-
Re: Floyd ja Remi
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11952.0;attach=17154)
Tuo Disneyn referenssikirjasto piirtäjille ja animaattoreille on varmaankin vastaus tähän kysymykseen. Nykyään kuulemma Mauri Kunnaan kirjoja selaillaan siellä ahkerasti...
Räväkämpi toiminta oli enemmän esillä niissä vanhoissa mustavalkoisissa Tinteissä, jotka ilmestyivät tietty ennen uudelleenpiirrettyjä väriversioita. Nehän ne saattoivat joutua Floydin hyppysiin.
Mikki-seikkailu The Monarch of Medioka voisi olla Kuningas Ottokarin valtikan vastine... tai toisinpäin. Taisivat ilmestyä täsmälleen samaan aikaan. Juonet ovat erilaiset, toki, mutta ainakin jonkinlainen "psyykkinen" yhteys näillä kahdella mestarilla on ollut.
-
Tavallaan tuon yhteyden voisi ajatella olevan "ajan henkeä", tuossa 1930-luvun loppupuolella Euroopasta kantautuva kuohunta oli kovasti tapetilla myös USA:ssa. Monarch of the Mediokan (1937-38) taustalla on ainakin Prisoner of Zendan leffaversio (1937).
Ja verratkaapa Hitchcockin Nainen katoaa -leffan (1936[?]) keskieurooppalaista tai jossain Balkanin lähistöllä sijaitsevaa kuvitteellista Mandrika-valtiota ja sen kieltä Hergén viritelmiin Syldaviasta ja Borduriasta Ottokarin valtikka-alpparissa (1938).
Sukeltaja jonka kimppuun hyökkää hai/mustekala on vanhojen merihenkisten poikakirjojen vakiotavaraa. Ehkä onnistuisi IMDB:n avulla löytää aikakauden leffa joka olisi voinut olla kanssa Floydin innoittajana.
Samat leffat pyörivät vielä ainakin ennen sotaa rapakon molemmin puolin. Sota-aika olikin sitten jotain muuta.
Timo
-
En ole kovin vakuuttunut Gottfredsonin Herge-vaikutteista.
Minusta Timon "ajan henki" on osuvampi analyysi.
-
Joo, jury on yhä "ulkona"...
Tosin kummassakin tarinassa on kaksoisolennot, mitaleja, vallankaappausyritystä jne. Mutta toki se voi olla sattumaa tai yhteistä vaikutetta.
Hai-hyökkäyksen ruutusommittelut ovat kyllä ihan samanlaiset, tosin peilikuvat (aivan kuin esikuvaa olisi yritetty vähän häivyttää).
Ja kuten jo edellä jutskattiin, Mikin käynti natsi-Saksassa muistuttaa hyvin paljon Tintin käyntiä neuvostojen maassa. Hmm.
Näitä täytyisi löytää lisää, jotta voisi osoittaa varman vaikutuksen.
-
Onko jossain päin nettiä listattuna noita Disnin referenssikirjaston kokoelmia? Sillähän tuo ratkeaisi.
-
Anthony Hopen Prisoner of Zenda -kirja on alkuaan jostain 1800-luvun lopulta. Äh, haetaan avuksi Wikipediaa, onhan tässäkin juonessa samaa kuin Mediokassa:
The Prisoner of Zenda is an adventure novel by Anthony Hope, published in 1894. The king of the fictional country of Ruritania is abducted on the eve of his coronation, and the protagonist, an English gentleman on holiday who fortuitously resembles the monarch, is persuaded to act as his political decoy in an attempt to save the situation.
Timo
-
Anyhow, tästähän saisi ihan artikkelin. Zeitgeist. Vaikka joku opus olisikin alkuaan 1800-luvulta, on siitä saatettu tehdä leffaversio, joka on vaikuttanut aikansa sarjakuvantekijöihin enemmän kuin alkup. teos.
Timo
-
Roolien vaihto... Jotenkin tulee mieleen semmoinen opus kuin Raamattu. Sitäkin ennen oli tämä Sandmaniin päässyt Rooman keisari, joka kävi tutkailemassa kansalaistensa fiiliksiä torinkulmalla kerjäläiseksi naamioituneena.
Puhumattakaan sitten "Hulluttelupäivästä" jollaisen pyörteisiin Ahmed Ahnekin joutui.
-
...mitaleja...
No, ei ollutkaan Mikissä mitalia. Tintti sai mitalin (Kultaisen pelikaanin ritarikunta), mutta Mikki lyötiin ritariksi. Joo, en ole ollenkaan varma, siis tästä Tintistä ja Mendokasta (vaikka molemmissa on heinäkuormassa piilottelukohtauskin), mutta se haikohtaus! Se on monen ruudun verran kyllä niin samanlainen ettei se voi olla silkkaa sattumaa.
Joskus 90-luvun alussa tuli Mikki-animaatio, joka pohjautui Prinssistä ja kerjäläispoikaan.
-
Joo, jury on yhä "ulkona"...
Näin voipi olla.
Muodostinkin mielipiteeni ihan noista skannaamistasi kuvista, kun ajattelin että olit valinnut mielestäsi parhaiten täsmäävät ruudut.
-
Näin voipi olla.
Muodostinkin mielipiteeni ihan noista skannaamistasi kuvista, kun ajattelin että olit valinnut mielestäsi parhaiten täsmäävät ruudut.
No, en kai minä nyt huonoiten täsmääviä ruutuja...
Tässä vielä yksi. M.O.T.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=17177)
Kyse on silti vain tästä lyhyestä pätkästä, sitten Mikin seikkailut lähtevät ihan eri urille. Mutta kyllä Floyd Reminsä tunsi, se on tasan varma.
Ne mustavalkoiset Tintit voisivat olla parempia vertailureferenssejä, mutten semmoisia satu omistamaan.
-
Medioka ja Syldavia ovat varmaan sitten enemmänkin zitä zeitgeistia, vaikka ne kovasti välillä toisiaan muistuttavatkin. Aihe oli tietty ajankohtainen silloisen maailmantilanteen mukaan.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=17179)
Siltikin... joitakin yhteneväisyyksiä olen huomaavinani ihan kuvatasollakin. Tosin Ottokarin valtikkaa modernisoitiin niin paljon, että senkin (Gottfredsonin aikainen) mv-versio oli aivan erilainen kuin tämä uudempi. Vastavuuksia löytyisi siitä ehkä enemmän.
Onko Tintti-tutkijoita?
Skannaukset ovat Gladstone Giant Special #7 -albumista.
-
Lurker ketjussa Floyd Gottfredsonille tulossa oma kirjasarja!! (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11952.msg308662.html#msg308662):
Gottfredsonin strippi on vuodelta 1946, Tintin seikkailu vuodelta 1944.
Floyd lienee saanut jostain käsiinsä Tintin seikkailuja joko lehdissä tai albumina.
(Mikki-näyte on jättikirjasta Mikki Hiiren hatunnosto.)
Rakham punaisen aarre (http://fr.wikipedia.org/wiki/Le_Tr%C3%A9sor_de_Rackham_le_Rouge) ilmestyi mustavalkoisena ja strippimuotoisena belgialaisessa Le Soir sanomalehdessä 19.2.1943 - 23.9.1943.
Tästä koottu ja väritetty albumi ilmestyi Castermanin julkaisemana 1944. Mustavalkoalbumia (http://www.amazon.fr/recherche-tr%C3%A9sor-Rackham-Rouge/dp/2874241601) tarinasta ei ole julkaistu ennekuin kuin Le Soirin stripit koottiin yhteen 2007.
Joten on mahdollista että Gottfredson on saanut vaikutteita Hergéltä.
Tai sitten molemmat ovat saaneet vaikutteita jostain kolmannesta lähteestä, kuten vaikka Verne:ltä.
Sen voinee kukin itse arvioida.
Mediokan/Ottokarin tapauksessa on mahdollista että Hergé olisi saanut vaikutteita Gottfredsonilta, mutta tarinoiden ilmestyminen menee sen verran päällekäin että vaikutteiden saaminen on epätodennäköistä. Mutta kyllä mahdollista.
The Monarch of Medioka (http://coa.inducks.org/story.php?c=YM+034) (Mikki varjokuninkaana) ilmestyi strippeinä amerikkalaisissa lehdissä 9.8.1937 - 5.2.1938. Ranskaksi (Ranskassa) tuo näyttäisi ilmestyneen albumimuotoisena 1938 "Mickey roi de Bamboulie" ja "Mickey abdique" nimisinä Albums Mickey -sarjan numeroissa 16 ja 17. Tuona vuonna ilmestyi näköjään kolme albumia joten voinee olettaa että ainakin Mikki-seikkailun loppuosa oli ilmestymättä kun Tintti lähti Syldaviaan.
Belgian ja Hollannin Medioka -julkaisut tulivat sodan jälkeen. Toki on mahdollista että INDUCKS ei ole tältä osin täydellinen ja jotain sanomalehtijulkaisuja puuttuu.
Mustavalkoinen Kuningas Ottokarin valtikka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningas_Ottokarin_valtikka) ilmestyi Le Petit Vingtième -lehdessä 4.8.1938 - 10.8.1939 ja mustavalkoalbumi ilmestyi 1939 (ei suomennettu). Tiivistetty, uudelleen piirretty ja väritetty versio ilmestyi 1947. Tämä versio ilmestyi ensikerran suomeksi 60-luvun alussa WSOY:N julkaisemana. Mutta sisällöllisesti nämä seikkailut, mv vs. väri, ovat yhtenevät.
Ainakin Hergé oli hyvin elokuva-suuntautunut. Esimerkiksi hän esittää Totor -sarjakuvan alussa että kyse on elokuvasta. Ja ilmeisesti hän jossain määrin todella koki tekevänsä sarjakuva-elokuvaa. Hergé piti elokuvista ja varmasti kävi katsomassa aikansa elokuvat, hyvin todennäköisesti myös edellä mainitut "Prisoner of Zenda" ja "The Lady Vanishes" (1938).
Myös Marx veljesten elokuvaa "Duck Soup" (1933) on arveltu yhdeksi Ottokarin inspiraatioiksi. Heinäkuormaan putoamis -kohtaus esiintyy jo Alain Saint-Oganin Zig et Puce (http://en.wikipedia.org/wiki/Zig_et_Puce) sarjakuvassa "En route pour l'Amérique" vuodelta 1927. Hergé oli Saint-Oganin ihailija.
Michael Farr:in kirja "TINTTI Tarinoiden todelliset taustat" käy läpi koko joukon Hergén lähteitä.
Itse kallistun tuolle näkemykselle että Medioka / Ottokar on kummankin taiteilijan tulkinta Euroopan tuon ajan tapahtumista ja elokuvista. Olisi ollut Hergéltä melkoista riskinottoa ruveta kopsaamaan tarinaa jonka lopusta ei ollut tietoa. Kuitenkin juuri tuo Mikin palkitsemiskohtaus oli ilmestynyt ranskaksi ennenkuin Tintti sai oman mitalinsa. Mustavalkoisessa Ottokar albumissa tuo kohta on niitä harvoja kertoja kun Tintille tulee liikutuksesta tippa linssiin.
-
Tattis, Severi, mielenkiintoisista lisätiedoista ja ajallisista täsmennyksistä. Tavattoman mielenkiintoista.
Heinäkuormahypyt ja takaa-ajot autoilla metsäteillä rajan lähellä ovat todellakin hyvin yleistä kuvastoa, saati sitten kuninkaan kiitokset. Tuo haihyökkäyksen ilmiselvä yhteneväisyys vain sai näkemään niitä vaikutteita muuallakin.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=17209)
Vesan laittama lenkki natsilavasteisiin vieraan hämäämiseksi siitä, että kaikki on hyvin, toi sekin Tintin neuvostojen maassa mieleen. Strippi ilmestyi 6.10.1943.
-
Tämä on enemmänkin Mikin ja Tintin vertailua eikä liity sen kummemmin Floydiin, mutta seuraava pisti miettimään hahmojen mahdollisia samankaltaisuuksia. Reijo Valta kirjoittaa Tintin sivuhahmoja esittelevässä Pablo, Tuhatkauno ja Ludwig XIV-kirjasessa seuraavaa:
Professorin (Alfredo Topolino) nimi on viittaus Tintin amerikkalaisen kollegaan, Mikki Hiireen. Italiassahan Mikki tunnetaan 'pienenä hiirenä' eli Topolinona.
Lähinnä tuo kollega pisti miettimään. Varmaankin tarkoitettiin lähinnä kollegaa sarjakuvahahmona, mutta olisiko enemmänkin? Syntymäpäivät ovat peräkkäisinä vuosina, 1928 ja 1929, eli samalta ajalta peräisin olevista tarinoista voi toki löytää ainakin ajan hengestä kumpuavaa samankaltaisuutta.
Mutta lisäksi tuntuu että hahmot ovat myös henkisesti varsin samankaltaisia. Kunnollisia kavereita, joiden seikkailuihin väriä ja tiettyä särmää tuovat muut hahmot. Milou, Haddock, Hessu, Aku...
Onkos tästä keskusteltu enemmältikin kvaakissa?
-
Onkos tästä keskusteltu enemmältikin kvaakissa?
Öh, no ainakin tässä ketjussa. Noita kuvallisia yhteneväisyyksiä tullee tilaisuus tutkia, kun niitä Gottfredsonin koottuja saadaan näppeihin. Mikäli joku jaksaa niitä etsiä... Tuo haijuttu oli niin ikoninen, että sen muisti selvästi.
Mikki ja Tintti olivat molemmat aika veijareita, kunnes muuttuivat "kunnon kansalaisiksi". Silloin tarvitaan niitä sivuhahmoja, joissa on enemmän särmää. Siinä tuskin on sen enempää. Vai onko?
-
Tintti metsästää Kongossa ja eläimet on kovasti siinä helisemässä, kovasti samaa henkeä siinä Mikin eka seikkailussa jossain afrikkalaisella (tms) saarella, missä hyvin samantapaista metsästysmeininkiä ilmassa. Molemmat vuodelta noin 1930.
Timo
-
Molempien kaverusten veijarius ihan alkuaikoina tuli kyllä mieleen, samoin tuo eka Mikkitarina. Tuskin kehityksessä enempää yhteistä on kuin sattuman auttama samanaikaisuus.
Floydin koottuja kyllä mielellään tuoltakin kantilta sitten aikanaan lueskelee, veikkaan ma. Jos ne nyt saa ostettua. Jään odottamaan innolla, aikansa kuluksi voi odotellessa etsiä lisää (olemattomia?) yhtäläisyyksiä.
Lisäilyä: Hahmojen välisten yhteneväisyyksien sijaan palkitsevampaa olisi varmaan vertailla Floydin ja Hergen sarjojen kulloisellakin ajalla antamaa kuvaa mahdollisista samankaltaisista aiheista. Esimerkiksi tuo nimeämätön saari alkuperäisväestöineen Mikissä ja Tintin Kongo. Pistää miettimään, kuinka tietoisesti Mikistä on jätetty pois selkeät viittaukset mihinkään alueeseen tai valtioon. Tintin Kongossa käynti oli ihan tietoinen teko, tosin ei ilmeisesti aivan Hergen omien toiveiden mukainen.
Tarinoiden faktaapohjaa on vaikeampi vertailla, Mikki kun ei niihin tosiaan nojaa. Mutta tarinoiden taustalla olevia tekijöiden ajattelutapoja ehkä.
-
Yritin (turhaan) ottaa selville, olisiko tuo hai varasti lippaan -juttu jopa nykyaikaista sarjakuvaa vanhempi klishee. Kypäräsukellushan keksittiin jo 1820-luvulla.
-
Yritin (turhaan) ottaa selville, olisiko tuo hai varasti lippaan -juttu jopa nykyaikaista sarjakuvaa vanhempi klishee. Kypäräsukellushan keksittiin jo 1820-luvulla.
Kuten jo tuolla aiemmin sanoin
Sukeltaja jonka kimppuun hyökkää hai/mustekala on vanhojen merihenkisten poikakirjojen vakiotavaraa.
Löytyisikö herra Verneltä mitään? Hergén vakioluettavaa, vaikkei sitä koskaan myöntänytkään.
Timo
-
Löytyisikö herra Verneltä mitään?
Jo vain löytyy!
http://www.naufrageur.com/1influences.htm (http://www.naufrageur.com/1influences.htm)
-
Tuli tuosta Vernen teoksesta Kapteeni Hatteras myös Hergen tarinat mieleen. Salaperäinen tähti sijoittuu samalle suunnalle Vernen kirjan kanssa. Tosin ei tuo yhtäläisyys niin ilmeistä ole, varmasti monessa muussakin teoksessa lähdetään Pohjoisnavalle retkikunnan mukana. Mutta niin, voinee tuokin osoittaa että Herge luki Verneä, kuten tuossa yllä jo sanottiin.
-
Tarkoitin, että oliskos Vernellä sukeltaja-hai-aarrearkku -tyyppistä kohtausta kirjoissaan. Muuten Hergén ja Vernen yhteyksistä oli Sarjainfossa (SI102: Mitä luit lapsena, Georges?)jo vuosia sitten (http://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/arkisto/cat_view/21-sarjainfo/226-sarjainfo-101-110/228-sarjainfo-102) juttu vertailevine kuvapareineen.
Timo
EDIT: lisäsin linkin Sarjainfon juttuun. Edit2 Linkki päivitetty
-
Vernen sukellusveneseikkailu Classics Illustrated sarjassa:
http://www.tkinter.smig.net/ClassicsIllustrated/20000Leagues/index.htm
Sukeltelua sivulta 15 alkaen.
Tämän sarjakuvaversion ensijulkaisu taisi olla 1948.
Kyseistä tarinaa ei tainnut tulla suomeksi, päätellen päivitetystä Kuvitettuja klassikkoja wiki-sivuista (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitettuja_klassikkoja).
-
Luin juuri Gottfredsonin Yölinnan salaisuuden (Inducks (http://coa.inducks.org/story.php?c=YM+015)) ja vastaan tuli Pollen vuorosanat, jotka tuntuivat tutulle. Polle uhkaa hypnoosin alaisena Mikkiä ja sanoo "Lao-tse on sanonut 'On löydettävä tie!' Teidänkin on siis löydettävä se." Sanat löytyvät Aku Ankan 37/1998 sivulta 22 ruudusta 8.
Vastaavuus löytyy Tintti-tarina Sinisestä lootuksesta. Sivulla 13 toiseksi viimeisessä ruudussa järkensä myrkytyksen vuoksi menettänyt Didi sanoo Tintille "Lao-tse on sanonut: 'On löydettävä tie'. Minä olen sen löytänyt, siis teidänkin on se löydettävä..." ja uhkaa tämän jälkeen Tinttiä miekalla.
Gottfredsonin tarina ilmestyi 1932-1933 ja Hergen 1934-1935. Vaikka en olekaan tarinoita alkuperäiskielillä lukenut, tuntuvat sanat melkoisilta sattumilta samoin kuin se että molemmat henkilöt, Polle ja Didi, ovat menettäneet kykynsä ajatella selkeästi. Onkohan Herge lukenut Gottfredsonia, vai löytyisiköhän jokin kolmas yhdistävä tekijä josta molemmat ovat tuon napanneet? Sattumaan en usko.
Harmi kun en saa kuvia tähän vertailtavaksi.
-
Kiitos Haplo taas yhdestä todistuskappaleesta! Jokin kohtalonyhteys Mikin ja Tintin välillä on ollut noina menneinä vuosina. Ei tämä tosiaankaan enää sattumaa voi olla.
-
Kyse on kääntäjän irroittelusta. Polle höpisee sekavana omiaan.
Alkukielinen kyseisen ruudun puhekuplan teksti on:
Take back your heart, thou butcher! I ordered liver!
Mickey Mouse in Color, s. 122, ensimmäinen strippi, viimeinen ruutu.
Äh, puolustuksen puheenvuoro vei todistusvoiman. Tämä on kuin Matlockista...
-
Äh tosiaankin. En jaksanut uskoa että ihan tuollaista kääntäjä lisäilisi, vaikka kävihän se mielessä.
-
Medioka ja Syldavia -vaikutteita italo-Disneyyn pohditaan täällä...
News and Views by Chris Barat (http://newsandviewsbychrisbarat.blogspot.com/2011/03/comics-review-donald-duck-364-march.html). Kyse on tarinasta Erikoiskirjeenvaihtaja Aku Ankka (julkaistu kirjassa Ankkalinnan säpinät).
Kyse on siis alun perin ketjussa ollut Mikin ja Tintin seikkailujen samankaltaisuudesat, jos joku ei ketjua aikaisemmin ole seurannut.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=17179)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11952.0;attach=17154)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=17177)
-
No, mitäs näistä sanotte? Floyd vs. Remi -jatko-ottelun vuoro!
Gottfredsonin stripit lienevät ilmestyneet juuri ennen tai täsmälleen samoihin aikoihin, kun Hergé piirsi Tinttiä Kongossa (1930-1931).
Juna hajoaa kummallakin törmäyksessä hassusti, Mikillä lehmän (Race to Death Valley), Tintillä auton takia. Vitsi on kuitenkin sama. Autolla myös huristellaan pitkin raiteita kummassakin, tosin eri järjestyksessä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=22298)
Lost on a Desert Islandin nopeasti rytmitetyt gagit villieläinten ja alkuasukkaiden kanssa ovat häkellyttävän samanlaisia Tintti Kongossa kerronnan kanssa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=22300)
En väitä, että Hergé olisi "plagioinut" Mikkiä, mutta vaikutteet alkavat mielestäni olla ilmiselvät. Ei mestarikaan tyhjästä ole taidettaan luonut. Ja kyse ei siis todellakaan ole mistään läpipiirtämisestä tai juonen kopsaamisesta, pikemmin samanhenkisen seikkailutunnelman hakemisesta. Sekä Mikki että Tintti silouttuivat myöhemmin ja muuttuivat sovinnaisimmiksi nuoruuspäiviensä hurjastelujen jälkeen.
-
Toisesta herrasmiehestä käytetään ketjun otsikossa etunimeä ja toisesta sukunimeä. Epistä.
-
Toisesta herrasmiehestä käytetään ketjun otsikossa etunimeä ja toisesta sukunimeä. Epistä.
Ketjun nimi muutettu.
-
Gottfredsonin stripit lienevät ilmestyneet juuri ennen tai täsmälleen samoihin aikoihin, kun Hergé piirsi Tinttiä Kongossa (1930-1931).
Juna hajoaa kummallakin törmäyksessä hassusti, Mikillä lehmän (Race to Death Valley), Tintillä auton takia. Vitsi on kuitenkin sama. Autolla myös huristellaan pitkin raiteita kummassakin, tosin eri järjestyksessä.
Death Valley-tarina on Inducksin mukaan ilmestynyt osittain ranskaksi vuonna 1930 Le Petit Parisienissa (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fr/PP+30-10-06#a) ja seuraavana vuonna Les Aventures de Mickeyssä (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fr/AH++++1#p017), eli Hergéllä on periaatteessa saattanut olla tilaisuus lukea Gottfredsonia mikäli julkaisujen päivämäärät täsmäävät. Asiaa olisi mielenkiintoista päästä tutkimaan enemmänkin, mutta lähteet voinevat loppua kesken.
Ei minusta ainakaan ole liian kaukaa haettua olettaa vaikutteita otetun.
-
Ei Hergén ja Gottfredssonin välinen ideoiden kulkeutuminen tunnu mitenkään mahdottomalta ajatukselta, päin vastoin hyvin uskottavalta noiden esimerkkien valossa. Tietysti pöydälle voittaan vielä heittää myös kysymys molempien käyttämistä yhteisistä malleista: onko esim. Syldavian ja Mediokan hovikuvauksiin voineet vaikuttaa hovimaalauksen ja -valokuvauksen konventiot tai jokin elokuvakohtaus?
-
No, ei tosiaankaan tunnu mahdottomalta. Joukossa on selvästikin lajityypin konventioista johtuvia samanlaisuuksia, mutta.
Nuo ruudut ja gagit, jotka ovat lähes yksi yhteen, kertovat kyllä suorista vaikutteista. Hergéllä on varmaankin ollut myös hyvä kuvamuisti, ja Mikki-stripit ovat saattaneet jäädä hänen mieleensä kummittelemaan. Yllättävää on, että noita viittauksia löytyy näinkin pitkältä aikaväliltä. Netissä ei näytä olevan näistä löytämistäni yhtäläisyyksistä aikaisempaa tietoa.
Tintinnologisteille pitäisi varmaan vinkata tästä... Heidän foorumilleen ei näytä olevan mahdollista kirjoittaa guestina.
http://www.tintinologist.org/
-
Kiintoisaa vertailua.
Jos olisi veikattava, niin ajattelisin samojen lähteiden olevan yhtäläisyyksien taustalla. Sitä aikaisempaa kun kuitenkin verraten vähän tunnetaan.
Töpfferianassa (http://topfferiana.free.fr/?p=1906) pari vuotta sitten jäljitettiin Miloun ja käärmeen metamorfoosia. Ja aika pitkälle päästiin.
-
Jos olisi veikattava, niin ajattelisin samojen lähteiden olevan yhtäläisyyksien taustalla.
Minä puolestani epäilen, että valtavaa referenssikirjastoa pitänyt Hergé käytti Mikki Hiiren vanhoja strippejä tuon tuosta inspiraation ja kuvasommittelun lähteinä. Aivan suoraan. Tykitän näitä nyt koko ajan lisää, kunnes olen todistanut asiani.
Vai mitäs tästä sanotte, Kultasaksinen rapu ja Mikki Aarresaarella.
Mikki on gorillan kanssa meren armoilla. Apina on arvaamaton, välillä Mikin kaveria, välillä agressiivinen, aivan kuten Haddock. Lopulta jolla kääntyy väärinpäin, kummassakin sarjakuvassa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=22331)
Hassu sattuma, että suomennoksessa Haddock haukkuu Tinttiä hiirulaiseksi! Heh. En jaksa enää uskoa, että nämä kaikki samanlaiset ruudut ja kohtaukset ovat "samoista lähteistä".
Varsinkin se varhainen hurjapää Tintti on Belgian Mikki Hiiri!!
-
Töpfferianassa (http://topfferiana.free.fr/?p=1906) pari vuotta sitten jäljitettiin Miloun ja käärmeen metamorfoosia. Ja aika pitkälle päästiin.
Kiinnostava setti tuokin.
Lurkerin näytteistä arvelen tuon Medioka/Sylvania-kuvan olevan toisistaan riippumattomia, ei noissa ole niin paljoa yhteistä mikä ei olisi yleistä konventiota, muissa mennään jo sillä alueella että Herge on saattanut Mikkinsä lukea...(mutta myös olla lukematta)
-
... että Herge on saattanut Mikkinsä lukea...(mutta myös olla lukematta)
Voi teitä vähäuskoisia. Hergé käytti tuota Mikin ja gorillan merikohtauksen ideaa myös Faaraon sikareissa, tosin ei niin suoraan. Jotkut aallot ovat hyvin samanlaisia. Alkaa sade ja myrsky. Hergéllä on tosin selvästi nähtävissä myös Hokusai-vaikutteet aaltojen piirtämisessä. Gorillan tilalla on tietty Milou. Ja venekin on sarkofagi. Jotkut näistä ruuduista voisivat toki olla sattumaakin, mutta että kaikki? Hmm.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=22333)
Hergé ei mielestäni ylittänyt "sopivaisuuden" rajoja hakiessaan inspistä Mikeistä. Hergé oli hyvin luova ihminen, mutta hän haki aina tukea jostain. Aina piti olla referenssi, jokin sapluuna, jonka päälle luoda uutta omaa. Se oli sen miehen psyykessä.
-
Death Valley-tarina on Inducksin mukaan ilmestynyt osittain ranskaksi vuonna 1930 Le Petit Parisienissa (http://coa.inducks.org/issue.php?c=fr/PP+30-10-06#a) ...
Kas, löysin kirjasta Hergé: the man who created Tintin viitteen tuohon Pikku Pariisilaiseen (http://books.google.fi/books?id=YsyEMjvdYJgC&pg=PA29&lpg=PA29&dq=Le+Petit+Parisien+herge&source=bl&ots=XN_Rn8wGgI&sig=4YL4iNyDdqz_oFc9u_mH4OT0hqQ&hl=fi&sa=X&ei=pThvT5zlOaXP4QTLy7S_Ag&ved=0CEQQ6AEwAg#v=onepage&q=Le%20Petit%20Parisien%20herge&f=false). Lehti oli Hergélle hyvinkin tuttu ja osin siihen liittyy koko Tintti-hahmon synty (ks. linkki).
-
Ainakin minä kallistun uskomaan Lurkerin väitettä, ehkä poislukien tuo Syldavia/Medioka: valtiollisia suurtapahtumia, kunniamitalien jakamista tms. esittävissä kuvissa on sekä valokuva- että maalaustaiteen piirissä käytetty sivuperspektiiviä niin paljon, että yhteys kahden sarjakuvaruudun välillä tuntuu vähän haetulta. Kyse on konventiosta, joka Barksikin muuten käytti siinä ruudussa, jossa Aku nimitetään Luotilaakson sheriffiksi.
Sukellus-, myrsky- ja virtahepokohtauksissa Lurkerin hypoteesi suorista vaikutteista on huomattavasti vahvemmalla pohjalla.
-
Joo, argumentti on varsin vahva, mutta ei tässä olla vielä mitään niin poikkeuksellista nähty että toinen mahdollisuus (mahdolliset yhteydet ovat peräisin jostain muusta yhteisestä lähteestä) voidaan täysin hylätä.
-
Joo, argumentti on varsin vahva, mutta ei tässä olla vielä mitään niin poikkeuksellista nähty että toinen mahdollisuus (mahdolliset yhteydet ovat peräisin jostain muusta yhteisestä lähteestä) voidaan täysin hylätä.
Jos löydän vielä yhden, hyvin samanlaisen, melkeinpä yks' yhteen kohtauksen Mikin ja Tintin väliltä, uskotko sitten?
-
En tiedä, voiko sataprosenttiseksi todisteeksi kelpuuttaa muuta kuin Hergén suoran "tunnustuksen" tai sitten aivan suoraan kopioituja ruutuja yksityiskohtineen kaikkineen.
Lurker on kuitenkin voinut esittää selkeitä samankaltaisuuksia, eikä näytä olevan mitään syytä uskoa, että Hergé ei olisi voinut nähdä Gottfredssonin strippejä. Näyttö on siis vahvaa.
Kulttuurin- ja historiantutkimus enimmäkseen on tämmöistä: joko vahvasti tai sitten heikosti perusteltuja väitteitä, vain harvoin mitään absoluuttista kiistattoman varmaa tietoa.
-
Näitä riittää. Panin nyt yhden PopuLAARI-blogiini. (http://populaari.blogspot.com/2012/03/tintti-ja-mikki-tintin-and-mickey.html)
Koko maailman on saatava kuulla tästä, joten mukana on pieni yhteenveto englanniksi.
Nämä kaikki ovat löytyneet suht' pienellä pläräyksellä Fantagraphicsin kirjasta. Kaikkia en varmasti edes huomaa, mutta jos lisää löytyy, niin postitan tänne. Ja mukavan se olisi, jos muutkin näitä löytäisivät.
-
Kyllä tuosta aiheesta mun mielestä voisi kirjoittaa pidemmästäkin, vähintään Kvaakiin artikkelin joka jonkin aikaa saisi näkyvyyttä etusivullakin. Pitkästikin tuosta saisi asiaa jos haluaisi perustella miksi on uskottavaa, että Hergé on Gottfredsoninsa nähnyt. Kuvaesimerkit ovat tietysti yksi osa, ja muutoinkin Lurker on kyllä perusteluillaan minut vakuuttanut.
Johan aiheesta saisi tintinologisen tutkimuksenkin, ja jos minulta kysytään niin paljon perustellumman kuin esimerkiksi se, oliko Hergé antisemitisti.
Mutta kuten CryingBlueRain sanoi, aihe on loppujen lopuksi sellainen että on lukijan päätettävissä uskooko. Parhaassa tapauksessa epäilijät kaivavat perusteita, joiden avulla joka tapauksessa opitaan Hergéstä ja tämän työskentelytavoista lisää.
-
Artikkeli Kvaakiin voisi tästä aiheesta olla paikallaan. Täytyy vähän kypsytellä vielä ja löytää ehkä enemmän näitä aihetodisteita. Minä en ole mikään Tintti tai Mikki -asiantuntija, vaikka molempia on tullut luettua. Onko Suomessa joku Tintti-tutkija tai auktoriteetti?
Ja jos joku nyt ei jaksanut tuota blogilinkkiä klikata, niin tässä Mustan saaren salaisuus (alk. -37) ja The Mail Pilot (-33). Sanoisin, että verkko alkaa kiristyä.
(https://lh6.googleusercontent.com/-Vq-fNrAyjQs/T29DoazpUDI/AAAAAAAADjg/FauVdnnDwbg/s400/Tintti-ja-Mikki-lentokone.jpg)
-
Jees, sataprosenttinen tieteellinen varmuus vaatisi sen ihan suoran tunnustuksen tai suoraan kopioidun ruudun ja koska sellaista tuskin on olemassa, hypoteesin tiukempi tarkastelu vaatisi huomattavasti laajempaa tuntemusta 1900-luvun alkupuolen seikkailusarjakonventioista kuin mitä minulta löytyy.
Mutta vahva hypoteesi tämä kyllä on ja joka tapauksessa kiinnostavaa settiä, silloinkin vaikka tintistit tai ankistit onnistuvat tunnistamaan noita osiksi jotain laajempia konventioita tai löytämään yhteisiä edeltäjiä.
-
Vaikuttavia samankaltaisuuksia, kieltämättä.
MUTTA
vastaavanlaisia kohtauksia lienevät varhaiset piirroselokuvat pullollaan.
Vaikutteita on siis voitu ottaa muualtakin kuin sarjakuvan piiristä.
-
Pitäisi tarkastella myös aikakauden filmejä, mieluiten juuri niitä seikkailuviihdehömppäsarjafilmejä jotka vastasivat ajan pulp-kirjallisuutta.
Eli korrelaatio on osoitettu mutta korrelaatiosta ei pidä liian innokkaasti hypätä syy-seuraus-suhteeseen vaikka senkin fyysinen mahdollisuus on osoitettu.
-
Tuo taitolentokohtaus on ehkä tähän mennessä vakuuttavin Lurkerin löytämistä esimerkeistä. Jos sitä ei ole kopsattu sekä Tinttiin että Mikkiin jostain piirroselokuvasta, niin sitten suoraa vaikutusta jälkimmäisestä ensimmäiseen on jo pakko olettaa. Muuten sattumalta vaaditaan jo niin paljon, että sen todennäköisyys laskee minimaaliseen.
-
Pitäisi tarkastella myös aikakauden filmejä, mieluiten juuri niitä seikkailuviihdehömppäsarjafilmejä jotka vastasivat ajan pulp-kirjallisuutta.
Noissa aikakauden filmeissä ei kovin huimia lentokone- tai virtahepotemppuja harrastettu. Digitaalitekniikka oli aika kaukana nykypäivän tasosta. ;)
-
Pitää tosiaankin muistaa, että nyt on kyse 30-luvun alusta ja puolivälistä. Populaarikulttuurin konventioita rakennettiin vasta tuolloin.
Mikissä toki näkyy aivan selvästi mykkäfilmiajan slapstick-komedioiden vaikutus, mutta siinä tosiaankin tehdään temppuja, jotka tuon ajan efekteillä eivät olisi onnistuneet. Sarjakuvalla ei ole rajoja eikä budjettia.
Minulla on hyllyssä vain noita uusia, moneenkin kertaan uudelleen piirrettyjä ja sivumäärältään typistettyjä Tinttejä, mutta nehän tosiaankin ilmestyivät mustavalkoisina jatkosarjiksina alkujaan. Yhtäläisyydet saattoivat olla jopa selvemmät alkuperäisessä muodossa.
Muuten sattumalta vaaditaan jo niin paljon, että sen todennäköisyys laskee minimaaliseen.
Kerta voisi olla sattumaa, ehkä kaksikin, mutta mielestäni sattuman rajat on jo tosiaankin ylitetty.
Tämä mielestäni jo ilmiselvä Tintti-kytkentä on tuonut aivan uuden mielenkiinnon lukea noita Gottfredsonin koottuja!
-
Noissa aikakauden filmeissä ei kovin huimia lentokone- tai virtahepotemppuja harrastettu.
Virtahevoista en tiedä, mutta vaaralliset lentokonetemput kyllä onnistuivat, ei niihin tarvittu digitehosteita, kun ennen oli miehet rautaa (http://www.historynet.com/motion-picture-stunt-fliers-flying-and-dying-for-hollywood-in-the-1920s.htm).
Eipä silti, Tintin ja Mikin lentokonetempun olisi joutunut toteuttamaan trikkikuvauksella.
-
Kerta voisi olla sattumaa, ehkä kaksikin, mutta mielestäni sattuman rajat on jo tosiaankin ylitetty.
Kuten jo todettu, Syldavia/Mediokaa en kelpuuta, mutta sekin jättää jäljelle viisi hyvin samankaltaista kohtausta - ja lisääkin löytynee vielä. Se ei enää voi olla sattumaa ns. järjellisen epäilyksen puitteissa.
Ainoat vakavasti otettavat selitysvaihtoehdot ovat siis joko Gottfredssonin ja Hergén käyttämät yhteiset referenssit tai sitten suorat vaikutteet Gottfredssonilta Hergén suuntaan. Jälkimmäinen vaihtoehto on näillä tiedoilla todennäköisempi jo ihan Occamin partaveitseenkin vetoamalla - niin kauan kuin sitä yhteistä referenssiä ei ole löydetty ja osoitettu, on mielestäni suosittava teoriaa, joka ei edellytä tuntemattoman x-tekijän olemassaoloa...
Hieno löytö kaiken kaikkiaan!
-
Ainoat vakavasti otettavat selitysvaihtoehdot ovat siis joko Gottfredssonin ja Hergén käyttämät yhteiset referenssit tai sitten suorat vaikutteet Gottfredssonilta Hergén suuntaan.
Ja se aarrearkku ja hai meren pohjassa on siis ajallisesti niin päin, että Mikissä on vaikutteita Tintistä. Tätä selvitettiin aikaisemmin Gottfredson-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11952.msg308662.html#msg308662).
Yksisarvisen salaisuus (Le Secret de la Licorne) on 11. Tintti-seikkailu. Ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuosina 1942–1943 Le Soir Jeunesse-lehdessä. Mutta tällä kertaa onkin niin päin, että Mikki-sarjakuva on vuodelta 1946 (Sunken Treasure, ks. Inducks (http://coa.inducks.org/story.php?c=YM+075)), eli Mikki on saanut vaikutteita Tintiltä!
Tässäpä meillä mysteerin, jonka joku nerokas salapoliisi Tintin ja Mikin tyyliin voisi ratkaista? Onko tällä kertaa kyseessä ollut jokin yhteinen inspiraation lähde? Ehkä Jules Verne?
Wikipedian mukaan Casterman julkaisi The Secret of the Unicornin englanniksi vasta 1952, ja Tintti oli muutenkin lähes täysin tuntematon hahmo Yhdysvalloissa. MUTTA! Kanadan ranskankielisillä alueille Tintti toki tunnettiin.
-
Kiintoisaa. Jonkinmoisesta kryptomnesiasta on saattanut olla kyse.
Kannattaisiko vilkaista Tintin edeltäjän Totorin kuvia, josko niistä löytyisi samankaltaista materiaalia? Sehän kuitenkin osoittaisi Hergén omaperäisyydestä, koska Totor ilmestyi ennen Gottfredsonin Mikki Hiirtä.
Muuten, Tuhatkaunon tapauksessa pistäytyy muuan professori Topolino...
-
Esimerkit ovat kiintoisia, mutta itse en silti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tekisi. Sukeltaminen, hait, haaksirikot, kadonneet aarteet, lentokoneet, villiheimot... seikkailutarinoiden peruskauraa jo tuolloin. Millaisia tilanteita ja vitsejä näiden ympärille sitten voi kehitellä? Väistämättä syntyy samantyyppisiä ideoita, joihin voi vaikuttaa jokin nähty tai luettu, tai sitten ei.
-
Tässäpä meillä mysteerin, jonka joku nerokas salapoliisi Tintin ja Mikin tyyliin voisi ratkaista? Onko tällä kertaa kyseessä ollut jokin yhteinen inspiraation lähde? Ehkä Jules Verne?
Nyt joku tutkimusretkelle Disneyn studion kirjastoon. Walt Disney ja Euroopan taide -näyttelyn yhteydessä oli jo keskustelua siitä, millainen eurooppalaisten satu- ja taidekirjojen lähdekirjasto Disneyllä oli. Kuinka taajaan sitä täydennettiin? Ihmettelisin suuresti, jos Tintti-albumeita ei olisi hankittu sinne.
Se on ainakin varmaa että niitä päätyi studiolaisten käsiin.
Hergéhän kirjoitti & lähetti albumipaketin Disneylle ja sanoi että "Tee mun Tintistä elokuva". Disney vastasi "En tee". Kuolleiden kirjoittajien ja perimäsatujen sovittaminen kun oli paljon edullisempaa, ei ollut tekijä välissä hösäämässä "ettei se noin mene"...
-
. Alkaa sade ja myrsky. Hergéllä on tosin selvästi nähtävissä myös Hokusai-vaikutteet aaltojen piirtämisessä.
Tintti on pseudomangaa !
Alas Tintti !
Noissa aikakauden filmeissä ei kovin huimia lentokone- tai virtahepotemppuja harrastettu.
Mulle taas noista tuli heti mieleen Harold Lloydin ja Buster Keatonin pätkät.
Tuollainen fyysinen komedia oli suosittua mykkäfilmiaikana.
-
Mulle taas noista tuli heti mieleen Harold Lloydin ja Buster Keatonin pätkät.
Tuollainen fyysinen komedia oli suosittua mykkäfilmiaikana.
Totta virkat.
Unohdin tyystin Buster Keatonin, Ohukaisen ja Paksukaisen ja kumpp.
-
Walt Disney Mikki Hiirestä: We felt that the public, and especially the children, like animals that are cute and little. I think we are rather indebted to Charlie Chaplin for the idea. We wanted something appealing, and we thought of a tiny bit of a mouse that would have something of the wistfulness of Chaplin — a little fellow trying to do the best he could.
http://en.wikiquote.org/wiki/Charlie_Chaplin#Quotes_about_Chaplin
Mutta tosi paljon noissa Mikin tempuissa ja kommelluksissa on tosiaankin Buster Keatonia.
-
Vernestä. Hergé kiisti koko elämänsä koskaan lukeneensa Verneä. Goddinin mukaan ei ole mitään syytä epäillä tätä väitettä. Eihän supersuositun klassikkokirjailijan teoksia tarvitse lukea tietääkseen mitä niissä tapahtuu. Tieto kulkee muutenkin populaarikulttuurin kautta.
Tähän liittyen Aarne Kinnusen Päätoimisessa elämässä oli hauska anekdootti. Estetiikan professori oli jollakin kokkajaisilla yrittänyt jututtaa nuorta, nousevaa kirjailijaa. Oli kysellyt klassikoista, jutun juurta saadakseen. Menestyskirjailijan alku oli yksitotisesti tokaissut, ettei hän lue klassikkoja. Hän luo uutta.
Kinnunen oli sitten mielessään aprikoinut, ettei tuosta mitään tule. Sillä jos ei lue klassikoita, päätyy väistämättä kopioimaan klassikoita. -- Kun ei tiedä mikä on jo tehty.
-
Olen nyt avannut näitä ruutuja vähän perusteellisemmin blogissani.
http://populaari.blogspot.com/
Tinttilogien foorumillekin laitoin viestin, mutta se on jo toista päivää "This topic is pending approval" -tilassa. Ylläpito näyttää kuitenkin lukevan sitä, sillä views-luku on jo yli 30:n. Ovat siellä aika tarkkoja siitä, ettei luvattomia kuvia näytetä.
http://www.tintinologist.org/forums/index.php?action=vtopic&forum=10
Michael Farr taitaa olla se tunnetuin tinttilogi. Facebookinsa on kuitenkin suljettu. Täytyy nyt katsoa, saanko mitenkään yhteyden.
Toisaalta tämä aihe saattaa joidenkin tinttilogien mielestä olla hitusen kontroversiaali...
-
Saatoin ehkä löytää yhteisen elokuvallisen vaikutteen siihen, miksi Mikissä on muutama lähes identtinen Tintti-ruutu (tosin flipattuna).
http://populaari.blogspot.com/2012/03/tintti-vaikutteet-mikissa-mickey-mouse.html
Silti, melkoinen mysteeri. Vaikka seikkailuaihe on populaarikulttuurista tuttu, miten ne ruudut ovat niin samanlaiset.
-
Ainakin tuo Tintin sukelluspuku on käsittääkseni aivan tyypillinen oman aikansa varustus. Tuskin sitä on tarvinnut erikseen kopsata mistään tietystä elokuvasta.
Sukeltajan tappelu vedenalaista petoa vastaan oli tosiaan aika perusjuttua tuon ajan seikkailuviihteessä. Koltan perinnössäkin mätsätään kaikenlaisten merimönkiäisten kanssa. Hai, joka nappaa aarrearkun suuhunsa, on kuitenkin niin samankaltainen, että suora vaikutus tuntuu todennäköisemmältä kuin sattuma. Toisaalta sattumakaan ei tässä tapauksessa kolistelisi uskottavuuden äärirajoja.
-
Ainakin tuo Tintin sukelluspuku on käsittääkseni aivan tyypillinen oman aikansa varustus. Tuskin sitä on tarvinnut erikseen kopsata mistään tietystä elokuvasta.
Tässä Hergé kyllä sai suoraan vaikutteita Buster Keatonilta, josta hän ilmeisesti piti kovin paljon. Monet Rakham Punaisen aarteet hassut kohtaukset ovat suoraan Keatonin elokuvasta The Navigator.
http://www.youtube.com/watch?v=0N6MqSGdvj0
Näyttikö tutulta? Tämän yhteyden sain tietooni englannin kielisellä Tintti-foorumilla.
Buster Keatonin kautta on syntynyt myös koko Mikki-hahmo. Steamboat Willie -animaatio oli osin suoraa "parodiaa" Steamboat Bill Jr. -elokuvasta.
Alkaa näyttää siltä, että tämä on ns. Idän pikajuna -tapaus. Kaikki ovat syyllisiä. Hergé ja Gottfredson ovat kumpikin (!) lainailleet toisiltaan ja sitten vielä Buster Keaton on ollut yhteinen innoitus.
Näistä pikku yhtäläisyyksistä on syntynyt hyvin mielenkiintoinen vaikutusten verkko näiden populaarikulttuurin nerojen välillä.
-
Sattumoisin palaan tähän aiheeseen näin vuosien jälkeen. Olisinpa muistanut tämän heti kun luin Didier Ghezin kirjan Waltin Euroopan kiertueesta 1935. Mielenkiinnolla selailee kirjan lopun listausta kirjoista, jotka matkan aikana Studioiden kirjastoon hankittiin. Suurin osa on kuvitettuja satukirjoja, paljon ainakin Arthur Rachamia. Sarjakuvia edustavat saksankieliset laitokset ruotsalaisen Oscar Jacobssonin mykkäsarjasta Adamson, Wilhelm Buschin lukuisat kirjat ja Alain Saint-Oganin Zig et Puce parilla kirjalla, siinä nähtävästi kaikki, ei esimerkiksi Tinttiä. Tietysti Tinttiä on voitu hankkia sitten myöhemmin, tuskin enää maailmansodan riehuessa täysillä.
Disney’s Grand Tour
Walt and Roy’s European Vacation Summer 1935
Theme Park Press, 2013
ISBN 978-0-9843415-8-0
Timo
-
Tämä vanha ketju tuli mieleen, kun naamakirjan nettiwebissä tuli vastaan tämä:
Timo
-
Tämä kuva ei nyt oikeastaan liity aiheeseen, mutta ohessa on pari ruutua Milton Caniffin Terry and the Piratesin ekasta sunnuntaisivusta.
On kyllä niin tinttimäistä kuin olla voi!
Yritin etsiä vastaavia ruutuja Hergéltä, mutten löytänyt. Tintti kyllä usein nojailee reelinkiin ja katselee merelle.
(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=12844.0;attach=43184;image)
-
Faaraon sikareiden alussa nojaillaan tohon tapaan, mutta kuva ei ole siluettina. Mitenkähän oli Sinisen lootuksen lopussa?
Timo
-
Tämä vanha ketju tuli mieleen, kun naamakirjan nettiwebissä tuli vastaan tämä:
Kuvan nimestä huolimatta tuo ei ole Buz Sawyeristä, vaan Roy Cranen aiemmasta sarjasta Captain Easy ja tuo kohtaus on vuodelta 1934. Samassa tarinassa Easy tallustelee merenpohjassa sukelluspuvussa etsimässä aarretta ja kohtaa hain. Vuonna 1935 Easy sekaantuu itä-eurooppalaisessa valtiossa palatsijuonitteluihin. Puvut ovat kuin suoraan Syldaviasta. Vuonna 1939 hän taas päätyy inkojen luokse. Seikkailee myös Kiinassa ja Lähi-idässä suunnilleen samoihin aikoihin kuin Tintti.
Myös piirrostyyli muistuttaa aika tavalla Hergeä.
Kaikki on todennäköisesti selitettävissä ajan hengellä, sillä en muista törmänneeni tuttuihin kohtauksiin, saati kuviin. Mutta jos pitää varhaisesta Tintistä pitää todennäköisesti näistäkin. Crane myös korjaa ainoan Tinteissä olevan puutteen: naisrooleja piisaa.
-
Captain Easy. Hyvä korjaus! Ajan henki tai yhteiset vaikutteet.
Timo