DEADENDERS #16
Final Issue.
Ai joo, Petteriä kopioiden vaihdoin nimimerkkiä. Minulla on syyni, Petteristä en tiedä.
... Ai joo, Petteriä kopioiden vaihdoin nimimerkkiä. Minulla on syyni ...
Kirjakaupasta ostin uuden Pauli Kallio -albumin Onnen lahjat, jonka on kuvittanut Kati Kovács. Pidän molempien taiteilijoiden aiemmista teoksista, joten odotin tältäkin jotain, mutta petyin...
...Mukaan Onnen lahjojen hahmogalleriaan oli otettu vanhat tutut Kramppi & Nyrjähdys -hahmot, joille oli annettu nimet....
...Kertokaa muutkin mielipiteitänne jos olette albumin lukeneet.
Lempihahmoni on Rasputin. Pidän vähiten: Corto Sveitsissä tai Corton nuoruus. En ole tosin vielä lukenut Samarkandia tai Mun mannerta.
Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?Aika lähelle Byrnen aloitusta. Wolverinella on tuo outo puku ja muistaakseni Wolverinella oli tuo siinä avaruusjutussa, jonka aikana Byrne tuli mukaan kuvittajaksi. Veikkaisin siis, että X-men 108:n ja 109:n väliin (109:n alussa siis palattaisiin noista juhlista). Tietoa tämä ei ole.
Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama...
Luin uusimman RX:än. Pidin siitä ekasta stoorista joka ehkäpä oli Morrisonin kunnianosoitus Clockwork Orangelle, mene ja tiedä.
Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama oli sitä tavallista kökköryhmäx:ää jota on totuttu näkemään n. 80 %:sti stooreissa
Liimamestari?Aivan. Kiitos korjauksesta. Mulla oli mielessä yks toinen tyyppi, jolla on pyssyt joista se ampuu liimaa ja sekoitin sen tähän. Ja se liimapyssymies taitaa olla Marvelin roistoja. Oli Marvel 6/88:ssakin...
Ei Gluemaster vaan Cluemaster. Heppu on esiintynyt suomenkielisessä Batman-sarjakirjassakin.
Siis Vihjemestari.
Uudessa Batman-kokoelmassa "War Drums" Vihjemestarin TYTTÄRESTÄ tuli uusi Robin. Edellisen Robinin Tim Draken tyttöystävä.
Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.
Bob Morane:
Sammakkojen Linna
Huh, huh! Olipa huttua!
Juonessa ei päätä ei häntää. Taas täytyy ihmetellä miten sama käsikirjoittaja, Vernes, on voinut kirjoittaa sellaiset albumit kuin Samurain silmä ja Kauhusaaret.
Vancen piirrokset sentään ovat jälleen lähes huippuluokkaa.
Jodorowsky ja Moebius: Madwoman of a sacred heart
Kiinnostavalta työparilta pitempi albumi, jossa ruoditaan uskonnollisia pulmia hieman Bataillemaisissa tunnelmissa. Oikein onnistunut teos, Moebiuksen kuvitus ei mitään kummoista ole, mutta tarinaa kuljettaa oikein pätevästi.
Jodorowsky ja Moebius: Madwoman of a sacred heart
Eivät nuo piirrokset mitään Arzakkeja ole tai Tsi-na-pahia, mutta ovat muuten vaan hienoja ja sopivat tämäntyyliseen tarinaan kuin nenä naamaan. Suosittelen!
Pieni miinus on se, että ainakaan mä en ole löytänyt kuin ranskankielisen päätösosan.
Tässä olisi oiva julkaisukohde jollekin suomalaiselle kustantajalle, siis julkaista koko tarina på finska.
John Buscema vain ehti kuolla ennen kokoelman julkaisua. Taisi olla ainoa näistä joka oli tehnyt töitä Leen kanssa ennenkin, sikäli olisi ollut kiinnostavaa lukea mietteitään.Myös Byrne on tehnyt Leen kanssa töitä ennenkin. Ainakin Hopeasurffarin spesiaalin, joka julkaistiin samassa Marvelissa kuin Leen Moebiuksen kanssa tehty Surffari-tarina. Sellainen mielikuva on, että Byrne ois tehny jotain muutakin Leen kanssa...
Dr. Doom suosittelee: Spider-Girl.
Dr. Doom suosittelee: Spider-Girl.Arvoisan tohtorin nemesis suosittelee myös[...]
Tämä on uutta Byrneä parhaimmillaanMun mielestä Lab Rats ja Generations 3 on vielä parempaa.
On Byrne kuitenkin niin kova tekijä, että tätä on pakko ihastella ja kuvia jää tuijottelemaan niiden pienten täydellisten yksityiskohtien takia.Kun ite ostin ton kakkosalbumin, niin ihastelin pitkään aloitussivua. Jos joskus saan mahdollisuuden ja on rahaa, niin ostan kyllä tuon originaalin ja pistän seinälle.
Tarkoitatko sitä, että Ransakin asu näyttää hiukan YPKVV:n taisteluasulta?"Hiukan"? ;D
Mun mielestä Lab Rats ja Generations 3 on vielä parempaa.Niin varmaan, mutta mistäs täällä perämetsässä (Tampereella) sellaisia käsiinsä saisi... ;D
Yksityiskohdista: löydätkö Byrnen Neal Adams -viittauksia?Minun mielestäni Byrnen tyylissä on niitä aika paljon, muistaisin lukeneeni joskus, että ukko sanoi Neal Adamsin olleen suurikin vaikuttaja... Mutta tarkoitat varmaan jotain tiettyä tribuuttia? En bongannut...
Luitko muuten nuo kronologisessa järjestyksessä vai albumijärjestyksessä?Albumijärjestyksessä. Tajusin kyllä kakkosta lukiessani, että se menee vahvasti ykkösen kanssa limittäin.
Mutta tarkoitat varmaan jotain tiettyä tribuuttia? En bongannut...Sellaiset löytyy ainakin ykkösalbumin sivulta 106 ja kakkosalbumin sivulta 86. Siellä sanotaan, että Neal Adams was here.
Rami Rautkorpi... Reed Richards... hmmmmmm.....
Supergirl:
Many Happy Returns
Käsikirjoitus: Peter David
Piirros: Ed Benes
Tussaus: Alex Lei
Väritys: Digital Chameleon & Brad Anderson
Tämä ei ehkä ole paras tarinaltaan. Itse asiassa tarinassa on muutama mammutin kokoinen reikä logiikassa. Itse tarina on ihan ok, jos ei takerru pikkujuttuihin. Mutta -- se piirrosjälki. Benes piirtää ihmishahmonsa niin hyvin, että on vaikea uskoa. Yksinkertaisesti täydellistä.
Lisää mannaa syrjäkylille juuttuneelle Myllymäen papalle...
Birds of Prey: Of Like Minds Review (http://www.ugo.com/channels/comics/features/birdsofprey_oflikeminds/default.asp)
Ha haa, minulla on tuo jo, en ole vielä ehtinyt kuitenkaan lukemaan... ;D ;D ;D
Jatkoa lienee luvassa heti tammikuussa...
Birds of Prey: Sensei & Student (http://www.dccomics.com/comics/?cm=2484)
Jippii, meikäläisellähän on tuo materiaali jo irtonumeroina... ;D
Sarjari 63 - Huijaus
Olen joskus lukenut samojen tekijöiden Billie Holidayn, enkä pitänyt siitä. Siksi vieroksuin aika paljon tätäkin. Mutta yllätys oli sitäkin positiivisempi! Todella tunnelmallista kuvitusta herra Munoz tekee, ja herra Sampayo näemmä osaa kirjoittaa satuttavan hienoja sarjakuvanovelleja. Tästä tuli mun suosikki. Pitää lukea se Billiekin uudestaan.
Eipä noita rahanpesujen yksityiskohtia lehdissä (tai sarjakuvissa :)) kerrota etteivät potentiaaliset huijarit ota oppia.
Oletan, että tarkoitat vähän toisenlaista "ruumiista irtaantumista" eli syntymää "the birth" - ja sehän oli wallan kauhean hirveää näyttää amerikalaisessa sarjakuvakirjassa, vaikka mallikuvat otettiin alan lääketieteellisestä oppikirjasta.
Kävin sattumalta Ville Rannan kotisivuilla ja friikahdin ihan totaalisesti hänen luonnoskirjansa tarinoihin (http://www.villeranta.com/luonnokset/index.html).
Luullakseni sitä kolmatta Miracleman kokoomaa "Olympus"ta on mainostettu aina siten, että siinä tapahtuu "decapitation" (Miracleman #15), joka on ilmeisesti jenkkien mielestä sitten jotain aivan hirveää, eikä sellaista voi ainakaan sarjakuvissa (comics) tapahtua. Selailin se kohdan, enkä ymmärrä mistä moinen kohu ko. nro:n kohdalla. Ebayllähän siitä maksetaan sataa taalaakin. Omani sain onneksi vähän halvemmalla. Jos sinulta se löytyy hyllystä, niin on se aika harvinainen.
Minusta tuo Sigil on ennemminkin fantasiaa.
Ostin minäkin eilen Toveri Teräsmiehen ja luin saman tien.
Osaakohan Rami yhtään sanoa, että onko DC spessu tulossa vielä ensi vuonna? Tai joku muu?
Ja minulla ei ollut aavistustakaan kuka oli tuo cyborgi. Hank Henshaw oli esiintynyt aikaisemmin Teriksen seikkailuissa mutta sitä en ollut lukenut.Juu, itekään en sitä tiennyt. Yllätykseltä vei vähän makua se, että olen aikaisemmin lukenut Trial of Supermanin, jossa Cyborgi-Teris on myös pahiksena, joten arvata saattoi, että niin käy tässäkin.
Mutta vieläkin ihmettelen kun vähän ennen Teriksen paluu-sarjojen ilmestymistä oli Iltasanomissa pikku-uutinen että kuolleen Teräsmiehen tilalle tulee neljä uutta Teräsmiestä jotka edustavat Yhdysvaltojen eri vähemmistöjä: Musta, latino, aasialainen ja intiaani.Oho. No Steel on musta, Teräspoika voisi hyvällä tuurilla olla aasialainen. Eradicator on kryptonilainen tuhokone, mutta voisi olla ehkä intiaani ja Cyborgi sitten latino. Omituinen väite kuitenkin. Ehkä sillä viitattiin World without a Superman -tarinaan, jossa Cadmus-projektin tyypit pohtii Teräsmies-kloonin tekemistä ja leikittelee ajatuksella Vartija-armeijasta. Yksi Uutispoikalegioonalainenhan ehdottaa siinä, että uudet Vartija-kloonit voisivat kaikki olla erilaisia, eri maanosista ja osa myös naisia.
Jos Veli luet tämän raapustukseni, kerropa onko Jaanaa ollut koskaan aikomus jatkaa. Tuntuu, että idea alkoi kantaa oikein kunnolla tuon "Onnenkorun" aikaan ja olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Jaanan kulku olisi seuraavaksi johtanut!Sampsan kanssa on tietenkin leikitelty ajatuksella, jos vaikka palattaisiin Jaanan ja Steven pariin, mutta mitään konkreettista ei vielä olla pahemmin tehty.
Albumin pahikseksi osoittautuu yksi neljästä Teräsmiehestä: Cyborgi-Teräsmies, joka avaruusystäviensä kanssa tuhoaa kokonaisen kaupungin ja pystyttää tilalle oman teknokylänsä, joka onkin jättimäinen rakettimoottori. Pahiksen tarkoitus on seuraavaksi tasoittaa Metropolis toisen teknokylän tieltä ja näiden kahden raketin avulla lähteä lennättämään maapalloa pitkin avaruutta.
I beg to differ: miten voit väittää että Prattin naiset olivat muka saman näköisiä? Muistan ainakin sen yhden konkkanokan ja muutenkin kyllä niissä piirteitä oli. Prattin tapa piirtää oli aika eriskummallinen verrattuna vaikkapa nyt Manaraan ja yleensä "realistiseen" tyyliin. Ei ymmärrä. ???
Hellboy:
Persoonallinen piirrostyyli, joka ei ole kuitenkaan luotaanryöntävän taiteellinen, vaan helposti luettavaa.
Eli piirrostyyli on jopa niin hyvä ja mielenkiintoinen, että minulle tuli halu piirtää tuollaista tyyliä itsekin (=helppo toteuttaa ja silti hyvän näköistä!).
http://www.innernet.org/napalm/new/comic/pyhaa/pyhaa1.htmHienosti matkittu!
Sitäkin on kokeiltu...
<snip>
Mustanaamio:
<snip>
Mutta lisäsarjana oleva Jerome K. Bloche oli erittäin miellyttävä. Peruseurooppalaista huolella tehtyä sarjakuvaa. Jotta saan tietää miten Bloche- tarina päättyy, ostan tai ainakin luen seuraavankin Mustanaamio-lehden! (Voisipa tällaista ostaa ilman tuota Mustanaamio-osuutta.
<snip>
Lurker:
Kirjoituksessasi on häivähdys markkinointia, mielestäin. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Ettet vain olisi Egmontilla töissä? ;D
Missäs muissa Mustiksissa on Blochea? Ostin joskus aikoinaan yhden Blochen ranskaksi, mutta on todella hienoa, että niitä voi lukea tällä kotomaan kielelläkin.
Hyvää jatkoa!
Jenkeissähän mainostoimistot muuten palkkaavat ihmisiä, jotka keskustelussaan ohimennen mainostavat eri tuotteita. Egmont olisi varmaankin ihan mukava työpaikka,En ihmettelisi, jos joku täällä luulisi meikäläisen olevan Bdnetin asialla. ;D
<snip>
Ja Blochen talot on hienosti piirrettyjä. Tekeeköhän valokuvasta läpi vaiko ihan omasta päästä?
Aika tuhtia luettavaa kuitenkin, kun noiden kahden albumin lukemiseen meni viikko!Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.
...kuvallisesta monotonisuudesta huolimatta.
Oikein ihmettelin kun luin Asterixia isompana että miten pidin niistä jo 60-luvun lopulla. Onhan tuo aika aikuisten huumoria. Kai se toiminta ja väkivalta sitten vetosi.Juu, jo pienenä esim jotkut Tintit tuntuivat Asterixin rikkauteen verrattuna "vain" hienoilta ja hauskoilta seikkailusarjoilta - mutta mää olinkin klassista sivistystä ahmiva latinisti..
Goscinny oli nero. Isävainajanikin oli ihan innoissaan.Hahhaa, meidänkin taloudessa muuttui suhtautuminen pojan huolestuttavan lapselliseen sarjisharrastukseen kertaheitolla, kun perheen pää sattui lukaisemaan sohvalla lojuneen Obelix & kumpp. -albumin -- ja teollisuuspamppuna vaahtosi sen erinomaisuudesta viikon putkeen.
Tällainen vanhemman polven lukija kaipaa nimenomaan tuollaisia tuhteja lukukokemuksia, siis suht paljon tekstiä (=Asterix, Valerian, Niilo Pielinen, Tintti). Nykysarjisalbumin lukee useasti viidessätoista minuutissa (Jälkiä rinteessä, Monsieur Jean) . Ei hyvä.
Eikö tämä Pulse sijoitu aivan normaaliin Marvel-universumiin? Eikö Norman ole kuollut?
Mikäs se Harryn pojan nimi olikaan?
Ai niin voiko niitä Morrisonin X-Menejä lukea, jos ei ole lukenut Ryhmä-X:ää Tuhon ajan jälkeen (itse asiassa taisin jättää senkin aikoinaan kesken)?
Sarjari:
En siis ole lukenut Sarjaria, sillä lehden selailu ei tuottanut ostopäätöstä.
No niin, kävin saunassa.
Tulipa urakoitua Gilbert Hernandezin Palomar-järkäle läpi.
Meininki vain parani jutun edetessä, kunnes päästiin Farewell-osioon, oli ihan mukavaa lukea vielä Jesuksen paluusta (ei sen Jesuksen), mutta jotenkin kun oli vanhoja hahmoja ja niiden lapsia ja vaikka ketä niin alkoi tuntua sekavalta (no kaiketi samalta kuin Jesuksesta). Pipo ja Luba Conquers the world eivät sitten enää kummemmin sytyttäneet. Kuitenkin kun huomioidaan kirjan koko niin sitä "heikompaa" tavaraa on alle viidennes kokonaisuudesta. Eli ostaminen ei kaduta.
Jos vielä mentiin melko kevysti rallatellen Human diastrophism -tarinaan (tämä taidettiin julkaista suomeksikin Palomarin veri -nimellä) asti, niin mitä ihmettä tekijälle on oikein tapahtunut, helskutan ahdistavia kohtia, apinanaivoja ja lopuksi vielä sataa tuhkaa, ja seuraava tarina (Farewell) on syntynyt vasta 5:n vuoden kuluttua.
Mielestäni parhaimmillaan meno on sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan Love Bites ja Duck Feet osioissa, sisältäen suosikkini The way things are going ja For the love of Carmen. Nämä lyhärit muistaakseni löytyvät Alphoista.
Niin ja tietysti: Voi Luoja mitä Naisia.
näyttää niin mielenkiintoiselta, että täytyy itsekin kokeilla. Parempaa kuin valtaosa Millerin DD:stä.
Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet.Ainoa hyvä puoli tässä Disassembled-tarinassa, jonka tähän mennessä olen keksinyt on, että sen seurauksena Byrnen West Coast Avengersin Vision Quest julkaistaan kokoomana. Tosin en minä sitä osta, kun omistan alkuperäiset numerot, mutta niille, jotka ei ole tutustuneet, niin siinä on oikeaa Kostajat-meininkiä.
Viimeisin oikeasti vaikuttava Marveli oli Avengers Disassembled TPB joka kokoaa yhteen Avengers 500-504 lehdet. Kaunista ja kauheaa katseltavaa kun äijät saa päihinsä ja lujaa, vaikken koskaan ole Kostajista juurikaan pitänyt. Toivottavasti ne kaatuneet kanssa pysyvät kuolleina (tuskin kun Marvelista on kyse..).
Luin juuri Vision Questin (WCA vol2. #42-45) ja hohhoijjaa.No mutta. Ei kai muuta voi odottaakaan, jos lopettaa lukemisen kesken tarinan. Parhaat palathan on vasta edessä, mm. ne tapahtumat, joihin Disassembled jollain lailla perustuu. Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.
Jou RMäki, onko ollut puhetta tuleeko Wolverine: The End suomeksi joskuskoskaan?Eikös se ollu tän vuoden julkaisuohjelmassa? Eti kuule tuolta toimintasankarit-osiosta ketju, missä on puhe tämän vuoden julkaisuohjelmasta.
No mutta. Ei kai muuta voi odottaakaan, jos lopettaa lukemisen kesken tarinan. Parhaat palathan on vasta edessä, mm. ne tapahtumat, joihin Disassembled jollain lailla perustuu. Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.
Eikös se ollu tän vuoden julkaisuohjelmassa? Eti kuule tuolta toimintasankarit-osiosta ketju, missä on puhe tämän vuoden julkaisuohjelmasta.
Vaikka koko juttu jäi kesken, kun eivät antaneet Byrnen tehdä sitä loppuun.
Adams on pitkä laiha pitkätukka. Paul Chadwick se tosiaan vois olla mutta en minäkään tiedä miltä se näyttää.Muistaakseni se on Adams, koska samoihin aikoihin ekassa Hellboy minisarjassa Adams piirsi itsensä yhden Monkeyman&O'Brien-jatkiksen loppuun lyhyttukkaisena. Tosin Byrnen piirtämä on tosiaan vähän tukevampi, joten ei välttämättä ole se. En löytänyt mainintaa edes Next Menin lukijapalstalta. Puhuivat vaan abortista ja Jeesuksen puheista. Mikä se tämmöinen sarjakuvalehden lukijapalsta on, kun ei sarjakuvista puhuta ollenkaan?
Ehkä myöhemmät Genit on sitten parempia.
Minä taas ostin ja luin vihdoinkin Minä Lewis Trondheimin. Se oli pirun hyvä,Mäkin tykkäsin tosta päiväkirjasta. Siihen "arkipäiväisyys" sopii kuin nenä naamaan.
Tuossa eilen illalla(lue=yöllä) luin loppuun ihmesarja kutosen, ja mielestäni se oli aivan L-O-I-S-T-A-V-A! Tykkäsin tosi paljon Kirbyn tyylistä piirtää, ja Leen tyylistä kertoa. Toivottavasti näitä varhaisia Ihmenelosia saadaan jatkossa lisää Ihmesarjassa.
Se oli Hate Annual # 5.
Bob Morane:
Sammakkojen Linna
Huh, huh! Olipa huttua!
Juonessa ei päätä ei häntää. Taas täytyy ihmetellä miten sama käsikirjoittaja, Vernes, on voinut kirjoittaa sellaiset albumit kuin Samurain silmä ja Kauhusaaret.
Vancen piirrokset sentään ovat jälleen lähes huippuluokkaa.
Missähän välissä Vance teki Bruno Brazilia?
Benoit Brisefer, Les taxis rouges
(Benjamin, Punaiset taksit)
En vissiin koskaan lukenut Ruutu-lehdissä tätä tarinaa. Jotenkin ne väritkin olivat niin haaleita.
Jyrki Vainio kehui taannoin Peyoa täällä Kvaakissa. Siispä tilasin Les taxis rouges ja Les 12 travaux albumit, ihan vain kesän kunniaksi!
Punaiset taksit-albbu on aikansa lapsi, joskus 50-luvulla tehty. Kaikesta päätellen ula-keskukset tekevät tuloaan ja ovat uusinta tekniikkaa. Ja eikös vain rosvot heti keksi sitä hyödyntää. Eli tarina on aivan älytön nykyajan vinkkelistä katsottuna.
MUTTA tämä oli aivan mielettömän loistava sarjakuva! Mainioita gageja! Seikkaillaan trooppiselle saarelle asti. Ja itse Benjaminin hahmo on ihan täysi kymppi! Todella onnistunut pikkuvanha, yksinäinen lapsi.
Willin taustatkin toimivat hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ja kaltaiselleni surkealle ranskantaitajallekin tätä voi suositella, kieli on yksinkertaista, sanakirjaa ei tarvita.
Ensi viikolla on vuorossa 12 urotekoa, joka on muistaakseni vielä parempi kuin tämä albumi.
Trondheim: Kaput et Zösky (vai pitäiskö sanoa Zosky?)
Saako tuota Suomesta?
Onko muuten muita tutustumisen arvoisia Sienkiewiczin teoksia saatavilla? Tai muita, joihin olisi pitänyt aikanaan tarttua?
Kiitos vihjeestä, jäänyt tuolta osin aukko sivistykseen. Pitää laittaa harkintaan seuraavan kerran kun on varaa sijoittaa sarjakuviin. Mikäli tätä vielä myyvät.
Ja Veltti, makuasioista pitää kiistellä. Joo, olet varmaan oikeassa että Daredevil on eheämpi kokonaisuus silleen tarinatekninessä mielessä ja kuvitukseltaankin, mutta Elektran tarina, hahmot ja sata lasissa meininki viehättää itseäni enemmän.
Blueberryn nuoruus on kevyttä luettavaa verrattuna mustikan myöhempiin seikkailuihin. Harmittaa, kun kirjastossa ei ole Zoom alppareita.
Minulla ollut oikein into päällä sarjakuvan suhteen: ruotsalaiset C'est Bon -antologiat...
Ainoastaan Mic Vaillant on turhanpäiväinen
Olisiko tämä viimoisin Mic Vaillant? Ilmestynyt tänä syksynä.
http://www.bdnet.com/9782870980781/alb.htm
Käsittääkseni Gratonin studion tekijät tekevät sarjaa yhä ja seassa seikkailee oikeitakin kuskeja. Zoomissa Vaillantin tallissakin oli oikea belgialaiskuski Jacky Ickx ja joku toinenkin.
Uskokaa tai älkää mutta 14 v. kummipoikani on tasan saman niminen.
Kumpikos se oli jonka päähenkilö oli Julius Pyhäh*hta? Uskokaa tai älkää mutta 14 v. kummipoikani on tasan saman niminen.
[...] joitakin myöhempiä Marvel-julkaisuja, muistaakseni kaksi.
Pelkäsin että mies on loppuiäksi menetetty pop-musiikille. Pirisen piirtämä osuus oli pysäyttävä, ja taisi olla jutuista elämänkerrallisin ja rehellisin.
Hienointa oli nähdä Joel Melasniemen kynänjälkeä pitkästä aikaa. Pelkäsin että mies on loppuiäksi menetetty pop-musiikille.
Niin, no eikös nuo ole vanhaa matskua kuitenkin? Tekee kyllä parempaa sarjakuvaa kuin musiikkia...
Luin sen Rautkorvelta (kiitos taas) saamani Trinity-alpparin. Makoisaa piirrosjälkeä mutta ei tuo tarina kyllä oikein napannut. Selvästi suoria kopioita (lainauksia? kunnianosoituksiksi tarkoitettuja?) tapahtumissa mm. Dark Knight Returnsista. Noh, kuten sanottua taide pelasti, komeaa jälkeä.
Tuosta vastaava Matt Wagner on ihan tolkuttoman lahjakas piirtäjä, mutta vielä lahjakkaampi kässääjä. Kohta mieheltä pukkaa ulos Batman & Monster Men -sarja.
"Rumiko Takahashi - Rumic World 1-2" Ranman tekijän uran alkuajan lyhyitä sarjakuvanovelleja koottuna albumeiksi. Tarinat vaihtelevat älyttömistä komedioista hyvin angstisiin ja synkkiin fantasialla höystettyihin ihmissuhdedraamoihin. Suosittelen varauksella.
Natasha: Maailman laidalla (Walthéry, Wasterlain, Will)
Tarina alkaa upeasti saman asian (lentokoneesta pelastautumisen) kertomisella kahteen kertaan, eri tavalla. Mielestäni todella hienoa.
Autiolla saarella sitten yritetään selvitä luonnon armoilla. Mutta onneksi Wasterlainille ei ole riittänyt kookospähkinöiden keräily, vaan saarelle on kehitetty myös mystinen "hirviö". Se tuo oman merkittävän jännitys- ja kauhuelementtinsä
Blutchin uutuus C'etait le bonheur
[...]
En löytänyt mitään yhtä linkkiä mistä löytyisi kunnon satsi näytesivuja, mutta googlaamalla löytyi useasta paikasta yksi sivu.
Blutchin omilla sivuilla on useammasta albumista näytesivu:Näytti ihan mukavalle. Tuollaista melkein "suttutyyliä", mutta kuitenkin ihan hyvännäköistä.
http://www.pastis.org/blutch/albums.htm
Joo, tätä suomeksi! Jysäykseen tää ei kai istu? Vaikka lähellä Sfariakin jälki on.
Yksi 4xvuosi Jysäys ei voi vastata kaikkeen... Tarvitaan useampi kanava.
http://www.bedetheque.com/auteur-193-BD-Blutch.html
Timo
Näytti ihan mukavalle. Tuollaista melkein "suttutyyliä", mutta kuitenkin ihan hyvännäköistä.
Näin jälkikäteen on aika hämmentävää että ei tullut koskaan Marvel aikoina hipaistuakaan DC:n kamaan.
Tuli ostettua Tintti ja aakkostaide.
Mutta tämähän on vain kalpea aavistus ranskaksi jo vuosia sitten julkaistusta Tintin et Alph-art-kaksoisalbumista (liitteenä kuva).
Ellisin jälkeisistä tuotannosta ainoat mainittavat lienevät Ennisin Kev-saaga ja John Ridleyn Human on the Inside.
B.P.R.D. The Black Flame 6 (Dark Horse)
Pikkaisen heppoisesti mättöpainotteinen minisarja pistetään päätökseen, mutta sarja jossa päähenkilöitä snuffataan ei voi olla kovin huono. Guy Davisin jälki toimii tavalliseen tapaan mainiosti; saapa nähdä miten jatkossa hänet syrjäyttävällä Duncan Fegredolla homma toimii.
Davis jatkaa B.P.R.D:ssä, Fegredo tulee piirtämään Hellboyta. Jossain vaiheessa Hellboy oli "vain Mignola piirtää" -hahmo, mutta jostain syystä tästä on nyt luovuttu.
Ja Davis osaa todellakin piirtää, itseäni jo yököttivät viimeisimmän numeron metamorfoosikuvat. Ja mielestäni Dark Horsella on mahdollisuus tehdä BPRD:llä X-Menit ja enemmänkin jos tarinat jatkavat tällä tasolla eikä muutenkaan turhaan tunneta armoa hahmoja tai kaupunkeja kohtaan.
Hmm. Jännää nähdä millaista jälkeä Fegredo Hellboyssa tekee.
BPRD:tä en ole lukenutkaan. Pitänee tutustua. Hellboytakin vain sen suomennetun mv-alpparin verran,
Kuvallisesti Mignola on trimmannut oman tyylinsä ihan optimaaliselle tasolle.
Rubiini, albumit 1,2 ja 4
Aivan perkeleen turhauttava sarjakuva. Älytön määrä ammattitaitoa tuhlattu taidokkaaseen, sujuvaan mutta lopulta melko yhdentekevään albumisarjaan....
Niinkuin on Madam & Evessä. Hauska, fiksu ja ilkeä sanomalehtistrippi etelä-Afrikasta, todellinen yllättäjä takavasemmalta. Pirullisen kuivaa brittityylistä huumoria, kaikki henkilöt aivan mainioita. Ilmeisesti Liken kokoelmaan on valittu helpommin ulkopuolisille aukeavia vitsejä mutta paikallisväri on vahva. Innostuneena suosittelen
Tero muistutti että Jacques Tardi on yksi Parhaista. Mitä. On. Sitä ei täällä Kvaakissa ole muistettu aina korostaa.
Mainittakoon myös että joku Veli Loponen näkyi aika usein lukijapalstoilla, mm. valittamassa kuinka Teriksen hinta ei saisi olla niin korkea kuin 11 markkaa.En itse asiassa tainnut näkyä kuin kaksi tai kolme kertaa ja 11 markkaa oli silloin iso raha, kun piti muitakin sarjakuvia saada eikä tuloja ollut lainkaan. Sitä kautta löytyi myös käsikirjoittajaksi Sampsa, jonka kanssa väsäiltiin melkoinen määrä sarjakuvia (mm. pari vuotta sitten ilmestynyt Jaanan matkassa).
Wanha tyyli on kuitenkin viehättänyt yhä sen verran, että olen toisinaan jopa ostellut antikoista vuoden 1983 Ihmenelosia.
Ville Ranta: Sade
(...)
Katastrofi-skenarion toteutuksessa sinällään olisi paljon marisemisen aihetta, mutta samapa kai tuolle...
Rucka&Rolston:Queen & Country 1
Warren Ellis on monessa paikassa tätä kehunut, siksi ostin kun tuli halvalla vastaan. Ei kääntynyt maailma akseliltaan mutta aika pirun hyvä sarjakuva tämä on. Agentit eivät pelasta maailmaa Blofeldin tapaisilta superroistoilta vaan tekevät salamurhia kyseenalaisin perustein ja taistelevat byrokratiaa ja kelvottomia pomoja vastaan. Mustavalkoinen piirros on taitavaa mutta kaikkea muuta kuin näyttävää, funktionalismi on homman nimi. Normiin nähden erittäin hyvin laadittu tarina. Luulin näitä eurooppalaisiksi mutta viimesivujen esittelyssä paljastuu että tiimi on kanadalais-amerikkalainen. Aika kova näyttö ja on mukava tietää että kakkosalbumi odottelee tuolla hyllyssä
Marc Malès: Rumuus ja hulluusJa kysehän on siis LIKE:n kirjasta. (Mainos mainos) ;D
Miellyttävä, aikuinen sarjakuva. Viipyilevä, mielenkiintoinen tarina. Taloudellinen, upea piirrostyyli.
Suosittelen.
Kolme ja plus tähteä viidestä.
Udon Comics:in Street Fighter II Molemmilla kansilla, toinen on special power foil Joe Vriensin tekema ja toinen kansi Alvin Lee(!!!!!):n tekema, myos tarina oli Alvin Leen
http://img48.imageshack.us/img48/2049/udoncomicssfcover13ms.jpg
http://img133.imageshack.us/img133/2539/udoncomicssfcover24gw.jpg
Mistä muuten ostat/tilaat nuo Udonin Street Fighter-lehtesi?
Paikallisesta Close Encounters kaupasta (Taivaallinen, valtavan kokoinen Batman patsas seisoo vahtimassa kaupan edessa <3 ):
http://www.closeencounters.co.uk/
Millä kielillä noita on saatavana?
Joen Baari on tiukempia novelleja kuin minusta välillä kiusallisesti harhaileva Alack Sinner
Join kerran aika juniorina kaljaa Tarmo Koiviston kanssa ja se sanoi että haluaisi tehdä joskus yhtä hyvän sarjakuvan kuin Joen Baari
Sinnerit onkin vähän vanhempaa kamaa ja vasta myöhemmin kaksikko pääsi tiukempaan vauhtiin.
Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.
Marjane Satrapi: Persepolis 2
Marjane Satrapi: Embroideries
Millä kielillä noita on saatavana?
On niitä Sinnereitäki myöhemmin tehty. Hemmetin loistavaa kamaa varsinki graafisesti. Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.
Englanniksi on käsittääkseni nuo molemmat. Ainakin Persepolis kakkosta on Oulun kirjastossa.
Derib: Buddy Longway 2-7
Onpas hyvä sarjakuva!
Craig Thompson: Blankets
Onpas hienosti piirrettyjä puita, onpas kivasti tehty varjoja, onpas mukavan soljuvaa kerrontaa.
Kuvat oli kauniita kuiteskin.
Tämä on näitä sarjakuvia joiden kohdalla älytön hypetys (esim Time-lehdessä) kääntyy pahasti niitä vastaan. En ole lukenut enkä taida viitsiä kun Pitkä Mies (joka itse siitä kyllä kai vähän varauksin piti) kertoi että se on syvästi kristillinen sarjakuva. Ilmeisesti ei minun kuppi teetä joten käytän aikani mieluummin ateistiseen typerään väkivaltaviihteeseen
Syvästi kristillinen?
Minusta ei, jollei siksi lasketa kuvausta nuoruusvuosista ja tiettyä ihanteellistä sauvaitsevaisuutta.
Minusta Blankets on mammuttitaudista kärsivä, mutta lukeutuu liian harvojen vaihtoehtosarjakuvien kastiin jossa piirrosjälki on teknisesti tasokasta.
Blankets kylläkin kuuluu kastiin näe kristinuskon ääriryhmien ikävämmät puolet.
Mikäköhän Blankesissa on sitä mammuttitautia, sivumäärä vai? Kukakohan asettaa ne raamit, kuinka pitkää tai kunnianhimoista sarjakuvaa ihminen saa tehdä? Hintaa albumille paksuudensa johdosta tietysti tulee vähän Aku Ankkaa enemmän, mutta sivumäärä on syntynyt suhteessa kerronnan rytmiin.
Luin vielä yhden Buddy Longwayn, L'eau de Feu (= Tulivesi).
Pelkäsin, että tämä seikkailu olisi kliseinen tarina viinaa intiaaneille kauppaavista roistoista ja kännisistä, kapinoivista intiaaneista.
Mutta ehei, tässäkin albumissa Derib välttää vaanivat kliseet ja päätyy omaperäisiin ratkaisuihin tarinankuljetuksessa.
< Craig Thompsonin Blanketsin puolustelua >
Piko ja Fantasio: Kehän kuninkaat.
Yllättävän hyvä abumi. Tarinoiden juonet ovat melko "kepeitä", mutta etenevät nopeasti ja sisältävät kekseliästä komiikkaa (varmaankin joidenkin mielestä myös rasismia, tarinathan ovat tosi vanhoja.)
Viitisen vuotta sitten tuli signeerauskirja ja nyt vissiinkin vuosi sitten taas uusi.
Kah, Franquinin signeerauksista (Niiloon) on myös koostettu oma kirjansa - Signé Franquin!
Lisääkin voisi haluta, joten kertokaapa tietävämmät, miten kannattaisi jatkaa Stormwatchin ja the Authorityn parissa?
Usko Adrian Tomineen ja sarjakuviin ylipäänsäkin palasi taas hetkeksi. Pitää hankkia miehen lopputuotantokin hyllyyn.
Humanoids/DC:n Chaland anthology 2.Näistä Chaland antologioista on Humanoids julkaissut ensin kovakantiset versiot ja myöhemmin DC/Humanoids pehmeäkantiset versiot. Monissa muissa vastaavissa tapauksissa Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Onko seikkailu kadonnut ranskalaisesta (suomennetusta) nykysarjakuvasta kokonaan?Minäkin kaipaisin enemmän ranskalaista seikkailusarjakuvaa jollain ymmärtämälläni kielellä.
Ai joo, Maalari ja merirosvo...
Ei XIIItä ole kuin "vain" 18 albumia.Ahaa! XIII muuttui heti kiinnostavammaksi!
Henkilöllisyyden setvimistä on enimmäkseen kolmessa ekassa Kolmessatoista. Ensimmäinen sykli kestää kuusi albbaria, sitten tulee taas toisenlaista juttua.
Valitettavaa on että F.52 jäi Chalandin viimeiseksi työksi.
Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?
Chaland anthology 2.Ostettu, muttei vielä luettu. Kaunista viivaa, niin kaunista...
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Ostettu, muttei vielä luettu. Kaunista viivaa, niin kaunista...
Aika suolainen hinta. 42 €. Good fellowsista.
Tarkennettakoon, että tämä mun kappaleeni oli albumikokoa, jopa ehkä A4. Kovat kannet jne...
Craig Thompsonista puheen ollen, luin juuri pari päivää sitten sattumalta hänen uusimman albuminsa Carnet de voyage. Se ei ole varsinainen tarina vaan eräänlainen matkapäiväkirja, jossa on paljon luonnoksia (meikäläisen silmissä kyllä jo ihan valmiita töitä).
H.P.L'Orange; Art Forms and Civic Life in the Late Romn Empire.
... Taidehistoria on huomattavasti antoisempaa (sekä helpommin tajuttavaa) kun se esitetään poikkitieteellisessä (tuliko oikea suomennos termille 'tvärvetenskaplig'?) valossa.
Albumeina ei ruotsiksi ole tullut kuin nuo kolme, mutta pari myöhempää julkaistiin Epix:ssä.
Vähän samaan tapaan taidehistoriaa "laajemmassa" valossa esittelee sveitsiläis-saksalainen pariskunta Rose-Marie ja Rainer Hagen kirjasarjassaan What Great Paintings Say 1 - 3 (Taschen). Heilläkin on omat asenteensa taakkanaan, mutta eipä tuo lukemista sillään haittaa.
...Jos joku aikoo hommata Trondheimin ja Sfarin kaikki albumit, niin saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi!Joo, näitä taitaa alkaa olla jo aika paljon. Onneksi sain lahjaksi; hyllyssäni on monien sarjojen irrallisia osia numero 3, 7 tai 12, enkä ole sitten kumminkaan ruvennut keräämään koko sarjaa. Vaikka toiset näistä ovat ihan hyviäkin.
Donjon Monsters taitaa olla eri sarja kuin "pelkkä" Donjon.On, joo: albumeja on "Donjon-universumin" kehityshistorian eri vaiheista (Potron-Minet piirtäjänä Blain, Zénith piirt. Sfar, ja Crépuscule, piirt.Trondheim), Monsters useiden eri piirtäjien kanssa, sitten on Donjon Parade, piirros Manu Larcenet, ja vielä Donjon Bonus roolipelilisämateriaalia! Kaikkea ei kuitenkaan aina jaksa lukea.
New Yorkin paikallistuntemusta on Hämähäkkimiehessäkin.
100 Bullets tuntuu yhä vain paremmalta. Ja niin sinustakin kunhan kertaat.
Uusia Fableseja odotellessa siis.
Willingham etc: Fables 1-3 -koosteet.
Ekat kaksi osaa eivät niin järisseet, mutta kolmannessa kirjassa homma lakkasi sutimasta ja lähti kulkemaan. Ilo nähdä miten jo omassa sadussaan niin pirun ärsyttävä Kultakutri saa kirveestä päähän.
Tänään luin Fablesin kovakantisen 1001 Night of Snowfallin. Piirrosjälki oli melko erilaista kuin mitä normi-Fableseissa, mutta tykkäsin kyllä. Sisältönä oli 10 tarinaa fablesien menneisyydestä, joissa selvitettiin mm. mitä tapahtui seitsemälle kääpiölle. Varsin tyylikäs paketti oli ja hintaa vajaa parikymppiä.
Mielestäni Desolation J on taas kovinta Ellisiä; himeä, räävitön ja synkkä. Pesee Constantinen ja Custerin vasurilla -eri asia tosin on miten kestää jatkossa.
Warren Ellis & J.H. Williams III : Desolation Jones - Made in England
Arvosanaksi annan silti vain Kohtalaisen, sillä väkivaltainen tarina oli futuristista piirteistään huolimatta melko tavanomainen film noir -mukaelma, eikä psykoottinen päähenkilö ollut tarpeeksi kiinnostava verrattuna esimerkiksi John Constantineen tai edellämainitun Preacherin tyyppeihin. Ehkä "Desolation Jonesia" voisi lukea vielä jatkossa lisää, mutta omaksi en taida kuitenkaan sitä hankkia.
Toivottavasti Koivisto piipahtaa vielä joskus Mämmilässä,
Noh, ehkä ei ole info vielä ihan kaikille ehtinyt.
Alan Moore & Kevin O'Neil - The League of Extraordinary Gentlemen vol. I Ihan kivaa seikkailua mutta ei parasta lukemaani Moorea.
Matzin ja Luc Jacamonin The Killer -sarjan eka osa vakuutti aika hyvin. Piirros toi jotensakin Tardin mieleen ja kerronta oli aiheeseen sopivan nihilististä ja lakoonista. Enimmäkseen murretuilla sävyillä tehty väritys sopi tunnelmaan hyvin ja painojälki hlaadukkaalla paperilla oli kerrassaan mainio.
Kaisa Lekan Your name is krishangia.
Jos pidit siitä niin suosittelen kovasti myös Lekan uusinta teosta On the Outside Looking in. Komea kovakantinen kirja ja sisältö täyttä asiaa. Vaikutuin. Vuoden parhaita kotimaisia.
Le Tueur!!! Jeh jeh. Näitä herkkuja on viisi vaikkei sitä uskoisi. Ranskikset osaavat nihilismin jalon taidon.Non parlez vouz francois, monsieur!
Jos upposi niin Tomen ja Meyerin Berceuse assassinet ovat myös aika korkealla listallasi.
Jostain syystä kukaan ei ole mainostanut Simon Oliverin ja Tony Mooren Exterminatorsia.Joku numero tuota tuli luettua kun sattui käpäliin (7?) ja oli parempi kuin mitä olin sen epäillyt olevan mutta ei kuitenkaan vielä herätellyt hankintamaniaa.
Kyllä tuo on jo ihan toimiva ruutu. Palaset kohdallaan. Hieman masentaa, että parikymppinen jannu on tuon piirustanut. No, olihan hänellä ainakin melkein maailman parhaat opettajat!
http://img80.imageshack.us/img80/9199/jetc01ady5.jpg
Ja on se hyvä nähdä, miten vanhat mestaritkin ovat nuorina vielä joutuneet harjoittelemaan piirtämistä.
Tilauksessa on jo Chris Waren Jimmy Corrigan ja sen jälkeen olisi tarkoituksena tutustua ainakin Kim Deitschin The Boulevard of Broken Dreamsiin ja Brian K. Vaughanin Pride of Baghdadiin. Daniel Clowesista en ole vielä varma. Suosituksia otetaan vastaan.
Hyviä lukuvinkkejä löytyy myös Paul Gravettin Graphic novels-kirjasta. Kirjan oivallus on esitellä teoksia aihepiireittäin (eikä esim. aikakausittain tai tyylisuunnittain). Kirja on kaiketi tulossa syksyllä suomeksi...
Julkaisisivat niitä sarjiksia, eikä pallopää-Gravesin kirjoja sarjiksista. No sentään Charles Burnsin Black Hole on tulossa suomeksi.
Sivari? Kirjastoihin työllistetään työttömiä nuoria puoleksi vuodeksi kerrallaan. Meillä oli kirjaston musiikkiosastolla nykyinen poptähti Samae Koskinen töissä kahteen kertaan. Hänen aikanaan kirjastoon tuli mainioita levyjä. On niitä tullut muutenkin, etten minä sitä...
Joskus 80-l kun täti oli nuoriEh?
Eh?
Onko 30-jotain vuotias täti?
Eh?Helposti. Olenhan minäkin kolminkertainen eno ja setä (molempia siis saman verran toistaiseksi). Niin ja minä olen kuitenkin sisarusparven vanhin. Luokallani oli eräs tyttö, jolla oli itseään nuorempi täti. Mikäli tyttäreni tulee äitiinsä, niin minä olen isoisä jo alta nelikymppisenä - vaimoni isoäiti huomattavasti nuorempana. Ja kun tälle linjalle lähdetään, niin sukuvikahan tämä - meillä oli kuusi vuotta yhtä aikaa viisi sukupolvea elossa.
Onko 30-jotain vuotias täti?
Varmaan kai, mutta tuntuu jotenkin niin kummalta täteillä ainakin kvaakissa jossa keski-ikä oli muistaakseni kohtalaisen korkea.
Oh well...
Kertomasi perusteella saattaisit tykätä Clowesin David Boringista ja varsinkin Ice Havenista kovastikin...
Hyviä lukuvinkkejä löytyy myös Paul Gravettin Graphic novels-kirjasta. Kirjan oivallus on esitellä teoksia aihepiireittäin (eikä esim. aikakausittain tai tyylisuunnittain). Kirja on kaiketi tulossa syksyllä suomeksi...
Seth: Wimbledon Green - The Greatest Comic Book Collector of the World (http://www.amazon.com/Wimbledon-Green-Seth/dp/1896597939/)Ostin TeroH:n suosittelujen pohjalta tämän ja oikein miellyttävä alppari olikin.
Tekijä parjaa esipuheessaan teostaan pelkäksi huonolaatuiseksi tarinaluonnostelmaksi, jota ei pidä ottaa vakavasti. Sisältö osoittautui sitten harvinaisen hupaisaksi
Eniten kyllä kummastutti tuossa alkupuheessa Sethin valitukset siitä että ei ole tasoltaan sellaista mitä normaalisti tekisi.
Jyrki Heikkinen: Tohtori FuturoOliko hyvä? Meinaan, että kun olen nääs itse hommaamassa myös, jotta näyttikö hyvältä?
Oliko hyvä?
Corto Maltese: Mu. Jopas jotakin! Ei ollut päätä eikä häntää koko "tarinassa". Todellinen pohjanoteeraus!
Välinpitämätöntä työtä ja lukijakuntaa aliarvioiva tekele.
Komppaan kuin Steve Cropper ainakin. Ja voitte uskoa, että kun ensikosketus Corto Malteseen tapahtui kakarana juuri tuon Mu-tarinan kautta, niin siinä oli jonkinlainen kynnys ottaa käsiinsä seuraava albumi.Niin totta.
Jyrki Heikkinen: Tohtori Futuro
Pakko saada Bang Bang 1 ja 2! ;)
Juoni:
Lentokoneen maahansyöksy viidakkoon, pikaista lesboilua, pygmiheimo, neitsytjumalatar, tyydyttymätontä himoa, kahleita, kadonneen kaksoissisaren löytyminen, huora-äidin muistelua, kiimainen jättiläisgorilla, pako viidakkoon, pornoelokuvaryhmään liittyminen (alunperin piti tehdä dokumenttia!).
Päähenkilö Cicca siis kokee vaikka mitä tässä riemastuttavassa tarinassa! Eikä tässä ollut vielä edes kaikki.
Jaa-ha, vai että pakko saada - ja kansikuvilla ei sitten ole mitään tekemistä asian kanssa...(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=1414.0;id=4875)Varsin reiteviä tyttösiä.
Mikäs mussa on vikana, kun mä tuon kannen nähtyäni luin alpparin nimeksi koko ajan Gangbang?
Tyydyttymätön himo?
Pakko saada Bang Bang 1 ja 2! ;)
Tainnut olla ukolla aika kiire sillä ymmärtääkseni teki samaan aikaan myös Wonder Womania -no simuloipa työtaakasaankin sitten Kirbyä.Moni ajattelee näin, mutta paikkaansa se ei pidä. Siis se, että Byrnellä olisi ollut kiire. Suurimman osan urastaan Byrne on tehnyt kolmea lehteä kuussa X-men ajoista alkaen.* Jäljen muuttuminen ei siis johdu kiireestä tai edes siitä, että ei olisi miestä huvittanut tehdä parempaa, vaan siitä, että halusi kokeilla erilaisia tyylejä. Byrnen tussaustyyli tuohon aikaan oli tulosta siitä, mikä oman teoriani mukaan alkoi Archie Goodwinin kirjoittamista Wolverine-tarinoista, jotka Klaus Janson viimeistä lukuunottamatta tussasi. Erityisesti Next Menissä Byrne alkoi sitten tätä tyyliä kehittää ja äärimmillään se oli juuri WW/JK4W -aikoina.
Millään muotoa en tällä kertaa kritisoinut Byrnen jälkeä noissa jutuissa.Enkä niin ajatellutkaan. Halusin vain oikaista sitä (harha)käsitystä, että kaksi lehteä kuussa olisi Byrnelle jotekin erikoista.
EI voi olla vaivatonta ja kiireetöntä!Byrne tekee käsittääkseni vajaan yhdeksän tunnin työpäiviä (aloittaa joskus kuuden tai seistemän aikaan aamulla). Taannoin, kun teki enää yhtä lehteä kuussa, sanoi, että töitä on nyt vain aamupäiväksi. Lopun aikaa kulutti sitten nettisurffailuun ja komissioiden tekoon.
Ikävä kyllä, kenenkään tuskin kandee ainakaan Kampin Suomalaiseen rynniä koska se oli nähdäkseni ainoa kappale siellä hyllyssä. Mainio bongaus.Pari viikkoo sitten kattelin tota. Silloin niitä oli vielä siellä usiampia. Jäi kumminkin hyllyyn kun just ne parhaat palat on mulla jo ennestään. Noin äkkiseltään kokoelma on kyllä mielenkiintoinen, sillä mukana on tunnustettujen mestarien lisäksi monta täysin tuntematonta (kirjaimellisesti) tekijää. Että mitä se "best" -parhaus sitten tässä tarkoittaakaan?
tunnustettujen mestarien lisäksi monta täysin tuntematonta (kirjaimellisesti) tekijää. Fiksumpi luulis että huipuiksi tiedettyjen varjolla myydään samassa paketissa läjä sontaa, mutta voihan se olla toisinkin. Lajityyppi nyt kumminkin on sellainen että mikä tahansa saattaa säväyttää ketä tahansa. Hmm...
Piirtäjänäkin on Macherot yhdessä Denis Bodartin kanssa.
Luulen kyllä että Raymond on ollut molemmissa hommissa enemmänkin "konsultti".
DMZ:n alku toimi aika hyvin, mutta alle parissakymmenessä numerossa jäi sitten minun osaltani homma kesken. Ei oikein tuon Ameriikanmeininki pudonnut.
Näissä alkujaksoissa Sim ei ollut mikään virtuoosi mutta ei myöskään vielä kuvitellut olevansa jumalallista alkuperää joten nämä on tavallaan sympaattisempia kuin loppupään paljon taitavammin tehdyt numerot.Itse pidän Cerebuksen alkupäätä erinomaisen onnistuneena fantasiaparodiana josta alkaa sitten muodostua erinomaisen hyvä fantasiasarja joka sitten lipuu metafyyisen taidemasturboimisen ja misogynian puolelle ja muuttuu totaalisen uuvuttavaksi. Joskin erinomaisen kauniisti piirretyksi.
Edelleen, jos joku haluaa päästä eroon High Society ja Church & State kirjoista ostaisin mielelläniTähän sitten kannattaakin oikeastaan topata. Kakkos C&Skin on jo vähän liian korkealentoista. Muistaakseni.
Kokonaisuus on ihan pikkukivaJuuri näin. Sellaista teinikohkaamista joka toimii paikotellen ja välillä sitten taas ei.
Luin myös Carlos Trillon ja Eduardo Risson Borderline vol 2 albumin.Hyvä kuulla. Ykkönen tuli luettua kesälomalla ja se oli sellanen ihan OK eli ei kovin mieleenpainuva. Kakkonen on odottamassa lukuvuoroaan joten mukavaa että taso paranee. Eipä niin että Rissolta (& Trillolta) olisi huonoa matskua vielä vastaan tullut.
Tämä on ihan pelkän kuvituksen puolesta mannaa mutta Trillo osaa kertoa asiat herkästi.
näyte on vol 1stä mutta ei hätää, tätä näytesivua (http://www.comicbookresources.com/news/preview2.php?image=previews/dynamite/borderline/Page-06.jpg) syvempiin ja julmempiin vesiin päästään.
Jatkoa on tulossa. Hyvä.
Ennen tätä albbaria Pope oli minulle aivan tuntematon jannu, mutta täytyy ehdottomasti tutustua hänen duuneihinsa lähemmin.Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan sekä Popen tuotantoon että Grendeliin tarkemmin. Etenkin ne harvat Grendelit jotka Matt Wagner on itse piirtänyt ovat Herkkua, joskin myös miehen kässäämät toimivat mainiosti.
Seuraavaksi tuossa pöydällä olisi Matt Wagnerin Grendel: Devil Tales. Minun ikuisuusprojektini. Ostin sen pari vuotta sitten, enkä ole vieläkään lukenut. Jospa nyt jaksaisi kahlata sen läpi.
Juurihan DC hehkutti kuinka ne entisöi yhden jakson Kirbyn piirtämää sarjakuvaa tulevaan Fourth World Omnibus neloseen. Tämä tarkoitti sitä, että se tussataan uusiksi Kirbyn luonnoksia vastaavaksi.En löytänyt muuta kommenttia aiheeseen liittyen vaikka mielikuva olikin sellaisesta. Enivei, toivottavasti tämä Velin info tosiaan pitäisi paikkaansa.
No suatana, se olikin MALINEN
Ehehheh...heh...no sattuuhan sitä, kuka noista savolaisista nimistä selevää ottaa! :laugh:
Eikös tuosta When the Wind Blows -sarjakuvasta tehty hieno animaatiokin, jossa oli David Bowien tunnari? Näin muistelen.
Miksei kotimaiset kustantajat julkaise jotain tällaista?!Varmaan siksi että kukaan ei halua tehdä nimikkeillään massiivisesti tappiota. valitettavasti tämä ei vaan ole sitä mitä suuri lukijakunta ostaisi.
Yoshihiro Tatsumi: The Push Man
Tämä oli hyvä! Meni ihan yhdeltä istumalta. Miksi tätä ei löydy SINUN kirjastostasi!
Tulipa viikonloppuna luttua Jessica Abelin ja Gale Soria kässäämä ja Warren Pleecen taiteilema Life Sucks ja yllätyttyä sangen positiivisesti.
Yoshihiro Tatsumi: The Push ManNiin on!!! Japanilaisista sen verran, että onkos täällä jo kehuttu Kazuichi Hanawan DOING TIME alpparia?? Henk.koht. suosikkini japsipiirtäjien tarinoista, taiteilija joutuu vankilaan ja alppari kertoo näistä kokemuksista. Ällistyttävän vetävä tarina, tavallaan kauhean arkista; tarkkoja kuvauksia ruoka-annoksista, siivoamisesta, päivärutiineista.
Tämä oli hyvä! Meni ihan yhdeltä istumalta. Miksi tätä ei löydy SINUN kirjastostasi!
Jutun koukku? Dave on vampyyri.
voih miten lattea lukukokemus.
En tiedä mikä olet miehiäsi, mutta jokainen viesti jonka olen sinulta lukenut täällä Kvaaksissa on ollut sisällöltään sama: Ei sytytä, ei huvita, jäi aika mitäänsanomaton jälkimaku tästä. Vinkkinä muistutan että maailmassa on paljon muutakin viihdettä kuin sarjakuva että kun tuntuu olevan niin ikävää tuo sarjakuvien lukeminen, kannattanee vaihtaa harrastusta.
Omasta mielestäni sarjakuvat on just parhaita!
Rakastan sarjakuvaa kerrontamuotona enemmän kuin mitään muuta. Ei se kuitenkaa meinaa sitä että tykkäilisin kaikesta mahdollisesta ryönästä mikä on sarjakuvan muotoon tehty.
klassikosta ei ole kyse, mutta hyvinkin lukemisen arvoisesta teoksesta.Hyvä että kelpaa jollekulle sillä omasta mielestäni tämä oli aika kauheaa kuraa joka ei millään vertaudu aiempiin erinomaisen hienoihin Sandman Mystery Theathreihin.
Hyvä että kelpaa jollekulle sillä omasta mielestäni tämä oli aika kauheaa kuraa joka ei millään vertaudu aiempiin erinomaisen hienoihin Sandman Mystery Theathreihin.
tässä olet oikeassa, mutta ylittää odotusarvonsa moninkertaisesti.Kyllä minä odotin jollain lailla edellisten kanssa linjassa olevaa matskua. Pari vikaa numeroa tuosta uudesta sarjasta tuli hankittua hampaat irvessä kun enimmän osan stooria oli jo hankkinut.
Siitä varsinaisesta Sandamanista nyt puhumattakaan.
Lönkka mainosti "Life Sucksia" tässä viestiketjussa ja vampyyrimyyttien suurena ystävänä minun piti tietysti hankkia sarjakuva hyppysiini. Se kannatti.Hyvä ettei tullut turhaa ostost.
Saitkos sinäkin samanlaiset vibat siitä että olisi kirjoitettu tyyliin "tätähän voidaan sitten tarjota leffakäsäriksikin"?
Joshua & Jonathan Luna: Girls vol. 1 : Emergency ....Sarjakuvan käsikirjoitus on koukuttavaa, scifistä ja kauhusta ammentavaa viihdepurkkaa, eikä elokuvamaisia taustahäivennyksiä tehokeinona käyttävä taidekaan ole hassumpaa, vaikka ehkä hieman jäykähköä onkin. Jos jonkinlaista vertailukohtaa pitäisi etsiä muista taidemuodoista, niin jollakin tapaa mieleen tulee 1990-luvun roskaleffa "Spieces - Peto" - sillä erotuksella että se ei ollut kovin kummallinen tapaus kun taas sarjakuvasta ei vaan voi olla nauttimatta!
koska pidin Adam Warrenin "Empoweredista", niin tykkäisin varmaan tästäkin. Voiko parempaa suositusta saada? Tuskinpa!Logiikkana lienee ollut että molemmissa on vähäpukeisia naishahmoja...
The Resurrection of Ra's al Ghul
Tarina on hieno, vaikka en pitänytkään siitä miten buddhalaisuus esitettiin siinä totena. Erityisesti pidin siitä, miten siinä käsiteltiin ihmissuhteita. Kuvituskin oli osittain todella upeaa. Tarinan viimeisen jakson alkukohtaus on hienoin tähän mennessä Batman -sarjakuvissa näkemäni (en tosin ole lukenut kovin monta Batman-tarinaa aiemmin).
Millä tavalla buddhalaisuus esitettiin siinä "totena"?
Munkit pystyivät tekemään yliluonnollisia asioita kuten aiheuttamaan maanjäristyksen.
Ahminut taas ison pinkan sarjakuvia. Hero Squared vol 1 oli mainio albumi.
Alexandre LeRoi -niminen mielipuoli tahtoo polttaa poroksi niin Gothamin kuin sen asukkaatkin.
Ja viikon helmi on Giardinon Jew in the Communist Prague, herran jumala miten hyvä.
Joku saisi julkaista tuon suomeksi yhtenä kokonaisuutena. 152 s. Kiitos! En tajua miksi joku perkeleen Little Ego tuli suomeksi mutta ei tätä.
Joku amerikkalainen pokkari joka kertoi riivatusta possusta ja söpöistä elukoista jotka matkustivat helvettiin näyttämään saatanalle närhen munat. Amerikalla on toivoa, kiva että kirjastosta voi lainata tällaisia. Svengaavasti piirretty.
Simon Dark What Simon Does TPBTämä oli aivan parhautta! Odotin synkeän ahdistavan väkivaltaista lukukokemusta mutta en olisi ikinä tajunnut lisätä sanaa sympaattinen tuohon joukkoon. Siinä että paloista koottu tyyppi ei tajua tekevänsä mitään lopullista leikellessään ihmisiltä päitä irti on jotain aivan hirtehisen lumoavaa. Upean käsikirjoituksen lisäksi kuvituskin on aivan mielettömän kaunista. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista!
Simon Dark on hyvin pulphenkinen sarjakuva Gotham citystä, lepakoksi pukeutuvan miehen kotikaupungista.
"Somebody hurt KITTY.Can you help me put him back together?"
The Sisterhood
.....
Kuuluu sarjaan "ei mikään klassikko mutta ehdottoman viihdyttävä(ainakin jos pitää demoneista tai isoista rinnoista)"
COWBOYS & ALIENS.
tekemistä mangan kanssa kuin neutronipommilla ritsan kanssa.
Eilen luettu viimeiset 200 sivua Blanketsia. Hyi vittu, 5 kiloa pateettista ja onttoa vinkumista,nämä puut kuolivat turhaan. Sarjakuvan historian suurin huijaus mukaanlukien Teräsmiehen kuolema.Komppaan, toi oli kyllä ihme sturdaa kannesta kanteen, ehkä paskin sarjakuva jota olen vuosiin lukenut. Jäi tosi petkutettu olo, vaikka vaan lainasin opuksen. Luin hiljattain Ottin 73304-23-4153-6-96-8:n, sooli hyvä!
Blankets on loistava, melkein mestariteos
Toisena kirjana luin upean Blanketsin, joka on rehellisesti sanottuna paras koskaan lukemani sarjakuva
Ja muuten olen sitä mieltä että Craig Thompsonin Blankets on mestariteos.
Blankets tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä ei yleensä ole huonon sarjakuvan merkki. Pitäis varmaan lukea.Yleisesti ottaen viisas asenne tuo, ja lähestyin itsekin Blanketsia samoin tuumin. Puolessa välissä ajattelinkin sitten jo, että "okei, no, mikä ei tapa minua, vahvistaa", ja jatkoin loppuun asti. Mutta olin väärässä: lukemiskokemus heikensi minua kovasti, hieman samaan tapaan kuin olettaisin Wall Street -keinottelun heikentäneen USA:n taloutta tai kupan Idi Aminia.
Blankets tuntuu jakavan mielipiteitä, mikä ei yleensä ole huonon sarjakuvan merkki.Aivan.
Aivan.
Kuten Valkoinen tiikerikin.
Kitty Pride on Hämiksen tytöystävä ja Alpha Fligtin tyypit ovat narkkareita?
Jos Blanketsissa on jotain muutakin, kertokaa.
Chester Brown: Ed, iloinen klovni (Like, 1989)
Tarina on piirretty Hicksille ominaisella mehevällä sivellintussauksella.
Erittäin hyvin tiivistetty kuvaus tyylistä. Tykkäsin jäljestä heti.
Sarjakuvaa voi huoletta suositella ainakin jokaiselle kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden sekä "Reservoir Dogsin" ja "Sopranosin" kaltaisten elokuvien ja telkkarisarjojen ystävälle. Hyllystä löytyvät vielä "Criminalin" osat kaksi ja kolme, ja mikäli taso pysyy yhtä hyvänä, on tässä potentiaalia nousta mestaruussarjaan.
Tajunta räjähtää Y:ssä sitten myöhemmissä numeroissa!Missä vaiheessa?
Missä vaiheessa?
Itselleni riitti sarjan mitäänsanomaton junnaus jossain numeron 20 kieppeillä -kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada jo ns. urku auki...
Ai niin, voisiko joku tämän pläjäytysken loppuun asti lukenut spoilata mikä aiheutti miesten sukupuuton ja mikä pelasti päähenkilön tältä?
Tarkempi selostus löytyy Wikipediasta, jossa selostetaan kymmenkunta mahdollista syytä urosten kuolemaan.Tämä oli kyllä onnistunein juttu koko sarjassa. ELi sitä "oikeaa" ratkaisua ei väen vängällä tyrkytetä vaan lukija voi itse mieltää noista sen oman suosikkinsa syyksi.
Missä vaiheessa?
Itselleni riitti sarjan mitäänsanomaton junnaus jossain numeron 20 kieppeillä -kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada jo ns. urku auki...
Y on lopultakin kuitenkin enemmän rakkaus- kuin katastrofitarina.
Eli: kun seikkaillaan maapallon pinnalla, ihminen tietää miten syy- ja seuraussuhteet toimivat, esim: heitän kranaatin auton alle, auto räjähtää, tms. Mutta kun ollaan tulevaisuudessa ja avaruudessa, ihminen ei enää ymmärrä syy- ja seuraussuhteita - jos ei tunne kyseistä maailmaa. Ja minä en tunne Marvel-universumin tulevaisuuden avaruusmaailmaa. (Joka on juuri tämänlaisena oikeastaan olemassa vain yhdessä kirjassa, tietääkseni.) Eli juonessa vilisee negatiivistä vyöhykettä, talismaania, aikamatkailua ynnä muuta ihmeellistä - tajuan mitä tapahtuu, mutta en tajua mitä olisi voinut tapahtua. Koska en tunne tämän sarjakuvamaailman syy- ja seuraussuhteita.
En osaa tuon paremmin selittää, tiedä sitten ymmärsikö tuosta kukaan mitään.Ymmärsin. Sun pitää lukea enemmän! :D
En käsitä hittoakaan, mitä sotaelokuvissa tapahtuu.Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?
Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?
+ Pieni tunnustus: En ymmärrä hittoakaan, mitä niissä avaruustaisteluissa tapahtuu. Kun joku helkkarin läjä X-wingejä hyökkää Star warsissa kohdetta B vastaan, en käsitä, miten helkkarissa se voisi erota siitä, että Milleniuma falcon hyökkäisi noita kohtaan.
Perhana, tässähän tuntee itsensä ihan intelektuelliksi!
Osamu Tezukan tuotanto on jäänyt minulla aika vähälle lukemiselle, mutta nyt viimein tartuin "Adolfiin".
Vai peräti intellektuelliksi? ::)
Siinä tapauksessa voit varmaan avata minulle hieman tuota aikaisempaa ajatusvyyhtiäsi.
Mistäs onnistuit hankkimaan?
John Constantine tuli vähän liiaksi mieleen.
Minä olen jotenkin käsittänyt että juuri tuo olisi tarkoituskin. Ellet sitten tarkoita liikaa liikaa.
Tämä on Pahkasika potenssiin kymmenen.Eikös Pahkasika ole lämmin, tuo häijy ja aggressiivinen?
... tai sata.
Eikös Pahkasika ole lämmin, tuo häijy ja aggressiivinen?Ei, eikä Pahkasikakaan ole aina "lämmin".
...tämän loppu jota en - myönnetään - tajunnut kyllä ollenkaan. Rajua menoa kaatopaikalla ja (niin MINKÄ) suurkaupungin "punaisten lyhtyjen alueella"...tai jotain...omituinen sarjakuva. Ei ilmeisesti(?) kuulu Love & Rockets jatkumoon millään tavoin...Ei kuulu ei.
Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)
Matthew Sturges & co.: House of Mystery vol. 2 : Love Stories for Dead People (Vertigo, 2009)
Vertigon uutuussarja "House of Mystery" on surrealistisine kauhu- ja fantasiaelementteineen jonkinlainen "Sandman" -johdannainen. Sarjakuvat lyövät kättä myös käytännössä, esiintyyhän muun muassa Abel eräänä sivuhahmona.
Siltä varalta, että joku saa tästä väärän käsityksen, sarjalla on melko pitkä historia (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_mystery) ja Abel (http://en.wikipedia.org/wiki/House_of_Secrets) on myös DC-julkaisuhistoriansa osalta vanhempi kuin alkuperäinen Sandman-hahmo (http://en.wikipedia.org/wiki/Sandman_(DC_Comics)).
alkuperäinen Sandman-hahmo.Itse asiassa Simon & Kirby loivat sen oikeasti alkuperäisen Sandman hahmon jo keväällä 1942 :police:
Myöhemmin hahmosta tehtiin ihminen, ja Gaiman puolestaan teki käänteisesti ihmisestä nukkumatin.Ruuvataan vielä pilkkua, Wagnerin ja Seaglen kässäämät mainiot Sandman Mystery Theatret alkoivat ilmestyä vasta Gaimanin tarinoiden vanavedessä. Väliä sarjoen alkamisella oli yli 4 vuotta.
Itse asiassa Gaiman keksi ensin idean käyttää näitä obskuureja hahmoja, kuten Brute, Glob, Cain ja Abel. Ne vilahtivatkin jo Black Orchidissa. Sitten vasta tuli idea uudesta Sandmanista.
Keskiverron lukijan on kyllä vähän vaikea käsittää, mitä ihmettä pimut oikein Archiessa näkevät, mutta...
Koko jännite perustuu sitten siihen, kummanko kaa juttu voisi jatkua sarjakuvan ulkopuolella.
Kun tutustuin Ihmesarjan kautta Hämähäkkimieheen, olin aivan ällistynyt, kun siinäkin oli tämä syväluotaava asetelma Gwenin ja punapää Mary Janen kesken.
Mites homma menikään Onnen päivissä?
Tulipa luettua viitoskokooma Scalpedista.
Aloitin juuri 100 Bulletsin lukemisen. Ekat kolme osaa on yöpöydällä ja ensimmäisen sain päätökseen viime yönä. Lupaavaa, erittäin lupaavaa. 'Löysin' sarjakuvan suosituksia-säikeestä, kun sitä kehuttiin Walking Deadin yhteydessä.
ARKHAM WOODS
Saanen suositella myös Scalpedia ja Criminalia sekä Varauksella Exterminatorsia.The Exterminators on mahtava! Noin neljäsosa luettuna nyt. Kiitos tästä vinkistä, täytyy tutustua noihin muihinkin nimekkeisiin!
Mutta jos 100 Bullets toimi niin sitten nuo kaksi ensin mainittuakin
Terry Moore: Strangers in Paradise - Pocket Edition vol. 1 (Abstract Studio, 2004)
Terry Mooren lukeminen oli syystä tai toisesta jäänyt minulla ihan kokonaan väliin, mutta kaikkien kuulemieni kehujen perusteella ajattelin olevani "Strangers in Paradisen" otollisinta kohderyhmää. Sarjakuva ei kuitenkaan tehnyt vielä ensimmäisen albumin perusteella kauhean kovaa vaikutusta, vaan kokonaisuus oli parhaimmillaan mukiinmenevä. Katchoon, Francinen ja Davidin välisessä kolmiodraamassa oli aineksia, mutta rikosjuoni naismafiosoineen tuntui turhan epäuskottavalta. Piirrosjäljestä pidin kyllä.
Tänä vuonna Kiki. Ensi vuonna Aya?
Ensi vuoden syksyksi on tulossa Akateemisen mukaan. (https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/ProductDisplay?catalogId=10101&storeId=10052&productId=9034133&langId=-11&contractId=)Haa! Kiitos, Lurker.
Haa! Kiitos, Lurker.
Enpäs sitten ostakaan enää neljättä Ayaa enkuksi,
vaan odottelen että suomi-Aya ehtii neljänteen osaansa.
Strongman
Erinomaisen hieno alppari!
Aika klassinen tarina mutta toimii kuitenkin oikein kivasti.
Oma leuka tipahti lattiaan kun ostin tämän tuoreeltaan.
Möi ymmärtääkseni hetimiten myös loppuun, mutta onneksi Slave Laborilla ottivat sitten uuden painoksen.
korealainen Yölinja. Glömp oli eeppinen mittasuhteiltaan, Yölinja hyvä, mutta tuskastuttavan lyhyt.
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua.
Penteleen hyvin tuo tarina veti eteenpäin!
Hauskasti tarina muuttuu ihmissuhdesetvinnästä videopelivaikutteiseksi äksöniksi ja ilman että homma leviää käsiin.
O'Malleyn piirros on, jälleen kerran, eri letkeää ja ilmeikästä.
Seuraavatkin osat meni hetimiten hankintaan.
Jännä nähdä mihin suuntaa tarina kehittyy.
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua
Sen sijaan äskettäin lukemani Bryan Lee O'Malleyn "Lost at Sea" (Oni Press, 2005) ei tehnyt erityisen suurta vaikutusta.Pilgrim oli kyllä selkeästi parempi.
Ostin ja luin minulle suositellun All-Star Supermanin volume ykkösen.
----------------------
Aion melko varmasti ostaa myös loput tätä sarjakuvaa.(Montako alpparia tätä muuten on?).
Pakko vielä kommentoida, että ranteet tuli pirun kipeiksi tuota tiiliskiveä lukiessa.(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135252803685.gif)
Eka Scott Pilgrim -alppari sattui kouriin ja tuli hetimiten luettua.Eilen tuli luettua loput neljä O'Malleyn Scott Pilgrim alppua ja hommahan pelittää läpi koko sarjan jos ei nyt 100% yhtä hyvin kuin tuossa ekassa niin 97% kuitenkin. Aivan erinomaista luettavaa jonka aiempi väliin jättäminen tuntuu nyt tolkuttomalta virheeltä!
Penteleen hyvin tuo tarina veti eteenpäin!
Hauskasti tarina muuttuu ihmissuhdesetvinnästä videopelivaikutteiseksi äksöniksi ja ilman että homma leviää käsiin.
O'Malleyn piirros on, jälleen kerran, eri letkeää ja ilmeikästä.
Seuraavatkin osat meni hetimiten hankintaan.
Jännä nähdä mihin suuntaa tarina kehittyy.
James O'Barr - The Crow
Ja nyt tämä on sitten luettu. Mukava sattuma, että tämä osui divarissa silmiini.
sillä juuri sarjiksen inhottavin kohtaus, Ericin ja Shellyn brutaali murha imi minut mukaan tarinaan.
Päähenkilö asettuu näitä jengiläisiä vastaan. No eipä tuossa paljoa ole, mutta minusta jännä juttu kuitenkin.
Tarinan myötä tulee esille useampia muitakin raskaita turhautumia edustavia kohtauksia.
Seuraavaksi ajattelin antaa mahdollisuuden Y:lle, jos vaikka ihan tilaisi ekan kokoelman...Ja niin tein. Ensimmäinen Y the last man -kokoelma on luettu ja jopa pidetty. Tässäkin oli tv-sarjamainen tunnelma, joten ehkä se johtuu kirjoittajasta. Tarinana vaikutti ihan kiinnostavalta, ainakin näin johdantokokonaisuuden puolesta. Ainakin toistaiseksi tämä vaikuttaa kevyemmältä kuin Ex Machina.
Tarina on sekoitus alun historiallista Samurai-meininkiä
--------------
Tarina siis kertoo Roninista, Samuraista jonka isäntä on kuollut Agat-demonin käsissä.
Salen sykähdyttävä mustavalkografiikka soljuu kuin hienoin pehmeä viski niin helpon ja vaivattoman oloisesti välittäen niin tunnetta kuin yksityiskohtaakin.Tim Salea ostamalla ei mene koskaan vikaan!
Ja aina tarinan ehdoilla.
Byrnen Star Trek -sarjoja olen nyt lukenut, kun vihdoinkin tulivat minulle asti.
God save the queen / written by Mike Carey ; painted by John Bolton ; lettering by Todd Klein
Sarjan kolmososa on parasta aikaa yöpöydällä, eli tästä saattaa tulla vielä pitempiaikainenkin tuttavuus.Ei tule.
Haunt Of Horror: LovecraftNuoruuden suosikkini Corben kuvittamassa aikuisuuden suosikkiani Lovecraftia! Voi joo! Taitaa mennä pakkohankinnaksi.
Tuli luettua kokoelma näitä sarjakuvasovituksia H.P Lovecraftin nihilistisistä kauhukertomuksista ja runoista. Nautiskelin suunnattomasti Richard Corbenin kuvituksesta, en tiedä pystyvämpää rappion ja groteskin kuvaajaa.
Ythaq on ihan kelpo mutta en kyllä sanoisi Sillagea paremmaksi.
näin käy kun tilaa Suomalaisesta kirjakaupasta: tilaus saapuu helmikuussa, sitä käy kysymässä viikon, parin välein ja sitten kesäkuussa se löytyy siitä samasta asiakastilaushyllystä missä se on nököttänyt joka kerta....
mutta se teos:
(http://i45.tinypic.com/5nvrl5.jpg)
ISBN 978-1-59582-358-8
Paljonkos tämä maksoi?Näyttäisi liikkuvan 13 taalerilla.
Paul Gristin KANElyhärin ja Brubakerin Millerille pokkaavan Criminal-stoorin lisäksi itse nostaisin lopun hienon muuannekin sarjakuvien maailmaan hattua nostavan The Bad Nightin (Azzarello/Moon/Ba) ja David Laphamin Open the goddamn boxin kärkeen mutta heikkoja lenkkejä?
ei ole.
Sain luettua kaikki tähän mennessä ilmestyneet kuusi Scalped kokoomaa ja sarja on noussut tämän hetken suosikikseni. Jason Aaron on onnistunut kirjoittamaan hyvin uskottavia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, eikä tarina rönsyile liikaa jo ensimmäisessä albumissa esitetystä lähtökohdasta. Eli lyhyesti sarjaa tuntemattomille: Sarja sijoittuu Prairie Rose intiaanireservaatille nykypäivän South Dakotassa. Tarinassa keritään auki yli 20 vuotta sitten reservaatilla tapahtunutta kahden FBI agentin murhaa useiden eri reservaatilla asuvien henkilöiden kautta. R.M. Gueran rosoinen taide sopii Aaronin synkkään maailmaan loistavasti. Vierailevien artistienkaan tyyli ei eroa liikaa Gueran kuvittamista numeroista.
Lisäksi luin 100 Bullets sarjan loppuun, josta kirjoitin jo 100 Bulletsin omaan ketjuun. Nyt olen aloittanut Gotham Central sarjan lukemalla ensimmäisen kovakantisen kokoelman In the Line of Duty. Sarjakuva on ehdottomasti hyvä, mutta ei sovi varmastikaan kaikille. Tarinointi on melko hidastempoista poliisidraamaa, jonka sarjan kirjoittajat Ed Brubaker ja Greg Rucka onneksi hallitsevat erinomaisesti. Ei kannata siis odottaa vauhdikasta toimintaa, vaan dialogiin painottuvaa poliisietsivien työtä ja ihmissuhteita kuvaavaa sarjaa.
Tarinoissa esiintyvät superpahikset ja -sankarit on onnistuttu nivomaan muuten tavalliselta poliisisarjlalta vaikuttavaan Gotham Centraliin luontevasti. Sarja kertoo Gothamin poliisin Major Crimes Unitista, joten rikoksiin liittyy yleensä joku Batmanista tuttu superrikollinen. Batmanin apuun M.C.U. turvautuu kuitenkin vain, jos on pakko. Michael Larkin pehmeäsävyinen taide on aina miellyttänyt silmääni ja niin tälläkin kertaa. Hän oli lempitaiteilijani myös Brubakerin kirjoittamissa Kapteeni Amerikoissa. Tätä tulee varmasti ostettua loputkin kovakantiset kokoelmat.
Ihmetyksen aihetta minulle antoi se, että yksi ainoa supervihollinen sai melkein koko JLA:n kukistettua yhdessä vaiheessa. Tämä oli kaltaiselleni marvelistille järkytys, vaikka tämä taistelu olikin hyvin ja uskottavasti kuvattu.
Tarina nyt oli sitä Natsit jaarin jaarin skeidaa mitä nyt suolletaan vähän väliä.
Sitten se pettymys!
Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.
Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin.
Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.
West Coast Blues
Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.
joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.
Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa.Criminal onnistuu samassa kyllä tyylipuhtaamin.
Vitsit ei oikein iskeneet. Ehkä nämä olisivat toimineet paremmin muutaman vitsin ryppäissä esim. muun sarjakuvamatskun seassa (jossain lehdessä).
Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.
Häpeäkseni täytyy myöntää että tämä jäi minulta kyllä kesken. Kuivaa näkkileipää >:(
Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)
Lainasin kirjastosta työkaverin suosituksesta. Lukemisen aikana tulin verranneeksi albumia mielessäni aika moneen muuhun sarjakuvaan: jos "Raakaa lihaa", "Kova länsi" ja "Naisen kanssa" pistettäisiin tehosekoittimeen ja sen jälkeen uuniin viideksitoista minuutiksi, niin lopputulos voisi olla tässä? Strippien taso vaihtelee, mutta esimerkiksi pandakarhuihin vihamielisesti suhtautuavasta miehestä kertova strippi nauratti. Suomalaisesta saunakulttuurista oli tehty myös mainioita huomioita. Parempi kuin odotin.
Mutta jos Jumala ei olisi halunnut meidän syövän eläimiä, hän ei olisi tehnyt niitä lihasta...
Ohoh, itse en voi mitenkään allekirjoittaa Tertsin kantoja Darwyn Cooken Parker-sovituksesta, mutta makuja on monia.Jälki on ilmeikästä, väripinnat mukavan rosoisia. Ihmisten ilmeet eivät ole ilmeikkäitä, mielestäni.
Minusta Cooken jälki on hyvin ilmeikästä ja sävykästä
Jälki on ilmeikästä, väripinnat mukavan rosoisia. Ihmisten ilmeet eivät ole ilmeikkäitä, mielestäni.
Harvemmin jaksan lukea Star Trek/Wars -sarjakuvia (jälkimmäisiä lähinnä nostalgian vuoksi) tai muitakaan lisenssijuttuja, mutta nää menee ku häkä.
This week I've been mostly ...reading comics.
7 Psychopaths
harvoin saa kympillä 88 sivua(sangen, köh, osuvaa) hyvää sarjakuvaa.
ja jos ette lue, minä ja hyvä ystäväni Sotalordi tullaan käymään....
En ole tekijän Black Jackia lukenut, mutta käsitykseni mukaan siinä tarina voisi hieman vahvemmin lääketieteessä? Vai onko samaa painotusta?
Painotus on Black Jackissakin enemmän ihmisten käyttäytymisessä kuin lääketieteessä, mutta BJ:ssä ei ole mitään jatkuvaa juonta.
Kyle Baker:The Cowboy Wally ShowKyle Bakerin koko tuotantoa voi rajauksetta suositella. Hieno mies!
Vaikka Bakerista olen pitänyt suuresti niin tästä en ollut kuullutkaan, outo, kieroutunut, järjettömän hauska,
Luin (muunmuassa, muut nyt ei muistu mieleen) The Losers vol. 1 & 2 viimeinkin. Olihan se ihan kiintoisa agenttiäksöni ja melkoisen "epäkorrekti"kin sellaiseksi jenkkisarjikseksi. Kiintoisaa kyllä katsoa jossain vaiheessa The Losers elokuva ja verrata sarjikseen etenkin notta onko Aishan hahmotuksessa paljonkin vesitystä...
(joo, on sitä Drifting Lifea kehuttu mutta tiiliskivi aiheesta "sarjakuvatekijä seikkailee" tuntemattomalta tekijältä ei kuitenkaan ole mitenkään maailman houkuttelevin teos...mutta kaipa se pitää sitten lukea).
Moto Hagio: A Drunken Dream and other stories
Ai että muuten oli hyvä kokoelma. ... opuksen sisältämästä haastattelusta käy ilmi mm. sellainen seikka, että vaikka Moto on kahminut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaikka mitä sarjakuvapalkintoja, niin vanhempansa ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että "sarjakuvat on paskaa, hankkisit ittelles kunnon töitä."
Uudempi, vuoden 2008 tarina Iguana Girl tulee sitten heti perässä.
Häh, Iguana Girlhan on vuodelta 1991.
Adrian Tomine meni naimisiin ja teki siitä pienen 56-sivuisen kirjasen.Viilaan hieman pilkkua:
Yoshihiro Tatsumin pulp-seikkailu Black Blizzard vuodelta 1956, vähän erikoisempi varhaistekele aiemmin englanniksi julkaistujen juttujen jälkeen.
Joker Jackson and Noah Cullen are two convicts on a chain gang who hate each other. After a truck prison accident, they flee and are pursued by the police. While they're chained, the two are dependent on one another.
Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.Sattumalta Kahle tuli heti perään tv:stä, kun Drifting Lifen luin. Tatsumi viittaa leffaan, ja ilmeisesti kyseessä on silkka sattuma, että tarina on samankaltainen. Hieno leffa, varsinkin erilainen lopetus.
En tiedä onko oikea paikka kysyä, mutta olen jo jonkin aikaa netin syövereistä etsiskellyt kiinnostavia fantasia- ja sci-fi-sarjakuvia. Enkä nyt tarkoita supersankareita.
Siis fantasian puolelta kaipaan jotain Hal Fosterin Prince Valiantin ja Wally Woodin The Wizard Kingin kaltaista.
Sci-fissä taas Jeff Hawke näyttäis ihan kiinnostavalta. Trfigan Empire, Storm sekä Gil Kanen kuvittama Blackmark olisivat myös kiinnostavia.
Suositellaan mm. VesaK:lle joka lukisi mielellään Teräsmiestä, mutta ei siedä nykygrafiikkaa.
Bagley
teinidraama
David Lafuentea taisin lukea yhden alpparin satunnaisesti, taisi olla se Ultimatium juttu tai mikä se nyt oli. Siitä tykkäsin.Lafuente aloitti USM vol kakkosessa eli heti Ultimatumin jälkeen.
Kotimaisista USM julkaisuista ei minulla ole mitään hajua.
50 ekaa numeroa sitä tuli.Ok.
Ei ku kyl niitä oli mun laskujen mukaan 68 asti, mutta lopussa oltiin hypitty muutamia numeroita...
USA:n sodanaikainen presidentti Franklin Delano Roosevelt lanseerasi lentävän lauseen, että meillä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Pitäis kai jaksaa lukea nuo loput USM:ät joskus, ja alkaa seurata. Mutta kun ei taas millään jaksa. Tai perhana, mikä se seuraava numero oli siitä mihin suomessa jäi kesken? Aloitan siitä ens viikolla.
Fear Itself #1 of 7
Paitsi että David Lafuente on kuvittaja. Stuart Immonen teki vain kannet.
Itse en kadu hankkimista mutta ei tätä voi suositella kuin Immosen taiteen ystäville ja niille jotka etsivät kokemuksia.Minä diggailin kanssa tätä silloin kun se ilmestyi irtonumeroina.
musta on salavihkaa tullut kirkuva mangateini :) ;) :D ;D >:( :( :o 8] ??? ::) :P :-[ :-X :-\ :-* :'( >:D ^-^ :angel: :laugh: :police: :sleepy:
Tardia pitäisi saada jälleen lisää suomeksi.
Kirjastosta on tarttunut mukaan Naoki Urasawan Plutoa kolme ekaa osaa, ja onhan tämä hyvä sarja. Vaikken edes ole mikään scifimangan suurkuluttaja. Pitänee sitä 20th Century Boysia vilkaista jahka tämän saa loppuun.
Pluto on loppuun luettu ja hyväksi havaittu. Siitä huolimatta että siinä oli pelkojeni mukaisesti sellainen "ihan kauhea tuho uhkaa, sitten leijutaan vähän kosmisesti ja sitten kauhea tuho ei enää uhkaa" lopetus johon moni pitempi scifi- ja fantasiasarja tapaa sortua, kun mittakaavaa kasvatetaan koko ajan niin niitä ei enää saada lopetettua mitenkään tolkullisesti...
Joo, koneiden ja ihmisten suhteita se koko sarja kelaa monelta eri kantilta, ja ekassa osassa se North 2 oli erityisesti sellainen "näitähän on jo nähty" vaikka sympaattinen olikin...
Vielä olisi Ranxerox kolmonen lukematta. Jotkut ovat haukkuneet sitä huonoimmaksi. Mitä mieltä te olette?
Ian Churchillin Marineman
Osborn evil incarcerated lähti herätteenä formaattinsa ansiosta akateemiselta ja oli parempaa keskiluokkaa, käsiksessä on selkeää yritystä ja viimeisen osan Becky Cloonanin taide pelastaa paljon.
Ens kerralla kuitenkin sitä Oz osastoa, jookosta?
Osbornin ongelma on ettei toimi omillaan, jos et ole jaksanut seurata pariin vuoteen Marvelin isoja kuvioita on olo kuin lumiukolla juhannuksena: pihalla eikä kivalla tapaa.
se on jo tehty ja hyvin onkin: Hard time (http://www.comicvine.com/hard-time/49-11051/)
Siis onko tuo supersankari sarjakuvaa? Ja jääkö tuo kesken, vai onko alku ja loppu?on ja ei. päähenkilöllä on voimia, mutta sankaritaruista ja trikoista ollaan kaukana. kaksi kautta joista en omista koko toista kautta joten en voi vannoa kokonaan mutta alku ja loppu kuuluu kirjoittajan tyyliin. erittäin hyvää sarjakuvaa.
Vera Brosgolin esikoisalbumi Anya's Ghost oli varsin miellyttävä tuttavuus. Ei se mikään maailmoja kaatavan ihmeellinen ehkä ole, mutta toimivaa, hyvin tehtyä sarjakuvaa.Esikoisalbumiksi tosiaan aikamoinen taidonnäyte!
Amerikan vampyyri 1
- Paljon parempi kuin oletin niin tarinallisesti kuin kuvituksellisesti. Voisihan tämän hommatta jos jostain joskus halvalla lähtee.
Rosinski & Van Hamme : Western
- Tältä odotin länggärifanina PALJON enemmän. Jälleen liian tekstipitoista etenkin omituinen päähenkilön elämästä 10 vuotta laatikoin selittävä osio alpparin alkupuolella joka oli melkeinpä kiinnostavampi kuin itse tarina siitä lähtien eteenpäin. Hämyinen kuvitus oli sinänsä aika patinaisen sopivaa westerniin.
Seuraavaksi täytyy alkaa ihmettelemään, mistä saisi käsiinsä lisää Kari Leppäsen Achilles Wiggeniä...
Viime päivinä tullut luettua tavallistakin enemmän, mutta yksi on jota on pakko kehua.
(http://i52.tinypic.com/jg6zxt.jpg)
Becky Cloonan on jumalatar ja nero. Tämä 20 sivuinen omakustanne on Cloonanin oma sivuprojekti jota tekee muiden isoille kustantamoille tehtyjen sarjisproggisten ohessa.
Portti (http://www.sci.fi/~portti/index.php)-lehdessä ilmestynyt jo vuosia.
Toki voisin tuonkin tarkistaa guuglaamalla mutta koitan vain kouluttaa teitä :laugh: eli se oleellinen kysymyshän on että: Paljonko tuosta 20 s. Wolvesista pitäisi pulittaa jos tilaisi suoraan tekijältä?
Kyllä oli vaikia löytää tätä 2-3 viikkoa ilmestymispäivän jälkeen, edes Helsingistä!
Suosittelen Wolvesia lämpimästi. Beckyn jälki on oikeasti ihan käsittämättömän hienoa.
(http://i1097.photobucket.com/albums/g358/abobo1/chlorine.jpg)Hienon näköistä sarjakuvaa. Kloorin voi melkein haistaa.
Ooo. Poika menee uimahalliin uimaan,
Hienon näköistä sarjakuvaa. Kloorin voi melkein haistaa.
Tuota sarjakuvaa on tullut useasti ihailtua netissä. mutta ostopäätökseen asti ei homma ole vielä edennyt.
Jiro Taniguchi: A Zoo in Winter
Ei miehen paras mutta silti Corben näyttää ihailtavan tylysti Ellisonin post-apokalyptisen maailman kaikessa inhottavuudessaan menettämättä inhimillistä otetta ilmekkäistä ihmishahmoistaan.Corben on loistava.
Corben on loistava.
Mäkin tykkään esmes Denin ilmeikkäistä ihmishahmoista :D
Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.Tämän sarjan kakkosalppari Queen of the Zombies tuli joululahjaksi. Ykköstä en ole lukenut, mutta homman juju tuli nopeasti selväksi: kruunu on värvännyt joukon ex-lainsuojattomia tappelemaan epäkuolleita vastaan 1600-luvun lopun Englannissa. Ja kyllähän sitä sitten tapellaankin. Pelkästään komeat puitteet tekevät tästä ihan mukiinmenevän sarjakuvan, vaikka juoni onkin pelkkää rähinää ja historiallisia viittauksia.
Jyrmy päähenkilö, eräänlainen Cromwellin pettämä esi-sosialisti ja uskonnollinen fanaatikko joka nyt työskentelee Kuninkaalle on aika paatoksellinen hahmo jonka luontoon nyt ei oikein päässyt kiinni, ehkä parikymmentä tälläistä läystäkettä myöhemmin Titus Defoe on muutakin kuin tyyppi tosi siistissä leveälierisessä hatussa joka rappaa zombeja seinille.
Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.
Such is the case in Shimada’s “Black Rainbow” (“Kuroi niji”), first published in King in 1950, then reprinted in a supplementary edition of The Jewel in 1953. The pianist Takiguchi, sent to fight in Manchuria just before the war ends, has spent the last four years in a Russian labor camp in Siberia. Severe frostbite has ruined his fingers and dashed his dreams of musicianship. Days after returning to Tokyo, he is framed for murder. Now he finds himself handcuffed to the gambler Kurokawa
The story opens with these two ex-soldiers fleeing from the law after a train crash
Clearly, we are dealing with much more than mere influence. The only essential differences are the crime scene, Tatsumi’s decision to open the story in the pianist’s atelier, the heavier emphasis on the pianist’s hands, and the dropping of Shimada’s post-colonial register. The fidelity is otherwise total.
Odotin Fablesia tisseillä.
Ironwood.Jep, ja sama kässääjäkin.
Vihreä lyhty ei läpäissyt bechdelin testiä (tarinassa pitää olla vähintään 2 naista ja heidän pitää puhua toisilleen muustakin kuin miehistä), mutta eivät monet ankkatarinatkaan.
Yoshihiro Tatsumi: Fallen Words
Pitäisi kyllä lukea uudestaan tuo, jos jostain löytäisiEiköhän Mustat sivut tule vastaan vielä tämän kesän aikana jossain hyvinvarustetussa kirjakaupassa. ;)
Ekat pari viikkoa kesälomaa takana ja sitä kautta lukemattomien alpparien kasaa pienennetty reilulla 23 kilolla.
Aika hyvä tahti. Tuohan käy jo melkein työstä.Ei sentään -vaimokin ihmetteli loman lopussa kuinka vähän olin ehtinyt lukemaan...
Ekat pari viikkoa kesälomaa takana ja sitä kautta lukemattomien alpparien kasaa pienennetty reilulla 23 kilolla.
Kinetic oli noista paras
The New Warrior Classic vol. 1-3Mä tutustuin tähän kirjaston kautta, kun aikoinaan vastaan tuli toi eka kokooma, jonka sitten vähän myöhemmin sain omaksi kirjastopoistona. Ekalla kerralla kolahti, mutta nyt jälkeenpäin selaillessa ei ole oikein erityiseltä tuntunut. Ekan kokoelman Thor-jaksot ovat kuitenkin hyviä. Pitäis varmaan joskus enemmänkin tutustua DeFalcon ja Frenzin Thoriin.
Ekalla kerralla kolahti, mutta nyt jälkeenpäin selaillessa ei ole oikein erityiseltä tuntunut. Ekan kokoelman Thor-jaksot ovat kuitenkin hyviä. Pitäis varmaan joskus enemmänkin tutustua DeFalcon ja Frenzin Thoriin.
Kunnioitettava nippu. Olisiko mahdollista saada lyhyttä yhteenvetoa siitä mitkä tuottivat suurimman lukunautinnon? Joukossa nimittäin oli jokunen teos jonka hankkimista olen harkinnut.Löysin rantein noita tuli kahlattua läpi mm. terassin uusimisen lomassa.
Elämänkerrallinen romaaniin perustuva sarjakuva neljästä näyttelijäveijaristaKas. Juuri aloitin tuon romaanin.
Kunnioitettava nippu. Olisiko mahdollista saada lyhyttä yhteenvetoa siitä mitkä tuottivat suurimman lukunautinnon? Joukossa nimittäin oli jokunen teos jonka hankkimista olen harkinnut.Ai niin tähänkin jäi kommentoimatta...
Oma lomalistani on huomattavasti vaatimattomampi:Olisiko mahdollista saada lyhyttä yhteenvetoa siitä mitkä tuottivat suurimman lukunautinnon? ;)
Olisiko mahdollista saada lyhyttä yhteenvetoa siitä mitkä tuottivat suurimman lukunautinnon? ;)
Huh huh, kateeksi käy! Taisi olla pitkä loma :)Kahden viikon erissä noita tulee pideltyä.
Gon: Upeasti piirrettyjä eläimiä mutta päähahmo Gon ei oikein ollut makuuni. Pitää vielä lukea seuraava osa ja katsoa muuttuuko mieli sen suhteen.
Gynekologiaa: Clowes piirtää hienosti mutta en ole varma ymmärsinkö tarinan pointin. Kait sillä sellainen oli?
Mistä siinä sitten et pitänyt, se riippuu ihan siitä?En saanut oikein vielä otetta Gonin mielenmaisemasta. En siis osannut päättää onko hän huvittavalla vai ärsyttävällä tavalla ilkeä. Eiköhän se selviä seuraavan osan myötä.
Mikä sitten mielestäsi oli sen pointti? Oli sillä periaatteessa.Voihan se olla, että luin tarinan sen verran hotkimalla etten ennättänyt makustella kaikkia pieniä vivahteita, mutta tarinassa ei tuntunut tapahtuvan mitään merkittävää. Päähenkilöllä meni huonosti alussa eikä tilanne paljoa muuttunut viimeiselle sivulle päästyä. Tässäkään tapauksessa en pystynyt samaistumaan päähenkilön ajatuksiin, joten hän jäi etäiseksi.
Voihan se olla, että luin tarinan sen verran hotkimalla etten ennättänyt makustella kaikkia pieniä vivahteita, mutta tarinassa ei tuntunut tapahtuvan mitään merkittävää. Päähenkilöllä meni huonosti alussa eikä tilanne paljoa muuttunut viimeiselle sivulle päästyä. Tässäkään tapauksessa en pystynyt samaistumaan päähenkilön ajatuksiin, joten hän jäi etäiseksi.
Se oli oikeastaan minusta se pointti. Että päähenkilö jatkaa vaan elämäänsä eikä opi mitään ja siirtyy seuraavaan tarinaan ja tätä jatkuu ja jatkuu kunnes hän kuolee. Välillä hänellä tulee vastaan elämässä mahdollisuuksia oppia jotain tärkeää mutta eihän opi.Samoilla linjoilla, mutta minusta se on melko laiha sisältö tarinalle. Vastaavan asian olisi voinut esittää ytimekkäämminkin, kuten esimerkiksi Nuijan ja tosinuijan viimeisessä vitsissä. Yleensä haluan, että tarinoissa on joko tunnelmaa tai tarina, mielummin molemmat. Tässä tapauksessa tarinaa ei ollut kuin siteeksi ja tunnelmaan en päässyt sisälle, joten lukuelämys jäi harmillisen pintapuoliseksi.
Minusta taas tarinaa oli ehkä vähän liiaksikin. Ottaen huomioon siis tarinan pituuden. Hahmojen luonteet kävi niin selväksi että paremmasta viis. Tässä olikin toisaalta kyse vähän tämmöisestä pienemmästä tarinasta. Tosin en tiedä olisiko Clowes suunnitellut jatkavansa hahmon elämään liittyviä tarinoita. Tämähän julkaistiin Eightballissa yhtenä sen pienistä ja isoista tarinoista. Mutta kuitenkin minusta Clowesin vahvuus on juuri henkilöhahmoissa. Hän tietää tarkalleen mitä kertoa niistä jotta ne ovat kiinnostavia ja inhimillisiä.
Batman: Earth One Tässä on pätevät tekijät asialla, mutta perusidea sukkaa pahasti. Mitä jos Batman olisikin aloittelija ja täysi tunari. Juuri tällaisena Batmanin lukijat eivät sankariaan halua tavata.
Mutta ehkä tuossa oli myös vähän liikaa Gaiman-tyylistä fantasiaa, sellaista ärsyttävää ja pikkusievää. Hillin proosa on parempaa.??? Pikemminkin Hillin romaanit ovat hiukan pikkusieviä musiikin hehkutteluineen yms. Tosin se nyt on pieni ongelma, hyviä ne ovat silti. Locke & Key kuitenkin parempi.
??? Pikemminkin Hillin romaanit ovat hiukan pikkusieviä musiikin hehkutteluineen yms. Tosin se nyt on pieni ongelma, hyviä ne ovat silti. Locke & Key kuitenkin parempi.
Sarjakuvassa taas oli vähän liikaa sellaisia youth adult -genren piirteitä että voisin siitä varauksettomasti pitää. Olenhan jo vanha jäärä enkä ollenkaan kohderyhmää.Kuulostaa perin järkevältä.
Kou Yaginuma: Twin Spica 1-8. Lauma nuoria pyrkii astronauteiksi, taustalla kummittelee Japanin avaruusohjelmaa vuosia sitten ravistellut katastrofi. Maagista realismia, oikein hyvä.
Ehkä hyllyssä odottava Tezukan Ayako ei petä.Kyllä se Tezukan mittapuulla on aika heikko.
Vähän liikaa rönsyilyä, vähän liikaa backstorya joka hahmolla jne. Kai se tulee formaatista.Ehkä se tulee isänperintönä?
Ehkä se tulee isänperintönä?
Mestari näet sillä alalla.
Mestarista en olisi niinkään varma. Kaikki Kingin kirjojen hahmot kun ovat aina samanlaisia...Taisit nyt kyllä missata punaisen lankani.
Vähän liikaa rönsyilyä, vähän liikaa backstorya joka hahmolla jne. Kai se tulee formaatista.Ehkä se tulee isänperintönä?
Mestari näet sillä alalla.
Tämän postauksen huomattuani laitoin myös kaksi ensimmäistä GeistHawkia tilaukseen. Ei nyt mitään elämää suurempaa, mutta viihdyttävää toiminta/hirviösarjakuvaa kuorrutettuna vielä Simon Bisleyllä. Pakkohan tästä oli tykätä!
Geisthawkissa näkyi tarinapuolella että juonesta vastasi aimo konkari eli Matt Wagner vaikkei kyseessä olekaan kuin aika perinteinen toimintasarjakuva hirviömetsästäjästä. Etenkin eka Geisthawk -alppari rullasi oikein mainiosti. Kummassakaan sarjassa Bisley ei väritä ja Geisthawkissa ei myöskään tussaa itse.
Taisit nyt kyllä missata punaisen lankani.
Tuolla siis tarkoitin sitä että King on mestari tekemään liikaa rönsyilyä ja backstoryä. Tarkoitettu siis negatiivisena kommenttina; en pidä miehen tuotoksista ja ne ovat mielestäni aivan liian jaarittelevia ja ränsyileviä. Mestarismies siis paskanjauhannassa.
Olen 90% samaa mieltä King-arvion kanssa, mutta mielestäni miehen harvat ja valitut, ns. "parhaat" teokset ovat oikeasti tosi kovia. Se tietysti edellyttää, että teokset ovat semmoisia, että nimenomaan se jaarittelu, miljardi hahmoa ja flashbackien loputon suma tukevat tarinaa, eivätkä vie siltä virtaa pois.
Itse pidin ainakin Green Milesta, Carriesta, Vihan Talosta (vai mikä lie se nyt oli) ja Itistä. Mutta jokaista noita kohtaan olen kyllä lukenut ainakin kolme neljä mitäänsanomatonta kökkärettä.
Vaan sitä että hahmot ovat melko samanlaisia. Jokaisessa kirjassa on aina yksi tai useampi hahmo joka muistuttaa jonkun toisen kirjan hahmoa jopa niinkin paljon että se on jopa lähes identtinen.
Kyllä se Tezukan mittapuulla on aika heikko.
Crime Suspenstories 17
Vaiktelee hieman, mutta hieman jäädään Shokin tasosta, on useimmiten oleellisesti jäykempää. Tätä tukee myös tekstitys pelkillä isoilla kirjaimililla.
Kelpo väkeähän noisa on kuvittajina.
Esmes Al Williamson joskus jopa Frank Frazettan tussaamana.
Vakkariväkenä mm Johnny Craig, Jack Kamen, Bill Elder, Graham Ingels, Jack Davis, Reed Crandall ja Joe Orlando. Etenkin Craigia ja Kamenia on joka numerossa ja itse pidän kovasti etenkin ensimmäisen jäljestä.
Miltä jälki näyttää saa toki googlen kuvauaulla selvää esmes oheisilla sanoilla:
"Johnny Craig" comics
Jos kiinnostaa kattoa ketä on ollut tekemässä mitäkin numeroa niin Grand Comic Database jeesaa.
http://www.comics.org/issue/358942/
Gemstonella on noita kuuden numeron deluxe kovakantisia kokoomia (hinta viidenkympin hujakoilla), mutta irotnumeroita on edelleen saatavilla (nuo vaihtelevat 2.00 - 2.50 välillä) sekä 3-5 numeroa yhteen kokoavia annualeja (joiden hinnat vaihtelevat 9-11 välillä). Pistä yksäriä jos tartte jeesiä.
Criminalin jälkeen suosittelisin tietenkin Fatalea.
Ja tavallaan myös Marvelin loistavaa Fury Maxia jossa ollaan toisen maailmansodan jälkeisissä tunnelmissa ja ehkä jotenkin hieman noirin hengessä.
Ja aiheen vierestä en voi olla mainitsematta että DC uuden 52:n yksi parhaista sarjoista eli Wonder Womanista tuli juuri tällä viikolla eka alppari. En ole juurikaan pitänyt hahmosta ja aiemmin tullut hankittua likimain ainostaan Byrnen juoksu, ihan alkupään höpsöttelyt sekä joitain yksittäisiä numeroita taitelijoiden takia, mutta Azzarellon kama ROKKAA!
Samalla kertaa tuli luettua Sleeperin toinen kausi ja se oli paljon odotuksia parempi. Joskus Laineen Jukka oli maininnut, että Sleeperin toka kausi ei yllä ekan tasolle, mutta minusta se oli oikein toimivaa settiä.Toimi kyllä, mutta jäi minustakin kyllä jälkeen loistavasta ykkösestä
Nyt yöpöydällä odottaa vuoroaan Incogniton toka kokoelma.Heh, aiempien postausten jälkeen musitin että tästäkin olisi pitänyt mainita vaikka oletinkin olevan tuttu.
Pitänee tuo Wonder Womankin katsastaa, vaikka hahmo ei niin kiinnosta ja Azzarellon aiemmat kokeilut supersankareisen parissa eivät oikein vakuttaneet.Cliff Chaingin, ja myöhemmin muidenkin, kuvitus ja värit nostavat laatua vielä kertaluokalla.
Toimi kyllä, mutta jäi minustakin kyllä jälkeen loistavasta ykkösestä
Cliff Chaingin, ja myöhemmin muidenkin, kuvitus ja värit nostavat laatua vielä kertaluokalla.
Tässä kaikki näyteet mitä CBRstä onnistuin löytämään. Alpparin lehdistä oli joka numerosta näytettä, mutta muiden kohdalla tilanne vaihteli jonnin verran.
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=9846
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=10127
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=10505
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=10832
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=11186
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=11486
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=12127
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=12711
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=12993
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=13943
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=14329
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=14657
Innostuin tämän jatkon hankkimaan, kun Sean Phillips möi niitä sketseillä varustettuina Amazonilla (uk).Oooooo :o
Kiitokset noista linkeistä! Näytti sen verran hyvältä, että pitää se tuokin hankkia. Sinun kanssasi keskustelu tuppaa käymään minulle kalliiksi. ;DEläminen minuna tuppaa käymään kalliiksi...
Oooooo :oMiss Misery on kaikin puolin onnistunut hahmo. Muutenkin Sleeperissä oli mukavan vinksahtanutta supermeininkiä. Illalla keikka, joten käynpä ottamassa hiukan pataan sitä ennen, niin olen kisakunnossa.
Ja joo, nautittavan lihallisia naisia piirtää...
(Sleeperin Miss Misery on myös yksi hienoimmista, ja sopivimmista, hahmonimistä)
Eläminen minuna tuppaa käymään kalliiksi...
Viikon irotlehtien lisäksi tuli hankittua Humanoidsin massiiviset mutta eri kalliit Black Incal Deluxe sekä Eros Gone Wild sekä Talbotin kässäämä ja Mark Staffordin piirtämä Cherubs.
CBR on hyvä paikka kaivaa näytesivuja esiin.
Sarjan sekä numeron nimi ja preview googlaukseen ja jos haluaa hifistellä tekee sen Google Advancedissa rajoittaen haun kyseiselle sivustolle.
Tai käy se ihan nomihaussakin esmes näin:
Wonder Woman 1 preview site:www.comicbookresources.com/
Vaikuttaa, että sinulla on aivan liikaa houkutuksia ympärilläsi. Muutapa muutamaksi vuodeksi johonkin maakuntaan, niin huokutukset vähenevät kummasti. Tietysti netti on aina oikotienä onneen, mutta ei se korvaa sarjakuvien pläräilyä kaupassa. Aina on mukavampaa nähdä teos luonnossa ennen lopullista ostopäätöstä.
Ainakaan minulla tuo ei ole auttanut, mikäli rahan kulutukseen on uskominen.
Tuli luettua koko All Star Superman på finska ja opus oli ihan hyvä mutta jotenkin tuntui että tarinat lässähtivät loppua kohti ja Lois näytti supersankariasussaan teini-ikäiseltä. Kuvitus oli ihan hyvää mitä nyt hahmot tuppasivat olemaan häränniskoja.
Batman: Death by design
Olihan tässä ideatasolla hieman tavallisuudesta poikkeava perusjuoni, mitä tasapainottamassa on varsin turvallinen vihulainen, Jokeri, nyt hieman klassisemmassa kuosissaan.
Tarinan kertakäyttöhahmot eivät sen suuremmin loista, mutta vaikka kokoelma ei kenties olekaan Batmanin hienoin hetki, näyttää kuvitus sen verran mainiolta ettei tätä osaa oikein katuakaan.
Keskikastiin siis mennään, kun tarina on keskitasoa vaisumpi ja kuvitus keskitasoa komeampaa.
Saga vol 1Tämän oli voinut pistää etusivullekin! Kuvien kera.
Brian K Vaughan Fiona Staples
Image comics
(http://img202.imageshack.us/img202/7872/sagavol1.jpg)
Omien sanojensa mukaan piti saada jotain paikkaamaan The Embalmeria jonka englanniksi loppuun saakka saaminen hautautui kai lopullisesti kun Tokyopop lopetti.Jos tykkäsitte niin kannattaa sitten hankkia loputkin rivakasti sillä liki puolista sarjan alppareista on painokset menneet loppuun jo kotva sitten ja Dark Horse on ollut viime vuosina erittäin nihkeä ottamaan uusintapainoksia.
J. Tardi: Like a sniper lining up his shotEnpä tullut katsoneeksi koska tämä alunperin on tehty mutta on hyvin paljon 60/70 -luvun taitteen ranskalaisen uuden aallon elokuvien oloinen.
J. Tardi: Like s sniper lining up his shot
Alakuloinen tarina salamurhaajasta, joka haluaisi lopettaa uransa ja jäädä eläkkeelle.
Tarina kulkee ihan kivasti, mutta on jotenkin kovin rutiinityön tuntuinen. Adele Blanc-Secin tunnelmista jäädään valovuosi, vaikkei tämä mikään huono teos ole.
Tarinan nainen olisi voitu jättää pois tarinasta ja kukaan ei huomaisi mitään.
Osa samaa buumia kuin Theon okkulttiset sekoilut ja vaikka Fabian Göransonin Inferno-albumi ja Kolikin Utopi-lehti. Ruotsissa tämmöinen oletettavasti kiinnostaa. Miksikäs ei.
Charyn-Boucq: Pirun huuli
Huh, huh! Olipas albumi. Aivan uskomattoman hienosti piirretty.
Tarina piti tiukasti otteessaan. Valitettavasti loppu ei minua miellyttänyt, se oli jotenkin aivan liian helppo.
Kansikuva ei tee mielestäni oikeutta tälle komealle ja kauniillekin albumille.
Luin myös vaihteeksi Hämiksen Taistelutoverit oikein ajan kanssa. Hyvähän se oli edelleen, muutama juttu kohosi selvästi edukseen: Millerin Tuomaristoori ja Starlinin Thanos episodi. Ryhmä-X:n esiintyminen oli ihanan nolo.
Minusta taas hahmoja oli kerrankin sopivasti eikä joutunut miettimään kuka hitto kukakin on.
MUTTA:
Finnconista tarttui mukaan mm. MetaMaus ja My Friend Dahmer . MetaMaus on vielä työn alla ja lukaisinkin sitten alkupaloiksi tuon Kaverini Dahmerin. Tai kurkkuunhan se jäi ja poikattain. Harvoin olen lukenut mitään, josta tulee yhtä häiritsevä, likainen ja inhottava olo. Kirja ei anna vastauksia, mutta ei siltä lukemisen jälkeen ole rauhaakaan saanut.Sama juttu. Viikon olen tätä miettinyt. Ajattelin että arvostelun (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2013/09/sarjamurhaajan-anamneesi.html) kirjoittaminen auttaisi. Katin kontit, vajosin vielä syvemmälle tämän syövereihin.
Paniikki iskee! On viimeaikoina raahattu kotiin julmetusti sarjista. Pieni osa vasta luettuna kunnolla. Enimmäkseen täysin koskemattomia kappaleita. Eurosarjista etupäässä, tietysti.Positiivinen ongelma. :)
Positiivinen ongelma. :)
Vähän jokaisella, lukemista riittäisi vaikka 8 tunniksi per päivä mutta kun ei ole sitä 8 tuntia.
Pakko sanoa, että kerrankin samaa mieltä. Eikä saa unohtaa muita erinäisiä vapaa-ajan harrasteita aina leffoista ties mihin. Alkaa meininki mennä siihen, että kohta tarvitsisi sijaisen hoitamaan osan elämästä, jotta saisi ihan kaiken siinä tehdyksi.
Totta tuokin, pitäisi oleman kuin Jamie Madrox (Monikko) tai kuten Michael Keaton Multiplicityssä.
Minua tosin kiinnostaisi, että eikös sitten tuommoinen monessa paikkaa "yhtäaikaa" oleminen tuottaisi pidemmässä käytössä jonkinlaisia psyykkisiä ongelmia? Tai ainakin teoriassa. Semmoisen tarinan voisin kyllä haluta lukea.
Nähtiin osittain Hämiksessä kun Hiekkamies teki itsestään kaksoisolentoja ja yksi (ainakin) alkoi sitten kapinoimaan.
Shigeru Mizuki is the preeminent figure of Gekiga manga and one of the most famous working cartoonists in Japan today–a true living legend. Onward Towards Our Noble Deaths is his first book to be translated into English and is a semiautobiographical account of the desperate final weeks of a Japanese infantry unit at the end of WorldWar II. The soldiers are told that they must go into battle and die for the honor of their country, with certain execution facing them if they return alive. Mizuki was a soldier himself (he was severely injured and lost an arm) and uses his experiences to convey the devastating consequences and moral depravity of the war.
Mizuki’s list of accolades and achievements is long and detailed. In Japan, the life of Mizuki and his wife has been made into an extremely popular television drama that airs daily. Mizuki is the recipient of many awards, including the Best AlbumAward for his book NonNonBa (to be published in 2012 by D+Q) and the Heritage Essential Award for Onward Towards Our Noble Deaths at the Angoulême International Comics Festival, the Tezuka Osamu Cultural Prize Special Award, the Kyokujitsu Sho Decoration, the Shiju Hosho Decoration, and the KodanshaManga Award.His hometown of Sakaiminato honored him with Shigeru Mizuki Road—a street decorated with bronze statues of his Ge Ge Ge no Kitaro characters—and the Shigeru Mizuki International Cultural Center.
Piirtäjä itse oli taistelemassa keisarin puolesta ja menetti toisen kätensä. onneksi ei piirtokättä.Oli se piirustuskäsi. Opetteli piirtämään toisella handulla. :) Minäkin luin tuon jokin aika sitten. Tykkäsin kovasti, vaikka karuahan se elämä siellä oli ja pelastuminen lievästi sanottuna täpärä. Näitä sotajuttuja on kai enemmänkin vaikka miehen varsinainen pääteos on GeGeGe no Kitaro (josta lienee ainakin yksi kirja tuotettu jenkeissä englanniksi ja jotain ranskannettu).
Oli se piirustuskäsi. Opetteli piirtämään toisella handulla. :)
Kun nyt Locke & Key on kokonaisuudessaan maalissa, ajattelin minäkin tutustua sarjaan.
Sen suurempaa intoa ei ole ollut sarjaan tutustua, vaikka mieleen on jäänyt että tätä olisi kovasti kehuttukin.
Ensimmäinen kuuden numeron kokonaisuus ei vakuuttanut: Hill kirjoittaa kuin kyse olisi televisiosarjasta ja kuvitus on sekin p**siistä.
Vinkatkaa hieman, kannattaako tämän kanssa sinnitellä vai onko parempi jättäää tähän?
Vinkatkaa hieman, kannattaako tämän [Locke & Key] kanssa sinnitellä vai onko parempi jättäää tähän?
Ensimmäinen kuuden numeron kokonaisuus ei vakuuttanut: Hill kirjoittaa kuin kyse olisi televisiosarjasta ja kuvitus on sekin p**siistä.
Vinkatkaa hieman, kannattaako tämän kanssa sinnitellä vai onko parempi jättäää tähän?
Ensimmäinen kuuden numeron kokonaisuus ei vakuuttanut: Hill kirjoittaa kuin kyse olisi televisiosarjasta ja kuvitus on sekin p**siistä.makuasioista ei sovi kiistellä mutta olet kyllä totaalisen väärässä molempien ja etenkin Gabriel Rodriguezin taiteen suhteen.
Kun nyt Locke & Key on kokonaisuudessaan maalissa, ajattelin minäkin tutustua sarjaan.
-- Hill kirjoittaa kuin kyse olisi televisiosarjasta ja kuvitus on sekin p**siistä.
Kun nyt Locke & Key on kokonaisuudessaan maalissa, ajattelin minäkin tutustua sarjaan.
Sen suurempaa intoa ei ole ollut sarjaan tutustua, vaikka mieleen on jäänyt että tätä olisi kovasti kehuttukin.
Ensimmäinen kuuden numeron kokonaisuus ei vakuuttanut: Hill kirjoittaa kuin kyse olisi televisiosarjasta ja kuvitus on sekin p**siistä.
Vinkatkaa hieman, kannattaako tämän kanssa sinnitellä vai onko parempi jättäää tähän?
Buzzkill 1-4
Alena
Mistä nämä saa halvalla, nopeasti ja ilman että luottotiedot menee?
Buzzkillista on paha sanoa, veikkaan että trade tulee ulos kuukauden parin sisään, minä luin lehtinä.
Helsinkiläisenä sinun kannattaa kokeilla onneasi mikäli joko Fantasiapeleillä, Fennicalla tai Good fellowsilla olisi munkilla noita.
Dark horsen digikaupasta saa "sähköpainoksen" muutaman taalan kappale hintaan kanssa, mutta itse olen luddiitti:paperilla kiitos, tack.
Alenaa löytynee ainakin Akateemisen ale-korista tai sitten ihan kirjaston kautta.
Vielä kun joku keksisi miten toimia kuittien kanssa järkevästi.
Terry Dodsonin piirtämä Muse oli raikas ja hilpeä albumi. Steampunkia, satuhahmoja ja tissejä.
http://www.tcj.com/reviews/muse/
Suositellaan.
Never heard.
Olen lukenut tällä viikolla Marvel-sarjakuvia vuodelta 1973. Aika monen tarinan otsikossa on Lurker. Kummallista. Ehkä se oli sen ajan muotisana.
ja piirtäjän (jonka nimeä en muista) satumaisen ihanaan kuvitukseen. Siis kuinka monella eri tyylillä saman hepun on mahdollista osata piirtää...?
Kyseessähän on tietenkin kaikkien aikojen parhaisiin sarjakuvataiteilijoihin lukeutuva J. H. Williams III - tätä nimeä ei saa unohtaa ikinä!
Kyseessähän on tietenkin kaikkien aikojen parhaisiin sarjakuvataiteilijoihin lukeutuva J. H. Williams III - tätä nimeä ei saa unohtaa ikinä!
Aloita näistä: Chase, Desolation Jones, Batwoman, Sandman: Overture. Ja jatka siitä.
Tarinat ovat paljon eheämpiä. Pitää vissiin lainata kijastosta muutkin siellä olevat osat.Suosittelen. Itse lopettelen juuri vuosikertaa 1984.
Lukaisin Spiderman näkkärin vuodelta 1982. Lainasin sen kirjastosta enkä odottanut etukäteen oikein mitään. En ole vannoutunut supersankarifani ja Hämikset ovat olleet lukuharrastuksessani aika marginaalissa. Mutta tuosta näkkäristä tykkäsin todella paljon. Se ei ollut sellaista supersankarin ahdistuksessa loputtomasti piehtarointia, mitä pelkäsin, vaan tarinat olivat oikein seikkailullisia ja jotkut jopa rennon humoristisia. Taannoin arvostelin Egmontin viime vuonna ilmestyneen Spidermanin strippikoosteen, valtavan tilliskiven, ja tykkärsin siitä. Mutta tästä näkkäristä tykkäsin vielä enemmän. Tarinat ovat paljon eheämpiä. Pitää vissiin lainata kijastosta muutkin siellä olevat osat. Saattan jopa hommata niitä itsellenikin, jos tulee sopivalla hinnalla vastaan.
Erään toisen säikeen innoittamassa yksityisviestssä minulta penättiin, miksei pedofiilien uhrien kokemuksista tehdä sarjakuvia. Kyllähän niitäkin on, ja oikeasti lukemisen arvoisia. Tuoreet arvostelut kirjoista Why I Killed Peter (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2014/05/peterin-on-kuoltava.html) sekä Daddy's Girl (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2014/05/isan-tytto.html). Sen lisäksi haluan vielä kerran nostaa esiin Billerin Om någon vrålar i skogen (http://sairauksiajasarjakuvia.blogspot.fi/2013/10/kun-joku-kirkuu-metsassa.html), joka näistä kolmesta ehkä kaikista paljaimmin välittää juuri lapsen kokemuksen. Sen tekoprosessiin liittyen kannattaa lukea myös Billerin haastattelu (http://terveyttasarjakuvista.blogspot.fi/2013/10/sarjetyn-lapsuuden-rekonstruointi.html) Karvaisen hoitajan toisesta blogista.
Kun nyt Locke & Key on kokonaisuudessaan maalissa, ajattelin minäkin tutustua sarjaan.
Minä olen tämän kanssa hiljalleen sinnitellyt. Loikkasin kuitenkin Keys to the Kingdom -kokonaisuuteen koska tahdoin nähdä kunnianosoituksen Bill Wattersonille, mikä oli oikein lämmöllä tehty ja varpusparvilentue oli jo täyttä neroutta...
kirjan luvutkin.
IDW jo ansaitsisi oman ketjunsa, mutta menköön nyt taas kerran tähän ketjuun.
Ensin tuli Waterworld ja sitten tuli Winterworld.
Typerästä nimestä huolimatta Chuck Dixon ja Butch Guice ovat tymäkkä yhdistelmä, ja neliosainen kokonaisuus on aivan kymppikamaa.
Taas on maailma loppunut ja kylmää on. Hienoja kohtauksia ovat lentotukialus keskellä Atlantia (jonka ydinreaktori toki antaa virtaa, kunhan sähkötaulu löytyy), jäätyneen Panaman kanavan läpiajaminen lumiketjut päällä ja El niño -sääilmiön käyttäminen juonielementtinä.
Ainoa miinus on, ettei Dixon osaa puolta sanaa espanjaa, vaikka kohta kai jo puolet jenkkien osavaltioista sitä teroittaa lapsille päähän.
Ilmeisesti tämä oli jo koeponnistettu one shot -kokoelmana, ja nyt sitten seurataan säännöllisesti julkaistavaa sarjaa, joka juoksee tätä kirjoitettaessa jaksossa seitsemän.
Ei näistä aineksista nyt mitään uusklassikkoa synny, joten ei minulla ole aikomusta tarttua edeltävään kokoelmaan sen enempää kuin seuraavaan tarinakaareen. Ei etenkään, kun Guice vaihtuu viidennessä numerossa Tomas Giorelloon, joka kuvittelee olevansa itsensä Joe Kubertin manttelinperijä.
Kai olet tietoinen, että Dixon teki Jorge Zaffinon kanssa jo 80-luvulla Winter World-sarjan, ja IDW uudelleenjulkaisi sen muutama vuosi takaperin.
No toivottavasti nyt ei kuitenkaan, on ihan hirvittävää kuraa, jota ei kestä lukea edes mädäntynyt hevonen.
Tuli eilen illalla luettue The Walking Dead luojan Robert Kirkmanin kynäilemä uusin ongoing sarjan ensimmäinen kokoelma, The Outcast vol. 1. Sen verran tiesin sarjasta etukäteen että kauhua pitäisi olla kyseessä.
Ei tämä nyt mitään mullistavaa sarjakuvaa ollut mutta mielenkiinnolla odottelen seuraavaa kokoelmaa. Ja tästä on ymmärtääkseni tv-sarja diili tehty jo ennen ensimmäisen lehden ilmestymistä hyllyihin.
hyvin pulphenkinen hirviöiden jaagaus nuoren tytön perspektiivistä imee mukaansa Pope ja JT Petty vastaavat tarinasta David Rubinin osoittaessa Darth Vader tasoista oppilas on noussut mestariksi/ "Tahdon Paul Poepeksi Paul Pope paikalle" piirrostyötä.
Sen verran vakuutti että tämän perusteella etsin kyllä kaverin omaa tuotantoa käsiini. Linjakas mutta nuhjuisen vimmainen viiva toimii ja sivut pursuavat yksityiskohtia, joskin osa varmastikin löytää nillitettävää pehmeistä kansista ja pokkarikoosta.
Antony Johnston & Justin Greenwood: The Fuse 1 - The Russia Shift (http://www.sarjakuvakauppa.fi/the-fuse-1-the-russia-shift.html) Yksinäinen poliisi ulkoavaruudessa avaruustelakalla? Hmmmmmmm... (http://www.imdb.com/title/tt0082869/)myötä.
Niille raukoille jotak sinnittelivät tänne asti hypätään euro-USAakselille takaisin
Belgialaisen Jörg Tittelin ja John Aggsin Ricky Rous has a Gun (http://oiffy.com/) sarjis taas nakkasi suoraan ja tarkoituksella 33 ensimmäistä sivuaan kustantajan riemuksi (http://www.selfmadehero.com/news/2014/08/friday-5th-september-ricky-rouse-has-a-gun-launches-at-gosh-comics/) suoraan piraattisivustolle.
Ja tietty tämänkin olisi voinut laittaa Imagesarjoihin tai Naisseikkailijoihin mutta Antony Johnsonin ja Shari Chankhamman Codename Baboushka on piristävä päivitys.
Saadaanko me oikeasti ihan samat kappaleet näistä sarjakuvista?
Ai että jokin tappaisi Parkerin? Kas kun ei Jerry Cottonia!
^Filmish vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, Curtvile!
Ehkä tuollainen cherry picking menee läpi tällaisessa viihdelukemistossa mutta ei se kovin akateemista ole vaikka lopusta viiteluettelo löytyykin.en akateemisia tutkielmia lukeneena pysty vakavalla naamalla allekirjoittamaan.
Bill Sienkiewiczin tarinassa valkoinen fontti mustalla oli pientä mutta lukulasit ja a vot lukeminen helpottui.