Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Doctor Phantomizer - 29.05.2011 klo 22:04:10
-
Olen lukemalla lukenut, etenkin viimeaikoina, joitakin sarjakuva-alan mestariteoksia. Olen lukenut ne kaikki. Ainakin siltä tuntuu. Kaikki mistä olen kiinnostunut, tuntuu jo olevan luettu.
Olen lukenut Ennisit, Mooret, Millerit, Azarellot, Brubakerit, Gaimanit, Bendisit, Ellisit, Morrisonit...kaikki amerikkalaisen sarjakuvan isoimmat nimet. Olen lukenut Herget, Morrisit, Goscinnyt, Canalesit, Matzit, Maxit, Makyot...kaikki eurooppalaiset sarjakuvan nerot ja vähemmän nerot. Olen lukenut hieman ehkä vähemmän mangaa, mutta siis kaikki Urasawat, Takahashit (molemmat), Tezukat, Yukimurat...kaikki minua vähääkään kiinnostavat manga kirjoittajat.
Ihan totta. Tämä alkaa käydä hermoon. En löydä enää mitään mitä en olisi lukenut. Kaikki top-whatsoever-graphic-novel-listat on jo käyty läpi, ja mitään ei enää löydy luettavaksi.
-
Kaikki mistä olen kiinnostunut, tuntuu jo olevan luettu.
Sitten kannattanee astua pois mukavuusalueeltaan ja laajentaa reviiriä :)
Ja muutakin voi lukea kuin sarjakuvaa.
-
Alexander Barksin Arne Ankaan ja Ola Skogängen Theonn kannattaa tutustua.
Molemmat på svenska.
Onko O'Donnelin Modesty Blaise luettu kokonaan, ihan Goscinnyn ja Charlierin veroista tarinaniskentää?
Edit
Kaikki amerikankielinen luettu? Hmm.
Tämäkinkö?
http://www.amazon.com/Madwoman-Sacred-Heart-Alexandro-Jodorowsky/dp/1594650985
-
Entäs Will Eisner ja C. Barks? Minusta tuosta kannattaisi laajentaa jenkkialternativeen. Oletan että olet lukenut Luupäät? Mutta esim. Clowesia, Baggea, Chester Brownia, Chris Warea, Charles Burnsia, Adrian Tominea ehkä jopa Julie Doucetia. Ylipäätään naisartisteja. Ja undergroundia. Crumbbia, Sheltonia... Sekä tietenkin Hernandezin veljeksiä.
Tai sitten lukea kaikki Sarja-infot ja sen päälle Comics Journalit, niistä voisi löytyä vaikka mitä uusia tuttavuuksia.
Yksi vaihtoehto on suunnata jenkkisarjakuvan historiaan. Näillä nykyajan huippunimillä on nimittäin esikuvansa ja esi-isänsä. Pelkästään supersankarien tai kauhujuttujen juuria penkoessa voit löytää vaikka mitä mielenkiintoista.
Tässä oli nyt vain esimerkkejä uudelta mantereelta, mutta ei se tarkoita sitä etteikö Japanista tai Euroopasta löytyisi myös.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, olet siinä onnellisessa asemassa että asut etelässä. Vielä on muutama hyvällä valikoimalla varustettu kivijalkakauppa jäljellä. Sinne vain tutkimaan tai johonkin vähemmän tuttuun kirjastoon/sarjakuvakeskukselle.
-
Käy läpi ne Jerrmanin jenkkisarjakuvavuosikatsaukset, joita Tähtivaeltajassa on. Eiköhän sieltä jotain löydy, kun itse katsauksenkin lukeminen kestää jokusen tovin.
-
Sitten kannattanee astua pois mukavuusalueeltaan ja laajentaa reviiriä :)
Ja muutakin voi lukea kuin sarjakuvaa.
Jos tarkoitat kirjoja, niin kyllähän noitakin tulee luettua. Mutta lähinnä suosikkikirjailijoiltani. Niitä ei tosin ole monta.
Alexander Barksin Arne Ankaan ja Ola Skogängen Theonn kannattaa tutustua.
Molemmat på svenska.
Mikä tämä Theonn juttu on? Mistä on kyse? Meinaan mietin että kannattaako minun tuohon tarttua jos ei jokin iske...
Arne Ankan olen jostain syystä aina sivuttanut kirjastossa. En tiedä miksi. Jokin tuossa ei houkuttele. Mutta kai sitäkin voisi kokeilla.
Onko O'Donnelin Modesty Blaise luettu kokonaan, ihan Goscinnyn ja Charlierin veroista tarinaniskentää?
Modestyni olen lukenut. Tai ainakin suurimman osan, en kaikkea. Mutta tuo ei ole minulle mitään uutta.
Edit
Kaikki amerikankielinen luettu? Hmm.
Tämäkinkö?
http://www.amazon.com/Madwoman-Sacred-Heart-Alexandro-Jodorowsky/dp/1594650985
Ei ainakaan sano päässäni yhtään mitään. Mutta Jodorowsky ei uppoa. Moebius uppoaa vaan joissakin jutuissa. Voisin tuota toki vilkaista, mutta epäilen ettei uppoa.
Entäs Will Eisner ja C. Barks?
Olen lukenut kaiken Eisnerin joka kiinnostaa. Barksilta kaiken minkä tiedän.
Minusta tuosta kannattaisi laajentaa jenkkialternativeen. Oletan että olet lukenut Luupäät?
Luupäät ei uppoa. Koitin lukea, mutta en tajunnut koko hommasta yhtään mitään.
Mutta esim. Clowesia, Baggea, Chester Brownia, Chris Warea, Charles Burnsia, Adrian Tominea ehkä jopa Julie Doucetia. Ylipäätään naisartisteja. Ja undergroundia. Crumbbia, Sheltonia... Sekä tietenkin Hernandezin veljeksiä.
Mustatut olen lukenut. Brownilta olen lukenut vain Edin. En tiennyt että hänellä on muita. Selvä. Yksi nimi talteen. Chris Waren Corriganin voisin lukea. Toinen nimi talteen. Uncle Boome leffaa olen ollut jo pitkään aikeissa katsoa. Sillehän mies on tehnyt melko kuuluisaksi nousseen posterin. Bagge ei sano mitään. Pitääpä vilkaista. Kolmas nimi talteen. Burnsin Black hole on jo listalla, olisi tarkoitus lukaista se kirjastossa kun kerkeän. Adrian Tomine ei oikein uppoa. Koitin lukea Scenes From an Impending Marriagen, mutta tyssäsi alkumetreihin.
Yksi vaihtoehto on suunnata jenkkisarjakuvan historiaan. Näillä nykyajan huippunimillä on nimittäin esikuvansa ja esi-isänsä. Pelkästään supersankarien tai kauhujuttujen juuria penkoessa voit löytää vaikka mitä mielenkiintoista.
Näin olen tehnyt. Mutta hyvä kun nostit asian esille, joku muu minun tilanteessani ei välttämättä ole ottanut tätä huomioon.
Olisi suositeltavaa vaikka kuinka, mutta olen ymmärtänyt että Riddlelle ei wanha kelpaa.
Kelpaa, kelpaa. Mutta se vain vähän riippuu. Joitakin vanhoja on hankala metsästää. Ei minulla muuten vanhoja sarjakuvia mitään vastaan ole.
-
Mikä tämä Theonn juttu on? Mistä on kyse? Meinaan mietin että kannattaako minun tuohon tarttua jos ei jokin iske...
Ruotsin Hellboy = kannattaa ehdottomasti tarttua!
Arne Ankan olen jostain syystä aina sivuttanut kirjastossa. En tiedä miksi. Jokin tuossa ei houkuttele. Mutta kai sitäkin voisi kokeilla.
Parasta kamaa länsinaapurista heti Pirisen parhammiston jälkeen. Tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä mustaan huumoriin ja ördäämiseen puettuna. Kolme ekaa alppua myös suomeksi. Sovitaanko nyt yhdessä niin että enää et sivuuta kirjastossa tai kaupassa?
Bagge ei sano mitään. Pitääpä vilkaista. Kolmas nimi talteen.
Aieee! Komerossako sinut on kasvatettu?
No joo, jos Marvel/DC on "ne" jutut niin eihän siellä juurikaan Baggeen törmää, vaikka mies onkin tehnyt joityain hupailuja Marvelille. Eivät kyllä pärjää tmän varsinaiseille jutuille.
Adrian Tomine ei oikein uppoa. Koitin lukea Scenes From an Impending Marriagen, mutta tyssäsi alkumetreihin.
Scenes lienee ehkä huonoin Tomine. Jos jostain vielä saa käsiinsä alkuaikojen matskut kokoava 32 Stories. Mutta eipä tämä omaelämänkerrallinen matsku välttämättä kaikkiin putoa.
Hernandezin veljesten Love & Rocketsit kuuluvat mielestäni liki yleissivistykseen.
Kelpaa, kelpaa. Mutta se vain vähän riippuu. Joitakin vanhoja on hankala metsästää. Ei minulla muuten vanhoja sarjakuvia mitään vastaan ole.
Monista löytyy tuoreitakin kokoomia.
-
Supersankareista voi aina lukea jonkun hahmon/ryhmän seikkailut ensimmäisestä numerosta alkaen ja jos hahmo/ryhmä on seikkaillut vuosikymmeniä (kuten esim. alkup. Legion of Super Heroes) niin siinä riittää lukemista.
-
Kuinka kotimainen sarjakuva on uponnut? Jossakin ketjussa muistelisin sinun miettineen kuinka hankalaa on aloittaa suomalaisen sarjakuvan lukemista kun ei tiedä mistä aloittaa.
-
Burnsin Black hole on jo listalla, olisi tarkoitus lukaista se kirjastossa kun kerkeän.
Mielestäni kevyesti miehen huonoin sarjakuva. :) Monella muullakin alternative-nimellä on isohko tuotanto, jonka taso vaihtelee. Eli varmaan noita kannattaa sitten lähinnä piirrostyylin perusteella tsekata.
Luupäät ei uppoa. Koitin lukea, mutta en tajunnut koko hommasta yhtään mitään.
Se onkin vähän sellainen "manga", että sitä kannattaakin lukea ainakin pari kirjaa, jotta pääsee sisään rytmiin ja meininkiin.
-
Kuinka kotimainen sarjakuva on uponnut? Jossakin ketjussa muistelisin sinun miettineen kuinka hankalaa on aloittaa suomalaisen sarjakuvan lukemista kun ei tiedä mistä aloittaa.
Mämmilästä on hyvä aloittaa.
-
Joskus iskee sellainen ihmeellinen etääntyminen sarjakuvasta.
Sitä vain tuijottaa sarjakuvan sivuja ja näkee vain kuvia ja tekstiä, joita sitten lukee ja katselee. Minkäänlaista flow-kokemusta ei synny, tarinaan ei uppoudu ja lukukokemus on "kylmää kyytiä". Onkohan se jonkinlainen lukijan blokki, aivan kuten voi olla kirjoittajan blokki?
Onneksi on aina tähän asti mennyt ohi... Toki sitä on elämässä muutakin. Silloin en vaan sitten lue sarjakuvia.
Joskus tulee romaaneissakin sellainen vaihe, ettei viitsi lukea vuoteen mitään, sitten voi innostua lukemaan jonkun paksun trilogian peräjälkeen.
En tiedä, onkohan tämä ikää vai mitä, mutta joskus on ihan kiva vain istuskella ja katsella maailman menoa. Sivusta. Itse ei enää jaksa mennä niin kauheasti mukaan.
Jätä Riddle sarjakuvat hetkeksi pois. Ei siinä mitään menetä, mutta voi saada jotain uutta tilalle.
-
Joskus iskee sellainen ihmeellinen etääntyminen sarjakuvasta.
....
Jätä Riddle sarjakuvat hetkeksi pois. Ei siinä mitään menetä, mutta voi saada jotain uutta tilalle.
ei minusta. Älä jätä sarjakuvia pois.
Sarjakuva on niin laaja että aina löytyy jotain jollekulle.
Uutta tehdään koko ajan.
Eikä tarvitse jättää edes "mukavuusaluettaan"
vaikka sinällään Lurkerin lause sopii myös koko elämään.
Ihan oikeaan elämään kyllästyy aika usein, niin itseen kuin kanssaeläjiinkin.
Itse olen sinnitellyt elossa , ei minkään toivon tai paremman huomisen toivossa vaan muutaman ystävän ja riittävän monen vihamiehen takia.
-
Paljon on maailmassa hyviä sarjakuvia, ihan mahtavia sarjakuvia, jos vain pitää mielen avoimena ja lukee ennakkoluulottomasti monenlaista. Itselläni on muuttolaatikot kirjahyllyyn juuri aseteltuani menossa ties monesko kerta kun luen Peter Baggen Hate-kokoelmat, Ken Parkerit ja Hugo Prattin koko tuotannon uudelleen. Itseasiassa kaikki Corto Malteset on tullut luettua jo kolmesti ihan muutaman kuukauden sisällä. Olen melko tuore käännynnäinen. Kaikkia kolmea sarjaa yhdistää hyvät tarinat ja hienovireiset uskottavat hahmot joiden vaiheita seuraa suurella jännityksellä.
-
Mämmilästä on hyvä aloittaa.
Kaikille tyrkytetään Mämmilää ;) Mie en ehkä suosittelis sitä ekana, mutta neuvoa ei ehkä kannata kuunnella, koska en ole jaksanut kahlata mämmilöitä läpi. Ikävystyin Amazoniin. On kiva, että lähes kaikki kvaakkilaiset jakavat mielellään lukuvinkkejä, olen saanut täältä ihan älyttömästi niitä, silloin kuin olin vielä tunnukseton hangaround -jäsen. Mutta mitähän minä voisin suositella? Aika laajalti on jo tullut. Onko Sacco tuttu? (palestiina-tiiliskiveä lukeekin useamman päivän) Comanche on symppis, mutta yllättävän monitasoinen länkkäri. Petri Hiltusen sarjakuvat on varmaan luettu. (jos ei niin korjaa tilanne välittömästi!)Sheltonin Friikkilän veljekset taidettiin jo mainita, lue heidän holtittomista vaiheistaan. Allison Bechdelin Hautuukoti on yksi parhaista lukemistani sarjakuvaromaaneista. Jos haluat vapautua monimutkaisten juonien ja raavaille ihmisille suunnatun sarjiksen tuskasta ja lepuuttaa silmiäsi jossain hyvin kauniissa, vilkaise vanhanajan Pikku Nemoa. Listaa voisin jatkaa pitkällekin, mutta laajemman tietämyksen omaavat nettikirjastotätit ja setät jatkakoon puolestani.
Jos muu ei enää auta, lue kaikkia epämääräisiä nettitekeleitä, kaverin kavereiden hengentuotteita ja nurkkien nuhjuisimpia omakustanteita, löydä sieltä helmiä ja levitä niiden erinomaisuutta.
-
Ruotsin Hellboy = kannattaa ehdottomasti tarttua!
Nyt alkoi pelottaa...Hellboyn alkupää on luettu, ja koko touhu ei millään uponnut. Toivottavasti tämä tarkoittaa että kriitikot ovat ylistäneet yhtä paljon kuin Hellboyta tms. Koska muuten saattaa mennä vaikeaksi...
Kolme ekaa alppua myös suomeksi. Sovitaanko nyt yhdessä niin että enää et sivuuta kirjastossa tai kaupassa?
Luen ainakin nyt aluksi ne kolme alppua. Mutta siis kai tätä löytyy jollakin inhimillisellä kielellä, kuten vaikka Virolla, kun tuo ruotsi ei ota sujuakseen muuta kuin kuultuna?
Kuinka kotimainen sarjakuva on uponnut? Jossakin ketjussa muistelisin sinun miettineen kuinka hankalaa on aloittaa suomalaisen sarjakuvan lukemista kun ei tiedä mistä aloittaa.
Edelleen luen liian vähän kotimaista. Oikeastaan luettuani parissa yhteydessä täällä mainittuja sarjakuvia, en ole tuon jälkeen enää lukenut, kun en ole oikein jaksanut lähteä etsimään kirjastoista jne.
Mämmilästä on hyvä aloittaa.
Mämmilää on joskus tullut luettua. Niihin aikoihin kun penskana tongin ahkerasti kirjastoja. Ja myös teininä.
Peter Baggen Hate-kokoelmat,
Ken Parkerit
Hugo Prattin
Hugo Pratt ei ole koskaan oikein uponnut. Sitä suositeltiin "Parasta Euroopasta" ketjussa aikanaan, kokeilin, ei kolahtanut. Ja sitä paitsi aika kallistakin lystiä, ellei kirjastosta lainaa. Ken Parkereita voisi harkita, kun kuvitus niissä tuntuu olevan jostain kotoisin. Bagge mainittiinkin jo aiemmin...
Onko Sacco tuttu? (palestiina-tiiliskiveä lukeekin useamman päivän)
Ei sano mitään. Kuka? Mitä Häh?
Petri Hiltusen sarjakuvat on varmaan luettu. (jos ei niin korjaa tilanne välittömästi!)
Jotain on luettu. Voisin lukea lisääkin. Kovaa tavaraa.
Allison Bechdelin Hautuukoti on yksi parhaista lukemistani sarjakuvaromaaneista.
Sitten varmaan voit kertoa siitä enemmän? Mistä on kyse?
Jos haluat vapautua monimutkaisten juonien ja raavaille ihmisille suunnatun sarjiksen tuskasta ja lepuuttaa silmiäsi jossain hyvin kauniissa, vilkaise vanhanajan Pikku Nemoa.
Omistan kaikki kokoelmat lukuunottamatta sitä Moebiuksen tekemää.
-
Sarjakuvien suositteleminen on erittäin epäkiitollista hommaa ja aiempaa viestiäni ei pidä lukea suosituksena vaan kommenttina oman lukemiseni tämänhetkisestä tilasta. Itselleni ei esimerkiksi Corto Maltese avautunut tarinoiden eikä piirrosten tasolla elämäni ensimmäisinä 33 vuotena, mutta nyt luen kirjoja aivan uusin silmin. Sarjakuvien ja muunkin kulttuurin suositteleminen on sillä tavalla vaikeaa että ihmiset ovat mieltymystensä suhteen eri tilanteissa ja aiemmin koettu ja luettu on myös kullakin lukijalla eri joten uudet elämykset asettuvat siksi jokaisella erilaiseen kokonaisuuteen. Itselläni on jonkin verran auktoriteettia suositella sarjakuvia tietylle ryhmälle ihmisiä mutta olen yrittänyt lopettaa minkäänlaisten suositusten antamista koska on masentavaa aina huomata kuinka moni mielestäni hyvän maun omaava henkilö ei olekaan yllättäen kanssani samaa mieltä jonkin sarjakuvan erinomaisuudesta. Etenkin mainittu Corto Maltese on viime aikoina ollut ankara mielipiteiden jakaja keskusteluissani alan ammattilaisten kanssa.
Kukin seuratkoon omaa tietään.
-
Etenkin mainittu Corto Maltese on viime aikoina ollut ankara mielipiteiden jakaja keskusteluissani alan ammattilaisten kanssa.
Kysyn uteliaisuudesta, että millä perusteilla Cortoa ammattilaispiireissä arvostellaan? Oletan, että ainakaan Prattin piirrostyyli ei kaikkia voi miellyttää - en minäkään sitä mitenkään virtuoottisena pidä, vaikka se omalla kohdallani toimiikin. Sen sijaan kiinnostaa kovastikin, moititaanko Cortoa muultakin pohjalta. Itselleni Pratt on ollut 16-vuotiaasta alkaen Jumalan sijainen, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko hän sittenkin hieman yliarvostettu, maneerimainen kertoja. Luultavasti vika on minussa eikä Prattissa.
Ketjun aiheeseen mennäkseni:
Olettaen että Riddle on kiinnostunut seikkailusta ja äksönistä, suosittelen jatkamaan Hiltuseen tutustumista. Ilpo Koskelan gangsteridraama Aleks Revel kannattaa ehdottomasti tsekata, vanhemmasta kotimaisesta seikkailuviihteestä vaikka Veikko Savolaisen Joonas. Ja sille Hugo Prattille kannattaa kyllä antaa toinen tilaisuus - jos ei nyt, niin sitten vuosien päästä.
Lone Wolf and Cub on kai Riddlelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin siinä on elämää suurempi japanilainen tuttavuus. Mitenkäs muuten on Bryan Talbotin laita? The Adventures of Luther Arkwright on monien mielestä paljas tieteissarjakuva for ever.
-
Sarjakuvien tai minkä tahansa muunkin kulttuurituotteen suosittelu on tosiaan aika toivotonta näin nimien luetteluna, jos ei kysy suoraan jotain tarkempaa ("pidän Corto Maltesesta ja Blueberrysta, olisiko joku manga joka kannattaa lukea" yms).
Helpompaa olisi sysiä kouraan tavaraa omasta hyllystä josko jokin vaikka kolahtaisi ja jos ei kolahda niin ei sitten.
Yleispätevinä ohjeina voi suositella yleensä vain niitä suuria klassikoita joista ei välttämättä kaikista tarvitse pitää mutta joiden olemassaolo ja perusominaisuudet on kuitenkin hyvä tuntea. Mutta ne on Riddlelle ilmeisesti jo tuttuja.
Ei kai muuta voi suositella kuin mennä kirjastoon ja poimia hyllystä kaikenlaista tunnustaen sen mahdollisuuden että osa niistä valinnoista ei toimi, mutta säkällä löytäen myös niitä kiinnostavampia juttuja. Ja ryydittämään sarjakuvienlukemista niillä tavallisilla kirjoilla tai leffoilla tai vaikka millä (henk koht on todettava että mulla rajoittaa enemmän aika, raha, tila ja muut ominaisuudet, luettavan loppuminen ei näytä uhkaavan tämän maallisen vaelluksen aikana...)
-
Itse en ymmärrä Corto Maltesea niinkään sarjakuvaihmisten sarjakuvana vaan perinteisemmän "romaanitaiteen" päälle ymmärtävien sarjakuvana. Corto on jotain tavallista suurempaa.
Siltikin, Riddle, suosittelen, että pidä tauko sarjakuvista. Lue Sinuhe.
-
Joskus iskee sellainen ihmeellinen etääntyminen sarjakuvasta.
Sitä vain tuijottaa sarjakuvan sivuja ja näkee vain kuvia ja tekstiä, joita sitten lukee ja katselee. Minkäänlaista flow-kokemusta ei synny, tarinaan ei uppoudu ja lukukokemus on "kylmää kyytiä". Onkohan se jonkinlainen lukijan blokki, aivan kuten voi olla kirjoittajan blokki?
Sen jälkeen kun olen lukenut jonkun Ison Tapahtuman niin sen jälkeen itseäni ei sarjakuva kiinnosta muuta kuin pieninä annoksina pari kertaa kuussa ja muutoin lukee sitten kirjoja.
-
Olettaen että Riddle on kiinnostunut seikkailusta ja äksönistä...
Tätä ei kannata pitää olettuksena. Kaikki saattaa upota pienen hampaan kiristelyn jälkeen. Pääasia että homma on hienosti tehty, sehän oikeastaan Hiltusen tuotannossakin viehättää. Luin viime viikolla Cowboy Henkin kirjastossa, ja nyt se on jo hyllyssä. Eli ei väliä, kunhan se kelpaa muuhunkin kuin vessalukemistoksi (missä ei sinänsä ole vikaa, mutta on turha odottaa että sanoisin tuota mestariteokseksi.)
Lone Wolf and Cub on kai Riddlelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin siinä on elämää suurempi japanilainen tuttavuus. Mitenkäs muuten on Bryan Talbotin laita? The Adventures of Luther Arkwright on monien mielestä paljas tieteissarjakuva for ever.
Lone Wolf and Cub vain nimellisesti tuttu. Bryan Talbot on tuttu vain siten että tiedän tämän olevan olemassa. TAoLA:ta olen monesti vilkaissut, mutta en ole millään jaksanut aloittaa. Onko muuten siinä suomennoksessa koko homma vai mitä?
Siltikin, Riddle, suosittelen, että pidä tauko sarjakuvista. Lue Sinuhe.
En minä jaksa sitä uudestaan lukea. Luin sen jo ylä-asteella kun opettajalta kävi käsky. Oletan että nykyinen minusta seuraava sukupolvi on lukenut sen jo ala-asteella... ;)
-
Oma Sinuheni on vielä lukematta.
-
Oma Sinuheni on vielä lukematta.
Samma här, kirja on nähty mutta on lukemata.
-
Hellboyn alkupää on luettu, ja koko touhu ei millään uponnut.
Tähän on ratkaisu; jälkiabortti! >:D
Lone Wolf and Cub vain nimellisesti tuttu. Bryan Talbot on tuttu vain siten että tiedän tämän olevan olemassa. TAoLA:ta olen monesti vilkaissut, mutta en ole millään jaksanut aloittaa. Onko muuten siinä suomennoksessa koko homma vai mitä?
Ei ole vaan sisältää ensimmäisen puoliskon.
Lisää ei ole tulossa.
Tuossa aiemmin joku mainitsi että olisi parasta scifisarjakuvaa. Ei pidä paikkaansa, Arkwright on parasta sarjakuvaa.
Lone Wolf & Cub rulettaa kanssa, mutta alati kasvavasta osasta alpuista on painos loppu joten omaksi hankkiminen on vaikeaa.
-
Tuossa aiemmin joku mainitsi että olisi parasta scifisarjakuvaa. Ei pidä paikkaansa, Arkwright on parasta sarjakuvaa.
Huomaan kirjoittaneeni "paljas tieteissarjakuva" (WTF?), mutta parastahan minä tarkoitin.
Luther Arkwright kieltämättä vaatii keskittymistä ja paneutumista, mutta ehdottomasti jokaisen sarjakuvista pitävän pitäisi ainakin kokeilla sitä. On se sellainen runsaudensarvi.
Muistetaan samalla, että Talbotilta on muutakin lukemisen arvoista tavaraa kuin Luther Arkwright. Upea Tuhman rotan tarina on julkaistu suomeksikin.