Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Korro - 05.02.2011 klo 12:33:08
-
Aapon sukullesvene-saagan viimeisintä eli vol 2 lukiessani tuli mieleen seurvanlainen kysymys; Kuinka paljon 'ei niin' valtavirta sarjakuvia julkaistaan ensin tradeina ja sen jälkeen vaikkapa Aapon kohdalla että kaikki 1-3vol julkaistaisiin isommassa formaatissa/väreissä ja kovissakansissa? Valtavirta tuotteilla tarkoitan esim.Fingerporia. 'Koko' kansan suosikkeja. Mietin tätä kysymystä koska taisi olla Jampura joka paljasti että suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin.
-
hyvä Korro, ennen kuin taas nousee tämä ei sarjakuva-aiheita sekalaisiin... mitä sarjakuvia tarkoitat? ihan kaikkia eri puolin maailmaa, eurooppalaisia, amerikkalaisia, kotimaisia mitä?
jotta kysyt tätä oikealla puolen, et täällä.
Jampuran arvio on minusta turhan optimistinen mutta se olen vain minä.
-
Mulla olisi yksi kysymys, jota olen jo muutamia vuosia pohtinut:
Mikä on "trade" ?
Asiayhteyksistä päätellen ilmeisesti jonkinlainen julkaisumuoto.
-
Mikä on "trade" ?
Asiayhteyksistä päätellen ilmeisesti jonkinlainen julkaisumuoto.
Trade paperback on yksittäisistä lehdistä koottu albumi/tarinakokonaisuus, lyhyesti trade.
yleensä 3-5 lehteä mutta voi olla huomattavasti laajempikin.
Angloamerikkalainen termi.
-
Jukka,käsitykseni mukaan trade nimitys on kyllä julkaisumuoto. Tai siis, käsite minkä 'kaikki' tietävät ja sitä vaan käytetään sitten sarjakuviin liittyen.Itse ajattelen että trade arvonimi kuuluu pehmekantiselle vaikkapa Marvel sarjakuvien kokoomaksi.
Siksi mainitsin Marvelin koska en pidä 'perus' Tintti julkaisuja tradeina. Ne Tintit mitä olen nähnyt ovat olleet pehmeäkantisia.( Siis tämä on vain MINUN käsitykseni.)
Takaisin aiheeseen, useimmissa kovakantisissa tradeissa on Marvel nimikkeen luona seuraavanlainen teksti;Premiere edition. Samat tarinat kuin vastaavassa pehmekantisessa (tradessa) mutta tämä on vain kovakantinen.
Tuli nyt vain mieleen että eroavatko Premiere eidtion ja joidenkin klassikoiden uudelleen lämmitellyissä muodoissa mainittu 'Keräiliän painos'?
Korjatkaa vääryyteni viestin 'faktojen' suhteen,edelleen nämä ovat vain minun käsityksiäni.
-
Myös kirjoista tehdään tradeja, jos ne on julkaistu osissa. Asiaa voi ajatella samalla tavalla, että kun ennen julkaistiin ensin singlet, ja sitten ne koottiin yhdelle levylle. Samalla tavalla lehdet ovat "singlejä" jotka kootaan tradeksi eli "levyksi".
-
"Trade Paperback" lienee kantatermi tuolle tradelle.
Muita eri julkaisumuodoista alalla käytettyjä nimityksiä ovat esim Comic Book ja Hardcover.
-
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen
Aapon sukullesvene-saagan viimeisintä eli vol 2 lukiessani tuli mieleen seurvanlainen kysymys; Kuinka paljon 'ei niin' valtavirta sarjakuvia julkaistaan ensin tradeina ja sen jälkeen vaikkapa Aapon kohdalla että kaikki 1-3vol julkaistaisiin isommassa formaatissa/väreissä ja kovissakansissa?
Mulla saattaisi olla tähän kysymykseen jonkunlainen vastaus. Mutta ensin pitäisi ymmärtää, mitä on kysytty.
Eli voisitko muotoilla kysymyksen uudelleen.
Ja miellellään niin, että muutkin kuin sinä itse ymmärtävät. Sellaiset käsitteet kuten "pienkustanne", "lehti", "albumi" ja "kokoelma" ovat toivottavasti tuttuja.
-
Ei ole ensimmäinen ja tuskin viimeinen kerta kun kirjoittelen omalla kielelläni niin etteivät muut ymmärrä.Ymmärrän yskän. Asiaan; Ensiksi julkaistaan Aapon trilogia 'pokkari' formaatissa,vai mitä(?) sitten kun nimeä on tullut enemmän meidän c-harrastelijoiden tasolle niin onko mahdollista että Aapon sukellusvene sarjakuvista tulisi kovakantinen kokoelma? Sitten siitä että onko tuommoinen 'keräiliän' versio kovin yleistä pienkustantamoille kuten tässä tapauksessa MKK.
Tuosta viellä sen verran että onko mahdollista että MKK julkaisisi tämän kokoelman väriessä?
-
Tuosta viellä sen verran että onko mahdollista että MKK julkaisisi tämän kokoelman väriessä?
Tuohon osaa vastata parhaiten varmasti MKK, mutta sen sanon että ensimmäisen osan sateinen Bergen menettää mielikuvissani sitä jotain jos siihen värit laitettaisiin. Toimii noin todella hyvin!
-
Olen sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa kannata julkaista Aapon sarjakuvia väreissä. Minusta juuri tuo perinteinen mustan ja harmaan sävyillä tehty sarjakuva on erinomaisia juuri tuollaisenaan. Voi olla, ettei värien käyttö tuon tyyppisessä tekniikassa jota Aapon käyttää tule oikeuksiinsa.
-
c-harrastelijoiden tasolle niin onko mahdollista että Aapon sukellusvene sarjakuvista tulisi kovakantinen kokoelma? Sitten siitä että onko tuommoinen 'keräiliän' versio kovin yleistä pienkustantamoille
O.K.
Pienkustantajilla on aika tavallista , että siitä ensimmäisestä 100kpl painoksestakin jää osa myymättä.
Haluttuja keräilykappaleita niistä ei tule kovin herkästi. - Pahkasian 1. numero taitaa sellainen olla. Pahkasiastahan on myös kovakantisia kokoomakrjoja julkaistu.
Jos levikkiä on odotettavissa niin paljon että uudelleen toimitettuja lisäpainoksia kannattaa ottaa, niin niitä julkaisemaan löytyy helposti sitten jo "oikea" kustantaja - tai entisestä pienkustantajasta on tullut "oikea" yritys.
Päinvastainen esimerkki löytyy läheltä:
"Tähtipårtti"-pienlehteni ei koskaan ilmestynyt itsenäisenä julkaisuna, vaan meni suoraan kokoelma-albumiin. "Punamultaa" myi ensimmäisenä tilivuonna 26 kpl. Noin pienelle yleisölle ei kannattanut enää tehdä mitään.
-
Trade paperbackhan tarkoittaa kirjamaailmassa ihan pokkaria (tai siis se erotetaan jotenkin mass-market paperbackista, täällä lisää (http://en.wikipedia.org/wiki/Paperback).
Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin. Aku ja sen näköispainokset ovat sinne päin.
Sen ja sen tekijän pien- ja muissa lehdissä kootut tarinat yksissä kansissa on mielestäni taas jo ihan eri asia.
Eurosarjoissa kait puhutaan integraaleista, kun useampi albumi on lyöty yhteen. Ovatko ne yleensä pehmeä- vai kovakantisia?
(tässä taidetaan olla isojen vastauksettomien kysymysten äärellä)
-
Eurosarjoissa kait puhutaan integraaleista, kun useampi albumi on lyöty yhteen. Ovatko ne yleensä pehmeä- vai kovakantisia?
ne ovat yleensä kovakantisia koska niissä se ei ole vain lukijan elitistisen hifistelyn takia(myös koska euroopassa albumit ovat useammin kovakantisia) vaan ihan sivumäärän takia.
Erona luonnollisesti Italia jossa näitä kokoelmia julkaistaan paljon pehmeäkantisinakin.
Sama pätee kyllä myös amerikkaisiin Complete ja Ultimate kokoelmiin ja Omnibuksiin joissa sitten kootaan useampia gtarinakokonaisuuksia tai yhden tekijän töitä.
Voivat olla joko kova- tai pehmeäkantisia.
Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin.
lopettiko Egmont Spidermanin ja Ryhmä-Xnkin jo? aika äkkiä kävi...
lisää saisi ollakin, myös muista genreistä ja ihan yleisen sarjakuvasivistyksen vuoksi, mutta kaikkea ei voi saada.
-
Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin. Aku ja sen näköispainokset ovat sinne päin.
Odotahan vain Borgtron-tradea. Ei tule vielä tänä vuonna mutta jossain vaiheessa kyllä...
-
Suomessa ei kai oikein julkaista sarjakuvalehtiä, joista jenkkityyppisiä tradeja voisi tehdä - siis sellaisia joista voisi lukea pitkää tarinaa, joka nyt vain on pätkitty kummallisiin 32-sivuisiin episodeihin. Aku ja sen näköispainokset ovat sinne päin.
Ehkä enemmänkin Roopen elämä ja teot, mutta kovakantisena se on kait enempi sitten joku premier edition.
Yleensä eri editiot eli versiot tarkoittaa vaan sitä että halutaan enemmän rahaa julkaisemalla samat sarjat yhä uudelleen. ;D
Noh, samat termit eivät toimi semmoisenaan Suomessa tai Euroopassa edes.
Ranskalaisella kielialueella oli pitkään perinteenä (ja osin vieläkin) julkaista sarjakuvia pitkinä jatksiksina muutaman sivun pätkinä sarjakuvalehdissä ja koota niistä sitten albumit. Se vastaisi ehkä eniten tuota trade paperbackiä noin idealtaan, vaan ei formaatiltaan. Myöhemmin franco-belgit ovat koonneet näistä albumeistakin koosteita ja ne ovat sitten niitä integraaleja.
Tradehan ei ole mikään koottu vuosikirja, vaan välistä on poistettu kannet, mainokset, editoriaalisivut yms.
Ja välillä nämä sekoittuvat vielä kaikenmaailman graphic noveleihin etc.
Timo
-
Tradehan ei ole mikään koottu vuosikirja, vaan välistä on poistettu kannet, mainokset, editoriaalisivut yms.
Ja välillä nämä sekoittuvat vielä kaikenmaailman graphic noveleihin etc.
Ja hiommaa ei helpota se että aika vapaamuotoisestihan ne tuolla rapakon takana käyttävät ristiin näitä termejä (trade ja gn).
Tuo GN termihän vesitettiin hetimiten mm Marvelin toimesta kun alkoivat nimittää graphic noveleiksi kaikenmaailman tusinasarjakuviensa kokoomia. Jotka siis olivat pikemminkin tradeja.
-
Tuo GN termihän vesitettiin hetimiten mm Marvelin toimesta kun alkoivat nimittää graphic noveleiksi kaikenmaailman tusinasarjakuviensa kokoomia. Jotka siis olivat pikemminkin tradeja.
Näinpä juurikin. Ja joskus gn nimityksen saivat ihan selkeät albumit, tai julkaisut, jotka meillä olis nimetty albumeiksi.
Timo
-
Onko sarjakuvaranska yleisesti ottaen helppolukuista? Olen opiskellut pari vuotta ranskaa yläkouluikäisenä noin 15 vuotta sitten, eli muistan juuri ja juuri perusteet. Jos alkaisin sanakirjan kanssa tavaamaan esim. alkukielistä Asterixia, Moebiusta tai Tappajaa, tuleeko siitä mitään, vai mennäänkö paljon esim. puhekielisyyksiin ja arkikielen fraaseihin joita ei sanakirja välttämättä osaa kääntää?
-
Suosittelen aloittamista Peyon sarjakuvista. Strumffien ohella Benoit Brisefer ja Johann et Pirlouit on helppolukuisia ja kaiken lisäksi hyvää sarjakuvaa.
Minusta tärkeää on ettei aloita liian vaikealla ja sen takia masennu.
Länkkärit on kanssa hyviä ranskanaloitussarjakuvia. Deribin Buddy Longway voi sopia aikuisempaan makuun humaanilla otteellaan. Isoja kuvia, ei kovin paljon tekstiä. Intiaaneja ja metsän eläimiä, muutama sinitakki.
Alun jälkeen voi sitten ottaa haasteita vaikka Asterixin ja vaikkapa Schuiten-Peeters tuotannon muodossa.
En ole törmännyt juurikaan slangi-ilmaisuihin tai selittämättömiin fraaseihin.
Kannattaa lukiessa maata sohvalla ja pitää sanakirjaa rinnan/vatsan päällä vasten sohvan selkänojaa, siitä sen saa näppärästi käyttöön. :D
-
Ralf Königin sarjakuvasaksa oli ainakin riittävän helppolukuista n. 15 vuotta sitten käydyllä 4 vuoden yläaste-lukiosaksalla. Etenkin kun vastaavia albumeita on tullut luettua ensin suomeksi. Sama pätenee muihinkin kieliin.
-
Jossain vaiheessa noita sarjakuvia lueskelin kielenopettelutarkoituksissa ja huomasin että Niilo Pielinen oli liiankin helppoa, ne jutut oli joskus lukenut suomeksi ja ne on ihan liian visuaalisia, tajuaa ilman tekstejäkin...Peyo joo, entäs Vili ja Bill? Yleensä on ainakin aluksi mukavampi lukea korkeintaan sivun juttuja jos kielen käyttö on vielä epävarmaa...
-
Yksi paha tuli eteen. Oheisena.
Pascalin Mietteitä löytynee kirjastoista, ja alaviitteestä päätellen kyseinen vuodatus sisältyy jonnekin sen kansien välillä.
-
Mietinpä tässä vain kun sarjakuvatapaamisia on järjestty 'aktiivisesti' ainakin Helsingissä sekä Tampereella.Luultavasti on muuallakin järjestetty mutt en nyt muista missä.Kumminkin,olisiko mahdollista järjestää Riihimäellä? Sanoppa sinä Jukka Laine olisiko milloinkaan mahdollista? (Jos Jukka edes lukee tätä viestiä..)
-
Korro, eiköhän Jukka vastaa nyt kun vielä kysyt sarjakuva-asiaa sarjakuvapuolella...
Toimintaa on muuten Turussa ja Oulussakin ja tietty Lahdet Jyväskylät yms päälle, oli aktiivisuudesta mitä mieltä hyvänsä.
Eiköhän hiirimäellekin moisen aikaansaisi.
-
Kuten monet ovat huomanneet että Suomesta löytyy palon ali-arvostettuja sarjakuvan ammattimiehiä/naisia,mm Riihimäen oma poika Ville Pynnönen niin;
Miksei Suomesta ketään ole vaikkapa Marvelilla piirtämässä Spider-mania?
Onhan meille osittain Suomalainen Stuart Immonen ja uudempi tulokas Sami Makkonen. Mutta kumpikaan ei ole piirtänyt tietääkseni Hämähäkkimies tarinaa mikä olisi julkaistu täällä.Makkosesta olen varma mutten Immosesta.
-
...Miksei Suomesta ketään ole vaikkapa Marvelilla piirtämässä Spider-mania?
Onhan meille osittain Suomalainen Stuart Immonen ja uudempi tulokas Sami Makkonen. Mutta kumpikaan ei ole piirtänyt tietääkseni Hämähäkkimies tarinaa mikä olisi julkaistu täällä.Makkosesta olen varma mutten Immosesta.
Miksi juuri Spidermania? Onhan hämähäkkimies ok ja osittain "kruununjalokivi" marvelille mutta kuten varmasti tiedät yksin marvelilla on kymmeniä muita nimikkeitä.
Immosen sukujuuret ovat Suomesta mutta kaveri on ihan Kanadan kansalainen. Suurten järvien ympäristöön kah kun muutti paljon väkeä täältä päin.
Makkosen tyyli vetää indiekauhufantasia-arkeen enemmän kuin araknomorfisiin protagonisteihin mutta poissuljettuahan tuo ei ole etteikö Makkonen voisi Hämmästyttävää Lukki-ihmistä piirtää.
Todennäköisempi kotimainen vaihtoehto on Sami Kivelä, joka on syvässä hiljaisuudessa tehnyt mm. Moonstonelle tuoreinta Heap sarjakuva lehteä ja jonka tyyli on vankasti sitä hyperrealismia joka on yleisesti ottaen tietyn asteinen vaatimus DClle ja Marvelille.
Se mitä monesti henkseleitä paukutellessa unohdetaan on että jokainen "yli yön superstaratulokas" on puurtanut yleensä sen 10-20 vuotta päästäkseen tulokkaaksi.
Nykyisin kun ei ole pakollista muuttaa työn perässä Jenkkein maahan. On näet internjet ja muut huippumodernit teknologiset härstymävämpylät.
Malta. Odota. Niitä on muitakin lupaavia kotimaisia kykyjä joille tämän maan sarjakuvakenttä on liian kapea.
Mutta sitä en voi sinulle luvata että pääsevät tai edes haluavat piirtää juuri hämähäkkimiestä.
-
Ai joo: Korro, tämä on täällä. TÄÄLLÄ. ei sekalaisissa. Sekalaisiin voi kirjoitella kaikenlaista diibadaabaa mutta tämä on sarjakuvafoorumi.
Esitetään ne sarjakuvakysymykset tällä puolen. Kaikki valvojat eivät jaksa läpikäydä ryönälaatikkoa. Minä vaan olen nähtävästi myös masokisti:luen ihan kaiken.
Valitettavasti.
-
editti edikti #2:
Mutta kumpikaan ei ole piirtänyt tietääkseni Hämähäkkimies tarinaa mikä olisi julkaistu täällä.Makkosesta olen varma mutten Immosesta.
Stuart Immonen on piirtänyt Spidermania.
Spiderman unlimited #6
ja Ultimate spiderman #111-133.
Mutta kuten todettua: Kanada.
Siihen miksei ole julkasitu täällä lienee myriadeja syitä, joihin en kaikkiin ole missään määrin oppinut vastaamaan.
Myynti ja suuremman suosion saavuttaneet ns. merkityksellisemmät tarinakokonaisuudet ovat veikkaukseni mukaan julkaisupäätösten takana. yhteispainatuksen merkityksen jossain määrin nyt laskettua.
-
Juu,tällästä tänään.Kait on perustettava OMA-blogi mihin kirjoittelisin näitä jännittiviä kysymyksiä? Eipä tuosta tuon enempää..
MUTTA eikö totta että Sami Makkonen on 'kovatekijä' kun ajattelee SUOMEN tasolla?
Ei kotisivujensä mukaan montaa albumin oli kerennyt tekemään mutta ansiokkaasti mielestä ainakin kuvien perusteella.EN siis voi luvata mitään,olen vain Samin blogiin ja kotisivua ihmetellyt.
Eipä muuta,palataan Curt asiaan.(ehkä)
-
oman blogin saa perustaa mutta pakollista se ei ole, kunhan pyrin vastaamaan sen mitä osaan.
Enemmän kyse on myös että näitä sarjakuva-aiheisia kysymyksiä ei sekalaisista löydä kuin minun tapaiseni äkkiväärät kyyniset besserwisserit.
Tällä puolen on enemmän niitä vastaajiakin.
Sami Makkonen on pätevä tekijä, sitä en kiistä mutta kaimansa Sami Kivelän kera toteuttavat "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan"-ajatusta lähinnä senkin takia että...no, meillä Suomessa ei minusta ole oikein kanavaa mihin tarjota klassisella tavoin graafisesti hyvännäköistä sarjakuvaa.
Sarjakuvakenttä on toisaalta ihanan laaja monipuolisuudessaan ja toisaalta sangen ahdas.
-
Suomeksi,tee huumoristrippi-pläjäyksiä kuten Fingerpori,Wiivi und Wagner ja muut vastaavat? Tuntuu ettei mikään supersankari homma myy Suomessa kunnolla,esim Turun Sarjakuvakauppa missä on monipuolisesti vaikka mitä jännää. Silti ei meinaa saada myytyä vaikkapa Seitti-kustantamon tuotoksia. Jos muistan ihan satuja top-10 myydyimpien joukkoon pääsee jo 20kpl myynnillä.Tuo oli vain mielikuva minkä laisen käsityksen olin saannut sitä liiketoiminnasta.Toivotaan parasta että mielikuvani on väärä...
(Pakko sanoa että blogin perusteella tämä Kivelä on kyllä pätevä piirtäjä.)
-
Suomeksi,tee huumoristrippi-pläjäyksiä kuten Fingerpori,Wiivi und Wagner ja muut vastaavat?
hieman tähän suuntaan. Noiden lisäksi on Kiroileva siili ja tuoreimpana Nanna kettutyttö.
Mutta täällä ei oikein myy kuin huumori tai sitten fantasia, sillä erotuksella että fantasialla tarkoitan suomalaiskansallisen virallista fantasiaa joka salli vain nuoren miehen/naisen seikkailut seksin ja alkoholin maailmoissa. ajoittain tietty muissakin narkoottisissa aineissa.
Mitään varsinaisesti vaikeaselkoista tai syvällistä en näistä ole itse löytänyt.
Ilman tekijöitä kuten PA Manninen, Petri Hiltunen, Miss Mandu, Aura Ijäs, Anssi Rauhala, Tiitu Takalo, Roju, Kivi Larmola,Toni Tirri, Ilpo Koskela,Lietzen, Kari Sihvonen(se hiukan vakavampi pää tuotannosta) ja joo onhan noita nyt muitakin mutta pääsääntöisesti nämä noin niinkuin alkuun, niin meillä olisi entisestään yksiulotteisempi kotimainen sarjakuvakenttä. Ja itse en varmaan jaksaisi edes seurata.
Ottaen sen kuinka omaa sukua on amerikan mantereella(loogisesti ne jotka lähtivät pakoon vainoja kun olivat liian punaisia ja ne jotka lähtivät pakoon kun olivat liian valkoisia)
niin jouduin selittämään kanadalaiselle pikkuserkulle 62 vuotta joka opiskelee Suomea että ihan aikuisten oikeasti meillä on varmasti jotain muitakin kuin sotaelokuvia joiden tarinankerronnallinen sisältö on muutakin kuin "känni sauna Perse perkele".
Ja sitten ahdistusta perään.
Niinpä.
Sarjakuvalla on hieman samaa syndroomaa. Kulttuurinen mielenmaisema on jumissa.
Mutta tämä on vain oma kantani, ei universaali totuus.
-
Jos osaa englantia ilman google-kääntäjää, niin saksan-, hollannin- ja ranskankieliset tekstit kannattaa kääntää Googlella mieluummin englanniksi. Luultavasti muutkin.
Puhekuplat usein onnistuvat suomeksikin, mutta kun hain tänään tietoja arvostelua varten, niin paremmin onnistuu englanniksi.
Joo, uskoakseni kaikki indoeurooppalaiset kielet kääntyvät helpommin toisikseen kuin suomeksi automaattikääntäjillä. Tai ainakin saksa, ranska, espanja ja italia kääntyvät englanniksi.
-
Tuntuu ettei mikään supersankari homma myy Suomessa kunnolla,esim Turun Sarjakuvakauppa missä on monipuolisesti vaikka mitä jännää. Silti ei meinaa saada myytyä vaikkapa Seitti-kustantamon tuotoksia. Jos muistan ihan satuja top-10 myydyimpien joukkoon pääsee jo 20kpl myynnillä.
Millaista aikaväliä tarkoitat?
-
Jos osaa englantia ilman google-kääntäjää, niin saksan-, hollannin- ja ranskankieliset tekstit kannattaa kääntää Googlella mieluummin englanniksi. Luultavasti muutkin.
Puhekuplat usein onnistuvat suomeksikin, mutta kun hain tänään tietoja arvostelua varten, niin paremmin onnistuu englanniksi.
Googlessa on aika vähän suoraan suomeen kääntyviä kieliä.
Onko yhtään ?
Yleensä käännökset ilmeisesti tehdään muusta kielestä englanniksi ja siitä suomeen. Eli käännöksiin tulee ylimääräinen virhekerrostuma.
Suoria kääntäjiä kannattaa käyttää, jos niitä löytää.
Englannin semantiikka on aika omalaatuinen ja aiheuttaa jännän ylimääräisen surrealismi-iteraation.
Saksa-ranska-kääntäjä ilmeisesti on.
-
En nyt muuta ketjua keksinyt, saattaa ollakin joku toinen ketju ihan tämmöstäkin kysymystä varten, mutta kokeillaan.
Jos lähettää isommalle kustantamolle/lehdelle sarjakuviaan, lähetetäänkö ne sähköpostilla vai kirjeitse?
-
Jos lähettää isommalle kustantamolle/lehdelle sarjakuviaan, lähetetäänkö ne sähköpostilla vai kirjeitse?
Suomessako? Ehdottaisin yhä kirjeitse kopioiden laittoa.
Mutta en ole ehkä paras vastaamaan tähän.
-
Suomessako? Ehdottaisin yhä kirjeitse kopioiden laittoa.
Mutta en ole ehkä paras vastaamaan tähän.
Niin niin, ihan Suomessa. Niin ja siihen kans vielä että minkälaisen sen kirjeen pitäisi oikein olla? Ihan semmonen oikeaoppinen työhakemus vai riittääkö kun kertoo omalla laillaan?
-
Niin niin, ihan Suomessa. Niin ja siihen kans vielä että minkälaisen sen kirjeen pitäisi oikein olla? Ihan semmonen oikeaoppinen työhakemus vai riittääkö kun kertoo omalla laillaan?
Kerro omalla tavallasi mutta selkeästi yhteystietojesi kera. Kaiken ei tarvitse olla loppun astio valmista settiä mutta tarpeeksi lähellä että kustantaja voi luottaa siihen että saat valmiiksikin ja että näkee onko omaan linjaan sopiva.
Naseva esittely, semmoinen juoni/sarjis pähkinänkuoressa ja kuvanäytteet ja joko kopiot layouteista ja käsikirjoitus muutaman valmiin sivun kera lienee minimivaade.
Tuo synopsis ihan sitä varten että et ole ainoa joka materiaalia lähettää, kustannustoimittaja arvostanee sitä jos näkee heti a)juonen ja b)piirrosjäljen.
Muista ottaa neuvoni hyppysellä suolaa, en ole kustannustoimittaja.
-
Mitenköhän paljon sitä oikein voisi veloittaa värillisestä strippisarjakuvasta, tai edes käsikirjoituksesta? Onko näillekään mitään normia, vai pitääkö itse keksiä hinta?
-
(Tarpeeton) Pitkittäminen ?
-
Laventaminen?
-
Mitenköhän paljon sitä oikein voisi veloittaa värillisestä strippisarjakuvasta, tai edes käsikirjoituksesta? Onko näillekään mitään normia, vai pitääkö itse keksiä hinta?
Tästä on jo aika pitkä ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6922.0.html) jossa asiaa pähkäillään. Vaikeaa tuohon on selvää vastausta antaa, riippuu monesta tekijästä ja on viime kädessä sopimuskysymys. Jos asiakas mukisematta maksaa niin pyydä seuraavalta jo enemmän.
- stripin koko/pituus/määrä
- yksinoikeus vai kertakäyttöoikeus
- asiakkaan koko(?)
- onko tiedossa muita töitä samalta asiakkaalta
- tuleeko käsikirjoitus asiakkaalta
- tekijän ammattitaito/(tunnettavuus)
Yksirivinen värillinen strippi keskikoiseen lehteen kertajulkaisuoikeudella voisi olla esim 50-250 €.
-
Onko tälle suomenkielistä termiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Decompression_(comics)
Rönsyily?
-
Onko tälle suomenkielistä termiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Decompression_(comics)
Fiilistely, maalailu?
-
Laventaminen on aika hyvä, pitkittäminen varmaan selkein. Rönsyily on minusta eri asia...
-
Fiilistely, maalailu?
Lihaa luiden päälle.
-
Onko tälle suomenkielistä termiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Decompression_(comics%29
Kaurismäkeläisyys
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/8/84/Page_from_Astonishing_X-Men_no._14.jpg/240px-Page_from_Astonishing_X-Men_no._14.jpg)
-
Kaurismäkeläisyys
mainittu jo:
Tarpeeton pitkittäminen
-
Hyviä ehdotuksia tullut, mutta heitetään vielä: myönteisesti suhtautuva voisi ehkä puhua viipyilystä, kielteisesti suhtautuva puolestaan jaarittelusta.
Itse pidän tuosta Astonishing X-Menistä otetusta esimerkkisivusta. Ideana on kuvata rauhallista aamupalahetkeä sekä sitä, että Logan haistaa, että Kitty ja Peter ovat olleet yöllä ensimmäisen kerran sillai.
EDIT. Kun on nyt kaikki sarjikset ja skanneri käsillä, liitän tähän tuon saman Ryhmä X:n sivun suomeksi, niin näkee tekstitkin.
-
Minun ehdotukseni tähhän dekompressio-asiaan.
Korostaminen.
Alleviivaminen.
Koska...
siitähän on kyse
siinä kaikessa.
-
Dekompressio on vakiintunut termi, minkä osoittaa relevantin suomenkielisen kirjallisuuden tarkastelu:
http://katuoja.sarjakuvablogit.com/?s=dekompress
-
Millä konstilla Bartholomaeus Välkky pääsi pois merirosvolaivasta, jonka kokiksi hänet oli shanghaijattu?
-
Minua aina toisinaan hämmästyttää – viimeksi Jannen mainiota kolumnia Aku Ankan taskukirjasta 27 lukiessani – että ovatko kaikki todellakin lapsena kuvitelleet Walt Disneyn tehneet kaikki Disney-sarjat.
Minusta oli itsestään selvää, että eri tyylillä tehdyt sarjat olivat eri tekijöiden käsistä lähtöisin. Löytyykö täältä muita?
Voisin muutoin pitää itseäni suht fiksuna lapsena, mutta epäilen olenko tuohon aikaan hahmottanut laisinkaan, että Walt Disney on ihmisen nimi, onhan kyse kuitenkin vierasperäisestä nimestä enkä muista että tuota olisi minulle kukaan selittänyt.
Loppujen lopuksi 1980-luvulla bränditietoisuus oli vähäisempää, Coca-Cola taisi olla ensimmäinen oikein hyökkäävä tuotemerkki, ja etenkin kotimaiset mainokset olivat sävyltään hyvin rauhallisia.
-
En mä ainakaan muista koskaan uskoneeni, että Disney olisi tehnyt sarjakuvat itse. Ehkä se johtui siitä, että muistan jo hyvin varhain lukemaan opittuani lukeneeni Aku Ankasta jonkinmoisen pienen historiikin hänestä. Aloitin Ankkojen hamstraamisen heti kun opin lukemaan.
-
En minäkään muista koskaan kuvitelleeni, että kaikki Disney-sarjakuvat olisivat yhden miehen käsialaa. Sen sijaan muistan kyllä vuonna 1975 tai 1976 kysyneeni äidiltäni, millaisella koneella sarjakuvat tehdään. Sain kuulla, ettei niitä tehdä koneella, vaan niillä on paljon piirtäjiä. Olin silloin 4 tai 5 v.
Barksin tyylin opin tunnistamaan muistaakseni 9- tai 10-vuotiaana.
-
Minä en ajatellut koko asiaa ennen kuin opin lukemaan. Silloinkin itseasiassa tiesin jo tekijöitä nimeltä aika nopeasti, koska Aku Ankassa korostettiin niitä ja koska tietyt tyylit ovat tunnistettavia.
-
Minua aina toisinaan hämmästyttää – viimeksi Jannen mainiota kolumnia Aku Ankan taskukirjasta 27 lukiessani – että ovatko kaikki todellakin lapsena kuvitelleet Walt Disneyn tehneet kaikki Disney-sarjat.
Muistelisin että asian tiimoilta käytiin keskustelua pihallamme silloin 1960-luvulla. Tuolloin ei Disney-sarjakuvatarjonta ollut Suomessa niin laajaa kuin nykyään. Hyvinhän yksi mies ehti viikossa piirtää lehdellisen sarjakuvia! ;)
En muista, mitä mieltä itse olin.
-
Niin kauan kuin itse muistan niin olen ollut tietoinene ettei Walt Disney tee itse kaikkea, ja niitä ensimmäisiä unelma-ammatteja oli päästä tekemään Aku Ankkaa...Toimituksen oman nurkan olemassaololla saattoi olla vaikutusta asiaan, vaikkei se aina niin informatiivinen ollut eikä tekijöiden nimiä kauheasti tuolloin 80-luvun alkuvuosina paljastettu niin vähän kuitenkin.
(Toki pitkään luulin että taskareita tehdään Saksassa...)
-
Minä en ajatellut koko asiaa ennen kuin opin lukemaan. Silloinkin itseasiassa tiesin jo tekijöitä nimeltä aika nopeasti, koska Aku Ankassa korostettiin niitä ja koska tietyt tyylit ovat tunnistettavia.
Niin joo, nykyäänhän ne tekijät on myös merkitty Ankoissa tarinoiden yhteyteen. Muistan itse vielä 80-luvun lopulla aiempien sukupolvien tapaan etsineeni Barksin ja Murryn juttuja piirrosjäljen perusteella.
-
Pitkän tovin tuumin, mutta en muista aikaa, jolloin olisin kuvitellut Walt Disneyn tehneen kaiken itte tai ainakaan en muista semmoista hetkeä, jolloin olis valjennu, että piirtäjiä onkin paljon eikä Waltti piirtäny mitään.
Taisin tehdä jo 70-luvulla itse ruutupaperille listoja Barksin sarjoista. Muista piirtäjistä ei ollu paljon hajua. Joitakin mainittiin kunnolla sitten Minä Hessu -jättikirjassa joka oli ja on jättikirjoista paras artikkeleidensa puolesta.
Timo
-
En minäkään muista Waltia kaikkien tarinoiden tekijänä pitäneeni, mutta siinä olikin vaikeampi pala uskoa kun minulle väitettiin että nimi on Disney eikä Disnep kuten pitkään luin siitä lehden ylälaidassa(?) olleesta tekstistä. Pitihän se hiljalleen alkaa uskoa kun Omassa nurkassa jne myös viljeltiin tuota virheellistä kirjoitusasua...
-
Muistan pienenä (4-5 v.) käyneeni asiasta keskustelua asiaan perehtyneen isäni kanssa. Olin tainnut varmaan ihmetellä ääneen, miksi toiset ankat ovat aivan eri näköisiä kuin toiset. Lapsena tällaisia asioita ei välttämättä pane merkille, mutta tässä tapauksessa (Kurja Ankka (http://koti.phnet.fi/otaku/kurja/kurjaankka.html), köh köh) ero oli niin valtavan räikeä, että sen pentukin huomasi.
Looginen johtopäätöksemme tietysti oli, että asialla oli monet eri piirtäjät. Muistan senkin, että Tammen kultaisia kirjoja ja toisaalta sarjakuvia verratessa juttu tuli lopullisesti selväksi.
Ai niin: Disneytä en ole ikinä osannut lukea Disnepiksi. Tiedän että monet ovat, ja vieläkin kuulee näitä anekdootteja henk.koht.
Pienenä kyllä luin Ruudun kannesta Natashan "Patasata"ksi. Sitä en ymmärrä enää itsekään, kuinka sellainen oli mahdollista.
-
Niin joo, nykyäänhän ne tekijät on myös merkitty Ankoissa tarinoiden yhteyteen. Muistan itse vielä 80-luvun lopulla aiempien sukupolvien tapaan etsineeni Barksin ja Murryn juttuja piirrosjäljen perusteella.
Niin mutta kyllä minäkin luin vanhoja Akuja jo tuolloin ja niissä joutu luottamaan siihen että tunnisti jäljen. Ja minä en ihan pentuna tunnistanut kovin helposti mitään jälkeä.
Marvelilla ja DC:lläkin oli se juttu että ajattelin pitkään lehtien lukeutuvan vanhoihin ja uusiin, enkä sen kummempin erottanut piirtäjiä tai tekijöitä.
Barksia en itseasiassa tunnistanut kynänjäljestä, vaan tarinoista. Rosa, Vicar ja Barks olivat ensimmäiset Ankkatekijät jotka muistin nimeltä. Vicarin tunnistin jo ennen kuin osasin lukea, koska huomasin samojen kirjainten toistuvan monesti tekijöiden nimissä.
-
Toin lopultakin liitteinä olleet julisteet kotiin mutta kaikista ei käy ilmi missä ne ovat olleet liitteenä. En ole varma ovatko nämä kaikki edes liitteitä vai jostain muualta saatuja. Kysynkin jos joku muistaa minkä numeron lliiteitä ovat:
Spider-man juliste jossa Hämis taistelee Vihreää Menninkäistä vastaan seitissä roikkuen ja Menninkäinen liiturilla?
Wolverine lyö Kapteeni Amerikan kilpeen?
Spider-man 2 elokuvan juliste?
Marvel Aaveajaja iso juliste jossa vihollisia yms muita hahmoja. Vuosiluku 1992 useammassa kohdassa?
Aku Ankan taskukirja esittää Mikki Hiiri Kalin kynsi. Kääntöpuolella neljä kuvaa esim Mustan aaven arvoitus ja 4. ulottuvuus?
Aku Ankan taskukirja Roope Ankka 50-vuotta. Kääntöpuolella Roopen vihulaiset ja jokaisen julisteessa olevan vihulaisen esittely?
Aku Ankan taskukirja Toimituksen salaiset kansiot. Esittelyssä useita hahmoja Kroisos Pennonen, Taikaviitta, Rankku Kanuuna, Indiana Hopo yms
-
Spider-man 2 elokuvan juliste?
Spider-Man 7/2004.
Wolverine lyö Kapteeni Amerikan kilpeen?
Sarjakuvalehti 7/1994.
Marvel Aaveajaja iso juliste jossa vihollisia yms muita hahmoja. Vuosiluku 1992 useammassa kohdassa?
MARVEL 8/1994.
Aku Ankan taskukirja esittää Mikki Hiiri Kalin kynsi. Kääntöpuolella neljä kuvaa esim Mustan aaven arvoitus ja 4. ulottuvuus?
Aku Ankan taskukirja erikoisnumero Kalin kynsi (1998).
-
Tuo Spider-man ja Mennikäinen taistelemassa pilvenpiirtäjien keskellä juliste on taitettu A4 kokoon. Avattuna 4xA4. Näitä on minulla kaksi samanlaista. On kyllä pakostakin ollut jonkun lehden mukana koska en ole voinut noita muualta saada. Mielikuva olisi että hämiksen mukana tämä on ollut.
-
Olen kohtalaisen varma, että ainakaan vuoteen 2008 mennessä tuota julistetta ei ole Hämähäkkimies-lehden mukana tullut.
-
Sen tiedän että sarjisfestareilta ei voi olla minulle kulkeutunut kun en ole ikinä niissä käynyt enkä henkilökohtaisesti tunne ketään siellä käynyttä. Vaihtoehdot on siis aika vähissä ja olen aika varma että on tullut lehden mukana.
-
Apuria kutsutaan sidekickiksi, mutta mikä silloin on pääsankari? Esim. Robin on sidekick, niin mikä Batman on? Liekö tuolle edes termiä? Onko se pelkkä hero?
-
Aika yleinen termi taitaa olla protagonist. Ehkä enemmän kirjoitetun kerronnan sanastoa, mutta soveltuu sarjakuviinkin.
-
Samalla kertaa protagonistin kanssa kannattaa tutustua myös [url:http://fi.wikipedia.org/wiki/Antagonisti]antagonistiin[/url].
-
Luontaiseen tapaani ilmaisin asian ehkä liian yleisluontoisesti. Etsin puhekielistä sanaa lauseeseen: "I knew his (hero/main character/protagonist...)" Tuntuu ettei mikään oikein passaa. On niin helppo sanoa "I knew his sidekick" mutta kun näkökulma on eri.
-
Luontaiseen tapaani ilmaisin asian ehkä liian yleisluontoisesti. Etsin puhekielistä sanaa lauseeseen: "I knew his (hero/main character/protagonist...)" Tuntuu ettei mikään oikein passaa. On niin helppo sanoa "I knew his sidekick" mutta kun näkökulma on eri.
Epäsuorasti
"I knew the hero whose sidekick he was"
"He used to be the sidekick to a guy I knew"
-
MItes vanha kunnon main man (http://www.merriam-webster.com/dictionary/main%20man)? :)
-
Kiitos molemmille! Epäsuora lähestyminen on optio, toisaalta main man passaa tekstiin kuin nakutettu!
-
Tarvitsisimme silti myös Kvaakkiin jonkun virallisen termin.
-
Tarvitsisimme silti myös Kvaakkiin jonkun virallisen termin.
???
Useinhan fiktiossa tuo menee aika luonnollisesti kun sankareilla on joku titteli tai (sotilas)arvo, jonka mukaan alemmat heitä puhuttelevat. Muutenkin kun meno on sellaista miehekästä, niin eriarvoisuus istuu siihen luonnollisesti.
Ulkomaanpelleillä on tietenkin vielä näitä pomo ja päällikkö sanan synonyymeja vähän kulttuurista riippuen boss, master, hefe tai niinku Ahmed Ahneessa sidi. Slangisanastosta löytyy sitten vielä lisää ilmauksia.
-
Mites kävisi lead character? Fabulous leader and his/her sidekick.
Main man kuulostaa Lobolta (koska tyyppi itse kutsui itseään sillä nimellä).
-
Mikäköhän yhtiö on tai oli aikoinaan RBL-Helsinki? Jokin syndikaattiko? Merkintä lukee joidenkin ruotsalaisten sarjakuvalehtien sarjoissa, esimerkiksi tämän Savage-seikkailun alussa Seriemagasinet-lehdessä 22/84. En löytänyt netistä tietoa.
Netistä löytyi tuosta poliisisarja Savagesta maininta, että se oli italialaisen Studio Luigi Dauron tekemä.
(Mielestäni muuten tämän ketjun pitäisi olla osaston alussa lukittuna, koska se on yleisluontoinen. Löytyisi silloin helpommin.)
-
Ai se oli tuo välitystoimisto (Laszlo-nimi on toki tuttu, mutta "RBL" ei soittanut kelloja). Yhtiö toimii näemmä edelleen. Egbert Lászlósta löytyi muistokirjoitus (http://www.legacy.com/obituaries/orlandosentinel/obituary.aspx?pid=167235757) myös Orlando Sentinel -lehdestä. Hän näemmä ehti tehdä valtavasti eri asioita kuten isänsäkin ja asui eläkevuodet Yhdysvalloissa.
-
Hjälp! Nyt olis hakusessa Jippii-portaalissa ilmestyneen Miehen kanssa -sarjakuvan piirtäjä. Tai ylipäätään kiinnostaisi kaikki info, kuvanäytteet ja muistelukset aiheesta. En saanut talteen aikoinaan vuostuhannen vaihteessa kuin pari fragmenttia. Sarjista teki oletettavasti sama tyyppi joka toimi Jippiin/Saunalahden graafikkona, koska saman tyylisiä piirroksia julkaistiin portaalissa muuallakin.
-
kyseessä lienee vanha opiskelukaverini Janne Matilainen
-
No, niinpäs onkin. Kiitos! (Aika huolella on internetti tämänkin jo ehtinyt unohtaa.)
-
Minustakin se oli hauska. Yritin lähestyä Jannea Twitterin kautta, mutta vielä ei ole vastannut. Ylipäätään aika vähän jättänyt jälkiä (monen muun alan ammattilaisen tavoin) itestään nettiin.
-
Koko liuta tuntuu olevan heitä, jotka ovat tehneet pienen pätkän jotain kovin vakuuttavaa ja hävinneet sitten kuin tuhka tuuleen, kun maailma on vienyt muualle.
Teemu Suvialasta oli jokin aika sitten täysin mahdotonta löytää yhtään mitään informaatiota, mutta nykyisin hänen Pahkasika-tuotantonsa saatetaan mainita toisinaan kun hän on onnistunut saamaan muutakin mainetta ja kunniaa. No, Mies Suvialan tuotanto taitaa aika hyvin löytyä vanhoja Pahkasikoja penkomalla, sekä Kemin ”Hitleri Poimii Hilloja” -teoksesta. Liekö jäänyt jotain julkaisematta.
-
Koko liuta tuntuu olevan heitä, jotka ovat tehneet pienen pätkän jotain kovin vakuuttavaa ja hävinneet sitten kuin tuhka tuuleen, kun maailma on vienyt muualle.
Nykyään ura sarjakuvan parissa saattaa olla jotenkin perusteltu tai mahdollinen suomalaiselle. Näin ei ole ollut asian laita vielä montaa vuotta. Eli fiksut ovat jättäneet sarjakuvan aikuistuttuaan ja tekevät jotakin josta voi jopa saada rahaa ja/tai arvostusta.
-
Sopinee tähän ketjuun eli mikäs on ennätys sarjakuvalehden numeroiden ilmestymisväleissä? Tuli vaan mieleen kun ANTilla kesti 14 vuotta saada vuonna 2007 alkanut tarina loppuun.
-
Hei kaikille!
Yritän jäljittää teininä lukemaani eroottista sarjakuvaa. Kyseisessä sarjakuvassa seikkaili naispuolinen salamurhaaja joka harrasti seksiä kohteidensa kanssa hyvin ronskein ottein. Minulla on hyvin vahva muistikuva, että ko. sarjis olisi ollut mustavalkoinen. Lisätietona vielä, että tätä on suomennettu koska olen sitä ihan kaupungin kirjastosta lainannut Druunan kanssa.
Arvostaisimme suuresti mikäli täältä löytyisi ideoita minkä niminen teos kyseessä on.
-
Varmaan tarkoitat Rambaa? Rossi Rossano & Delizia Marco tekijät, kustantajana Liken alaosasto Sötem. Ainakin pari albumia sitä julkaistiin.
-
Kyllä! Juuri tämä se oli, pitääkin tsekata vieläkö löytyisi kirjastosta. Kiitos.
-
Kyllä! Juuri tämä se oli, pitääkin tsekata vieläkö löytyisi kirjastosta. Kiitos.
Kirjastot-sivun mukaan ekaa löytyy 5stä kirjastoyhtymästä ja tokaa vain 2sta paikkaa ja sekin on yhdestä kadonnut (joku ottanut sen "parempiin" käsiin), toki löytyy yliopistojen kirjastoista ja varastokirjastosta ja fennicasta.
-
Naarassarjat: tietääkö joku monta numeroa tuota ilmestyi? Löysin Kulkukatin pojasta kuusi lehteä ja tilasin yhden Jyväskylän Lukuhetkestä. Minulla on nyt numerot 1-4/92 ja 1-4/93 (yksi on tuplanumero). Onko noita julkaistu enemmän?
-
Naarassarjat: tietääkö joku monta numeroa tuota ilmestyi? Löysin Kulkukatin pojasta kuusi lehteä ja tilasin yhden Jyväskylän Lukuhetkestä. Minulla on nyt numerot 1-4/92 ja 1-4/93 (yksi on tuplanumero). Onko noita julkaistu enemmän?
Ei taida olla kun se ei ilmestynyt kuin parin vuoden ajan.
-
Kuinka paksuja kirjoja on mahdollista tehdä ja pysyvätkö ne koossa? Toverini meinaa hommata Ta-Nehisi Coates Black Panther -omnibuksen, 1224 sivua, ja minua kyllä hämmentää miksei tuote ole kolme nidettä ja pahvilaatikko...
-
L'Associationin Comix 2000 -antologiassa oli 2000 sivua, ja kyllä se varsin hyvin koossa pysyi...
Noin muuten sarjakuviin taitaa sopia aika huonosti sellainen ohut raamattupaperi, jolla saa tietysti hyvinkin isoja sivumääriä kohtalaisen helposti käsiteltäviksi paketeiksi.
-
L'Associationin Comix 2000 -antologiassa oli 2000 sivua, ja kyllä se varsin hyvin koossa pysyi...
Noin muuten sarjakuviin taitaa sopia aika huonosti sellainen ohut raamattupaperi, jolla saa tietysti hyvinkin isoja sivumääriä kohtalaisen helposti käsiteltäviksi paketeiksi.
Miksi raamattu sitten pysyy kunnossa. Vai johtuko siitä, ettei sitä juurikaan lueta tai edes selailla koskaan. Onko ne kaikki yli 100 vuotta kestäneet raamatut olleet ateistien tai passivista luterilaista uskoa potevien kodissa.
Tietysti voi olla kyse myös siitä, että Raamattua pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Kädet pestään ennnen siihen koskemista ja sivuja käänellään varovaisesti, ettei Jumala heitä rikkiä ja tulivettä päälle.
Tai sitten vaan pyhä sana on niin voimallista, että ohuet sivutkin pysyy kunnossa, ronskimmallakin otteella.
Täytyy myös katsoa käytännöllisesti tuota ohutta sivua. Jos sarjakuva tehtäisiin raamatun tyyppisille ohuille sivuille, niin näkyisikö se edellisen sivun sarjakuva läpi sieltä...ns. kuultaisi läpi. Tiedä näitä henkimaailman hommia.
-
Kuinka paksuja kirjoja on mahdollista tehdä ja pysyvätkö ne koossa? Toverini meinaa hommata Ta-Nehisi Coates Black Panther -omnibuksen, 1224 sivua, ja minua kyllä hämmentää miksei tuote ole kolme nidettä ja pahvilaatikko...
Kirjoissa (joku The Blah jota tehtiin 2004-2005) ennätys lienee reilut 7300 sivua joten tuo antaa jotain osviittaa.
-
Täytyy myös katsoa käytännöllisesti tuota ohutta sivua. Jos sarjakuva tehtäisiin raamatun tyyppisille ohuille sivuille, niin näkyisikö se edellisen sivun sarjakuva läpi sieltä...ns. kuultaisi läpi. Tiedä näitä henkimaailman hommia.
Tuota pointtia juuri ajattelin, sivun toisen puolen painojälki tulisi mahdollisesti läpi siinä määrin että kuvituksessa olisi selvästi huonon näköistä, teksteissä se vielä menettelee.
Paperin puolesta ne tietysti kestää hyvinkin ahkeraa selaamista, siihen ne on tehty (ja tietysti kunnollisella sidonnalla samasta syystä). (ja tietysti harvemmin perheen kuusivuotiaat niitä ahkerasti selailevat samalla hillovoileipiä mutustaen)
-
Tuota pointtia juuri ajattelin, sivun toisen puolen painojälki tulisi mahdollisesti läpi siinä määrin että kuvituksessa olisi selvästi huonon näköistä, teksteissä se vielä menettelee.
Paperin puolesta ne tietysti kestää hyvinkin ahkeraa selaamista, siihen ne on tehty (ja tietysti kunnollisella sidonnalla samasta syystä). (ja tietysti harvemmin perheen kuusivuotiaat niitä ahkerasti selailevat samalla hillovoileipiä mutustaen)
Kirjaston kirjoissa voi hyvinkin huomata, että vaikka jotain kirjaa luetaan tosi paljon, niin aika hyvin ne kestää. Sisäsivut ainakin. Ongelmana on kannet ja liima nidotuissa albumi-sarjakuvissa. Ne usein pettää ensiksi. Kirjastot on kyllä hyvin päällystänyt kirjat muovilla...se auttaa aika pitkään. Liimalle ei voi mitään, jos painossa käytetään paskaa liimaa.
Jos kaikki kirjat ja albumit voisi sitoa ja niiden kannet olisi tosi kestäviä, niin aika monta alppsria selviäisi tosi hyvin.
Kovakantiset sidotut kirjat taas kestää jopa satoja vuosia, mutta taitavat olla kalliita.
Liian iso ja paksu kirja on taas ongelmallinen lukea. Mulla raja menee tuossa Disneyn jättikirjoissa...ne vielä menettelee, mutta siitä ylöspäin alkaa jo olla pikkasen vaikeeta lukea esim sängyssä. Tommosta 7300 sivun kirjaa en edes halua...sehän vie jo melkein koko hyllyrivin.
Mikähän on painavin kirja. Keskiajalla kannet saattoi olla jotain metallia. Se Egyptin faaraoiden kuoleman kirja...olkohan se tehty metallilevyistä?
Sitten on myös juutalaisten toorat. En oikein ymmärrä miten sitä luetaan ja kuinka kaikki vanha testamentti mahtuu siihen. Tooramainen sarjakuva voisi olla muuten veikeä lukea.
-
Kovakantiset sidotut kirjat taas kestää jopa satoja vuosia, mutta taitavat olla kalliita.
Tämä ei taida koskea nykyisiä kirjoja. Luin jostain, että 1800-luvulla paperimassaan alettiin lisätä alunaa, jotta paperista tulisi valkoisempaa. Ilmankosteus aiheuttaa tuollaisessa paperissa kemiallisen reaktion, jonka seurauksena paperiin muodostuu hitaasti rikkihappoa. Omastakin hyllystä löytyy joitakin 1900-luvun alkupuolelta olevia opuksia, jotka haiskahtavat aika vahvasti rikiltä ja sivut ovat hapertuneet. Tosin happovapaata paperiakin tehdään, mutta en tiedä kuinka paljon sitä käytetään ja onko se tuollaista, jossa ei ole alunaa.
-
Tämä ei taida koskea nykyisiä kirjoja. Luin jostain, että 1800-luvulla paperimassaan alettiin lisätä alunaa, jotta paperista tulisi valkoisempaa. Ilmankosteus aiheuttaa tuollaisessa paperissa kemiallisen reaktion, jonka seurauksena paperiin muodostuu hitaasti rikkihappoa. Omastakin hyllystä löytyy joitakin 1900-luvun alkupuolelta olevia opuksia, jotka haiskahtavat aika vahvasti rikiltä ja sivut ovat hapertuneet. Tosin happovapaata paperiakin tehdään, mutta en tiedä kuinka paljon sitä käytetään ja onko se tuollaista, jossa ei ole alunaa.
Mulla on "Kuvallinen keittokirja" vuodelta 1899 ja siinä on kyllä vaalean ruskeat sivut. Ei ole varmaan pistetty alunaa. Hajukin on luokkaa "vanhan kirjan hajua". En kyllä tiennyt tämmöisestä alunasta mitään.
Olen aina ymmärtänyt, että se paperimassa on aina valkoista...eikä sitä ole mitenkään valkaistu.
-
Olen aina ymmärtänyt, että se paperimassa on aina valkoista...eikä sitä ole mitenkään valkaistu.
Mika, raaka paperimassa on kyllä aika ruskeata ja menee pakkausmateriaalien valmistamiseen. Painotuotteita varten massa tulee valkaista ja lisäksi on tietty erikseen kaikki päällystysaineet (esim. kaoliini), joilla saadaan hienoja pintoja.
-
Mika, raaka paperimassa on kyllä aika ruskeata ja menee pakkausmateriaalien valmistamiseen. Painotuotteita varten massa tulee valkaista ja lisäksi on tietty erikseen kaikki päällystysaineet (esim. kaoliini), joilla saadaan hienoja pintoja.
Niin telkusta vaan näkee, kun äijä vetää ison valkoisen paperirullan paperin poikki jollain pikku veitsen tyyppisellä jutulla. Yleensä näitä näjkee kun joku paperitehdas laukkautetaan tai siellä on lakko.
Tiedän, että puuta kaadetaan ja siitä toi paperi tehdään, mutta en yhtään miten ja kuinka sitä työstetään...pitäisi ehkä katsoa joskus joku youtube-video aiheesta.
-
,...
Kovakantiset sidotut kirjat taas kestää jopa satoja vuosia, mutta taitavat olla kalliita.
Liian iso ja paksu kirja on taas ongelmallinen lukea. Mulla raja menee tuossa Disneyn jättikirjoissa...ne vielä menettelee, mutta siitä ylöspäin alkaa jo olla pikkasen vaikeeta lukea esim sängyssä. Tommosta 7300 sivun kirjaa en edes halua...sehän vie jo melkein koko hyllyrivin.
Mikähän on painavin kirja. Keskiajalla kannet saattoi olla jotain metallia. Se Egyptin faaraoiden kuoleman kirja...olkohan se tehty metallilevyistä?
Sitten on myös juutalaisten toorat. En oikein ymmärrä miten sitä luetaan ja kuinka kaikki vanha testamentti mahtuu siihen. Tooramainen sarjakuva voisi olla muuten veikeä lukea.
.
Ei kun historuaa nyt.
Egyptissä käytettiin mm papyrusta, toki myös savitauluja mutta sieltä paperin idea on.
Keskiajalla käytettiin vellumia ja muita nahkaratkaisuja, permanentti myös sitten.
Kannet ovat pienin painoseikka kun mennään siihen kun kovat kannet alkavat olla järkevä ratkaisu, siellä 300+ sivua.
Pakollinen ratkaisu ei ole.
Mm Bone One joka kerää koko Jeff Smithin Luupäät yksiin kansiin on ihan yhtä kestävä kovissa kuin pehmeissä kansissa.
Paperin laatu siinä kuin liima- tai lankaratkaisun kohdalla auttaa kunhan painopuolella on ammattilainen ja teokseen panostetaan. Muoto ei takaa laatua.
Libristien ja muutamien kirjakauppa-alan sekä painajien kanssa tulee tällaisen nörtin puhuttua. Konsensus on ettei valtaosaa viime vuosina tehdyistä kovakantisista kirjoista ole pitkäikäisiä.
Paperi ei ole happovapaata, liima on mitä on ja painopaikka jossain missä ihmisarvoa ei tunnisteta.
-
Konsensus on ettei valtaosaa viime vuosina tehdyistä kovakantisista kirjoista ole pitkäikäisiä.
Näissä suurena ongelmana on usein se, että tehdään halpaa kovakantista eli sidonta on tehty liimauksella eikä langalla. Kovakantinen (IMHO) vaatii selkämykseltä hieman enemmän ja liima ei siinä mun mielestä ole hyvä ratkaisu. Lankasidontahan sitten kestää jo paljon paremmin kulutusta ja vääntöä.
-
Juurikin halpa osuus.
Kuluttaja uskoo ostavansa juhlaavaa ja kestävää, mutta jotta saadaan kunnon kate minimoidaan paitsi tekijöiden osuus myös fyysisen tuotteen valmistuskulut.
Muistutetaan ettei koske kaikkia kustantamo ja suinkaan mutta on ilmiö josta ei puhuta.
-
Mitä mieltä olette, että kuinka kauan nuo Carl Barksin kootut saattaisi kestää ajan patinaa. Onko niiden sidonta ollut ensiluokkaista. Rasteriahan siellä kyllä on, mutta sehän ei vaikuta kirjan kuntoon.
Meikäläisen käyttö kootuille:
Aina välillä tarkastan niistä jotain tarinaa ja välillä luen ne (tämä tapahtunut nyt 3 kertaa) putkeen. Sitten tähän vielä mahdolliset muutot, jossa aina sarjakuvat saattaa kärsiä.
Pitkin hampain olen antanut niihin koskea ja jos joku vieras on halunnut vilkaista niitä, niin on joutunut menemään pesemään kätensä oikein saippuan kanssa. Asettanut sen jälkeen kirjan pöydälle ja antanut siinä lukea.
Noi kirjat on mulle ehkä ne kaikista tärkeimmät sarjakuvista, joten olen aika tarkkana niiden suhteen.
Mietin vain, että mun käytöllä ne kyllä kestää, mutta kuinka monta sukupolvea ne saattaisi kestää, jos ne siirtyisi aina semmoiselle henkilölle, joka osaisi lukea niitä varovaisesti ja hartaudella.
-
Itselle kootut ja ankat ylipäätään ei ole juttuni joten on toisen ellei kolmannen käden tietoa.
Hyvinkin voi kestää sukupolvelta toiselle.
Periaatteessa jopa useamman sata vuotta ja silloin jopa jonkin asteen hiilinielukin.
Sarjakuva ja kirjat ovat lukemista varten.
Niitä voi rakastaa monella tavalla, toisille on se resuisille hiirenkorville lukeminen toisille aarteen vaaliminen.
Ja myös tuurilla on osuus säilymiseen. Itse jaan irakilaisten kirjakauppiaiden kannan ( kaikessa ylimielisyydessään) " kirjoja ei varasteta koska lukevat eivät varasta ja varastavat eivät lue"
Kirjakaupat, antikvariaatit ja sarjiskauppojen edustajat voivat korjata lausuntoa, mutta anastukset ovat harvinaisia.
Tulipalot, tulvat ja vesivahingot ovat painotuotteiden pahin vastus.
-
Ja myös tuurilla on osuus säilymiseen. Itse jaan irakilaisten kirjakauppiaiden kannan ( kaikessa ylimielisyydessään) " kirjoja ei varasteta koska lukevat eivät varasta ja varastavat eivät lue"
Kirjakaupat, antikvariaatit ja sarjiskauppojen edustajat voivat korjata lausuntoa, mutta anastukset ovat harvinaisia.
Tulipalot, tulvat ja vesivahingot ovat painotuotteiden pahin vastus.
Jos nyt varastaisin sarjakuvan jostakin, niin eihän se tunnu omalta. Hävettäisi niin paljon, että piilottaisin sen jonnekin ullakolle tai sitten antaisin sen jollekin, kun en voisi sitä katsella nurkissani.
En myöskään voisi omistaa jonkun toisen kähveltämää esinettä tai asiaa.
Parempi ostaa kaupasta ja pitää omatunto puhtaana.
Eräällä sarjisfestarilla yksi luultavasti maahanmuuttajataustainen henkilö katseli SS Libriconin Aku Ankkoja (50-luvun) ja ihmetteli ensinnä hintoja (muutama satanen) ja eikö myyjä pelkää, että ne varastetaan.
Meikä sanoi siihen, että jos jäät varkaudesta kiinni, niin tää sarjakuvaväki lynkkaa sut siihen paikkaan. Ilme oli tyypillä näkemisen arvoinen mun sanoista.
Ehkä sarjakuvaväki on määrätynlainen...ehkä se sarjakuva on meille kuin pyhä kapistus. Sitä ei varasteta ja sitä vaalitaan. Muutenkin suomalaiset on aika rehellistä kansaa...saati sitten sarjakuvaväki...tietysti joukkoon mahtuu kyllä mustia lampaita.
-
Jep, varkauksia varmastikin tapahtuu nollasta eroava määrä (myös esim. kirjastojen varastojen harvinaisuuksia kai katoilee joskus) mutta varmaankin vähemmän kuin vastaavia tuotteita muissa tuoteryhmissä.
Olikohan Ed Piskorin Hip Hop Family Tree -sarjiksessa jossa mainittiin kaikkein useimmin varastetuksi arveltu kirja, varhainen graffiti-kulttuuria esittelevä teos...(mutta ilmeisesti se kanssa myi sen verran että kauppiaiden kannatti pitää tarjolla)
-
Luen juuri Juan Díaz Canalesin kirjoittamaa ja José-Luis Munueran albumia Fraternity (Lion Forge, 2018). Oli ihan pysähdyttävä hämmästyksestä sivulla 40, kun tajusin sivujen olevan kulmistaan kauniisti pyöristettyjä (eli leikattu parin millin säteellä pyöreäksi).
Tämä yksityiskohta on samaan aikaan niin yksinkertainen ja upea, että täytyi heti siltä seisomalta tulla tänne kysymään, että oletteko bonganneet vastaavaa muissa opuksissa?
-
^^ Fantagraphicsin Captain Easy (https://www.fantagraphics.com/collections/captain-easy). On tosiaan sen verran hieno yksityiskohta, että tuli välittömästi mieleen.
-
Löysin kirpparilta kovakantisen pienikokoisen Lucky Luke -albumin Ranskalainen kokki vuodelta 2003. Takana näkyy hinta 5,50€ ja palautusviikko. Aloin miettiä minkä verran on olemassa kovakantisia sarjakuvia joita on myyty Lehtipisteissä?
-
Ei niitä varmaan paljon ole. Lehtipisteissä kun tila on ns. kortilla, niin tuskin kovin helposti ovat kovakantisia sen takia ottaneet. Tuo Lucky Luke on varmaan joku vahinko. :D Tekstikirjoja mitä näkee, niin pehmeäkantisia pokkareita nekin.
Paitsi, en tiedä minkä verran Lehtipiste on levittänyt kirjakauppoihin. Joskushan niitä on ollut muitakin kuin Suomalainen Kirjakauppa ja Akateeminen. Kustantajillahan on ollut tapana ottaa ainakin suosituimmista B.D. -nimikkeistä eri versiot lehtipiste (pehmeäkantinen) ja kirjakauppajakeluun (kovat kannet). Mangasta taas eri tyyppisiin paikkoihin menevät painokset poikkeavat ainoastaan kansien palautuskoodien ja hinnan osalta.
-
Tuli kirpparilla vastaan Roy Rogers ja Trigger lehti vuodelta 1960, sisäkannessa on yhden sivun sarjakuva Ville Viikari. Ja näyttää olevan muissakin numeroissa. Oletan että se olisi käännössarjakuva, jossain jaksossa leipomon ikkunassa näkyy "Bakery". Tunnistaakohan kukaan alkuperää vai onko kyseessä kuitenkin suomalainen "filleri"? Tekoäly heitti vinkiksi onkun Reino "Reiskan", joka on saattanut sen tehdä..
Alkuperäisistä Dellin Roy Rogers -lehdistä en vastaavaa löytänyt (tai tunnistanut)
-
Tuli kirpparilla vastaan Roy Rogers ja Trigger lehti vuodelta 1960, sisäkannessa on yhden sivun sarjakuva Ville Viikari. Ja näyttää olevan muissakin numeroissa. Oletan että se olisi käännössarjakuva, jossain jaksossa leipomon ikkunassa näkyy "Bakery". Tunnistaakohan kukaan alkuperää vai onko kyseessä kuitenkin suomalainen "filleri"? Tekoäly heitti vinkiksi onkun Reino "Reiskan", joka on saattanut sen tehdä..
Alkuperäisistä Dellin Roy Rogers -lehdistä en vastaavaa löytänyt (tai tunnistanut)
Kuva ois' kiva.
-
Oma lehti kotona, mutta Moogin arkistosta esimerkki linkkinä ja liitteenä
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33296
-
Tunnistaakohan kukaan alkuperää vai onko kyseessä kuitenkin suomalainen "filleri"? Tekoäly heitti vinkiksi onkun Reino "Reiskan", joka on saattanut sen tehdä..
Alkuperäisistä Dellin Roy Rogers -lehdistä en vastaavaa löytänyt (tai tunnistanut)
Tekoäly on tässä tyhmä kun asiaa ei ole vielä Kvaakissakaan käsitelty, ei se voi sitä tietää. Sen verran uskallan sanoa, että kyseessä ei ole kotimainen sarjakuva. Voisi olettaa että sarja on ostettu samalta yhtiöltä, joka on myynyt lehden nimisarjankin.
-
Kiitos, eli kavennetaan etsintää Dellin muihin sen ajan lehtiin...
-
Oma lehti kotona, mutta Moogin arkistosta esimerkki linkkinä ja liitteenä
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33296
Kun katsoo lisää noita esimerkkejä Moogin arkistosta, näyttää "läpipiirretyltä" tämä Viikari.
Melkeinpä vain pelkät ääriviivat otettu mukaan sarjikseen. Hirveän näköistä jälkeä.
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33278 (https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33278)
-
Ville Viikarihan on Melvin the Monster (https://comicvine.gamespot.com/melvin-the-monster/4050-1786/), tunnettu Ville Vallaton -kopio Atlas-kustantamon lehdestä. Tekijänä oli Joe Maneely. Lambiekin mukaan (https://www.lambiek.net/artists/m/maneely_joe.htm) Atlaksen päätoimittaja Stan Lee oli mukana luomassa sarjaa. Näköjään Viikaria julkaistiin Amerikassa myös yhden lehden verran nimellä Dexter the Demon.
-
Nice, kiitos.
Miten muuten löysit, vai oliko tuttu?
-
Sarja oli minulle tuttu, mutta en muistanut sen englanninkielistä nimeä. Alkuperäinen nimi löytyi kun googletin "comic book character reminding Dennis the Menace". Silloin kuvahaussa tuli Ville Vallatonta muistuttavien sarjojen joukossa Dexter the Demon. Siitä sitten googletin ”Dexter the Demon”, jolloin löytyi sarjan tekijä ja yleisempi nimi. Atlas-kustantamon (Marvelin edeltäjä) ja Stan Leen mukanaolo sarjassa oli minulle aivan uutta.
Ja tosiaan selvästi jotkin Ville Viikarit ovat läpipiirrettyjä. Ehkä alkuperäistä materiaalia ei saatu jostain syystä painolle.
-
Minun tekoälyni oli viisaampi ja tunnisti hahmon - tosin päin persettä:
"Kuvassa esiintyy sarjakuvahahmo Ville Viikari (tunnetaan englanniksi nimellä Little Iodine).
Ville Viikari on Jimmy Hatlon luoma hahmo, joka debytoi vuonna 1943 They'll Do It Every Time -sarjakuvassa ennen oman sarjansa saamista."
Minä näet otin vain osan sivusta ja tuupparin googlen kuvahakuun. Siinä ei näkynyt otsikkoa "Ville Viikari". Silti se osasi sanoa, että hahmo on Ville Viikari. Mutta Little Iodine se ei kylläkään ole. Hatlon hahmo on tyttö ja tyylikin aivan toisenlainen. Olisiko mennyt puolet tai vähän vajaa oikein. Mutta se mikä oli väärin, niin oli todellakin päin persettä.
Noh, täällä oli jo tunnistettu hahmo, mutta pitipä silti sanoa tämäkin tekoälystä.
Mielenkiintoista, että Roy Rogers on Western-Dell -lehdistä, mutta tämä Atlas, eli Marvel-kamaa. Niin ja joo-o! Nämä on Stan Leen käsikirjoittamia!
Timo
-
Älkää nyt helkkarissa jakako AI:n hallusinaatioita netissä. :) Jos väärät faktat ovat ennenkin helposti kertautuneet netin kaikukammiossa, niin nyt AI on steroideilla käyvä löppäsuu-idiootti, joka ei välitä vaikka kukaan ei koskaan enää löytäisi netistä mitään tietoa mistään.
-
Kun katsoo lisää noita esimerkkejä Moogin arkistosta, näyttää "läpipiirretyltä" tämä Viikari.
Melkeinpä vain pelkät ääriviivat otettu mukaan sarjikseen. Hirveän näköistä jälkeä.
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33278 (https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=33278)
Etsin netistä alkuperäisen vitsisarjan. Se on julkaistu Dexter the Demonissa #7, ja kyllä se ikävästi on samanlainen jo alkujaan! Eli ei ole läpipiirretty. Kopioin kuvan tähän. Ekassa ruudussa lukee "Stan" viitaten Stan Leehen.
-
Etsin netistä alkuperäisen vitsisarjan. Se on julkaistu Dexter the Demonissa #7, ja kyllä se ikävästi on samanlainen jo alkujaan! Eli ei ole läpipiirretty. Kopioin kuvan tähän. Ekassa ruudussa lukee "Stan" viitaten Stan Leehen.
Tuo viimeisessä ruudussa ilmassa leijuva lusikka! 🤭
-
Kysymyksiä
1.) Mistä voisi lukea sarjis arvosteluja? esim. Usagi Yojimbo: Kaitō '84 ... YouTubesta löytyy sekalaisia videoita, MUTTA onko jokin ihan must have paikka, joka aikaansa edellä...
2.) Kumpi näistä kaupoista olisi fiksumpi tilata sarjista: Adlibris vai Walts Comic Shop? Huom. postit maksaa ja Waltz täytyy tilata muistaakseni jollain 150 eurolla.
3.) Onko järkevää lukea mahdollisimman laajasti vai keskittyä esim. 3-5 sarjaan kerralla?
4.) Oma strategia on kerätä VAIN laatua. Vähemmän MUTTA tunne arvolta rakkaita. Esim. Absolute Batman, G.I. Joe, Usagi, TMNT. Onko tällainen lähestymistapa ihan väärä?
5.) En haluaisi lukea mustavalkoista sarjista lainkaan, onko järkevää? Värit kuuluvat näihin maailmoihin.
6.) Keräättekö yleensä jotain kirjailijaa / taiteilijaa? Sarjojen sijasta.
7.) Onko järkevin hankkia hyllyyn vain suomeksi käännettyjä sarjiksia? Harvinaisempia...
8.) Mikä teidän kuukausi budjetti sarjiksille? Taikka vuosi budjetti. Itsellä aika naurettava 1 kirja / 1 kk. (tavoite)
9.) Millainen on teidän lukunurkka? Missä asennossa ja valaistuksessa, millainen tuoli, pöytä, lepotuoli?
10.) Anna 1 huippu vinkki GENRE-sarjiksen alku taipaleelle? (Jos tulee mieleen jotain).
Esimerkiksi olen kuullut sellaisen että sarjista ei täydy lukea 1.albumista saakka, vaan on eri jatkumoita, kokoelmia, speciaaleja, jne. Olen myös ostanut: HC, TP, mutta esim. skipannut lehdet kokonaan. Eli jotenkin pidän (EU) Deluxe Editioneita parhaimpina. JA nyt esim. The Last Ronin trilogian HC kirjat todella jees! DC:n Absolute Edition kiinnostaisi ja TMNT Omnibus, jossa joku 1200 sivua.
-
Sanoisin melkein koko kysymyslistaan, ettei ole mitään oikeaa tapaa harrastaa. Usein harrastuksen rajaaminen ja tiettyjen juttujen jahtaaminen on ollut omalla kohdallani yhtä hauskaa kuin laajentaminen johonkin uuteen. Sen lisäksi ajan myötä maku muuttuu.
Omalla kohdallani jonkinlainen punainen lanka on ollut suomeksi julkaistujen sarjojen kerääminen (ja kokoelmassani poikkeuksen on muodostanut manga ajalta, jolloin sitä ei vielä merkittävissä määrin suomeksi edes käännetty). Tätä nykyä minulla ei ole kokoelmaa lainkaan.
8.) Mikä teidän kuukausi budjetti sarjiksille? Taikka vuosi budjetti. Itsellä aika naurettava 1 kirja / 1 kk. (tavoite)
Tämä on vaihdellut elämäntilanteen mukaan, ja nuorena olen monesti pakon edessä nipistänyt myös sarjakuvista, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ostaa. En siis millään muotoa näe mainitsemaasi määrää naurettavana ja pystyn edes muistamaan aniharvoja kertoja kun olen harmitellut jonkin ostamatta jättämistä, mutta sen sijaan olen monesti harmitellut päinvastaista.
Kirjasto mahdollistaa ja laajentaa/täydentää sarjakuvaharrastusta suuresti, ja olen ollut kirjaston suurkuluttaja koko ikäni, joten kokonaan ei ole sarjakuvaharrastus jäänyt tauolle edes silloin kun ei ole rahaa ollut käytössä lainkaan.
Harrastaminen on myös paljon muuta kuin ostamista, vaikka keräilypainotteisessa Kvaakissa juuri se puoli tahtoo korostua.
-
No Helmet kirjasto systeemi on toki huikea, MUTTA eihän siellä ole läheskään kaikkea? Jos haluaa lukea vaikkapa: G.I. Joe, TMNT, Transmetropolitian, niin en löydä kovinkaan paljoa materiaalia. Joka tapauksessa hyviä pointteja. Ihmettelen tuota että ei ole omaa kokoelmaa lainkaan.
-
Ihmettelen tuota että ei ole omaa kokoelmaa lainkaan.
Olen ulkosuomalainen ja myin kokoelmani viimeksi (viimeistä kertaa) Suomessa asuessani. Kymmenisen vuotta luin sarjakuvaa pääsääntöisesti sähköisessä muodossa, mikä on monessa tapauksessa täysin kelpo tapa harrastaa sekin.
-
Ok. Kiinnostavaa. DIGI-palvelut on kyllä hienoja. Se lukeminen vaan jotenkin hankalaa vaikka Panel to Panel ominaisuus käytössä.
-
Omat vastaukset kysymyksiin
) Mistä voisi lukea sarjis arvosteluja? V: Makuja on niin monia että kirjoitettuja arvosteluja hyödyllisemmäksi olen itse havainnut YouTube videot.
2.) Kumpi näistä kaupoista olisi fiksumpi tilata sarjista: Adlibris vai Walts Comic Shop? V: ei mitään kokemusta Walts comics shopista. Itse tilaan adlibriksesta ja comics buglesta. Adlibriksen -10%/-15% alennukset ja ilmaiset Postikulut yli 29€ tilauksiin. Hinnat voivat vaihdella hyvinkin paljon riippuen varastotilanteesta. Pakkaamisesta iso miinus koska eivät suojaa kuin joskus jollain paperilla. Pehmeäkantiset olleet viimeisen kahden vuoden aikana usein nurkista taitoksilla johtuen pakkaamisesta tai siitä että ovat liikkuneet paketissa. Comics bugle pakkaa todella hyvin, laittaa mukaan tarroja ja kirjanmerkkejä ja jonkun single issuen. Lisäksi ostoksista kertyy pisteitä joilla saa seuraavasta tilauksesta alennusta. Ilmaiset Postikulut. Muutaman kerran vuodessa todella hyviä alennuksia. Hinnat saattavat olla korkeammat kuin adlibriksellä mutta uudet tilattavissa 1-2kk ennen adlibristä ja preorder jopa aiemmin
3.) Onko järkevää lukea mahdollisimman laajasti vai keskittyä esim. 3-5 sarjaan kerralla? V: Itse olen huomannut että yhtä sarjaa lukiessa tulee kyllästyminen vastaan. Kannattaa lukea useampaa ja mielellään ihan erilaisia sarjoja.
4.) Oma strategia on kerätä VAIN laatua. Vähemmän MUTTA tunne arvolta rakkaita. Esim. Absolute Batman, G.I. Joe, Usagi, TMNT. Onko tällainen lähestymistapa ihan väärä? V: strategia voi muuttua kun olet saanut nuo mainitsemasi luettua ja etsit jotain uutta luettavaa.
5.) En haluaisi lukea mustavalkoista sarjista lainkaan, onko järkevää? Värit kuuluvat näihin maailmoihin. V: itselle ihan sama onko värit vai ei. Onhan värit mukavat mutta itse olen ostanut mustavalkoisena jos on tullut vastaan sopiva kokoelma ja edullisella hinnalla
6.) Keräättekö yleensä jotain kirjailijaa / taiteilijaa? Sarjojen sijasta. V: sarjoina. Keskittymällä vain tiettyihin tekijöihin jäisi sarjoista niin paljon lukematta
7.) Onko järkevin hankkia hyllyyn vain suomeksi käännettyjä sarjiksia? Harvinaisempia... V: ei mitään järkeä. Itsellä oli muutamaa numeroa vaille kaikki suomenkieliset marvel ja dc sarjikset. Sitten aloin täydentämään englanninkielisillä tarinoja joita ei ole julkaistu suomeksi. Lopulta aloin korvaamaan englanninkielisillä hyllyssä olevia. Nyt on jäljellä 30-vuoden hämikset ja joitakin kovakantisia. En enää edes kuvittele palaavani ikinä suomenkielisiin kun tietää kuinka paljon tarinoja puuttuu välistä, sivuja leikelty jne
8.) Mikä teidän kuukausi budjetti sarjiksille? Taikka vuosi budjetti. Itsellä aika naurettava 1 kirja / 1 kk. (tavoite) V: vaihtelee rahatilanteen mukaan yhdestä useampaan
9.) Millainen on teidän lukunurkka? Missä asennossa ja valaistuksessa, millainen tuoli, pöytä, lepotuoli? V: käytännössä kaikki fyysinen sängyllä ja digi-aku matkoilla sekä odotellessa jotain
10.) Anna 1 huippu vinkki GENRE-sarjiksen alku taipaleelle? (Jos tulee mieleen jotain).
Esimerkiksi olen kuullut sellaisen että sarjista ei täydy lukea 1.albumista saakka, vaan on eri jatkumoita, kokoelmia, speciaaleja, jne. Olen myös ostanut: HC, TP, mutta esim. skipannut lehdet kokonaan. Eli jotenkin pidän (EU) Deluxe Editioneita parhaimpina. JA nyt esim. The Last Ronin trilogian HC kirjat todella jees! DC:n Absolute Edition kiinnostaisi ja TMNT Omnibus, jossa joku 1200 sivua. V: en osaa antaa kyllä tähän vinkkiä kun oma tavoite on lukea kaikista kaikki. Ostokset keskittyvätkin nyt lähinnä vuosikymmeniin eikä yksittäisiin sarjoihin
-
Suuri kiitos. Tämä itseasiassa auttaa paljon. Tutustun tuohon ComicsBugle. "EU Free Shipping".
(nyt luen Usagia, koska kirjastossa yllättävän ok valikoima sitä. Odottelen The Last Ronin trilogiaa ja lopetan suorittamisen ainakin viikonlopuksi).
-
1.) Mistä voisi lukea sarjis arvosteluja? esim. Usagi Yojimbo: Kaitō '84 ... YouTubesta löytyy sekalaisia videoita, MUTTA onko jokin ihan must have paikka, joka aikaansa edellä...
Sarjainfo ja Tähtivaeltaja julkaisevat arvioita. Kannattaa tutustua Tähtivaeltajaan, vuosittain tulee muun muassa laaja katsaus jenkkisarjakuvaan.
3.) Onko järkevää lukea mahdollisimman laajasti vai keskittyä esim. 3-5 sarjaan kerralla?
Itse kerään laajasti kaikkea kiinnostavaa ja keskityn sitten kausittain lukemaan sitä mikä milloinkin kiinnostaa. On mukavaa kun on itsellä suht kattava käsikirjasto. Kaupunginkirjastoa minäkin suosittelen, sieltä hyllyistä voi löytää kaikkea mielenkiintoista. Helsingin Oodissa on aika mukavasti uutta amerikkalaista ja jopa brittikamaa.
4.) Oma strategia on kerätä VAIN laatua. Vähemmän MUTTA tunne arvolta rakkaita. Esim. Absolute Batman, G.I. Joe, Usagi, TMNT. Onko tällainen lähestymistapa ihan väärä?
7.) Onko järkevin hankkia hyllyyn vain suomeksi käännettyjä sarjiksia? Harvinaisempia...
Yksi strategia on tosiaan ostaa vain omasta mielestä parasta. Ekana voi lainata kirjastosta tai lukea diginä, ellei ole varma haluaako omistaa.
"Järkevyyteen" vaikuttaa lähinnä se että aiotko myydä joskus sarjiksiasi? Ulkomaisista voi olla vaikeampi päästä eroon.
5.) En haluaisi lukea mustavalkoista sarjista lainkaan, onko järkevää? Värit kuuluvat näihin maailmoihin.
Aika vähän on enää sellaisia huippusarjakuvia mistä jää paitsi ellei tykkää mustavalkoisesta. Joitakin, kuten Luupäät (Bone) on väritetty. Mieleen tulee ensinnä Walking Dead ja Judge Dreddin alkuajat ja parhaat mangat. Toki myös eurooppalaisen taidesarjakuvan puolella oli jotain mv-helmiä. Mutta värisarjakuvissakin riittää koluamista kenelle tahansa loppuiäksi.
10.) Anna 1 huippu vinkki GENRE-sarjiksen alku taipaleelle? (Jos tulee mieleen jotain).
En kyllä osaa antaa. Tai no, Valerian, eurooppalaisen scifin helmi, voisi olla yksi vinkki. Löytyy aika hyvin kirjastoista. Mutta videoita jos tykkäät katsoa, niin suomeksi löytyy mun kanava (https://www.youtube.com/channel/UCjF0hemNrhzem1UELc8bCVw), missä on sarjakuvamatskua oikeastaan laidasta laitaan. Eniten kuitenkin piirtämisestä. Blue Jay (https://www.youtube.com/@blujaypictures) tekee myös suomenkielistä sarjistubea. SarjakuvaTV harrastaa lähinnä festariohjelmien tallennusta ja haastatteluja (https://www.youtube.com/channel/UCPYw-TuJoKiZxnkxoRp8qeQ). Ja tietenkin on Geekkicast, Thing comics jne.
-
10.) Anna 1 huippu vinkki GENRE-sarjiksen alku taipaleelle? (Jos tulee mieleen jotain).
Onko sulle tuttu Frank Millerin tekemä Ronin kasarilta? Ilmestyi kolmena lehtenä suomeksikin. Voisi kiinnostaa sinua ja olla mielenkiintoinen myös keräilykohteena.
-
No täytyy varmaan tuohonkin tutustua. MUTTA ainakin Sarjismiehet Podcastissa useampaan otteeseen sanottu että moderni sarjis keskittyy enemmän kuvaan, eivätkä paneelit ole täynnä puhekuplia. Minulla on Mad Max ja Sin City -elokuvat. Muuten en Milleriä juuri tunne.
-
No täytyy varmaan tuohonkin tutustua. MUTTA ainakin Sarjismiehet Podcastissa useampaan otteeseen sanottu että moderni sarjis keskittyy enemmän kuvaan, eivätkä paneelit ole täynnä puhekuplia. Minulla on Mad Max ja Sin City -elokuvat. Muuten en Milleriä juuri tunne.
Eri Millerit.
Frank Miller on mustavalkoisen Sin City sarjakuvan luoja ja ohimennen pelasti Batmanin ja Daredevilin 1980-luvulla.
George Miller on se Mad Max ja Babe urhea possu elokuvantekijä.
-
jaa... okei, eli kun tehty Sin City elokuvat niin viitataan Frank Miller maailmaan MUTTA Mad Maxin on kehittänyt George Miller. JA nyt oli kyse sitten Ronin, joka ei liity mitenkään The Last Ronin (TMNT) maailmaan. Varmaan jos scifiä kokeilen jatkossa niin The Incel sarja.
-
jaa... okei, eli kun tehty Sin City elokuvat niin viitataan Frank Miller maailmaan MUTTA Mad Maxin on kehittänyt George Miller. JA nyt oli kyse sitten Ronin, joka ei liity mitenkään The Last Ronin (TMNT) maailmaan. Varmaan jos scifiä kokeilen jatkossa niin The Incel sarja.
Ei itse asiassa. Ronin on osa japanilaista kulttuuria, karkeasti yleistäen isännätön samurai.
Ronin liittyy väkisinkin The Last Ronin TMNT maailmaan sillä ilman Frank Millerin Daredeviliä ei olisi mitään TMNT maailmasta.
Millerin fiksaatio japanilaiseen kulttuuriin johti teini-ikäisiin mutantti ninja kilpikonniin.
-
Juu, komppaan, Ronin on huikea scifiä ja samuraimaailmaa yhdistävä sarjakuvaeepos. Millerillä tosiaankin Daredevilin puolella (joita aina voi myös suositella) vilahtelee paljonkin ninjoja etc. (Käsi-organisaatio). Mustavalkoisena ehdottomastikin suosittelen tutustumaan Conan Barbaarin maailmaan jos miekka & magia - tyyppinen kama innostaa. Myös Corto Malteset ovat itsestäni paljon kiintoisammat ja tunelmallisemmat kuin väreissä. Sama pätee Will Eisnerin Spirit-sarjakuvaan. Onhan noita siis. Makukin voi muuttua ja myöhemmin mv-sarjiksetkin alkavat tuntua jo paremmilta. Ja vice versa.
Itselläni ei nykyisellään ole mitään kokelman kerryttämistä mielessä, ostan lähinnä vain - itse asiassa tilaten - Tex Willeriä (jälleen yksi sarjakuva joka on parhaimmillaan mustavalkoisena ja tunnetuinkin siinä muodossaan) kun Spidermaniakaan ei irtonumeroan tuppaa enää Hyvinkäältä löytymään (lähinnä käyn Cittarissa, Prismassa menee hermot joten en tiedä onko siellä). Nuori Tex Willer on joskus ostolistallani mutta jäänyt irtonumeroita siitä väliin. Nuoremapna keräsin valtavan kokoelman (jos kiinnostaa muuten ostaa jotakin, saa kysyä, voi löytyä jostain luolieni syövereistä) ja nyt se vain...lojuu. Tilanpuute ja kirjojen lukemisen innostus (ja pelaaminen) vienyt aikaa sarjiksilta.
Mitä muuten olet kilpikonna mieltä kovakantisista sarjakuvista? Itseäni ehkä hiukan alkanut ärsyttää koska a) paino on valtava verrattuna pehmytkantisiin ja b) hintaa tuppaa kertymään myös enemmän ja c) On niitä hankalampi lukeakin. Keräilyarvo suomenkielisissä ehkä kovakkantisissa parempi ja pysyvämpi toki.
Kannattaa tosiaan ostaa myös englanninkielisenä suomen lisäksi koska laajentaa niin paljon sitä mitä voi lukea. Itseäni suorastaan harmittaa kun kielipää ei taivu ranskaan, siinä sitä vasta olisikin luettavaa.
Ai niin, olen myös ostellut taannoin (nekin jossain täällä...) Argentiinan markkinoille alunperin tehtyjä englanninkielisiä sarjakuvia, Etelä-Amerikasta löytyy erinomaisia sarjistaiteilijoita (kilen päällä on se nimikin mutta en nyt saa päähäni, tehnyt muistaakseni Hellblazeria...?).
Koko maailma on täynnä hyvää sarjakuvaa.
Happy Hunting!
PS: Se argentiinalainen joka piirsi Hellblazeria on Marcelo Frusin mutta kuinkas ollakaan se EI ole se jota muistelen. Mutta hyvä se on Frusinkin: https://en.wikipedia.org/wiki/Marcelo_Frusin
PSS: Ja kun kaivelin muistiani ja wikipediaa, löysin sen toisen argentiinalaisen, Eduardo Risso, jonka Boy Vampire - sarjakuvaa olen siis aikoinaan ostanut ja lukenut (ja 100 Bullets sarjakuvaa voin myös suositella). https://en.wikipedia.org/wiki/Eduardo_Risso
-
Kysymyksiä
2.) Kumpi näistä kaupoista olisi fiksumpi tilata sarjista: Adlibris vai Walts Comic Shop? Huom. postit maksaa ja Waltz täytyy tilata muistaakseni jollain 150 eurolla.
Toimittaako AdLibris nykyään postin kautta?
En ole moneen vuoteen tilannut niiltä mitään. Viimeisen jouduin hakemaan DB-Schenkerin toimipisteeltä, lähimmältä R-kioskilta. 27km ajomatka yhteen suuntaan.
-
Toimittaako AdLibris nykyään postin kautta?
En ole moneen vuoteen tilannut niiltä mitään. Viimeisen jouduin hakemaan DB-Schenkerin toimipisteeltä, lähimmältä R-kioskilta. 27km ajomatka yhteen suuntaan.
AdLibriksellä on monia tapoja joilla paketti voidaan toimittaa, en muista oliko posti (taisi olla...) myös. Hinnat vaihtelevat ilmeisesti paljolti toimitustavan ja toimittajan mukaan. Sen kerran jälkeen kun AdLibris ns. itse valitsi toimittajan (halvin tapa) niin se tuli tänne pikkuperiferiaan ihan kummalliseen automaattiin ja firmalle josta en ole ikinä kuullutkaan (enkä edes muista sitä enää). Kolusin kysellen kanssakulkijoilta koko ostarimme läpi ja vihdoin löysin yhden pylvään takaa kyseisen firman automaattilokeron. Jatkossa maksoin mieluummin enemmän ja toimitus tuli paikkaan josta osasin sen hakea ilman Odysseiaa. O tempora o mores.
-
Sarjakuva-aiheiset isot kysymykset kuten "miten sarjakuvia kannattaa toimituttaa asumukseensa" voisi kyllä edelleen laittaa omiin ketjuihinsa, niin muutkin ne halutessaan löytävät vielä ensi vuonnakin, ja jättää tämän satunnaisille sillisalaattikysymyksille, jotka eivät mene oikein mihinkään.
Yleensä tosiaan jokainen joutuu katsomaan oman asuinseutunsa ja -tapansa mukaan, mitä menetelmää kannattaa käyttää, toimituspalveluissa on käytännön eroja, jopa saman palvelun toiminnassa eri maakunnassa. Johan minä kirosin sitäkin, että 2000AD:n lähetykset tulivat vain kotiinkuljetuksella ja tämähän on tosi kätevää, jos asuu kartanossa, jossa on hovimestari tai voi lähettää ne työpaikalleen, minkä teinkin, ja sitten tuli jotain ihme säätöä Tullin kanssa, koska niihin pitäisi kai laittaa "oma nimi c/o yritys" selventääkseen, ettei tämä ole mainitun puulaakin virallista postia (Coton Deuxin kauluspaidoissa ei ollut tämmöistä säätöä kun ne kumminkin tulivat EU:sta).
Täällä maaseutukeskuksissa Suomalaisen tilausvalikoima on huomattavan laaja, ja niteen voi sitten hakea sieltä myymälästä, myyjän takaa hyllystä ilman pakkausta kuten muutkin kirjat, niin ole mitään yllätyksiä lähetyksen kunnon suhteen.
-
voi lähettää ne työpaikalleen, minkä teinkin, ja sitten tuli jotain ihme säätöä Tullin kanssa, koska niihin pitäisi kai laittaa "oma nimi c/o yritys" selventääkseen, ettei tämä ole mainitun puulaakin virallista postia
Tulee nyt ulkomuistista, mutta ulkomailta tilattaessa vastaanottaja taitaa jossain määrin olla vastuussa lähetyksen sisällöstä, koska ulkomainen lähettäjä ei voi olla (suhteessa suomalaiseen viranomaiseen).
Selkärankaan iskostui aikanaan vanha sääntö siitä, että jos yrityksen nimi tulee ensin, on yrityksellä oikeus avata se (varmaan joku postivastaava, pienemmässä firmassa varmaan toimari). Sitten jos työntekijän nimi tulee ensin, on yrityksen avaamatta toimitettava paketti ko. henkilölle.
Tietenkään käytännössä en koskaan ole ollut töissä yrityksessä, jossa olisi ketään kiinnostanut tuon taivaallista, mitä postia respaan saapui.
-
Mitä muuten olet kilpikonna mieltä kovakantisista sarjakuvista? Itseäni ehkä hiukan alkanut ärsyttää koska:
a) paino on valtava verrattuna pehmytkantisiin
b) hintaa tuppaa kertymään myös enemmän
c) On niitä hankalampi lukeakin
Sarjakuvakokoelmani on niinkin huikea kuin:
- Absolute Batman, Absolute Green Lantern (TP)
- Usagi (TP)
- James Bond (HC)
- The Last Ronin (HC)
- G.I. Joe, Void Rivals (DE)
Kaikissa näissä formaateissa on etunsa. TP kulkee helposti mukana repussa ja lukeminen on painon ja materiaalin vuoksi ok MUTTA niin vain paneelit ovat todella kiinni keskiosassa että 10 % kuvasta hukkuu.
HC on jämäkkä ja suurempi sivukoko helpottaa tekstin lukemista. Parempi paperin laatu tekee kuvista kauniimpia, etenkin värimaailma. Jos lukee sängyllä, niin painoa ei juurikaan huomaa.
Energon Universe DE kirjat ovat tällä hetkellä olleet parhaimmat. Riittävän suuri sivukoko, paperin laatu, tekstit, värit, taide ylipäätään suurempaa kuin TP. Ja sitten se lisämateriaali + että mukana speciaaleja sun muuta. Tuo kaikki panostus tekee noista Deluxe Edition kirjoista arvokkaan tuntuisia.
Usagia luen suomeksi ja englanniksi, normi + Space. James Bond on suomeksi. Kaikki muu englanniksi. Englannin kielisiin sarjiksiin on paljon helpompi keskittyä. Voi johtua siitä että harrastan myös elokuvia. Eli laitan kuulokkeet ja eng.tekstityksen. Niin ikään paljon helpompi keskittyä.
...
Olen nyt lukenut jo melko laajasti. Sanotaan 40 eri sarjaa, MUTTA jotenkin kummasti veri vetää: Batman, TMNT, Usagi, G.I. Joe suuntaan. The Incal näytti hienolta. Se voisi olla suomeksi ihan kova sarja kerätä. Yritän olla kiirehtimättä. Tämä sisällön valtava määrä on yllättänyt. Ihmisten ympäri maailmaa tulisi tietää sarjiksista. Nämä menevät minulla jopa elokuvien yli.
Aikanaan olen lukenut kaikki: Asterix, Lucky Luke, Tintti, Marsupilami, Corto Maltese, mitä näitä nyt on, Valerian ja monta muuta ns. "perus sarjista". Arvostan äärimmäistä luovuutta, piirrosjälkeä, värimaailmaa, ylipäätään sellaista hulluutta, jossa on kuitenkin järkeä. Esim. G.I. Joe (EU) tuntuu ihan mahdolliselta ja realistiselta, niin aikuismaiseen suuntaan homma on vedetty, sitä sekopäisyyttä unohtamatta.
-
(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTD_ELvbQZzKn5_mZ5kf9xG0se3te81TOb4XAwSdl-jaBtOlGf2Sco16TDH&s=10)
Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä formaattia. Tiiliskivi, MUTTA ainakin olisi lukemista. Tuota IDW jatkumoa myös kehuttu.
-
G.I. Joe: A Real American Hero Deluxe Edition Book One. Kuvauksessa sanotaan että: Collects G.I. Joe: A Real American Hero #301-310. Nyt kun 300 ylittyy, niin onko kyseessä ns. "uudelleen käynnistys" ja paluun tekee Larry Hama, joka vastuussa universumista?
Tämä ei liity Energon Universumiin. Mietin vain että jos lukisi samaan aikaan kahta G.I. Joe runia.
-
G.I. Joe: A Real American Hero Deluxe Edition Book One. Kuvauksessa sanotaan että: Collects G.I. Joe: A Real American Hero #301-310. Nyt kun 300 ylittyy, niin onko kyseessä ns. "uudelleen käynnistys" ja paluun tekee Larry Hama, joka vastuussa universumista?
A Real American Hero jatkaa Marvelin alunperin 1980-luvun alusta lähtien julkaisemaa jatkumoa tarinallisesti ja numerollisesti. IDW käynnisti sarjan uudelleen aluksi härnäkkeellä numero 155,5 joka viittaa siihen, että Marvelin julkaisema lehti loppui numeroon 155. Marvelin aikana Hama kirjoitti pääosan tarinoista, mutta muitakin kirjoittajia oli. IDW:n kaudesta lähtien Hama on kirjoittanut tarinat itse. Mitä ilmeisimmin Image siis jatkaa IDW:n aloittamaa lehteä samalla numeroinnilla.
-
Ok, tutkin tuon IDW kauden. Sitä kehuttu ja toki samaa sarjaa Imagella. (Hama)
-
Ok, tutkin tuon IDW kauden. Sitä kehuttu ja toki samaa sarjaa Imagella. (Hama)
Ja myös jo Marvelin kausi oli hyvä, etenkin jonnekkin hiukan reilu sadanteen numeroon saakka. Loppuvaiheessa ainakin omasta mielestäni kuvituksessa alkoi liiaksi näkyä 1990-luvun tyylin vaikutus ja tarinakin tuntui väsähtäneeltä. Mutta IDW:n uudelleenaloitus oli kuin paluuta hyviin aikoihin. Ei ihan kultakauteen, joka mun mielestä oli jossain numeron 50 molemmin puolin, mutta aika lähellä kuitenkin.
-
Itse taas yritin lukea ihan 1.jaksosta alkaen, mutta ei toiminut lainkaan sellainen yksinkertainen meno. Kuten animaatioelokuvassa. Jos koko elokuva on melkein vain yksi suuri battle. EU:ssa G.I. Joe on tehty aikuiseen makuun.
-
2.) Kumpi näistä kaupoista olisi fiksumpi tilata sarjista: Adlibris vai Walts Comic Shop? V: ei mitään kokemusta Walts comics shopista. Itse tilaan adlibriksesta ja comics buglesta. Adlibriksen -10%/-15% alennukset ja ilmaiset Postikulut yli 29€ tilauksiin. Hinnat voivat vaihdella hyvinkin paljon riippuen varastotilanteesta. Pakkaamisesta iso miinus koska eivät suojaa kuin joskus jollain paperilla. Pehmeäkantiset olleet viimeisen kahden vuoden aikana usein nurkista taitoksilla johtuen pakkaamisesta tai siitä että ovat liikkuneet paketissa. Comics bugle pakkaa todella hyvin, laittaa mukaan tarroja ja kirjanmerkkejä ja jonkun single issuen. Lisäksi ostoksista kertyy pisteitä joilla saa seuraavasta tilauksesta alennusta. Ilmaiset Postikulut. Muutaman kerran vuodessa todella hyviä alennuksia. Hinnat saattavat olla korkeammat kuin adlibriksellä mutta uudet tilattavissa 1-2kk ennen adlibristä ja preorder jopa aiemmin
Ihan vahingossa tuli tehtyä pieni vertailu. 27.8 Adlbrikselle tuli viimeinkin yksi omnibus jonka laitoin tilaukseen aamulla. Illalla tuli ilmoitus että omnibus on loppu toimittajilta eikä sitä saa enää mistään. Menin äkkiä comics buglen sivuille ja sielläkin omnibus oli out of stock. Iski jo pieni paniikki ja yhtäkkiä muistin Walts comic shopin. Sielläkin luki out of print mutta sai kuitenkin lisättyä ostoskoriin ja sarjismiehistä muistin vielä koodin ilmaisille postikuluille.
30.8 tuli mieleen viimeinen mahdollisuus tilata erääntyvillä pisteillä comics buglesta joten tilasin sieltäkin omnibuksen.
Ilmoitus toimituksen lähtemisestä liikkeelle tuli 31.8 comics buglesta eli heti seuraavana päivänä. Vastaava ilmoitus toimituksen lähtemisestä liikkeelle tuli 31.8 Walts comic shopista eli tilauksesta lähetykseen meni neljä päivää.
Paketit saapuivat juuri siinä järjestyksessä kuin tilasinkin eli walts 7.9 ja comics bugle tänään 8.9. Walts comic shopissa ainakin tällä kerralla vähän hitaampaa saada paketti matkaan. Paketit olivat samaa kokoa. Walts comics shop tilauksen mukana tuli kirjanmerkki ja walt comics tarra. Comics buglen mukana tuli kirjanmerkki, comics bugle tarra, tällä kerralla tilauksittain vaihtuva supersankari tarra oli Hulk ja lisäksi yksi single issue.
Merkittävin ero oli suojauksessa. Walts yksi kierros kuplamuovia omnibuksen ympärillä ja comics 4-5 kierrosta kuplamuovia kuten yleensäkin. Kummassakin ympärillä suojapaperia estämässä liikkumista. Comics buglessa lisäksi vielä ylimääräinen pahvinpala alla ja päällä
Kumpikin suoriutui hyvin joten tämän testin perusteella voin ihan hyvin jatkaa tilausta molemmista. Nopean vertailun perusteella jotkut tuotteet näyttivät olevan Walts comic shopissa halvempia ja jos tilaa aina sen verran että tulee ilmainen toimitus niin on kannattavaa tilata tuolta. Yksittäisissä edullisempaa tilata comics buglesta kun on ilmainen toimitus. Adlibrikseltä joissakin tapauksissa on kaikkein edullisin tilata mutta tuntuvat aika huonosti saavan nyt uusimpia omnibuksia varastoon.
-
Adlibrikseltä joissakin tapauksissa on kaikkein edullisin tilata mutta tuntuvat aika huonosti saavan nyt uusimpia omnibuksia varastoon.
Useimmista teoksista ei välttämättä varsinkaan Adlibriksellä ole omaa varastoa, vaan tilaavat kustantajan varastosta vasta kun asiakas on tilannut heiltä. Läheskään aina noilla nettimyymälöillä ei ole käsitystä siitä mikä on kustantajalta loppu. Onneksi on myös kauppoja, joilla netissä tilatessa näkyy oman varaston tilanne.
-
Walt'silta ja Buglelta on tullut yleensä molemmilta tosin hyvin pakattuna kaikki tavarat, eli toisella on ollut monta kerrosta kuplamuovia, ja toisella yleensä pari kerrosta, ja pakkauspähkinöitä. Ja pahvilaatikko tietysti molemmissa.
Adlibrikseltä taas tulee niin onnettomissa paketeissa, että sieltä en kyllä tilaa, ellei löydy oikein hyvällä alennuksella. Viimeksi tuli yksittäinen omnibus pakattuna liian isoon laatikkoon, jossa ei ollut mitään pehmusteita. Onneksi ei ollut kolahtanut mihinkään.
Waltsilta kesti myös välillä vähän pidempään toimitus, mutta ilmoittivat siitä sähköpostilla etukäteen, että heille oli tullut todella iso määrä tilauksia, kun oli isompi alennuskamppanja, mutta pyrkivät postittamaan mahdollisimman nopeasti.