Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Nettisarjakuvat => : Aura 27.07.2011 klo 11:40:38
-
En alun perin aikonut aloittaa tälle omaa ketjua, mutta ei siitä kai haittaakaan ole.
Narullan spin off-sarjis "Miron-sarjis" (http://auraijas.com/mironsarjis.html) (työnimi) alkaa olla loppusuoralla, joten tulin törkeästi mainostamaan sitä vielä kerran, vaikka mainitsin tämän jo yleisessä nettisarjisketjussa joskus vuosi takaperin.
Kyseessä on sarja, jota tein lähinnä selvittääkseni onko Anime-lehdessä ja Japan Popissa taannoin ilmestyneellä Narullalla vielä kysyntää, osaanko tehdä pitkää tarinaa ja toimiiko sarja pitkänä tarinana. Sarjakuva toimii myös yksin, joten Narullaa ei tarvitse olla lukenut voidakseen lukea tämän. Piirrosjäljen kanssa jouduin tinkimään voidakseni keskittyä saamaan mahdollisimman paljon sivuja ulos. Alun perinhän Narullan konsepti oli pitkälle sarjakuvalle, enkä voi lopettaa sitä ennen kuin kokeilen aloittaa sarjan uudestaan, niin kuin se olisi pitänyt tehdä.
-
En sitten ole muistanut ilmoitella täällä mitään, mutta sarjakuva on edennyt 9. lukuun ja enää jäljellä on tarinan lopetus.
Sarjiksella ei ole vieläkään nimeä, se lienee syytä keksiä ennen paperijulkaisua...
-
Se on nyt sitten valmis (http://www.auraijas.com/mironsarjis.html).
-
Sai arvoisensa päätöksen. Mielestäni hyvin ehjä kokonaisuus ja hauskaa luettavaa, vaikka aihe ei ole kaikista kevyin.
-
Se on nyt sitten valmis (http://www.auraijas.com/mironsarjis.html).
Hienoa! Taidan säästää lukemisen eli nautiskelun paperiversioon. :)
-
Sarjiksen kanssa oli niin pahoja ongelmia, että mielestäni on ihme että se ylipäätään pysyy kasassa. Mutta ilmeisesti lopetus oli ok, tai sitten vain kiltit ovat arvostelleet. :) Eihän tällaisia sarjiksia yleensä edes vaivauduta haukkumaan.
-
Jos joku on lukenut sarjakuvan, kuulisin mielelläni palautetta (myös negatiivista!!) jos joku jaksaa ja haluaa sitä antaa. Jos vielä jatkan näiden juttujen parissa, kuulisin mielelläni onko näistä mihinkään ja mitä pitäisi parantaa. :-[
En ole aivan varma minne taholle tällaista edes kannattaisi pääasiassa markkinoida, mangaihmiset ja muumiot tuntuvat molemmat yhtä lailla "väärältä" kohderyhmältä.
-
En ole aivan varma minne taholle tällaista edes kannattaisi pääasiassa markkinoida, mangaihmiset ja muumiot tuntuvat molemmat yhtä lailla "väärältä" kohderyhmältä.
Markkinoi sarjakuvia lukeville ihmisille. :) Eiköhän tuommoinen pitkä, juonellinen tarina aina ihmisiä kiinnosta.
-
Markkinoi sarjakuvia lukeville ihmisille. :) Eiköhän tuommoinen pitkä, juonellinen tarina aina ihmisiä kiinnosta.
Yleensähän nettisarjakuvat leviävät puskaradion avulla, mutta mun kohdalla se ei tunnu toimivan, varsinkin kun on kovan luokan tekijöitä vertailukohteena. Joko en ole mainostanut tarpeeksi (mulla ei ole seuraajiakaan niin paljoa että Twitter, Tumblr, Facebook ym olisivat kovin tehokkaita mainostuskanavia). Tai sitten se ei vain ole tarpeeksi hyvä. No, ehkä sitten kun tästä tulee paperiversio... Paperiversiot saavat aina kummasti enemmän huomiota, vaikka netissä kuinka olisi tulevaisuus. :-\
-
Pikaisella selailulla vaikutti pirun hyvän näköiseltä. Minua on sarjiksissasi toisinaan vaivannut tilankäytön väljyys, pahimmillaan löysyys, mutta nämä sivut vaikuttivat mukavan ryhdikkäiltä. Varsinkin loppua kohden viivakin jäntevöityi mukavasti.
Jos julkaiset paperilla, niin toivottavasti pienessä koossa. Muutoin isot puhekuplat ja pari ruutua per sivu saattaa taas vähän väljähtyä.
-
Jos julkaiset paperilla, niin toivottavasti pienessä koossa. Muutoin isot puhekuplat ja pari ruutua per sivu saattaa taas vähän väljähtyä.
Tuosta olisi tulossa A5-kokoinen. Tuota löysyyttä täytyy pitää silmällä, liian usein taustat jäävät pois liian monesta kuvasta.
-
Muistan kommentoineeni (varsinkin "haukkuneeni" sitä yhtä naista) hahmoja aiemmin toisessa ketjussa luettuani pari lukua. Kelailin vielä äsken pikana läpi vähän yli puolen välin. Paljon on tekstiä joillain sivuilla. Mun uutta juttua on moitittu juuri siitä että lukemista ei saisi olla liikaa, mutta se taitaa riippua kai enemmän lukijasta ja lukijan mielenkiinnosta. Normikirjathan on pelkkää tekstiä, eikä kukaan valita siitä. Jostain kumman syystä sarjakuvissa ei kuitenkaan ilmeisesti saisi olla edes kovin teksti-intensiivisiä kohtia....
Sitä paitsi... oletko suunnitellut tekeväsi vielä isoja muutoksia ennen painamista? Printin (dummyn) luetuttaminen jollaki luottohenkilöllä on minusta hyvä idea. Ja eikös kustantajakin auta. Kannattaisi etsiä julkaisuun apua nimen omaan kustantajalta, omakustanne on aina kaikin puolin huonompi ja vaikeammin markkinoitava. Näin se vaan valitettavasti menee...
-
Normikirjathan on pelkkää tekstiä, eikä kukaan valita siitä. Jostain kumman syystä sarjakuvissa ei kuitenkaan ilmeisesti saisi olla edes kovin teksti-intensiivisiä kohtia....
Joo, se on totta. Tekstin ja kuvan tasapaino pitäisi olla oikeassa suhteessa. Sama henkilö, joka jaksaa lukea kirjoja, ei yleensä jaksa keskittyä liian pitkiin puhekupliin. Olen yrittänyt välttää liikaa tekstiä, mutta aina välillä lipsahtaa. Varsinkin kun yrittää säästää tilaa ja aikaa. Täytyy seuraavissa töissä pitää tarkemmin huoli tuosta asiasta.
Sitä paitsi... oletko suunnitellut tekeväsi vielä isoja muutoksia ennen painamista? Printin (dummyn) luetuttaminen jollaki luottohenkilöllä on minusta hyvä idea. Ja eikös kustantajakin auta. Kannattaisi etsiä julkaisuun apua nimen omaan kustantajalta, omakustanne on aina kaikin puolin huonompi ja vaikeammin markkinoitava. Näin se vaan valitettavasti menee...
Itse taas olen ajatellut että pitäisi pysyä pienkustannelinjalla, mulla on muutenkin ollu aivan liian isot tavoitteet että ne olisivat millään tasolla realistisia. (Eri asia sitten miten niistä pääsee eroon. :( ) Ja onhan Seitti eri asia kuin väkertää yksin jotain, vaikka levitys ei ehkä olekaan jonkun WSOY:n luokkaa. Kunhan tää myy sen verran että saavat painokulut takaisin niin hyvä.
Muutoksia on tulossa jonkun verran, muokkaan esimerkiksi tekstejä uusiksi. Aikaa ei vain ole niin paljoa että tässä ehtisi enää mitään kummempaa, jos siis alpparin haluaa saada Tampereelle. Yksi sivu tulee lisää, sen tarpeesta oli puhetta jo parin ekan luvun aikana.
-
Hajanaisia kommentteja:
Piirrosjälki hyvää, paikoin erinomaista mutta laatu mielestäni hieman heittelehti, näytti niinkuin joidenkin hahmojen piirtäminen ei oikein huvittaisi? Lähinnä jotkut vanhemmista henkilöistä eivät vaikuttaneet niin aidoilta. Päähenkilöt olivat ok.
Jännite kuitenkin pikkuhiljaa nousi loppua kohti niinkuin pitikin, ehkä kuitenkin paikoin liian tekstivetoista.
Lukujen välikuvat olivat hyviä.
Paikoin hieman löysyyttä, taustoja olisi voinut lisätä koska siellä missä niitä oli ne (rakennukset, luonto) olivat hienoja.
Kokonaisuus positiivinen.
-
Itse taas olen ajatellut että pitäisi pysyä pienkustannelinjalla, mulla on muutenkin ollu aivan liian isot tavoitteet että ne olisivat millään tasolla realistisia.
Tavoitteet eivät voi olla liian korkealla, eikä niiden varsinkaan tarvitse olla realistisia. Toisin kuin urheilussa, tavoitteiden ylittäminen ei ole tärkeää. Tärkeää on tähdätä korkealle ja tehdä koko ajan parhaansa, muuten hommassa ei ole MITÄÄN järkeä. Ja muuten ei kehity.
-
Hajanaisia kommentteja:
Piirrosjälki hyvää, paikoin erinomaista mutta laatu mielestäni hieman heittelehti, näytti niinkuin joidenkin hahmojen piirtäminen ei oikein huvittaisi? Lähinnä jotkut vanhemmista henkilöistä eivät vaikuttaneet niin aidoilta.
Kiitos kommenteista, yritän katsoa jos saisin joitakin taustoja tyhjiin kuviin. :) Piirrosjälkeen ja sivuhahmoihin on vaikuttanut ajoittainen hätiköity tekeminen, ja en suunnitellut hahmoja tarpeeksi hyvin ennen piirtämistä. Jopa päähahmoilla ulkonäkö heittelehtii, varsinkin Emmi oli hankala tapaus. Sain hänet piirrettyä vain muutaman kerran niin kuin oli tarkoitus.
Tavoitteet eivät voi olla liian korkealla, eikä niiden varsinkaan tarvitse olla realistisia. Toisin kuin urheilussa, tavoitteiden ylittäminen ei ole tärkeää. Tärkeää on tähdätä korkealle ja tehdä koko ajan parhaansa, muuten hommassa ei ole MITÄÄN järkeä. Ja muuten ei kehity.
Toimiminen pääasiassa visuaalisella alalla on vähän liian iso tavoite. Tarjontaa on liikaa, hyviä tekijöitä paljon ja median murros käsillä. Tunnen, että olisi paljon parempi jos osaisi piirtää vain omaksi huvikseen. Ja jos sitten menestyy, niin ottaa se kivana bonuksena eikä tavoitteena. Nettihän on täynnä hyviä tekijöitä, jotka tekevät vain tekemisen ilosta silloin kun muilta töiltä ehtivät, mutta eivät edes tähtää ammattilaisiksi. En ole itse päässyt eroon kymmenen vuoden takaisista tavoitteista, jotka eivät ole millään tasolla realistisia - ja ainakin mulla on ongelmana se, että jos vain räpiköin vuodesta toiseen, ei motivaatio tahdo riittää. Mutta en tässä vielä luovuta, katsotaan parin vuoden päästä uudestaan. :P
-
Mun mielestä sun kannattaisi tarjota töitäsi jollekin isommallekin kustantamolle. Markkinoisit nimenomaan lasten ja nuorten sarjakuvana. Suomessahan ei sellaista juuri tehdä, vaikka kysyntää varmaan olisi. Sulla on selkeä piirros- ja kerrontatyyli ja tarinoissa nuorempaa väkeä miellyttävää jujua. Ei välttämättä juuri tämä sarjakuva (tai miksei tämäkin) mutta joku samantapainen voisi kustantamoja kiinnostaa. Lähetä näytettä ja kysy, olisiko saumoja.
-
Piirrosjälkeen ja sivuhahmoihin on vaikuttanut ajoittainen hätiköity tekeminen, ja en suunnitellut hahmoja tarpeeksi hyvin ennen piirtämistä.
Kieltämättä tuo on "Miron" iso ero Narullaan, joka on minusta kauttaaltaan hyvinkin huolellista työtä.
Toimiminen pääasiassa visuaalisella alalla on vähän liian iso tavoite.
Noin ajatellen ehkä olet oikeassa. Ite puhuin yksittäisistä duuneista. Sitten on vielä se että minkä verran tavoite pyhittää keinoja ja millä moraalilla on liikkeellä. "Toimiminen pääasiassa visuaalisella alalla" saattaa edellyttää jonkin verran paskan puhumista, röyhkeää laskuttamista, asiakkaiden nuoleskelua yms. sielua likaavaa toimintaa. :)
Mutta siis aika yleispätevästi uskallan sanoa että luistaminen yksittäisten töiden kanssa tsemppaamisesta kostautuu aika äkkiä motivaatiovajeena. Siksi tavoitetaso kannattaa pitää korkealla ja opiskella koko ajan uutta.
-
Nuortensarjakuva kuulostaa kyllä ihan ookoolta, se ei aseta samanlaisia rajoituksia kuin lastensarjakuva, ja se on myös aikuisille helpommin lähestyttävää. Mutta en taida kuitenkaan enää yrittää kustantamorumbaan. Tämä on ihan hyvä ratkaisu näin.
(Ja samalla tulee testattua piraattien levitysideat, vaikka onhan se tietenkin niin että "jos et menesty niin oma vika" >:D)
-
No, sarjan yläotsikko on tästä lähin Ajattomat, koska Narulla kuvaa sitä niin huonosti. (Jos jatkan vielä joskus lyhyitä pätkiä tyyliin Anime ja Japan Pop, niiden nimi tulee yhä olemaan Narulla.) Sarjan jatkumisesta en tosin tiedä.
-
No, sarjan yläotsikko on tästä lähin Ajattomat, koska Narulla kuvaa sitä niin huonosti. (Jos jatkan vielä joskus lyhyitä pätkiä tyyliin Anime ja Japan Pop, niiden nimi tulee yhä olemaan Narulla.) Sarjan jatkumisesta en tosin tiedä.
Minusta nimi voisi olla vetävämpikin eli myyvempi. Ajattomista ainakin mulle tulee mielleyhtymiä jotka ei yhtään edes sovi sarjaan. Kannattaa miettiä tarvitaanko tollasta yläotsikkoa, vai riittäisikö esimerkiksi vain jossain maininta siitä että kyse on Narullan spin-offista. Narullan säikeet :)
-
Minusta nimi voisi olla vetävämpikin eli myyvempi. Ajattomista ainakin mulle tulee mielleyhtymiä jotka ei yhtään edes sovi sarjaan. Kannattaa miettiä tarvitaanko tollasta yläotsikkoa, vai riittäisikö esimerkiksi vain jossain maininta siitä että kyse on Narullan spin-offista. Narullan säikeet :)
Jos keksit paremman niin kerro, multa on loppunut ideat. :-\ "Ajattomat" lyötiin jo tavallaan lukkoon, mutta sen voi toki vielä muuttaa - on tässä muutama päivä aikaa. Olen vielä huonompi keksimään myyviä nimiä kuin sarjisideoita.
"Narulla" ei todella sovi nimeksi sarjalle sellaisena kuin sen tarkoitin, eli pitkiä, usein vakaviakin tarinoita. Kun aloitin sarjakuvan Anime-lehdessä, se ei alkanut sellaisena kuin oli tarkoitus: Narulla oli pikemminkin sarjan spin-off eikä toisin päin.
Todennäköisesti en enää jatka ainakaan noita 4 sivun juttuja, vaan nämä "spin-offit" ovat se varsinainen sarja, ja lyhyitä Narulloja tulee silloin tulee - jos tulee.
edit: Yksi vaihtoehto on tietenkin julkaista Miron ilman mitään sarjaotsikkoa, sillä juuri tällä hetkellä ei ole mitään takeita siitä, millaiset fiilikset on jatkaa. Turha siitä on suunnitella mitään suurisuuntaista, jos suunnitelmat eivät toteudukaan, ja jos toteutuvat, niin ei se ole niin vakavaa jos yläotsikko puuttuu ekasta alpparista.
-
No hyvähän se oli.
Narullaa muutaman pätkän vuosia sitten lukeneena (lähinnä muistan että siinä oli jotain kissoja), en osannut yhdistää että tällä olisi jotain yhteyttä johonkin ja päähenkilö jäi kokonaan arvoitukseksi. Tavallaan oletin että tätä olisi jotenkin avattu, mutta toimi hyvin näinkin.
Luulisin, että lukijakunta löytyisi ulkomailta, tahdilla pari sivua viikossa jossain nettisarjakuvasysteemissä riittäisi pariksi vuodeksi. Mutta vaatisi esiin noustakseen värityksen (mikä toki lisäisi duunia kohtuuttomasti) ja hyvän käännöksen.
Ajattomat on ihan hyvä nimi tälle, alaotsikko olisi hyvää bonusta.
-
Kiitos. : ) Ajattomat-nimi meni vielä toistaiseksi jäähylle, koska jatko ei ole varmaa, mutta enkkuversiosta on ollut puhetta... tosin oma englanti on niin ruostunut etten uskalla ruveta kääntämään sitä itse.
En kyl tiedä, tarttisiko tuo oikeasti värit? vai johtuuko se lähinnä siitä, että tässä on vielä säästelty taustoissa ja tyhjää tilaa on paljon? Vai siitä että suurin osa nettisarjakuvista on nykyään värillisiä?
-
En kyl tiedä, tarttisiko tuo oikeasti värit? vai johtuuko se lähinnä siitä, että tässä on vielä säästelty taustoissa ja tyhjää tilaa on paljon? Vai siitä että suurin osa nettisarjakuvista on nykyään värillisiä?
Eniten viimeinen, toiseksi keskimmäinen ja vähiten ensimmäinen.
Mustaa on kyllä käytetty kiitettävän paljon, ei jää liian hailakaksi.
Voi tietty teoretisoida että kun suurin osa tarjonnasta on värillistä voisi mustavalkojäljellä erottautua, mutta kyynikkona luulen että lähinnä erottautuu top-500:n väärälle puolelle.
Millä menestyy, on kyllä aika mysteeri. Suosituimpien joukossa on oikeasti hyvin tehtyjä, mutta myös sellaisia sotkuja joiden suosiota ei mitenkään voi ymmärtää..
-
Voi tietty teoretisoida että kun suurin osa tarjonnasta on värillistä voisi mustavalkojäljellä erottautua, mutta kyynikkona luulen että lähinnä erottautuu top-500:n väärälle puolelle.
No, se voi olla että värillisyys on netissä parempi vaihtoehto, ja silmälle mukavampi. Mutta siinä olisi mielettömästi työtä, varsinkin kun ei osaa värittää.
-
Joo se on vielä värittäminen oma taiteenlajinsa mikä olisi parempi jättää tekemättä kuin tehdä huonosti.
Vaikea varmasti tietää, mutta luulisi että voisit maailmanvalloitukseen jonkun värittämiestä kiinnostuneen työparin löytää. Ainakin koemielessä. Haetaan ja tarjotaan ammattitaitoa. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/board,10.0.html) :)
-
Pitänee kai tässäkin ketjussa mainita tähän loppuun: Seitti siis julkaisee sarjakuvan nimellä Miron - Yläkerran huone (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11144.msg371015.html#msg371015), ja albumi on myynnissä Tampere Kupliissa.
-
Luin gallerian innoittamana sarjakuvasi ja tykkäsin kovastikin. Hyvä että sait sen julkaistuksi paperimuodossa, sillä ruudulta luettuna se on minusta sioille menevä helmi.
Kirjoitan tähän omia mietteitäni, ei kannata antaa niille sen suurempaa painoarvoa kuin että kyse on makuasioista:
Tarinan alku lähti hitaasti ja vähän puuduttavastikin liikkeelle, mutta loppua kohti sen intensiteetti kasvoi trillerimäisesti hyvin.
Mielestäni käsikirjoitus on hyvä ja eheä. Pikkuhiljaa paljastuva asetelma on ansiokkaan ahdistava. Sitä ahdistavuutta olisi voinut mehustaa vieläkin enemmän, mutta hyvä näinkin. Traaginen pohjavire on nyt tavallaan jätetty tyylikkäästi taustalle. Henkilöhahmoissa on kiehtovaa melankoliaa ja syvyyttä. Juonessa on hienosti luotettu pieniin asioihin, sekä myös uskallettu rajoittaa se kivan kompaktiksi. Näytelmällinen on se sana, jolla kuvaisin tätä. Sarjakuvassasi on ihan omanlaisensa unenomainen fiilis ja rytmi. Pidin myös kovasti ajoittaisesta huumorista, joka oli miellyttävällä ja älykkäällä tavalla "vanhoille sieluille" suunnattua.
Parantamisen varaa löytyy minusta lähinnä piirrokselliselta puolelta, ja tällä tarkoitan etenkin päähenkilöiden kasvonpiirteitä. Sori nyt että paukutan tätä iänikuista rumpua, mutta minusta on tosi harmi että piirrät kasvot mangasapluunalla. Keskenään samanlaiset nenät, silmät, leuan muodot, kulmaluut, kulmakarvat jne. kasvonpiirteet tappavat aika tehokkaasti hahmojen yksilöllisyyttä ja sielukkuutta, jota sarjakuvassasi muuten kyllä on. Sivuhahmot oli kuitenkin piirretty persoonallisemmalla otteella, joten selvästi osaisit kyllä piirtää ilman mangamaneereitakin. Susi esimerkiksi on piirretty todella hienosti, ja kuten joku taisi jo kommentoidakin, sen silmät ovat upean mielipuoliset. Ihan kylmät väreet tulee, kun ajattelee hahmon ahdistavaa pedon elämää metsässä.
Kokonaisuutena hyvää työtä, ja lupaa todella hyvää jatkoa ajatellen. Käsikirjoitus on sarjakuvan ylivoimaisesti tärkein ja vaikein rakennuspalikka, ja sen selvästi hallitset. Piirtämistä sinun olisi seuraavaa alppariasi varten, jos haluat, helppo viilata.
-
Luin gallerian innoittamana sarjakuvasi ja tykkäsin kovastikin. Hyvä että sait sen julkaistuksi paperimuodossa, sillä ruudulta luettuna se on minusta sioille menevä helmi.
Kiitos kommenteista! :) Tekisi oikeastaan mieli poistaa koko nettiversio, sillä paperilla oleva on se lopullinen, johon on jopa lisätty pari sivua. Mutta toisaalta nykyään sarjakuvan on kai vähän pakko olla netissä, koska suuri osa ei albumeja edes löydä.
(Mulla on vielä sekin että työt eivät leviä edes netissä. Taisin tippua kelkasta kun en voinut koulun takia ottaa vastaan töitä silloin kun minulla olisi vielä ollut kysyntää - ehkä keijjot sun muut ovat oikeassa ja koulu todella on turhaa? ???) Jospa joku lukee ja tykkää kunhan tämän saa kirjastoon - sieltä itsekin luen suurimman osan kun olen köyhä. Seitin muutkin albumit pitäisi saada paremmin esille, mieluusti myös sinne Akateemiseen, jos sieltä nyt vastataan yhteydenottoon.
Parantamisen varaa löytyy minusta lähinnä piirrokselliselta puolelta, ja tällä tarkoitan etenkin päähenkilöiden kasvonpiirteitä. Sori nyt että paukutan tätä iänikuista rumpua, mutta minusta on tosi harmi että piirrät kasvot mangasapluunalla.
Tämä on ihan hyvä pointti, vaikka sitä kuulee aina vähän liikaakin. Mangavaikutteissa on toinenkin ongelma, ja se on se että ne haittaavat uraa. Kohderyhmää ei oikein ole muutamia yksittäisiä lukijoita lukuun ottamatta. Mangapuolellakaan ei kai oteta tällaisia "fanisarjakuvia" kovinkaan vakavasti. (Ainakaan jos jälki ei ole todella ammattitasoista.)
Yritin joskus päästä vaikutteista eroon, mutta ei onnistunut. Sitten ymmärsin, että ainakin toistaiseksi haluan piirtää "mangaa". Mutta se ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö tyyliä voisi yrittää muokata. Hahmojen selvä erinäköisyys ei ole huono asia, eikä se sulje pois myöskään mangavaikutteiden käyttöä.
Kokonaisuutena hyvää työtä, ja lupaa todella hyvää jatkoa ajatellen. Käsikirjoitus on sarjakuvan ylivoimaisesti tärkein ja vaikein rakennuspalikka, ja sen selvästi hallitset. Piirtämistä sinun olisi seuraavaa appariasi varten, jos haluat, helppo viilata.
Tämä oli vähän yritys päästä pois liiasta stressaamisesta, ja toivoin että piirrosjälki olisi parantunut kun sitä ei pingota. Mutta toisin kävi... tuskin tämä hukkaan meni kuitenkaan. Aika kiireellähän tämä on tehty. Olen tyytyväinen että käsikirjoitus on koettu eheäksi, sillä sen kanssa oli suuria ongelmia. Rakensin sen uudestaan lennossa kun ensimmäinen käsis ei toiminut, ja ajattelin tyhmästi että "teen vain pari korjailua"...
-
Mangavaikutteissa on toinenkin ongelma, ja se on se että ne haittaavat uraa. Kohderyhmää ei oikein ole muutamia yksittäisiä lukijoita lukuun ottamatta. Mangapuolellakaan ei kai oteta tällaisia "fanisarjakuvia" kovinkaan vakavasti. (Ainakaan jos jälki ei ole todella ammattitasoista.)
Myönnän auliisti, että olen mangarajoitteinen, joten tuo mahdollinen fanisarjakuva-puoli menee minulta kokonaan ohi. On helppo uskoa, että mangapiirtäjän on tikkuisempaa saada tunnistettavuutta, kun oma yksilöllinen ja omaleimainen kädenjälki hahmoissa jää niin kovin niiden perus mangapiruettien taakse. Satunnainen lukija avaa albumin, toteaa jaa niin tää on taas tätä mangaa, eikä edes tajua että hei jes tämähän on Auraa.
Yritin joskus päästä vaikutteista eroon, mutta ei onnistunut. Sitten ymmärsin, että ainakin toistaiseksi haluan piirtää "mangaa". Mutta se ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö tyyliä voisi yrittää muokata. Hahmojen selvä erinäköisyys ei ole huono asia, eikä se sulje pois myöskään mangavaikutteiden käyttöä.
Käsittääkseni mangavaikutteet näkyvät sarjakuvassasi myös taustoissa, ruudutuksessa ja tarinallisissa elementeissä, mutta nämä eivät kyllä millään tavalla pistäneet silmään tai varsinkaan häirinneet. Taustat, sommittelut ja maisemat ainakin olivat paikoin ihan älyttömän tyylikkäät. Ja albumi on erinomaisen luettava, harva suomalainen sarjakuva tällä hetkellä on yhtä sujuvasti ja selkeästi kerrottu. Ainoa asia joka harmitti läpi koko albumin, oli Freyn, Ailin, Astridin, Elnan sekä toisaalta Emmin standardikasvot. Eli siis ihan vain tällainen yksittäinen juttu, jonka tulevaisuudessa pystyisit helposti korjaamaan, ja samalla tekemään sarjakuvistasi kokonaan sinun näköisiä. Kaikki muu on kunnossa.
Toivottavasti et suutu kun tällä tavalla pelkkänä maallikkona sinulle kommentoin, mutta jotenkin tuli vain tunne, että pakko sanoa kun vain näin pieni este on tulppana. Ja tosiaan ota tämä vain minun, monella tapaa rajoittuneen lukijan, yksittäisenä mielipiteenä.
-
Kaikki kommentit otetaan kyllä ilolla vastaan, sillä luettavaksihan sarjakuva on tehty.
Satunnainen lukija avaa albumin, toteaa jaa niin tää on taas tätä mangaa, eikä edes tajua että hei jes tämähän on Auraa.....Käsittääkseni mangavaikutteet näkyvät sarjakuvassasi myös taustoissa, ruudutuksessa ja tarinallisissa elementeissä, mutta nämä eivät kyllä millään tavalla pistäneet silmään tai varsinkaan häirinneet.
En tiedä, kuulemma kerrontani on hyvin länsimaista, ainakin mangasuunnalta katsottuna. Ja siellä liian länsimainen kerronta koetaan helposti viaksi, ainakin mitä olen ymmärtänyt. Mitä taas tyyliin tulee, tänään kommentoitiin toisaalla, että piirrostyylini on selkeästi tunnistettavaa ja omanlaistaan, eikä geneeristä mangaa. ???
Eli ehkä kyse on pitkälti vain siitä onko tottunut mangaan vai ei? Pienetkin vaikutteet näyttävät helposti geneerisiltä, jos tyyli ei ole läheinen. Länsimaisessa sarjakuvassa on yhtä lailla samanlaisia maneereja piirtää, mutta ne eivät iske niin pahasti silmään jos on harjaantunut erottamaan eri piirtäjät toisistaan?
Aika väliinputoajafiilishän tässä on ollut jo vuosia, mutta en oikein osaa luopua siitä tavasta millä tykkään tehdä. 8]
Emmin ulkonäköön en kyllä ollut tyytyväinen.
-
No siis monet uuden aallon tekijät kertoo tarinan hyvin lepposasti, mikä käsittääkseni on sitä mangan perua (enemmän sivuja, vähemmän tapahtumista per sivu), ja jos johonkin "Kohtaus per sivu/aukeama"-bande dessineen/mainstreamiin on tottunut, kyllä tuo aika mangamaiselta silleen vaikuttaa. En mä kokis sitä tietenkään ongelmaksi, koska lopultahan kyseessä on vain erilainen asennoituminen siihen, miten lukija vastaanottaa tarinan tällaisella rytmityksellä.
-
No juu, jos perinteiseen lättybeedeehen vertaa niin onhan tämä mangamaisempaa. Tosin tästä kyllä mielestäni puuttuu moni mangan perusjuttu, tosin en sitten tiedä miten esimerkiksi mangan lukijat tällaisen kokevat että pitäisikö kerronnan olla "japanilaisempaa" ollakseen houkutteleva. Uuden polven mangustit eivät muutenkaan taida enä tuntea mun töitä.
Kyllä piirrostyylin valinta karkottaa lukijat tehokkaammin kuin ruutujako.
-
Pikkuhiljaa paljastuva asetelma on ansiokkaan ahdistava.
Minusta ei ahdistava lain.
Traaginen pohjavire on nyt tavallaan jätetty tyylikkäästi taustalle.
Just näin. Se näkyy vain hienosti rva Santalassa.
[/quote]
Käsittääkseni mangavaikutteet näkyvät sarjakuvassasi myös taustoissa, ruudutuksessa ja tarinallisissa elementeissä, mutta nämä eivät kyllä millään tavalla pistäneet silmään tai varsinkaan häirinneet. Taustat, sommittelut ja maisemat ainakin olivat paikoin ihan älyttömän tyylikkäät. Ja albumi on erinomaisen luettava, harva suomalainen sarjakuva tällä hetkellä on yhtä sujuvasti ja selkeästi kerrottu.
Minusta tätä ei voi kutsua mangaksi, koska liiat vaikutteet puuttuivat nimen omaan kerronnasta. Se että jotkut merkinnät (esim. pelästyminen) ja hahmojen kasvot viittasivat japanilaiseen ei vielä tee sarjasta mangaa tai "mangaa".
En tiedä, kuulemma kerrontani on hyvin länsimaista, ainakin mangasuunnalta katsottuna.
Luokittelisin sen nykysarjakuvaksi. Magnasta on lainassa lähinnä kiireettömyys ja luottamus siihen että kuvia ei tarvitse kauheasti selittää tekstillä. Just tää kerronnan rytmi on sulla tosi hyvin hallussa ja se onkin oikeastaan tärkeintä sarjakuvassa. Periaatteessa silloin kuvat voi olla melkein mitä vaan, mutta kerronta toimii silti. Nyt kuvattomat tekstiosuudet, eli ruudutkaan ei haitanneet mua. En vaan tykkää lukea netistä ja näin paperilla meininki oli koko ajan hyvä kun oli mieluinen käyttöliittymä.
Lukiessa kasvojen animevaikutteet ei mua häirinneet, paitsi tytön profiilissa (joka toi mieleen, anteeksi kauheasti, Katy Coopen kirjat). Noin muuten tuli mieleen lähinnä aiemmin mainitsemani Tezuka, sekä tietenkin Auran oma Narulla.
Taisin aiemminkin sanoa hahmoista. Kirjan hahmogalleria oli epätasainen siinä mielessä, että siellä on hirveen hyvin toimivia tyyppejä, kuten vaikka päähenkilö Miron, mutta sitten myös paljon yhden ilmeen sivuhenkilöitä. Lisäksi Auran henkilökaartissä näyttäisi olevan "vanha kokopartainen mies" joka toistuu hahmosta toiseen melko saman näköisenä. Tämä taas toi mieleni Tezukan tavan käyttää eri sarjoissa samoja hahmoja ikään kuin näyttelijöinä eri rooleissa. Koetin lopuksi tarkistaakin että onko Auralla ollut samaa filosofiaa, mutta ei se kai sittenkään sitä ole.
Tosiaan tykkäsin lukea. Tämä olisi kestänyt julkaista vielä pienemmässäkin koossa, mutta nyt lukeminen on tosi vaivatonta vähän huonommillakin silmillä. Eikä saa unohtaapuhekuplia. Muoto, koko, ilmavuus, fonttaus erittäin onnistunutta!
Tarinan alku oli hieman tyhjäkäyntiä ja mihinkään johtamatonta puhetta kahvipannumuseosta, mutta sittenhän se pääsi mukavasti käyntiin. Mahdanko olla ainoa, jonka mielestä tarina tai arvoituksen selvittäminen jäi lopussa vähän kesken? Periaatteessa realistinen maailma, jossa on kuitenkin joitain yliluonnollisia elementtejä on kyllä aika haastava hanskattava. Että mitä sitten pitää selittää ja mikä siellä on kenellekin itsestään selvää?
-
Minusta tätä ei voi kutsua mangaksi, koska liiat vaikutteet puuttuivat nimen omaan kerronnasta. Se että jotkut merkinnät (esim. pelästyminen) ja hahmojen kasvot viittasivat japanilaiseen ei vielä tee sarjasta mangaa tai "mangaa".
Todella moni luokittelee sarjakuvan magnapuolelle kuuluvaksi jos vaikutteita on edes näin vähän. Tätä olisi ehkä turha tunkea "normaalille" puolelle, joskaan en tiedä oisko mangapuolellakaan se oikea paikka. Väliinputoamista. Tuoreita mangakeskustelukommentteja lukiessa totesin, etten ole yksin näiden fiilisten kanssa, vaan useat OEL-mangapiirtäjät tuntevat ihan samoin. Iso kysymys sitten on että miksi yhä väännän tätä? ???
Lukiessa kasvojen animevaikutteet ei mua häirinneet, paitsi tytön profiilissa (joka toi mieleen, anteeksi kauheasti, Katy Coopen kirjat). Noin muuten tuli mieleen lähinnä aiemmin mainitsemani Tezuka, sekä tietenkin Auran oma Narulla.
Samaa Narullaahan tää onkin. :D Emmiin en ollut oikein tyytyväinen, mutta jos Katy Coope tulee mieleen niin ollaan jo todella vaarallisilla vesillä...
Lisäksi Auran henkilökaartissä näyttäisi olevan "vanha kokopartainen mies" joka toistuu hahmosta toiseen melko saman näköisenä. Tämä taas toi mieleni Tezukan tavan käyttää eri sarjoissa samoja hahmoja ikään kuin näyttelijöinä eri rooleissa. Koetin lopuksi tarkistaakin että onko Auralla ollut samaa filosofiaa, mutta ei se kai sittenkään sitä ole.
Kyllä se ehkä vähän on. Varsinkin nuorempana kierrätin hahmoja ihan surutta. No, sillä tyttöhahmolla ehkä vaihtuivat hiukset hieman tiheämpään. Ja vaikka nykyään yritän tehdä hahmoista selkeämmin omanlaisiaan, kiireessä tulee helposti tehtyä hahmoista samannäköisiä, ihan vahingossakin. Varsinkin sivuhahmoista. :/
Mutta olen tyytyväinen siitä että Miron on otettu hahmona hyvin vastaan. Olin jo menettämässä toivoa siitä että osaisin tehdä hahmon joka olisi tarpeeksi hyvä, ja vaikuttaa siltä että tämä alkaa olla ehkä jo sinne päin. Ideana oli kokeilla jos Miron toimisi muita paremmin päähahmona.
Tosiaan tykkäsin lukea. Tämä olisi kestänyt julkaista vielä pienemmässäkin koossa, mutta nyt lukeminen on tosi vaivatonta vähän huonommillakin silmillä. Eikä saa unohtaapuhekuplia. Muoto, koko, ilmavuus, fonttaus erittäin onnistunutta!
Kiitos, yritys oli tehdä albumista käteen sopiva. :) Tekstit olisivat kestäneet ehkä hieman pienempänäkin... Toikan tekemä fontti on loistava ja sille oli tarvetta.
Mahdanko olla ainoa, jonka mielestä tarina tai arvoituksen selvittäminen jäi lopussa vähän kesken? Periaatteessa realistinen maailma, jossa on kuitenkin joitain yliluonnollisia elementtejä on kyllä aika haastava hanskattava. Että mitä sitten pitää selittää ja mikä siellä on kenellekin itsestään selvää?
Käsikirjoitusongelmien takia muutama asia meinasi unohtua kokonaan, mutta toivon ettei mitään tärkeää jäänyt huomaamatta. Välillä mietin kuinka paljon uskallan alleviivata itsestäänselvyyksiä, vai ovatko ne edes itsestäänselvyyksiä, ja albumin loppu oli joidenkin mielestä jo nyt vähän pitkitetty.
-
Iso kysymys sitten on että miksi yhä väännän tätä? ???
Kysymyshän on kerrontamuodosta nimeltä sarjakuva. Ruuduttelun ja kerronnan rytmistähän ei ole mitään lukkoon lyötyä sääntöä. Jokainen tekee niinku parhaaksi näkee.
Käsikirjoitusongelmien takia muutama asia meinasi unohtua kokonaan, mutta toivon ettei mitään tärkeää jäänyt huomaamatta. Välillä mietin kuinka paljon uskallan alleviivata itsestäänselvyyksiä, vai ovatko ne edes itsestäänselvyyksiä, ja albumin loppu oli joidenkin mielestä jo nyt vähän pitkitetty.
Yritän olla spoilaamatta... Kun siis ainakin minä luin alussa mysteereiksi nämä: 1) lukittu huone, 2) kummittelu joka kuuluu yhteen huoneeseen ja 3) miten ne sudet liittyy tarinaan. ...Ja vähän myöhemmin sen että mitä sille perheelle oikein on tapahtunut? Edellisellä kommentillani tarkoitin sitä että kaikkia näitä ei avattu ja ajattelin sitten että koska tässä maailmassa on näitä tulevia ja menneitä säätäviä "jumalhahmoja" niin sillä yliluonnollisuudet voivat olla luonnollisuuksia joita ei selitetä... Äh. :) No, joka tapauksessa on parempi että asioita ei selitetä puhki kuin että ne selitettäis.
-
Aa joo, yritin kyllä käsitellä kaikki nuo, mutten ehkä tarpeeksi selvästi... Se on se että miten paljon pitää selittää ja miten paljon selviää muiden asioiden kautta, ei mikään helppo homma se.
-
Miron on nyt arvosteltu Kvaakissa: http://kvaak.fi/index.php?articleID=1938 (http://kvaak.fi/index.php?articleID=1938)