sisältö näyttää pöljältä.
Onneksi on Black Lagoon, muuten kaupan mangahylly olisi pelkkää pinkkiä kermavaahtoa.
Mielestäni tytöille suunnatut mangasarjat ovat erityisen tervetulleita siitä syystä, että niiden naiskuva on muutakin kuin pelkkää prinsessakuvastoa: tytöt ovat näissä sarjoissa aktiivisia toimijoita ja muuttavat teoillaan maailmaa.
Tietenkin Kvaakissa joku voisi huomauttaa, että samaa voisi sanoa supersarjakuvastakin, mutta niiden naiskuva on vinoutunut miellyttämään niitä lukevien poikien (kypsymätöntä) makua. Koristeitahan valtaosa supersankareista, myös omien sarjojensa sankarittaret, ovat perinteisesti olleet ja poikkeukset ovat niitä poikkeuksia.
Onneksi on Black Lagoon, muuten kaupan mangahylly olisi pelkkää pinkkiä kermavaahtoa.
Ja onhan tytöille suunnattu mangatarjonta tervehdyttänyt sarjakuvakenttää yleisemminkin, kun hyllyiltä löytyy runsaasti luettavaa myös tytöille. Sarjakuvahyllyllä tyttöjen ei ole enää vuosiin ollut tarpeen tyytyä poikien sarjakuviin, jos tahtoo jännitystä ja toimintaa.
Mitä iloa on sarjakuvia lukevista tytöistä, jos ne lukevat sarjakuvia jotka ei kiinnosta poikia? Mistä keskustella heidän kanssaan? Minun nuoruudessani sarjakuvia tehtiin unisex malliin, eikä silloin ollut siirappia sarjakuvien kansissa.
Ihan totta, Antti, tiedät itsekin ettei noista lue kuin Hopeanuolta edes viinapullon jälkeen..
Pitäisi mielestäni ensin keskittyä tekemään hyvää sarjakuvaa, ennen kuin tekee huonoa molemmille sukupuolille. Suurin mangan ongelma juuri on se, että jokaikinen nimike on tehty jollekin ryhmälle. Typerää. Ei jää mitään luettavaa niille jotka haluavat laadukasta sarjakuvaa.
Siitä olen kyllä samaa mieltä että monen mangasarjan pilaa se että ne tehdään liian orjallisesti tiettyjen sääntöjen mukaan. Kliseetkin menevät välillä kunhan toteutus on hyvä, mutta usein se ei ole. Viime vuosina en ole löytänyt juurikaan tytöille suunnattua mangaa joita jaksaisin lukea enemmän kuin pari lukua.
Joo. Jos siis laskee Bleachin, Naruton, Dragon Ballin, One Piecen, Fullmetal Alchemistin ja Hopeanuolen pinkiksi kermavaahdoksi.
Noistakin suurin osa on tarkoitettu, kauniisti sanoen, ADHD - räkänokille.
Mutta tosiaan, Karinin loputtua ei kaupan hyllystä tarvitse etsiä enää, kuin Conania, Lagoonia ja harvakseltaan ilmestyvää Yotsubaa.
Ihan totta
Tyttöinsarjakuvan puolelta en, kenties yllätyksettömästi, olekaan niitä hyviä sarjoja niinkään löytänyt. Fruits Basket tekee Nanan ohella suomennetuista poikkeukset. Tämän Shugo Charan kohdalla tuli jo esittelyn luettua sellainen olo kuin sarjan olisi jo lukenut muutamaan kertaan vaikken edes tunne taikatyttögenreä kuin pintapuolisesti. Antanen kuitenkin mahdollisuuden kirjaston kautta muuttaa käsityksiä.
Mitä iloa on sarjakuvia lukevista tytöistä, jos ne lukevat sarjakuvia jotka ei kiinnosta poikia? Mistä keskustella heidän kanssaan?
Onko ikinä käväissyt mielessä, että tytöt ja heidän lukemansa sarjakuvat ovat arvokkaita sinänsä, eivätkä vain sen kautta, mitä iloa niistä on pojille?