Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: Rettelö - 06.07.2010 klo 23:24:41
-
Moi kaikki! Oon uusi täällä.
Mulla on supersankari-sarjakuva tekeillä, ja olen tässä miettinyt, että ennen kuin alan tarjoamaan kässäriä kustantajille rapakon taakse, olis hyvä saada palautetta työstäni. Kysymys kuuluu: mistä saisi asiantuntevaa kritiikkiä ilman pelkoa siitä, että ideani varastetaan?
-
Yksi vastaus lienee: juuri täältä Kvaakista.
Täällä on paljon supersankarinsa (ja muutkin sarjakuvat) tuntevia ihmisiä, joilta luulisi saavan asiantuntevaa palautetta. Lisäksi moni tekee sarjakuvaa. He eivät saata ensimmäisinä varastaa ideaasi, koska he tietävät miten arvokkaita hyvät ideat ovat luojalleen. Voit lähestyä heitä vaikka tässä ketjussa (tai jos et voi, niin modet kyllä ohjaavat oikeaan osoitteeseen), tai jos haluat pitää ideasi tarkemmin varjeltuna, käytä yksityisviestiä.
Ja tervetuloakin piti sanomani.
-
Kiitoksia vaan ehdotuksesta, mutta olen todella vainoharhainen kun on kyse omasta rakkaasta käsikirjoitustyöstä. >:DTyön vuotaminen nettiin veisi varmasti yöunet.
-
Parasta palautetta varmaan saat, kun vertaat omaa tyyliäsi kirjoittaa muitten sarjakuvien takasivuilta löytyviin käsikirjoitusnäytteisiin. Tai sitten kaivat netistä julkaistujen sarjakuvien käsikirjoituksia. Koska oikeaan muotoon kirjoittaminen merkitsee yllättävän paljon. Vaikka tarinasi olisi tarpeeksi hyvä, mutta ensi silmäyksellä näyttää proosalta, et tule pötkimään kovin pitkälle luulen ma.
Tutustu myös niitten kustantajien uusiin tuotoksiin, joille aiot tarinaasi tarjota ja mieti sopiiko tarinasi heidän kustannuslinjaan. Yritä jopa ottaa yhteyttä joihinkin kirjoittajiin, jotka ovat tehneet näitä sarjakuvia. Aina kannattaa yrittää ja olla kohtelias.
Niin ja tervetuloa foorumille!
-
Aika turha pelko että joku tarinasi varastaa jos sen tänne postaat, ja jos nyt jostain ihmeen syystä niin tekisikin, niin täällähän sulla on todistusaineisto että sinä olet sen ensinnä kirjoittanut. Kun voit sitten näyttää että Mark Millarin uusin hittisarja onkin sinun käsialaasi, seuraava kässärisi menee kaupaksi silmänräpäyksessä ilman että sitä tarvitsee ryhtyä edes myymään.
-
Jos haluaa suojella ideaansa, niin sitä ei ehkä kannata pistää nettiin, mistä kuka tahansa, missä tahansa ja koska tahansa voi lukea sen. DC:llä ja Marvelilla osataan suomea huonosti, mutta eihän sitä tiedä kuka idean kaappaa.
Kannattaisi silti pistää jonkinlainen näyte taidoista tänne Kvaakiin, jokin pätkä dialogista, joka ei kuitenkaan paljasta jutun parhaita ja omaperäisempiä ideoita. Mutta sekään ei ole mikään tae että saat palautetta.
Rapakon taakse tarjoaminen on liki mahdottomuus, Marvel ja DC käsittelee ulkopuolisten näytteitä ainoastaan 5 minuutin briiffauksissa sarjakuvamessuilla. Lähimmät agentit taitaa olla Englannin isoimmilla festareilla.
-
DC:llä ja Marvelilla osataan suomea huonosti, mutta eihän sitä tiedä kuka idean kaappaa.
Oon kirjottanut englanniksi ja en kyllä ala kääntämään suomeksi jos tänne jotain postaan :)
Rapakon taakse tarjoaminen on liki mahdottomuus, Marvel ja DC käsittelee ulkopuolisten näytteitä ainoastaan 5 minuutin briiffauksissa sarjakuvamessuilla. Lähimmät agentit taitaa olla Englannin isoimmilla festareilla.
Tiedän. Lähetän Dark Horselle. Niillä on sentään sen verran järkeä päässä, että antavat taiteilijoiden lähettää kässäreitä arvioitavaksi.
-
Parasta palautetta varmaan saat, kun vertaat omaa tyyliäsi kirjoittaa muitten sarjakuvien takasivuilta löytyviin käsikirjoitusnäytteisiin.
Missä sarjiksissa niitä on? Ei ole ainakaan Batmanissa tullut vastaan muuta kuin lyijykynäluonnoksia, jotka on muuten aika helvetinmoista nannaa silmille.
Tai sitten kaivat netistä julkaistujen sarjakuvien käsikirjoituksia. Koska oikeaan muotoon kirjoittaminen merkitsee yllättävän paljon. Vaikka tarinasi olisi tarpeeksi hyvä, mutta ensi silmäyksellä näyttää proosalta, et tule pötkimään kovin pitkälle luulen ma.
Joo olen lukenut netistä löytyviä kässäreitä ja ottanut selvää oikeasta formaatista, vaikka eipä sarjakuvakäsiksille ole niin vakiintunutta mallia kuin esim. elokuville. Dark Horsen ohjeissa neuvotaan aivan erilainen formaatti kuin esim. täällä:http://www.scriptfrenzy.org/eng/overview
-
Missä sarjiksissa niitä on?
Joo olen lukenut netistä löytyviä kässäreitä ja ottanut selvää oikeasta formaatista, vaikka eipä sarjakuvakäsiksille ole niin vakiintunutta mallia kuin esim. elokuville. Dark Horsen ohjeissa neuvotaan aivan erilainen formaatti kuin esim. täällä:http://www.scriptfrenzy.org/eng/overview
No niitä on joissain. Paras esimerkki on ehkä Invincible ultimate collectionin takana olevat Kirkmanin tekstit. Mutta kuten tiedät, nämä on kaikki tapauskohtaisia ja paljon riippuu siitä kuka sen lukee toisessa päässä. Arpapeliä, jos olet tuntematon.
Periaatteessa, jos sä jotain haluat näyttää niin toi synapsis olis varmaan paras, koska sen perusteella editoritki jatkaa tarkemman käsikirjoituksen lukemista. Mutta toisaalta, koska tarjoat tarinaasi amerikkalaisille niin suomalainen yleisö ei välttämättä lue sitä samallalailla. Kulttuurierot ja tottumukset ynnä muut sellaiset. Tosin hyvä tarina on hyvä tarina, kirjotti sen sitten kuka tahansa.
Ootko tarjonnu tarinoitasi suomalaisille tekijöille?
-
Ootko tarjonnu tarinoitasi suomalaisille tekijöille?
En, kun ei ole vielä mitään täysin valmista. Supersankarini syntytarina on neljäosainen(28 sivua per osa). Olen kirjoittanut n. 90% ensimmäisestä ja 50% lopuista, mutta koko tarinan runko on jo selvillä. Tarina on Hollywoodin tarinaformaatin mukainen, eli siinä kolme aktia, joista ensimmäinen ja neljäs osa kattavat ensimmäisen ja kolmannen aktin, ja toinen ja kolmas osa kattavat toisen aktin. Toisen osan lopussa tulee ns. "mid reversal". En tiedä löytyykö tuolle termille suomenkielistä vastinetta. Olen opiskellut tarinan rakennetta englannin kielisistä kirjoista.
Kyseessä ei ole syntytarina siinä perinteisessä mielessä: "radioaktiivinen hämähäkki puree nörttiä" tai "tiedemies joutuu säteilyonnettomuuteen". Mun supersankarilla on jo tarinan alussa voimansa. Hän käy tarinan aikana enemmänkin psykologisen muutoksen kuin fyysisen.
Ja tätä enempää en sitten kerrokaan :)
-
Tiedän. Lähetän Dark Horselle. Niillä on sentään sen verran järkeä päässä, että antavat taiteilijoiden lähettää kässäreitä arvioitavaksi.
Käsitykseni on, että jos kirjoittaja/taiteilija ei ole heille tuttu, heitä ei juurikaan kiinnosta (tarjoajia on varmaan miljoona viikossa). Varsinkin jos tekijä tulee niin kaukaisesta maasta kuin Suomi. Mutta ei muuta kuin lykkyä pyttyyn! Oot varmaan tutustunut DH:n kirjoittajan ohjeisiin, joka puljullahan on omat "sääntönsä".
Supersankarini syntytarina on neljäosainen(28 sivua per osa). Olen kirjoittanut n. 90% ensimmäisestä ja 50% lopuista, mutta koko tarinan runko on jo selvillä. Tarina on Hollywoodin tarinaformaatin mukainen, eli siinä kolme aktia, joista ensimmäinen ja neljäs osa kattavat ensimmäisen ja kolmannen aktin, ja toinen ja kolmas osa kattavat toisen aktin.
Nyt alkoi kiinnostaa! Jos haluat yksityistä palautetta, pistä mulle yksityisviestillä s-postiosoite, niin keskustellaan. Älä hämmästy jos en heti vastaa, kirjaudun kvaakiin aika harvoin.
-
Toisen osan lopussa tulee ns. "mid reversal". En tiedä löytyykö tuolle termille suomenkielistä vastinetta. Olen opiskellut tarinan rakennetta englannin kielisistä kirjoista.
En muista oikein muutakuin, että sankari on matkalla kohti "synkintä luolaa" netissä siitä käytettiin myös sanontaa "point of no return". Mut juu Morian luolat.
Kyseessä ei ole syntytarina siinä perinteisessä mielessä: "radioaktiivinen hämähäkki puree nörttiä" tai "tiedemies joutuu säteilyonnettomuuteen". Mun supersankarilla on jo tarinan alussa voimansa. Hän käy tarinan aikana enemmänkin psykologisen muutoksen kuin fyysisen.
Oletko lukenut Irredeemablea, Waidin kirjoittama. Vähän samanlaisia kaikuja on kuultavissa, siinä tosin se muutos oli jo tapahtunut ja sitten setvittiin miksi niin kävi. Tapahtuuhan siinä paljon muutakin, mutta se on kyllä tosi vinkeällä tavalla kerrottu.
-
Käsitykseni on, että jos kirjoittaja/taiteilija ei ole heille tuttu, heitä ei juurikaan kiinnosta
Öh...miksi he laittaisivat ohjeet sivuilleen jos heitä ei kiinnosta. Ja mitä tekemistä kansallisuudella on? ???
Oletko lukenut Irredeemablea, Waidin kirjoittama. Vähän samanlaisia kaikuja on kuultavissa, siinä tosin se muutos oli jo tapahtunut ja sitten setvittiin miksi niin kävi. Tapahtuuhan siinä paljon muutakin, mutta se on kyllä tosi vinkeällä tavalla kerrottu.
Ei ole tuttu.
-
Kansallisuudella on merkitystä ainakin kielen suhteen, jos ei ole kotoisin englanninkielisestä maasta ja jos siitä tekstistä tulee ilmi että ei ole äidinkieli niin se on pitkä miinus...toki jos tekijällä on krediittejä niin toimitustyössä voidaan panostaa kielentarkistukseen mutta tuntemattoman tekijän se voi tiputtaa alkuraakkauksessa.
Onko tämä siis minisarja vai jatkuvaksi tarkoitettu sarja? Ainakin jatkuvissa sarjoissa kiinnitetään huomiota myös kirjoittajan kykyyn tuottaa tavaraa säännöllisesti eli tässä tapauksessa olisi hyvä olla ansioluetteloa josta kävisi ilmi tuo kyky (ja muutamallakin Marvelin ja DC:n kirjoittajalla tuo on ollut se tärkein ansio, ei sinänsä laatu...)
Tarkoitus ei ole mitenkään synkistellä ja lyödä maahan etukäteen ja sillä perusteella mitä olet kertonut niin sijoittunet siihen parempaan puoliskoon niistä miljoonasta tarjouksesta mitä saavat :) Mutta kuitenkin, tuollaisiin ajatuksiin tulet törmäämään.
-
Öh...miksi he laittaisivat ohjeet sivuilleen jos heitä ei kiinnosta.
Ehkä siksi, että on helpompi antaa ihmisten lähettää tavaraa johonkin osoitteeseen ja unohtaa sen olemassaolo kuin vastata jotain epävirallista tietä tulleisiin kysymyksiin "minne teille voi lähettää käsiksiä/taidenäytteitä" 200 kertaa päivässä. Kannattaa silti yrittää, eihän sitä koskaan tiedä.
-
Kansallisuudella on merkitystä ainakin kielen suhteen, jos ei ole kotoisin englanninkielisestä maasta ja jos siitä tekstistä tulee ilmi että ei ole äidinkieli niin se on pitkä miinus...
Ei kansallisuus määrää kielitaitoa. :) Itselläni on enkku sen verran hyvin hallussa että ei luulisi olevan ongelmia sen suhteen. Luen enkkua vaivatta. Olen tämänkin kesän aikana lukenut kolme englannin kielistä kirjaa ja neljäs menossa. Keväällä luin Watchmenin sekä Batman the Black Glove-kokoelman.
Onko tämä siis minisarja vai jatkuvaksi tarkoitettu sarja? Ainakin jatkuvissa sarjoissa kiinnitetään huomiota myös kirjoittajan kykyyn tuottaa tavaraa säännöllisesti eli tässä tapauksessa olisi hyvä olla ansioluetteloa josta kävisi ilmi tuo kyky (ja muutamallakin Marvelin ja DC:n kirjoittajalla tuo on ollut se tärkein ansio, ei sinänsä laatu...)
Jatkuva eli ongoing. Joo, luin jostain nettiartikkelista, että ei ole toivoa ryhtyä sarjakuvakirjoittajaksi jos on työstänyt tarinaansa vuosia. Oma neljäosainen tarinaideani on syntynyt suunnilleen viidessä kuukaudessa, eli toivoa on.
-
Ehkä siksi, että on helpompi antaa ihmisten lähettää tavaraa johonkin osoitteeseen ja unohtaa sen olemassaolo kuin vastata jotain epävirallista tietä tulleisiin kysymyksiin "minne teille voi lähettää käsiksiä/taidenäytteitä" 200 kertaa päivässä. Kannattaa silti yrittää, eihän sitä koskaan tiedä.
Tyypillisä Suomi-pessimismiä. :) Ehkä he kuitenkin kirjoittaisivat sivuilleen "emme ota mitään vastaan" jos eivät olisi kiinnostuneita.
-
Itselläni on enkku sen verran hyvin hallussa että ei luulisi olevan ongelmia sen suhteen. Luen enkkua vaivatta.
Lukeminen on eri asia kuin kirjoittaminen. Tuottamasi englanninkielen täytyy olla ns. idiomaattista, eli käytät sanoja, fraaseja ja lauseenrakenteita, joita syntyperäinen englanninpuhuja käyttäisi. Ymmärretyksi tuleminen ei riitä. Poikkeamat pistävät syntyperäisen lukijan silmään.
Tämä on sen verran tärkeä asia, että jos et ole jo tarkistuttanut omaa käsitystäsi kielitaidostasi jollain syntyperäisellä puhujalla, tee se nyt. Heti.
Tyypillisä Suomi-pessimismiä. :) Ehkä he kuitenkin kirjoittaisivat sivuilleen "emme ota mitään vastaan" jos eivät olisi kiinnostuneita.
Ei niiden olemassaoloa välttämättä unohdeta, mutta kustannusalalla on vakiintunut termi tuntemattomien lähettämien käsikirjoitusten joukolle: slush pile (http://en.wikipedia.org/wiki/Slush_pile)
Jos luet englantia niin hyvin kuin sanot, niin ymmärtänet, että nimityksellä ei ole kovin mairitteleva sävy. Käytännössä erottuaksesi muusta slushista ei riitä, että käsikirjoituksessasi voi olla ainesta -- sen pitää olla ilmeistä.
Antamasi kuvauksen perusteella en tiedä, onko tarinassasi mitään koukkuja, jotka kiinnittävät lukijan huomion ja osoittavat heti, että kyseessä on jotain, mitä ei ole jo muualla nähty. Haluat tietenkin pitää mahdolliset koukkusi salassa. Mutta jos aiot breikata tällä tavalla, niitä pitää olla. Hyvin laadittu juoni, toimiva dialogi, kiinnostavat hahmot -- ne ovat kaikki tärkeitä, mutta ne eivät saa käsikirjoitustasi erottumaan joukosta, koska niitä kykenevät tuottamaan monet muutkin.
-
Hyvin laadittu juoni, toimiva dialogi, kiinnostavat hahmot -- ne ovat kaikki tärkeitä, mutta ne eivät saa käsikirjoitustasi erottumaan joukosta, koska niitä kykenevät tuottamaan monet muutkin.
Eihän tuo kolminaisuus toteudu edes useimmissa DC:n ja Marvelin julkaisuissa! Itse luulisin, että ammattilukija tunnistaa aidosti hyvän käsikirjoitustekstin parilta ensimmäiseltä sivulta ilman että mitään vallankumouksellista upouutta ideaa tarvitaan. Ja kiinnostuu, 90% kustantamoille tarjottavasta tavarasta lienee nimittäin totaalista kuraa ja suurin osa lopusta tavalla tai toisella puutteellista.
-
Ei kansallisuus määrää kielitaitoa. :) Itselläni on enkku sen verran hyvin hallussa että ei luulisi olevan ongelmia sen suhteen. Luen enkkua vaivatta. Olen tämänkin kesän aikana lukenut kolme englannin kielistä kirjaa ja neljäs menossa. Keväällä luin Watchmenin sekä Batman the Black Glove-kokoelman.
Oma englannintaitoni on myös sillä tasolla että pystyn ongelmitta lukemaan suurta osaa englanninkielisestä kirjallisuudesta (poikkeuksia on), ja tuottamaankin sitä aika hyvin, sen verran että olen hämännyt ei-englanninkielisiä luulemaan minua britiksi. Mutta hyvä kielitaito on yhä eri asia kuin äidinkielisyys, ja kyllä ne natiivit sen ovat huomanneet että ei ole oma kieli vaikka osaankin their/there/they're-erottelun paremmin kuin moni natiivi...
Eli kannataa luetuttaa se teksti jollain oikeasti tosi hyvin kieltä osaavalla tai natiivipuhujalla.
Kansallisuudella on tietysti myös se vaikutus, että tuskin olet vakionaama San Diegossa yms Coneissa, joten menetät siinäkin yhden mahdollisen edun...
Jatkuva eli ongoing. Joo, luin jostain nettiartikkelista, että ei ole toivoa ryhtyä sarjakuvakirjoittajaksi jos on työstänyt tarinaansa vuosia. Oma neljäosainen tarinaideani on syntynyt suunnilleen viidessä kuukaudessa, eli toivoa on.
...mutta sitähän ne eivät tiedä kuinka kauan olet oikeasti ideoinut/kirjoittanut, eli julkaistua tavaraa olisi hyvä löytyä jo, omakustanteita tai muiden lafkojen sarjoja.
Dark Horsesta en tiedä mutta Marvelilla ja DC:llä on käsittääkseni kyllä tekijöitä jotka ovat päässeet systeemiin sisään ihan vain pommittamalla firmoja kirjeillä, työnäytteillä yms. mutta nuo tekijät laitetaan yleensä tekemään ensimmäisinä fill-in-tarinoita tai muita juttuja jo olemassaoleviin sarjoihin, niistä tarjotuista omista jutuista ei niin kannata haaveilla, niiden tarkoitus on myydä kiinnostava kirjoittaja. Dark Horsella, Imagella yms voi olla tuon kanssa joustavampaa kun eivät ole niin yhteen systeemiin sidottuja, mutta...
Jos mietitään miltä vaikutat ulkopuolisin silmin, niin olet tuntematon tekijä jolla ei (ilmeisesti?) ole mitään aiempia julkaisuja, ja haluat tehdä jatkuvaa sarjaa omista hahmoistasi. Yhdistelmää ei parhaalla tahdollakaan voi pitää kuumimpana hottina...
Kettua toki kannattaa pyydystää vaikkei sitä saisikaan kiinni. Mutta jos se hylkäys tulee niin kannattaa miettiä muitakin toimintatapoja eikä yhteen ideaan kai ikinä saisi olla liian ihastunut...
-
Eihän tuo kolminaisuus toteudu edes useimmissa DC:n ja Marvelin julkaisuissa! Itse luulisin, että ammattilukija tunnistaa aidosti hyvän käsikirjoitustekstin parilta ensimmäiseltä sivulta ilman että mitään vallankumouksellista upouutta ideaa tarvitaan. Ja kiinnostuu, 90% kustantamoille tarjottavasta tavarasta lienee nimittäin totaalista kuraa ja suurin osa lopusta tavalla tai toisella puutteellista.
Tuossa tuleekin vastaan se monien DC:n ja Marvelin tekijöiden ominaisuus, kyky tuottaa 22 sivua tavaraa kuukaudessa. Joka kuukausi. Muu on plussaa.
-
Sanon näin amatöörinä tästä palaute asiasta että taidekouluista(jos sinne hakee ofc.) saa sitä palautetta ja eirllasila kursseilta missä opetetaan käsikirjoittamista vaikkapa.
Itse en lähde viellä moneen vuoteen pyrkimään Marvelille etc töihin.Varmaan työkokemuksen takia kannattaa alottaa pommittaa Seitti-kustannusta ja yrittää saada oma kirjoitus kansien väliin.Sitten jossain Conissa voi mainostaa itseään ja tuotoksiaan.HUOM tämä on minun ideoima 'näin voi tehdä' elämän filosofiaaa.Jatkakaa.
-
Lukeminen on eri asia kuin kirjoittaminen. Tuottamasi englanninkielen täytyy olla ns. idiomaattista, eli käytät sanoja, fraaseja ja lauseenrakenteita, joita syntyperäinen englanninpuhuja käyttäisi.
Tiedän, tiedän...
Miten niin lukeminen on eri asia? Lukeminenhan on yksi tapa oppia puhekieltä. Esimerkiksi Watchmen on pullollaan New Yorkin mongerrusta. Itselläni on tosin se etu, että tarinani sijoittuu fiktiiviseen kaupunkiin, eikä minun siksi tarvitse hallita täydellisesti jotain tiettyä slangia.
Ja ei. En valinnut fiktiivistä kaupunkia vain siksi, että se olisi "coolia". Kaupungilla on selkeä rooli tarinassa ja sen teemoissa.
Antamasi kuvauksen perusteella en tiedä, onko tarinassasi mitään koukkuja, jotka kiinnittävät lukijan huomion ja osoittavat heti, että kyseessä on jotain, mitä ei ole jo muualla nähty.
Koukku löytyy kyllä. Ekassa versiossani se puuttui, mutta luettuani kirjan nimeltä "20 things you must know to write a great screenplay" päädyin siirtämään ensimmäisen kohtauksen toiseksi, jolloin eräs "koukuttavampi" kohtaus starttaa tarinan. Päätös oli loistava, vaikka itse sanonkin. Kohtauksessa tapahtuva käänne laittaa liikkelle tarinan tapahtumat, ja löytyy siitä myös tarinan teemoja enteilevää symboliikkaa sekä eräs esine, joka toistuu tarinassa. Esineiden, tapahtumien tai paikkojen toistuminen on tärkeää.
-
Eihän tuo kolminaisuus toteudu edes useimmissa DC:n ja Marvelin julkaisuissa!
Mutta sitä kuraa tuottavat tyypit ovat jo sisällä bisneksessä. Rettelö ei kilpaile heidän kanssaan, eikä edes bisneksen parhaiden tekijöiden kanssa. Hän kilpailee sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat keskittyneet parhaaseen ideaansa, hioneet sitä pitkään, käyneet workshopeissa, luetuttaneet dialogit useilla asiantuntijoilla... kaikki mahdolliset temput. Ja Rettelö voi olla ylpeä siitä, että hän on laatinut käsikirjoituksensa samaa vauhtia kuin hän joutuisi tuottamaan matskua tositilanteessa... mutta ne kaikki kuitenkin sanovat samaa.
Joten slush pilea läpikäyvä toimittaja lähtee siitä, että kaikki kaunistelevat totuutta jonkin verran. Vaikka ottaa minkä tahansa uimamaisterin, niin altaan syvään päätyyn pudotettuna se kuitenkin räpiköi. Pitää vain pyrkiä valitsemaan se, jonka räpiköintityylissä on jotain omalaatuista.
Olen nähnyt todella taitavan piirtäjän kertovan, että hän ei ole onnistunut breikkaamaan jenkkikustantamoille. Ja hänen jälkensä on tyylin ja taidon puolesta hyvin lähellä eräitä koko bisneksen suosituimmista piirtäjistä. Ja se on oikeastaan osa ongelmaa: Ne tyypit on jo olemassa. Jos toimittaja haluaa lehteensä sen tietyn tyypin näköistä jälkeä, niin hän hankkii sen tietyn tyypin. Ei hän soita jollekin tuntemattomalle, jonka nimi ei merkitse lukijoille mitään.
Ja ammattipiirtäjä suositteli tälle kaverille, että jatkaa vain omaperäisemmän tyylin kehittämistä. Ja lisäksi, että muuttaa New Yorkiin, kuten hän itse oli tehnyt, jotta voi mahdollisimman tiiviisti läähättää toimittajien niskaan, kunnes saa tilaisuutensa.
-
Miten niin lukeminen on eri asia? Lukeminenhan on yksi tapa oppia puhekieltä.
Mutta on täysin mahdollista ymmärtää kontekstin kautta sana tai fraasi, johon ei ole koskaan aiemmin törmännyt -- ja mahdotonta tuottaa sellaista, johon ei ole koskaan törmännyt. Ja ellet ole kielinero, pystyt omaksumaan uudet sanat tai fraasit osaksi omaa kielenkäyttöäsi vasta toistuvan altistumisen jälkeen.
Ja sittenkin pitää varoa sitä, ettei omaksu niitä niin syvälle, että käyttää niitä silloinkin kun ei pitäisi. Mitä on "limsa" englanniksi? Katso ennen kuin vastaat. (http://popvssoda.com:2998/)
-
Olen nähnyt todella taitavan piirtäjän kertovan, että hän ei ole onnistunut breikkaamaan jenkkikustantamoille. Ja hänen jälkensä on tyylin ja taidon puolesta hyvin lähellä eräitä koko bisneksen suosituimmista piirtäjistä. Ja se on oikeastaan osa ongelmaa: Ne tyypit on jo olemassa. Jos toimittaja haluaa lehteensä sen tietyn tyypin näköistä jälkeä, niin hän hankkii sen tietyn tyypin. Ei hän soita jollekin tuntemattomalle, jonka nimi ei merkitse lukijoille mitään.
Pitkälti tuo varmaan pitää paikkansa, mutta monet tekijät ovat saaneet ponnistuslautansa osaksi siitä, että muistuttavat jotakin toista tekijää. Esim. Ben Templesmith napattiin Ashley Woodin jatkajaksi Hellspawniin tyylillisen samankaltaisuuden perusteella, ja uskoisin, että Makkosen Samillakin on ollut etua päästessään vuorostaan Templesmithin jatkajaksi Hatter M- sarjaan siitä, että hän käyttää samantyyppistä tekstuuriväritystä ja luonnosmaista piirrostyyliä.
Mutta totta kai hyvä editori näkee tekijän omat lahjat, eikä palkkaa kloonia, vaan kehittymässä olevan lahjakkuuden.
Tuntuu, että viime vuosina amerikkalaisen mainstream-sarjakuvan puolella tyylikirjo on vaihtelevampi - Byrne/Jim Lee -tyylin rinnalle on tullut ainakin "animaatio"-tyyli. Erityisesti Etelä-Amerikasta ja Euroopasta on tullut omalinjaisempia tekijöitä, mutta en silti koe, että uudet mahdollisuuden saavat tekijät ovat aina niitä omaperäisimpiä. Ainakin DC:n supersankarisarjakuvien puolella tyyli tuntuu olevan aika perinteinen.
Taiteelliselle laadulle onkin parempi, että kuvittajat hiovat tyyliään indie-puolella, jolloin voisi ajatella, että tyyli kehittyy luontaiseen suuntaansa, sen sijaan että yrittää puskea itseään supersankarisarjakuvamuottiin.
-
Ja sittenkin pitää varoa sitä, ettei omaksu niitä niin syvälle, että käyttää niitä silloinkin kun ei pitäisi. Mitä on "limsa" englanniksi? Katso ennen kuin vastaat. (http://popvssoda.com:2998/)
Oho! Oon aina luullu, että pop on lähes ainoastaan Brittien käyttämä sana limulle. Opin nimittäin kyseisen sanan eräältä britti tutultani, joka kutsuu limua aina popiksi. Sehän näyttää dominoivan P-Amerikassakin.
-
Rami puhuu kerrankin asiaa!
Mutta on täysin mahdollista ymmärtää kontekstin kautta sana tai fraasi, johon ei ole koskaan aiemmin törmännyt -- ja mahdotonta tuottaa sellaista, johon ei ole koskaan törmännyt. Ja ellet ole kielinero, pystyt omaksumaan uudet sanat tai fraasit osaksi omaa kielenkäyttöäsi vasta toistuvan altistumisen jälkeen.
Tuohon pitää lisätä vielä väännökset, eli taitava sanankäyttäjä osaa tehdä osuvia väännöksiä perinteisistä fraaseista. Se harvoin onnistuu muilta kuin natiiveilta tai kauan kulttuurissa asuneilta.
Suomalaisuudessa on myös se vika, että jos kustantamoon hakee kaksi tasavertaista tekijää, duunin saa se, joka on helpompi kutsua pöydän ääreen juttelemaan projektista. Palkkionmaksu ja sopimuskäytännöt - tekijänoikeuslain tulkinnat - ovat voineet tuottaa kustantajalle jo aiemmin harmaita hiuksia, joka näin ollen karsastaa muualta tulleita. Jne jne. Syitä keksii.
Pelkästään Suomesta Dark Horsellekin pyrkii/on pyrkinyt varmaan pari kourallista tekijöitä. Muista maailman maista puhumattakaan. Workshoppien, pienkustanteiden ja suosittelijoiden (talossa vaikuttavien taiteilijoiden) kautta lähestyminen on huomattavasti helpompaa. Mutta se taas vaatii sitä, mitä nykyaikana kutsutaan verkostoitumiseksi.
Siltikään en halua lannistaa, vaan päinvastoin kannustaa. Ei muuta kuin isoon peliin mukaan! Jos Dark Horsea ei kiinnosta, niin sitten pitää lähestyä jotakuta muuta. Työ on kovaa, ja palkinto tuskin kovin messevä, mutta olishan se hienoa.
-
Mutta on täysin mahdollista ymmärtää kontekstin kautta sana tai fraasi, johon ei ole koskaan aiemmin törmännyt -- ja mahdotonta tuottaa sellaista, johon ei ole koskaan törmännyt. Ja ellet ole kielinero, pystyt omaksumaan uudet sanat tai fraasit osaksi omaa kielenkäyttöäsi vasta toistuvan altistumisen jälkeen.
...ja vastaavasti vertailun vuoksi, esimes Kaurismäen leffojen dialogi on rakenteellisesti oikeaa suomea. Mutta puhuuko kukaan tuolla tavalla?
Hyvää kuvaa noista prosesseista mitä tapahtuu sai seuraamalla Paizo-roolipelifirman Superstar-kilpailuja, joissa siis Idols-tyyliin lähetettiin aluksi 200 sanan mittainen maagisen esineen kuvaus, näistä tuomaristo valitsi 32 parasta joille annettiin uusi tehtävä, näiden perusteella määrä tiputettiin 16 parhaaseen jne. Siinä sivussa tuli sitten ammattilaistasoista palautetta ja hieman kuvaa siitä mitä ne editorit oikein tekevät ja mitä katsovat.
Ensimmäisen Superstarin muuten voitti saksalainen Christine Schneider, joka erityisesti alkukierroksilla sai kuulla siitä kielestä mutta petrasi sitä puolta kisan edetessä samalla kun tarjosi huikeita ideoita toisensa perään...ja todettakoon että minusta se kieli oli ihan hyvää jo alusta lähtien, samantasoista tai parempaa kuin mitä minä kirjoitan...(mainittakoon että itse hyydyin alkukarsinnassa siihen "ihan kiva, mutta ei sitä mitä etsimme" osastoon, mikä toki on parempi kuin "huono", joita niitäkin oli, tai "et sitten vaivautunut edes lukemaan submission guidelinesia" osasto...)
Muuten sitten...Bill Willinghamin ensimmäinen sarjis Elementals lähti kuulemma liikkeelle tuollaisesta submissiosta eli ei se ainakaan joskus ole ollut mahdotonta...tosin kuulemma sen submissionin ideana oli ollut vetää hatusta kliseisiä supersankarihahmoja joiden perusteella antaisi kuvan että osaa tehdä sarjakuvaa, ja varsinaisena suunnitelmana oli tehdä jostain jo olemassaolevaan sarjaan, mutta kustantaja Comico olikin sitten pitänyt myös niistä hahmoista...mainittakoon kuitenkin että Willingham oli tätä ennen jo tehnyt runsaasti kuvituksia TSR:lle, eli oli jo alustavasti etabloitunut ammattitasoiseksi tekijäksi.
Ja toisaalta jostakin noista Marvelin hack-kirjoittajista ihmeteltiin fandomissa että miten saa jatkuvasti uusia tehtäviä ja miten oli alun perinkään päässyt sisälle bisnekseen vaikkei ollut uransa aikana tehnyt yhtään hyvää sarjakuvaa...no, oli tarpeeksi sinnikkäästi roikkunut toimituksessa ja kiusannut editoreja että oli pikkuhiljaa saanut noita filler-juttuja tehtäväksi ja oli sitä kautta etabloitunut sellaiseksi kirjoittajaksi jolle voi soittaa että nyt tarvittaisiin 22 sivua Iron Mania niin pian kuin mahdollista, varsinaisen kirjoittajan kissa kuoli eikä saa seuraavaa numeroa ajoissa valmiiksi...
...ja tosiaan, onhan niitä kustantamoja, miten olisi vaikka Oni tai Sirius tai mitä heittiä on, ja verkostoituminen kannattaa, vähintäänkin saa enemmän kuvaa siitä miten asiat toimivat ja parhaimmillaan sitten niitä kontakteja in-house-taiteilijoista tai editoreista...
-
Pienillä kustantajilla on myös usein etsinnässä mielummin kokonainen paketti (tarina, kuvitus, värit jne.) kuin vain esim. käsis. Jos en väärin muista, niin esim. Image taitaa nykyään toimia puhtaasti näin. Yksi vaihtoehto on siis lyöttäytyä jonkun piirtäjän kanssa yhteen ja lähteä tarjoamaan valmista sarjaa. Näin tulee myös sitä vuorovaikutusta ja palautetta tekemiseen, kun ei puurra vain yksin.
Jatkuvaa omaa sarjaa on kuitenkin varmaan aika utopistista saada täysin uutena tekijänä läpi millekään vähänkään isolle kustantamolle. Minisarjalähtöisenä toimii jo paljon paremmin.
-
Minun neuvoni Rettelölle olisi, että koittaa löytää esim. Kvaakista tai ulkomaisilta sarjakuvafoorumeilta tarinalleen piirtäjää, ja kun valmista sarjakuvaa on semmoiset 10-20 sivua, tarjoaa sitä pienille kustantamoille ja tuttaville luettavaksi. Sanoisin, että jenkkien isoilla kustantamoilla ei ole yhtään 22-vuotiasta tyyppiä, eikä siellä taida olla yhtään tyyppiä, joka ei puhu englantia äidinkielenään
Tätä en sano lannistaakseni, vaan rohkaisuna: ota realistisia tavoitteita! Kaikki sarjakuvakäsikirjoittajat ovat käyneet pitkän taipaleen pienillä kustantamoilla (tai elokuva/tv-puolella). Eli kehitä taitojasi rauhassa, ja sopivan yhteistyökumppanin kanssa asiat etenevät. Aloittelevalle käsikirjoittajalle on hyödyllistä nähdä prosessin kaikki vaiheet, ja valmista sarjakuvaa.
-
Juu, nykyisinhän on ehkä helpompaa kuin koskaan saada sarjakuvansa jollain tavalla julkaistuksi. Mikään ei estä julkaisemasta samaa joskus uudelleen hienommassa formaatissa, ja kerran julkaistua ideaa on huomattavasti vaikeampi varastaa. Ei sikäli että vieläkään uskoisin ideavarkaus-skenarioihin.
-
Minun neuvoni Rettelölle olisi, että koittaa löytää esim. Kvaakista tai ulkomaisilta sarjakuvafoorumeilta tarinalleen piirtäjää, ja kun valmista sarjakuvaa on semmoiset 10-20 sivua, tarjoaa sitä pienille kustantamoille ja tuttaville luettavaksi
Joo, lyöttäytyminen kuvittajan kanssa on ollut suunnitelmissani. Suomessa ei kai ole monia, joilta luonnistuu supersankari-sarjakuvien vaatima ymmärrys anatomiasta sun muusta. Olen kyllä itsekin erinomainen piirtäjä, mutten hallitse sarjakuvatyyliä - tussausta ja sen sellaista.
Sanoisin, että jenkkien isoilla kustantamoilla ei ole yhtään 22-vuotiasta tyyppiä, eikä siellä taida olla yhtään tyyppiä, joka ei puhu englantia äidinkielenään
Totta. Eikä jenkeillä ole koskaan ollut mustaa presidenttiä.
Tätä en sano lannistaakseni, vaan rohkaisuna: ota realistisia tavoitteita!
Tavoitteiden realistisuus on suoraan verrannollinen työn laatuun. Jos työni sattuu olemaan Black Horsen mielestä laadukasta ja he kiinnostuvat, on oikea valinta lähettää kässärini heille. En menetä siinä mitään. Tiedän kyllä olevani yksi haaveilija miljoonan muun joukossa niin kauan kuin kustantajan peukku ei nouse pystyyn, ja kaltaisteni viestejä lukiessani ajattelen samoin kuin te minusta. Mutta en käsitä miksi pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että työni ei varmasti kelpaa vähän isommille kustantajille. Eihän sitä voi kokeilematta tietää.
-
Joo, lyöttäytyminen kuvittajan kanssa on ollut suunnitelmissani. Suomessa ei kai ole monia, joilta luonnistuu supersankari-sarjakuvien vaatima ymmärrys anatomiasta sun muusta.
Totta. Eikä suomalaisilla ole koskaan ollut naista presidenttinä.
-
Mutta en käsitä miksi pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että työni ei varmasti kelpaa vähän isommille kustantajille. Eihän sitä voi kokeilematta tietää.
Koska se on todennäköisin lopputulos. Yrittää toki kannattaa, eikä tässä ketjussakaan päinvastaista ole kirjoitettu. Ennemminkin on yritetty antaa neuvoja, miten mahdollisuuksia päästä läpi voisi parantaa.
Julkaisujen saaminen pienten kustantamojen (tai jopa omakustanteena) kautta, verkostoituminen ja yhteistyö piirtäjän kanssa ovat kaikki asioita, jotka parantavat mahdollisuuksia. Tosiasia kuitenkin on, että Yhdysvaltain sarjakuvamarkkinat ovat todella pienet ja kilpailu on kovaa. Tämän vuoksi parhaimmat mahdollisuudet saada töitä kustantajille on erilaisten festareiden yhteydessä olevat arviotilaisuudet. Eikä se mahdollisuus silloinkaan ole kovinkaan suuri.
Verkostoitumiseen kelpaa myös osallistuminen amerikkalaisiin sarjakuvafoorumeihin. Löytyy montakin sarjakuvafoorumia, joissa tekijät keskustelevat sarjoistaan ja niissä on paljon kaltaisiasi, jotka ovat vasta pyrkimässä alalle.
-
Eihän sitä voi kokeilematta tietää.
Kokeile pois, eipä siinä muuta häviä kuin postimaksut. Ja jos nyt käy niin että joku DH:lla oikeasti lukee niitä submissioita ja että poikkeuksellinen taitavuutesi tulee ilmi ensimmäiseltä sivulta sille lukijalle ynnä niille henkilöille jotka julkaisupäätöksiä tekevät niin onnittelut (en ole käsistä tai edes synopsista lukenut, joten en tiedä onko se nerouden multihuipennus vai ihan kiva).
Jos niin ei käy ja saat monistetun "kiitos mielenkiinnosta" kirjeen tai et edes sitä, kannattaa palata tässä ketjussa esitettyihin kommentteihin ja vinkkeihin.
-
Löytyy montakin sarjakuvafoorumia, joissa tekijät keskustelevat sarjoistaan ja niissä on paljon kaltaisiasi, jotka ovat vasta pyrkimässä alalle.
Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?
Jos niin ei käy ja saat monistetun "kiitos mielenkiinnosta" kirjeen tai et edes sitä, kannattaa palata tässä ketjussa esitettyihin kommentteihin ja vinkkeihin.
Ei-kirje on jo paljon. Jollain foorumilla eräs tenava valitti, että oli saanut ainoastaan kiitos ei-viestin Joe Quesadalta. Hitto, minä olisin kehystänyt sen!
-
Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?
Minä olen ainakin tutustunut joihinkin amerikkalaisiin ja kanadalaisiin piirtäjiin (jotka pukkaavat nykyään ulos albumeja ja ramppaavat San Diegossa) olemalla aikoinaan aktiivisena postaajana heidän silloisten nettisarjistensa foorumeilla. Joskus 10v sitten yksi tärkeä motiivini aloittaa oma nettisajis oli että voisi näyttää omille suosikkinettisarjakuva-artisteille että hei, minäkin piirrän, linkittäkää plz! Pitää siis olla netissä matskua näytillä.
Käytännön hyötynä siis julkaisseet tekijät (esim. Bryan O'malley) ovat luvanneet auttaa kustantajan löytämisessä jos joskus saan jotain valmiiksi. JP Ahonen pääsi julkaisemaan Flightiin koska diggaili Kazu Kibuishin nettisarjiksia ja oli niitä Kazun saitilla kommentoimassa. Natiivi oikolukija pitää tietysti olla, siitä pitänee maksaa rahaa, se ei kai mitään herkkua ole, vaikka yksi nettisarjakuvistani (386 -sivuinen) onkin käännetty ranskaksi erään vapaaehtoisen toimesta. Tässä on tosin kysymys pikemminkin indie -markkinoista ja Onipressin kaltaisista julkaisijoista, Marvel/DC maailma on varmasti jotain aivan muuta. Mutta yhtä kaikki, jos ei ole omaa matskua netissä luettavana niin kai se on aivan hillittömästi vaikeampaa.
-
Digital Webbingin sivulla oli ainakin yhteen aikaan. Toki moni niistä oli sellaisia, jotka teki juttuja DW:lle. Yhdessä vaiheessa pyörin yhdellä tussaussivustolla (se alkoi Yahoon ryhmänä, mutta siirtyi sitten tavalliseksi foorumiksi). Siellä oli sekä pitkään tehneitä tunnettujakin nimiä (esim. Bob McLeod), uusia ja aloittelevia tekijöitä sekä sellaisia, jotka yritti vasta saada ekaa hommaansa. Sivu oli siitä hyvä, että siellä kaikki harrastajista pitkän linjan ammattilaisiin antoivat hyvää palautetta ja välillä tehtiin juttuja yhdessä. Harmi vaan, että en muista foorumin nimeä. Inklings tai jotain tulee mieleen, mutta se saattoi olla ihan muu.
Sitten on tietty just noi nettisarjojen foorumit ja kustantajien foorumit, joissa pyörii kustantajien toimittajia ja tekijöitä.
-
Koska se on todennäköisin lopputulos.
Totta kai on. Mutta mistä lähtien se on estänyt ketään? Häviäminen on lotossa todennäköinen lopputulos, mutta monet lottoavat, ja jotkut voittavat. Ja toisin kuin lotossa, taiteessa ei onneksi tarvitse luottaa pelkkään sattumaan.
-
Uskoakseni tämä pätee myös sarjakuvien julkaisemiseksi saamiseen. Muiden medioiden markkinoinnissa ainakin tullut selväksi että melkein ainoa asia millä on merkitystä on ensimmäisellä lyhyellä kuvauksella ja parilla nätillä kuvalla. Vaikka taustalla olisi maailman paras käsikirjoitus ja jossain tarinan kätköissä olisi mitä oivaltavin koukku niin oikeasti ihan ensimmäisellä parilla rivillä on eniten vaikutusta kiinnostaako teos.
Ellei edellisen kappaleen pituinen kuvaus ole riittänyt myymään sarjakuvaa kustantajalle niin uskoisin että julkaisumahdollisuudet ovat jo tippuneet monta prosenttia.
Joidenkin kirjakustantamoiden sivuilla olen myös nähnyt ohjeen kirjoita miten tätä teosta markkinoitaisiin. Miksi se myisi.
Käsikirjoituksen roolin näkisin sitten enemmän todisteena että nämä lupaukset osaa myös toteuttaa.
Jos iso julkaisia hakee piirtäjää tai käsikirjoittajaa niin silloin varmasti auttaa se että on lähettänyt heille parikymmentä eri teosta niin että on jäänyt heidän mieliinsä mutta jos tuntematon tekijä haluaa jonkun tietyn sarjakuvansa julkaistavaksi isolle julkaisijalle niin teoksen on myytävä itsensä heti eikä sivulla viisi.
Myyntipuheen täytyy olla myös sellainen että sen voi pitää silloin kun saa sen 5 minuuttisen siellä sarjismessuilla jonkun julkaisijan kanssa.
Nämä ajatukset tulevat toki enemmän tietokone pelien julkaisijan saamisen puolelta jossa parilla täysin feikillä screenshotilla on paljon isompi vaikutus julkaisuksi tulemissen kuin loistavalla peli designilla ja yksi merkittävä uusi feature on paljon tärkeämpi kuin se että millaista huttua muu peli on.
Toinen tie on saada teos julkaistuksi jotain kautta jolloin se saa kokonaisuutena myydä itse itsensä lukijoille. Mutta silloin todennäköisesti joutuu tekemään myös markkinointia itse.
-
Nyt kun tuli puheeksi, niin mitkä olisi parhaita foorumeita joilta voisi löytää aloittelevia piirtäjiä (USA tai UK), eikä pelkkiä unelmoivia faneja?
Ei-kirje on jo paljon. Jollain foorumilla eräs tenava valitti, että oli saanut ainoastaan kiitos ei-viestin Joe Quesadalta. Hitto, minä olisin kehystänyt sen!
Joo, ja jos saa yksityiskohtaisempaa palautetta kuin sen monistetun kirjeen niin silloin on jo joulu :)
Nettifoorumeista joihin itse olen tutustunut, mainitsin jo Paizon joka on roolipelifirma mutta kuitenkin sen verran lähiala että kannattaa vilkaista, ja hienoa on että toisaalta kyseessä on ihan oikea firma josta useampi ehnkilö saa elantonsa mutta toisaalta ovat pysyneet hyvin läpinäkyvinä, niiden sivustolla keskustelevat kaikki firman CEO:sta lähtien...
Sequential Tartin artikkelipuolella tulee yhä tasaisesti juttua mutta keskustelupalsta on aika hiljainen nykyään...mutta siellä on vuosien varrella ollut paljon hyvää keskustelua ja artikkeleja. Enemmän indie-painotteinen mutta on siellä kaikkia osa-alueita käsitelty.
Gay League of American postilista on yhä aktiivinen vaikken olekaan siellä paljoa viime aikoina lukenut, kun en tällä hetkellä seuraa noita uudempia amerikkalaisia niin suurin osa keskustelusta menisi joka tapauksessa ohi (ja se listan mailivolyymi on aika iso). Mutta kuitenkin siellä löytyy väkeä vähän kaikilta aloilta, lukijoita, myyjiä, tekijöitä ja toimittajia indiestä DC-Marvel-tasolle.
Opettavaisia molemmat, ja kun nuo ovat määrittäneet kohderyhmänsä eri tavalla kuin jonkun tekijän tai kustantajan mukaan niin niiden kautta on saanut käsitystä amerikkalaisen sarjiskentän eri alueista...
-
Mistä muuten johtuu, että sarjakuvakäsikirjoittajan - ja samalla piirtäjän, tussaajan ja värittäjän - työnkuva on vakiintunut sellaiseksi, että uutta tarinaa pitää kokoajan pukata lehtimuodossa? Miksei sarjakuvaa voisi tehdä samalla mentaliteetillä kuin elokuvaa tai kirjaa?
Graphic novel-tyyppinen sarjakuva on tietysti ollut nousussa jostain 80-luvulta lähtien, mutta nekin ovat usein aluksi ilmestyneet lehtinä ja sitten nidottu/liimattu samojen kansien sisään.
Johtuuko sarjakuvan vakiintuminen lehti-formaattin pienestä yleisöstä ja epävarmasa menekistä? Onko kirja-formaatti liian suuri taloudelllinen riski?
-
Moi kaikki! Oon uusi täällä.
Mulla on supersankari-sarjakuva tekeillä, ja olen tässä miettinyt, että ennen kuin alan tarjoamaan kässäriä kustantajille rapakon taakse, olis hyvä saada palautetta työstäni. Kysymys kuuluu: mistä saisi asiantuntevaa kritiikkiä ilman pelkoa siitä, että ideani varastetaan?
Jos haluat palautetta nimenomaan kirjoittajana, mikä sua estää tekemästä lyhyitä näytekäsiksiä samalla tyylillä jostain toisesta aiheesta.
Kyllä me senkin perusteella osataan täällä sanoa osaatko yleensä kirjoittaa sarjakuvaa. Piirtäjänä mua ei käsikirjoituksessa niinkään kiinnosta mitä tarinassa tapahtuu, vaan tekniikka, jolla ne tapahtumat piitäjälle kerrotaan.
Johtuuko sarjakuvan vakiintuminen lehti-formaattin pienestä yleisöstä ja epävarmasa menekistä? Onko kirja-formaatti liian suuri taloudelllinen riski?
Johtuu. On.
Nimenomaan tekijöille kaupallisen sarjakuvakirjan tekeminen ammattimaisesti kokopäivätyönä on hirvittävä taloudellinen riski. Tekijätiimi tekee velaksi töitä kuukausia , jopa vuosia. Rahaa tulee, jos tulee, monasti vasta, kun kustantaja alkaa tilittää provikoita julkaisua seuraavan tilikauden lopussa .
-
Graphic novel-tyyppinen sarjakuva on tietysti ollut nousussa jostain 80-luvulta lähtien, mutta nekin ovat usein aluksi ilmestyneet lehtinä ja sitten nidottu/liimattu samojen kansien sisään.
Onhan se kannattavampaa, kun saa myytyä saman tarinan kolmeen kertaan. Ensin lehtenä, sitten tradena ja lopuksi vielä kovakantisena.
Aloittelevalle, ulkomaiselle tekijälle voi jopa olla järkevää tehdä suoraan omakustanteinen trade, ja myydä sitä sarjakuvamessuilla Jenkeissä. Sitä kautta teokselle voi saada paikallisen levittäjän, ja sittemmin päästä isommalle kustannustalolle töihin. Ja jos ei, teosta voi ainakin lähetellä näytteenä uusien ehdotusten ohessa.