Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : mruokoko 14.07.2004 klo 23:22:05
-
Itselläni löytyy noin 3000 sarjakuvaa
Onko kellään laittaa paremmaksi?
-
Joskus olen meinannut laskea, mutten ole viitsinyt.
20-30 hyllymetriä summittaisesti arvioiden.
-
Jos kaikki lehdet lähtisi laskee, tulisihan siinä yli 3000, ehkä jopa 4000. Olen yrittänyt karsia huonompaa materiaalia pois kaapeista, mutta eihän mitään raaski pois heittää :)
-
Noin 10 kuutiota. On niitä liikaa, kiitos kysymästä.
-
Vaatehuoneessa on joku kuusi laatikoa vanhoja marveleita yms. Kirjahyllyssä useita hyllymetrejä. Portaiden alla useita laatikoita Akuja. Eli onhan noita kerääntynyt jonkun verran. n.10v. on tullut keräiltyä sarjiksia, nyt on onneksi hieman haaliminen vähentynyt. Johtuu ehkä siitä että olen saanut usean etsimäni sarjan täydelliseksi. :)
-
Mulla ei oo edes tuhatta. Repikää siitä ;D
-
En ole laskenut, mutta määrä kasvaa tasaiseen tahtiin.
Tässä on 1998 otettu kuva sarjakuva/pokkarikokoelmistani. http://koti.mbnet.fi/~zuge/comixfreak/kuva/kokoelma.jpg (http://koti.mbnet.fi/~zuge/comixfreak/kuva/kokoelma.jpg)
Ja tässä pari vuotta sitten otettu kuva hyllystäni, http://koti.mbnet.fi/~zuge/comixfreak/kuva/kokoelma2.jpg (http://koti.mbnet.fi/~zuge/comixfreak/kuva/kokoelma2.jpg) mutta sen jälkeen olen hankkinut luultavasti jo ainakin 1,5 hyllymetriä uusia lehtiä ja albumeita etc. :)
-
Mulla ei oo edes tuhatta. Repikää siitä ;D
Mulla ei oo varmaan kolmeakymmentä...
8)
-
Mulla ei oo varmaan kolmeakymmentä...
8)
Höh! :-\
-
No niin... onneksi olkoon welzu, FreakyMike, VesaK, Jarmo, Jukka ja Timo ja kaikki muut, joilla hermeettinen määrä paperia. Turha on sitten minua pyytää muuttohommiin...
Kävin tuossa yksi päivä täällä Espoossa yhden täälläkin kvaakkailleen sarjakuvapiirtäjän kotona ja hänelläkin oli sellainen huoneellinen. Siis huoneellinen! Onneksi asuu omakotitalossa, joten tuskin vähään aikaan muuttaa, kun pihallakin oli jokin iso projekti kesken...
Itse henkilökohtaisesti en harrasta minkäänlaista keräilyä. Estää nimittäin aika tehokkaasti vapautta ja liikkumista. Sarjakuvien omistamisessa olen aika lailla samoilla linjoilla Hazartin kanssa. Mullon kai jotain 30 kans. Ehkä 33. Jopa 39... En jaksa laskea, kun niitä on niin paljon. Itse asiassa juuri tällä hetkellä mulla taitaa olla tuo kirjastosta lainattujen sarjisten kokoelma tuossa toisessa hyllytasossa laajempi... ;D
Mitä sitä turhaan täyttämään kämppäänsä kuutiokaupalla sarjakuvaa, josta et 90 prosenttiin enää koskaan koske, paitsi muuttaessa. Ja sitten on turha ihmetellä, minne ne kaikki kaverit on kadonnu... "ääähhh, ei kai taas sen yhen miljoonia sarjislaatikoita! Ja tietenkin ylin kerros..."
-
Mulla ei noiden sarjakuvien suhteen ole mitään ongelmaa muuttamisessa. Niitä voi änkee muovipusseihin eikä paina hirveesti. Kirjojen kanssa on sitten ikävämpi. Niitä kun on aika lailla enempi kun sarjakuvia...Ja ne painaakin..
-
Mä voin lähtee muuttamaan, kun päivästä sovitaan, jos joku tarttee apua Hki-Tre-Lahti suunnalla.
Sarjakuvien ja kirjojen hankkimisen filosofia on mielenkiintoista. Jonkunhan sekin pitää nimittäin tehdä!?
-
Sarjakuvien ja kirjojen hankkimisen filosofia on mielenkiintoista. Jonkunhan sekin pitää nimittäin tehdä!?
Sehän on sellainen "pelastakaa lapset"-juttu.
Kerätään sarjakuvat ja kirjat pois etteivät lapset saa pahoja vaikutteita.
Täytyisi varmaan joskus laskea paljonko on sarjakuvia tullut haalittua. Siinä vaan on se vaara että kun tietää tarkan luvun niin voi saada slaagin kun tajuaa paljon siihenkin on kulunut rahaa.
;D
-
Täytyisi varmaan joskus laskea paljonko on sarjakuvia tullut haalittua. Siinä vaan on se vaara että kun tietää tarkan luvun niin voi saada slaagin kun tajuaa paljon siihenkin on kulunut rahaa.
Toisaalta saman asian ajaa pelkkä kirjahyllyyn katsominenkin.
-
Jossain 3000 tienoilla lienee.
Justiin muuten lisäsin kokoelmaan muutaman albumin, kun kävin Hgin Suomalaisessa kirjakaupassa ja hankin muutamia suomalaisia albumeita hintaan 0.90 e/kpl. Lehdon ja Mannisen Hunajakenno, Ulla ja Jorma Etton Joulupukin päiväkirja sekä Ubu 1 siinä oli. Dupuyn ja Berberianin Päiväkirja albumista maksoikin jo huimasti enemmän, 1.90 e.
-
Toi Hunajakenno on kyllä hyvä.
-
Niin... justis on muutettu helsinkiin.
Joo, oli raskas kantaminen ja ei ole vielä kaikki pahvilaatikot purettuna.
Mutta aika kivuttomasti kävi kun oli iso kasa sukulaisia avustamassa.
Loppuviimeeksi se isoin työ on kuitenkin kalusteiden muuttamisessa,
sarjikset menee pikkulaatikoissa kevyesti.
Mutta donnerwetter että näiden järjestämisessä on kyllä puuhaa. >:(
Ja minun kannaltani keräilyn syvin olemus on seuraava:
Jos sarjiksia ei ole itsellä hyllyssä, on pahuksen vaikea esim. lukea
kaikki hämähäkkimiehet, blueberryt, Ken Parkerit tms. järjestyksessä läpi.
Silloin kun se halu iskee.
Haluan, että kaikki on tallessa ja saatavilla.
Harmi vaan, etten ehkä saa kaikkea maailman sarjakuvaa arkistoitua.
-
Haluan, että kaikki on tallessa ja saatavilla.
Harmi vaan, etten ehkä saa kaikkea maailman sarjakuvaa arkistoitua.
Tää on totta.
Tässä vähän aikaa sitten oli juttua, että joku USA:lainen oli saanut kerättyä kaikki DC comicsin sarjakuvat 1930-luvulta lähtien.
Siinä on jo panostettu.
-
Ai niin. Lomani aluksi laskin sarjakuvani ja sain tulokseksi tuommoiset 2100 sarjista - siis nidosta. Jos laskee kokoomista ihan lehtinä niin eiköhän tuo luku tuplaantune. Kokoomina ostettuna on hieman halvempaa eikä jää puuttumaan välistä.
Kirjoja oli n. 650 kpl.
Ja nämä luvut kasvavat koko ajan. Vaikka en minä tiedä keräilenkö sarjiksia. Minä LUEN niitä. Toisin kuin noiden kirjojen kanssa - kolmasosa kirjahyllyssäni olevista kirjoista olen lukenut :P
-
Haluan, että kaikki on tallessa ja saatavilla.
Niin minäkin 8) Se on sitten mukava aina tonkia esim. kvaakkiin kirjoittaessa kirjahyllyä ja tarkistaa faktat sieltä. Laskin eilen sarjakuvani ja 1700 oli kertynyt. About 1300 Aku Ankkaa ja 400 muuta.
-
Mä en muuten ikinä ole laskenut Aku Ankkoja mukaan sarjakuvieni listaan. En ole ihan varma mistä se johtuu. Ehkä siitä, että niitä on niitä niin paljon ja olen niin laiska.
Tosin ei mulla Akujakaan tällä hetkellä varmaan paljoa yli sataa ole (lähinnä kaikki missä on julkaistu Rosaa ja lisäksi jokunen Barks).
Taskareitakin oli jossain vaiheessa muutama kymmen, mutta nyt ei taida olla kymmentäkään..
-
Jos mä en laskis Akuja mulla olisi tasan 400 sarjakuvaa. Eikös Aku Ankka kuitenkin ole sarjakuva ;)
-
No onhan se.
Nykyisin mä en jaksa laskea Agentti-X9:kään mukaan.
Mutta ei sulla paljoa vähempää ois kun mullakaan, Leo.
-
Hohoo. Onhan noita viisi lundia-tyyppistä kirjahyllyä täynnä. Lattiasta kattoon. En ole jaksanut laskea saati luetteloida. Liikaa?... en tiä. Hyllyssä kun olla pitää monenmoista, näetsen jos kirjasto on kiinni tai siellä ei yleensä edes ole sitä mitä tarvitsee.
Timo
-
Mitenköhän paljon tulisi valehdeltua jos sanoisi, että 500 paikkeilla. Siis kotona olevat. Vanhempien luona olevat mukaan otettuna määrä varmaan kolminkertaistuisi.
Ja sitähän ei oikeasti ruveta miettimään, miten paljon niihin on rahaa mennyt. Ainakaan ääneen. Ja vaimon ottaessa asian puheeksi aihetta vaihdetaan hyvin nopeasti mutta hienovaraisesti. "Onko tuo uusi paita" saattaa tuurista riippuen tuoda hyväksyvän hymyn tai kuhmuja. Pienempiä kuhmuja joka tapauksessa kuin aiheesta keskustelemisen jatkaminen. ;)
-
Kuinka moukkamaisia ovat ihmiset, jotka kirjahyllyn nähdessäni kysyvät: "Mikset ole vain lainannut niitä kirjastosta?". Ei sarjakuvia lainata kirjastosta. Ne ostetaan ( jos mahdollista).
Menenkin heti laskemaan sarjakuviani. Jos tulos on alle tuhat, niin lähden heti divariin.
Pitääkö akuankatkin laskea? Eiväthän ne nyt ole kunnon sarjakuvia!
-
Pitääkö akuankatkin laskea? Eiväthän ne nyt ole kunnon sarjakuvia!
Köh köh... Täällä olevat ihmiset selvästi kerjäävät sitä, että hylkään jälleen kaikki muut sarjakuvat ja rupean ainoastaan Ankistiksi. Eikös tämä ole käsitelty jo moneen kertaan? Mikähän määrittää sarjakuvan? Omasta mielestäni selkeä tarina, jossa on piirroksia ja yleensä puhekuplia. Useimmissa sarjakuvissa on myös ruutuja ja näin ollen katuojia. Aku Ankassa on näitä kaikkia! Olisiko kiva, jos olisitte keränneet hikihatussa ne kaikki Marvelin sarjakuvat ja minä tulen ja sanon, etteivät ne ole sarjakuvia! Mulla on 400 "muuta" sarjakuvaa Aku Ankkojen lisäksi sen takia, että' harrastan sitä. Niitä muita olisi joku 1500 jos harrastaisin vain sarjakuvia yleensä. Montakos Aku Ankkaa Laineen Jukalla on? Varmasti enemmän kuin minulla ja ihmettelenpä, jos hän ei laske Aku Ankkoja tuohon laskuun mukaan. Se Aku Ankka -ihan totta- on sarjakuva!
-
Tuli tuolla jo aikaisemmin esille, mutta pitäisikö kokoelmat laskea yhtenä vai kokoelmaan koottujen lehtien määrä? Esim. Aku Ankassa se voi tuoda paljonkin eroa eri kerääjien kesken, vaikka kaikilla olisi samat Aku Ankan numerot. Toisella olisi vain näköispainos-kokoelmat ja toisella alkuperäiset.
Näin suomalaisittain se lisäisi paljonkin sarjakuvien määrää, kun esim. nykyisissä Megassa ja X-menissä on neljä lehteä yhdessä ja DC spesiaalissakin kolme.
-
Siis mä lasken julkaisun mukaan. Näkkärit lasken kunkin yhdeksi kappaleeksi. Erilliset lehdet omiksi kappaleiksiin.
-
Mä oon välillä niin numerofriikki, että tekis mieli laskea alkuperäisnumeroiden mukaan. Aikoinaan mulla oli omat Marvel- ja DC-lehdet listattukin alkuperäisnumeroiden mukaan. Tietenkin oli perinteinen listakin, missä oli listattu suomalaiset lehdet.
Nyt tuota alkuperäisnumeroiden listausta käytän vain Byrnen sarjakuvissa, mutta siinäkin on syynä vaan se, että tietää, mitä puuttuu ja mitä on...
-
Ei kun lasketaan hyllymetrejä ja kuutiotilavuuksia.
Siitä se todellinen volyymi ilmenee.
-
Ja jos sarjakuvien kuutiotilavuuden vielä suhteuttaisi huoneiston kokoon, niin voisi olla vielä parempi. Siitä voisi tehdä jonkinlaisen asteikon, että kuinka monta sarjakuvakuutiota/huoneistokuutio. Tietenkin 1 olisi maksimi ja itse asuisi jossakin muualla kuin kotonaan, mutta antaisi se kyllä hyvän vaikutelman.
-
Itse asiassa 0.00268 mF on sangen pieni arvo, mikä viittaa siihen että kokoelma käsittää irtolehtiä muinaisista Siivet-julkaisuista, joissa on pyritty paitsi mahdollisimman vähäiseen ilmanvastukseen, myös tekemään julkaisuista mahdollisimman vähäkapasitanssisia minimoimalla liimapinta ja sen kestävyys olemattomiin. Siksi niistä tulikin aina vääjäämättä irtolehtipainoksia.
Meillä Mishima-instituutissa on vastikään kehitetty uusi, mullistava sarjakuvatiheyden mittaustekniikka, joka perustuu yksinkertaiseen ja vanhastaan hyväksi koettuun vastusmittaukseen. Yleismittarin toinen anturi kiinnitetään pinon päällimmäisen julkaisun etukanteen ja toinen pinon viimeisen julkaisun takakanteen. Riittävän tiheä ja täten runsas kokoelma on suoraan verrannollinen tilanteeseen jossa kokoelman sisäinen vastus lähestyy ääretöntä.
Mikäli kuitenkin on havaittavissa, että kokoelman sisäinen vastus alkaa pudota mittauskelpoisiin arvoihin, vaikka sen sivumäärä ja kuutiotilavuus on huomattava, niin silloin on tarkasteltava uudelleen koeolosuhteita. Onko esimerkiksi Nakke Nakuttajan vuosikerta 1957 kukaties tippuvan vesihanan alla, jolloin sähkönjohtavuus paranee ratkaisevasti? Nakke Nakuttaja on Suomen sarjakuvahistorian aliarvostetuin julkaisu, josta ei paljoa kostu, joten sen kostuminen ei ole suuri materiaalinen tappio. Mutta entäpä jos Nakke Nakuttajan paikalla olisikin Kippari Kallen vuosikerta 1953, jonka arvo lähentelee kiloeurojen tasoa?
On siis syytä tähdentää tarkkuutta koeolosuhteissa. Elektrolyysiammeessa saadaan aivan toisenlaisia, vertailukelvottomia mittaustuloksia, jo johtuen siitäkin että mitä vetisemmässä tilassa kokoelma on, sitä kauempana sen sisäinen vastus on äärettömästä. Kokoelman rahallinen arvo putoaa suorassa suhteessa sisäisen vastuksen kanssa. Paperimassaksi uitettu Sarjakuvalehden vuosikerta 1949 ei tuota iloa kenellekään, ja niinpä myös sen sisäinen vastus on tyypillisesti 2 kilo-ohmin luokkaa. Mishima-instituutti korostaa, että tätä annettua ohjearvoa ei kannata tarkistaa kotikoeolosuhteissa.
On myös todettu, että kuivissa tiloissakin on havaittu koesarjan yhteydessä ennustamattomia anomalioita. Esimerkiksi Korkeajännitys-vuosikerta 1955 missä hyvänsä pinon sisällä edistää mittausvirran kulkua niin että paksukin kokoelma vaikuttaa mittaustulosten valossa mitättömältä. Asia korjaantuu poistamalla Korkeajännitys koepenkistä.
Päinvastainen ilmiö on todettu vuoden 1953 Pecos Bill -vuosikerran yhteydessä. Ilmiö on saanut ymmärrettävän selityksensä, kun on havaittu että Pecos Bill -vuosikerta oli sidottu kernimuovisiin kansiin, mitkä merkitsevät liki täydellistä eristystä. Pecos Billin eristäminen jonnekin hyvin kauaksi muualle on muutenkin suositeltavaa.
Muista poikkeusilmiöistä mainittakoon Sähkölaitos-Ankka, Jännä-Jussi 2/1953 ja Ihmeellinen Atomi, jokainen omista syistään.
Tulevaisuudessa Mishima-instituutti pyrkii laajentamaan sarjakuva-aineiston mittausmenetelmiään pH-testeihin. Erityisen lupaavaa happaman paperin hapertumista on havaittavissa ennen vuotta 1950 painetuissa hienopaperijulkaisuissa. Tällöin voidaan happamuuskokeella määritellä suoraan paitsi julkaisun ikä, myös sen todennäköinen kunto, josta voidaan suoraan laskea julkaisujen rahallinen keräilyarvo niihin käsin koskematta.
-
No pH:sta en tiedä, vaikka joistain jää aikan hapan maku suuhun, mutta minulla on ehkä 80 sarjakuvaa. Riippuu siitä, mikä kaikki lasketaan. epäselviä tapauksia ovat esim.:
- sarjakuvaautomaatin lipareet
- Aseman minisarjakuvat
- pienlehdet, joista ei joka sivulta löydy sarjakuvaa
Suosin kirjastoja.
-
Pidin itsestään selvänä, että tilavuus mitataan upottamalla sarjakuvat nesteeseen ja tarkastelemalla nesteen pintatason muutoksia. Vain näin saadaan tarkkoja tuloksia tilavuusmittauksissa.
Tokihan kaikilla on joka lehti muovitettuna?
-
Jeesus.
-
Kiva.
Nyt kun joku vielä mittaisi sarjakuviensa sielun painon, kuten sikarintuntijat tekevät. Eli punnitsevat koko setin painon, polttavat paalun poroiksi ja mittaavat tuhkan.
Alkuperäinen paino - tuhkan paino = sielun paino.
Siitä vaan. Paljonko painoi?
-
Nyt kun vielä joku ilmoittaisi haluavansa tulla polttohauddatuksi sarjakuvakokoelmansa kera...
Lukekaa Daniil Harmsia elkääkä miettikö joutavia. Mitään ette kumminkaan mukaan saa.
-
Kun mulla on niin vähän sarjiksia, niin testamentatkaa kaikki lehdet ja albumit mulle. On sitten eläkeiässä hauskaa, kun alkaa jengi potkimaan tyhjää...
8)
-
"Lukekaa Daniil Harmsia elkääkä miettikö joutavia. Mitään ette kumminkaan mukaan saa"
Älä, ihan tosi?
(anteeksi sarkasmini ja lievä närkästykseni koska ymmärrän toki että tuo oli sellainen heitto. Lähes yhtä tarpeellinen kuin oma vastaava hengentuotokseni hetki sitten "Jeesus", ja sitäpaitsi jokainen ihminen jokainen sekunti miettii "joutavia", suurin osa ihmisen ajatuksista ja teoista on yleismaailmallisessa mittakaavassa katsoen lähinnä merkityksteöntä ja joutavaa mutta muistaakseni sitä kutsutaan elämäksi. Onko kirppu eläimenä joutava? Entäpäs kissan ajatukset? Ja miksi minä kirjoitan täällä jonninjoutavia kun olisi öh parempaakin tekemistä ja laitanko ikinä näitä sulkeita kiinni vai kuinka tässä näin pääsikin käymään...apua...olen joutunut johonkin luuppiin...)
-
Eiku ihan tosissaan, 30 vuotta hullluna haalii sarjakuvia tai kaikenlaista semmosta nurkkiinsa ja sitten, äkkiä, tulee semmoinen olo että mitäs hemmettiä minä tällä kaikella teen? (Ei tule tietenkään kaikille, niinkuin ei tullut sillekään ukolle joka menehtyi kämppäänsä kun sanomalehtikokoelmansa lysähti päälleen...)
Jotenkin viskumpi oli mieli sillä ranskalaisella (sveitsiläisellä?) keräilijällä, joka hoxasi, että mihis minä oikeastaan tarvitsen 50.000 sarjakuva-albumia ja karsi satsin 1.000 kappaleeseen. No, sanokaas tuo Don Rosalle...
Mutta silti kaikkien, ihan kaikkien pitää lukea Daniil Harmsia. Eikä Jukka Virtasen elämäkerta liioin ole ollenkaan huono lukemus.
-
Olen jo jossain toisessa yhteydessä paljastanut sarjakuvakokoelmieni traagisen kohtalon :'(.
Nykyinen "kokoelmani" taitaa käsittää tasan 11 artikkelia.
(Muutama Corto, yksi Manara, pari Mikki Hiiren kulta-aikaa ja kaksi ankalliskirjaston osaa. Sekä Mannisen-Lagerstedtin historiallinen paskaklassikko Toinen ristiretki).
Ajattelin ostaa Blueberryjä tilipäivän jälkeen. Sitten kokoelma on ainakin 17 kappaleessa.
-
Daniil Harmsilla on kivoja kirjoja. Jukka Virtasen elämäkertaa en ole lukenut.
-
Itselläni on alkanut kuvasarjalehtiä kertymään nurkkiin jo kaukaisella seitkytluvulla ja vaikka vauhti onkin välillä hieman hiipunut, niin vuosien aikana on niitä kertynyt, arvioidaan nyt karkeasti, "ihan kivasti".
Ei aavistustakaan miten niitä pitäisi yrittää alkaa laskea. Joskus yritin mutta sitten kun käteen sattui mielenkiintoinen lehti jota en ollut lukenut vuosiin niin keskenhän se jäi.
Sitten jos jonkinlaisia keinotekoisia rajoja pitäisi vetää, eli jättää esimerkiksi kokooma-albumit tai Aku Ankat pois (miksi muka?) niin ei sekään auttaisi paljoa. Jos joku sarja pitäisi luokitella "kaupalliseksi roskaksi" tai "lastensarjakuvaksi" tai muuten jättää lukematta se kokoelmansa osaksi niin rajanveto on aina vaikeaa. Itse asiassa Akujen määrästä osaan sanoa kaikkein tarkimmin, eli täydellinen 80-luvun kokoelma ja "muutama pahviloota naapurivuosikymmeniltä".
Sitä paitsi en ole kerännyt kokoelmaani päästäkseni pätemään netin keskustelupalstoilla, vaan ihan vain omaksi ilokseni. Taisin jo kertoakin että kesän alussa lisäsin kokoelmaani uskonnollisia sarjakuvatraktaatteja, jotka ovat aika stydiä kamaa ja ansainneet paikkansa kokoelmassani.
Sanotaan nyt että tuskin ne kaikki sopisivat kerralla yhteen henkilöautoon, tuskin edes pienempään pakettiautoonkaan. En oo kylläkään kokeillu.
-
Sarjakuvista se Jukka Virtanenkin oppi lukemaan, lukihäriöisesti mutta kuitenkin.
"Kuvassa keskellä Jukka Virtanen" -teoksessa kerrotaan myös, että 60- ja 70-luvun suomalainen piilokameraviihdyttäjä Risto Vanari olisi kaupannut puolentusinaa ideaa jenkkilöihin Hanna-Barberalle.
Sitten on näitä lepposia kansantarinoita mukana paljon myös:
"Vakkinen hukuttautui 40-luvulla Kaakkolammiin. Hän sitoi itsensä paperinarulla kiinni Kastor-rautahellaan. Narut vettyivät poikki ja kalmo nousi pintaan. Hella nostettiin lammesta ja uunissa oli puolentoista kilon hauki."
-
Daniil Harmsin paras juttu on ehdottomasti sininen vihko n:o 10.
Se menee näin:
sininen vihko n:o 10
Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia. Hänellä ei liioin ollut hiuksia, joten häntä sanottiin punatukkaiseksi tietyin varauksin.
Hän ei pystynyt puhumaan, koska hänellä ei ollut suuta. Edes nenää hänellä ei ollut.
Hänellä ei ollut käsiä eikä jalkojakaan. Eikä vatsaa, selkää tai selkärankaa eikä edes sisälmyksiä. Hänellä ei ollut yhtään mitään! Joten on epäselvää, kenestä on kysymys.
Taitaa olla parasta, ettemme puhu hänestä enempää.
Klassikko jo syntyessään vähän samaan tapaan kuin Raymond Carverin novelli vielä yksi asia
Ja sarjakuvakokoelmasta vielä. Suomalaisia omakustanteita löytyy pari, juuri muuta ei. En ole oikein keräilijätyyppiä. Ai niin. Timo Mäkelän vaaleanpunaisen pilven ostin kun se oli kirjakaupassa tarjouksessa. Maksoi 1,90 euroa.
-
Jep, Harms on hieno ja tuo on ihan loistojuttu. Pidin Sattumista tosin enemmän kuin tästä "uudesta" kokoelmasta.
-
Juu. Munkin mielestä Sattumia on parempi. Se uus on vähän tylsempi. Tosin se pitkä tarina oli hyvä. Ja elämäkerralliset katkelmat myös.
Harmsin vahvinta alaa on kuitenkin nuo lyhyet välähdykset.
-
Tässä vähän aikaa sitten oli juttua, että joku USA:lainen oli saanut kerättyä kaikki DC comicsin sarjakuvat 1930-luvulta lähtien.
Siinä on jo panostettu.
Siinä on jo muutama lehdykkä kerätty, tällä hetkellä n.31000 kappaletta. Kyseinen keräilijä on muuten nainen, mikä on aika yllättävää.
Yhden englantilaisen hepun kokoelmasta puuttuu enää yksi DC ja muutamaa sataa vaille olevia kokoelmia lienee muutama.
Miltä tuollainen 30000+ lehden kokoelma sitten näyttää?
Hyvin järjesteltynä tältä:
(http://koti.welho.com/apuska/DC/DCs1.jpg)
(http://koti.welho.com/apuska/DC/DCs2.jpg)
muutama lehti vaikeammasta päästä: kuka tunnistaa kaikki? (Yksi noista on faksimile-alkuperäisen olemassolo on epävarma)
(http://koti.welho.com/apuska/DC/DCs3.jpg)
-
Ei tarpeeksi, mutta kokoajan ne lisii. Toisaalta mitä vanhempi niin sitä enempi.. Niin eihän mulla niin paljoa sitten voikkaan olla :)
-
Oho... Hieman on ainakin lehtiää...
Minun lehti kokoelma rajoittuu aika pahasti tuohon 300 tai vähemmänkin, minulta on ns. "kieletty" sarjakuvien tilaaminen ja ostaminen, mikä rajoittaa minun sarjakuvien keräilyä, mutta onneksi huoneessa on vielä lisää tilaa, kun entinen huone oli pieni komero, ettei ollut tilaa.
Olen kateellinen niille, joilla on enemmän sarjakuvia.
Miten muuten albummit lasketaan sarjakuvien määrään? Sillä yksi kaveri laski lehdet ja sen lisäksi albummit.
-
"Albumit". ;) Yksi 'm'.
Kai sitä voi halutessaan tarkentaa, että moniko on lehtiä, albumeja, kirjoja tai pokkareita.
Itse en osaa sanoa, paljonko minulla on, mutta olenpahan omassa kämpässäni semmoisen vaatekomeron laittanut kirjastoksi. ;D
-
Kävin tuossa yksi päivä täällä Espoossa yhden täälläkin kvaakkailleen sarjakuvapiirtäjän kotona ja hänelläkin oli sellainen huoneellinen. Siis huoneellinen!
Tällä hetkellä saisin tosi hyvät vertailuluvut, jos vain millään ehtisin laskea sarjakuvalehtiäni. Noh, toisaalta, festareitten jälkeen kaikilla Kvaakkilaisilla on samanlainen pino kotonaan.
(http://www.isihei.fi/tmp/pino.jpg)
-
Tällä hetkellä saisin tosi hyvät vertailuluvut, jos vain millään ehtisin laskea sarjakuvalehtiäni. Noh, toisaalta, festareitten jälkeen kaikilla Kvaakkilaisilla on samanlainen pino kotonaan.
Siinäpä onkin varsinainen ... jysäys lehtiä. Isonko painoksen otitte?
-
Mullakin on ihan liikaa lehtiä. Tänäänkin niitä kertyi sellaiset kymmenisen lisää pienellä kirpparikierroksella. Pitäisi varmaan alkaa erikoistumaan joihinkin tiettyihin lehtiin, koska oikeasti tarvitsen jonkin lisärakennuksen sarjakuville. En ole oikein ikinä laskenut sarjakuviani, mutta kyllä niitä muutama löytyy.
Joudutko Mattipekka pitämään kaikkia Jysäyksiä kotonasi? Eikö niitä säilytetäkään jossain mmm.. muualla??
-
Itselläni on "oikeita" sarjakuvia reilu hyllymetri. "oikeiksi" lasken erilaiset albumit joita varsinaisesti luen (Millerit, Pari Sandmania, Dilbert- ja Larsonkokoelmia, vanhoja underground- sarjiksia, suomalaista "taidesarjista" yms.). Siis kaikenmaailman aku ankat, taskarit yms. (joita on sitten laatikoittain) jäävät kokoelmasta pois.
Ja onhan minulla vielä perintönä saatu (ja kovin rakas) Kari Suomalainen- kokoelma. Siis älytön määrä miehen albumeita :)
EDIT: Ja kaikki Tampereenkokoisissa ja suuremmissa kaupungeissa suvat: vihaan teitä sydämeni pohjasta. Saatte sarjakuvanne halvalla divareista, te onnekkaat pirulaiset >:( Täällä ei ole mitään :'( *Kotkalaista katkeruutta*
-
Joudutko Mattipekka pitämään kaikkia Jysäyksiä kotonasi? Eikö niitä säilytetäkään jossain mmm.. muualla??
Ei nyt sentään, 10.000 lehteä (eivät siis kuvassa) makaa jo lehtipisteen varastossa, kuvassa olevat ovat suoramyyntiä, siis festareita, kirjamessuja yms. varten
-
Joudutko Mattipekka pitämään kaikkia Jysäyksiä kotonasi? Eikö niitä säilytetäkään jossain mmm.. muualla??
Ei nyt sentään, 10.000 lehteä (eivät siis kuvassa) makaa jo lehtipisteen varastossa, kuvassa olevat ovat suoramyyntiä, siis festareita, kirjamessuja yms. varten
Niin. Unohdin taas että tässä on kyseessä ihan lehtipisteisiin asti ulottuva lehti.
-
On mulla päässyt joskus yli kymppitonninkin mutta aina välillä rupean niitä myymään.
On mulla nyttenkin toki paljon enemmän kuin 3000.
on sulla viestejäkin aika paljon...
-
Noin 60. Isoveli oikeestaan pienenä keräili kaikkia sarjakuvia. Kiitos siitä hänelle. *Kumarrus*. Itse olen tilannut vain Akkaria ja sitten ostanu muita sarjakuvia. Kiinnostais, et tilaako kuka mitäkin sarjakuvia? ;)
Vieläkin Tilaan Ite Aku Ankkaa.
-
Minä olen tällainen aloittelijakeräilijä. Vasta on tullut parisen vuotta sillälailla "paremmin" haeskeltua Akuja. Kansioita on jotain reilut 35, kovakantisia muutama kymmenen ja taskareita n. 150. Jos katsoo hyllyjä kymmenen vuoden päästä, niin saattaa olla aika kasat jo kertyny
;).
-
mullon vaan jotain 1500
-
Ei ole tullut laskeneeksi, mutta paljon on! Lisää kuitenkin on pakko saada.
-
Aika arviopohjaisesti heittäisin, että 35-45 metriä. Mitä se tekee yksittäisinä lehtinä tai alppareina, en kyllä ryhdy laskemaan...
-
aijai.... olen vasta aloittanut sarjakuvien keräilyn 22 omaa sarjakuvaa :-[ :-[
-
Kokoelma pienenee hurjaa vauhtia. Voi olla, että teen virheen kun myyn lähes kaikki pois, mutta nähtäväksi jää kaduttaako joskus. Marvelit ovat lähteneet kaikki, Aku Ankat kovalla vauhdilla jne. Hyllyyn jää ainoastaan Agentti X9:t, Modesty-krääsä ja Tintit. Tarkotuksena olis kartuttaa vähitellen omaa kokoelmaa Franquinin alppareilla, jos nyt jaksais innoistua.
Tällä hetkellä about 100-200 lehteä, eli n. 10% siitä mitä oli vuoden alussa.
-
Tarkotuksena olis kartuttaa vähitellen omaa kokoelmaa Franquinin alppareilla, jos nyt jaksais innoistua.
Kyllähän nyt noista helmistä jaksaa kyynisempikin innostua. Klassikoita, jotka eivät vaan suostu vanhenemaan.
Kandee tsekata, jos haluaa harvinaisempaa matskua esim. serigrafioita, luonnoskirjoja...
www.comics-itrade.com
www.ebay.fr ja www.ebay.be
-
Aivan liikaa.
Mutta ei niistä raaski luopua kun ne ovat kuin osa perhettä ;D
-
Meilläpäs on kotona yhteensä ainakin 8,1 kuutiota!!!
Plus kellarissa vielä vajaa kuutio lisää mutta toivottavasti tulee taas vesivahinko ja päästään niistäkin eroon. ;D
-
Ihan liikaa hyllytilaan nähden, mutta muutei kuitenkaan tarpeeksi kun niitä pitää kokoajan hamstrata lisää.
noin 250 alppaa ja 600+ lehteä. Olisi varmaan enemmänkin jollei olisi pitänyt tilanpuutteen takia antaa risaksi luettuja taskareita ja tex willereitä pois.
-
Tässä minun sarjakuvani:
( jotakuinkin tämän hetkinen tilanne )
-56 kansiollista Aku Ankka lehtiä ja kuukauden sarjis ekstroja eli 1456 + noin sata päälle = 1556kpl
- kaikki 317 AA taskaria + 16 teema- ja erikoistaskaria= 333kpl
- Roope Setä Lehdet= 136kpl
-AA päivästä päivään 11 kpl
-AA juhlasarjat kaikki 1-10 eli 10kpl
-Ankalliskirjasto 6kpl
-Ankantekijät 5kpl
-AA näköispainoskirjat 16kpl
- muut Disney kovakantiset 22 kpl + Dragon Lords ja Lentävät ratsumiehet= 24kpl
-muut kovakantiset sarjakuvakirjat 8kpl
-Joulumateli ja Jouluparaatiboxit= 24kpl
-2kpl Barks Jenkkialbumia
-Aku-, Joulu- ym. palat 38kpl
-Iines lehti 16 kpl
-AA jumbo 6kpl
- AA aikakone 3kpl
-TK eli taikaviittalehti 5kpl
-ulkomaiset Disney lehdet 24kpl
-muut Disney albumit, lehdet ja kirjat noin 80 - 90 kpl
- Tex Willer Lehdet 45 kpl
-Maxi Texit ja kronikat 12kpl
-Tex suuralbumit 10kpl
- 42 kpl Marvel ja Dc supersankari lehteä
-16 kpl USA:laista lehteä
-Tintit 9kpl
-Asterix 6kpl
-Muut suomalaiset ja ulkomaiset lehdet, albumit ja kirjat noin 70 - 100 kpl
-Ankkalinnanpamaus lehdet 11kpl
- Sarjakuvia ja niiden tekiöitä käsitteleviä teoksia 4kpl
eli tekee yhteensä: noin 2500 - 2600 sarjakuva ja niihin liittyvää lehteä, albumia ja kirjaa
- AA näköispainos kirjat laskin siis yhdeksi kirjaksi, mutta itse aidot normaali lehdet laskin kaikki erikseen
-
Mulla on noin 76 AA taskaria:Arwi.
Niin ja Roope setiä mulla on: 8 kpl : Arwi :
Taskarin teemareita löytyy 4:kpl. Eiks kukaan vastaa :Arwi
EDIT: Yhdistin kolme peräkkäistä Arwin viestiä. Käytä muokkaa-toimintoa mieluummin.
-
Eiku ihan tosissaan, 30 vuotta hullluna haalii sarjakuvia tai kaikenlaista semmosta nurkkiinsa ja sitten, äkkiä, tulee semmoinen olo että mitäs hemmettiä minä tällä kaikella teen?
Kuunnelkaa hei vielä Vesan järjen ääntä ennen kuin jatkatte tätä keskustelua!!!
Oikeesti, kaikille jotka kerää sarjakuvia massiivisesti tulee tietyssä vaiheessa kummallinen olo (oksettaa, pyörryttää, ahdistaa jne) ja sen jälkeen tajuaa, että tässähän ei ole mitään järkeä.
Siis kaikille niille, jotka (vielä) ovat suht terveitä, normaaleja ihmisiä. Silloin kannattaa kuunnella sielunsa voihketta ja heittää ne ylimääräiset 12,5 kuutiota antikvariaatiin/ paperinkeräykseen (Pienen osan saa pitää! Max 10%!).
Tuloksena a) muuttaminen helpottuu b) paha olo poistuu. Takuuvarma juttu! Tämä on testattu!!
T. Nimim. kokemusta on ja prosessi jatkuu!
-
On... reippaasti! Mulla on 50 aku-ankka-kansiota, 300 hämistä ja 142 muita marveleita, 10 marvel-pokkaria, 4 marvel-kirjaa, 300 aku-ankan taskukirjaa, Jumboja 10, Aku-ankan juhlajulkaisuja 12, Asterixeja n.20, Lucky Lukeja 20, Tex Villerin sarjakuvia yli 60, sekä muita ( Imagen lehdet, Nalle-Puh, jne... on yht. 300! ) ja Mustanaamioita on 500, kiekua ja kaikua on 1 kirja...
Laskin suurimman osan lehdistä, ja siinä oli 3000 ainakin. Loppuja en jaksanut laskea... ;D
-
Kuunnelkaa hei vielä Vesan järjen ääntä ennen kuin jatkatte tätä keskustelua!!!
Oikeesti, kaikille jotka kerää sarjakuvia massiivisesti tulee tietyssä vaiheessa kummallinen olo (oksettaa, pyörryttää, ahdistaa jne) ja sen jälkeen tajuaa, että tässähän ei ole mitään järkeä.
Siis kaikille niille, jotka (vielä) ovat suht terveitä, normaaleja ihmisiä. Silloin kannattaa kuunnella sielunsa voihketta ja heittää ne ylimääräiset 12,5 kuutiota antikvariaatiin/ paperinkeräykseen (Pienen osan saa pitää! Max 10%!).
Tuloksena a) muuttaminen helpottuu b) paha olo poistuu. Takuuvarma juttu! Tämä on testattu!!
T. Nimim. kokemusta on ja prosessi jatkuu!
Eriävä mielipide.
Itsellä tuo 12,5 kuutiota ei edes riitä. tuskin 40 kuutiotakaan.
En halua muuttaa muutenkaan, paha olo ei poistuisi, se ongelma on jossain muualla. Vaikka olihan tuossa tuo kohta "suht terveitä ja normaaleja".
Kiva.
Totta kyllä sillä rahalla mitä on kiinni sarjakuvissa ja kirjoissa olisi hankkinut viisi autoa tai yhden "merkki" auton. Tai isomman asunnon. Kesämökin.Tai kunnon purjeveneen.
mikään noista ei olisi tehnyt minua sen onnellisemmaksi.
Eikä pahaa oloaniolisi korjannut suomalaiskansallinen perusmetodikaan rahan järkisijoitukseen.
Maksani ja harvat aivosolut kiittävät kuitenkin tästä valinnasta.
Perikunta ei varmaan.
Asia on niin että jos järjellä elämän tarkoitusta ajattelee niin hyvin nopeasti itsemurhatilastot kipuavat yli ilmakehän rajojen.
Keräilijän elämäntapa on valitsemani itsepetoksen laji.
Ja muutamien harvojen ja valittujen ihmisyksilöiden lisäksi ainoa positiivinen syy jatkaa vaellusta tällä planeetalla.
Onnea keräily ei tuo. Ei sen lopettaminenkaan.
Hyvä jos jollekin toimii.
Onnellisuus syntyy jostain muista asioista. Tai sen puute.
-
Edelliseen vielä lisäys. Sarjikset kestää pitempään kuin auto ja niillä on parempi vaihto arvo.
-
Tuloksena a) muuttaminen helpottuu b) paha olo poistuu.
a) Tosikerääjällä ei ole varaa muuttaa mihinkään, ja vaikka olisikin, niin se käytetään sarjakuviin.
b) Keräilystä syntyvä paha olo on vähän niin kuin krapula; jos sitä alkaa pelkäämään, voi jäädä paljosta paitsi.
-
Tuloksena a) muuttaminen helpottuu b) paha olo poistuu. Takuuvarma juttu! Tämä on testattu!!
Kohdan a voin allekirjoittaa, jo muutaman hyllymetrin pakkaaminen laatikoihin ja kuljettaminen vaatii aikaa ja tilaa. Mutta että paha olo poistuisi, siitähän sitä vasta paha olo tulisi kun joutuisi noista luopumaan. Niissähän on iso osa muistoja kiinni, tämän hankin silloin ja löysin sieltä ja tässä on omistuspiirros, tuleepa mieleeni.
Enhän minä ole esim. Dark Knightia lukenut muutamaan vuoteen, mutta aina sitä hyllyssä katsoessa tulee mieleen se intensiivinen lukukokemus vuodelta 1996 kun sitä ensi kertaa luin. Hyllyni kirjat ovat kuin Roope Ankan rahat.
Lisäksi jos hankkiutuisin noista eroon ilmestyisi olohuoneeseeni hirveä tärykaiku, sitten pitäisi käydä keräämään ryijyjä ja taidetta...
-
Onnellisuus syntyy jostain muista asioista. Tai sen puute.
Allekirjoitan Curtvilen kommentin muutoinkin.
Aiemmin mainittujen seikkojen lisäksi mainitsen vielä että monien kovasti suosima tapa pistää paljon rahaa etanolipohjaisten aineiden ylenmääräiseen kulutukseen on varmasti laajemmin ymmärrettävää kuin sarjakuvien tms hamstraaminen mutta katson ainakin itse olevani onnellisempi sarjisteni kanssa kuin jatkuvassa tuiterissa. Sarjakuvat pysöö ja paranoo mutta läträämisestä jää käteen vaan krabbis.
Kukin tyylillään...
nimim "harvemmin lasiin kuitenkaan ylkenyt"
-
Jaa-a..
-Tex vuodesta 78, kaikki Texin kronikat, melkein kaikki Maxi-Texit ja jokunen juhla-albumi.
-Aku Ankka vuodesta 1994, ja irto vuosikertoja osteltu
-Maseja n.20, teräsmiehet, mustanaamiot, yms. varmaan 50.
-Roope setää jokunen vuosi ja monen monta taskukirjaa
-Lisää kerron myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa, pitää päästä nukkumaan. Koko yöhän tässä menisi kun niitä rupeaisin luettelemaan.. ;)
-
Sitä vain tähän keskusteluun että ainakun haluttaa lukea sarjakuvia ja kun niitä on paljon niin menen huoneeseeni sokkona pyörin ympyrää ja luen sen mikä sormeen sattuu osumaan.
Toimii aina eikä ainakaan tunnu että on liikaa sarjakuvia.
-
Minulla oli joskus auto, mutta toivottavasti ei enää koskaan tarvitse sellaista omiin nimiin hankkia. Kallis kuin mummon testamentti jehoville, vähän väliä rikki ja pelkät vakuutukset maksaa vuodessa enempi kuin kilo sahramia. Siltä ainakin tuntui.
Sarjakuvat ovat sentään jotakin, vaikka ei tuo keräilyarvoon turvaaminen ole läheskään niin luotettavaa kuin yleisesti luullaan.
Mutta muuten, esmes Hellblazereita on yleensä hyvä lukea ennen nukahtamista, saa värikkäitä kuvaelmia uniinsa.
-
Sarjakuvien poisto (kokoelmasta) on muuten oma taidelajinsa. Mitä jättää, ja millä perusteella?
Uhkaavan muuton edessä ollaan yhteisvoimin vähennetty kokoelmia. Mies miettii: "Tartteeko mulla olla kaikki Bilalit?" - "Eiköhän 3-5 parasta riitä" jne. Ja sitten minä käyn läpi kaikki poistetut ja poimin sieltä aina jotain "pelastettavaa"... Onnettoman vaikeeta.
Joka ilta on kuitenkin irronnut pari paperikassillista turhaa kellariin vietäväksi ja myöhemmin poistettavaksi. Yritän ottaa mallia ja heitän hötöimmät mangat omasta hyllystäni samaan kasaan. Pitää vaan olla rohkea mieli ja muistaa, ettei mulla ole pakko olla kaikkien artistien kaikkia kirjoja. Parhaat riittää.
-
Pitää vaan olla rohkea mieli ja muistaa, ettei mulla ole pakko olla kaikkien artistien kaikkia kirjoja. Parhaat riittää.
Väärää opetusta! :)
Jos tila vaan riittää ja rahastakaan ei ole puutetta niin miksi pitäisi ehdottomasti luopua kokoelmansa osista?
Sarjakuva-asketismi ei johda siihen että kun hyllyssä on vaan 100% jumalaisen loistavaa materiaalia kokee omistja jonkinsortin sarjakuvavalaistumisen. Mutta joo, rohkeutta tuollainen kyllä vaatii.
-
Väärää opetusta! :)
Jos tila vaan riittää ja rahastakaan ei ole puutetta niin miksi pitäisi ehdottomasti luopua kokoelmansa osista?
Just kun tila ei riitä ;)
Nyt on 1 iso huone vain kirjoille ja sarjakuville ja yhteenmuuton jälkeen tarvittaisiin 2. Siis 2 huonetta pelkästään kirjoille!!! Siinä pitää jo rakennustarkastaja pyytää paikalle ja mitata, riittääkö lattian kestävyys.
Rakastan kirjoja ja sarjakuvia mutta rajat on jo tulleet vastaan: Koska uutta & hyvää pykää koko ajan ikkunasta sisään, on pakko arvottaa vanhoja ja heittää takaovesta ulos. Traumaattista... Siksipä täällä tätä netissä itken ja mau'un, kun se on vaikeeta. Olen kyllä vähentänyt hankintojakin.
Perustetaan "anonyymit kirjaholistit"-yhdistys..."Hei, mun nimi on Outi enkä ole ostanut yhtään sarjakuvaa kahteen viikkoon!" (Aplodeja)
Vinkki: Jos on kirjoja edellisestä muutosta (5-10 v. takaa) edelleen avaamattomassa muuttolaatikossa, se on vinkki siitä, ettet ehkä näitä sarjakuvia enää tarvitse...
-
Joka ilta on kuitenkin irronnut pari paperikassillista turhaa kellariin vietäväksi ja myöhemmin poistettavaksi. Yritän ottaa mallia ja heitän hötöimmät mangat omasta hyllystäni samaan kasaan.
Voin uhrautua ja pelastaa poloiset paperinkeräysastialta, jos on tarvetta!
Minulla on vasta viitisen hyllyä täynnä sarjakuvia (+ antologioita) ja ainoastaan aasialaisista olen pitänyt tarkkaa lukua, joka on 520 tällä hetkellä. Ja koska eilen tuli muuten uusin tilaus postissa, niin luku onkin 521, ja kasvaa melkeinpä kohisten jahka Adlibriksen paketti kotiutuu. (Huoneessani on muuten 13 kaappia/hyllyä/säilytystasoa - ja ei enää oikein muuta, sohvasta saa vain unelmoida.)
-
heh, vuoden päästä on kaikesta päättäen muutto edessä ja se aiheuttaa angstia jo nyt. Monesta asiasta olisi syytä päästä eroon, kuten huonoista luetuista kirjoista. Sarjakuvat ei harmita koska jopa aika keskinkertaisen sarjakuvan saattaa oikeassa yhteydessä ja mielentilassa kaivaa esiin ja lukea uudestaan (+ ne ei vanhene, jos ei minun kakarat välttämättä innostu niin niiden lapsista taas Liken Pin-up 1-3 voi olla mainio juttu).
Kirjat on isompi ongelma, en halua luopua Elmore Leonard - tai Philip.k.Dick - pokkareistani vaikka en niitä ikinä luekaan uudestaan. Ehkä pakkaan ne ilmatiiviisiin styroksibokseihin ja kuskaan Merikarvialle mökille. Kesämökit on viimeinen paikka Suomessa mihin kvartaalifasistit ei ole päässyt kiinni, kukaan ei kysy mikä niiden rahallinen hyöty on per vuorokausi. Kaikkea siellä ei tarvitse tuhota tehokkuuden nimissä. Tulevaisuudessa arkeologit siunaa koko ideaa
-
Perustetaan "anonyymit kirjaholistit"-yhdistys..."Hei, mun nimi on Outi enkä ole ostanut yhtään sarjakuvaa kahteen viikkoon!" (Aplodeja)
Heh, juuri tuontyyppisen letkautuksen meinasin laittaa tuohon edelliseen viestiini...
-
Sarjakuvien poisto (kokoelmasta) on muuten oma taidelajinsa. Mitä jättää, ja millä perusteella? Uhkaavan muuton edessä ollaan yhteisvoimin vähennetty kokoelmia. Joka ilta on kuitenkin irronnut pari paperikassillista turhaa kellariin vietäväksi ja myöhemmin poistettavaksi.
Alea jacta est!
Nyt pitää heti kertoa kuinka paljon vähemmän on sarjakuvia: yli 500 kpl. Olihan se aika katharttinen kokemus mutta selvittiin. Divariherra tuli autollaan ja vei kaiken mennessään, mikä oli helpotus, ottaen huomioon kuinka nuivia monet divarit on eli ottaa vaan ne parhaat. Saatiin jopa rahaa näistä, ja aika paljon.
Muuttaminen on nyt ainakin 5% helpompaa.
-
Joo, tarttis parin kuukauden päästä muuttaa. Sarjakuvia ja alppareita on reilut 7000 ja patsaita about 200. Tarttiskohan alkaa jo pakkaileen...
-MTT
-
Divariherra tuli autollaan ja vei kaiken mennessään, mikä oli helpotus
Jossain vaiheessa seuraa katumus. Sarjakuviin liittyy ikävä ominaisuus, ettei niillä tee kaapissa mitään, mutta annappas olla kun erehdyt myymään ne, niin eipä aikaakaan, kun taas jo alkaa kaipaamaan niitä.
Mutta joo, kesä on alkanut kartuttaa roimasti ennestään mitätöntä jenkki-DC-kokoelmaa.
-
Jossain vaiheessa seuraa katumus. Sarjakuviin liittyy ikävä ominaisuus, ettei niillä tee kaapissa mitään, mutta annappas olla kun erehdyt myymään ne, niin eipä aikaakaan, kun taas jo alkaa kaipaamaan niitä.
Tätä minäkin pelkään - yleensä kaikkea roinaa tarvitsee ekan kerran kymmeneen vuoteen tasan 2 pv sen jälkeen kun sen heitti roskiin. Mutta! Sarjakuvia jäi ihan pirusti (puoli huonetta) joten oletan, ettei mitään kamalaa puutostautia ilmaannu.
Ne poismenneet olivat pääasiassa ranskalaista mainstream-höttöä. Plus osa oli näitä tyypillisiä pariutumisen jälkeen ilmaantuvia päällekkäisyyksiä: Mulla on esmes Luupään alkuosat rumina Like-versioina, loput kauniina ranskalaisina. Miehellä oli kaikki Bonet englanniksi, osa saksaksi. Löytyi siis jopa triplaosia. Helppo karsia.
-
Liian vähän, jos minulta kysytään. Melko paljon, sanoo valtaosa tuttavistani. Liikaa, toteavat perheenjäseneni.
Jossain vaiheessa seuraa katumus. Sarjakuviin liittyy ikävä ominaisuus, ettei niillä tee kaapissa mitään, mutta annappas olla kun erehdyt myymään ne, niin eipä aikaakaan, kun taas jo alkaa kaipaamaan niitä.
Pitää paikkaansa. Pari jututtamaani divarinpitäjää on sanonutkin, että eräs heidän tyypillisimmistä asiakkaistaan on kolkyt ja risat -ikäinen mies, joka yrittää haalia takaisin kertaalleen myymiään sarjakuvia...
Ja kaikki Tampereenkokoisissa ja suuremmissa kaupungeissa suvat: vihaan teitä sydämeni pohjasta. Saatte sarjakuvanne halvalla divareista, te onnekkaat pirulaiset >:( Täällä ei ole mitään :'( *Kotkalaista katkeruutta*
*Köh-Makedonia-ja-Makedonian-hinnat-köh*.
-
Ne poismenneet olivat pääasiassa ranskalaista mainstream-höttöä. Plus osa oli näitä tyypillisiä pariutumisen jälkeen ilmaantuvia päällekkäisyyksiä: Mulla on esmes Luupään alkuosat rumina Like-versioina, loput kauniina ranskalaisina. Miehellä oli kaikki Bonet englanniksi, osa saksaksi. Löytyi siis jopa triplaosia. Helppo karsia.
Niin, joskin haluaisin huomauttaa että molempien ollessa sarjakuvien harrastajia, kannattaa muistaa todellisuuden säännöt: Tuplakappaleet on hyvä olla olemassa sitä päivää varten kun parisuhde lakkaa, mutta harrastaminen ei.
Itselläkin on enemmän sarjakuvia kuin mitä asunto +varasto+ kauniimman osapuolen koti sisältävät, arvioilta semmoinen 70-100 kpl jossain päin maailmaa "lainassa" mikä on johtanut viime vuosina syynäämään kenelle oikein lainaa sarjakuviaan.
-
... Itselläkin on enemmän sarjakuvia ... ... jossain päin maailmaa "lainassa" mikä on johtanut viime vuosina syynäämään kenelle oikein lainaa sarjakuviaan.
Minä taas pelkään lainata muilta juuri siitä syystä, ettei vain jäisi sitten "lainaan" tuleviksi vuosiksi, kun niin harvoin näen ketään. Nyt on kyllä Tertsin Walthéry -kirja mulla lainassa, mutta onneksi meillä on panttivankitilanne: Tertsillä on vastavuoroisesti minulta pari alpparia selattavanaan. Ja Vainion Antti lainasi luettavakseni Kubertin Fax From Sarajevon, ja sanoi, ettei ole heti kiirettä takaisin. Siitä on nyt kai reilut puolisen vuotta.
-
Niin, joskin haluaisin huomauttaa että molempien ollessa sarjakuvien harrastajia, kannattaa muistaa todellisuuden säännöt: Tuplakappaleet on hyvä olla olemassa sitä päivää varten kun parisuhde lakkaa, mutta harrastaminen ei.
Totta, mutta jossain on pakko tulla se (aika)raja vastaan. Esmes kaveripariskunnalla se tuli vasta 15 vuoden yhdessäolon jälkeen (josta 5 naimisissa).
Itselläkin on enemmän sarjakuvia kuin mitä asunto +varasto+ kauniimman osapuolen koti sisältävät, arvioilta semmoinen 70-100 kpl jossain päin maailmaa "lainassa" mikä on johtanut viime vuosina syynäämään kenelle oikein lainaa sarjakuviaan.
Kivaa, sulla on sellainen ulkoistettu lainakirjastosysteemi: säästät itse tilaa kun kirjat on muiden hyllyissä... Sun pitää vaan sopia vierailuajat että voit niiden (ex?-)kavereiden luona käydä lukemassa niitä kirjojasi - tai jopa lainata niitä kotiisi!
-
Sellainen iso laatikollinen Spider-Mania, Ryhmä-X:ää, Mustanaamiota, Mega-Marvelia jne...
Ja plus sitten vielä nämä muutamat erikoisalbumit.
-
Noin 4500-5000 kpl pääasiassa suomenkielisiä albumeita, pokkareita, lehtiä ja muita epämääräisiä läpysköitä. Albumit 99% ykköspainoksina ja laidasta laitaan - lehdykkäosasto selektiivisemmin poimittua kamaa.
-
Eihän mulla paljoa sarjakuvia ole, mutta en taida enää aktiivisesti laskea marvel ja DC lehtiani kokoelmaani mukaan.
Ovat jo olleet usean vuoden suurin osa lehdistä serkkuni hoteissa. Enkä usko että se on tehnyt kokoelmalle mitään hyvää.
Tottakai rassaa se että joitain niitä tuli isollakin rahalla kerattyä teininä, mutta kun ei enää jaksa niin ei jaksa. Vielä kun on auttamattomasta tippunut nykyisten supersankaritarinoiden kärryiltä.
Nykyinen vaatimaton kokoelmani koostuu paa-asiassa Suomenkielisistä albumeista ja omakustanteista. Seassa jokunen helmi englanniksi ja taitaa olla yksi saksankielinen viime vuoden festareilta.
-
Pitäisi joskus laskea mutta suurin osa sarjakuvistani on siis muutama kansio Aku Ankkoja, Teräsmiehiä ja englanninkielisiä Marvel ja DC lehtiä sekä 1 pahvilaatikollinen, 1 muovilaatikollinen ja 2 nippua (toisessa Hämähäkkimiehiä ja toisessa Ryhmä-X:iä). Laskenpa tänä yönä mutta varastossa on suurin osa Aku Ankka kansioistani. Yksi kysymys. Lasketaanko tähän itse tehdyt sarjakuvat? Jos lasketaan niin pitää lisätä nekin.
-
Noin 8 hyllymetriä on jäljellä.
Ostettiin omakotitalo ja oli pakko luopua jostain joten luovuin sajakuvista. Divariherra vei 7-9 kuutiota sarjakuvia. mm kaikki Tex Willerit v. 1976-1990. Jätin priimakuntoiset vuodesta 1971-1975. Sekä laatikoittaain kaiken maailman alpparieta jne. Eikä ole vielä kaduttanut. Jätin muuten myös kaikki avaruusaiheiset korkkarit jne.
On noin 40-50-hyllymetriä tieteis- sekä fantasiakirjallisuutta joten kyllä sitä vielä löytyy. Nyt on oma kirjastohuone täynnä kirjoja sekä olohuone missä sarjakuvat ja elokuvat.
-
Mihinkäs divariin veit? Jotta tietää mennä kaivelemaan... ;)
-
Mihinkäs divariin veit? Jotta tietää mennä kaivelemaan... ;)
Tammisaaren antikvariaattiin. Niitä oli sieltä sitten ostanut joku sarjakuvalehtimyyjä joka varmaan sitten rahastaa niillä.
Harmittaa nyt kun en tajunnut että tämmöistä foorumia löytyy. Täältä ne varmaan olisi mennet parempiin käsiin. :(
-
Ostettiin omakotitalo ja oli pakko luopua jostain joten luovuin sajakuvista.
No höh!
Meillä ostettiin omakotitalo, ettei tarvinnut luopua lapsista kun tila meinas loppua. ;D
En muuten tarkkaan tiedä paljon sarjakuvia löytyy. Kahdessa vaatehuoneessa niitä on hyllyjen alla lattiatasossa (laatikoituina, odottamassa laskentaa/dokumentointia/lajittelua) ja siellä täällä hyllyissä.
Sen verran niitä (+kirjoja) on, että seuraavaan muuttoon (toivottavasti ei vielä pitkään aikaan) tarvitsee hommata uusia "ystäviä" muuttoavuksi.
Täältä ne varmaan olisi mennet parempiin käsiin. :(
100varmasti :o
-
Laskinpas minäkin pyhäpäivän ratoksi, ja yllätyin tuloksen pienuudesta (ottaen huomioon paljonko ne vievät hylly-, kaappi-, komero-, huone- ja elintilaa). Sarjiksia ei ole edes 5000 kappaletta. Aika lähellä kylläkin. Laskin luetteloiden mukaan ja heittelin luetteloimattomat vähän arviokaupalla, jotta jos sanon 4700, niin siinä on 200 kappaleen tarkkuus.
Lukemaa pienentää ainakin se, etten omista nurkissa lojuvia 2000 Aku Ankkaa. 60-luvun lopulta Aku tuli isoveljelleni, 80-luvun alkupuolelta vaihtui tilaajaksi pikkuveli. 90-luvulla lehti tuli emännälle ja 90-luvun loppupuolelta alkaen lapsille. Nyyh, minä en ole koskaan omistanut kuin pari 50-luvun erikoisnumeroa (Leirielämää ja Bambi, molemmat nekin sittemmin myyty).
EDIT Tarkempi laskenta osoittaa noin 6000 sarjista. Joista 40 on Disneyn tekosia.
-
Meillä ostettiin omakotitalo, ettei tarvinnut luopua lapsista kun tila meinas loppua. ;D
Jyrkkä mielipide mutta ymmärrän kantasi. Jatkuva muuttaminen opetti että sekä kakarat että sarjakuvat saa vaadittaessa tungettua pieneen tilaan (olisin laittanut kakarat mummolan vintille toistaiseksi pahvilaatikoihin ja pitänyt sarjakuvat mutta vaimo vastusti joten meni toisinpäin). Kohta on onneksi useita kymmeniä hyllymetrejä kirjoille ja huoneet kakaraoille, bye bye Korso
-
Sarjassamme Very Interesting Subjects: Teemaan liittyen voisin viritellä kyselyä siitä, mikä on paras kirjahyllymalli, siis erityisesti sarjakuville.
Itse joudun valitettavasti taas (taloudellisista syistä, miksipä muutenkaan) kääntymään Ikean puoleen mutta:
- Bonde on ok sarja, ja sitä voi rakentaa tarpeen mukaan - mutta LP-kokoluokan hyllyissä menee tilaa hukkaan. Ja rumakin on.
- Billy on halpa mutta ruma ja kun pitää olla lasiovet (ettei tulekkaan pölykeuhko) - niin suhteettoman kallis tulee siitäkin, siis laatuun verrattuna. Eikä niitä ovia saa takuulla asennettua suoraan.
Varastohuoneessa meillä on tosi tukevat & vapaasti säädettävät metalliset varastohyllyt jotka ovat loistavat mutta a) rumat b) ilman ovia.
Kaverikin tuskailee ihan saman ongelman kanssa eli "Pitäisikö ottaa pankkilainaa että saisi kaikki kodin kirjahyllyt uusittua laatukalusteilla jossa on toimivat lasiovet"... Mietti suomalaista Villinki-sarjaa joka on a) kaunis katsella b) kallis.
-
Voisihan noita taas jossain vaiheessa päivittää. Sen verran laskenut olen, että kolmessa vuodessa on vierähtänyt lähes tonni sarjakuviin, ja uusi hylly on pitänyt ostaa lisäksi.
-
Sarjassamme Very Interesting Subjects: Teemaan liittyen voisin viritellä kyselyä siitä, mikä on paras kirjahyllymalli, siis erityisesti sarjakuville.
Itse hankin maskusta ovellisen mappihyllyn. Minulla on lehdet lehtikoteloissa, joten ne sopivat mukavasti hyllyyn. Sitten niiden koteloiden päälle mahtuu vielä jotain pujottamaan. Nyt kyllä alkaa tila olemaan sen verran kortilla, että olen harkinnut lehtikoteloista luopumista. Jokainen kotelo vie kuitenkin pari milliä tilaa sarjakuvilta, joten jos jätän ne pois, saan mahtumaan kaappiin muutaman lehden lisää. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse saada kaikkea mahtumaan yhteen kaappiin, sillä olen vallannut pari kaappia eteisestä. Niihin saa ahdettua vaikka miten paljon lukemista. Kunhan vain hyllyt kestäisivät painon.
Päädyin tuohon mappihyllyyn, koska emäntä ei kuulemma halunnut katsella kirjavaa sarjakuvaviidakkoa joka ikinen päivä.
-
Meillä sarjikset on vieläkin pahvilaatikoissa muuton jäljiltä. Pongasin Ikeasta nätin kirjahyllyn, mutta siihen ei taida sarjikset mennä nätisti. Mulla oli ongelma mangan kanssa kun ne on pokkareissa ja normihyllylle mahtuisi kaksi pokkaria peräkkäin enkä tykkää laittaa niitä silleen. Käytiin ostamassa Ikeasta cd-hylly, josta laitettiin ne laidat poikittain seinälle ja siitä tuli ihan näppärän kokoinen mangapokkareille. Ainoa ongelma oli se että cd-hylly oli jotain yli kaksi metriä niin jouduttiin laittamaan keittiön seinälle, kun ei muualle mahtunut. Mutta siitä oli hyvä laskea että "mulla on kaksi ja puoli metriä mangaa".
-
Tämä menee nyt vieläkin ohi aiheen, mutta pakko nostaa tämäkin kissa pöydälle.
Sarjakuvien lukuisat formaatit aiheuttavat päänvaivaa, jos yrittää saada sarjakuvahyllystä siistin näköisen. Sinne kun pistää Gunmit, Jumalattoman näytelmän, Raakaa lihaa, Vartijat jne., niin aika velho pitää olla, jotta hylly pysyy edustavan näköisenä.
-
Gunmit, Jumalattoman näytelmän, Raakaa lihaa, Vartijat jne.,
...ja 300 ;)
Itse käytän Boknäs-hyllyjä. Ajatuksena oli että tämä huonekalu ostetaan vain yhden kerran. Paitsi täydennysosia myöhemmin (joita on useampaan otteeseen ostettukin). Ekat osat on ostettu kymmenisen vuotta sitten eikä päätöstä ole tarvinnut katua, päinvastoin. Eihän Boknäs vielä varsinaisesti kallis ole, vaikka halvinta lastulevyryönää saakin pienellä murto-osalla niiden hinnasta.
-
Itse ostin ikealta 60 senttiä leveitä tuulentinkaappeja kuusi kappaletta, ja asensin ne työhuoneeseen katonrajaa. Sarjakuva-albumit Ikean pahvikoteloihin ja kotelot tuuletinkaappeihin. Nyt ne ovat poissa silmistä ja tenavien ulottumattomissa. Ikean hyllyissä on se hyvä puoli, että ne taitavat olla pari milliä paksummat kuin muiden firmojen hyllyt, joten notkuminen on aika minimaalista.
Vielä pitäisi ostaa kirjahylly. Billy on yksi vaihtoehto ja siihen muuten saa ovet suoraan asennettua ;). Mutta vaimo ehkä haluaa vaaleaa puuta, joten tyyriiksi menee.
Pokkarit on lähinnä pahvilaatikoissa, ja niillekin pitäisi keksiä kunniakkaampi säilytystapa. Texeillä on kyllä oma hyllynsä.
Niin se määrä... Ei hajuakaan!
-
Sarjakuvien lukuisat formaatit aiheuttavat päänvaivaa, jos yrittää saada sarjakuvahyllystä siistin näköisen. Sinne kun pistää Gunmit, Jumalattoman näytelmän, Raakaa lihaa, Vartijat jne., niin aika velho pitää olla, jotta hylly pysyy edustavan näköisenä.
Totta!! Itse lajittelen sarjakuvat ensin artistin alkuperäisen kotimaan mukaan (Englanninkieliset maat/ Ranska / Suomi /Saksa /Japani) ja sitten formaatin/kokoluokan mukaan. Eli pienet omaan hyllyyn napakasti ja isot erikseen. Aina jää kuitenkin yli jotain. Chris Waren Acme Novelty Libraryn megaläpyskät ovat tosi hikistä hyllytettävää...
P.S. Jos jonkun valvojan mielestä menee nyt ihan eri aiheisiin, niin leikatkaa uudeksi...
-
Kun meillä uudistettiin kirjastoa heittämällä vanha älppäritaso pois (tai siis ei ole vielä kaatiksella, jos jotakuta pääkaupunkiseudulla sattuisi ilmaiseksi moinen kiinnostamaan) ja siirtämällä sohva sen paikalle. Näin vapautui metrejä tilaa sellaisen seinän vierestä johon sai lisää Lundiaa.
Mileenpainuva kokemus oli vanhan hyllyn tyhjennys ja purku kun se piti purkaa liki alkutekijöihinsä. Lattialle kasattuna rojua vaikutti olevan ihan tolkuttomasti. Ettenkö sanoisi että sehän painaa tonnin...
Hyllytilan optimointi oli uudessa hyllyssä pääideana ja pitkään tuli pähkäiltyä miten saisi optimoitua hyllytasojen määrän huomioiden kuitenkin erikokoisten alppujen määrän.
Päädyin kolmeen hyllykokoon: iso (7väliä), keskikoko (6 väliä) ja pienet (5 väliä). Kookkaimpiin hyllytikkaisiin (248cm) noita sai 2 isoa, 1 pienen, 4 keskikokoista ja hyllyn yläosaan yhden joka on about 6,5 välinen mihin sitten saa mahdutettua oikein mukavasti suurimman osan keskikokoisista nimikkeistä.
Kun alppuja sijoitteli uudelleen hyllyyn tuli huomattua että sangen moni aiemmin isoissa ollut alppu mahtuikin keskikokoiseen väliin, mikä vähensi tarvetta noille isoimpivälisille hyllyille.
-
Äärimmäisen vähän. Muutin tuossa Tampereelle kesällä ja heitin surutta vanhoja sarjakuvia monta muovikassillista roksikseen. Melko hektinen muutto ja piti järjestellä ties mitä, eikä yksinkertaisesti jaksanut ajatella noita sarjakuvia ja miettiä mihin helvettiin ne oikein pakkaa ja jaksaako niitä roudata. Muutaman tuommoisen muovisen lehtitelineen verran säilytin, sekä sitten näitä arvokkaampia sarjakuvia tietysti joita kirjahyllyssä kirjojen vieressä muutenkin säilön. Rosikseen meni Marvelia, Tarzania, DC:n juttuja, Transformerssia, Hiimänniä, Mustista, Conania, Akuja, Karvisia, Maijjamehiläisiä ja Nallepuheja sun muuta, vuosilta akselilla 85-95. Hiimännit meinasin vessalukemiseksi säästää, mutten sitten halunut niitäkään nurkkiin pyörimään.
Toisaalta harmittaa, mutta noitten säilöntä alkoi olla jo ongelma. Osa oli aika huonossa kunnossakin ja mikäpä parempi kuoriutumisriitti kuin muutto. Sarjisten lisäksi tuli kannettua roskikseen valehtelematta kymmenisen jätesäkkiä paskaa. Kummasti tuota roinaa kertyy. Jäljellä taitaa olla vain Calvin & Hobbesia, sekä muutama Masamune Shirowin vanhempi mangakokoelma. Englanninkielistä C&B:tä on tarkoitus kerätä essentiaalisti, sekä sitten Marvelin juttuja noina kokoelmina kovissa kansissa. Elvytystä ajatuksella. Tarkoitus on hankkia sarjiksia enää alkuperäiskielellä - halua mitään hiton SM-liigan mainoksia katsella lehtien takakansissa.
-
Pakon edessä olen itsekin joutunut joskus kärräämään sarjiksia roskiin. Erään muuton yhteydessä vein ruotsinkielisiä Agent X9- ja Fantomen-lehtiä valtavat niput roskalaatikkoon, mutta jätin niin että joku halukas saattoi ottaa jos halusi...
Ei noita ruotsinkielisiä lehtiä divaritkaan oikein huoli.
-
Roskiksella on toivottavasti tarkoitettu paperinkierrätyslootaa, eikä sekajäteastiaa?
Timo
-
Itse sain ensimmäisen ikean Perushyllyn täyteen sarjakuva festivaalien tuliaisilla. Eli tekeekö se jotain 5 metriä sarjakuvaa. Laskeskelin, että noin 400 albumia + sarjakuva kirjat ja "pokkarit" tyyliin Akira ja Sin city. Eli ei vielä liikaa.
Mutta tuo säilöminen on hyvä aihe keskustella. Itse olen täysin boknäsin kannalla. En vain pidä pitkistä toimitusajoista. Eli liikkeiden lupaamasta 6-8 viikosta. ENkä haluaisi ostaa hyllyä pienissä paloissa. Toisaalta ei ole varaa pistää Yli 3000 euroa kirjahyllyyn kerralla. En taida tosin olla ainoa tämän ongelman kanssa.
On muuten hauska lukea teidän vinkkejä, että miten olete itse "ratkaisseet" säilytys ongelman. Ties vaikka saisi toteuttamisen arvoisia vinkkejä. Tosin vinkki tyyliin: "osta omakotitalo!" Ei ole hyvä vinkki!
-
Pakon edessä olen itsekin joutunut joskus kärräämään sarjiksia roskiin. Erään muuton yhteydessä vein ruotsinkielisiä Agent X9- ja Fantomen-lehtiä valtavat niput roskalaatikkoon, mutta jätin niin että joku halukas saattoi ottaa jos halusi...
Tästä päivästä eteenpäin, jos tuollainen tilanne tulee, soita mulle, niin haen ne pois. Ei tarvi sun vaivautua roskalaatikolle asti.
-
Tästä päivästä eteenpäin, jos tuollainen tilanne tulee, soita mulle, niin haen ne pois. Ei tarvi sun vaivautua roskalaatikolle asti.
Lupaan ja vannon.
Ko. toimenpide on painanut mieltäni raskaana jo vuosien ajan. Yön pimeinä, levottomina tunteina se tulee usein mieleen. Jos vain voisin muuttaa jotain elämästäni, niin tuon.
-
Lupaan ja vannon.
Kiitos. Tosin lupausta seuraava lause näytti siltä, ettet ihan heti aio moista uudelleen tehdä, joten en turhia odottele ;)