Missä kaikki Transmetropolitan -tasoiset timantinkovat sarjikset? Olen aivan varma että niitä on olemassa, mutta sarjisten julkaisusta päättävät 80-vuotiaat vanhukset eivät niitä uskalla päästää julkisuuteen.
Sen verran voin vain sanoa, että ainakin voittajatyö oli ihan pirun vetävä ja ihastuttava! Suuronnittelut Mikko Saaraiselle ansaitusta palkinnosta!
Ja tuoltahan sen voi lukea:
http://www.sarjakuvakilpailu.fi/2011/ (http://www.sarjakuvakilpailu.fi/2011/)
Sen verran voin vain sanoa, että ainakin voittajatyö oli ihan pirun vetävä ja ihastuttava! Suuronnittelut Mikko Saaraiselle ansaitusta palkinnosta!
Voittaja oli ihan paikkansa ansainnut, mutta se kyllä ihmetyttää, miten helposti (ainakin reaktioiden perusteella) ihmiset todella menevät tuollaisiin vipuihin, jotka eivät itseasiassa hirveämmin rikastuta kerrontaa itsessään.
Erityisen makialta maittaa, kun verrattomien Käpylehmipoikien staattisemmasta strippivitsien laukomisesta on päästy liikkeelle niin mielikuvituksen kuin pitkäjänteisemmän kerronnan keinoin.
Ehkäpä ei etsitäkään marvel-tasoisia töitä vaan joitain vähän persoonallisempia luomuksia.Jos näin on, asia olisi kenties syytä mainita kilpailun säännöissä. Jos näin on jo nyt, niin sitten on hyvä niin.
Arvotusta saavat ihmiset, jotka eivät osaa piirtää, mutta joiden tarina stipeissä on loistava.
Ehkäpä ei etsitäkään marvel-tasoisia töitä vaan joitain vähän persoonallisempia luomuksia. Ehkä mainstreamimpi, kaupallisempi kama kaipaisi oman kisansa. Egmontin Sarjis-kisa jatkossa perhaps?
Tuolla oli kommentti, että sarjakuvakilpailu ei ole piirroskilpailu. No ei varmaan olekaan mutta näinkö se sitten on, että pelkällä tarinalla? Pitäisikö se kisa muuttaa Kemin käsikirjoituskilpailuksi?
Mutta kritisoin kyllä tuomareita siitä, että heidän makunsa joka vuosi on tismalleen samanlainen.
Tuolla oli kommentti, että sarjakuvakilpailu ei ole piirroskilpailu. No ei varmaan olekaan mutta näinkö se sitten on, että pelkällä tarinalla? Pitäisikö se kisa muuttaa Kemin käsikirjoituskilpailuksi?
Tuo voittajasarja ansaitsee erityismaininnan siksikin, että en ole aiemmin yhtään lämmennyt kokeilemilleni "valitse seikkailusi"-jutuille.Pointtini alunperin oli se, että tuoko tuollainen kerrontatyyli muuta kuin sen "SIIS JEESUS MIKÄ TAPA KERTOA TARINA!"-hypen siihen päälle, kun kyseessä oli kuitenkin sellainen tarina, jossa lopputulokseen ei sinänsä kokenut vaikuttavansa laisinkaan plus se, että muut juonensäikeet eivät tuoneet tarinaan mitään uutta.
Oliko voittajatyön tarina sitten oikeasti mielestänne hyvä ? Olisiko tarina seissyt omilla jaloillaan vaikkapa esseenä?
Voittajatyöhän nimenomaan edustaa laadukasta kuvitusta heikolla tarinalla. Missä ovat tulevan sarjakuvasukupolven kirjalliset kyvyt ???
Tarina sen sijaan oli se mikä voitti, klassiset sadun elementit oli otettu hyvin haltuun: piti aina valita rohkeus, oikeudenmukaisuus ja hyvyys niin pääsi suoraan loppuun.
Rohkeus kyllä, mutta että oikeudenmukaisuus ja hyvyys? Miten niin?
Oliko voittajatyön tarina sitten oikeasti mielestänne hyvä ? Olisiko tarina seissyt omilla jaloillaan vaikkapa esseenä?
Voittajatyöhän nimenomaan edustaa laadukasta kuvitusta heikolla tarinalla. Missä ovat tulevan sarjakuvasukupolven kirjalliset kyvyt ???
Rohkeus kyllä, mutta että oikeudenmukaisuus ja hyvyys? Miten niin?Just tässä vitutti itteeni niin suunnattomasti toi sarjakuvaan soveltuvan tarinan alleviivaaminen, jolloin lukukokemuksista tulee automaattisesti erilaisia, eikä tätä huomioida. Pakosti luin loppuun, mutta paska mieli jäi. Ainakin voin tyydyttäytyä siihen tunteeseen, että
Pakosti luin loppuun, mutta paska mieli jäi.
Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin. ;D...niin paljon, että siitä täällä piti avautua! Tekijän onneksi sarjakuvamaailma ei elä kapitalismin ja kuluttajien säännöillä, toisin kuin pelit.
Itse otin osaa kilpailuun mutta voittoa ei tullut, nyt kuitenkin kilpailuun tehdyn sarjakuvan lähetin rapakon toiselle puolelle ja sain sieltä puolen vuoden sopparin tehdä lisää. Jos olisin tehnyt jotain Kiroilevan siilen tapaista söpöilyä olisin varmaan EHKÄ pärjännyt paremmin mutta olisi jäänyt isompi unelma saavuttamatta
ai, ai, ai, nuoruuden "hubris"...
"Itse olen ajatellut että työni on liian hyvä Suomen markkinoille. Teen sen englanniksi ja lähetän näytekappaleen jenkkeihin.
Jos tulen kuuluisaksi Amerikassa, ennenpitkää tulen kuuluisaksi myös kotimaassani, ja siinä vaiheessa Suomen porukat tajuaa miten vituillaan koko systeemi on, kun suomalaisen pitää lähteä Amerikan kautta tekemään sarjakuvaa."
tästä: http://ylilauta.fi/art/res/4519+50.html (http://ylilauta.fi/art/res/4519+50.html)
Tekijän näytetyö oli kuitenkin tyylilajissaan ihan pätevää ja ammattimaista jälkeä.Jep.
Jep.
On todella sääli, että Suomessa ei ole näköjään tuon tasoiselle tekijälle mitään käyttöä.
Pelipuolella suunnittelijana, konseptikuvittajana, elokuvien storyboardaajana, mainospiirtäjänä... mutta ei sarjakuviin.Miten ihmeessä tuollaisiin hommiin pääsee (edes koe-ajalle)*? Ja maksetaanko niistä sen verran, että liksalla elää?
Miten ihmeessä tuollaisiin hommiin pääsee (edes koe-ajalle)*? Ja maksetaanko niistä sen verran, että liksalla elää?
Tekijän näytetyö oli kuitenkin tyylilajissaan ihan pätevää ja ammattimaista jälkeä.
Näin.
Keikkahommia tuppaavat suurimmalta osin olemaan.
Pelialalla kun kuitenkin on omat vaatimukset konseptitaiteen suhteen ja näkemykset pitäisi sopia pelisuunnittelijan näkemyksiin. Kaikki tietämäni graaffikot ovat työnsä saanee viime kädessä näytetöiden perusteella. Niiden näytetöiden on kuitenkin syytä olla ainakin osittain peligrafikkaa.
Uutisointia (http://yle.fi/uutiset/kemi_haluaa_sarjakuvamuseon/6463038) Kemin sarjispäivistä ja Kemin sarjakuvamuseohankkeesta."Ilmiö on samanlainen kaikkialla Suomessa, perinteinen sarjakuva ei vedä enää yleisöä kuten ennen, luonnehtii Hyvönen."
Kemissä on vahva kokoelma, joka ...on tapana jatkaa myös tyyliin:
Museon pystyy kuka vaan perustamaan vaikka vinttikomeroonsa. Kunnollisen museon perustaminen ja ylläpitäminen vaatii sitten jo vähän enemmän resursseja.Tätä minäkin yritin aiemmin sanoa.
Kaupunki on ottamassa vetovastuun sarjakuvamuseon saamiseksi Kemiin,Varmaan siellä kokoustetaan ja mietitään lähinnä resurssitarvetta. Ennen kaikkea rahoitusta. Parin kolmen kokopäiväisen palkkaaminen lienee minimi? Sitten tunnustellaan mahdollisuuksia valtionavustuksiin yms. Käsittääkseni pieniä erikoismuseoita on Suomessa viime aikoina pikemminkin suljettu kuin avattu. Eli trendinä on ollut se että sekä museoiden että valtionavustusten määrä on pienenemään päin?
Käsittääkseni pieniä erikoismuseoita on Suomessa viime aikoina pikemminkin suljettu kuin avattu. Eli trendinä on ollut se että sekä museoiden että valtionavustusten määrä on pienenemään päin?
Olisi tietysti metkaa sarjakuvamuseo ilman lämmitystä ja valaistusta. Sellaisen pitäisi keskittyä undergroundiin, luulen ma.
Kemissä on ollut aika rikas sarjakuvaväki.
Ei ole enää. Siksi rutiköyhä sarjakuvaväki pani pillit pussiin.Se sarjakuvaväki on tietenkin muuttaneet tänne Stadiin tai Tampereelle nääs.