Kvaak.fi - keskustelu

Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: Lurker - 17.12.2010 klo 12:44:21

Otsikko: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 17.12.2010 klo 12:44:21
Jeff Lemire (http://www.publishersweekly.com/pw/by-topic/book-news/comics/article/45503-jeff-lemire-on-why-superheroes-and-boys-with-antlers-are-equally-great.html) on hyvä. Mies on nykyään DC Comicsilla tekemässä Superpoikaa.

Tunnetumpi hän on kuitenkin Essex County -sarjakuvaromaaneistaan.

Sitten on Sweet Tooth, jonkinlainen post-apokalyptinen puolipsykedeelinen moraliteettitarina synkeästä tulevaisuudesta.

Tutustukaa. Monipuolinen kaveri, joka osaa muuttaa tyyliään tarpeen mukaan.

http://jefflemire.blogspot.com/
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lönkka - 17.12.2010 klo 16:02:26
Luin aikoinaan Sweet Toothin ekan numeron ja ihmettelen edelleen miksi ihmiset vaahtoavat Lemireistä. Ei sitten vaan näköjään ollut minun juttuni.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: MTT - 19.12.2010 klo 18:58:34

Essex Countyyn kannattaa tutustua mieluiten "complete" opuksen myötä. Tuosta parhaiten irtoaa Lemiren kyky nivoa tarinoita ja kohtaloita yhteen.

Itse voisin tuon kirjan lähinnä mieltää Eisnerin Talo Bronxissa tyylin jälkeläiseksi.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 03.02.2011 klo 09:29:53
Lemiren käsikirjoittama Teräspoika on saanut hyvän vastaanoton.

CBR:n sivuilta voi kätevästi hakea tekijän mukaan arvosteluja (http://www.comicbookresources.com/?page=review_srch&by=creator&for=Jeff+Lemire).

Lemire osaa näköjään sujuvasti siirtyä tyylistä toiseen mutta säilyttää silti oman "äänensä".
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 18.02.2011 klo 11:04:23
Jeff Lemiren Essex County tiputettiin ensimmäisenä tämän vuotisesta Canada Reads -kisasta, koska siinä oli panelistien mielestä liian vähän sanoja.

Ei se oikein voi olla romaani, kun sanoja on niin vähän...

Sarjakuva on kieli, jota ei osata lukea, tai ehkä osataan, mutta lukuprosessin monitasoisuus on hakusessa. Harva taitaa ymmärtää sitäkään, että sarjakuvalla on usein käsikirjoitus, jota ei lopputuotteessa enää näy. Ja että kerronta on muutakin kuin tekstiä.

"As several jurors spoke, it was clear that their number one criteria for disqualifying Essex County was… the number of words. They actually said the book didn’t have enough words to qualify as a book." National Post (http://arts.nationalpost.com/2011/02/17/culture-club-essex-county%E2%80%99s-exile/)
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: MTT - 18.02.2011 klo 14:53:48
Jeff Lemiren Essex County tiputettiin ensimmäisenä tämän vuotisesta Canada Reads -kisasta, koska siinä oli panelistien mielestä liian vähän sanoja.

Ei se oikein voi olla romaani, kun sanoja on niin vähän...

National Post (http://arts.nationalpost.com/2011/02/17/culture-club-essex-county%E2%80%99s-exile/)

hmmm, pitäsköhän Lemiren tuolla sitten mennä hakemaan Oscar ehdokkuutta. On sitten varmaan kuvallisena teoksena lähempänä elokuvaa kuin kirjaa  ???
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 14.03.2011 klo 00:59:14
Olen koukussa. En vain voi sille mitään. Olen täysin koukussa Sweet Toothiin. Kun kaksi kokoelmallista on luettu, on ketä tahansa koukussa näin tehokkaasti kirjoitettuun sarjaan. Tarina etenee kieltämättä vähän turhan hitaasti, niin kuin jossain saippua-oopperassa. Tämä tuo kuitenkin enemmän mieleen ne Summerin Australialaiset yms. Sci-Fi sarjat joita esitettiin joka kesä kun olin teini. Oli niihinkin aina kaikkiin koukussa. Klaani, Kadoksissa ja Lento 29. Samaa meininkiä. Minusta on myös hyvä että ST, vaikka Vertigo sarja onkin, ei käytä verta, väkivaltaa, aseita ja muita karmeuksia väkisin, vaan jos ollaan julmia, sille on jokin juonellinen syy, ei niinkään niillä mässäily.

Olenko muuten ainoa, jonka mielestä Jepperd näyttää aivan pirun paljon Clint Eastwoodilta? Toki myös The Punisher: The Endin Tuomarilta. Mistä sarja onkin saanut inspiksensä monien muiden ohella.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 08.06.2011 klo 13:31:19
Lemire alkaa kirjoittamaan seuraavaksi Animal Mania. Ensimmäinen numero tulee syyskuussa, kuten 51 muutakin ykkösnumeroa.

Ei kai sentään jätä kohtuullista menestystääkin takonutta Superboyta ja siinä meneillään olevaa mielenkiintoista ja ilmeisesti pitkää tarinakaartaan kesken? Harmi ettei mies piirrä itse Animal Maniä. Voisi jotenkin sopiakin hänen tyyliinsä.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 08.06.2011 klo 13:44:15
Superboyn tarinakaari loppuu numerossa 10.

Oho. Ja nyt taisi olla uusin ilmestynyt jo 8. En ole ehtinyt lukea paria viimesintä numeroa, mutta Doomsday jutun vuoksi päättelin, että lehden oma tarinakaari jatkuu vielä yli 10:een numeroon. Nyt alko hiukan huolettaa että saako Lemire tarinansa koko pituudessaan, vai onko sitä pätkitty lyhyemmäksi...
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 24.07.2011 klo 17:45:21
No nyt on Essex Countyn kaksi ekaa osaa luettu. Luen vielä kolmannen kun kerkeän. Aikamoinen järkäle tämä kokoelma. Kirjastosta lainasin. Pakkohan tämä on hankkia omaksi sinne kirjahyllyyn. Kunhan vain keksin minne tuonne sijoittaisin tuon. Ghost Worldin viereen ehkä. Sitten ainakin löytyy. Mukavaa luettavaa muuten, mutta taas tuli vastaan ongelma, että en oikein pysty lukemaan urheilusarjakuvia, kun minä en ymmärrä mitään muuta lajia kuin jalkapalloa ja huispausta...mutta kyllä siitäkin selvittiin.
Extroja kokoelmassa on aikamoinen paketti. Semmoinen peukalon ja etusormen välin paksunen sivumäärä.

Onko kukaan lukenut miehen Lost Dogs ja The Nobody teoksia? Käsittääkseni nuokin ovat jonkinlaisia palkintoja keräneet...
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 16.10.2011 klo 19:45:43
Newsrama lähettää videofeediä livenä New Yorkin Comic Conista.
http://www.newsarama.com/ny-comiccon-2011.php

Lemire haastattelussa, nyt.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 16.10.2011 klo 20:47:47
Newsrama lähettää videofeediä livenä New Yorkin Comic Conista.
http://www.newsarama.com/ny-comiccon-2011.php

Lemire haastattelussa, nyt.

Olikos haastattelussa jotain mielenkiintoista tai ennenkuulumatonta?
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 17.10.2011 klo 09:13:25
Olikos haastattelussa jotain mielenkiintoista tai ennenkuulumatonta?

Ei... mutta mukavia jutteli mies. Jonah Hex-lehteä kehui aliarvostetuksi mestariteokseksi. Kertoi, ettei pidä ollenkaan kauhuelokuvista, mutta itse silti perverssisti kehittelee mitä kauheampia juttuja sarjiksiinsa...

Lemirestä on kehittymässä hissukseen "supernimi" myös supersankarisarjakuvissa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 17.10.2011 klo 12:33:07
Itse pidin Lemiren kirjoittamasta Superboysta, tietämättä että kirjoittajalla on ihan oikeansuuntainen (heh,heh) kirjoittajatausta.
Animal Man ykkösestä en kylläkään pitänyt, mutta lasketaan se piirtäjän piikkiin.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 17.10.2011 klo 17:16:18
Minusta Animal Manin piirtäjä on aivan mahtava! Ja Animal Man on mielestäni nyt parempi kuin Morrisonin tekemänä. imo. Mutta en missään nimessä tarkoita että Morrisonin Animal Manissä olisi mitään vikaa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 17.10.2011 klo 18:44:01
Niin ne maut vaihtelevat... Itse koin myötähäpeää Animal Manissa siinä kohtaan, kun perheen pää singahti palastustehtävää suorittamaan.... Loppu oli piirroksissa parempaa.
Lemire on kuitenkin sarjiskirjoittajana enemmän kuin asiallinen, punoi näppärästi kauhukuvioita Superboy-lehteen. Harmi, ettei hän päässyt kirjoittamaan Swamp Thingiä.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 18.10.2011 klo 09:58:02
Lemiren käsikirjoittama uuden DC 52:n FRANKENSTEIN, AGENT OF S.H.A.D.E on ollut yllätysmenestys (ks. CBR:n arvostelu kakkosnumerosta (http://www.comicbookresources.com/?page=user_review&id=4027)).

Ahkera mies on tämä Jeff. Monta rautaa, öh, sarjaa tulessa...
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 29.10.2011 klo 17:21:13
Lemiren Frankensteinin eka numero ei kuitenkaan ollut hääppöinen.Piirtäjää myöten läpyskä vaikutti vähän samanlaiselta, jota Ghost Rider on valitettavasti tavannut olla pullollaan. Mulle pettymys, mutta odotan vielä, jos ei nyt tarinan, niin ainakin vauhdin paranemista parin numeron ajan.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 29.10.2011 klo 18:10:03
Lemiren Frankensteinin eka numero ei kuitenkaan ollut hääppöinen.Piirtäjää myöten läpyskä vaikutti vähän samanlaiselta, jota Ghost Rider on valitettavasti tavannut olla pullollaan. Mulle pettymys, mutta odotan vielä, jos ei nyt tarinan, niin ainakin vauhdin paranemista parin numeron ajan.

Ghost Riderhan on Marvelin parasta tavaraa. About 20 vuotta putkeen pelkkiä hyviä tarinoita. Ihme maku sinulla. Ja ei tässä Frankensteinnissakaan mitään vikaa ole. Ihme mies sinä olet.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 31.10.2011 klo 12:54:19
Frankensteinin tulo Dc:lle oli hyvä juttu.
Toteutus vaan ei ollut hääppöinen. Kansi oli ainoa poikkeus, mutta siinä olikin tekijämies asialla.
Miksi Lemiren hirviöarmeija tuli tulvien just siitä kohdasta, johon armeija oli pykännyt aidan? Miksi piirtäjän kyhäämä koira näytti lähinnä lampaalta? Miksi hirviöt olivat niin perinteisiä, kun Frankenstein ei sitä ole.Miksi S.H.A.D.E oli joku pölhö kyhäelmä korkeuksissa. Kyllä Fankenstein-tarusto olisi ansainnut paremman käsittelyn.
Hienot ainekset liki tuhottu. Lue Juha K. Tapion Frankenstein-aihetta viistävä kirja, niin tiedät millaisen tarinan olisin halunnut lukea....
Ja parhaat Frankensteinit löytyvät Essential F 1:sen loppuosan pitkästä seikkailusta, joka ilmestyi varsinaisen nimikkolehden jälkeen. Siinä vasta Sarjakuva.

Olen muuten lukenut 1990-luvulta saakka kaikki Ghost Riderit. Lehti oli hyvissä käsissä Mackien aikan aina siihen saakka kunnes Texeira-Saltares-osasto lopetti, ja sitten taas hyvä, kun Garney sitä piirteli. Viimeinen 35-lehteä kestänyt sarja oli roskaa, Texistä huolimatta. Piirtäjävetoisestihan noita tuli seurattua, mutta ei Mackiekaan pihalla ollut. Varsinkin alkukyhäelmä oli Mackielta jopa hyvä.
Nykyinen Ghost Rider run vasta roskaa onkin.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 31.10.2011 klo 17:08:40
Frankensteinin tulo Dc:lle oli hyvä juttu.
Toteutus vaan ei ollut hääppöinen. Kansi oli ainoa poikkeus, mutta siinä olikin tekijämies asialla.
-----------
Kyllä Fankenstein-tarusto olisi ansainnut paremman käsittelyn.
Hienot ainekset liki tuhottu. Lue Juha K. Tapion Frankenstein-aihetta viistävä kirja, niin tiedät millaisen tarinan olisin halunnut lukea....

Frankensteinin tulo DC:lle? Oletkos nyt varma ettet sekoita hahmoja? Frankenstein on aina ollut DC:llä. Vuodesta 1948. Frankenstein tarustollasi minä pyyhin hanuriani. Ainoa oikea Frankensteiniin liittyvä tekele on Mary Shelleyn Frankenstein. Ja DC:n Frankenstein on aivan eriasia. Siksi se on hyväksyttävä. Sama nimi ja asetelma, mutta täysin eri funktio. Jos haluat lukea Frankensteinista tehtyjen roskaelokuvien mukaista Frankensteinia, en ylipäätään ymmärrä miksi luet SUPERSANKARI-Frankensteinia edes yhtä numeroa, kun et siitä mitään ymmärrä ja osaa arvostaa.

Olen muuten lukenut 1990-luvulta saakka kaikki Ghost Riderit. Lehti oli hyvissä käsissä Mackien aikan aina siihen saakka kunnes Texeira-Saltares-osasto lopetti, ja sitten taas hyvä, kun Garney sitä piirteli. Viimeinen 35-lehteä kestänyt sarja oli roskaa, Texistä huolimatta. Piirtäjävetoisestihan noita tuli seurattua, mutta ei Mackiekaan pihalla ollut. Varsinkin alkukyhäelmä oli Mackielta jopa hyvä.
Nykyinen Ghost Rider run vasta roskaa onkin.

No sitten meillä ei ole mitään puhuttavaa. Jos et tuon taivaallista ymmärrä hyvän kauhu-supersankari sarjakuvan päälle. Tosin Ghost Riderhan ei ole supersankari, eikä oikeastaan sankarikaan, vaan tavallinen mies jolla on yliluonnollinen ongelma. Ei Texeira ole se mikä GR:ssä on ollut hyvää, vaan tapa käsitellä B-luokan vanhaa jo homehtunutta kauhua tuoreesti.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 31.10.2011 klo 18:17:23

Kyllä Marvelin sarjoissa käsiteltiin Frankensteinia huomattavasti onnistuneemmin kuin tämä Lemiren aika näyttää tuottavan. Ottaen huomioon senkin, että liikutaan eri universumeissa, ja eri tyylein. Tosin voin lopulta olla väärässä, jos tulevaisuudessa tahti tässä Dc-lehdessä muuttuu. Kunpa olisinkin!  Supersankarina Frankenstein Dc.llä näyttää liittyneen samanlaiseen joukkoon, jolla on monta Ghost Rider-tarinaa Marvelilla (mielestäni)pilattu...
Se mikä on Ghost Riderissä hyvää, on lopulta makuasia. Joku tykkä toisesta, ja toinen toisesta. Kun olin pikkupoika, Ghost rider oli suosikkejani; nykyään olen kasvanut moisesta kai irti.... Frankenstein on yhä hyvä, erityisen hyvin aikaa kestänyt hahmo. Kuinkahan moni on lopulta lukenut Shelleyn Frankensteinin kannesta kanteen...Mielipideosastolla kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 01.11.2011 klo 12:55:44
Luin M. R:n hauskan kirjoituksen yllyttämänä Frankensteinin uudelleen. Olisinkohan moista muuten edes tehnyt....  :laugh:
Lehdessä oli hyvä idea, mutta huono toteutus. Eka sivu oli kyllä hyvä, varsinkin viimeinen ruutu, joka antoi luvan odottaa jotain pahaa olevan tulossa. Pahaa tulikin, mutta tarinassa. Viimeisen sivun mummo, joka oli vienyt lapset kirkon lattian alle, oli lehden pelottavin...
Frankensteinin siirtäminen Shelleyn perinnöstä irti hölmöksi lastenlehdeksi on kyllä hallantekoa hahmolle, joka on sentään elänyt kohta 200 vuotta. Tätä yritin sanoa M. Riddlelle,mutta sitä hän ei näemmä ymmärtänyt.
No; toivotaan, että lehti sentään parantaa juoksuaan. Onhan siinä ainakin rutkasti tahatonta komiikkaa, joka jo yksin saa minut palaamaan asiaan. Naurunaiheita kun ei ole maailmassa koskaan liikaa, tuotti niitä sitten Lemire tai Riddle tai joku muu.

Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Rami Rautkorpi - 07.11.2011 klo 00:13:13
Miksi S.H.A.D.E oli joku pölhö kyhäelmä korkeuksissa.

Koska se on parodia Marvelin S.H.I.E.L.D.:istä.

Se, mitä Riddle ei varmaankaan onnistunut tekemään selväksi, on että tämä ei ole Frankensteinin hirviön ensiesiintyminen DC:n universumissa. Wikipedia vahvistaa, että hän esiintyi jo vuonna 1948 Detective Comicsissa.

Tämä Frankensteinin tulkinta kuitenkin perustuu Grant Morrisonin versioon vuodelta 2005. Morrison oli muutamaa vuotta aiemmin palannut DC:lle Marvelilta. Idea Frankensteiniin saattoi hyvinkin syntyä jo Marvelilla, muodossa "Frankenstein, Agent of S.H.I.E.L.D.", mutta lopullinen DC-versio oli sidottu Morrisonin metafiktiivisillä tavoitteilla raskautettuun Seven Soldiers -projektiin.

Lemiren versiota lukemattomana en osaa kommentoida, kuinka hyvin kyseinen taakka on onnistuttu karistamaan. Ei kuitenkaan kannata syyttää Lemireä kaikesta.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: hatinufer - 08.11.2011 klo 14:59:50
Kyllä Riddle sanoi, että Frankenstein on ollut Dc:llä alusta saakka, eli 1948, kuten hän itse sanoi. En viitsinyt huomauttaa Action Comicsin ilmestyneen 10 vuotta aikaisemmin. Mutta en viitsinyt takertua yksityiskohtiin, koska Lemire vaikutti olevan M.R:lle tärkeä kirjoittaja.
Kyllä ymmärsin tuon Shade-Shield-yhteyden. Morrisonilta peräisin olevaa ajatustaustaa en sinänsä kuitenkaan tiennyt.
Sen kuitenkin nyt tiedän, ettei tämä nykyinen Dc-Frankenstein ole supersankarilehti, vaan lastenlehti. Mutta saa siitä pitää ken haluaa. Ei se ole multa pois. Itseä kyllä harmittaa, että menin ostamaan koko lehden. Ja se, että sitä tulee vielä pari numeroa... Kyllä Lemire varmaan vielä jossain lehdessä säväyttää samalla lailla kuin Superboyssa, siten, että se kolahtaa minullekin.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 08.11.2011 klo 18:45:42
Kyllä Lemire varmaan vielä jossain lehdessä säväyttää samalla lailla kuin Superboyssa, siten, että se kolahtaa minullekin.

Ehkä Animal Man -lehdessä. Siitä tekijä kirjoittelee hienossa blogissaankin, ja lainailee kehuvia tekstejä...
http://jefflemire.blogspot.com/
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: koivisto - 09.11.2011 klo 14:31:37
Animal Manista pidin minäkin, varsinkin, kun alkukankeudesta päästiin eroon. Sitä kyllä ihmettelin, kuinka Travel Foreman jätti päähenkilön pään heti alkumetreillä ulos kuvasta. Auts!
Frankensteinista en pitänyt. Jos Frankensteinin nimeä käytetään, odotetaan, että ollaan edes kunnioittavia hahmon alkuperälle, ja Boris Karloffille. Tämä Dc-Frankenstein ei ansaitse Frankenstein-nimeä. Saa siitä silti pitää...Eikös nämä ole vapaata riistaa, kun tekijän kuolemasta on kulunut 50 vuotta tms?
Mutta Animal Manin alku oli lupaava; viimeisen sivun cliffhanger jätti odottamaan seuraavaa numeroa!
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Doctor Phantomizer - 16.02.2012 klo 21:32:14
Löysin Kirjastosta nyt tuon Lemiren The Noboddyn. About puolet on luettu. Ihan mukavalta vaikuttaa. Voisin hankkiakin joskus.

Tarinassa siis kylään saapuu mies joka on kokonaan siteiden peitossa niin kuin muumio, ja tämä aiheuttaa kummastusta. Kuka ihme on tämä mies?

Tarina on muuten hyvä, mutta...
[spoiler]...tarinaa latisti se, että jos on lukenut tai katsonut Näkymättömän miehen, arvaa hyvin nopeasti mistä on kyse.[/spoiler]
Mutta onneksi tuo ei ole tarinan ainoa sisältö. Suosittelen ehdottomasti noukkimaan tämän, jos pitää Lemiresta.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 24.08.2013 klo 12:38:50
Vaahteranlehtilippu liehuu!
JL, EH? LEMIRE INTRODUCES THE "JUSTICE LEAGUE OF CANADA" (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=47479)
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 21.12.2014 klo 21:32:26
Pääsin lukemaan nyt viikonloppuna Lemiren Trillium tradepackin. Ihan parhaimmistoa sarjakuvien aatelisarjassa. Suosittelen ihan ehdottomasti hankkimaan Trilliumin, joka sisältää niin koukuttavaa tarinan kerrontaa ja hauskoja toteutusratkaisuja. Ja mun mielestä toi puolikassivuratkaisu yhden lehtiosion kohdalla oli upea ratkaisu ja pidin sitä jopa mielekkäänä. Luovat ratkaisut on hienoja yllättäjiä niin tämä kuin Mathieun Alkuperän reikäsivu.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 05.01.2015 klo 23:50:08
Pääsinpäs vihdoin lukemaan Sweet toothin kaikki 6 trade packia läpi ja oon ihan myyty Lemiren päästä tuleville tarinoille. Tradepackien kansien perusteella ei voi päätellä yhtään miten kovaa ja tykkiä kamaa Sweet tooth on kerronnallisesti - lähinnä kannet antaa viitteitä kesystä nuorten sarjakuvasta - mutta kaukana sellaisesta.

Lemire täräytti nyt niin lujaa, että odottelen postipakettia, joka tuo mukanaan neljä tuotosta Lemireltä:
- Essex County
- Lost Dogs
- Underwater Welder
- Nobody
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 08.02.2015 klo 02:37:20
Trillium ei minun kohdallani kolahtanut aivan täysin, mutta olihan tämä ideointipuolella pitkälle onnistunut scifi-tarina ja kokonaisuutta piristi parikin mojovaa twistiä.

Opuksen jatkuva käänteleminen on kuitenkin sen tason lukijan kiusaamista, että sen aiheuttama harmistus peittosi kaikki muut tuntemukset alleen.

Koko temppuilu ei tuonut kahta kohtausta lukuun ottamatta mitään lisäarvoa, joten kumma ettei toimitus siihen puuttunut.

Erityisen veemäistä oli lukea yksi tämän kahdeksanosaisen kokonaisuuden jaksoista siten, että puoli sivua (alaosa) oli ylösalaisin. Lukija on siis pakotettu kääntämään opuksen ylösalaisin joka aukeaman kohdalla.

Tämä on varsin kurja idea, sillä kun opus on kiepautettu ympäri, tulee sivun alaosa (joka nyt siis on ylhäällä) lukea "väärässä" järjestyksessä: ensin oikealle käännettäessä vaihtunut vasen sivu ja sitten vasemmanpuolimmaiseksi samassa yhteydessä loikannut oikea sivu. Lukijan siis ilmeisesti odotetaan kääntävän opus joka sivun kohdalla. Lehden tapauksessa se kai vielä joten kuten menettelisi, mutta ei kokoelma siihen taivu.

Tästä tuli mieleen, että kuinkahan sähköinen versio on toteutettu, kun moni päätelaite kääntää myös ruudun 180 astetta kun laite on ylösalaisin.  Muutoinhan tabletilta tämä olisikin ollut mukavampi lukea (puoli sivua, käännös ympäri ja taas puoli sivua), mikä varmaan selittää miksi aukeamia ei ole peilattu (sivu kerrallaan lienee se tavanomaisin tapa lukea tabletilta).
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 12.02.2015 klo 22:04:56
Sweet Tooth oli jäänyt kohdallani ensimmäiseen kokoelmaan, vaikka korvamerkitsin jatkon korkealle lukupinossani. Oli sarja alkuvaiheissaan vielä kuitenkin niin pelkistetty, ettei mielenkiinto säilynyt yllä.

Tässä viikon mittaan sarja tulikin sitten kahlattua melkoista vauhtia loppuun saakka. On tämä tietyllä tapaa niin oma juttunsa, ettei sitä oikein suoraan osaa edes purkaa.

Trilliumin tavoin Lemire yhdistää mystiikkaa scifi-genreen, mutta Sweet Tooth painottuu enemmän juuri mystiikan puolelle. Lukijalle annetaan kaikki avaimet tulkintojensa pohjalle, mutta suurta mysteeriä ei täysin avata, vaan jätetään salaisuuksien avaaminen loppumetrejä vajaaksi.

Toisessa yhteydessä tämä voisi olla raivostuttava valinta, mutta kyllä tässä sarjassa ratkaisu sopii kuin nyrkki silmään. Jo kolmen jakson mittainen, vuoteen 1911 ajoittunut, sivujuonne rikkoi hieman kokonaisuutta ja hieman perinteisempi "annetaan lukijan tietää päähenkilöitä enemmän" olisi voinut olla melkein parempi.

Essex Countyyn kannattaa tutustua mieluiten "complete" opuksen myötä. Tuosta parhaiten irtoaa Lemiren kyky nivoa tarinoita ja kohtaloita yhteen.

Kokoelmassa on hieman se huono puoli, että ensimmäinen Essex County -tarina (Book I ts. "Tales from the Farm") on tyylilajissaan melko lailla täydellinen. Jatko ei siihen nähden oikeastaan enää tuo mitään uutta, osin hieman latistavatkin aloitusta.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 15.02.2015 klo 21:01:32
Kvaakin sarjakuvaesseet -sarjassa mietteitä Jeff Lemiren tuotannosta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2181).

(http://www.kvaak.fi/images/articles/14022015210404-3.jpg) (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2181)

Kuten Reima sen hyvin sisällöntuotannon puolella yhteen sanaan tiivisti, kyse on aivan rehellisestä miessarjakuvasta.

Kuvasto on stereotyyppistä Kanadaa – lätkää, maisemakuvausta, viinaa ja kirveellä veistettyjä miehiä – arvomaailmaltaan tarinat ovat kuitenkin periamerikkalaisia.

Aluksi Lemire näytti täyttävän pienen ekologisen lokeron mainstream-sarjakuvan kentällä, sen jossa juhlitaan yhtä impressionista suuntaa edustavaa sarjakuvataiteilijaa ennen kuin palkinnot ja huomio satavat taas uuden juhlakalun laariin.

Nyt toki on selvää, että Lemire menestyy laajemmin. Toisaalta hän on paitsi erityisen lahjakas kuvittaja myös erityisen lahjakas käsikirjoittaja, mutta naivisti tahdon ajatella sarjakuvaharrastajien olevan aiempaa suvaitsevaisempia.

Lemiren Marvel- ja DC-töitä en juuri tunne, mutta onhan Teräspoika tunnetusti menettänyt perheensä isää myöten...

Tekstiä saa ruotia armotta sarjakuvaesseet-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,16022.0.html), pitäydytään tässä ketjussa tiukemmin Lemiren tuotannossa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 17.02.2015 klo 00:34:05
Lemiren mieskuva on myyttinen itsekin: erämies vain on modernisoitu lätkän pelaajaksi (Essex County ja Sweet Tooth).

Kuten jäyhä suomalainen kantaa taakkansa itse, Lemiren mies ei puhu tunteistaan. Essex Countyn jokainen kolmesta tarinasta toistaa saman tunteiden patoamisen puhumattomuuden taakse.

Aloitustarinan miesressu osoittaa tunteensa, mutta tietääkö tämä edes olevansa protagonistin isä. Jos tietää, hän on hiljaa juuri silloin kun voisi sen pojalleen kertoa.

Lätkää pelaavista veljeksistä toinen katkaisee yhteyden perheeseensä neljännesvuosisadan ajaksi. Aukaistuaan viimein suunsa hän tekee vain vahinkoa: vaikeneminen kaikkien vuosien ajan muuttuu näin merkityksettömäksi sekin.

Viimeisen kolmanneksen talonmies vie tunteensa hautaan.

The Underwater Welderin sukeltaja-Jack pelkää tulevaa isyyttä, mutta Jack ei pysty puhumaan tunteistaan.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 09.04.2015 klo 19:58:13
Vasta alkanut Descender (Image) esittelee scifi-version Pinokkiosta...

Tarinan pienellä robottipojalla ei ole vanhempia, mutta on sentään isän korvike samoin kuin Gepetto on sitä Pinokkiolle.

Hyvältähän tämä näyttää, mutta minusta jo alkaa tuntua, että levy olisi hyvä vaihtaa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 09.09.2015 klo 22:29:00
Descender-sarjan ensimmäinen numero on luettavissa ilmaisnäytteenä (http://boingboing.net/2015/08/25/exclusive-preview-jeff-lemire.html).
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Lurker - 14.12.2015 klo 22:12:38
Essex County -trilogia tv-sarjaksi! (http://www.cbc.ca/books/2015/12/jeff-lemires-graphic-novel-trilogy-essex-county-being-adapted-for-cbc-television-series.html)

Hyvä, hyvä.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 14.12.2015 klo 22:47:43
Oon tykännyt Lemiren tuotannosta - mielestäni piristävän erilaista. Nyt Lemire näyttää aloittaneen oikein kunnon tehtailun. Tuon Descenderin (Image Comics) lisäksi nyt on tulossa:
- Book of Death (Valianta Entertainment)
- Black Hammer (Dark Horse Books)
- Attu (Dover Publications)
- Plutona (Image Comics)
Vertigolta näyttää hypänneen ulos, niinkuin moni muukin.

Muokkaus 26.10.2016 Attu ei olekaan Lemiren kamaa, siinä on vain Lemiren esipuhe.
 
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 13.05.2016 klo 20:31:45
Lemire on melkoinen nimi tätä nykyä. Uutta pukkaa niin kustantajien vuokratyönä kuin tekijäomisteisen sarjakuvan puolella.

Old Man Logan ei niin kiinnosta, mutta, mutta jälleen on perhe menetetty.

Logan päätyy omaan menneisyyteensä – eli nykyaikaan – ja lähtee tapporeissuun kostaakseen pahoille pojille ennen kuin nämä ehtivät tehdä vääryyttä perheelle, jota Loganilla ei vielä tässä ajassa ole.

Hieno alkuasetelma, mutta kun toisessa numerossa tulee vastaan Hulk, niin on sanomattakin selvä, ettei siinä pitkälle päästä. Tällaiset jutut pitää tehdä vaihtoehtoisessa todellisuudessa, kuten Millarin alkuperäinen minisarja.

Tulipa nyt kuitenkin kommentoitua, tämä kun jatkaa Lemiren isyys-menetys-teemoja. Tapaumissa (eteymissä?) ratsastetaan oman pojan kanssa, muu perhe vain vilahtaa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 16.05.2016 klo 18:05:07
Tuore Lemiren haastattelu (https://hogavserier.wordpress.com/2016/05/16/hog-av-serier-238-jeff-lemire/).

En ehtinyt kuunnella, kun tekijätkin vielä surkuttelevat äänitteen laatua.

Toisaalta tuskin kukaan siellä hoksaa kysyä Lemiren toistuvista teemoista, isyydestä ja menetyksestä.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Curtvile - 27.02.2017 klo 22:39:48
Lueskellut kahta tuoreempaan Lemiren sarjakuvaa.
Scott Snyderin kanssa tehty A.D. After Death on sarjakuvahtava veisvärimaalattu runollinen proosateos.
Ihan ansiokas jos jaksaa puurtaa tekstimassojen läpi.
Hyvä mutta väärällä tavalla haastava.

Black hammer on paljon onnistuneempi. Lemiren homage hopeakauden sarjakuville.
Jos se maailma olisi Watchmanoitu mutta Lemiren perhekeskeisen (mutta hyvin toimimattoman perheen kautta)
Supersankarit jumissa farmilla pikkukaupungissa olisi matalamielistä parodiaa heikommissa käsissä.
Tässä mennään tarina ja henkilöt ensin.

Sarjakuvaharrastajaa ilahduttavat sivuhahmojen viitteet ja nimet kuten kauhujakson Bernie ja Lenny (Wrightson & Wein) nyt vain yhden ilmeisimmistä nimetäkseni.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 28.02.2017 klo 22:18:11
Mä oon suurella ilolla lukenut Descenderin 3 kokoomateosta ja tykkään kyllä mielettömästi uudenlaisesta scifitarinasta.

Minisarja Plutona metsään pudonneesta supersankarittaresta ja hänen löytävistä lapsista / nuorista on hellyyttävää luettavaa ja taas kerronnan tasolla hidasta ja merkityksellistä Lemireä.

Lemire on kyllä yksi mun ehdoton suosikki  :-*
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Curtvile - 28.02.2017 klo 22:41:36
Lemire on kyllä yksi mun ehdoton suosikki  :-*

Varmaan sitten tiesitkin mutta:
Ensi kuussa alkaa Imagelta Royal City jossa loppuunpalanut kirjailija palaan vanhaan kotikaupunkiinsa, perhedraamaa maagisella realismilla jos puffit oikein käsitin.

Huhtikuun 18 päivä 2017 Simon & Shusterilta Lemiren 272- sivuinen sarjisromaani Roughneck jääkiekoillijasta, perhesalaisuuksista ja ja.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 01.03.2017 klo 22:23:17
Varmaan sitten tiesitkin mutta:
Ensi kuussa alkaa Imagelta Royal City jossa loppuunpalanut kirjailija palaan vanhaan kotikaupunkiinsa, perhedraamaa maagisella realismilla jos puffit oikein käsitin.

Huhtikuun 18 päivä 2017 Simon & Shusterilta Lemiren 272- sivuinen sarjisromaani Roughneck jääkiekoillijasta, perhesalaisuuksista ja ja.

Kiitti vinkistä. Roughneckiä odottelenkin, mutta toi Royal City oli ihan uusi tieto mulle ... thanks
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 28.03.2017 klo 06:27:44
Imagen viime vuonna julkaisema Plutonia on suurin osin Emi Lenoxin aikaansaannos, vaikka käsikirjoitus on Lemiren nimissä.

Alkuasetelma on, että ryhmä koululaisia löytää metsästä aikansa suurimman supersankarittaren kuolleena. Sen enempää ei tarinasta voi sanoakaan, tarinan suurin hupi on nuorten välisessä dynamiikassa ja siinä, kuinka he lähestyvät outoa löydöstään.

Todellisuuden ja supersankarifantasian törmäämistä kuvasi John Byrne Ihmeneloset-tarinassa, jossa poika valelee itsensä sytytysnesteellä esikuvansa Liekin mukaan.

Tarinan suurin vika on, että tavan hoksottimilla varustettu oivaltaa tarinan suuren käänteen ennalta. Ilmeisesti Lemirekään ei siihen niin luota, koska hän kertoo sen sanallisesti ennen saman kuvallista esitystä.

Hieman tästä tulee sellainen olo, että ei tarina varmaan olisi päässyt mistään seulasta, ellei Lemire olisi jo niin iso nimi. Kiva, pieni tarina ei oikein enää näinä aikoina riitä.

Visuaalisesti tässä ei oikein moitittavaa löydy. Jordie Bellaire täydentää Lenoxin muikean kuvituksen väreineen, ruudulta lukien "paperin" emulointi onnistuu hyvin.

Lemiren työt tunteva voi kuitata jälleen, kuinka isää tarinan lapsilla ei näytä olevan lainkaan ja ainoa isärooli on alkoholisti ts. etäinen, poissaoleva. Tämä ainainen isyyteen liittyvä solmu on jo sellainen iso musta mörkö koko Lemiren tuotannossa, että se vaatisi selityksen.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 04.05.2018 klo 22:51:03
Odotin, että Old Man Logan olisi sopinut Lemiren käsittelyyn just eikä melkeen, mutta nyt koko Lemiren kauden päätökseen saatuani voin todeta ettei se merkittävästi parane.

Lemire näyttää paneutuneen työhön vasta loppupuolella, mutta aika lailla pettuleipää oli. Ei voi suositella sen enempää Lemiren kuin Wolverinen faneille.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 14.07.2018 klo 21:19:10
Black Hammer (Dark Horse) on niin kova sarja, että heilahti kerralla lukujonon kärkeen ja varmaan sinne pysyvästi jääkin.

Tarkoitus oli tutustua vain ensimmäiseen kokoelmaan, mutta samaan putkeen meni koko sarja.

Kun digiaikana on tapana rynnistää sarjasta toiseen, oli metka kokemus taas pitkästä aikaa löytää sellainen opus jota tulee luettua nautiskellen. Kokoelma ei ollut muuta kuin päähenkiöiden ja sarjan maailman esittelyä, mutta hyvin meni niillä eväillä alusta loppuun.

Sarja jatkuu 13 numeron jälkeen suoraa putkea alaotsikolla Age of Doom. Eipä siinä mitään, mutta luulin pääsarjan päättyneen ja luulin tuota spin-off-minisarjaksi. Olen nyt pahasti koukussa.

Sarjat tulee nykyään luettua pääsääntöisesti putkeen vasta sitten, kun ne on kokonaan julkaistu, joten odotuksen tuskaa ei tarvitse oikeastaan enää sietää. Sitä sietämättömämmältä se nyt tietysti tuntuu.

Quantum Age -minisarja sen sijaan on näitä minisarjoja, jotka täytyy nyt pääsarjaa odotellessa kahlata lävitse.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 14.07.2018 klo 23:59:41
Black Hammer -sarjan spin-off-minisarjoista Sherlock Frankenstein and the Legion of Evil oli sellainen taustoittava välinäytös.

Doctor Star & the Kingdom of Lost Tomorrows sen sijaan on toista maata.

Tarinan sankari on työhön uppoutuva, poissaoleva isä joka näkee virheensä kun on liian myöhäistä ja kärsii siitä.

Lemiren sankarien tavoin Doctor Star on jälleen kyvytön korjaamaan suhteitaan, eikä oikeastaan edes tee mitään korjatakseen niitä. Lopulta katumus ja anteeksianto nousevat tarinan keskeisiksi teemoiksi.

Kuvittelin tarttuvani helposti luettavaan minisarjaan, mutta todellisuudessa tämä on herkkä, syvälle menevä esitys perhesuhteista. Tällä kertaa Lemire kuvaa ymmärrettävästi mitä on tapahtunut ja menee suhteisiin siinä mielessä syvemmälle, että ne kuvataan molemmilta puolilta (ja molemmin puolin rikki).

Sen mitä enemmän tätä Doctor Star -sarjaa pohtii, sitä merkityksellisemmältä – ellei peräti keskeiseltä – osalta Lemiren tuotantoa se alkaa vaikuttamaan.

Tämä on siinä määrin itsenäinen kokonaisuus, ettei edes Black Hammeria ole tarpeen lukea, toisin kuin tuossa Sherlock Frankenstein -sarjassa, jossa pitäisi ensin olla alla vähintään se ensimmäinen kokoelma.

Olen vailla parempaa tietoa aina olettanut, että Lemiren oma isäsuhde on jollain tavoin ongelmallinen. Tätä lukiessa minulle tuli myös mieleen, että Lemire mahdollisesti heijastaa omia isyyteen liittyviä pelkojaan työhönsä. Voi tietysti olla, että ne pelot juontuvat siitä omasta isäsuhteesta.

Olisipa meillä oikeaa sarjakuvajournalismia, joka tämän voisi selvittää. Ehkä Lemire joku päivä tulee itse tämän kanssa ulos.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 18.08.2018 klo 06:09:44
Kun Black Hammer jo nimessään viittaa kuolleeseen isään, niin miksi ihmeessä sarjakuvajournalismin vasara ei ole iskenyt ketään edes polveen.

Nämä kaiken maailman online-sarjakuvajyyrnälismisivustohässäkät ei vaan osaa kysyä (http://www.comicsbeat.com/interview-jeff-lemire-talks-black-hammer-gideon-falls-and-sticking-with-ideas/) muuta kuin, että milloin tulee lisää, olen fanipususydän. S****nan tunarit.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 04.09.2018 klo 19:43:08
Jeff Lemiren esipuhe Royal City -sarjan (Image) ensimmäisessä numerossa sopisi melkein sarjakuvalehden kuolema -ketjuun.

Esipuheessaan Lemire nimittäin ylistää sarjakuvalehteä nimenoman formaattina rinnastaen sen televisiosarjaan.

Tämä esipuhe sopi varsin hyvin aloitusnumeron päätteeksi, sillä olen niin tottunut tuohon vakiomittaisen jenkkilehden rytmitykseen, että olin jo ihmeissäni että eikö se sarjan ensimmäinen – tuplamittainen – osa pääty lainkaan.

Toki tämä on sellaista digiajan juttua, että kun fyysistä lehteä ei ole, niin ei sitäkään voi mitata, paljonko sivuja on vielä jäljellä.

Täytyypä nyt toistaa vanhat mietteet siitä, kuinka mestarillisesti moni kirjoittaja hallitsee juuri tuon vakiomittaisen lehden mitan.

Sarjasta varmaan mietteitä myöhemmin, mutta aavistus tulee sellainen tunne, että Lemire jo vähän liiaksi tukeutuu siihen, mitä lukijat voivat häneltä odottaa ts. tässä on ikään kuin kaikki kohdallaan, mutta rohkeutta saisi olla enemmänkin.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 04.05.2019 klo 22:58:06
Quantum Age oli jäädä minulta täysin väliin näistä Black Hammer -oheissarjoista.

Wilfredo Torresin kuvitus jotenkin liukuu pois sieltä Black Hammer -ytimestä niin, ettei se kiinnostanut lainkaan.

Olipa vain ensivaikutelma sarjasta täysin marjapensaassa.

Sarja kiskaisi mukaansa ihan hirmuisella voimalla jo ennen kuin ensimmäisen numeron sai luettua. Tämä vielä nivoutuu pääsarjassa nähtyyn keskeisest. Kirkkaasti Doctor Star -sarjan kanssa parhaimmistoa näistä spin-off-keitoksista.

Tällä kertaa siis versioidaan avaruussankarien legioonaa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 10.12.2019 klo 01:00:06
Sentient (TKO Studios) on jäykän aloitusjaksonsa jälkeen täyttä rautaa.

Erityisesti Gabriel Walta ihastuttaa kuvituksellaan, joka ohjaa ajatukset sinne 70-80-lukujen pienoismalliajan avaruusaluksiin. Low tech -vaikutelmaa tukevat tummat sävyt ja ilmeisesti joku viivan päälle vedetty, tarkkuutta pehmentävä filtteri, mikä saa aikaan vanhan paperin tuntua jopa näytöltä luettuna.

Sen suuremmin ei kannata spoilata, mutta molemmat päähenkilöt ovat matkassa äitinsä kanssa, avaruusaluksen tekoäly on äiti. Kaikki isähahmot ovat eivät ainoastaa poissaolevia, vaan poisleikattuja. Tarinan miehet edustavat uhkaa ja väkivaltaa.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun pohdin Lemiren perhetaustaa, erityisesti isäsuhdetta.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 11.12.2019 klo 22:49:37
Sentient (TKO Studios) on jäykän aloitusjaksonsa jälkeen täyttä rautaa.

Erityisesti Gabriel Walta ihastuttaa kuvituksellaan, joka ohjaa ajatukset sinne 70-80-lukujen pienoismalliajan avaruusaluksiin. Low tech -vaikutelmaa tukevat tummat sävyt ja ilmeisesti joku viivan päälle vedetty, tarkkuutta pehmentävä filtteri, mikä saa aikaan vanhan paperin tuntua jopa näytöltä luettuna.

Sen suuremmin ei kannata spoilata, mutta molemmat päähenkilöt ovat matkassa äitinsä kanssa, avaruusaluksen tekoäly on äiti. Kaikki isähahmot ovat eivät ainoastaa poissaolevia, vaan poisleikattuja. Tarinan miehet edustavat uhkaa ja väkivaltaa.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun pohdin Lemiren perhetaustaa, erityisesti isäsuhdetta.
Kiitti tästä vinkistä - en ollut aiemmin tällaisesta kustantajasta ja tästä Lemiren teoksesta kuullut. Tilaukseen lähti 6 lehden boxi.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 11.12.2019 klo 23:45:18
Kiitti tästä vinkistä - en ollut aiemmin tällaisesta kustantajasta ja tästä Lemiren teoksesta kuullut. Tilaukseen lähti 6 lehden boxi.

Eipä kestä. Kustantaja aloitti kuluneen vuoden aikana ja sen erikoisuus on julkaista jutut lehtinä kerralla (ikään kuin televisiosarjan kausiboksina) ja kokoelmana.

Lehtiä on moni kehunut, kommentoi ketjuun miltä ne vaikuttavat.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Curtvile - 29.12.2019 klo 22:37:36
Lemiren ja Mike Deodato jr:n Berserker unbound  osui ja upposi.
Selkeä Conan-pastissi mutta painopisteinä menetys, ystävyys ja kuinka ikinä ei tule antaa periksi tekevät tästä kaihoisasti surumielisen.
Miekanheilutuksen lisäksi siis
(https://66.media.tumblr.com/11d0edf4cc664211aca84171ac164940/tumblr_pwwwszNBCz1qzkltpo1_1280.jpg)
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: amasofi - 12.01.2020 klo 22:52:18
Eipä kestä. Kustantaja aloitti kuluneen vuoden aikana ja sen erikoisuus on julkaista jutut lehtinä kerralla (ikään kuin televisiosarjan kausiboksina) ja kokoelmana.

Lehtiä on moni kehunut, kommentoi ketjuun miltä ne vaikuttavat.

Sentient 6 lehden boxi tuli viime viikolla. Tänään luin iltasella ja oli juonellisesti niin intensiivinen ja ennalta-arvaamaton, että kaikki oli luettava putkeen. Itse fyysinen boxi on laatikon osalta vähän heppoista pahvia- Lehdet sen sijaan ovat tasokkaita ylisuuria 28,5x18,5 cm kokoisia ja niissä tukevat pahvikannet. Nuo ylisuuret sivut myös täytetty tehokkaasti eli valkoisia reunuksia ei ole ylhäällä ja alhaalla ollenkaan sivuissa vain ilmeisesti silloin, kun liittyvät ruuturakenteeseen. TKO Studios yllätti kyllä laadulla niin fyysisen tuotteen ja kertomuksen tasolla. Aion jatkossakin seurata, jos sinne tulee omaan genreen sopivaa settiä ja tilata - ja ehdottomasti boxi + lehdet formaatissa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 16.07.2020 klo 21:17:46
Alkuperäinen Black Hammer -sarja jäi niin hienoon cliffhangeriin, että Age of Doom -jatkon aloittaminen sen kääntämisellä antikliimaksiin oli kyllä kova pettymys.

Ensimmäinen Age of Doom -kokoelma oli kuitenkin lopulta ihan hyvää jatkoa mysteerisarjalle, ja alkuperäinen sarja saa siinä oikeastaan ansaitsemansa päätöksen. Siihen olisikin hyvä jo lopettaa.

Toinen Age of Doom -kokoelma sen sijaan lörisee sitten loppuun entistä väsyneemmin.

Lemiren sanojen mukaan tarkoitus on kommentoida supersankarisarjakuvan eri aikakausia, mutta montako kertaa sekin on vuosikymmenten mittaan eri muodoissaan tehty.

Tuttuun on sekoitettava jotain omaa, ja Lemiren mysteeri siitä, mitä sankareille oli tapahtunut ja miksi he olivat päätyneet farmille, missä mikään ei koskaan muuttunut riitti sellaiseksi. Kun tämä kori on tyhjennetty, jäljellä on enää hiilikopio DC-universumista.

Sen sijaan samojen reboottien toistaminen ei oikein käy enää viihteestä. Särkyneiden hahmojen rimpuileminen kohti edes vähäisintä onnea alkaa jo masentaa lukijaa. Tämä varmaan jo minulle alkaa tätä Black Hammeria riittää, mutta menköön nyt vielä crossover Oikeuden puolustajien kanssa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 16.07.2020 klo 22:45:27
Hammer of Justice! eli crossover Oikeuden puolustajien kanssa ei ehkä mene kärkeen näistä Black Hammer -spinoff-sarjoista, mutta muutoin sujuvaa luettavaa. Onko se sitten riittävästi, sen arvioikoon jokainen itse.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 30.08.2020 klo 17:49:34
Andrea Sorrentinon tyyli saa sivut näyttämään ikään kuin niitä tarkastelisi tuhkapilven lävitse. Tästä post-apokalyptisestä tyylittelystä saa helposti yliannostuksen, mikä muodosti kohdallani pienen kynnyksen tutustua Gideon Falls -sarjaan.

Tässä sarjassa italialainen osuu kohdalleen täydellisesti. En supersankareiden kohdalla olekaan oivaltanut kuinka teknisesti vahvasta ja ilmaisuvoimaisesta kuvittajasta on kyse.

Kuvituksen aiheuttama ilahdus peittyy ensimmäisen kokoelman perusteella Lemiren tuottaman pettymyksen alle.

Sarjassa on paljon uskottavuutta venyttäviä kohtia. Sheriffi hylkää ammattikuntansa kaikki periaatteet noin vain, psykiatri hylkää ammattikuntansa kaikki periaatteet noin vain... Heikosti perusteltua käytöstä yhdistää tarinan naiskuva.

Jokainen tarinassa auktoriteettia edustava nainen on suojeltava, mieheen tukeutuva sekä niin ikään ensimmäisestä tilaisuudesta mieheen tarrautuva.

Lemiren mieskuvassa on jotain vinoutunutta, joka nousee anteeksiantamattomuutena omia heikkouksia kohtaan. Gideon Fallsin vinoutunut naiskuva on jollain tapaa nyt kytköksissä näihin (ilman perhettä) vaillinaisiin ja arvottomiin miehiin. Tämä varmaan valkenee jatkossa, vaikka hieman pelkään naisten muuttuvan vielä nykyistä enemmän tarinaelementeiksi.

Kokoelma silitti minua pahasti vastakarvaan, mutta on tässä vähän myös sellainen lemahdus, että tarina siirtyisi helposti televisioon. Sinne se Googlen perusteella on jo matkalla. Ei siinä mitään, minusta kaikki sarjakuvantekijät saavat rikastua ja elävät kuvat kuvat sen tätä nykyä tekevät, mutta ei minulle vaikka Mark Millarin töitä lukiessa tule koskaan tällaista tunnetta. Sarjakuvat pitäisi edelleen tehdä sarjakuvan, ei television tai elokuvan, ehdoilla.

Uskon, että tuotantovaiheessa naiskuvaa korjataan. Toisin kuin sarjakuvakriitikot, television puolella on silmää tällaiselle.

Lemireen uran tärkeimmissä töissä olen eniten ihastellut sitä puolta, mikä jää sanomatta ja tässä minua masentaa se mitä sanomaton puoli välittää.

Tarkoitus oli upota sarjaan neljän kokoelman voimin, nyt tuntuu ettei huvita enää koskaan.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 16.10.2021 klo 04:18:59
Harvoin enää digitaalisen sarjakuvan kaudella kiinnittää mitään huomiota julkaisujen design-puoleen, mutta onpa tyylikäs opus tämä The Question: The Deaths of Vic Sage (2020).

Denys Cowan kuvittajana ja Bill Sienkiewicz tussaajana toki vievät heti mielikuvat sinne 1980-luvun loppuvuosiin, mutta Lemire vetää kyllä niin tyylipuhdasta tuon kauden settiä, että alkaa mannä jo hullunkuriseksi. On tässä sellainen nostalgian tunne mukana, mutta ei minulle kyseinen eli mukamas aikuisempi eli synkempi ja maanläheisempi supersankarointi niin läheistä ole, että uusiomateriaalinakaan sellaista jaksaisin.

Opuksen keskivälissä on sitten mukavasti mystiikkaa ja muuta piristämässä, on tuossa alussa ja lopussa sen verran kestämistä, ettei sitä aivan muutoin kestäisi. Kuvitus on siis selkeästi kokoelman parasta antia.

Hieman masentavasti sarjan naishahmoilla ei ole mitään tekemistä, toiminnan keskellä kunhan vain istuskelevat, kuka tuolilla, kuka hevosen selässä. Hahmoon liittyvä suuri mullistus on sama mukkelis-makkelis, kuin nämä kaikki tapaavat olla. Tämä taisi olla minulle nyt pitkiksi ajoiksi riittämiin The Question -hahmoa.
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Curtvile - 07.01.2022 klo 00:31:25
Tässä ketjussa ei ole mainittu Lemiren lukuisia projekteja paraikaa (kuten alussaan olevia Primordial ja Mazebook sarjoja) mutta lisää on tulossa Imagen kautta.
https://imagecomics.com/press-releases/jeff-lemire-inks-exclusive-deal-with-image-comics-for-upcoming-projects

Saa nähdä siirtyvätkö myös muut Imagen alle ja miten pitkäksi aikaa
Otsikko: Vs: Jeff Lemire
Kirjoitti: Jarkko Sikiö - 07.01.2022 klo 01:13:16
Saa nähdä siirtyvätkö myös muut Imagen alle ja miten pitkäksi aikaa

Black Hammer pysyy Dark Horsella. Lisäksi Image-yksinoikeus rajoittuu vain printtijulkaisuihin, mikä liittyy Substack-optioon. Tiedot ovat peräisin tästä jutusta (https://www.gamesradar.com/jeff-lemire-image-comics/).