen.
-
Joo, Hiltunen se on hyvä es´merkki kans. Pelkistetyille taustoille. Preador´issa ja MacBeth´issa taasen onkin yksityiskohtaisia taustoja mut ne onkin realistisempaa tyyliä.
Hiltunen sanoi minulle itse aikoinaan että täyttää mielellään kaikki mahdolliset paikat pikkusälällä. Esimerkiksi kadulla kuuluu olla roskaa ja paidalla kuolaa.
-
...pitää käytännössä olla VIELÄ TARKEMPI valokuva kuin mitä itse piirros tulee olemaan. ...usein nettikuvat ovat aivan liian suheroita.
Äärimmäisen totta. Yritin just äskettäin netistä löytää Helsinki-Vantaan lentoaseman kuvaa, jossa olisi näkyvissä sekä terminaalirakennusta että lennonjohtotornia ja platalla seisovia koneita: ei löydy. Yksi valokuva, joka oli jossain postimerkin kokoisena, ja resoluution takia pienin erottuva elementti oli semmoista neliömetrin luokkaa.
Ja vielä kun on paikkoja, joihin ei kertakaikkiaan pääse hengaamaan ja ottamaan edes valokuvia: tutka-asemat, ydinvoimalat... ei näillä valtuuksilla. Jos kukaan Kvaakissa on onnistunut puhumaan itsensä kummallisempiin paikkoihin sisään, taitaisi olla suorastaan threadin paikka.
-
Jos kukaan Kvaakissa on onnistunut puhumaan itsensä kummallisempiin paikkoihin sisään, taitaisi olla suorastaan threadin paikka.
Voihan sitä ottaa mallia suoraan esim. elokuvista. eivät ne lukijatkaan luultavasti ole ydinvoimaloissa tai tai siellä area 51:llä käyneet.
-
Voihan sitä ottaa mallia suoraan esim. elokuvista. eivät ne lukijatkaan luultavasti ole ydinvoimaloissa tai tai siellä area 51:llä käyneet.
Niin. Totta. Ennätin taas ajatella ensin sitä, miten yleensä kovaääniset maallikkojäsenet ovat kärkkäitä osoittamaan sormellaan sitä yhtä väärin piirrettyä juttua (Tuota veturia ei ole Suomen rautateillä nähty enää vuosiin!")... tai ehkä sorruin omaan vainoharhaani.
Mutta ranskalais-belgialaisen koulukunnan vanhana harrastajana niin kovin mieluusti näkisin oikeasti tutkittuja taustoja, olkoonkin vaikka kuinka epärealistinen odotus. Ja silloin atoomi-insinöörin kahvihetki Olkiluodon tai Loviisan ydinvoimalan valvomossa pitäisi tämän periaatteen mukaan olla mahdollisimman autenttisesti lavastettu. (Ja jos nyt sitten sanotaan, että ei siellä valvomossa kahveja juoda, vaan kahvihuoneessa, niin minä vaan sanon, että Joka Valvomossa Juodaan Kahvia!)
Kieltämättä huomautuksenne palautti mieleen ne vanhat Kaurismäki-elokuvat, joissa kävellään Kalliosta Eiraan yhden porttikongin läpi, tai puhutaan vakavaan sävyyn "Heinolan telakasta..." että ehkä niitä tosiaan on asioita, joista voi joustaa. Tai, kuten mielelläni sanon uudestaankin: kuka voi, kuka ei.