Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Korro 09.01.2011 klo 13:03:23
-
Ahneus?
90-luvulla Marvel tuotantoa oli enemmän markettienhyllyillä kuin nykyään.Silloin oli vanha tuttu Spider-man,X-men,Marvel ja Sarjakuvalehti mikä nimellään ei paljoa kuulostanut juuri miltään.+Spesiaalit mitä ilmestyi verrattuna enemmän kuin nykyään.
Nykyään on 1-kirjavuodessa,mm Rämeen olentoa on tullut nyt 2kpl jakoon.
Ahneudesta,siis silloin 'kultaisella' 90-luvulla milloin vasta synnyin niin itkettiin siitä miten vähän on Sarjakuva tarjotaa,jos olisi nähnyt tämän vuoden 2011 tarjonnan,olisi osannut arvostaa 'kulta ajan' tarjontaa.
Yhteenveto;Onko ihmiset AHENEITA?,itketään kun on tarjontaa sekä jos sitä ei ole niin itketään?
-
Ahneudesta,siis silloin 'kultaisella' 90-luvulla milloin vasta synnyin niin itkettiin siitä miten vähän on Sarjakuva tarjotaa,jos olisi nähnyt tämän vuoden 2011 tarjonnan,olisi osannut arvostaa 'kulta ajan' tarjontaa.
Yhteenveto;Onko ihmiset AHENEITA?,itketään kun on tarjontaa sekä jos sitä ei ole niin itketään?
Em mää ole ihminen ollenkan, mää ole ahvena!
No niin jos kulta-ajasta puhutaan, niin 1960 - 1970 -lukujen taitteessa Suomessa ilmestyi jotain 30 eri sarjakuvalehtinimikettä. Sitten tuli väri-teevee, kaapeli-teevee, kotivideot, mikrotietokoneet...
Toisaalta silloin ei totisesti ollut kovakantisia sarjakuvateoksia.
-
Kai se kulta-aika vertautuu siihen että kaikenlaisen populaarikulttuurin tarjonta oli Kekkoslovakiassa sellaista neuvostotyylistä. Joku Asterix oli valonsäde lännestä synkeän pimeään itäiseen pyllynreikään, sama koski jenkkisarjakuvia.
-
No olihan silloin 1970-luvun alussa jo Teräsmiestä ja Lepakkomiestä, Retu & kumppanit, Hurja länsi, Kauhu, Shokki, Ruutu, Zoom, Mustanaamio, Sarjis, sun muut Pellefantit ja Viki Vesselit... ym. Sitten tulivat Tintit, Asterixit, Lucky Luket ja Tenavat lehtien ohessa. Kyllä sääliksi käy pleikkareitaan rassaavia nykysikiöitä.
-
kaikenlaisen populaarikulttuurin tarjonta oli Kekkoslovakiassa sellaista neuvostotyylistä. Joku Asterix oli valonsäde lännestä synkeän pimeään itäiseen pyllynreikään, sama koski jenkkisarjakuvia.
En kyllä huomannut 70-luvulla yhtään sarjakuvaa itä-blokista. Amerikasta sitäkin enemmän.
Televisiossa tilanne oli kyllä sitten ihan toinen. Voihan vaha-animaatio sentään!...
-
Suuri sähköistäjä Stalin oli innokas Disney-fani ja niinmuodoin vaati, että kaikkiin "neuvostotasavaltoihin" ja satelliittivaltioihin pitää perustettaman "Disney-tasoinen" animaatiostudio. Vieläpä nukke- ja piirrosfilmistudiot erikseen.
Tulokset olivat vaihtelevia, Tsekeissähän kehityttiin erittäin eteviksi varsinkin nukkepuolella (ks. Coraline), mutta koska käsikirjoituksia ja valmisteilla olevia filmejä piti hilata "tarkistettavaksi" Moskovan elokuvasensorin offiisiin käytännössä 5 - 6 kertaa työn aikana, luovuudelle ei paljon tilaa jäänyt.
Mutta halpojahan ne olivat verrattuna Disneihin, joita ei pitkään edes saanut edes esittää televisiossa... vain joku Samu Sirkan joulutervehdys ja siinä se. Kerran viikossa tuli yksi Tom & Jerry tai Vaaleanpunainen pantteri.
"Kulttuurivaihdon" takia YLE sitten esitti lapsille "itäkorvikkeita, joissa liikutellaan värillisiä pahvinpaloja" (Kari Suomalainen). Disniä ja Warneria nähdäkseen piti päästä elokuviin.
-
Muistettakoon tapaus Pätkis, television animaatiokimara. Muutama itäblokki- tai kanadalaisanimaatio, viimeisenä oli Disney (tai jokin muu jenkkianimaatio), se jonka kaikki halusivat oikeasti nähdä. Kanadalaisanimaatiot olivat outoja tapauksia, niitä pakkosyötettiin myös, sitä oppi kammoamaan sitä silmälogoa.
(http://www.canadiananimationresources.ca/wp-content/uploads/2009/10/nfb_logo_canadian_design.jpg)
-
Mutta Pätkis alkoi vasta 1980-luvulla... jolloin kotivideonauhuritkin yleistyivät. Kyllä korpesi kun noin v. 1983 joku valopää keksi alkaa "säästää" ja / tai palvella lapsia niin että Disneynkin pätkät puhuttiin päälle parhaaseen itätyyliin: Siis yksi tyyppi selostamassa kaikki repliikit.
Ei sitä montaa kuukautta jatkunut mutta tarpeeksi kauan että ketutus kasvoi kohtuuttomaksi.
-
Ketjuhan tuli kuin tilauksesta tänne yleiselle puolelle, kun en näemmä saanut osallistua "sekalaiset"-keskusteluun. :)
Mutta...
Ei saa dissata silmälogoa! The National Film Board of Canada on tuottanut lukuisia erinomaisia animaatiopläjäytyksiä. Helmenä yksi omista kaikkien aikojen suosikeistani - Cordell Barkerin The Cat Came Back (1988). Silkkaa neroutta!!
Katsottavissa -
http://www.nfb.ca/film/the-cat-came-back/
Tämä kuuluu yleissivistykseen! 8]
-
En kyllä huomannut 70-luvulla yhtään sarjakuvaa itä-blokista. Amerikasta sitäkin enemmän.
Televisiossa tilanne oli kyllä sitten ihan toinen. Voihan vaha-animaatio sentään!...
Pelkään että jos Neuvostoliitossa olisi ollut joku virallinen MosKomitsh niin ei oltaisi ala-asteella muuta luettukaan ja minun sukupolvi olisi oppinut vihaamaan sarjakuvia.
Mäkin vihasin niitä opettavaisia paperilappuanimaatioita, se oli mannaa taivaasta kun koulussa näytettiin rajumpaa 8mm. kamaa kuten Kelju K. Kojootti tai Tom&Jerry
-
Kyllä monet National Film Board of Canadan lyhytpiirretyt tekivät vaikutuksen jo penskana. Ja mm. Disneylandia (Walt Disney esittää olisko ollu suomeksi) näytettiin MTV:n YLE:ltä vuokraamana aikana vissiin joskus 1960-luvulla, samoin kaikkia Hanna & Barberan Hakki-koiria ja Kiviset et Sorasia.
Mutta takaisin asiaan, sarjakuvalehtiä taisi nimikkeissä mitaten tosiaan ilmestyä eniten just 1960-70 -vaihteessa. Taso nyt oli aika tauhkaa. Semic (alias nyk Egmont) rulasi ja käännökset olivat vielä enemmän perseestä kuin koskaan nykyisin. Mutta ihania ovat mm. King Kongit ja muut nämä ja hauskaa tahatonta huumoria tuovat monet paikkaansa vaihtaneet puhekuplat ja käännöskukkaset.
Timo
-
Suomenkielisen sarjakuvatarjonnan (ja -kysynnän) määrän vaihtelun lisäksi mielestäni myös täällä nähdyn sarjakuvan ah-niin-subjektiivinen laatu on huipussaan tyylistä riippuen aika monessa eri kohdassa. Tähän ovat vaikuttaneet kotimaisten julkaisupäätösten lisäksi moninaiset muut tekijät sarjakuvan tuotantopäässä, kuten teknologinen kehitys, muotivirtaukset, uusien vaikutteiden tulo kentälle (manga), sarjakuvan suhteellinen aikuistuminen mediana ja jopa yleismaailmalliset tekijät kuten kylmän sodan loppuminen, globaali taloustilanne ja ylipäänsä zeitgeist. Mielestäni esimerkiksi "klassinen" eurooppalainen sarjakuva oli Suomessa aikamoisessa alennustilassa 80-luvun lopulla ja 90-luvulla, kun monien ranskalaisten ja belgialaisten suosikkisarjakuvien (Asterix, Tintti, Piko & Fantasio, Lucky Luke, ym.) alkuperäistekijät olivat joko kuolleet, luovuttaneet ohjakset (aina tietysti surkean lahjattomille) seuraajilleen tai siirtyneet tekemään piparkakkumuotilla väännettyjä uudelleenlämmittelyjä eläkekassan täytteeksi.
-
60-70-lukujen taitteessa jyräsi enimmäkseen Kuvajulkaisut/Williams. Semic alkoi valtaamaan alaa joskus 1972 ja jyrinällä.
Aivan oikein. Ylikansallinen Williams tuli kehiin 1960-luvulla ja osti pienet alta pois mutta sitten muutamaa vuotta myöhemmin Semic osti melkein kaikki nimikkeet ja pykäsi pystyyn muita.. Semic on perustettu kai 1971. Kukas julkaisi Mustanaamiota 1966-1971?
Timo
-
Semic on perustettu kai 1971. Kukas julkaisi Mustanaamiota 1966-1971?
Tynninen ja Fennica kertovat että Semic. Jälkimmäinen antaa lisätietona, että "1966-1969, 5 ilm. Ruotsissa". Naapurissa firma oli perustettu 1944.
-
tulis Suomeen 1971, piti kai sanomani... :P
Timo
-
Tynnisen mustanaamio-sivuston mukaan Semic Press Oy kustansi alusta (1966) alkaen. Yritinkin etsiä Semic-infoa, mutta ei löytynyt oikein mitään, Egmontinkin Wiki-sivu on ihan tynkä.
Itse ajoittaisin suomalaisten sk-lehtien kulta-ajan tuolleen 1973-1985.
Vuosi 1973 mm. Warren/Marvel-kauhun ja Ruudun lanseeraus; 1985 Marvelin supersnkarien "klassisen" alkuvaiheen hiipuminen uudemman tavaran alle. Täysin subjektiivinen näkemys tietysti. ;D
Kiinnostavaa kyllä tuo sarjakuvalehtien vuotuinen nimikemäärä. Oman eniten nimikkeitä veikkaukseni laittaisin vuoteen 1976. Onko Sarjainfoissa käsitelty aihetta?
-
Sarjakuvalehdistön historia on pitkälti kirjoittamattta, mitään eksakteja tutkimuksia ei ainakaan lehtien nimikemääristä tietääkseni ole. Ei ainakaan laajemmalti vuosi vuodelta tilastoina. Tai kai ne jossain on.
Williamsista ja Semicistä kirjoitin tämän verran:
Williams -yhtiön omistus pohjoismaissa oli melko mutkikas, joka tapauksessa se kuului Warner Brothers konserniin. Suomessa Williamsin omisti Warnerin sveitsiläinen tytäryhtiö Thorpe & Porter. Yhtiö joutui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin 1970-luvun puolivälissä ja yhtiön sarjakuvapuolen osti ruotsalaisen Bonnierin omistama Semic. Uudelleenjärjestelyt olivat omistussuhteitakin monimutkaisemmat ja monia lehtiä lakkautetiin, joukossa meni myös Sarjis. Levikki oli ollut 10-15 000 kappaleen paikkeilla, jota tuolloin pidettiin kannattavuusrajana. Nyt sama luku olisi Sarjiksen kaltaiselle lehdelle todella hyvä.
Tuolla. (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=257)
Timo