Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => Aiheen aloitti: Hanna - 11.07.2004 klo 22:17:56
-
Palkkapäivän kunniaksi päätin tukea suomalaista sarjakuvaa ja ostin Glömp 6-antologian, joka on nähtävästi ilmestynyt vast’ikään. 161-sivuinen opus osoittautui varsin tyylikkääksi ja mielenkiintoiseksi paketiksi upeita ulko- ja sisäkansiaan myöten. Suurin osa tarinoista oli hyviä ja persoonallisia eri tyylilajien edustajia, vain muutama juttu (mm. ”Päivä rannalla” ja ”Aloita taikinasta” [kuvitettu ruokaresepti, so what?] ) ei iskenyt ollenkaan. Mukana oli myös muutama tämän vuoden Kemin albumissa / loppukilpailussa mukana ollut työ, joista ”Keijon kodinkone” oli erityisen hyvä. Pidin yksinkertaistetun hauskasta piirrosjäljestä ja sarkastisesta tarinasta; tämän kun näkisi vielä väreissä! Jollakin tavoin Glömp 6 innosti itseänikin taas piirtämään pienen tauon jälkeen. Tässäpä kirja, jonka mielellään laittaa hyllyynsä näkyvälle paikalle :)
Muutkin Glömpin lukeneet, kommentoikaa! Glömpin voisi varmasti myös arvostella Kvaakissa, ellei se sitten jo olekin työn alla.
-
Olin kyllä pettynyt Gömp Kutoseen.
Sisällöttömiä tarinoita, joista harva jäi visuaalisuudestaankaan mieleen. Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään. Missä ovat lahjakkaat kirjoittajat, joilla on tunnetta, tietoa, omaperäisyyttä ja ENNEN KAIKKEA pitkäjänteisyyttä tehdä oikeasti merkittäviä juttuja, jotain aivan muuta kuin tällaista vaivaannuttavaa ajatuksenvirtaripulia.
En sisällöstä kirjoittaessani nyt tarkoita mitään "selkää, perinteisesti rakennnettua juonta", vaan ihan sitä, että juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon. Glömp 6 oli täynnä mielivaltaista näpertelyä ja turhauttavaa lahjattomuutta ja koko teos antaa kyllä kotimaisesta vaihtoehtosarjakuvasta todella vaisun kuvan.
Jutuista ainoastaan Jenni Ropen ja Ville Rannan työt jäivät mieleen. Molemmissa minua viehätti jonkinlainen naivii, runollinen lähestyminen elämään. Ropen töissä kuva ja sana ovat enemmän kuin osiensa summa. Rannan työssä oli taas ihastuttavaa, muttei liian itsetarkoituksellista, boheemia meininkiä. Mitään ei selitellä, hommat vain lipuvat eteenpäin ja kaiken takana on kuitenkin vakava pohjavire, joka puhuttelee lukijaa(ainakin minua) myös syvemmillä tasoilla.
Ja ennen kaikkea, siitä puuttui Rannan esikoisalbumista Sateesta tuttu halpa ja täysin yhdentekevä symboliikka, jolla yritettiin peittää epätoivoisesti Sateen täydellistä sisällöllistä onttoutta.
Niitä muita juttuja en voi tässä oikein eritellä, koska ne yhdentekevät lörinät häipyivät toisesta korvasta ulos samantien ne luettuani...
Pepe
-
Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään.
...juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon.
Tästä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, vaikka muuten käsityksemme Glömpistä menevätkin näemmä ristiin. Itsekin kaipaisin "kunnon tarinaa" ja koko roskan kokoavaa punaista lankaa; tällaisia sarjakuvia näkee aivan liian harvoin kotimaisia ns. vaihtoehtosarjakuvia lukiessa. Hyvä (tai huono, miten vaan) esimerkki idean puuttumisesta oli Glömpissä mielestäni "Eläinten ääniä", josta en hyvällä tahdollakaan löytänyt päätä enkä häntää enkä itse asiassa juuri mitään sarjakuviinkaan viittaavaa.
-
En täältä loman keskeltä nyt jaksa yksilöllisesti teille vastailla, mutta tässä muutamia ajatuksia...
Glömp on teematon julkaisu ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Tämä on valittu tie, johon ihmisten on aina helppo puuttua - "sillisalaatti" on kovin yksipuolinen määritelmä... todellisuudessa kokonaisuus toimii paremmin toisaalla, huonommin toisaalla. Yhtenäisyyttä julkaisuun koetan hakea ryhmän samanhenkisyydestä sekä selkeästä ulkoasullisesta kokonaisuudesta. Välillä tämä toimii paremmin, välillä taas ei. Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa. Toimituksellisia pelinappuloita ei siis kovin paljoa ole.
Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille. Tähän liittyen julkaisu kiertää vuosittain vajaat kymmenkunta tapahtumaa Suomessa ja ulkomailla ja tarjoaa näin myös jonkinlaista laajempaa näkyvyyttä tekijöilleen. Edelleen, albumi toimii tekijöille kasvualustana, jossa kehittyä ja kokeilla uutta. Nyt kuudenteen numeroonsa ehtinyt sarja EI ole minulle enää mikään numero numerolta ilmestyvä lehti, vaan pikemminkin kivireki -tyylinen projekti, jolla koetan vetää tekijöitä kehittymään julkaisun mukana - osa piirtäjistä tähän on reagoinut, osa kenties ei. No, toivoani en menetä.
Mitäs muuta... Niin, antologia julkaistaan ilman taloudellisia intressejä, halvan hinnan ollessa tapa tulla lähemmäksi lukijoita. Yksi tärkeimpiä tarkoituksia onkin koettaa saada Glömpin edustamalle sarjakuvalle yleisöä. Suurin osa lukijakunnastamme EI ole sarjakuvan parissa ikänsä kasvanutta alan peruskuluttajaa (mihin vaikkapa itse kuulun), vaan ilmaisumuodon muiden taidemuotojen kautta löytänyttä kulttuuritallaajaa. Yksi tehtävä siis on edelleen herättää ja kasvattaa lukijoita tässä sarjakuvan kannalta kääpiövaltiossa.
Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla. Kai sitä voisi saada aikaan Glömp6:tta huomattavasti paljon tasokkaamman julkaisun pyytämällä mukaan kaikki Suomen eturivin piirtäjät... en kuitenkaan näe siinä tekijöiden kannalta hyötyä saati itseni kannalta palkitsevaa. Kaiken lisäksi moisen julkaisun identiteetti on yhtä tukevalla pohjalla kuin mainostoimiston rakentama brändi. Tarkoitus on toki tuottaa lukijalle hyviä ajattomia julkaisuja... jossain vaiheessa vedän kuitenkin rajan toimitukselliselle runkkaukselle ja siirryn miettimään tulevia projekteja. Tuollaisen 160-sivuisen albumin koostaminen kaupan hyllylle asti on minulle taustalla etenevä lähes puolivuotinen projekti. Sen venyttäminen pidemmäksi johtaisi varmasti siihen, että heittäisin julkaisun jorpakkoon ja etsisin itselleni pään kannalta terveellisempiä puuhia. Kaivoon kannattaa siis jättää illalla hiukan vettä, että se yön aikana taas täyttyisi.
Mutta, mutta... keskustelkaapa lisää, seuraan mielenkiinnolla ja välitän kommenttejanne edelleen tekijöille.
Lisää albumista:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=9;action=display;threadid=1217
-
Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa.
Mikä siis olisi ihanne-/toivepituus?
Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille... Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla.
Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?
-
Mikä siis olisi ihanne-/toivepituus?
Numero kuudessa toivomus oli kymmensivuinen tai pidempi novelli.
Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?
No ei. Pääsääntöisesti uudet tekijät tulevat mukaan sitä kautta, että olen itse heidät pienlehdistä mukaan pyytänyt. Aika paljon tulee sarjoja tarjolle myös postitse, ja niistäkin joku joskus mukaan otettu... palautteen koetan lähettää aina... joskus myöhässä, kiire kun on alituinen. Koetan seurata kenttää aktiivisesti sekä siellä uusia ja vanhoja tekijöitä, jotka minua kiinnostavat. Nykyään julkaisuun päätyvät ovat kyllä työnsä sarjojensa eteen tehneitä. Harvoin vastaan tulee uusia helmiä, joilla kaikki moitteetta toimisi.
Salaliittoteorioita ei kannata Axuz heti ensimmäisenä miettiä.
-
Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?
No ei. Pääsääntöisesti uudet tekijät tulevat mukaan sitä kautta, että olen itse heidät pienlehdistä mukaan pyytänyt. Aika paljon tulee sarjoja tarjolle myös postitse, ja niistäkin joku joskus mukaan otettu... palautteen koetan lähettää aina... joskus myöhässä, kiire kun on alituinen. Koetan seurata kenttää aktiivisesti sekä siellä uusia ja vanhoja tekijöitä, jotka minua kiinnostavat. Nykyään julkaisuun päätyvät ovat kyllä työnsä sarjojensa eteen tehneitä. Harvoin vastaan tulee uusia helmiä, joilla kaikki moitteetta toimisi.
Tommiin on sitä paitsi helppo tutustua. Senkus menette jollain festareilla (kohtahan on Helsingin sarjakuvafestivaalit!) juttelemaan tälle vaaletukkaiselle Glömp-kauppiaalle ja vaikkapa esittelette tekemiänne juttuja. Se voi hyvinkin olla kauniin ystävyyden alku. Ei nää jutut sen monimutkaisempia ole ;)
-
Suurin osa uusimman Glömpin sarjoista edusti sitä, mitä kutsun "graafikkosarjakuvaksi". Se ei siis ole välttämättä negatiivinen termi. Tarinointia en edes odottanut, kurpitsaosastoon tottuneena. Eli "vika" on tässä tapauksessa vastaanottavassa päässä.
Tästä päästäisiin taas helposti miljoonanteen Muoto vs. Sisältö - ikuisuusriitelyyn. Uusia ilmaisukeinoja hakevia ja taiteellisesti kunnianhimoisia glömppiläisiä juttuja on kuitenkin oltava, ettei maassamme jäädä ihan mikamokas-tasolle sarjakuvakäsityksessä.
Kunnioitan sitä, että joku (eli tomu) jaksaa tehdä hullunhommaa, julkaista tällaista kunnianhimoista projektia ilman taloudellisia ambitsioneita, saada aikaan siinä missä muut märisevät ja tekevät oman julkaisunsa "sitten joskus". Tämän edullisen antologian osti mielellään kannatusmielessä, ja olihan siinä myös jo hehkutetut Rannat ja kodinkoneliikesarjakuvat meille populistisvivahteisille juoni-ihmisille.
Ilmeisesti muodon nimeen vannovat ovat aktiivisempia antologioiden suhteen. Luulisi materiaalia olevan selvään tarinointiinkin, ja ennen kaikkea kysyntää: kuka lähtisi tekemään tällaista julkaisua?
-
Ilmeisesti muodon nimeen vannovat ovat aktiivisempia antologioiden suhteen. Luulisi materiaalia olevan selvään tarinointiinkin, ja ennen kaikkea kysyntää: kuka lähtisi tekemään tällaista julkaisua?
Aseman Laikku -antologiahan keskittyy juuri pidempään tarinalliseen sarjakuvaan.
Ei Glömpkään muodon nimeen vanno, vaan hyvän sarjakuvan... siis minun mielestäni hyvän. Tietenkin julkaisussa näkyy edelleen se, että suurin osa tekijöistä on taide-/graafikkotaustaisia... tämä siis sekä hyvässä, että pahassa. Edelleen materiaalissa näkyy myös se, että ainakin itse voin diggailla hyvin erityylisiä juttuja isommitta ongelmitta. Rautavaara, Stockhausen, Bat&Ryyd, Ayler ja Streng mahtuvat edelleen hyvin vierekkäin, jos levyhyllystä puhutaan. Modernius ei ole oikein mun juttu siinä mielessä, että olisi vain yksi oikea visio siitä millaista sarjakuvan tulee olla... kaikessa on jotain hyvää, pitää vaan löytää ne jutut.
-
Tästä päästäisiin taas helposti miljoonanteen Muoto vs. Sisältö - ikuisuusriitelyyn. Uusia ilmaisukeinoja hakevia ja taiteellisesti kunnianhimoisia glömppiläisiä juttuja on kuitenkin oltava, ettei maassamme jäädä ihan mikamokas-tasolle sarjakuvakäsityksessä.
Kunnioitan sitä, että joku (eli tomu) jaksaa tehdä hullunhommaa, julkaista tällaista kunnianhimoista projektia ilman taloudellisia ambitsioneita, saada aikaan siinä missä muut märisevät ja tekevät oman julkaisunsa "sitten joskus". Tämän edullisen antologian osti mielellään kannatusmielessä, ja olihan siinä myös jo hehkutetut Rannat ja kodinkoneliikesarjakuvat meille populistisvivahteisille juoni-ihmisille.
Voi voi Janne, nyt kyllä taisit ymmärtää minua aivan väärin.
Kuten jo kirjoituksessani sanoin: puhuessani sisällöstä EN TARKOITA perinteistä, vanhan koulun juonirakennelmaa Aristoteleen runousopin ja sen seuraajien hengessä, vaan sitä, että sarjakuva sisältää merkityksiä ja ajatuksia(ei kuitenkaan aina konkreettisesti tekstinä, tietty).
Jos sarjakuva on vain sisällyksettömien (ja jotka Glömpin tapauksessa eivät ole edes omaperäisiä) muotokokeilujen sarja, se ei välitä lukijalleen mitään. Tässä on ongelma, joka kiusaa nykytaidetta noin yleensäkin. Glömpin sarjakuvat, tai siis suurin osa niistä, olivat juuri tätä. Minä en saanut niistä mitään irti, unohdin ne välittömästi ja nyt muisteltuna tulee mieleen ainostaan 4-5 juttua koko albumista.
Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!
Ja kyllä pidän itse hyvinkin kokeellisista jutuista... elokuvassa esim. Godard, Resnais, Greenaway, Fellini ja Vertov ovat suosikkielokuvieni takana. Mutta näillä äijillä on kyllä paljon suurempiakin päämääriä töissään, kun katsoa mitä kivaa sitä tänään syntyy kun vähän näpertelee...
peke
-
Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!
Siitähän sinä pikkuprinssi olet itse oiva esimerkki. Et ole itse saanut mitään minkään arvoista julki koskaan. Helppo on nimimerkillä kekkuloida, sekunda-Palsa.
Glömp 6 on aivan loistava, paljon parempi kuin jotkut Rubut ja sensemmoiset säälittävät läpäreet.
Boikotoikaa rubusarjoja, hankkikaa Glömp 6: http://www.boingbeing.com/
-
Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!
Se että tämmöisiä raakilemaisia juttuja julkaistaan on varmasti jostain poissa herra Pepen (vai Peken?) elämästä? Aiheuttaa ainakin mielipahaa? Miksi sitä muuten olisi mitään väliä mitä sitä julkaistaan? Mitään ei ole pakko ostaa. En nyt pysty kunnolla arvioimaan Glömp 6 sisältöä kun olen vain julkaisua selaillut mutta haukkuihin nähden olin itse positiivisesti yllättynyt selailun perusteella. Täytyy jossain välissä sekin hankkia. Ei nuo nyt niin raakilemaisia teoksia ollut.
Oman hataran näkemykseni mukaan aina on julkaistu omakustanteita "raakilemaisia teoksia" niin maailmalla kuin Suomessakin. Nykyään se vain on huomattavasti helpompaa ja omakustanteiden laatu on parantunut huimasti ja niitä myydään muuallakin kuin "auton takakontista". Voisimme yhtä hyvin todea että mikä tahansa kellaribändi ei saisi demoa. Harjoitelkoon kunnes ovat tarpeeksi hyviä. Harmi vain että siten yksikään bändi ei koskaan pääsisi esiintymään.
Miksi tällaista julkaistaan? Koska monet ihmiset pitävät Glömp 6:n sarjakuvista ja ovat valmiita niistä maksamaan. Koska monien mielstä ne ovat valmiita sarjakuvia. Ja väittäisin että on paljon helpompi neuvotella vähän vakavemmistakin sarjakuvaprojekteista julkaisijoiden kanssa jos voi sanoa että sarjakuviani on julkaistu tässä ja tässä teoksessa kuin että "no oon koko ikäni piirtänyt pöytälaatikkoon."
Mutta toisaalta ihmettelen että miksi kukaan jaksaa mitään tämmöistä julkaista ja Glömpin kaltaisiin julkaisuihin mitään tehdä kun vastaanotto on niin "mielyttävän positiivista" ja "kannustavaa."
Tai en minä oleta että omasta mielestään täyttä roskaa pitäisi kannustaa mutta onko se todellakin jostain pois että joku tekee ja julkaisee jotain? Haittaako se todellakin jonkun elämään että jokin julkaisu katsotaan sen verran laadukkaaksi että Akateeminenkin on valmis ottamaan sen myyntiin?
Ei p*rk*l*. Minä menen nyt ostamaan Glömp 6:n kun Finnconin manga myynnistä jäi tarpeeksi rahaa.
-
Ok. Käytiin ostamassa Glömp 6. Täytyy sanoa että en ymmärrä kaikkia siihen kohdistuneita haukkuja. Nyt luetuissa mukana on ollut muutama jotka pistävät ärsyttämään tyyliin "Ollaan sitä taas niin taiteellisia että." mutta tarjonta on kuitenkin hyvin monipuolista. Tällä hetkellä luetuista esim. Rautakoura on aivan loistava. Ei sitä paljon enempää tarinaa ja kerrontaa kuusisivuiseen novelliin edes saa. Loppuratkaisusta annan ison miinuksen kun tarina muuten on niin positiivinen. Olisi voinut jättää viimeisen sivun pois niin olisi ollut paljon parempi. Mutta kai taitelijalla oli jokin hyvä syy saada tarinaan surullinen loppu. Myös noidanmetsästäjästä pidin. Tarinaa ja punaista lankaa löytyy siitäkin yllinkyllin. Alkupäästä Lento on oikein taidokkaasti piirretty. Sisältö on vähän turhempi mutta hyvä tyylinnäyte. Jos tämän tekijän saisi piirtämään pidemmän ja juonellisesti vähän selittävämmän modernin rikostarinan niin olisin heti kaupassa ostamassa albumia. Myös jo aiemmin Kemi albumissa nähty Naiskuvia on minusta oikein laadukas sarjakuva. Vielä on paljon lukematta mutta minusta tämä kokoelma sisältää paljon erilaisia sarjakuvia joista osa on minusta todella hyviä. Muutama on sitä linjaa "nyt ollaan liian taiteellisia" mutta niillekin sarjakuville on ystävänsä joten sallittakoon heillekin julkaisunsa.
Tuntuu siltä että ostin kuitenkin eri kirjan mistä muutaman ihmiset täällä puhuvat... mahtaakohan Glömp 6:sta liikkua toinenkin versio ???
-
Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!
Siitähän sinä pikkuprinssi olet itse oiva esimerkki. Et ole itse saanut mitään minkään arvoista julki koskaan. Helppo on nimimerkillä kekkuloida, sekunda-Palsa.
Glömp 6 on aivan loistava, paljon parempi kuin jotkut Rubut ja sensemmoiset säälittävät läpäreet.
Boikotoikaa rubusarjoja, hankkikaa Glömp 6: http://www.boingbeing.com/
Vesa, rauhoitu! Esitin mielestäni ihan asiallisesti, vaikka tietoisesti hieman provosoiden, muutamia mielipiteitä ja kysymyksiä ja olisin odottanut, että asioista voi täälläkin keskustella sivistyneesti.
Itse vaikuitan aivan eri taiteen aloilla kuin sarjakuvassa. Sarjakuvia kommentoin siis vain lukijana, eikö Vesa minulla ole siihen oikeutta? Vai pitääkö kaikki asiallinen palaute murskata tuollaisella vastenmielisellä ylä-asteen kovis-asenteella? Häh?
Itse sarjan kokoajahan vastaili ihan asiallisesti esitettyihin kysymyksiiin... millä periaatteella Glömpiä kootaan jne.. kiitos siitä!
Jos asioista halutaan keskustella vähän syvemmin, niin silloin on se vaara, että jotain juttuja joudutaan arvostelemaan. Eikös se ole vain hyvä asia vai onko tällä palstalla muusta kuin Hämähäkkimiehen erikoiskyvyistä puhuminen kielletty?
-
Penteleen pentele kun mua vaan kenkuttaa valittaminen ilman aihetta. Jos joku saa sarjakuva-albumin julki Suomessa, ja se on niinkin hyvä kuin Glömppi kutonen, niin miksi teilata homma parilla nimimerkitetyllä rivillä keskustelupalstalla. Sanotaan nyt vielä kerran ja tunteella: SUOMALAISEN SARJAKUVA-ALBUMIN OSTAMINEN KANNATTAA AINA!
Jos ette pidä niin kiikuttakaa divariin, glömp, ubu, laikku, mikä vaan. Tai tehkää itse parempi, mutta tehkää kanssa.
Ja ostakaa ahkerasti - jos ette osta, ei kohta julkaista sitäkään vähää.
Minä olen pirkanan kateellinen kaikille jotka osaavat ja jaksavat tehdä sarjakuvia. Käyttäkää energianne sarjiksien tekoon ja lukemiseen.
-
Penteleen pentele kun mua vaan kenkuttaa valittaminen ilman aihetta.
Eikö minulla ollut aihetta? Kyllä minusta.
Ostin Glömpin jokunen viikko sitten. Se makso 10 euroa ja se on minulle aika iso raha. Ajattelin riskillä tukea kotimaista omakustantelua ja lisäksi Glömp 6 sisälsi pari sarjaa muutamalta mielenkiintoiselta tekijältä. Suurin osa tekijöistä oli kuiteskin ihan tuntemattomia.
Kotona luin sitten koko albumin ja olin aika vihainen. Suurin osa jutuista oli mielestäni todella heikkotasoisia. Olihan siellä pari hyvääkin, mutta kokonaisuus oli niin masentava, että tunsin pakottavaa tarvetta kirjoittaa siitä lyhyesti tännekin.
Vesa kuule, kritisoidaanhan, arvostellaan ja haukutaanhan sitä elokuvia, kirjoja, kuvataidetta ja ihan kaikkea tässä maailmassa. Niin se pitää ollakin! Pitäiskö sitten kotimaisen elokuvankin arvosteleminen lopettaa turhana? Onhan se niin, että elokuvan julkaiseminen&levittäminen on Suomessa SATA kertaa vaikeampaa kuin sarjakuva-albumin julkaiseminen ja rahaa menee TUHAT kertaa enemmän. Tuskin se elokuvien laatua parantaisi, ehkä jopa päinvastoin.
-
Jos julkaisee jotakin, pitää sietää kritiikkiä!
Toki kritiikki olkoon asiallista (kuka määrittelee?)
Suomalaisen sarjakuvan yletöntä suosimista en ymmärrä. Ostajana en koe olevani hyväntekijä. Ostan suomalaista poppiakin, jos pidän siitä, en muuten.
-
Itseäni taas ketkuttaa kaksi asiaa:
1) Se että joku kyseenalaistaa jonkin julkaisun olemassaolon. Ihmettelee että miksi se on edes tehty. Tällainen kritiikki ei mielestäni koskaan missään yhteydessä ole asiallista. Vaikka koko muu viesti olisi asiallinen niin tällaisen rivin olemassa olo saa minut suuttumaan.
2) Se että yleistetään että kaikki suomalainen sarjakuva on tietynlaista. Nyt kun olen Glömp 6:n lukenut niin siitä mielestäni todellakin oli monenlaista sarjakuvaa. Niin erilaisia teoksia että kaikki eivät voi millään mielyttää kaikkia.
Lisäksi tuntuu siltä että mikään ei kelpaa. Teki millaista sarjakuvaa tahansa niin aina löytyy valittamisen aihetta. Itse pyrin tekemään juonellisempaa sarjakuvaa. Pidempää tarinaa. Kun mennään siitä turvallisesta tuttavapiiristä poispäin niin heti ollaan ihmettelemässä että miksi joku tekee tuollaista perusfantsuhöttöä. Pitäisi varmaan tehdä jotain erikoisempaa. Toinen kritiikki... tai asia mitä kuulee on ainainen epäily. "Ei siitä koskaan mitään tule." Ei kai jos kaiken aikaa kuulee että tuo jonkin on täyttä roskaa ja siitä ei koskaan tule mitään.
Eli yleisesti seuraava kysymys: Mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan? Siis sarjakuvan tekijöiltä jotka tekevät työtä palkatta. Varmasti tietäen että tällä alalla hyvin harva tulee saamaan edes elantonsa tässä maassa. Oi kertokaa mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan että joku kanssa osaisi täyttää nämä odotukset?
-
Eli yleisesti seuraava kysymys: Mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan? Siis sarjakuvan tekijöiltä jotka tekevät työtä palkatta. Varmasti tietäen että tällä alalla hyvin harva tulee saamaan edes elantonsa tässä maassa. Oi kertokaa mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan että joku kanssa osaisi täyttää nämä odotukset?
Minä ainakin odotan laadukasta sarjakuvaa, jonka tekemisessä tekijä ei ole säästellyt itseään. Sellaista sarjakuvaa, jonka jälkeen tulee olo, että nyt tämä kyseinen tekijä on oikeasti ilmaissut jotain suurta ja hienoa ja vielä omaperäisesti. JA KYLLÄ SELLAISTA TÄÄLLÄKIN ON TEHTY. En minä niin väittänytkään.
Ja kyllä kuule, historia täynnä sellaisia tapauksia, että ilman palkkaa, valtavassa köyhyydessä on tehty mullistavia teoksia, että eivät nuo kotimaiset sarjakuvantekijät niin erilaisessa tilanteessa ole.
-
Seitsemän veljestä, esimerkiksi. Ja elokuvista puheenollen, niin Levottomat kolme. Tehty todella ahdistavassa henkisessä köyhyydessä. Ynnä julkaistaanhan niitä Kara Kärkkäisen kirjojakin.
Ei sarjakuvien tekemisestä paljoa makseta, mutta ei siitä rangaistakaan. Eikä ole pakko lukea - niin on helppo kauhistella, että onpa kallis albumi, 5 euroa, mutta kukaan ei juuri mietiskele baarissa että jätänpä vitosen hintaisen tuopposen ostamati, päin vastoin, niitä täytyy saada lisää.
Jos sarjakuva olisi kunnon huumetta, ryhtyisin välittömästi diileriksi.
-
Jos julkaisee jotakin, pitää sietää kritiikkiä!
Toki kritiikki olkoon asiallista (kuka määrittelee?)
Suomalaisen sarjakuvan yletöntä suosimista en ymmärrä. Ostajana en koe olevani hyväntekijä. Ostan suomalaista poppiakin, jos pidän siitä, en muuten.
Suomalaisen elokuvan kritiikistä sen verran että aikoinaan kriitikot tuomitsivat kaikki kotimaiset elokuvat täytenä roskana. Sitten joku ilmeisesti tajusi että tätä rataa me olemme kaikki työttömiä ja kritiikki muuttui. Ei nyt ylettömäksi kehumiseksi mutta "asiallisemmaksi" ja "rakentavammaksi." Sen jälkeen suomalaisen elokuvan arvostus ja suosio on kummasti kasvanut. Siihen en ota kantaa onko taso noussut. Ainakin tekijät tuntuvat ottavan itsensäkin hieman vakavammin. Tuntuisi että aiemmin olisi suomalaisia elokuvia tehty asenteella: "Ihan sama mitä minä teen. Kriitikot haukkuu kuitenkin ja kukaan ei katso ja kaikki valittavat että suomalainen elokuva on roskaa... vaikka kukaan ei edes katso sitä."
Kritiikkiä pitää kestää. Mielummin kuitenkin otan kritiikkiä niiltä ihmisiltä jotka ovat ns. kohdeyleisöäni. Siis niiltä joille tuote on tehty. Ne joilla on oikeasti muutakin sanottavaa kuin että minä en pidän tämän tyylisestä sarjakuvasta / musiikista / elokuvista.
-
Suomalaisen elokuvan kritiikistä sen verran että aikoinaan kriitikot tuomitsivat kaikki kotimaiset elokuvat täytenä roskana. Sitten joku ilmeisesti tajusi että tätä rataa me olemme kaikki työttömiä ja kritiikki muuttui. Ei nyt ylettömäksi kehumiseksi mutta "asiallisemmaksi" ja "rakentavammaksi." Sen jälkeen suomalaisen elokuvan arvostus ja suosio on kummasti kasvanut. Siihen en ota kantaa onko taso noussut. Ainakin tekijät tuntuvat ottavan itsensäkin hieman vakavammin. Tuntuisi että aiemmin olisi suomalaisia elokuvia tehty asenteella: "Ihan sama mitä minä teen. Kriitikot haukkuu kuitenkin ja kukaan ei katso ja kaikki valittavat että suomalainen elokuva on roskaa... vaikka kukaan ei edes katso sitä."
Suosittelen, että tutustut vähän tarkemmin kotimaisen elokuvan historiaan, sen verran kummallisia kommentteja tulit nimittäin esittääkseni.
Kyllä kotimaista elokuvaakin on osattu suomalaisessa mediassa arvostaa. Ehkä joskus 90-luvun alun lamakaudella, näytti heikommalta, mutta kyllä Suomessa mielenkiintoisia elokuvia on tehty joka vuosikymmenellä, sellaisikin jotka ovat keränneet laajaa kriitikkojen arvostusta. Suuret nerot suomalaisesta elokuvasta puuttuvat, mutta joukko tasokkaita, itsensä hyvin vakavasti ottavia, tekijöitä löytyy kylläkin.
On kyllä absurdi väite, että kriitikot olisivat omien töidensä loppumisen pelossa muuttaneet arvostelutottumuksiaan. Ja miten heidän työnsä olisivat muutenkaan olleet uhattuina, kun ulkomailta tuodaan elokuvia roppakaupalla?
Ja mitä nykykrittiikkiin tulee, niin kyllähän esim. Markus Selinin elokuvat ovat saaneet kuulla kunniansa melkein lehdessä kuin lehdessä.
-
Suosittelen, että tutustut vähän tarkemmin kotimaisen elokuvan historiaan, sen verran kummallisia kommentteja tulit nimittäin esittääkseni.
Tunnustan. Minun täytyy tutustua kotimaisen elokuvan historiaan paremmin. Väite perustui muualta kuultuun ja luettuun "tietoon". Ja varmasti tuo että kriitikko kohta oli varmasti pahasti kärjistetty. Näinkin olen muualta kuullut aikoinaan ja lähdekritikittömästi muodostanut siitä maailmankuvani joskus 90 luvulla.
Ja muihin keskusteltuihin asioihin. On totta että köyhyydessä ja erittäin negatiivisessa ilmapiirissä on tehty ja tehdään uskomattoman hienoja teoksia. Teitä mestarinteoksen tekemiseen on monia. Yksi niistä on hioa ja hioa oma teoksensa äärimmäisyyksiin. Ehkä vain näyttääkseen että kyllä sitä ilman rahaa ja arvostustakin tehdää -kele. Itse asiassa varmasti erittäin hyvä keino saada tehdyksi jotain suurta. Mutta kaikki ihmiset eivät pysty tällaiseen. Kaikki mestariteokset eivät synny tällatavalla. Osa kasvaa tekemiensä myötä. Siitä että tekee ja ennen kaikkea julkaisee aina silloin tällöin jotain. Saa myös positiivista palautetta teoksistaan. Tällaista tunnutaan jakavan liian harvoin suomalaisen sarjakuvan parissa. Tämä on taas vain tunne. En voi väittää että olisin siinä oikeassa. Ehkä tekijöille annetaan myös positiivista palautetta. Minä vain näen sitä hyvin harvoin (enkä puhu nyt omista töistäni :) ) Pelkkä päähän silittelykään ei ole oikea tie koska silloin ei tietenkään kukaan paranna sarjakuviensa tasoa. Hyviäkin juttuja voisi aina silloin tällöin nostaa muiden teoksista esiin. Sitä minun näkemykseni mukaan tehdään liian harvoin.
Tämäkin keskustelu on tuonut esiin että osa mielikuvistani voi olla vääriä. Ensivaikutelmat ovat pirun vaarallisia kun ei tiedä keskustelijoiden taustoja.
Esimerkiksi liian usein kuulee pelkästään yleistyksen: "Kaikki suomalainen sarjakuva on roskaa." Kaikki suomalainen sarjakuva tietynlaista. Pepelle sanoisin sen että en väitä sinun koskaan sanoneen näin. En ole kovinkaan montaa asiaa sanonut aiemmissa viesteissä niin, että olisin suoranaisesti tarkoittanut sinua. Vain tuo yksi lause nousi esiin. Et selvästikään ole niitä Vesan maitsemia nimimerkin takaa kirjoittavia haukkojoita. Kirjoitit jo heti alkuun asiallista tekstiä. Mutta niihin Vesan mainitsemiin nimimerkin takaa kirjoittavia henkilöitä on paljon. Liian paljon. Niitä jotka oikeasti aiheetta lähtevät haukkumaan jotain. Ilmeisesti vain siksi että joku on saanut jotain aikaan ja itse ei ole. En tiedä. On hyvin vaikea yrittää kuvitella mitä niiden ihmisten pään sisällä liikkuu.
Se mitä minä vain haluan sanoa on että annetaan ihmisten tehdä sarjakuvia. Annetaan heidän julkaista vaikka raakilemaisia teoksia. Ne tukevat jotka haluavat suomalaista sarjakuvaa tukea ja jotka nauttivat tällaisten sarjakuvien lukemisesta. Annetaan rakentavaa kritiikkiä... mitä tämänkin keskustelun myötä on tullut. Enimäkseen täällä on ollut asiallista kritiikkiä. Muissa yhteyksissä olen esim. Glömpin teoksista kuullut vain kommentteja että "Minä luulin että tämä on joidenkin koululaisten lehti. Niin paskaa kamaa siinä on." Tämän tyylinen kritiikki Glömpistä on siis ollut ainaa mitä edes olen kuullut koko julkaisusta. Minusta ainakin numero kuudessa on hyviä juttuja ja lupaavia juttuja. Tosin omat ennakko-odotukseni julkaisua kohtaan olivat edellisen kaltaisen "kriitkin" värittämiä. Riittävän hyviä moni sarja ettei minua harmita että tuhlasin siihen kymmenen euroa.
Olen muutaman kerran kuullut ihmisten sanovan, että heillä on tietty ennakkokäsitys siitä millaista sarjakuvaa Suomessa tehdään ja sen jälkeen yllättyneet että tehdäänkö Suomessa näinkin laadukasta tavaraa. En tiedä tuleeko tämä mielikuva siitä että liian usein kuulee vain niiden nimimerkin taakse kätkeytyvien valitusta vai siitä että heillä on aiemmin huonoja kokemuksia.
-
Nappari kirjoitti: "Tuo seuraava Laikkuhan (eli kolmas) koostuu suomalaisten kirjailijoiden kässäreiden pohjalta tehdyistä sarjakuvista. Eli kaiken järjen mukaan käsikirjoituksien saralta on lupa odottaa jotakin."
Eli juttuhan ei mene ihan noin; Laikku 03:n tekijät ovat ottaneet lähtökohdakseen jonkun kotimaisen kirjailijan novellin. Käsikirjoituksista vastaavat piirtäjät itse; saman tarinanhan voi kertoa monella tavalla ja sarjakuvantekijä valitsee itse miten hän tarinan kertoo. Jotkut piirtäjät ovat muokanneet aluperäistä tarinaa reippaallakin kädellä. Sarjakuvan miljöö, tunnelma ja hahmojen ominaisuudet (jopa sukupuoli) ovat sarjakuvantekijän valitsemia. Sarjakuvantekijä on lähtöidean pohjalta tavallaan tehnyt sekä kisikirjoittajan, että ohjaajan työn.
-
Ei ehkä kaikkeen pitäisi puuttua mutta onhan nyt tälläinenkin kestustelu aika antoisaa ...
Tosin en ole lukenut kyseessä olevaa eeposta joten ei siitä mielipiteitä. Mutta jos nyt kärjistää, eiköhän juttu ole hiukan ennenaikaisista olettamuksista kiinni ..
Jos tosiaa mennän kapakkin kuppii vetään ja euroja katoaa ei vaan kymmeniä niin ei sitä kai seuraavana aamuna ruinoteta kyseisen paikan omistajalle silmään kusemisesta, hyväksikäytöstä, rahojenvarastamisesta jne. Kaiketi kokemuksesta tietää että kun kaljaa menee niin kankku tulee ja laskutaito heikkenee illan myöten. (tästä lyön vetoa tyhjän lompakkoni koska tahansa!)
Mutta parin kolmen kaljan hinnalla ostettu sarjiskirjanen .. etkö olisi jäänyt edes jotakin paitsi jospa nekin euruut olisi tuolla baaritiskillä haihtunut? Ja jos on pettynyt niin mikäs, kiikuta divariin tai sitten jos vaikka ´Super´ tai ´CosmicCC´ rupeis harjottaan vaihtokauppaa, sarjiskirjanen vaihdetaan kahvikuppiin tahi kaljaan ..
Nyt oot kumminkin kokemusta rikkaampi. Ehkä tekijät sentään jotakin halusivat välittää lukijalleen. Oletko lukenut ´avoin´ silmin? Omasta mielestäni kritiikki ´tää on paskaa´ ilman minkäänlaisia perusteluja sanoo yhtä paljon kriitikosta kuin sen kohteesta ..
No mitäpä tuosta .. viihdettä on monenlaista, niinkö kuluttajaakin ..
-- j --
-
Tero Mäntylä:
Eli yleisesti seuraava kysymys: Mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan? Siis sarjakuvan tekijöiltä jotka tekevät työtä palkatta. Varmasti tietäen että tällä alalla hyvin harva tulee saamaan edes elantonsa tässä maassa. Oi kertokaa mitä suomalaisilta sarjakuvan tekijöiltä odotetaan että joku kanssa osaisi täyttää nämä odotukset?
Vastaus:
Minulle riittää hyvä viihde, ei tarvii sydänvertaan luovuttaa eikä nähdä nälkää.
Lisäksi toivon, että suomalaisuus ilmenisi omaperäisenä ilmaisuna ja vaihtoehtona sille, mitä maailmalta meille tulvii. En halua kuitenkaan lukea kotimaisia kömpelyyksiä vaan ammattitaidolla tuotettua tavaraa. Mitä se sitten lienee, on tietysti makuasia.
JJ Naas, odotuksia on!!!!! ;D
Tämä Glömp 6 alkoi kiinnostaa, pitää käydä kaupassa tsekkaamassa. Nimi on ainakin hieno ja tehokas. Ja vetoava. Mielestäni.
-
Voi ziizuz kun minulla olisi 10 % siitä energiasta joka tämän keskustelun puolesta- ja vastaväittäjillä on! ;D
No heitetään bensaa liekkeihin kuitenkin. Ja minä kuulun mitättömyyksiin jotka vain lukevat -- en ole vielä tekeleitäni julkaistavaksi kelpuuttanut. No, olen sarjakuvaa piirrellyt vasta 25 vuotta, ehkä minä vielä joskus saan julkaisukelpoista aikaiseksi... ;D
Ostin pari Glömppiä (5 ja 6). En suhtaudu niihin kovin tunteelisesti. Sanotaan näin että niistä löytyy hyvä esimerkki niin huonosta kuin hyvästä sarjakuvasta. Oli oikeastaan aika raskasta luettavaa, ehkä olisi pitänyt lukea useammassa erässä.
Sitten siihen analyysiin. Sarjakuvasta näkee jos se on tehty lukijaa varten. Määritellänpä.
Minun mielestäni strippiä pidemmässä sarjakuvassa pitäisi olla
* tarina (siis alku, keskikohta ja loppu, jokin teema tai juoni, joka etenee)
* kunnollinen kuvallinen kerronta (selkeä kuvan ja tekstin liittäminen yhteen, layout jne.)
* sellainen piirrosjälki, josta saa selvää.
Muutamissa Glömpin tarinoissa nämä täyttyy ihan kivasti, joten sitten tulee se subjektiivinen puoli -- nautinko tarinasta? Muutamasta hiukan. Mutta mistään en niin paljon kuin esimerkiksi joistakin Sirkkelissä tai Tähtivaeltajassa ilmestyneissä sarjakuvissa. Mutta huomatkaa -- tämä on makuasia.
En katso laittaneeni rahaa hukkaan. Mutta ehkä tunnen tämän hiukan kuitenkin kannatusmaksuksi... ;D
-
En voi ymmärtää miksi tämmöistä julkaistaan. Ainut hyvä juttu on Ville Rannan juttu. Eikö naiset ymmärrä ettei ne osaa piirtää saati hahmottaa kokonaisuuksia.
-
... Eikö naiset ymmärrä ettei ne osaa piirtää saati hahmottaa kokonaisuuksia. ...
Niih, ja sitten vielä kun ymmärtäisivät kanssa ettei heistä myöskään oo presitentiks´, ei kulttuuriministeriks´, ei puollustusministeriks´, ei kirjailijaks´tai mihkään muun kulttuurin saralle tahi mihin tahansa muuta kun luutan varren jatkoks´ tai sun kalsareitas pyykkään .. p**kele!
( ... mun kommenti olikin ironiaa, sun ei tainnut olla?... )
-- j --
-
( ... mun kommenti olikin ironiaa, sun ei tainnut olla?... )
Ei, se oli trollaus. Joku taisi vähän leikitellä vanhan tuttumme maineella. Minkäs näille käyttäytymistieteellisille kokeille voi...
-
Glömpi voitti Tukholmassa viime viikonlopun pohjoismaisen SXPX:n fanzinekisan. Kakkosena tulivat maaliin Li Österberg ja Fabian Göransson. ONNEA TOMMI!
Kvaakin ennakkouutinen Expon lähestymisestä.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=457
-
Pitää kai minunkin sitten tilata Glömp6.Tämä on lehdelle parasta mainosta.