Jollakin epämääräisellä tavalla sarjakuva-albumi ja sarjakuvaromaani ovat eri asia.
Ihan niin kuin kirja ja romaani ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sarjakuvaromaanin määritelmä ei ole helppo, minkä Gravett tuokin kirjassaan heti esille. Englannin kielen originaalitermi graphic novel ei ole ilman negatiivisia konnotaatioita, vaikka se kehitettiin erottamaan taiteellisesti kunnianhimoisemmat ja vakavammat teokset koomiseen ja hassunkuriseen viittaavasta perinteisestä comics-termistä.
"Graphic" viittaa englanninkielisessä (amerikkalaisessa) puheessa usein johonkin pornografiseen tai vähintäänkin jollakin tapaa arveluttavaan. "Novel", eli romaani, viittaa romaanimaiseen sisältöön pituutensa ja rakenteensa puolesta. Pitkä kertomus, joka rakentaa ja loppuunkäsittelee henkilöhahmonsa ja teemansa kutakuinkin yhden teoksen aikana. Sarjaromaanit erikseen.
Ranskankielisessä sarjakuvamaailmassa kehitettiin aivan vastaava termi roman BD tekemään pesäeroa loputtomiin ilmestyvistä 48 tai 64 sivun formaattiin kahlituista sarjakuva-albumeista. Ne olivat useimmiten aiheiltaan kepeitä ja lapsille ja nuorille suunnattuja.
Erinomaiselta Gravettiltakin menee välillä sarjakuva mediana ja sarjakuvaromaani lajityyppinä sekaisin. Kirjoittaessaan siitä kuinka sarjakuvaromaanit voivat olla yhtä lailla "reportaaseja, historiankirjoitusta, dokumenttiaineistoa kuin opetusmateriaaliakin", on kuin väittäisi kaikkea kirjaston painettua aineistoa romaaneiksi. Sarjakuva välineenä ja tapana tuoda asioita esille taipuu vaikka tietokirjaksi, mutta romaani se ei kai enää olisi (Eikä stripistä tule sarjakuvaromaania sen enempää kuin kaskusta proosakirjaa).
... Delislen kirjat sarjakuvaromaaneja, vai sarjakuvaa käyttäviä reportaasikirjoja?
Kun nyt on "pinnalla" tämä mulla niin eikös esim. Joe Saccon teokset ole sitten jotakin "dokumenttisarjakuvaromaaneja"? Vai mitä ne on?
Kids will love this version:D
Ylipäätäänkin tuo "sarjakuvaromaani" tai mikähäntä onkaan, on meillä ihan turha käsite, sarjakuva kun on jo viimeistään 70-luvun alusta tarkoittanut meillä myös pitkiä sarjakuvia, kiitos ranskalais-belgialaisten.
Mouse Guard ansaitsisi jo suomennoksen,
Kirjojen formaatti on lähes neliskanttinen.
USA:ssa kovakantisten sarjakuvaromaanien (hardcover graphic books) top ten (NY Times (http://www.nytimes.com/best-sellers-books/2011-02-06/hardcover-graphic-books/list.html)) on melkeinpä kahden kauppa: DC:n ja Imagen.
Tai siis DC:n ja Walking Deadin...
Teksasilainen teini, jolla immuunisuojaa ei ole ole, käy koulua robotin kautta: "remotely-driven robotic telepresence".
Texas teenager attends high school as a robot (http://blastr.com/2011/02/teenager-attends-school-v.php)
Surrogaatti idullaan.
Etusivulta: (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1556)
WSOY jatkaa laadukasta linjaansa ja saa sarjakuvaromaaneillaan mukavasti näkyvyyttä vaikkapa Hesarin kulttuurisivulla (Pääskysen leikistä koko sivun arvostelu tänään 20.4.).
Eikös tuo ole Liken?
The Surrogates on jäänyt sellaiseksi omaksi pikkuklassikoksi tieteissarjakuvaromaanien joukossa. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1533) Ei huono. Itse asiassa oikein hyvä.on koottu minisarjasta lehtiä.
Jollakin eriskummallisella tavalla The Surrogates on nostalginen romaani,
En yritä ilkeillä, mutta sarjakuvaromaani on termi jota käytetään nyt myös ihan vakisarjakuvan sijasta kas kun Surrogateson koottu minisarjasta lehtiä.
Moni tekstiromaaninkin klasssikko ilmestyi aikoinaan jatkosarjana lehdissä tms.
Rakenteellisesti ja sisällöllisesti sarjakuvaromaanin mitat täyttävä teos on... tavalla tai toisella temaattisesti yhtenäinen ja omaa ehkä jotain tavallista kunnianhimoisempaa otetta. Nippu Hämähäkkimiehen seikkailuja ei ole sarjakuvaromaani vaikka muodostaisikin yhtenäisen tarinan.esimerkiksi Hämähääkimies ja Musta Kissa pahat työmme eloon jäävät on temaattisesti yhtenäinen kokoanisuus ja siinä on tavallista kunnianhimoisempaa otetta.
Hämähääkimies ja Musta Kissa pahat työmme eloon jäävät on temaattisesti yhtenäinen kokoanisuus ja siinä on tavallista kunnianhimoisempaa otetta.
Luokitellako Cerebus? Toisaalta, onko Proustin Kadonnut aika tai Päätalon Iijoki-sarja sarja romaaneja vai yksi romaani useassa niteessä?
sarjakuvaromaanin määritelmäksi siis tulee itsenäiseksi tehty ja itsenäisen kokonaisuuden muodostava kokonaisuus, vai?
Äh, nyt mä itse sekoan tähän.
Mutta tässä määritelmässä on totuuden ohranjyvä:
Bone creator Jeff Smith said, "I kind of like that answer. Because 'graphic novel'... I don't like that name. It's trying too hard. It is a comic book. But there is a difference. And the difference is, a graphic novel is a novel in the sense that there is a beginning, a middle and an end."
http://en.wikipedia.org/wiki/Graphic_novel#Criticism_of_the_term (http://en.wikipedia.org/wiki/Graphic_novel#Criticism_of_the_term)
Alku, keskikohta ja loppu. Jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät, mikä on sarjakuvaromaani.
Sarjakuva pelastaa sarjakuvan.
Eikä vain aina sitä samaa makkaraa, oli se sitten taide- tai viihdemakkaraa.
Tex willerithän ovat sarjakuvaromaaneja! Ne ovat lyöneet läpi jo aikapäiviä sitten. Siinä se.
Locke and Key näyttää menevän hyvin listalla kuin listalla...
Epä-offtopic: Miksi sarjakuvaromaaniksi ei voi lukea teoksia, joiden "sisältö on kevyttä"?
Siis nimenomaan lehtien? Sarjakuvakaupat eivät edelleenkään myy high-brow -sarjakuvaromaaneja(?).
ICv2:n listalla ei komeile kovinkaan monta taiteellisempaa sarjakuvaromaania.Tää johtuu siitä, että ICV:n lista seuraa Diamondia ja noilla vaihtoehtokustantamoilla (paremman termin puutteessa) taitaa olla omat jakelukanavat. Eli kyllä niitäkin sarjakuvakaupoissa pitäis myynnissä olla.
Taschen on alkanut julkaista näyttäviä kokoomia (http://www.amazon.com/The-Silver-Age-DC-Comics/dp/3836535769).
Mulla olikin tästä jo Facebook-päivitys joku aika sitten.
Kun se on Taschenin, on se taidetta.
No lähinnähän siinä oli noi kirjakauppojen menettelytavat. Muut sarjakuvat ovat sarjakuvahyllyssä, mutta kun kustantajana on Taschen, plop, siirtyy se automaagisesti Taide-osastolle.
Timo
Taschenin painosmäärien täytyy myös olla aivan hirmuisia.
Hieno juttu toki, että ovat alkaneet sarjakuvaan.
Kirjakauppa Bokusin myydyimpien listalla Topplistan Tecknade serier (https://www.bokus.com/topplistor/tecknade-serier) (De böcker inom tecknade serier som sålde bäst föregående vecka) Liv Strömquist päihitti Asterixit. Listalla ruotsalaista sarjakuvaa myös viidentenä ja kuudentena.Ja suomalaista sijalla 21! Erona Suomeen tuossa listassa sekin, että Disney ei mitenkään dominoi.
USA:ssa sarjakuvamarkkinoiden kakun jakajista (BooksScanin mukaan) suurimmat viipaleet ottavatkin Scholastic ja Viz, eivät suinkaan DC ja Marvel.*Tota Scholasticin syksyn katalogia (https://emea.scholastic.com/en/catalogs/trade-catalog) kun selailee, niin selkeästi kyse on kirjakauppamatskusta. Rumia kansia (ruumin sarjakuviin). On nuo varmaan kaikella tavalla poliittisesti korrekteja ja myyvät hyvin, mutta silti tuntuu että onneksi sain viettää lapsuuteni ennen tämmöistä ällöä.
*What sales does NPD BookScan not track? Among others, this would include libraries, schools, specialty stores (like comic book stores!) and book clubs and fairs.
Tota Scholasticin syksyn katalogia (https://emea.scholastic.com/en/catalogs/trade-catalog) kun selailee, niin selkeästi kyse on kirjakauppamatskusta.
Kuvittelin, ettei lapsia sarjakuvia lukemaan opettavista sarjakuvista olisi sarjakuvaväellä pahaa sanottavaa.Makuaisoitahan nämä tietenkin. Ja olihan toki jossain Tammen kultaisen kirjaston kirjoissakin karkkivärit. Minusta tuo on vain niin viimeisen päälle tuotteistettua tuubaa, kuvittajien talentti ei pahemmin näy, tai mikään klassinen piirtäminen/viiva. Maalaaminen tehdään tietsikan värikannulla jne. Vaikea sanoa sitäkin että onko syynä muna vai kana, eli eikö "vanhanaikaisempaa" jälkeä julkaistaisi koska se ei myisi, vai eikö se myy koska sitä ei tarjota. Kustantamolla on kyllä selkeä linja kansissa ja niiden värityksissä, mutta jostain syystä pidän sitä vain aika tylsänä.
Jos asuisin Suomessa, Kvaakissa olisi arvosteltu joka ikinen Kapteeni Kalsari ja Koiramies.
https://www.comicsbeat.com/bookscan-2019-analysis/
Toihan oli positiivista! Reilua kasvua nuorisolle suunnatun sarjakuvan myynnissä.
Yllättävää oli myös mangan jatkuva suosio. Suomessa näyttää vähän vaimenneen mutta Jenkeissä ei.
--
Lysti sarja, johon on alusta asti onnistuneesti mietitty ne shonenin elementit, joista lukijat ovat tykänneet aiemmissa myyntihiteissä. Mutta ilman MHA:ta luvut olisi varsin toisenlaisia.
Tota Scholasticin syksyn katalogia (https://emea.scholastic.com/en/catalogs/trade-catalog) kun selailee, niin selkeästi kyse on kirjakauppamatskusta.
Scholastics on ihan rehellisesti vaan laajentanut sarjakuvamarkkinoita (kuvaavaa myös ettei Kvaakin keskustelupalstan osioissa ole yhtään sopivaa kategoriaa monille noista).