Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : annem 18.07.2010 klo 17:28:36
-
Reetta Niemensivun ensimmäinen täyspitkä albumi, Lempi ja rakkaus, arvosteltu nyt Kvaakissa. http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1445
Täällä voit keskustella Niemensivun teoksista.
-
Festareitten pienlehtipuolelta löytyi Aavepianisti ja muita kertomuksia (http://www.suurikurpitsa.fi/sarjakuvat/muut-kotimaiset-naistekijat/#119); tekijä itse oli myymässä ja kertoi sarjakuvansa perustuvan suvussa perintönä kulkeneisiin juttuihin.
Aivan hurmaava pikku kirjanen täynnä kummitusjuttuja on tämä. Jotenkin vallan ihastuin näihin, tunnelman ja hienosti kertovien kuvien takia, kaiketi. Lapsetkin pitivät näistä. Väritys on oikein onnistunutta, just' tyyliin sopivaa.
Aikaisempi kirja oli se kovasti kehuttu Lempi ja rakkaus, jota minä tyhmä en ole tajunnut lukea. Pitää etsiä käsiin.
http://lempijarakkaus.blogspot.com/
-
Aivan ihania molemmat,kasassa tulivat päällimmäisinä,ja luettu on.Kummitusjutut olivat miespuolisten lukijoiden mieleen,tietty.Ihanaa vanhanajan sarjakuvaa,nam! :sleepy:
-
Aavepianisti kehutaan myös Hesarissa.
Herttaisia kummitusjuttuja (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Herttaisia+kummitusjuttuja/HS20111215SI1KU02iub)
Niemensivu piirtää tutulla, viehkosti vanhahtavalla tyylillään. Hailakat värit pehmentävät karkeaa viivaa.
(...)
Kokonaisuuden tarkkaan mietitty ulkoasu miellyttää myös.
-
Aavepianisti kehutaan myös Hesarissa.
Herttaisia kummitusjuttuja (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Herttaisia+kummitusjuttuja/HS20111215SI1KU02iub)
Niemensivu piirtää tutulla, viehkosti vanhahtavalla tyylillään. Hailakat värit pehmentävät karkeaa viivaa.
(...)
Kokonaisuuden tarkkaan mietitty ulkoasu miellyttää myös.
Hyvä, Hyvä, pidin itsekin kovasti pikku kirjasesta,Ladylle sopivaa piirrostyyliä.
-
Luin tänä aamuna Aavepianistin. En oikein ehtinyt päästä yhteenkään juttuun sisään, vaikka en kiirettä pitänytkään. Koitin antaa tunnelmille aikaa nousta esiin, mutta viimeistään tarinoiden lopetukset toivat lattean maun suuhun. Lempi ja rakkaus on tämän rinnalla huimasti parempi.
Piirrokset sen sijaan olivat jälleen kauniita ja oli mukavaa katsella menneiden aikojen interiöörejä, ne kun jollakin tasolla kiinnostavat muutenkin.
-
Uusi albumini Saniainen kukkii juhannuksena julkaistaan tänä viikonloppuna Helsingin sarjisfestareilla! Olen haastateltavana pääteltassa perjantaina klo 16 ja itse Pienlehtitaivaassa myymässä sarjakuviani lauantaina ja sunnuntaina. Kannattaa käydä katsomassa myös Suuren Kurpitsan naiset-näyttely Rööperin Taidesalongissa (Iso Roobertinkatu 48), töitäni on siellä esillä yhdessä Tiitu Takalon ja Sanna Ala-Ojalan kanssa. Avajaiset lauantaina!
Tässä Suuren Kurpitsan kuvaus albumista: Reetta Niemensivu (s. 1979) jatkaa kolmannessa teoksessaan kotiseutunsa historiasta kumpuavien aiheiden käsittelyä. Juhannuksena 1928 joukko nuorukaisia pyöräilee katsomaan tyttöjen ripille pääsyä. Parkanon kivikirkko on tupaten täynnä. Hiostavassa herran huoneessa nuorten ajatukset karkailevat aattojuhlintaan. Siihen kuuluvat mystiset juhannustaiat, jotka lupaavat tekijälleen onnea ja rikkauksia. Helteinen aamu päättyy kohtalokkaaseen ukkosmyrskyyn.
-
Jaa tämmöiseenkin pitää tutustua. Nykyään tuleekin paljon Suomen historiasta aiheensa ammentavaa sarjakuvaa. Ei lainkaan huono juttu.
-
Saniainen Kukkii Juhannuksena -albumin arvostelu:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=2027
-
Vihdoinkin luettuna Aavepianisti sekä Saniainen kukkii juhannuksena. Eka alppari lukematta, mutta näiden perusteellä täytyy sekin kaivaa jostain.
En päässyt minäkään Aavepianistin tunnelmiin. Kenties odotin enemmän tarinaa. Juttujen "yksinkertaisuus" siis haittasi, kun "kirjassa" oli hädin tuskin lehden verran matskua.
Saniainen olikin sitten toista maata. Hyvällä tavalla laaja, omalakinen ja maailmaansa avaava. Hahmot tuppasivat kyllä lukiessa hieman menemään sekaisin keskenään, kun ei aina tiennyt ketä tarinassa seurataan ja miksi. En antanut sen häiritä, enkä puhekuplien rasteroinnista johtuvan lievän sotkuisuuden. Tässä mielessä Aavepianistia oli helpompi lukea kun teksti oli kookkaampaa.
Saniainen on joka tapauksessa mielestäni yksi parhaista kotimaisista albumeista. Vertautuu jollain tapaa Ville Rannan värijuttuihin, mutta pysyy joka suhteessa paremmin kasassa.
-
Lempi ja rakkauteen ja Saniaiseen verrattuna Aavepianisti jää kyllä vähän välityöksi, noita muita kahta olen kyllä vinkkaillut ihmisille joita voisi ehkä kiinnostaa lukea jotain sarjakuvaa.
-
Reetta Niemensivun tuorein sarjakuva arvioituna Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2347).
-
Reetta Niemensivun "Maalarisiskot" (Suuri Kurpitsa, 2019) tuli viimein luettua ja kylläpä se oli hyvä! Helene Schjerfbeckin ja muiden suomalaisten naistaiteilijoiden vaiheista 1800-luvun loppupuolen Helsingissä ja Pariisissa kertova tarina oli kiinnostava ja piirrosjälki taas jälleen kerran hurmaavaa. Niemensivusta on tässä vuosien varrella tullut yksi kotimaisista suosikkikuvittajistani, olipa kyse sitten sarjakuvasta tai lastenkirjallisuudesta.
-
Nyt on Maalarisiskot arvioitu myös Kvaakissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2655).
Ja kuten Matti jo paljasti, niin hyvä se on!
-
Minulla on jäänyt Reetta Niemensivun Saniainen kukkii juhannuksena -albumi jostain syystä väliin, mutta asia tuli korjattuna koronajouluna 2020. :) Tässä lyhyet kommentit:
* kansi on upea, aivan lemppareitani kotimaisten sarjakuvien joukossa! Lilan sävyihin ja tytön silmien ilmeeseen tiivistyy suomalaisen juhannuksen "taika" tosi hyvin.
* juoni ei ole mitenkään erityisen räväkkä, mutta kirkon palamisen tosipohjaisuudesta plussaa kirjalle. Tähän liittyvät ruudut/sivut kirjan loppupuolella ovat näyttäviä.
* yleinen juhannustunnelmointi on kirjan vahvuus, ja minusta lemmentaikoja yms. perinteitä olisi voinut tuoda enemmänkin esille tarinassa
Kirjan hempeä värimaailma osui minun makuuni, ja vuoteen 1928 sijoittuvien tapahtumien vanhahtava tunnelma välittyi ruuduista hyvin. Kyllä tätä kelpaa suositella jatkossa, jos joku kysyy vinkkiä esim. hyvistä kesäsarjakuvista.