Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : judea 16.12.2010 klo 20:46:54
-
Heips!
Ajattelin tässä muuten vaan, että unohtuvatko sarjakuvat ajan myötä.
Jos vaikka ihmiset keksivät uuden jutun sarjakuvien tilalle.
En usko että jos niin tapahtuu siihen menee kyllä kymmeniä vuosia.
Olis kiva jos kirjoittaisitte aiheesta mielipiteitänne ja muuta sarjakuvien unohtamiseen liittyvää.
Itse en kestäisi, jos sarjakuvat lopetettaisiin, ne on mulle kaikki kaikessa.
-Judea-
-
Minä luulen, että viidentoista vuoden päästä Suomessa ei julkaista yhtään ulkomaista sarjakuvaa. Joku kotimainen sinnikäs omakustantaja voi kitkutella jossain loukossa.
Tämä taiteenlaji kuihtuu pikkuhiljaa mutta vääjäämättä pois.
Ladattavat ja vuokrattavat elokuvat ja pelit syrjäyttävät sarjakuvan totaalisesti.
Jos joskus kehitetään digitaalinen paperi, niin sen pinnalla leffat näyttävät komeammalta kuin staattiset sarjakuvaruudut.
edit:
On mielenkiintoista nähdä miten sarjakuvalle käy vaikkapa Ranskassa, jossa on Suomeen verrattuna moninkertaisesti sarjakuvista kiinnostuneita ihmisiä (tällä hetkellä). Käydessäni äskettäin Pariisin sarjakuvakaupoissa panin merkille, että asiakkaista lapsia oli n. 1%, suurin osa oli iältään 30-60 vuotiaita. Naisia oli vähemmän kuin miehiä, mutta heitä oli kuitenkin enemmän kuin vähän.
-
Meinasin ensin sanoa että tuskin sarjakuva mihinkään katoaa, ennemmin kirjat kärsivät kun harva nykypäivänä jaksaa lukea pelkkää tekstiä. Mutta toisaalta kulutus on menossa yhä enemmän siihen suuntaan että materiaali pitää saada ilmaiseksi - tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Siinä maailmassa ei taida olla tilaa luovan työn tekijöille eikä ainakaan sellaisille yksittäisille ihmisille kuin sarjakuvantekijät.
-
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.
-
Onhan sitä ennenkin povattu vainka minkä taiteenlajin katoamista tai ainakin täydellistä marginaalistumista. Yhteistä sellaisille ennustuksille tuntuu olevan se, että ne tähän mennessä menneet poskelleen.
Vajaat 20 vuotta sitten ennusteltiin ihan vakavissaan, että teknomusiikki hautaa rockmusiikin lähitulevaisuudessa. Vuosituhannen vaihteessa alkoikin näyttää siltä, että toisin päinhän sinä käy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että molemmat porskuttavat.
Teatteri ei ole kadonnut mihinkään, kansanmusiikki ei ole kadonnut mihinkään, jazz ei ole kadonnut mihinkään.
Eri asia on se, että kaikkien ilmiöiden asema kulttuurissa ja yhteiskunnassa muuttuu.
Pikkupoikana 80-luvun alussa minua pelotti, että ehkä Disney-sarjakuvia ei enää tehdä silloin kun olen aikuinen. Nyt taas näyttää siltä, että minä itse kuolen ennen kuin Aku Ankka.
Viihde-elektroniikan vallankumous on toki vaikuttanut ja vaikuttaa sarjakuvan asemaan. Mutta en minä näe yhtään syytä miksi se - tai mikään mukaan näköpiirissä oleva asia - tappaisi sarjakuvan. Kulttuurin pitää muuttua aivan tunnistamattomaksi ennen kuin sarjakuva katoaa. On se sen verran hyvä keksintö.
-
Teatteri ei ole kadonnut mihinkään, kansanmusiikki ei ole kadonnut mihinkään, jazz ei ole kadonnut mihinkään.
(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Toki jos sarjakuvalle myönnettäisiin tulevaisuudessa vaikkapa saman verran valtion rahaa kuin oopperalle, niin sitten se varmaan voisi todella hyvin.
-
Jos kustantajat lähtevät sarjakuvan osalta mukaan e-book julkaisuun niin se on kyllä yksi kuolinisku. Sarjakuvat jos mikä ovat jotain josta ei olla valmiita maksamaan ellei kädessä ole konkreettinen teos jolla on oma tuoksunsa ja tuntumansa. Varsinkin nuorempi yleisö, joka muutoin rahoittaisi sijoituksensa vanhempien rahoilla, warettaa jos se suinkin vaan on mahdollista.
Itse luulen että sarjakuvalla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä kuin kirjallisuudella, kunhan teokset vaan ovat sisältönsä puolesta riittävän kiinnostavia ja laadukkaita. Eikös sarjakuva kuitenkin pärjää aika hyvin kirjojen myyntilistoilla?
-
Tietysti on mahdollista, että kaupallinen julkaisu Suomessa loppuukin. Bitit tulevat Atlantin yli lähes valon nopeudella, kansainvälinen verkkomaksaminen on triviaalia. Ennenhän rockmusiikkiakin hyvin yleisesti käännettiin suomalaisille, nykyisin moinen on erikoistapaus.
(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Toki jos sarjakuvalle myönnettäisiin tulevaisuudessa vaikkapa saman verran valtion rahaa kuin oopperalle, niin sitten se varmaan voisi todella hyvin.
Teatteri tietysti on melkoisen kallista sen takia, että jokaista esitystä varten tarvitaan useampia henkilötyöpäivä, ja sen lisäksi jokaista näytelmää on vielä harjoiteltava ja lavasteet ja asutkin hommattava ja mitä kaikkea vielä. Sarjakuva sentään on huomattavan halpaa tuottaa muihin kuvallisen kerronnan muotoihin verrattuna – se tarkoittaa tietysti sitä, ettei jokaisen projektin kohderyhmää tarvitse maksimoida. Siinä on vahvuus.
-
Itse en näe, että elokuva tai videopelit korvaisivat sarjakuvaa. Minun on helpompi nähdä, että jossain kaukaisessa tulevaisuudessa tulee elokuvan ja eteenkin videopelit korvaava teknologia, mutta eiköhän siellä holokannella ole mahdollista edelleen sarjakuvia lukea.
Tosin sarjakuvan osuus kulutusviihteessä varmasti laskee entisestään mikä varmasti johtaa siihen kuinka paljon sitä kannattaa julkaista esim. Suomessa. Mutta ihmisiä on kaiken aikaa enemmän ja enemmän Maapallolla, vapaa-aika on ollut lisääntymään päin joten on luultavammin kaiken aikaa enemmän ihmisiä jotka kaipaavat ajantappoon muutakin kuin pelejä ja elokuvia. Voi olla, että jossain vaiheessa tulee ongelmaksi "aloittelija" sarjakuvien puute, eli että sarjakuvat erikoistuvat täyttämään vaativampaa makua jolloin niihin sisälle pääsy on haasteellisempaa, mutta näen tämänkin aika epätodennäköisenä. Jakelun suhteen tulee olemaan isompi murros.
Jukan mainitsema sähköinen sarjakuva on yksi näistä muutoksista. Padit on jo sellaisia, että useat ihmiset voivat niistä sarjakuvia lukea. Lentokoneessa muutamaa paksua mangakirjaa mukana raahatessa kävi myös kateeksi sitä vieressä istunutta japanilaista joka luki Narutoa puhelimellaan. Eipä hänen tarvinnut keksiä miten yrittää tunkea puhelinluetteloita tuolin alle.
Sarjakuvilla on yksi etu elokuviin ja videopeleihin nähden ja se on se, että sarjakuvan voi kokea muutamassa minuutissa ja se kulkee mukana. Eli aamiaispöydässä voi lukea lyhyen tarinan sarjakuvaa stripeistä puhumattakaan mutta pelaaminen tai elokuvan katselu vaatii enemmän. Sama matkustaessa. Aamu stripit on mukana lukea ratikassa. Toki on videopätkiä ja pikkupelejä joita voi näissä tilanteissa pelata mutta siltä tällaista lyhyinä pätkinä tulevaa vapaa-aikaa tulee olemaan ihmisillä luultavasti yhä enemmän. Ja sitä kautta jossain vaiheessa tulee tarve hommata niitä sarjakuviakin pidempinä kokonaisuuksina. Mutta tällä hetkellä kaikki median jakelu elää edelleen vahvaa murrosta. Se näkyy myös tällä hetkellä ikävästi lehtien ja kauppojen lopettamisena. Jos jakelukanavat eivät halua tai osaa vastata murrokseen niin ehkä sitten sarjakuva voi vaipua unholaan.
-
Teatteri tietysti on melkoisen kallista sen takia, että jokaista esitystä varten tarvitaan useampia henkilötyöpäivä, ja sen lisäksi jokaista näytelmää on vielä harjoiteltava ja lavasteet ja asutkin hommattava ja mitä kaikkea vielä.
Silti Suomessa on useita kaupunginteattereita. Ammattimaisia sarjakuvantekijöitä taitaa olla n. kymmenen. Yhtään ammattimaista sarjakuvastudiota ei ole. Eli vaikka sarjakuvan tuottaminen on halvempaa kuin näytelmän tuottaminen, niin silti sarjakuvalla menee huonommin kuin teatterilla (jo nyt).
-
Eli vaikka sarjakuvan tuottaminen on halvempaa kuin näytelmän tuottaminen, niin silti sarjakuvalla menee huonommin kuin teatterilla (jo nyt).
Mjoo, onhan se aika karua että edes hyvillä tekijöillä ei ole mahdollisuuksia menestyä. Ei tässä millään haluaisi luopua ajatuksesta että ehkä sarjakuvaa voisi tehdä ammatikseen, mutta eivätköhän ne jää pikku hiljaa itse kullakin vain harrastukseksi. Mitä muita mahdollisuuksia lopulta on?
Sarjakuva siirtyy varmasti digitaaliseen julkaisuun jos se kustantajia kiinnostaa, ja silloin on paine myydä materiaali mahdollisimman halvalla koska jengi ei muuten osta. (Nytkin suurin osa mangasta taidetaan ostamisen sijaan warettaa.) Ja se taas huonontaa tekijöiden asemaa entisestään, varsinkin kun kokonainen sukupolvi kasvaa ajattelemaan että tekijät ovat ilkeitä ja ahneita kun kehtaavat haluta vielä LISÄÄ rahaa niiden huimien miljoonien lisäksi mitä he jo saavat. Roistot.
-
Jos kustantajat lähtevät sarjakuvan osalta mukaan e-book julkaisuun niin se on kyllä yksi kuolinisku. Sarjakuvat jos mikä ovat jotain josta ei olla valmiita maksamaan ellei kädessä ole konkreettinen teos jolla on oma tuoksunsa ja tuntumansa.
Sinä et selvästi ole töissä bisneksessä joka myy virtuaalikrääsää. Kilpailijan leivistä olen kuullut, että propellihatun saaminen virtuaalimaailmaan oli paljon suurempi juttu kuin saada oikea kännykkä. Ihmisten asenteet omistajuuteen ja konkreettiseen esineeseen ovat muuttuneet ja muuttumassa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan mitä ihmeellisemmista asioista. Niiden asioiden saaminen ja maksaminen vain pitää olla helppoa. Enkä nyt puhu vain lapsista, joiden ostot tekee vanhempi. Ei, kyllä tämä koskee myös niitä, jotka maksavat ostoksensa itse. Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia. Ja kaikki e-kirja bisneksessä näyttää siltä, että sillä menee vähintään kymmenen vuotta ennen kuin koko homma saadaan edes jotenkin järkeväksi.
Videopeli puolella vielä 5 vuotta sitten melkein kaikki tuntui olevan sitä mieltä, että kyllä se videopelikotelu täytyy fyysisesti saada hyllyyn. Nyt ollaan ehkä kehityksen puolessa välissä kun esim. PC pelien digitaalinen myynnin osuus on kymmeniä prosentteja plus uudet markkinat jotka pohjautuvat täysin digitaaliseen mikromyyntiin.
Se, mistä digitaalisen sarjakuvan myyntiin löytyy toimiva liiketoimintamalli, onkin sitten paljon isompi kysymys ja itse en ole vielä sellaista nähnyt.
-
Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia.
Todella toivon että asiat menisivät näin.
Itsekin sitä välillä toivoo että olisi jokin laillinen kätevä systeemi, jolla lukea helposti "kertakäyttösarjakuvaa" jota ei välttämättä halua omaan hyllyynsä mutta jonka haluaa silti lukea viihteen vuoksi. Kirjastot on, mutta niistä ei löydä kaikkea ja kirjoja joutuu usein jonottamaan. Tietyille jutuille digikirja olisi hyvä ratkaisu, mutta itseä hirvittää ajatus että fyysiset kirjat katoaisivat kokonaan. Tuntuu turvattomalta jos kaikki on aineetonta ja verkon varassa.
Mutta miten turvata tekijöiden toimeentulo tällaisessa konseptissa?
-
Sarjainfossa oli jo 80-luvulla itkunsekainen juttu kuinka videopelit vievät potentiaalisen sarjakuvayleisön Ranskassa ja vähitellen myös Suomessa jossa sitä ei paljoa ole ollutkaan.
Comics Scenessä oli 90-luvun alussa pitkä stoori jossa todistettiin että amerikkalainen sarjakuvalehti kuolee ennen vuosituhannen vaihdetta.
Mutta vielä 90-luvulla asenne viihteestä maksamiseen oli erilainen kuin nyt, tai ainakin muistelisin. Korjatkaa joku jos muistan väärin. Nyt eletään aikaa jolloin kuulee jatkuvasti kommentteja "Eikö tekijöiden ahneudella ole mitään rajaa!?" kun on kyse tekijänoikeuksista tai siitä saako materiaalia warettaa vai ei.
muoks: Siis mun pointti tässä on se että vaikka lukijoita olisi niin materiaalin säännöllinen tuottaminen on hankalaa jos se pitää jakaa ilmaiseksi.
-
Itse näen, että sarjakuvalle yhden tulevaisuuden siinä, että kulutussarjakuvaa saa mahdollisimman helpolla digitaaliseen lukulaitteeseen missä ikäni sitten oletkin ja myöhemmin kalliina kovakantisina kirjoina ne, jotka oikeasti ovat sen arvoisia.
Ok, voi kieltämättä olla että tällainen onnistuu joidenkin strippisarjakuvien kohdalla, jossa mielenkiinto perustuu tuoreuteen ja ajankohtaisuuteen. Tai ehkä jos sarjakuvan saa Spotifyn tyyliin osana suurempaa sisältökokonaisuutta. Mutta tällöin tosiaan Auran mainitsema tekijän toimeentulo nousee kysymykseksi.
Pelimaailmassa suuret massat suostuvat maksamaan imuroitavista peleistä vain koska waretetulla pelillä ei pysty osallistumaan verkkopelaamiseen. Palvelimilla pyörivissä peleissä tyyliin Habbohotel, Wow, waretus ei tietenkään taas muista syistä onnistu.
Musabisnes on aika hyvä todiste siitä että maksuhalu vähenee huomattavasti silloin kun laillistakin tietä saatava tuote on pelkkiä bittejä. Eikö ole sanomattakin selvää että omalle koneelle ladattava e-albumi päätyy välittömästi isossa mittakaavassa vertaisverkkoon ilmaiseen jakoon. Miksi ihmeessä sarjakuva säästyisi piratismilta, toisin kuin musiikki, pelit ja elokuvat? Perinteisesti kaupalliseksi mielletty sarjakuva (manga, supersankari jne.) kärsii kovimmin, koska sen kohdeyleisö on nuorta.
-
En ymmärrä, miksi digitaalinen julkaisu nähdään joskus suurena koko sarjakuva-alan tappavana mörkönä. Omasta mielestäni se juuri saattaa pelastaa koko alan. Olisi tottakai sääli, jos käsinkosketeltavia sarjakuvakirjoja ei enää olisi. Mutta sarjakuva ei ole yhtäkuin paperi. Sarjakuva on olemassa vaikka se olisi digitaalisena. Tottakai, se ei ole enää keräilyesine. Sääli sekin. Mutta kuka kieltää painamasta omat paperiversionsa omasta lehdestä, jotka säilyvät keräilyesineinä.
Omaa mieltäni enemmän askarruttaa se, että miten sarjakuvat voitaisiin esitellä uudelle nettiyleisölle. Vaikka ihmiset ovatkin tottuneet netin ilmaisuuteen ollaan jo menossa siihen, että ihmiset alkavat ymmärtää netin joidenkin palveluiden maksullisuuden. Maksaminen pitäisi vain olla helppoa ja kohtuu hintaista. Itse voin hyvin maksaa muutaman euron, jos se on helppoa ja vie vain muutaman sekunnin. Ei se tunnu missään. Netin kautta asiakaskunta voi olla jopa suurempi ja ylittää rajat. En näe, miten digitaalinen julkaisu olisi täydellinen katastrofi.
Ja piratismista sen verran - jonkinlainen ratkaisu varmasti pitää keksiä, jolla turvataan tekijänoikeudet. Mutta ei minun mielestäni pitäisi niin paljon pelätä tekijänoikeuksiensa puolesta, että jättää julkaisematta digitaalisessa muodossa. Voihan joku skannata paperisarjakuvankin ja laittaa verkkoon... ja olen yhden sellaisen tapauksen nähnytkin. Pitää vain löytää oikeanlainen kanava, josta hyötyvät kaikki.
No.. tämä oli vain oma pieni mielipiteeni. Mielenkiintoinen keskustelu.
-
Eikö ole sanomattakin selvää että omalle koneelle ladattava e-albumi päätyy välittömästi isossa mittakaavassa vertaisverkkoon ilmaiseen jakoon. Miksi ihmeessä sarjakuva säästyisi piratismilta, toisin kuin musiikki, pelit ja elokuvat? Perinteisesti kaupalliseksi mielletty sarjakuva (manga, supersankari jne.) kärsii kovimmin, koska sen kohdeyleisö on nuorta.
Mangaa ja supersankarisarjiksia on jo nyt saatavissa netistä laittomina, hyvälaatuisina skanneina yhtään valehtelematta miljoonia sivuja, ja ainakin mangaskannisivustoissa on yleensä online-reader mukana, ei tarvitse edes mitään imuttaa. Luultavasti lailliset e-albumit pikemminkin lisäisivät myyntiä kuin vähentäisivät, kun se nyt vaan on niin mukavaa saada luettavaa eteensä hiirennäpäytyksen nopeudella kotisohvaltaan.
-
Musabisnes on aika hyvä todiste siitä että maksuhalu vähenee huomattavasti silloin kun laillistakin tietä saatava tuote on pelkkiä bittejä. Eikö ole sanomattakin selvää että omalle koneelle ladattava e-albumi päätyy välittömästi isossa mittakaavassa vertaisverkkoon ilmaiseen jakoon. Miksi ihmeessä sarjakuva säästyisi piratismilta, toisin kuin musiikki, pelit ja elokuvat? Perinteisesti kaupalliseksi mielletty sarjakuva (manga, supersankari jne.) kärsii kovimmin, koska sen kohdeyleisö on nuorta.
Kuten Mon of Olay sanoi, sarjakuvat ovat jaettavissa jo ja lisää vielä sen, että kirjat ja sarjakuvat ovat olleet tainneet olla jaossa ihan ensimmäisistä vertaisverkoista asti. Mutta tämä menee piratismin puolelle. Sähköinen sarjakuvan mallia taitaa näyttää ainakin Marvelin ja DC:n kaupat iPadille, PSP:lle jne joissa idea on, että kauppa on kiinni laitteessa, sarjakuvaa pääsee lukemaan tietyn verran ennen kuin täytyy ostaa ja maksaminen tapahtuu jo aiemmin rekisteröidyllä luottokortilla silleen huomaamatta. Ja sarjakuvat tulee suljettuun järjestelmään. Se tuskin on se tie mistä ne päätyvät vertaisverkkoon kun helpompiakin tapoja. Suljetuissa järjestelmissä on omat haittansa joista on varmaan piratismi keskustelussa keskusteltu ihan riittämiin. Ei mitään käsitystä myynnistä, mutta muutama iPad ihminen tuntui sitä kautta palaavan sarjakuvien lukijaksi.
Luettavuus on ainakin pienemmillä laitteilla ollut vielä aika tuskaa. Ainakin Marvelin julkaisuissa. Enempi kuitenkin siksi, että sarjakuva on koitettu tehdä luettavaksi pienelle ruudulla ja se yleensä tarkoittaa sitä, että ruutu tai osa ruutu näytetään kerralla.
Ongelmaton tämä ei ole, enkä itse näe välttämättä hyvänä kehityksenä sitä, että jakelu keskittyy suljettuihin laitteisiin, mutta mahdottomia digitaalisen julkaisun ongelmien ratkaiseminen ei ole.
-
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa.
Egmont on merkittävin, mutta laskisin kyllä merkittäviin mukaan Arktinen Banaani + Zum Teufel kombon, Banaanilla kuitenkin taitaa olla kovimmat humoristiset strippisarjakuvat tallissaan ja nehän myy, Sangatsu Manga + Punainen jättiläinen yhdistelmä on omassa genressään merkittävä ja eiköhän ne voida niputtaa Tammen+Readmen kanssa saman katon alle , eikä tietenkään sovi unohtaa Ankkalinnan väkeä.
Myydäänkö ihmisille sitä mitä he haluaisivat ostaa? Isot kustantajat kuuntelevat (jos kuuntelevat) isojen ketjujen toiveita esim. missä muodossa tuotteet pitäisi julkaista. Pakkohan niiden onkin kuunnella koska isot ketjut on niiden suurimpia jälleenmyyjiä. Mutta, onko isojen ketjujen toiveet sitä mitä maksavat asiakkaat haluaa? Ajattelevatko suurimmat vaikuttajat asiakkaan tarpeita vai katteen maksimointia? Jos vastaus on maksimointia, niin sehän on loistavaa bisnestä, jos ajatellaan lyhyellä tähtäimellä, mutta se polku päättyy jossain vaiheessa, eikä sieltä käännytä enää takaisin.
Hintataso on ongelmallinen, ei sarjakuva pysty kilpailemaan hinnalla muun viihteen kanssa, mutta välillä tuntuu että niin sarjakuvat kuin kirjatkin on aivan järkyttävän hintaisia. Tässä tosin joutuu toteamaan, että ei se hintataso ole välttämättä aina ylimitoitettu kustannuksiin nähden, mutta on se ylimitoitettu siihen että huomattavasti isompi joukko ostaisi sarjakuvaa ja jos ostavien ihmisten määrä ei ole riittävä niin silloinhan kyseinen tuote laitetaan pakettiin, ennemmin tai myöhemmin.
Ei minulla ole hajuakaan paljon nuorison viikkoraha on nykypäivänä, mutta kyllä sen melkoisesti täytyy olla että siitä liikenee varoja muutaman uuden sarjakuvan ostoon. Olisi mielenkiintoista saada Suomesta otannat esim.3000:sta 13-17 vuotiaasta ja 3000:sta 18-25 vuotiaasta, kuinka paljon he lukevat/ostavat/minkä tyyppistä sarjakuvaa?
Aku Ankan taskukirjoja & mangaa (+Tex Willer) saa uutena/käytettynä kohtuu edullisesti ja ne on helposti löydettävissä, niitä ostetaan ja luetaan. Mutta, mites sitten kaikki muu? Suurin osa on melko hintavaa, ei niin hyvin esillä. Muu osio varmaan pysyy paikallaan tai siirtyy pikkuhiljaa marginaalisemmaksi.
Digissä voi olla iso kuoppa edessä, lähinnä kirjoissa mutta myöskin sarjakuvissa. Ongelma on mielestäni siinä, että se sukupolvi joka ostaa varsinkin kirjoja tällä hetkellä, taitaa olla suurelta osin melko kankea ja vastentahtoinen opettelemaan tälläistä digi hienoutta. Tottakai takaa tulee uusi nuoripolvi, mutta siinä välissä on ammottava taloudellinen kuilu. Jos kaikki suuret kustantamot päättävät panostaa suuresti digiin, niin on mahdollista että siltäkään tieltä ei pystytä enää kääntymään takaisin vaikka myöhemmin tajuttaisiinkin virhe. Onko digikirja sitä mitä maksava asiakas haluaa? Vai onko se yritys maksimoida voitto tulevaisuudessa? Digissä voi kyllä olla pelastuskin, luulenpa vaan että kustantamot tekevät ne väärät ratkaisut panostaessaan digiin, ei sillä että tietäisin oikeita.
Sarjoja on lakkautettu Suomessa siitä lähtien kun Suomessa sarjakuvaa alettiin julkaisemaan. Aina on on tullut uutta tilalle. Death Note ei ole Tarzan, mutta se on sarjakuvaa. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, jos muuntaa mielessään jokaisen mangasarjan esim. Mustanaamioksi, Tarzaniksi yms. niin kyllähän Suomessa julkaistaan valtavat määrät erilaisia sarjakuvia, tähän päälle kun lasketaan vielä kaikki albumit yms. julkaisut. Jos aikaisemmin oli seikkailusarjakuvien aikakausi, niin nyt on mangan aikakausi (henkilökohtaisesti haluaisin omistaa aikakoneen). Jos olisi mahdollista laskea vuoden 2010 jokainen yksittäinen uutena myyty sarjakuva, häpeäisikö tämä vuosi esim. vuodelle 1980? Tarjonnan laajuus on huomattavasti suurempi nykypäivänä. Se on sitten eri asia kuka myy riittävästi, kun tarjonta on laaja.
Lopettamiset ja irtisanomiset on globaali ilmiö monellakin alalla, ei ne kosketa pelkästään sarjakuvaa. Maailmantalous on lievästi sanottuna sairas ja valitettavasti tämänhetkinen taloudellinen tilanne heijastuu myös uuden sarjakuvan tarjontaan/myyntiin.
Jääkö sarjakuva unhoon?
Ei jää, tarjonta ja kysyntä saattaa muuttua, mutta niinhän se on muuttunut aiemminkin.
-
Arktinen Banaani ja Ankkalinna pääsivät tosiaan multa unohtumaan. :-[
Merkittäviä tekijöitä nekin.
Akua saattaa olla kioskit väärällään vielä 15 vuoden päästäkin. Se ei itseäni kyllä paljon lämmitä, mutta ei siitä nyt sen enempää.
-
Jos kuluttajahinta saadaan kohdalleen, niin sähköisissä julkaisuissa on se mainio puoli paperiversioon, että köyhät sisällöntuottajat pääsevät lähemmäs samaa lähtöviivaa suurten kustantamojen kanssa. Voisin kuvitella, että obskuurimmankin marginaalisarjiksen saa helpommin kaupaksi sillä hinnalla, josta on siivottu pois painon ja kustantajan osuus. Yksittäisen lopputuotteen ollessa 'aineeton' ei synny katetta syöviä valmistuskuluja. Eikä turhia varastoarvoja. Onko tulevaisuus oikeasti kovinkaan uhkaava sarjakuvantekijälle tai asiakkaalle? Ostaisitko määrällisesti enemmän sarjakuvaa, jos se olisi olennaisesti halvempaa? Mihin tunkisit tuon määrän sarjakuva-albumeita, kun olohuoneeseen ei enää mahdu yhtään kirjahyllyä? Ai niin, nehän menevät siihen pädiin...
-
Sähköinen lukulaite tuntuu kiinnostavalta juuri vähän tilaa vievän ominaisuutensa vuoksi, kokonaisen kirjahyllyn kirjat A4-kokoisessa laitteessa!!!
Sarjakuvan kannalta ongelmaksi tulee kuvan terävyys.
Kyllä sieltä sähkövehkeestä voi lukea pelkkää tekstiä tai Dilbertiä, mutta vaikkapa Robert Crumbin Genesis taitaa kärsiä aika lailla näytöltä luettaessa .
-
Teillä on kaikilla hyviä pointteja ja ajatuksia, ehkä tuossa digitaalisessa jakelussa on sittenkin ainesta kestävään tulevaisuuteen.
Sanon vielä viimeisenä jupinanani, että tällä hetkellä kokonaisen albumin skannaaminen koneelle ja laittaminen levitykseen on erittäin työlästä ja hasardialtista puuhaa. Tulevaisuudessa kun materiaali on jo valmiiksi digitaalista (ja lukeminenkin tapahtuu sähköisesti) sen levitysvalmiiksi muuttaminen vaatii ainoastaa jonkin verkosta löytyvän kaappausohjelman. Tällöin waretetun sarjakuvan syömä markkinaosuus tulee pomppaamaan aivan eri kertaluokkaan.
-
Teillä on kaikilla hyviä pointteja ja ajatuksia, ehkä tuossa digitaalisessa jakelussa on sittenkin ainesta kestävään tulevaisuuteen.
Sanon vielä viimeisenä jupinanani, että tällä hetkellä kokonaisen albumin skannaaminen koneelle ja laittaminen levitykseen on erittäin työlästä ja hasardialtista puuhaa. Tulevaisuudessa kun materiaali on jo valmiiksi digitaalista (ja lukeminenkin tapahtuu sähköisesti) sen levitysvalmiiksi muuttaminen vaatii ainoastaa jonkin verkosta löytyvän kaappausohjelman. Tällöin waretetun sarjakuvan syömä markkinaosuus tulee pomppaamaan aivan eri kertaluokkaan.
Totta. Waren verkkoon laittaminen helpottuu, mutta helpottuuko sen lataaminen verkosta niin paljon kuin ostaminen? Helppous on nähdäkseni avainsana. Jos lukulaitteessa on samalla kauppa, niin on erittäin helppoa vaan avata vaikkapa Marvelin osasto ja plärätä sieltä kaikki kiinnostavat nimikkeet ja kliksutella ne uusimmat numerot koriin. maksukin tapahtuu automaattisesti, eli siihenkään ei mene enää aikaa. On väärä luulo että ihmiset eivät olisi valmiita maksamaan viihteestään, sen ostamisen pitää vain olla helpompaa kuin varastamisen.
Jos kuitenkin kävisi niin, että sarjakuva kuolee tähän muutokseen (mihin en todellakaan usko), niin sitten se kuolee. Elinkelpoiset kulttuurialat säilyvät ja huonot kuolevat. Näin se on aina ollut. En kuitenkaan aio tuhlata elämääni murehtien asiaa, johon en itse juurikaan voi vaikuttaa...
-
Jos kuitenkin kävisi niin, että sarjakuva kuolee tähän muutokseen (mihin en todellakaan usko), niin sitten se kuolee. Elinkelpoiset kulttuurialat säilyvät ja huonot kuolevat. Näin se on aina ollut. En kuitenkaan aio tuhlata elämääni murehtien asiaa, johon en itse juurikaan voi vaikuttaa...
Ja ainahan sitä voi lukea hyllyssä olevat sarjikset uudelleen. Ei niitä kaikkia muista ulkoa.
Kyllä siinä pari vuotta vierähtää.
-
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.
Eipä se Egmontkaan ollut suomalainen kustantamo, ja siitäkin voi keskustella, onko mikään palvelus sarjakuvalle julkaista pienelle kielialueelle paljon nimikkeitä jos sen tekee joka työvaiheessa laadusta tinkien. Sarjakuvakerrontaa formaattina on harrastettu sellaiset 20 000 vuotta, ja kiitos sarjakuvan monipuolisen luonteen, sarjakuvallinen kerronta on aina vain ajankohtaisempi väline (myös lukutottumusten muuttuessa). Ei se mihinkään katoa.
-
Eipä se Egmontkaan ollut suomalainen kustantamo, ja siitäkin voi keskustella, onko mikään palvelus sarjakuvalle julkaista pienelle kielialueelle paljon nimikkeitä jos sen tekee joka työvaiheessa laadusta tinkien. .
sori, tarkoitin Suomessa toimiva kustantamo.
-
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.
Tarkoitatko työntekijöillä kääntäjiä ja toimittajia ?
Sisällöntuottajat yleensä kait saavat palkkansa päivä- ja viikkolehdiltä , jos saavat.
Aika harvassa taitaa olla albumimyynnillä eläjät.
-
Tarkoitatko työntekijöillä kääntäjiä ja toimittajia ?
joo. Ja varsinaista kustantajaa joka rahoittaa kaiken.
-
Ainakin mangapuolella ollaan totuttu pitkiin eeppisiin tarinoihin, jotka jatkuvat pitkään ja joiden julkaisuvauhti on kova. Suomella ei ole nähdäkseni kovin suuria mahdollisuuksia kilpailla alpparipuolella. (Erityisesti se kismittää niitä sarjakuvantekijöitä, jotka strippien sijaan haluaisivat tehdä pitkää tarinaa.) Jenkeissä on yritetty, mutta eipä se sielläkään ole onnistunut, osittain kustantajienkin töppäilyjen takia.
Mitä taas waretukseen tulee, Fennicassa jutellessa kävi ilmi että myynti on selvästi tippunut paitsi laman takia myös siksi että suuri osa harrastajista lukee kaiken netistä. Toisinaan käy niin että joku tulee kysymään sarjan XX 6. osaa, koska "on lukenut viisi ensimmäistä jo netistä". Englanniksi on virallisesti ilmestynyt vasta kaksi osaa.
Sarjakuvaliikkeellä ei ole pahemmin mahdollisuuksia kilpailla tällaista vastaan. Voisiko virallinen digijulkaisu kilpailla paremmin? Mutta auttaako sekään kun uusin luku Shonen Jumpista on skannattu ja käännetty nettiin jo ennen kuin koko lehti ilmestyy virallisesti Japanissa?
Sitten on jo sellaisia palveluita kuin Crunchyroll (http://www.crunchyroll.com/) joissa saa katsoa myös ilmaiseksi, mutta koska kaikki sarjat eivät joka maassa näy ne leviävät joka tapauksessa myös laittomasti. TV-sarjoille tuo formaatti ehkä toimii. Sarjakuvantekijä taas toimii pitkälti yksityisyrittäjänä. (Ei yksittäinen animaattorikaan tosin hirvittävästi palkkaa saa...)
-
Silkkaa roskaa että sarjakuvat häviäisivät. Eiväthän kirjatkaan mihinkään ole hävinneet, eivätkä häviä. Niin kauan kuin MINUSSA henki pihisee niin säilyvät! Jumaleissön.
-
Niin kauan kuin MINUSSA henki pihisee niin säilyvät! Jumaleissön.
Näin! Ja niin kauan kuin minussa henki pihisee, aion tuottaa sarjakuvia enempi tai vähempi. Onneksi en ole yksin.
-
Mielenkiintoinen aihe. Harmi että kovimmin äänessä ovat ihmiset jotka jostain syystä tuntuvat olevan harmistuneita siitä että Suomessa julkaistaan ja luetaan muuta(kin) kuin heidän suosikkisarjakuviaan tai jotka tuntuvat olevan harmissaan siitä että warettajien takia (!?) Suomessa tuntuu pärjäävän vain strippisarjakuvaa tekemällä.
Saatoin hitusen kärjistää mut sen verran omituiseen suuntaan on keskustelu kulkeutunut et tekee mieli muutamaan asiaan takertua.
Tämä taiteenlaji kuihtuu pikkuhiljaa mutta vääjäämättä pois.
Ladattavat ja vuokrattavat elokuvat ja pelit syrjäyttävät sarjakuvan totaalisesti.
Elokuvan ja nykyaikaisen sarjakuvan historia on lähes yhtä pitkä. Miksiköhän toinen yhtäkkiä syrjäyttäisi toisen kun ei se ole tehnyt sitä tähänkään mennessä?
Erilaiset pelitkin ovat kilpailleet ihmisten vapaa-ajasta paljon näitä kauemmin. Ennen toki riitti ku omisti shakkilaudan tai haki metsästä jotain käpyjä, nykyään erilaisia pelejä on paljon enemmän tarjolla, mutta ei tilanne sinänsä ole mistään mihinkään radikaalisti muuttunut. Ei sitä jatkuvasti jaksa uudempiakaan pelejä pelata. Ihminen tarvitsee myös kuldyyria.
Minusta Egmont on ainoa merkittävä sarjakuvakustantaja Suomessa. Kun se panee pillit pussiin, tänne jää vain pieniä kuolevia yksittäisiä toimijoita, jotka eivät pysty myymään sellaista määrää, että työntekijät saisivat siitä elantonsa.
Jos Egmontin (pääasiassa) julkaisemalla kioskisarjakuvalla on minkäänlaisia elinmahdollisuuksia tai pientäkään potentiaalia menestyä, uusia yrittäjiä kyllä piisaa vaikka Egmont laittaisikin pillit pussiin. Usko pois, niin ne markkinavoimat toimii.
Siinä vaiheessa kun sarjakuvien suomeksi julkaiseminen on taloudellisesti täysin kannattamatonta niin eipä asianlaitaa ole kuin kourallinen ihmisiä suremassa, vähän samaan tapaan kuin perinteistä kamerafilmiä tai savikiekkoja nykyään kaivataan.
(Ammattimainen) Teatteri elää aika pitkälti erilaisten tukien varassa. eikö?
Et oo varmaan käyny teatterissa vähään aikaan? Siellä on tuvat täynnä keski-ikäisiä (tai vanhempia) tanttoja ja setiä joille teatterissa käyminen on joka kerta luultavasti ihan yhtä mahtava elämys kuin meille jonkun hienon sarjakuvan lukeminen. Ellei enemmänkin.
Ei niitä näytelmiä tyhjille saleille tukien varassa pyöritellä.
Ainakin mangapuolella ollaan totuttu pitkiin eeppisiin tarinoihin, jotka jatkuvat pitkään ja joiden julkaisuvauhti on kova. Suomella ei ole nähdäkseni kovin suuria mahdollisuuksia kilpailla alpparipuolella. (Erityisesti se kismittää niitä sarjakuvantekijöitä, jotka strippien sijaan haluaisivat tehdä pitkää tarinaa.) Jenkeissä on yritetty, mutta eipä se sielläkään ole onnistunut, osittain kustantajienkin töppäilyjen takia.
Eipäs sotketa "sarjakuvantekijöitä, jotka haluaisivat tehdä pitkää tarinaa" sarjakuvantekijöihin, jotka haluavat kilpailla japanilaisten kanssa samoista lukijoista.
En oikein ymmärtänyt missä amerikkalaiset ovat epäonnistuneet. Omien manga-sarjojen teossa vai missä? Sarjakuvalehtien myyntihän siellä on hiipunut mutta samaan aikaan aikuisille suunnattua pitkää sarjakuvaa (graphic novels) tehdään ja julkaistaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mitä taas waretukseen tulee, Fennicassa jutellessa kävi ilmi että myynti on selvästi tippunut paitsi laman takia myös siksi että suuri osa harrastajista lukee kaiken netistä.
Teillä on siinä jutellessa jääny tajuamatta Amazonien ja lukuisten muiden verkkokirjakauppojen vaikutus. Ulkomaista sarjakuvaa lukeva pystyy nykyään tilaamaan kirjansa sangen näppärästi netistä. Tuotteet saa jenkeistäkin tilattuna halvemmalla kuin Fennicasta ja parhaimmillaan ne kannetaan kotiovelle asti. Voittaa ahtaassa, pölyisessä myymälässä asoimisen, niin valitettavaa kuin se sinänsä onkin.
Toisinaan käy niin että joku tulee kysymään sarjan XX 6. osaa, koska "on lukenut viisi ensimmäistä jo netistä". Englanniksi on virallisesti ilmestynyt vasta kaksi osaa.
Tää liittynee taas jotenkin mangaan jossa fani-käännökset ilmeisesti ilmestyvät usein virallisia nopeammin. Hauskaa sinänsä, esimerkkisi kertoo tavallaan että warettajastakin voi kasvaa kelpo kuluttaja. Ekat viis osaa luetaan netistä ja sitten halutaan jo konkreettista painotuotetta käpälöitäväksi.
Mangahan on tosiaan siitä aika mielenkiintonen ilmiö että sille oli olemassa Suomessakin tietty hype ja kattava lukijakunta ennenkuin yhtään pokkaria oli suomennettu. Juurikin näiden fani-kääntäjien ja piraattien toimesta. Mitalin ansaitsisivat.
-
Teillä on siinä jutellessa jääny tajuamatta Amazonien ja lukuisten muiden verkkokirjakauppojen vaikutus. Ulkomaista sarjakuvaa lukeva pystyy nykyään tilaamaan kirjansa sangen näppärästi netistä. Tuotteet saa jenkeistäkin tilattuna halvemmalla kuin Fennicasta ja parhaimmillaan ne kannetaan kotiovelle asti. Voittaa ahtaassa, pölyisessä myymälässä asoimisen, niin valitettavaa kuin se sinänsä onkin.
Pitkämiehen blogi (http://pitkamies.blogspot.com/2010/12/pitkamies-is-calling-it-quits.html) mielestäni hyvin kuvasti Amazonin vaikutusta sarjakuvaliikkeiden arkeen. Toinen esimerkki taisi olla Good Fellowsilta, jossa ongelma ilmeisesti on siinä, että liike toiminee enempi "epävirallisena Amazonin selauspisteenä." Eli liikkeessä käydään katsomassa mitä Amazonilta tilattaisiin.
Sarjakuvaliikkeen pidossa on selvästi ongelmia, mutta toisaalta en vielä tavannut sarjakuvaliikkeen pitäjää joka olisi kertonut liikkeen pidolla tulleensa erityisen rikkaaksi minään aikana.
Warettamisesta sen verran, että Aurankin esimerkki Shonen Jumpin päätyisestä jakeluun ennen julkaisua osoittaa vain, ettei tämä skannaus pohjainen sarjakuvien digitalisointi ja jakoon laitto niin hirveästi estä warettajia jakamasta.
Eli...
Tällöin waretetun sarjakuvan syömä markkinaosuus tulee pomppaamaan aivan eri kertaluokkaan.
... en näe tämän olevan aivan näin dramaattista. Eteenkin kun kyllä ne kaikki sarjakuvat on jo waretattavaksi asti päätyneet ihan sillä skannaus pohjaisella digitalisoinnilla. Siihen, että joku sarjakuva päätyy tarvitaan yksi ihminen. Ne ovat yleensä ihmisiä jotka jaksavat nähdä vaivaa. Suurin osa warettajista on kuitenkin sitä, jotka eivät jaksa siirtää sitä ostamaansa tiedostoa sinne jaettavien joukkoon vaikka kyse olisi täysin suojaamattomasta, kaikilla koneilla luettavasta sarjakuvasta. Laittomassa ja laillisessa leviämisessä tärkeintä, kuten Furin sanoi, miten helppoa on saada ladattua tavaraa, ei se miten vaikea se on saada jakoon.
Jos sarjakuvien waretus kasvaa huomattavasti e-comicien myötä, niin väitän että se johtuu lukulaitteiden parantumisen myötä. Ja lukulaitteista puheenollen, haluaisin muistuttaa, että kehitys on tällä allalla vielä aika alkutekijöissä. Se ettei nykylaitteiden tarkkuus riitä tiettyjen sarjakuvien ihasteluun, ei tarjoita etteikö tarkkuus riittäisi 3 vuoden päästä. Itse en tosiaan usko, että sähkösarjakuva syrjäyttäisi painettua vielä pitkään aikaan ja että niiden julkaisussa täytynee vielä odottaa muutama vuosi. Tällä hetkellä parhaana puolena näen sen, että ne voivat tuoda sarjakuvien pariin ihmisiä, joille se lukulaite sinällään on se tuote ja yksi sen palveluista on lukea sarjakuvaa. Jotain, jota kyseinen henkilö ei muuten viitsisi tehdä.
-
Höh. Unohtu varsinainen pointi tosta waretus jutusta. Eli enemmän pelkään sähköisessä jakelussa sitä, että pelätään juuri tuota, että ne tiedostot päätyy heti vertaisverkkoihin. Mikä johtaa siihen, että tehdään aivan liian vaikeaa, mikä taas oikeasti johtaa ihmisiä hankkimaan sen laittoman version. Ajatusketjulla: Näkee hyvän e-comicin jossain myynnissä, syntyy tarve saada juuri se sarjakuva sähköisenä, mutta sitten tietojen syöttämisen jälkeen todetaankin, että "Voi voi. Ei me nyt tämmöstä tuotetta Suomeen myydä."
-
Minusta avainkysymys on se, että ennen vanhaan elokuvissa ei ollut mahdollista
tehdä sellaisia trikkejä kuin sarjakuvissa. Vaikka elokuvassa oli liike, sarjakuvissa oli makeimmat trikit. Sarjakuvissa oli kaikki mahdollista, nyt myös elokuvissa on kaikki mahdollista. Vuokra-dvd:t ovat käsittämättömän halpoja verrattuna vaikka leffalippuun tai sarjakuva-albumin hintaan.
Minulla on sellainen tuntuma, että jos lapselle tarjoaa staattista sarjakuvaa ja liikkuvaa kuvaa sisältävää elokuvaa, niin se kyllä valitsee sen elokuvan.
Ja jos lapsena ei opi lukemaan sarjakuvia, ei niitä lue myöhemminkään.
Muita sarjakuvaa kuihduttavia tekijöitä on Suomen pieni väkiluku ja sarjakuvayleisön sirpaleisuus.
Mutta on mielenkiintoista nähdä, mikä on tilanne Suomessa sitten aikanaan vaikkapa vuonna 2025. Disneytä on, muuta ei juuri mitään, on veikkaukseni. (Alle 1000 kpl:n myyneitä en pidä olemassa olevina. Ne on vaan marginaalihöttöä.)
edit:
Vuosiluku korjattu.
-
Sarjakuvat eivät jää unhoon.
Ei vaikka videot tappoivat lukutaidon ja tietokoneet syrjäyttävät aivan kaiken. Ja hei: kuu ON juustoa (moisen vuosikertagoudan huuhtoo alas pehmeällä viskillä)
ala muuttuu ja lajityypit sisäisestikin. Se mitä julkaistaan suomeksi taas ei vieläkään kohtaa lukijaryhmiään, osumaa ottavat kaikkien lajityyppien edustajat taiteellisesta korkealentoisuudesta viihteeseen.
Sähköinen puoli elää murrosvaihettaan yhä, mutta tekniikan kehitys on vain osa asiaa. Vaikka uutta syntyy on jäämiä jotka pysyvät yllä kuten sanomalehdet jotka elävät lahjatilausten voimin.
Sarjakuva on riittävän laaja-alainen muoto että kaikille löytyy jotain. Ei kuiutenkaan välttämättä suomeksi, mutta koska se ei itselleni eikä useimmille muille ole kynnyskysymys sillä ei ole väliä.
Waretusta on jo siinä määrin että se vaikuttanee myyntiin kuten musiikki-, elokuva-, peli-, televisiopuolellakin, mutta sarjakuvaväki ei ole pitänyt kovaa ääntä.
Me ollaan yhä marginaalissa, myös ne isoimmat viihdepuolen jutut.
Sen verran paikallista näkemystä korjaan että:
Mangahan on tosiaan siitä aika mielenkiintonen ilmiö että sille oli olemassa Suomessakin tietty hype ja kattava lukijakunta ennenkuin yhtään pokkaria oli suomennettu. Juurikin näiden fani-kääntäjien ja piraattien toimesta. Mitalin ansaitsisivat.
minusta se oli enemmän kiitos niille englanninopettajille joiden ansiosta amerikkalaiset alunperin flipatut jutut alkoivat liikkua erikois-, postimyynti- ja kivijalkaliikkeistä.
Waretuspuoli tuli myöhemmin.
Sarjakuvien hintapolitiikka on aina suhteellista, mutta niiden hinnoittelu on tosiaan muuhun viihteeseen nähden naurettavan korkealla.
Toki tämäkin on oman maun sanelemaa, on lehtiä ja albumeja joista itse silmää räpäyttämättä pulitan 30-40€ ja teen mielestäni hyvät kaupat, mutta samalla voin hyvällä omallatuntoa jättää monta koti- ja ulkomaista "merkkiteosta" pölyttymään koska en maksa niistä pyydettyä 10€ väkivallalla uhattunakaan.
sama pätee sarjakuvaan muutenkin. yhtenäinen massamme omaa vain formaatin ja marginaalistatuksen vrt musiikinkuuntelijat tai elokuvaharrastajat
-
Sarjakuvan etu elokuviin on mielestäni rajaton budjetti. Jopa Bond-filmatisoinneissa joudutaan rajaamaan kuvausmiljööt muutamaan näyttävimpään kohteeseen per leffa. Sarjakuvissa voi käydä vaikka missä. Ja sarjakuvissa Jean-Paul Belmondo saatiin Blueberryn rooliin, kun leffassa jouduttiin tyytymään Vincent Casseliin (vai kuka se nyt oli). Mageimmista sarjiksista tehdään kuitenkin leffa sitten joskus, mutta yleensä siihen pettyy.
-
Kokonaan sarjakuvat eivät katoa niin kauan kuin on olemassa ihmisiä, jotka osaavat piirtää ja heille annetaan tilaisuus tähän. Aina joku keksii jossain laittaa pari tai useamman kuvan peräkkäin ja saa aikaan sarjakuvan. Se, kuinka suurella joukolla tämä tilaisuus on, voi vaihdella. Samoin muutkin tässä ketjussa pohditut asiat vaikuttavat, mutta loppujen lopuksi uskon että aina on joku joka haluaa piirtää sarjakuvaa ja joku joka sitä haluaa lukea. Toivottavasti määrät vaan pysyvät sellaisina että julkaisukin kannattaa muodossa tai toisessa.
-
Mielenkiintoinen aihe. Harmi että kovimmin äänessä ovat ihmiset jotka jostain syystä tuntuvat olevan harmistuneita siitä että Suomessa julkaistaan ja luetaan muuta(kin) kuin heidän suosikkisarjakuviaan tai jotka tuntuvat olevan harmissaan siitä että warettajien takia (!?) Suomessa tuntuu pärjäävän vain strippisarjakuvaa tekemällä.
No hieman oli kärjistettyä, koska ton waretuksen mainitsin niin mun sitten kai täytyy tarkentaa että tietääkseni missään vaiheessa ei sanottu että waretuksen takia Suomessa voi tehdä vain strippejä. Mutta mulla on kyllä taipumus usein ilmaista itseni niin epäselvästi että ei ihme jos siitä vetää herneet...
Eipäs sotketa "sarjakuvantekijöitä, jotka haluaisivat tehdä pitkää tarinaa" sarjakuvantekijöihin, jotka haluavat kilpailla japanilaisten kanssa samoista lukijoista.
Juu, totta on että jos mangatyylillä aikoo piirtää niin se on vähän kuin tietoinen hyppy itsetuhoon. Suomimangalle ei ole kysyntää mutta mangaopettajille on, kaikki haluavat julkaista omaa mangaa mutta lukijoita näille ei ole.
Mutta alppareiden teolla ei tietääkseni kukaan maksa laskujaan, ainakaan Suomen kokoisessa maassa. Oli sitten mangaa tai ei.
En oikein ymmärtänyt missä amerikkalaiset ovat epäonnistuneet. Omien manga-sarjojen teossa vai missä? Sarjakuvalehtien myyntihän siellä on hiipunut mutta samaan aikaan aikuisille suunnattua pitkää sarjakuvaa (graphic novels) tehdään ja julkaistaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Lähinnä omien mangasarjojen teossa, eli sinänsä se ei muuta sarjakuvaskeneä kosketakaan. Erään surullisenkuuluisan puljun taktiikka on ollut pitkälle se että otetaan nuori keskeneräinen piirtäjä, vaaditaan tuloksia heti ja potkaistaan pois jos sarja ei myy, lisäksi kahmitaan kaikki oikeudet ja ollaanpa jopa yritetty huijata hah-hah-hauskasti kirjoitetulla sopimuksella tekijän moraalinen oikeus omaan työhönsä... Tuollainen toiminta pistää vähän miettimään että asiat olisi ehkä voitu hoitaa järkevämminkin.
Tää liittynee taas jotenkin mangaan jossa fani-käännökset ilmeisesti ilmestyvät usein virallisia nopeammin. Hauskaa sinänsä, esimerkkisi kertoo tavallaan että warettajastakin voi kasvaa kelpo kuluttaja. Ekat viis osaa luetaan netistä ja sitten halutaan jo konkreettista painotuotetta käpälöitäväksi.
Tai halutaan vain lukea sarjaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti.
-
Mageimmista sarjiksista tehdään kuitenkin leffa sitten joskus, mutta yleensä siihen pettyy.
Eivätpä nuo elokuvista tehdyt sarjakuvatkaan ole mitään taiteen valioita, yleensä. Jos koskaan.
-
Näin! Ja niin kauan kuin minussa henki pihisee, aion tuottaa sarjakuvia enempi tai vähempi. Onneksi en ole yksin.
Tässä yksi todiste sarjakuvan kuolemisen mahdottomuudesta. Minäkin teen asian eteen jotakin kunhan töiltäni ehdin.
-
Minusta avainkysymys on se, että ennen vanhaan elokuvissa ei ollut mahdollista
tehdä sellaisia trikkejä kuin sarjakuvissa. Vaikka elokuvassa oli liike, sarjakuvissa oli makeimmat trikit.
Mikki Hiiri,
Nakke Nakuttaja,
Kiviset ja Soraset,
Tom & Jerry,
Vaaleanpunainen pantteri,
...
Moni sarjakuva on alkanut piirroselokuvien kylkiäisenä. "Tuttu TV:stä"
Vuokra-dvd:t ovat käsittämättömän halpoja verrattuna vaikka leffalippuun tai sarjakuva-albumin hintaan.
Kirjastosta lainattuna ?
-
Moni sarjakuva on alkanut piirroselokuvien kylkiäisenä. "Tuttu TV:stä"
Mihin tämä liittyy?
Kirjastosta lainattuna ?
Kirjastolainat ei paljon kustantajan/tekijän lompakkoa lihota.
Toki kirjastolainat voivat opettaa pilttejä sarjakuvankukijoiksi.
-
Mikki Hiiri,
Nakke Nakuttaja,
Kiviset ja Soraset,
Tom & Jerry,
Vaaleanpunainen pantteri,
Toki piirretyissä oli kaikki mahdollista, mutta ainakaan noissa ylläolevissa ei tarina ole kovin kummoista. (Ja piirrettyjen tekeminen se vasta työlästä onkin!) Enemmän ovat gagikoosteita. Omassa lajissaan oikeinkin hyviä, mutta en koe noita sarjakuvan kilpailijoina.
edit:
En viitsi tästä aiheesta enää vääntää, olen kertonut oman ennusteeni ja se siitä.
Toivon, että olen väärässä, mutta en usko, että olen.
-
En viitsi tästä aiheesta enää vääntää, olen kertonut oman ennusteeni ja se siitä.
Toivon, että olen väärässä, mutta en usko, että olen.
Sen verran täytyy sinun kanssasi vielä vääntää, että olet vasta kertonut ennusteesi Suomessa ja Suomessa liiketoimintana. Tämä on aika pieni siivu sarjakuvaa noin yleensä, eikä kerro hirveästi mitään yleisemmällä tasolla. Vaikka ennusteesi kävisi toteen, niin se ei tarkoita, etteikö sarjakuva voisi palata jossain vaiheessa Suomeen.
Toki sen verran olet jo yleisemmällä tasolla aiheeseen vastannut, että videopelit ja elokuvat syrjäyttävät sarjakuvat, koska nuorisoa ei kiinnosta sarjakuva. Olen itse väitteestä eri mieltä vaikka se kiinnostus varmasti onkin markkinaosuudellisesti laimeampaa kuin vaikka 30 vuotta sitten, mutta toisaalta nuorisoa on tällä hetkellä todella paljon enemmän. Ainakin maailmalla.
Jos päästään tilanteeseen, jossa ei kannata enää julkaista yhtään sarjakuvaa Suomessa missään muodossa, eikä ainakaan kannatta suomentaa mitään niin silloin, jos enää on kiinnostusta sarjakuvia kohtaan, niin tarjonta menee laittomaksi. Ja ehkä saisimme laittomat fanikäännökset. Tai sitten laittoman tarjonnan kautta päästään tähän tilanteeseen. Jos kävisi niin mahdottomasti, ettei sarjakuva kiinnostaisi täällä ketään, niin sitten tämä keskustelukin on täysin turha, koska ei olisi ketään suremassa asiaa.
Pysyn edelleen tilanteessa, jossa Suomessa ei kannattaisi julkaista yhtään sarjakuvaa. Suurempi osa tekijöistä Suomessa taitaa kuitenkin tälläkin hetkellä olla enempi harrastelijoita tai sitten ammattilaisia jotka saavat sarjakuvien ohella elantonsa kuvittamisesta. Ottaen huomioon, että suomalaiset ovat kohtuu jääräpäisiä, niin eiköhän me siltikin koitettaisi saada sarjakuvia täällä aikaiseksi ihan myyntiinkin asti. Toinen vaihtoehto toki myös kovin yleistä suomalaisuudessa, eli: "eipä täällä mitään kannata julkaista tai tehdä. Ei mistään mittään kuitenkaan tule. Lopuilla sarjakuvil voi jatkossa sitte vaikka lämmittää takan." Ehkä hieman kärjistettynä, mutta olen joissakin yhteyksissä kun joku yrittää tehdä jotain, ollut havaitsevinani tällaista negatiivista asennetta ja noin keskimäärin havaintojeni mukaan tällainen negatiivinen asennetta ei ole koettu kannustavaksi. Tämä ei aikuisen oikeasti ole tarkoitettu tässä keskustelussa esitettyihin synkempiin tulevaisuuden näkymiä ennustaville. Tosin siitäkin huolimatta haluaisin kysyä, että jos tulevaisuus näyttää siltä, ettei 2025 on pelkkää Disneytä sarjakuvatarjonnassa, niin voisiko jotenkin muuttaa tätä ennustetta toimimalla jollain tavalla? En odota että kukaan osaisi vastata tähän.
-
Tilasin juuri Marvelin palvelinohjelman iPhoneen. En kyllä usko että ikinä jaksan kokonaista lehteä - saati kokoelmaa lukea ruudulta. Mutta näkeepä nyt kuitenkin mitä julkaisevat.
-
Pitkämiehen blogi (http://pitkamies.blogspot.com/2010/12/pitkamies-is-calling-it-quits.html) mielestäni hyvin kuvasti Amazonin vaikutusta sarjakuvaliikkeiden arkeen. Toinen esimerkki taisi olla Good Fellowsilta, jossa ongelma ilmeisesti on siinä, että liike toiminee enempi "epävirallisena Amazonin selauspisteenä." Eli liikkeessä käydään katsomassa mitä Amazonilta tilattaisiin.
Sarjakuvaliikkeen pidossa on selvästi ongelmia, mutta toisaalta en vielä tavannut sarjakuvaliikkeen pitäjää joka olisi kertonut liikkeen pidolla tulleensa erityisen rikkaaksi minään aikana.
Kyllä sarjakuvakauppias saa myös katsoa peiliin, jos asiakas kertoo ostavansa mieluummin netistä. Huonoa asiakaspalvelua otetaan vastaan tasan yhden kerran, sen jälkeen asiakas vie roponsa muualle, jopa lopettaa ennemmin sarjakuvien ostamisen kuin tukee epämiellyttäväksi kokemaansa liikettä.
Ihmekö tuo jos rahan arvon tunteva ostaja ei halua maksaa perinteistä, ilmapallon lailla pullistunutta "Suomen-hintaa" tuontibulkista; halvimmillaankin tuontisarjakuvien hinta on euroissa sama kuin takakannessa dollareina. Nettikaupasta saattaa saada saman tuotteen virallisella valuuttakurssilla, jopa ilman toimitusmaksua, eikä tarvitse sietää omituisesti virnuilevia myyjiä ja otakulta haisevia asiakkaita. Toisaalta, kivijalkaliikkeen selkeä vahvuus on käytetyn myynti, johon netti ei voi vastata. Divarimyynnin kate vain ei ehkä ole sitä, mitä nykyaikana voitolla ajatellaan. Kyllä sillä silti on eletty - varsinkin hyvään asiakaspalveluun yhdistettynä.
Mutta se ei sitten ole erikoisliike.
Mä en muutenkaan ole ihan varma, tarvitaanko nykyaikana enää ikiomaa suomalaista versiota kaikesta, varsinkin jos se on olennaisesti kalliimpi toteuttaa. Maailmanlaajuisestihan sarjakuvalla menee ihan miten päin vain "paremmin kuin koskaan", ja sama menestys kyllä näkyy vaikkapa Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla, niin mainstreamin kuin pienkustanteiden puolella. Kielitaito on helppo hankkia, eikä nykyaikana edes pysäytetä rajoilla, paperien tarkastuksesta tai tullista puhumattakaan. Ainakin mun kotimaani on nykyään koko Euroopan mantereen kokoinen, ellei isompikin.
Kivi
-
Comics Scenessä oli 90-luvun alussa pitkä stoori jossa todistettiin että amerikkalainen sarjakuvalehti kuolee ennen vuosituhannen vaihdetta.
Olivat kyllä lähellä, enkä vieläkään sanoisi etteikö se perinteinen scene olisi kuolemankielissä.
-
Mä en muutenkaan ole ihan varma, tarvitaanko nykyaikana enää ikiomaa suomalaista versiota kaikesta, varsinkin jos se on olennaisesti kalliimpi toteuttaa.
Paljonkohan ylipäätään maksaa e-sarjakuvan kääntäminen suomeksi, jos painoa ei ole? Hinta lienee lähellä nykyajan AV-kääntämistä? Siinä ei kovin suurta myyntiä tarvittane, että käännös kannattaa.
-
Paljonkohan ylipäätään maksaa e-sarjakuvan kääntäminen suomeksi, jos painoa ei ole? Hinta lienee lähellä nykyajan AV-kääntämistä? Siinä ei kovin suurta myyntiä tarvittane, että käännös kannattaa.
Toisaalta, (liian) halvalla tekeminen laskee tuotteen arvoa enemmän kuin hintaa, kuten vaikkapa Egmontin tuotteista oli helppo havaita. Kuinka paljon maailmanluokan klassikoita on pilattu tinkimällä käännös- ja toimitustyöstä? Itse näkisin että todella paljon, ja muistan vielä sen pelonsekaisen tunteen jolla tartuin jokaikiseen Semicin ja sittemmin Egmontin tuotteeseen; olisiko tällä kertaa tapahtunut ihme ja alipalkattu kääntäjä tehnyt omalla ajallaan ylitöitä rakkaudesta sarjakuvaan vai purisivatko taloudelliset realiteetit taas ja kädessä olisi juuri 'sitä ihtiään' mistä maksetaan: tuskin alkuperäistä muistuttava kokoelma huonoa käännöstyötä ja olematonta toimittamista.
-
Paljonkohan ylipäätään maksaa e-sarjakuvan kääntäminen suomeksi, jos painoa ei ole? Hinta lienee lähellä nykyajan AV-kääntämistä? Siinä ei kovin suurta myyntiä tarvittane, että käännös kannattaa.
Jos suoraan kääntää e-julkaisuun, saakohan siinä ylipäätään järkevän palkkion vai alkaako "jos se on digitaalista, se on ilmaista"-asenne hiipiä kustannuskentälle? Suomentamista kun ei ole kauheasti arvostettu muutenkaan mitä palkkioihin tulee, siis vielä vähemmän kuin itse sisällöntuottamista.
Juuri kuulin eräältä kääntäjäopiskelijalta, että heitä oli varoitettu kustantajista jotka haluavat e-oikeudet ilmaiseksi tai naurettavan pienellä korvauksella.
-
Jos suoraan kääntää e-julkaisuun, saakohan siinä ylipäätään järkevän palkkion vai alkaako "jos se on digitaalista, se on ilmaista"-asenne hiipiä kustannuskentälle? Suomentamista kun ei ole kauheasti arvostettu muutenkaan mitä palkkioihin tulee, siis vielä vähemmän kuin itse sisällöntuottamista.
No niin, ymmärtääkseni videon kääntäjät ovat tapelleet liiallisen työtahdin ja alhaisten palkkioiden kanssa jo pitkäänkin. Täysin digitaalinen kapistushan se DVD:kin kuitenkin on.
Sellainen maallikon ajatus minulla tässä kumminkin oli, että jos ei puljata paperin ja painokoneen kaltaisten fyysisen maailman erityistä osaamista vaativien komponenttien kanssa, prosessi jo asiallisessa digitaalimuodossa olevasta vieraskielisestä sarjakuvasta suomenkieliseen virtaviivaistuu olennaisesti.
-
Täällähän on synkät näkymät. Omasta mielestäni asia ei ole noin huonolla tolalla, sarjiksen monien vahvuuksien takia. Jos koululuokassa on kaksi kirjahyllyä, jossa toisessa on sarjiksia ja toisessa kirjoja, kumpia oppilaat lukevat (väli)tunnilla? Varmaan seitsemääveljestä...
Mangan massasuosion, joka paikassa elävän Aku Ankan ja sanomalehden strippisarjisten esimerkkien valossa ei tarvi povata kovin surkeaa tulevaisuutta. Sähköistyminen ei vaikuta sarjakuvan kannalta kovin pahalta, se pikemminkin vain edistää sitä. Onhan sarjakuva jo hyvinkin paljon näyttöpäätteeltä luettavaa nytkin, itse en esimerkiksi voisi lukea moniakaan sarjakuvia, jos en voisi seurata niitä netissä. Long live sarjis!
-
Art Spiegelman epäilee että sarjakuva tulee elämään (ja jopa voimaan hyvin) eliittitaiteena samaan tapaan kuin maalaustaide, kalliisti painettuja kirjoja ja ja isoina printteinä muodikkaiden gallerioiden seinillä. Kun alunperin halveksittujen nuhruisten Shokkien uusintapainos maksaa yli 30 erkkiä niin minusta ollaan jo tällä tiellä. Ei sen puoleen että näkisin siinä mitään kauhean väärää.
-
Kotimaisen kirjapainoalan kannattaa miettiä kuinka teolliseksi kotimaista tuotantoa kannattaa kehittää, vai tulisiko keskittyä korkealaatuisiin luksustuotteisiin, joita ei kannattane Kiinasta tilata.
Keräilytuotteet saisivat olla mielestäni kalliimpiakin, kunhan niistä ei löydy ratkeilevia liimasaumoja yms. bulkkikuraa.
-
Suomessa nyt on ongelmana kieli. 5,3 miljoonasta ihmisestä pitäisi vakuuttaa sellainen osa antamaan itselle rahaa, että homma kannattaisi. Puhumattakaan sitten, jos on vielä peräti suomalainen, joka tekisi suoraan e-kustantajalle. Ja siis sarjakuvaa, jonka kanssa...kuinka moni nyt oikeasti saa jotain järkevää numeron tynkää Suomeen julkaistuistaan kirjoistaan?
Mun mielestä e-julkaisut ovat sinänsä parempi metodi ansaita ees jotain rahaa ns. paskalla sarjakuvalla kuin antaa sitä ilmaiseksi pois, mutta siinä sitten onkin se valitettava miinus puoli: pitäisi tuottaa sarjakuvia kuin pupu papanoita, koska pitempiin juttuihin on netissä jotenkin todella vaikea sitoutua (tämän näkee hyvin stripit vs. pitkät tarinat netissä-asetelmasta), ja kuukaus on todella piiiiiiiiitkä aika. Tietenkin, tää sitten tukee enemmän just tuota, miten jenkkimainstreamiä julkaistaan lehtinä, mutta ei varmasti kannataa isommassa studiomittakaavassa (joka toivottavasti tappaa kaikki DC/Marvel-wannabet, uppoavia laivoja kun muutenkin ovat).
Samoin kuin mun mielestä ei ole hirveämmin huono homma, että kirjoista tulisi ns. luksustuote. Se vain sitten on ongelmana, että miten pienen erän tuottaminen laadukkaasti olisi sitä luokkaa, että se sitten pelästyttäisi potentiaalisia kuluttajia pois.
Lisäksi "Tuttu tv:stä" mieleen tulee sanonta "Pienistä puroista se vuolas virtakin syntyy": ihmiset kyllä maksavat kahtoakseen pari tuntia typeriä spandexmiehiä riehumassa kankaalla, mutta se ei innosta ihmisiä ostamaan sarjakuvaa. Merkittäviä piikkejä sitten näkyy niiden sarjakuvahahmojen parissa, joista on tehty tiettyjen sukupolvien kohdalla animaatiosarjoja. Ihan täysin puhdasta sattumaa? Tuskin. Monipuolisempi sisällöntarjonta auttaisi löytämään uusia, palaavia faneja, mutta minkäs teet, kun sarjakuvan luonne on toistaiseksi tällainen.
-
Mun mielestä e-julkaisut ovat sinänsä parempi metodi ansaita ees jotain rahaa ns. paskalla sarjakuvalla kuin antaa sitä ilmaiseksi pois, mutta siinä sitten onkin se valitettava miinus puoli: pitäisi tuottaa sarjakuvia kuin pupu papanoita, koska pitempiin juttuihin on netissä jotenkin todella vaikea sitoutua (tämän näkee hyvin stripit vs. pitkät tarinat netissä-asetelmasta), ja kuukaus on todella piiiiiiiiitkä aika.
Mä mietin just tota kun aloitin piiiiiitkän sarjakuvan joka ilmestyy luku kerrallaan nettiin. Jaksaako kukaan odottaa kuukauden uutta lukua? Netissä kun kaiken pitää tapahtua HETIHETIHETIHETINYT!!!! Kaiken lisäksi kaiken maailman harastelijasarjakuvaa on netissä niin paljon, että ei kukaan huomaa tai muista yhtä tekelettä jollei se ole poikkeuksellisen hyvä.
Oiskohan e-kirjoissa eri meininki, riittäisikö niissä ihmisten kärsivällisyys vaikka materiaali ilmestyisi samaa tahtia kuin paperilehdissä?
-
Kukaan ei oo täällä maininnut mainoksia netti(ja muiden sähköisten)sarjakuvien yhteydessä. Blogeissahan on sama ansaintalogiikka tai sen puute: rahaa voi saada mainoksista jos on tarpeeksi kävijöitä. Sitten on tietysti monimediaisuus, eli blogista tuttu päätyy lehtiin ja kirjoiksi. Ja oheistuotteet päälle. Nettijulkaisun yksi hyvä puoli on mahdollisuus julkaista usein, myös jatkista: en tiedä mitä järkeä olisi julkaista netissä amerikkalaisen lehden tapaan 24-sivuisia kokonaisuuksia kerralla. Johan sellaista on hankala lukeakin. Lyhyinä pätkinä nettisarjikset sen sijaan pelastaa päivän. Samoin tuo maksamisen tekeminen erittäin helpoksi varmasti tekisi siitä houkuttelevaa.
Sarjakuva varmaan jatkaa eriytymistään kun yleisöt muutenkin pirstaloituvat. Tulee entistäkin elitistisempää, kallista taidesarjakuvaa (koska jo tuotantokustannukset ovat kovat), ilmaista nettijulkaisua oheistuotteineen nuorisoille, mahdollisesti lisää lajityyppejä aikuisempaan ja kaikkiin muihinkin makuihin sarjakuvaromaanien puolelle yms. Sarjakuvat ovat edelleen lehtien luetuinta aineistoa: lehtisarjakuvien kohtalo on tästä eteenkinpäin sidoksissa printtimedian kehitykseen. Sehän on suurten muutosten edessä väistämättä. Sarjakuvan, lehdistön ja graafisen teknologian historiahan kulkee muutenkin kiintoisasti käsi kädessä (Gutenberg /Keltainen kakara yms.), samoin kuin vaikka sarjakuvan ja tekijänoikeuksien (Hogarth /Teräsmiehen keksijät jne.), mutta se on sitten toinen juttu kokonansa. Mutta eihän historia vieläkään ole loppunut, näiltäkään osin.
Sarjakuvan historia kuvakerrontana on kyllä näyttänyt toimivuutensa tuhansien vuosien aikana: sarjakuva on sarjakuvaa useammanlaisessakin käyttöliittymässä. Tarinoiden kertominen kuvilla toimii seinävaatteessa, reliefissä, kirkkomaalauksessa, grafiikansalkussa - ja lehdessä tai näyttöpäätteellä.
-
Aika monet blokkaavat nykyään kaikki mainokset pois, vaikuttaako se siihen saako niistä rahaa? En myöskään jaksa uskoa että kovinkaan moni lahjoittaisi tekijälle rahaa vaikka se hoituisi yhden napin painalluksella. Ehkä hardcorefanit ja ne jotka haluavat tukea kiltteyttään, mutta suurin kuluttajaryhmä taitaa vain ottaa iloisena vastaan kaiken mitä vain ilmaiseksi saa. Ainoa tapa olisi kai laittaa previkka näkyville ja loput maksulliseksi, ja toivoa että kukaan ei laita loppuja sivuja jakoon P2P-verkkoon.
Nettijulkaisun yksi hyvä puoli on mahdollisuus julkaista usein, myös jatkista: en tiedä mitä järkeä olisi julkaista netissä amerikkalaisen lehden tapaan 24-sivuisia kokonaisuuksia kerralla. Johan sellaista on hankala lukeakin.
Ei siinä varmaan olekaan mitään järkeä. Mutta jos haluaa tehdä pitkää tarinaa niin näkisin että sivu kerrallaan on sille vähän hankala tahti, voisi kuvitella että pitkän tarinan seuraaminen sillä tavalla olisi vähän kuin lukisi novellia pari lausetta kerrallaan muutaman päivän välein. Ainakin itse tykkään lukea juonta enemmän kerralla, stripit yms lyhyet jutut ovat sitten asia erikseen.
Mitä itse skannauprosessiin tulee, koin ainakin itse helpommaksi laittaa tarinan luku kerrallaan nettiin. No, tuollaisessa ei ehkä tosiaan ajattele lukijan mukavuutta, parempihan tuollaiset olisi julkaista omakustanteena (jos olisi rahaa sellaiseen, parempi kai että sen lukee netistä viisi ihmistä kuin se että sitä ei lue kukaan). Netistä on joka tapauksessa hankala lukea, jos se toimii vain albuminkorvikkeena eikä omilla vahvuuksillaan.
-
En myöskään jaksa uskoa että kovinkaan moni lahjoittaisi tekijälle rahaa vaikka se hoituisi yhden napin painalluksella. Ehkä hardcorefanit ja ne jotka haluavat tukea kiltteyttään, mutta suurin kuluttajaryhmä taitaa vain ottaa iloisena vastaan kaiken mitä vain ilmaiseksi saa.
Vertailun vuoksi Humble Bundle (http://www.humblebundle.com/). Uutta pakettia (DRM-vapaita indiepelejä) on myyty yli 200000 kappaletta, keskimääräinen käyttäjä maksanut 7 taalaa. (ok, osa menee keräyksiin).
-
Uskon, että e-julkaisuissa ollaan kärsivällisempiä kuin näissä, jotka päivittävät kerran kaksi viikossa, mutta aika pitkälti sekin menee taitelijan tukemisen piikkiin kuin itse tuotteen ostamisen. Teoreettisesti ajateltuna ostanko mä kirjan kaupasta vai netistä, yllätys, yllätys, useimmiten se tulee kuitenkin ostettua kaupasta ihan sen takia, että se oli siellä kaupassa. Hävettää tunnustaa, miten vähän on kuitenkaan hyviä nettisarjakuvia tullut paperille asti ostettua.
Mun mielestä se riippuu täysin kertomatyylistä sopiiko sivu vai kaksi viikossa vai sitten luku kerrallaan. Phoenix-Requiemin tekijä tuottaa sivuja juuri kuin pupu papanoita (käsittääkseni 7 sivua viikossa kahteen sarjaan ja suht hyvälaatusta neliväridigimaalausta vieläpä), mutta voi jumaliste, en ole ainakaan tekijän omaa sarjakuvaa saanut luettua sataa sivua pidemmälle juuri velton tarinankerronnan takia. Siksi nettisarjakuvassa kuvakerronta ehkä vaatii hieman tiiviimpää otetta, jos ei halua päivittää hulluna. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että jos sivulla on tunnelmakuvia, se heti karkoittaa kaikki pois, vaan lähinnä sitä, että selkeästi jaoteltu tarina ja kohti "t
Remind-sarjakuvantekijä listasi, millaisista summista on kyse tällaisessa sivubisnesmeiningissä; click (http://www.remindblog.com/2010/10/07/how-to-make-money-webcomic/). Vaikka niitä onkin monenlaisia, tämä ehkä nyt lähinnä sitä, mitä ite olet katsellut. Siihen tosin valitettavasti vaikuttaa niin paljon se minkä kokoinen fanbase on jo/kehittyy, itsensämarkkinointi ehkä se suurimpia kynnyskysymyksiä saadakseen ne lukijat sinne.
Pidemmissä sarjakuvissa se kyllä menee enemmän tai vähemmän siihen suuntaan, että HC-fanit jaksavat olla ne, jotka lukevat loppuun ja ne, joilla on varaa, panostavat sitten rahallisesti. Tosin tämän takia E-julkaisut, 99 cents-tyyliin ois omiaan nyt tällaiseen ADHD-ympäristöön. Ongelmana itse näkisin tosin sen, että se on aika DC/Marvel-wannabe-painotteista tällä hetkellä ja niin näemmä yleisökin, mutta toivottavasti parempaan päin. Lisäksi sekin, että vaikka sarjakuvan tekeminen vie...teknisesti enemmän aikaa kuin sivun kirjoittaminen, silti on jotenkin naurettavaa nähdä joissakin pätkissä julkaistavissa e-julkaisuissa sellainen "4,99 $"-lätkä, vaikka se menis todennäköisesti tuon hintaisena painettuna versiona.
Tosin, mitä Roju sanoi, jos sen tarinan pystyisi pätkimään suht pieniin lukuihin, se olis ystävällisempää kyllä ainakin tekijälähtöisesti.
-
Mä mietin just tota kun aloitin piiiiiitkän sarjakuvan joka ilmestyy luku kerrallaan nettiin. Jaksaako kukaan odottaa kuukauden uutta lukua? Netissä kun kaiken pitää tapahtua HETIHETIHETIHETINYT!!!! Kaiken lisäksi kaiken maailman harastelijasarjakuvaa on netissä niin paljon, että ei kukaan huomaa tai muista yhtä tekelettä jollei se ole poikkeuksellisen hyvä.
Oiskohan e-kirjoissa eri meininki, riittäisikö niissä ihmisten kärsivällisyys vaikka materiaali ilmestyisi samaa tahtia kuin paperilehdissä?
Saman kolikon eri puolet... koska nettiin on mahdollista postailla sivu kerrallaan, ei suinkaan tarkoita, että nettiin on pakko postailla sivu kerrallaan, sitä mukaa kuin tarina valmistuu. Tarina on mahdollista tehdä ensin valmiiksi ja julkaista sitä vasta sitten. Kärsivällisyys on toki - no, siis kärsimystä - mutta menee paperiversionkin tekemiseen kuukausia - ainakin minulla.
-
Tarina on mahdollista tehdä ensin valmiiksi ja julkaista sitä vasta sitten. Kärsivällisyys on toki - no, siis kärsimystä - mutta menee paperiversionkin tekemiseen kuukausia - ainakin minulla.
....tai vuosia. Joskus tarinaan menee viikko/kuukausi ja paperiversioon sitten....
Sarjakuvat eivät varmaankaan jää täysin unhoon koskaan, muuttuvat toki ajan myötä ja kuten kaikessa muutoksessa: mitä enemmän muuttuvat sitä enemmän palataan alkuun/pysytään samassa.
Digitaalisuus muuttaa mutta tuskin nämä eBook-laitteet. Enemmän iPadit yms jolla voi oikeasti tehdä jotain muutakin ja jonka kuluttajahinta on järjellisempi.
Sisältö vaatii yhä tekijän, digitaalisenakin, ihmisen tai koneen.
-
Ei sarjakuva mihinkään katoa. Nykyäänkin penskat käyttävät sarjakuvaa ilmaisukeinona netissä eri fanifictioihin yms. tietämättä välttämättä koko alan histroriasta hölkäsen pöläystä. Eli minusta sarjakuvan historia jää unholaan.
-
Ei jää sarjakuvat unhoitukseen.
Iso osa tulee kylläkin menemään lukulaitteisiin, tabletteihin ja vastaaviin.
Paperiversiot säilyy ainakin
a) lahjatavaroina, mihin kovakantisiin siirtyminen osaltaan auttaa
ja b) satunnaisostoksina.
Lukulaitteissa on kuitenkin tulevaisuus. Ei pidä liikaa keskittyä siihen miten paljon ipadit ja galaxytabit maksaa nyt ja miten huono piirtotarkkuus niissä vielä on. Mielummin voi kuvitella sellaisen alle satasen hintaisen A4 kokoisen tuotteen, jossa tarkkuutta riittää, yksityiskohtiin pääsee zoomailemaan ja värintoisto on parempaa kuin missään painotuotteessa ikinä.
Muutaman vuoden joutuu odottelemaan, mutta sen verran menee muutenkin tarjonnan järkiintymiseen ja omistus-vuokrausoikeuksien selkiinnyttämiseen. Ei mulla kävisi mielessäkään ostella vanhoja spidermänejä parin dollarin kappalehintaan, mutta toisaalta jos saisi esim. *kaikki* vanhat rautamiehet viidelläkympillä tai satasella niin jopa syntyisi liikevaihtoa.
-
Toisaaltaan lähinnä kiinnittäisin huomion softiin, jotka eivät ole asenteella "vain iPadille/Galaxylle" jne. koska se nyt eniten nappaisi potentiaalisia asiakkaita kuin se, millä sitä lukee (ellei Apple sitten päätä vetää niin sisäsiittoista ilmapiiriä, ettei heille julkaistavia juttuja saa julkaista muualla). Lukukokemuksen tarjoaminen monella tuotteella edesauttaisi aika paljon sitä lukijakuntaa, joka ensisijaisesti haluaa _lukea_ sarjakuvia, eikä pussittaa niitä, vois jopa kasvattaa lukijamääriä sitten näiden "Painos loppu"-tilanteiden kohdalla.
-
Monet ostavatkin sekä Kindlen että iPadin.
Ne on naiveja ihmisiä, härskisti vaan pidetään siitä mikä on hyvää.
-
Suomessa nyt on ongelmana kieli. 5,3 miljoonasta ihmisestä pitäisi vakuuttaa sellainen osa antamaan itselle rahaa, että homma kannattaisi.
Asiaa! :)
-
Ei jää sarjakuvat unhoitukseen.
Iso osa tulee kylläkin menemään lukulaitteisiin, tabletteihin ja vastaaviin.
Paperiversiot säilyy ainakin
a) lahjatavaroina, mihin kovakantisiin siirtyminen osaltaan auttaa
ja b) satunnaisostoksina.
Lukulaitteissa on kuitenkin tulevaisuus. Ei pidä liikaa keskittyä siihen miten paljon ipadit ja galaxytabit maksaa nyt ja miten huono piirtotarkkuus niissä vielä on. Mielummin voi kuvitella sellaisen alle satasen hintaisen A4 kokoisen tuotteen, jossa tarkkuutta riittää, yksityiskohtiin pääsee zoomailemaan ja värintoisto on parempaa kuin missään painotuotteessa ikinä.
Muutaman vuoden joutuu odottelemaan, mutta sen verran menee muutenkin tarjonnan järkiintymiseen ja omistus-vuokrausoikeuksien selkiinnyttämiseen. Ei mulla kävisi mielessäkään ostella vanhoja spidermänejä parin dollarin kappalehintaan, mutta toisaalta jos saisi esim. *kaikki* vanhat rautamiehet viidelläkympillä tai satasella niin jopa syntyisi liikevaihtoa.
Huokaus. Does not compute. Jos Jarmo on "vanha nilkki" Avatariaan mukaillen niin minä taidankin olla sitten "dinosaurusnilkki". Vieläkään en "osaa" lukea miltään ruudulta mitään pitempää tekstiä. Se on vaan helvetin rasittavaa niin silmille kuin sielullekin, ns. ei silmä lepää. Hmmm...noh, minä olenkin lähes kaikessa "vanhan linjan mies"...
Eikä tuo "zoomailukaan" minua niin kauheasti innosta...
-
Vanhojen kirjahyllyjen penkomisessa on kyllä sitä jotain mitä ei tavoita vaikka saisi ladattua lukulaitteeseensa kaikki maailman kirjat. Jostain syystä sarjakuvien kohdalla en kuitenkaan tunne aivan samoin. Ehkä syy on siinä että nettisarjakuvat ovat lyöneet itsensä läpi ja digitaaliseen julkaisuun on jo tottunut. Ei sillä ettenkö parhaat sarjakuvat haluaisi lukea vastakin paperilta.
Ja joo, zoomailu on ärsyttävää. Ominaisuus voi olla mukava olemassa, mutta sarjakuva pitäisi voida lukea ilman sitä.
-
Mun mielestä kuitenkin "on going"-sarjakuvat ovat ihan eri kaliiberia niiden kanssa, jotka on jo julkaistu isommassa mittakaavassa. Jotain, jota julkaistaan kerran kaksi viikossa ei tarvitse lähetä lukemaan lukemisen takia, mutta kun eteen tunkaistaan parisatasivunen kirjake, kyllä sitä ihan samalla tavalla irvistelee lähtä lukemaan kuin jotain eeppisen pitkää webbisarjakuvaa.
-
Olen aika varma, siitä mitä Jukka sanoi. Että sarjakuvat tulevat lisääntymään näytöllä.
Uutisissa puhuttiin, että sarjakuvat on nousussa.
-
Itse hieman pelkään paljon puhuttavia lukulaitteita ja kirjojen sähköistymistä.
Itse olen vasta 16-vuotias ja en todellakaan osaa kuvitella nauttivani kirjojen ja sarjakuvien lukemisesta joltain ruudulta. Valitettavasti sarjakuvien paikan ovat varastaneet tietokoneet ja konsolipelit. Sarjiksia ostavat vaan ne harvat kiinnostuneet, muutoin vain satunnaisesti Aku Ankkaa "matkalukemiseksi" tai lahjoiksi.
Täydelliseen sarjakuvan katoamiseen en kuminkaan usko. Toivottavasti se tulee olemaan aina yhtä saatavilla.
-
uskon, että aina löytyy keräilijöitä, jotka ovat valmiita perustamaan antikvariaatteja ja jopa kokonaisia kustantamoja. Enkä muuten usko, että Amerikkalainen sarjakuvakulttuuri unohtuu ihan vähään aikaan...
-
Ei se mihinkään unohdu. Tähän on kaksi pääsyytä:
1. Sarjakuvalla on vahvuuksia joita muilla taidemuodoilla ei ole. (Esimerkiksi mahdollisuus kuvakertoa lähes ilmaisella budjetilla asioita jotka elokuvattuna maksaisivat miljardin. Ja monia muita, tästä on kirjoitettu varmasti hyllymetreittäin.)
2. Ihminen tykkää siitä mihin on tottunut. Ainakin nykylukijoiden eliniän niitä tehdään ja luetaan. Ja todennäköisesti paljon pidempään, jatkamalla kohdan 1 listaa selviää miksi uudetkin sukupolvet ihastuvat.
Lopputuloksena käy niin, että julkaistujen nimekkeiden määrä kasvaa, painosten kokonaismäärä kasvaa, sarjakuvan ilmaisumuodot kehittyvät sekä monipuolistuvat ja lukijat ihastuvat. Tietysti saattaa käydä niin että "enää ei tehdä sellaista kuin lisää tähän oma nuoruuden suosikki". Mutta niin maailma muuttuu. Ei enää tehdä Ohukaista ja Paksukaistakaan, mutta ei se sitä tarkoita että elokuva, komediaelokuva tai edes slapstick-huumori elokuvissa olisi unohtunut.
Paljon on hyvää tulossa. Myös tekniikan kehittymisen myötä. Seuraavaksi toivottavasti sellainen painotekniikan uudistus, joka sallii pitää klassikkosarjakuvia jatkuvasti saatavilla kaupan hyllyssä, samoin kuin cd ja dvd ovat tehneet musiikille ja elokuville.