Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => : VilleM 13.07.2010 klo 20:33:47
-
Eli siinäpä se lyhykäisesti ja otsikon mukaisesti: mikä on sinun suurin suosikkisi lännensarjakuvista? Ketjun ideaa on laajennettu vanhasta provomittelöstä Tex vs. Ken ja tarkoituksena on tässä välttää väsynyttä joko-tai -tyylistä vastakkainasettelua, kun pohjimmiltaan kyse on kuitenkin mielipideasioista. Eri mieltä saa olla, mutta mieluusti perustelujen kera, ettei mene pelkäksi puskasta ammuskeluksi. Muuten keskustelu vellokoon vapaana.
Äänestykseen mahtuvat mukaan kaikki tärkeät suomeksi julkaistut lännensarjat, joten valinnanvaraa pitäisi riittää jokaiseen makuun. Ja jos listalta puuttuu jokin mielestänne oleellinen sarja, älähtäkää, niin lisätään.
-
Cocco Bill puuttuu.
-
Cocco lisätty.
-
Olin lapsena kova Tex Willer -fani. Mulla oli jopa semmoinen keltainen kaksitaskuinen paitakin kuin Texillä. Winchesterejä ja Colteja oli kaapit pullollaan.
Tex Willerin postituksessa oli ongelmia, useita numeroita jäi tulematta. Ja sitten juuri samoihin aikoihin ostin Navaho, kuukauden seikkailun Kohtalokas kaivos. Kyseessä on yksi edelleen parhaista Blueberry-seikkailuista. Olin tutustunut maistiaisiin Blueberrystä jo kavereiden Zoom-lehdissä. Luettuani Kohtalokkaan kaivoksen Tex unohtui saman tien. Ostin vähillä viikkorahoillani pikkuhiljaa edellisetkin Navaho-albumit.
Sitten tuli tauko. Blueberryä ei enää julkaistu suomeksi.
Suomalainen kirjakauppa osoittautui pelastukseksi. Siellä oli muiden eurooppalaisten huippusarjakuvien lisäksi myös Blueberryä. Ruotsiksi. Onneksi oli pakkoruotsi. Pystyin lukemaan Järnhästenin ja sen jälkeen kymmenkunta muutakin ruotsinkielistä Blueberryä. Suomalaisia, myöhemmin ilmestyneitä Blueberryjä minulla ei kovin montaa olekaan.
Blueberryssä viehätti enimmäiseksi piirrosjälki. Edes Charlierin moka Blueberryn ja Cochisen henkilökohtaisissa suhteissa ei häirinnyt, ainakaan liikaa. Järnhästen-kokonaisuus olikin jo huomattavasti paremmin kirjoitettu kuin tuo kerronallisen tiplun sisältävä ensimmäinen Apassi-sykli. Lopetin ilmeisesti Texin tilaamisen juuri ennen Ticcin kultakautta, joten en joutunut tekemään vertailua hänen ja Giraudin, kahden todellisen mestarin välillä. Olen lukenut Ticciltä vain kaksi ensimmäistä Tex-seikkailua, ja 2000-luvulla ilmestyneen "Puhvelisotilaat".
Piti kirjoittaa vielä analyysia Giraudin kädenjäljestä, mutta en osaa enkä pysty. Ihailu on kivunnut liian suuriin sfääreihin.
Edit:
Jonah Hexiä saattaa joku kaivata.
Jerry Spring tuskin saanee ääniä, vaikka "Kaksintaistelu" onkin erinomainen lännentarina (Ruutu-lehti).
edith:
Kas kiroitusvireite on pääsyt pyjtaman joukoonn.
-
Minusta kaikkien aikojen paras Lännensarja on tietenkin BLUEBERRY. Tämä ensiksikin siksi, koska sarjan graafinen loisto on vailla vertaa lännensarjakuvien historiassa. Yksikään toinen sarjakuva ei ole yltänyt Blueberryn tasolle taiteellisesti. Tarinat ovat olleet jokseenkin kohtalaisia.
Muut luettelossa jakavat sitten kokonaisuuden melkolailla tasapuolisesti niin taiteellisesti kuin kerronnallisesti. Jos puhutaan pelkästään kirjallisesta tasosta, niin Tex Willer, Lännentie ja Ken Parker ovat melkein yhtä vahvoja tässä gategoriassa minusta. On hyvin vaikea arvostella muita, koska puitteet niissä ovat niin erilaisia tyyliltään.
-
Oma ääneni menee Tex Willerille. Olen lukenut myös kaikki ilmestyneet blueberryt ja Ken Parkereihin pääsin hiljakkoin tutustumaan. Sanotaanko vaikka niin, että Tex Willer menee edellä jo nostalgiansa vuoksi, mutta Ken Parker ja Blueberry astuvat molemmat Texin kantapäille, joten lähellä tulevat.
-
Tämä oli aika vaikea, mutta poikkean valtavirrasta ja valitsen Lucky Luken. Apassikanjonin lukemisen 70-luvun alkupuolella jälkeen mikään ei ollut entisensä. Goscinnyn lännenmytologian tuntemus oli vailla vertaa. Yhä vieläkin länkkäreitä katsellessa huomaa, että tämäkin juttu on ollut jossain albumissa. Hienoja sarjakuvia ovat listan muutkin, toki...
-
Ehdottomasti Tex Willer 8] Liuskoja lukuun otamatta kaikki löytyvät. Lehti, joka säväytti jo alle 10-vuotiaana ja yhä nyt reilusti yli kolmekymppisenä uutta numeroa odottaa todella innokkaasti ;D
Hopeanuoli oli pikkupoikana toinen suosikki ja lähes kaikki tulikin luettua. Ovat yhä tallessa. satunnaisesti olen lukenut Lännentietä, lucku Lukea, Ken Parkeria ym.
-
Ihan mukavia lännesarjakuvia omalla tavallaan ehkäpä Jonah Hexiä lukuunottamatta kaikki (Hex alkoi tympeästi toistaa itseään ja olemaan puuduttava jo sen ensimmäisen tiiliskiven tarinoissa). Valinta ykköseksi on kuitenkin helppo, Ken Parker.
Lännensarjakuvaa aikuisempaan makuun jossa kevyemmän viihdykkeen ja perinteisten lännnentarinoiden sekaan on lisäksi mahtunut hiukan kokeilevampaakin matskua ja syvällisempää pohdiskelua, joka tuo mieleen Prattin parhaimmat tuotokset. Myös Milazzon taide on aivan huippuluokkaa, Prattin vaikutteet nähtävissä siinäkin.
-
Annoin oman ääneni Lucky Lukelle ja lähes samoilla perusteilla kuin Seppo-setä. Apassikanjoni oli ensimmäinen lukemani Lucky Luke ja saattoipa se olla jopa ensimmäinen lukemani lännenaihetta käsittelevä sarjakuva. Vaikka Lucky Luke on ns. karrikoitu huumorisarjakuva, on sen kuvaama maailma usein monilla tavoin autenttisempi, kuin usean vakavamman lännensarjakuvan maailma.
-
Ehdottomasti Tex Willer. Se iski kyllä jo ala-aste ikäisenä. Myös Hopeanuoli oli pikkupoikana suosikkeja, mutta jokin viehätti Texissä enemmän. 85-95 vuodet on mulle ne mieluisimmat vuodet ja ne tarinat olen lukenut kymmeniä kertoja. Varsinkin ne seikkailut oli nuorempana suosikkeja joissa myös nuorempi Kit seikkaili. (Esim Carsonin menneisyys, Mies ilman meinneisyyttä jne.)
-
Itse päätin äänestää kuitenkin Willeriä, vaikka listalla on kyllä kaksi lähes tasoissa olevaa lännensarjakuvaa.
Texille ääni juuri senkin takia, koska sitä on tullut luettua kohta jo kymmenen vuotta, silllä esim: 70-80 ja 90-lukujen tarinat ovat olleet kerta lukemisen jälkeen niin hyviä ja mieleen painuvia kokemuksia, että niiden pariin on tullut palailtua varmaan kymmeniä kertoja.
Ja ilman muuta vähintäänkin hyvänä kakkosena oleva sarja näin vasta tutustuneelle on todellakin BLUEBERRY. aivan loistavaa taidetta, Jim Mclure on suupieliä nostattavana hahmona aivan mahtava, ilmeitä myöten. Albumit ruumiskirstun balladi, Angel face, Tsi na pah, Pitkä marsi ja Päätepiste ovat aivan mainioita ja parhaimpia Blueberryjä mitä tähän asti olen lukenut. Tosin itseltäni puuttuvat vielä Chihuahua Pearl ja Aaveheimo tästä 11 osaisesta kokonaisuudesta. Tottakai hyviä ovat myös ne Tombstoneen liittyvät tarinat. Varmana kestää myös useita lukukertoja. Ja muita niin mielenkiintoisia tarinoita kuten se Rautahepo sykli ja Kadonnut kaivos kultaisine luoteineen kiehtovat kovasti ja mieli tekisi saada nekin käsiinsä.
Ja kolmantena tulee varmaankin Ken Parker. Piirrosjälki ja tarinat eivät juuri näin pääse iskemään. Mutta jos joutuisin valitsemaan Lännentien ja Ken Parkerin väliltä, niin Parker veisi voiton siinä.
-
Nyt kun Ukkostuulesta (Magico Vento) on ilmestynyt suomeksi jo kuusi osaa, on tämäkin hieno lännensarja ansainnut paikkansa äänestyksessä.
-
Ensin nopeat kommentit niistä sarjoista joihin olen tutustunut.
Tex Willerillä on huomattava etumatka muihin tutuiksi tulleisiin lännnenlukemistoihin. Vuosia tullut luettua ja Texit dominoivat hyllyä länkkäreiden osalta. Kaikkia suomeksi ilmestyineitä formaatteja löytyy, paitsi liuskoja joita en edes yritä hankkia. Tyylikästä, perinteistä sarjakuvaa jossa omana hienona lisänä monipuolinen tekijäkaarti. Lukiessa ei voi välttyä nostalgialta.
Ken Parkereita löytyykin seuraavaksi eniten hyllyssä. Vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin Texejä, on niiden kymmenkunnan pokkarin takana vaivalloinen taival. Aina vastaan tullessa olen ostanut uusintapainokset. Paljon monipuolisempaa ja syvällisempii materiaalia kuin muut. Vähäisen lukemisen johdosta en voi kauheasti arvostella jatkuvuutta, mutta alun perusteella vaikuttaa toimivalta.
Ukkostuuli onkin suomessa uusi julkaisu, ja kummatkin Pulpit löytyy. Jatkossakin aion ostella kunhan lisää ilmestyy. Yliluonnolliset ainekset sarjassa ovat mukava lisä, mutta perinteikkään westernin ystävän silmissä pudottaa myös samalla hieman pisteitä yleislistauksessa, kuten nyt.
Lucky Luke on varmaan se tutuin ja kauiten kiinnostanut lännensarjakuva, mutta kuinka hyvä onkaan, juuri sen karikatyyppinen lapsehko piirrustusjälki laskee pisteitä listauksessa jossa on myös sarjoja jossa on realistinen piirtotyyli. Sangen mukavaa luettavaa ja loistavaa rennompaa viihdettä.
Lännentiestä en voi paljoakaan sanoa, kun olen lukenut vain ja ainoastaan uusimman julkaisun, yksittäisen Maxi-Lännentien. Lisääkin haluaisin ostaa, mutta olenkin nähnyt myynnissä vain yksittäisiä osia sieltä täältä pitkin sarjaa.
Ja viimein päätös omasta suosikistani. Kahdeksi johtotähdeksi nousi vielä tässä vaiheessa ehdottomasti Tex Willer ja Ken Parker, joista ensimmäinen korjaa potin luotettavana, perinteikkäänä ja nostalgisena lukemisena.
-
Lännentiestä en voi paljoakaan sanoa, kun olen lukenut vain ja ainoastaan uusimman julkaisun, yksittäisen Maxi-Lännentien. Lisääkin haluaisin ostaa, mutta olenkin nähnyt myynnissä vain yksittäisiä osia sieltä täältä pitkin sarjaa.
Kannattaa ehdottomasti tutustua, itselleni nousee 2. sijalle Ken Parkerin jälkeen suosikkilistalla. Mutta itse olen siis keräillyt ainoastaan vuosina 75-81 ilmestyneitä numeroita jotka sisältävät Storia del West-sarjan. Lännentie nimikkeellä on sitten ilmestynyt kaikenlaisia tasoltaan vaihtelevia lännensarjoja.