Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvaelokuvat, televisiosarjat ja animaatiot => Topic started by: OP on 07.04.2011 klo 16:55:12
-
Olen tässä viimeisten kuukausien aikana innostunut yhä enemmän sarjakuvaelokuvista, supersankarirainoista ja kaikista näistä. Ottaisin mielelläni vastaan elokuvasuosituksia, jos kehtaatte ehdotella.
-
innostunut yhä enemmän sarjakuvaelokuvista, supersankarirainoista ja kaikista näistä. Ottaisin mielelläni vastaan elokuvasuosituksia, jos kehtaatte ehdotella.
Kehtaan, mutta rajaatko vähän? Kas kun Scott Pilgrim on oivallinen sarjakuvaelokuva, mutta niin on omassa lajissan Viruskin.
Mistä sarjakuvaelokuvista olet pitänyt mistä et on siis kysymykseni jotta tiedän ehdottaako Rocketeeria vai V for Vendettaa.
Kumpaakaan Modesty Blaise elokuvaa ei silti voi hyvällä sydämellä suositella yhdellekään, joskin se jälkimmäinen b-elokuva on sentään oikea elokuva.
Se monica vitti laitos on peruste vihata kaikkea 60-luvussa.
-
Trikooäijien elokuvista ovat neljä parasta:
Superman (1978)
Superman II (1980)
Batman (1989)
Batman Returns (1992)
eh?
onhan noilla nostagia-arvoa ja niin poispäin mutta itse en niitä nostaisi neljään parhaaseen. Jännää kyllä Batman Returns olisi lähinnä neljän parhaan kärkeä tuosta kolmikosta.
Itse esittäisin kysymyksen minkälaista trikooäijäelokuvaa hakee. Lähdemateriaalille uskollisimpia kun ovat Watchmen ja Mystery men tunnetaan paremmin suomenkielisellä nimellä Seitsemän seinähullua sankaria...
nuo ovat kuitenkin hiukan eri katsojakunnille suunnattuja, epäilen kuuluvani vähemmistöön molempien lukija/katsojakuntana.
Omat suositukset olisivat samasta genrestä:
Hellboy 2004 (mutta EI jatko-osa)
X-men 2 2003
Watchmen 2009
Batman Begins 2005
ei ihan top 4 tuokaan itse lisäisin joukkoon mielis Danger Diabolikin yms ja Rocketeerin.
makuasioita.
-
Jos tulisi äkkilähtö ulkoavaruuteen, ja mukaan saisi ottaa 5 sarjiksiin pohjautuvaa leffaa, juuri nyt valitsisin nämä:
Watchmen
the Dark Knight
X-men 2
the Crow
Shogun Assassin
-
Kehtaan, mutta rajaatko vähän?
En nyt menisi kovin paljon rajaamaan, kun en hirveän paljon ole kuitenkaan katsellut sarjakuvaelokuvia. Mutta varsinkin sellaiset ihan kunnon supersupersankarilehvat Marvelilta ja DC:ltä ovat iskeneet, joten jos sellaisia...
Olen pitänyt kaikista Batmaneista ja Watchmen oli myös mieleen. X-men, Hellboy, Iron Man, Daredevil... Enemmän olen katsellut uudempia elokuvia.
-
Jos tulisi äkkilähtö ulkoavaruuteen, ja mukaan saisi ottaa 5 sarjiksiin pohjautuvaa leffaa, juuri nyt valitsisin nämä:
Watchmen
the Dark Knight
X-men 2
the Crow
Shogun Assassin
The Crow on kyllä todella hieno elokuva vaikka ei välittäisi sarjakuvista yhtään. :)
-
Mitä tulee supersankareihin yleensä, niin viimeaikoina olen huomannut, että Unbreakable on hyvin aliarvostettu elokuva. Sillä on vikansa, mutta se käsittelee hyvin mielenkiintoisella uudella tavalla puhki käsiteltyä kohtalo teemaa, ja antaa sille oikeastaan aika julmankin sijan. Se, että kaikki on suunniteltu jo ennalta, ei välttämättä ole yksilöä kohtaan niin kiva juttu, jos jo valmiiksi on määrätty, että sinusta tulee superrikollinen. Ei perustu mihinkään sarjakuvaan, mutta hyvä supersankari elokuvien aiheita käsittelevä elokuva.
Itse jättäisin suosiolla 90-luvun leffat väliin, mutta Rocketeer on tosiaan kovaa kamaa. Mustanaamio on haukuttu Amerikan netissä monesti, mutta suomessa se on iskenyt moneen, kuten minuun. Mitäs muuta? Mianitsen jos tulee mieleen jotain.
-
Animaatiot mukaanluettuna vai ei?
80/90-luvun Hulk tv-leffat olivat kohtuuhyviä (toisin kuin 2000-luvun jossa Hulk oli vihreä kumipallo).
-
Ghost World
The Crow
Watchmen
Shogun Assassin
Tank Girl
V for Vendetta
Punisher (siis se eka Dolph Lundgrenin tähdittämä)
Punisher War Zone
Sin City
On varmaan omia suosikkeja. Tank Girlistä ei jengi yleisesti taida oikein lämmetä mutta itse diggaan kovasti. Ghost World on aivan loistava! Myöskin daniel Clowesin kynänjälkeä oleva Art School confidental on suht ok, mutta ei oikein toiminut kokonaisuutena joten jätin listalta pois.
Punisherin vanhin versio on suunnilleen tiukin leffa ikinä! Ja uusin väsäys sarjaan on sangen hyvää viihdettä myös.
Suosituksena voisi vielä heittää Kevin Smithin Mallrats leffan joka ei sinällään ole sarjakuvaelokuva vaikka sinä on paljon sarjakuvaviittauksia.
-
Animaatiot mukaanluettuna vai ei?
Jos animaatio on loistoluokkaa niin sitten, muuten ei oikein iske...
Jostain syystä Superman ja Hulk eivät lukeudu niihin leffoihin, jotka kiinnostaisivat.
-
Palaan tähän:
Kyllä ne ovat parhaita. Sekä Teräsmiehessä ja Batmanissa on saatu aikaan onnistunut hahmon modernisointi eri taidemuotoon, joka on vaikuttanut myös hahmoista tehtyihin sarjakuviin myöhemmin. Ja paukkuja riitti vielä kakkososaan asti molemmissa.
Burtonin Batmanilla on ansionsa toki ja Donnerin teräsmiehellä jos kohta molemmissa alkuosissa itseäni sarjakuvapuristina ärsytti tarinaa parhaiten kuljettavien hahmojen, Luthor ja Jokeri, totaalinen hassaaminen ja kaltoinkohtelu.
Voi olla että aika on sotkenut iloisesti muistin, mutta eikös Superman 2 elokuvassa mm. heitetä S-kirjainta?
joo. ei. ei todella. Mutta vain oma mielipiteeni.
-
Pekka ja Pätkä -sarja. 13 kpl kokoillan viihdettä. Olihan niitä 13?
Timo
-
Jos animaatio on loistoluokkaa niin sitten, muuten ei oikein iske...
Entäs isot robotit ala Tranformers? TFn animaatioleffa oli ainakin minusta hyvä (pätkiä ko. leffasta voit katsoa youtubesta).
Heavy Metallit ovat sitten lähellä aikuisviihdettä.
-
Heavy Metallit ovat sitten lähellä aikuisviihdettä.
Kauniina kiertoilmaisuna joo. Tuli nähtyä se 2000-luvun puolella ja todettua, että siinä väkivallan, tissien ja kasarihevin yhdistelmässä on varmasti jotain 12-vuotiaille pojille optimoitua.
Sin Cityä komppaan, koska se noudattaa aika lailla tarkkaan Millerin sarjakuvaa (ihan kuvakäsikirjoitustasolla), mutta siinä on hyviä näyttelijöitä enkä itse lämpene Millerin piirrokselle, joten se on sarjakuvaa parempi.
Edesmenneen italialaisen Dino de Laurentiisin tuotantolistalla on sen sijaan kaksikin suositeltavaa avaruusoopperaa: Barbarella (1968) ja Flash Gordon (1980). Varsinkin ensinmainittu on ihan tolkutonta hupsuttelua, mutta mitäpä siitä, molemmat ovat audiovisuaalisesti näyttäviä kokonaisuuksia mm. lavastukseltaan ja Flash(!) Gordonin soundtrackistahan vastaa Queen. Omien aikakausiensa kuvia, joita ei tule äänestäneeksi historian parhaiksi elokuviksi, mutta jotka nähtyään tulee on hyvä mieli eikä varmasti halua puoltatoistatuntia elämästään takaisin (kuten olisi käynyt X-Menin kanssa ainakin, jos siinä ei olisi male crushiani Patrick Stewartia)
Dinon tuotantoihinhan kuuluvat myös Conan-elokuvat, jotka ainakin osittain hakevat käsittääkseni innostusta myös sarjakuvien suunnalta. No, ainakin ensimmäinen kannattaa silti katsoa, vaikka se nyt vähän tahattoman koominen on sekin, johtuen tietysti Arnoldin habituksesta, josta on sen jälkeen tehty niin paljon pilaa. WHOO ARE YOU?
de Laurentiis filmatisoi myös Diabolikin, mutta siitä en tiedä mitään.
-
Itsekin nostaisin sarjakuvaelokuvissa Sin cityn sangen korkealle, myös siitä syystä että se tosiaan sovittaa sarjakuvan elokuvaksi eikä kuten kovin, kovin moni muu teelmä.
Mutta useimmille piisaakin "perustuu sarjakuvaan" ajattelu, jota en ole ymmärtänyt. jos sovitetaan kirja, sarjakuva tms niin se määrää ehdot ei elokuva.
OPn supersankarihtava linjaus sulkisi Sin cityn pois valikoimasta, itse verrattuna rikossarjakuvasovituksiin.
History of Violence on hyvä, mutta minusta sarjakuvaa kehnompi lähinnä koska muokkaa lopun elementit katsojille valmiiksi pureskeltuina toisin kuin sarjakuva.
Road to Perdition on hyvä epookkina mutta kärsii näyttelijävalinnoistaan, en tarkoita Newmania tai Lawta.
Mangaan pohjava korealainen OLD BOY ei ole koko perheen koko illan elokuva ja on muutenkin lopultaan ennalta arvattava mutta kerrassaan erinomainen sarjakuvaelokuva vaikka vapauksia ottaakin.
Diabolik on minusta hyvä elokuva vaikka sarjakuvan hahmo oli aina kylmemmän ammattimainen.
aasialaisia supersankarisarjakuvaelokuvia en kylmiltään uskalla suositella muille. Blackmask on lajissan ok, jatko-osista olen nähnyt vain kakkosen jonka vapaapainisuperrikosjuoni ei ole täysin tältä planeetalta ja Silverhawk on...se nyt on. Michelle Yeoh menee aina, mutta Luke Gossin pahis kanavoi Ed Woodia kiusallisimmillaan.
heroic trio elokuvista pidän itse, mutta H&K elokuvat ovat liki sydäntä joka lukijan on hyvä tietää.
K-20 on postissa/tullissa/lähetetty sittenkin azerbaidjaniin joten en osaa siitä sanoa.
Länsimaisesta sarjakuvien henkeä hakevista supersanteroinneista:
Push
Unbreakable
Darkman (mutta ei jatkot)
Sky High
varauksin saman genren tuotteita:
Hancock
My super ex-girlfriend
ja vaikka onkin oivallinen niin on musikaali(tavallaan) joten ei kaikille
Dr. Horrible's sing-along blog
Rocketeer ja Shadow ovat enemmän pulppia kuin kalsarisankareita ja genreen lähellä, mutta vain jos et ole lukenut sarjakuvaa ja vesittäminen ei haittaa pätkän vertaa:
Mask
kick-ass
-
Entäs isot robotit ala Tranformers? TFn animaatioleffa oli ainakin minusta hyvä (pätkiä ko. leffasta voit katsoa youtubesta).
No Transformers voisi kiinnostaakin. Saatan katsoa jossakin välissä.
OPn supersankarihtava linjaus sulkisi Sin cityn pois valikoimasta, itse verrattuna rikossarjakuvasovituksiin.
Otan kyllä ihan mielelläni vastaan muitakin suosituksia kuin vain varsinaisia supersankarielokuvia! :)
-
Heavy Metallit ovat sitten lähellä aikuisviihdettä.
Lähellä siinä mielessä mitä teinipoika ajattelee siitä mikä on "aikuista".. tits.. :-\
Timo
-
Katsoin Rocketeerin ja Ghost Townin, hyviä olivat molemmat. Ensimmäisen X-meninkin katsoin, täällä suositeltiin toista ja aion katsoa sen ja muitakin teidän kaikkien suosittelemia lähipäivinä, kunhan koulukiireet hellittää...
Mutta nyt etsiskelisin enemmän trilleri- ja scifipuolen sarjakuvaelokuvia. Nuo kaksi genreä ovat yleensä elokuvissa kiehtoneet eniten, joten tahtoisin nyt nähdä enemmän sen tyylisiä elokuvia. Suosituksia?
-
Mutta nyt etsiskelisin enemmän trilleri- ja scifipuolen sarjakuvaelokuvia. Nuo kaksi genreä ovat yleensä elokuvissa kiehtoneet eniten, joten tahtoisin nyt nähdä enemmän sen tyylisiä elokuvia. Suosituksia?
History of Violence ainakin, Jotkut laskevat Sin cityn trilleriksi ja Road to perditionin. Whiteout on sarjakuvaan verrattuna(jos kohta muutenkin) epäonnistunut sitä ei oikein voi...
Jaappanilainen Death Note elokuva on trilleri ja toimiva.
Flash Gordonin suosittelua en tee tuntematta ihmisen makua ja huumorintajua. Bilalin oma Immortel taas lyö aika isolla halolla... Surrogates on scifipuolella aliarvostettu sarjiselokuva.
Ja vaikka ei suoraan sarjakuvaelokuva olekaan on Fifth element lähinnä mitä Valerian elokuvaa on päästy.
Dark horse elokuvista timecopit 1 ja 2 ovat "scifiä" eli tekosyy actionille, mutta Virus on monelta ohi mennyt sarjakuvaelokuva.
-
Mun Superman-boksiltani puuttui Supergirl, joten ostin sen edulliseen hintaan huutonetistä. Oli sekin hyvä, Superman III:n ja IV:n löi kirkkaasti. Ekstroja ei ollut.
Onkos boxissa kaikki cutit mukana vai ei?
-
Ihan kohta tulee meilläkin teattereihin Posy Simmondsin sarjakuvaan perustuva Tamara Drewe. Stephen Frearsin ohjaama draamakomedia Englannin vihreiltä kummuilta. Uskoisin että toimii niille jotka tykkäsivät Ghost Worldista.
Dvd-hyllyille on juuri ilmestynyt The Phantom eli Mustanaamio -tv-minisarja (2009) jossa "nuori Chris saa yllätyksekseen kuulla olevansa Mustanaamion sukua". Niinpä Chris pistää ylleen purppuraiset haalarit ja aurinkolasisilmikon ja lähtee taistelemaan vääryyttä vastaan, as you do.
Kick-assin sävellajissa toiminee Anttilan halpalaareista löytyvä Defendor:
http://www.imdb.com/title/tt1303828/
-
Kick-assin sävellajissa toiminee Anttilan halpalaareista löytyvä Defendor:
http://www.imdb.com/title/tt1303828/
ei perustu sarjakuvaan ja on Kick-assia parempi, mitä nyt ihan loppu lässähtää.
-
ei perustu sarjakuvaan ja on Kick-assia parempi, mitä nyt ihan loppu lässähtää.
Joo, lopussa mennään vähän ökköomituiseen suuntaan, ja tarinasta unohtuu se "Oman elämänsä sankari" tyyppinen teema. Jos joku ei tiedä mistä Defendorissa on kyse, niin yhdistämällä Kick-Assin ja Forest Gumpin pääsee aika pitkälle...
-
Viimeinkin - siis "viimeinkin" - näin Spawnin (1997) ja kakkeliahan se on. Eikä voi suositella sen "sukulaiselokuva" Aaveajajaakaan (Ghost Rider 2007).
-
Viimeinkin - siis "viimeinkin" - näin Spawnin (1997) ja kakkeliahan se on. Eikä voi suositella sen "sukulaiselokuva" Aaveajajaakaan (Ghost Rider 2007).
Pidän molemmista!
Toissapäivänä katsoin semmoisen elokuvan kuin Captain America. Sain videokasetin muistaakseni Manniselta taannoin. Mutta yllätys yllätys - leffalla ei ole kerrassaan mitään tekemistä Marvelin kanssa. Oikeasti siinä seikkaili Captain Invincible, jonka tarinassa oli kyllä tiettyjä yhtäläisyyksiä Kapu Amerikkaan. Ilmeisesti levittäjä on päättänyt edistää myyntiä iskemällä kanteen tunnetumman sankarin logon.
Itse leffa oli yllättävän hauska. Christopher Lee pääpahiksena Herra Keskyönä yrittää puhdistaa New Yorkin kehnosta aineksesta eli muista kuin valkoisista ihmisistä. Apunaan hänellä on mm. tappajapölynimureita. Leffassa on hienoja laulukohtauksia.
http://www.youtube.com/watch?v=meXAVS2vb2o
-
Spawnin ongelma oli oikeastaan se, että elokuva tehtiin liian aikaisin. Olisi pitänyt odottaa siihen 100. Spawnin numeroon, ja sitten vasta tehdä elokuva. Ghost Rider taas oli pelkkää cgi:tä, rymistelyä huonoilla pahiksilla ja Nicolas Cagen paskat housuissa machoilua. Lähde materiaalia ei ole hyödynnetty kummassakaan riittävästi.
-
Spawn oli minunkin mielestä ihan katsottava elokuva. Olen tainnut nähdä sen jopa kahteen kertaan. Toisaalta fanitin, kaikesta kokemastani ylenkatseesta huolimatta, myös Spawn-sarjakuvaa ihan täysillä.
-
Nyt on tullut katsottua aika paljon suosittelemianne pätkiä, tosin monia on vielä jäljelläkin. Eniten tykästyin aikalailla Sin cityyn.
Kiitti vaan kaikille mukavista ehdotuksista, lisääkin saa edelleen tulla jos jotakin ei olla vielä sanottu. :)
-
Baba Yaga (-73) on oikein mainio sarjakuvaelokuva. Perustuu Guido Crepaxin Valentina-sarjakuvaan. Ohjaaja on selvästi sarjakuvafani, sen verran oivaltavasti kuvakerronnassa on käytetty sarjakuvavaikutteita. Päähenkilöt myös lukevat leffassa sarjakuvia.
Shamelessin julkaisemalla DVD:llä on paitsi mahdollisimman leikkaamaton versio elokuvasta myös pari kivaa dokumenttia. Freud a Fumetti käy nopeasti läpi sarjakuvan historian Italiassa ja keskittyy sen jälkeen analysoimaan Crepaxin töitä. Fumettophobia on suunnattu vanhemmille, joiden mielestä lasten sarjakuvien lukeminen on turhaa puuhaa.
-
Baba Yaga (-73) on oikein mainio sarjakuvaelokuva.
Hmm.. luinkos tästä jotain Tähtivaeltajasta? Olikos ekstroissakin joku tekstitys jollekin muulle kielelle kuin ranskaksi tai italiaksi? Ööh.
Timo
-
Hmm.. luinkos tästä jotain Tähtivaeltajasta? Olikos ekstroissakin joku tekstitys jollekin muulle kielelle kuin ranskaksi tai italiaksi? Ööh.
Tais olla Tähtiksessä juttua. Ekstroissa on englanninkielinen tekstitys.
-
Donnerin ensimmäisellä Teräsmiehellä on iso kulttuurinen asema tässä. Se on yksi ensimmäisiä elokuvia sitten 50-luvun joka suhtautui sarjakuvaan johon pohjaa edes etäisen kunniottavasti.
Vrt Modesty Blaise yms kammotukset.
Kestänyt ajan hammastakin ollen kyllä ihastuttavan kepeää seikkailua.
Itselle yhä silti liian heppoinen esitys.
Reeve oli kyllä oikein roolitettu.
Jukan maininnat tuotava eritoten ne vanhat Comics Scenet mieleen ja selkeästi tuolta pohjalta sitä toteutumatonta burtonin teräsmiestä ollaan kasattu pystyyn.
ketjussa on vankan amerikkalainen dominanssi vaikka sieltä onkin unohdettu myös Kippari-Kalle ja Dick Tracy, jälkimmäisen ollessa sangen mielenkiintoinen epäonnistuminen, joka pitäisi katsoa uudestaan.
Ranskalaisilla sarjakuvafilmatisointien kanssa on ollut verraten enemmän ongelmia, le Blueberryä ja näyteltyjä Asterixeja on vaikea mennä selvin päin kehumaan kenellekään ja Sky Fighters on kaukana Haikaralaivuuesta.
Top Gun light on osuvampi kuvaus.
Adele Blanc-Sec ei vastaa Tardia mutta on silti näkemieni bedesovitusten aatelia itselle.
Molemmat tomer Sisleyn "tähdittämät" Largo Winch elokuvat(Largo Winch, Burma conspiracy) kun häviävät kanadalaisranskalaiselle tv-sarjallekin sarjiksesta ja Michel vaillaintista kertova 24 Hours ei oikein sekään nappaa.
XIIIsta tehdyt minisarja ja elokuvat ovat nekin vähän sinnepäin.
Lucky Luke filmatisoinnit ovat myös ihan oma lukunsa....
Mutta jos jollakulla on heittää oikeasti hyviä bande dessineesta tehtyjä filmatisointeja ilolla otan ehdotuksia vastaan.
Toki ketjun aloittamisen jälkeen on valmistunut yksi mielestäni parhaista sarjakuvafilmatisoinneista ikinä:
Dredd
(toim. huom. Myös Scott Pilgrim vs the world on mainio mutta Dredd saa aina hyvälle tuulelle)
-
80-luvulla oli suunnitteilla viideskin Christopher Reeven Teräsmies. Konnana olisi ollut Brainiac. En tiedä mihin projekti kaatui, mutta sarjakuvassa Brainiac oli vähän aikaisemmin kokenut suuren muodonmuutoksen ja Crisisin jälkeinen Brainiac oli taas aivan erilainen kuin kumpikaan edeltäjistään.
Kaatui tuotantoyhtiö Cannonin konkurssiin.
Cannon yritti vuosien ajan saada tehdyksi myös Kapteeni Amerikkaa ja Hämähäkkimiestä. Taloudelliset ongelmat kuitenkin kaatoivat myös Hämiksen ja Kapun oikeudet menetettiin toiselle firmalle, joka teki aiheesta suoraan videolevitykseen tehdyn halppiksen.
Näiden toteutumattomien projektien promootiomateriaalia on skannattu nettiin vanhoista Cannes-pressbookeista yms, jos jotain isompaa fania kiinnostaa. Hämiksen ohjaajaksi oli projektin eri vaiheissa suunnitteilla aika hämmentäviä nimiä, mm. Tobe Hooper ja Albert Pyun.
-
Kiitoksia.
Hämiksen ohjaajaksi oli projektin eri vaiheissa suunnitteilla aika hämmentäviä nimiä, mm. Tobe Hooper ja Albert Pyun.
Omalla tavallaan luontevia valintoja, jos miettii että Albert Puyn ohjasi sen vuoden 1990 Kapteeni Amerikan (joka ei mielestäni kyllä tähän ketjuun kuulu) kun taas Tobe Hooperin Texas Chainsaw Massacre vaikuttaa alkuun oudolta ennen kuin muistaa että ennen Spider-Man trilogiaa Sam Raimi oli tunnettu Evil Dead trilogiastaan.
Olen muistavinani että Hooperilla olisi myös se kauhusarjakuvakytkös, Tales from the crypt TV-sarjan tai jonkun vastaavan kautta.
Kauhusarjakuvistahan on tehty useita melko hyviäkin sovituksia(niiden umpisurkeiden lisäksi) Demon Knightin ja Bordello of Bloodin jaettu maailma oli kiva ja disneyn ostaman Marvel Studiosin nykyinen voittokulku sai alkunsa Wesley Snipesin tähdittämästä vampyyrintappajasta, Bladesta.
-
Omalla tavallaan luontevia valintoja, jos miettii että Albert Puyn ohjasi sen vuoden 1990 Kapteeni Amerikan (joka ei mielestäni kyllä tähän ketjuun kuulu) kun taas Tobe Hooperin Texas Chainsaw Massacre vaikuttaa alkuun oudolta ennen kuin muistaa että ennen Spider-Man trilogiaa Sam Raimi oli tunnettu Evil Dead trilogiastaan.
Olen muistavinani että Hooperilla olisi myös se kauhusarjakuvakytkös, Tales from the crypt TV-sarjan tai jonkun vastaavan kautta.
Hooperilla oli ainakin neljän elokuvan diili Cannonin kanssa, solmi sen kai heti Poltergeistin jättimenestyksen jälkeen ja sai käyttöönsä varsin mittavan budjetin Lifeforcen tekemiseen, joka floppasikin sitten oikein kunnolla. Pyunin tavallaan jopa ymmärtää. Miehen tyyli on mielestäni aina ollut aika kevyt ja sarjakuvamainen, eikä Pyun vielä noihin aikoihin ollut yhtä vahvasti assosioitunut B-sarjan tuotantoihin.
Raimista sen verran, että mies keksi Darkmanin koska ei saanut The Shadow'n oikeuksia. Haluaisi kai vielä tänäkin päivänä tehdä virallisen Shadow-leffan, fani kun on. Niin, ja se joka paikassa lyttyyn haukuttu 90-luvun puolivälin The Shadow on mielestäni todella erinomaista pulppia.
Kauhusarjakuvistahan on tehty useita melko hyviäkin sovituksia(niiden umpisurkeiden lisäksi) Demon Knightin ja Bordello of Bloodin jaettu maailma oli kiva ja disneyn ostaman Marvel Studiosin nykyinen voittokulku sai alkunsa Wesley Snipesin tähdittämästä vampyyrintappajasta, Bladesta.
Tästä tulikin mieleen se Tales From the Cryptin nimikkoelokuva 70-luvun alusta, antologiamuotoisten kauhuelokuvien kiinnostavampaa puolta. Kaikki tarinat taisi olla suoraan sarjiksista? Mukana myös lapsuuteni "Verta ja Väristyksiä" -suosikki eli partakoneenterä-labyrintti. Heti perään tehty Vault of Horror olikin sitten luvattoman huono. Jos kauhusarjisten tyyliä & perintöä kunnioittavat elokuvat kelpuutetaan niin Creepshow on ihan ok kunnianosoitus EC-sarjiksille. Trick 'r Treat on aivan erinomainen. Erityisesti ihastuin alkutekstijaksoon ja siirtymiin, puhekuplat ja kaikki!
-
Jos kauhusarjisten tyyliä & perintöä kunnioittavat elokuvat kelpuutetaan niin Creepshow on ihan ok kunnianosoitus EC-sarjiksille.
Jovain, Creepshowt (ykkönen ja kakkonen) ovat ehkä sarjakuvamaisimpia koskaan näkemistäni leffoista. Ykkös-Creepshowsta tehtiin julkaisunsa jälkeen sarjakuvaversionsakin. Kun kyseistä elokuvaa ja sarjakuvaa vertaa toisiinsa niin onhan samankaltaisuus siis tietenkin aivan omaa luokkaansa, mitä nyt sarjakuvaversio on melkeinpä parempi (esim. möröt näyttävät aidoimmilta).
Animaatio toimii sarjakuvaleffojen tyylikeinona omasta mielestäni vain niin paljon paremmin kuin liveversiot. Esim. hahmot ovat olemukseltaan juuri sellaisia kun pitäisikin eikä minkään erillisen "sarjakuvamaisuuden" tarvitse olla, tietyistä syistä, niin väkisin väännetyn oloista. Frank Millerin Yön Ritariin pohjautuvat Batman: The Dark Knight Returns osa 1 ja osa 2 toimivat hienon synkeänä kokonaisuutena ja melko uskollisina alkuperäismatskulleen.
-
Jovain, Creepshowt (ykkönen ja kakkonen) ovat ehkä sarjakuvamaisimpia koskaan näkemistäni leffoista. Ykkös-Creepshowsta tehtiin julkaisunsa jälkeen sarjakuvaversionsakin. Kun kyseistä elokuvaa ja sarjakuvaa vertaa toisiinsa niin onhan samankaltaisuus siis tietenkin aivan omaa luokkaansa, mitä nyt sarjakuvaversio on melkeinpä parempi (esim. möröt näyttävät aidoimmilta).
Berni Wrightsonin sarjakuvaversio on aivan mahtava, luin sitä skidinä albumin saatuani todella usein, arvatenkin samanlainen virne naamalla kuin albumin kannessa olevalla pojalla. Huomattavasti myöhemmin näkemäni elokuva tuntui siihen nähden ensin melkoiselta pettymykseltä, uusintakatselut ovat kuitenkin nostaneet elokuvan arvostusta. Torakkajuttu They're Creeping Up On You ei oikein toimi elokuvassa. The Lonesome Death of Jordy Verrill toimii, mutta vieä paremmin sarjakuvana. En lapsena tajunnut, että Stephen King itse esittää tuon episodin pääroolin elokuvassa, mikä nykyään huvittaa kovasti. Father's Dayn perusväreihin perustuva kuvaus näyttää tosiaan hienolta.
Animaatio toimii sarjakuvaleffojen tyylikeinona omasta mielestäni vain niin paljon paremmin kuin liveversiot. Esim. hahmot ovat olemukseltaan juuri sellaisia kun pitäisikin eikä minkään erillisen "sarjakuvamaisuuden" tarvitse olla, tietyistä syistä, niin väkisin väännetyn oloista. Frank Millerin Yön Ritariin pohjautuvat Batman: The Dark Knight Returns osa 1 ja osa 2 toimivat hienon synkeänä kokonaisuutena ja melko uskollisina alkuperäismatskulleen.
"Realistisesti" piirrettyjen sarjakuvien kohdalla live-versiot omaavat vielä ok mahdollisuudet kääntyä hyviksi elokuviksi, sen sijaan Goscinny-tyylisen eurosarjakuvan tai huumoriin painottuvan mangan kohdalla saman tyylin toistaminen oikeilla näyttelijöillä vaikuttaa käytännöllisesti katsoen aina sietämättömätä. Alkuperäisen sarjakuvan hengen parhaiten säilyttävien elokuvien lista on itselleni ainakin 85% animea. Euroopassa ja Yhdysvalloissa sarjakuvateollisuuden ja animaatioteollisuuden välille ei koskaan syntynyt samanlaista symbioottista suhdetta, mikä ei tosin ole pelkästään huono asia.
The Dark Knight Returns ja muut 2000-luvun kehutut DC-animaatiot ovat itseltäni vielä näkemättä. Ihmettelen, miksi niitä ei juuri olla julkaistu Suomessa kun Nolanin elokuvat kuitenkin ovat niin suosittuja.
-
The Lonesome Death of Jordy Verrill toimii, mutta vieä paremmin sarjakuvana. En lapsena tajunnut, että Stephen King itse esittää tuon episodin pääroolin elokuvassa, mikä nykyään huvittaa kovasti.
Stephen King näyttelee myös Creepshow 2:ssa hauskan sivuroolin zombitarinan rekkakuskina. Näistä leffoista huomaa selvästi että tekijätiimillä on ollut hauskaa. Creepshow kakkonen on siitä mielenkiintoinen raina että se esittää pohjautuvansa muka sarjakuvaan (mm. tyylin lisäksi tarinoiden alustukset ja kummalliset animaatiopätkät) vaikka siitähän siis ei ole olemassa mitään sarjakuvaa.
Creepshowsta (ykkösestä) on vielä sen verran mainittava että Leslie Nielsen oli kerrankin mahtavassa roolissa episodissa, jossa näyttelee sadistista, kostonhimoista sekopäätä. Ja leffan soundtrack on hupaisan karmivan loistavaa.