Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Markku Myllymäki 23.06.2004 klo 10:44:15
-
Tällä palstalla on viime aikoina aika paljon keskusteltu siitä, mitä julkaistaan, mitä lopetetaan ja mitä pitäisi julkaista. Minulla on ehdotus.
Olen seuraillut tätä sarjakuvamaailmaa suht aktiivisesti kolmisen vuosikymmentä ja melkoista laidasta laitaan loikkimista on ollut. Sarjakuvamarkkina on tänään pirstaleisempi kuin koskaan ennen ja näyttää siltä että yksittäiset nimikkeet eivät kauan potki. Tilaa ei ilmeisesti ole äärettömälle määrälle sarjakuvaa (toisin kuin 90-luvulla uskottiin...). Sarjakuva elää nyt melko vaikeaa kautta, 90-luvun juhlien jälkeen näyttää tulleen melkoinen krapula.
Aikojen saatossa ilmestyi monia sellaisia julkaisuja kuin Ruutu, Non-stop, Tapiiri ja Kylmä metalli. Heavy Metal kuuluu sarjaan vaikka onkin englanninkielistä tuontisarjakuvaa. Näissä idea oli kerätä hyvää sarjakuvaa eri tekijöiltä ja julkaista sitä säännöllisesti (yleistys, mutta ei puututa siihen).
Nyt kysyn ihan vaan mielenkiinnosta -- eikö nyt voisi kokeilla tällaista laatusarjakuvaa kokoavaa lehteä, jossa ei tietenkään tällä kertaa tarvitsisi keskittyä vain eurooppalaiseen sarjakuvaan vaan ottaa myös amerikkalaista ja japanilaista sisältöön harkinnan mukaan...?
Tämmöinen lehti voisi kestää ajan hammasta paremmin kuin jokin yhden kustantajan tuotoksiin keskittyvä lehti.
Jos asia on julkaisuna mahdoton (esim. jos alkuperäiskustantajat estävät julkaisemasta tällaista sekoitusta), haluaisin ymmärtää miksi.
Tänä päivänä sarjakuvaharrastajalla on kahtia jakautunut tilanne sarjakuvan hankinnassa. Joitakin harvoja Helsingin seudun liikkeitä lukuun ottamatta tarjonta kotimaassa on vähäistä ja laadullisesti kovin vaihtelevaa. Toisaalta Internetin kautta tilaaminen on englantia taitaville suhteellisen helppoa. Amerikkalaisten lehtien saatavuus netin kautta on hyvä. Mutta muut kieliryhmät ovatkin eri asia. Kovin moni ei osaa ranskaa, italiaa, espanjaa jne.
Mutta tällainen kokoomalehti saattaisi tuoda tavaraa muista kieliryhmistä ja julkaista myös sellaista materiaalia, jonka saatavuus on englannin kielelläkin huono. Siis out-of-print materiaalia tai vähemmän tunnettua.
Mielipiteitä?
-
Hmmm... tulee mieleen yksi lehti, jonka tilasin, mutta se ei koskaan ilmestynyt.
-
Tää on vaikea, vaikea jutttu. Tuonkaltaisen lehden pusaaminen ja markkinointi kysyy many dollah, many dollah. Antologia-albumit eivät puolestaan menesty, syystä kuin toisesta, menestyväthän Greatest Disco Hits -levyt musiikkipuolella kyllä.
-
Jos asia on julkaisuna mahdoton (esim. jos alkuperäiskustantajat estävät julkaisemasta tällaista sekoitusta), haluaisin ymmärtää miksi.
Optimismi on toki hyvästä, Markku, mutta alaa seuranneena muistanet, että tätä yritettiin viimeksi vuonna 2002 ... tai jos et, niin Timo Ronkainen muistuttaa (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=329).
Epäonnistumisen syistä onkin sitten monia mielipiteitä.
-
Tuonkaltaisen lehden pusaaminen ja markkinointi kysyy many dollah, many dollah. Antologia-albumit eivät puolestaan menesty, syystä kuin toisesta, menestyväthän Greatest Disco Hits -levyt musiikkipuolella kyllä.
Ihmistyövoiman käyttö on kallista ;D . Mutta uskoisin että se voisi olla silti kannattavaa. Muistetaan nyt kuitenkin että tämä on Suomi -- missä muualla maailmassa esim. Aku Ankka on sellaisessa statuksessa kuin Suomessa? Kyse on siitä, saadaanko muutkin liikkeelle kuin pitkäaikaiset harrastajat. Sitten voidaan julkaista mokomaa 50 vuotta. :D
Tämä on idea. Se voi olla huono. Ehkä nykyaika vaatii, että lehdellä on taustalla tietokonepelejä, elokuvia ja tv-sarja, ennenkuin kannattavuus löytyy. Jotenkin kuitenkin uskon, että sarjakuva voi elää omilla ehdoillaankin. ;)
-
Optimismi on toki hyvästä, Markku, mutta alaa seuranneena muistanet, että tätä yritettiin viimeksi vuonna 2002 ... tai jos et, niin Timo Ronkainen muistuttaa (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=329).
Epäonnistumisen syistä onkin sitten monia mielipiteitä.
En tiennyt mitään tuosta 2002 touhusta. Tuo nyt oli sitten suorastaan selkeä analyysi koko homman mahdottomuudesta. Koomista kuinka tietokonepelejä on yritetty edes änkeä samaan lehteen. Hyvä tietää että yritetty on ja paljon kunnioitusta yrittäjille. :)
Huvittavaa kuinka rahoitus on aina se mihin kaikki karahtaa -- mutta tämä on minulle tuttua työelämästä, joka ei liity mitenkään sarjakuviin. Excel-ekonomi rulettaa ja muut kyykkyyn. :(
Sarjakuva on taas yksi ilmiö joka syrjäytyy, ei niinkään siksi, että siinä itsessään olisi jotain vikaa, vaan siksi, että suuret joukot ohjaillaan rahalla aina takaisin niiden asioiden pariin mistä ekonomia sanoo, että rahan tällä quartaalilla pitää tulla. >:(
Huokaus. Joskus minä piruuttani kustannan oman lehden, ihan ilkeyttäni. Mutta ei nykyisellä rahatilanteella. 8)
-
Sisällön pitäisi olla aika monen massussa sulavaa, eli tavallisen lukijan silmin kovin erikoisella sisällöllä ei laajaa lukijakuntaa saa kerättyä...
Mukana saisi olla myös jotain laajalti tunnettuja nimiä, vaikkapa rakastamaani Blueberryä... ;)
Ja sellaista Non Stop-jatkosarjameinikiä ei ainakaan kannata rakentaa.
-
Tälläisen lehden tekeminen on nykyisin hankalaa monesta syystä. Lehdessä tulisi olla laajalta alueelta tekijöitä, osan pitäisi olla tunnettuja nimiä ns. vetonauloja, osan ennestään tuntemattomia. Lehdellä pitäisi olla kumminkin joku punainen lanka, jokin tekijä joka luo lehdelle imagon ettei siitä tulee pelkkää sillisalaattia. Sitten juttujen pitäisi olla kokonaisia eikä jatkosarjoja, koska irtonumero-ostajille tälläinen on vain riesaksi. Hintakin pitäisi vielä pitää kohdallaan. Kunnianhimoinen idea mutta vaatii paljon rahkeita toteuttaa, tai edes yrittää toteuttaa. Jonkinlainen teemanumero systeemi voisi toimia. Juttujenkin pitäisi olla sen verran erikoisia että pitkänlinjan harrastajat kiinnoistuisivat ja sen verran helposti sulavaa että satunnaisostajatkin kiinnostuisivat.
Joku kustantamo toki voisi tehdä kokoomasarjan jossa olisi sarjakuvia laidasta laitaan. Uusien tekijöiden palkkaamisen kynnys olisi ehkä matalampi kun voisi julkaista varmojen nimien imussa.
Mene ja tiedä. Nostan hattua jos joku edes yrittää moista.
-
Lehdessä pitäisi nimenomaan olla jatkosarjoja. Muuten yksittäisten irtonumeroiden myyntimäärät voisivat vaihdella hurjasti. Pitää pakottaa jengi tilaamaan lehteä. Jatkosarjojen jaksojen pituutta voi sitten miettiä erikseen.
No, mitä tässä horisemaan, tällainen läpykkähän ei kannata täällä pohjoisessa.
>:(
-
No, mitä tässä horisemaan, tällainen läpykkähän ei kannata täällä pohjoisessa.
Eipäs tipauteta ennen kuin nuolaistaan! Lukijat äänestävät rahoillaan, eli pistätte vaan kaikki säästönne peliin ja kun jokainen n. 400 kvaakkilaisesta ostaa kerralla 10 numeroa niin ollaan jo kannattavuusrajan liepeillä.
No, naaburmaissamme menestyvät lähinnä Hubasarjat-tyyliset strippiantologialehdet... Ei oo enää Epixiä ja muita Horst Schröderin julkaisuja (jotka painettiin Suomessa, muuten).
-
Eipäs tipauteta ennen kuin nuolaistaan! Lukijat äänestävät rahoillaan, eli pistätte vaan kaikki säästönne peliin ja kun jokainen n. 400 kvaakkilaisesta ostaa kerralla 10 numeroa niin ollaan jo kannattavuusrajan liepeillä.
Onko 4 000 tosiaan kannattavuusraja valtakunnalliselle lehdelle? Kuulostaa isolta, mutta mittakaavan pitää tietysti kulujen kanssa olla iso. Hullunkurista, romaaneilla lienee samantapainen raja.
Omakustannepuolellahan 10 % tuosta lienee jo miltei mahdottomuus (mutta tietysti omakustannepuolella ei ole samaa massaviehätystä muutenkaan (perustelu: ostin tuossa juuri 60 eurolla omakustanteita ja jälki ei kyllä vakuuta varmasti ei-harrastajaa)).
...ja sitten jos ajattelee piirtäjää ja käsikirjoittajaa... Ei ihme että kaikki sarjakuva tulee suurilta markkina-alueilta. Jos sarjislehteä myydään tuommoiset neljännesmiljoona kipaletta, siitä riittää jaettavaa vähän eri tavalla! ;D
-
Joku kustantamo toki voisi tehdä kokoomasarjan jossa olisi sarjakuvia laidasta laitaan.
Jalava yritteli Suuri Sarjakuvakirja kirjasarjallaan (kolmeko niitä tuli vai neljä). Esikuvana oli muinoin 70 -luvulla ilmestynyt saman niminen kirja, jossa oli kylläkin vain sanomalehtisarjoja.
enää Epixiä ja muita Horst Schröderin julkaisuja
Mitäköhän Schröder mahtaa tätä nykyä puuhata? Tuliko bankrotti?
timo
-
Uudet markkinoille yrittävät lehdet ovat nyt lähes järjestään epäonnistuneet.
Miten kävi Dylan Dogille?
Julialle?
Magic Fantasylle?
Transformerseille?
Huomasiko kukaan, että Pecos Billiäkin tuli uusintapainoksina kaksi lehteä ulos? Ei sekään vanha suosikki enää suomalaisia innostanut.
Veikkaan, että pitkäikäisistä lehdista Mustanaamio vielä muutaman vuoden sisällä kuolee Suomesta pois vaikka se Ruotsissa jatkaakin ikuisesti.
Vaan yksi menestystarina on ja uusi kohderyhmä!
W.I.T.C.H. Kyllä joskus tärppää (ellei sitten noitakonsteilla ole osuutta asiaan).
Dylan Dog silti harmittaa...
Mitä siihen Blueberryyn tulee, niin kuinkahan monta eri kustantajaa kyseisellä kovasti Belmondon näköisellä herralla on meillä ollut? Onneksi joku aina yrittää. Ja pieni ihme on, että saimme Luupäät suomeksi. Kiitos siitä.
-
Lehdessä pitäisi nimenomaan olla jatkosarjoja. Muuten yksittäisten irtonumeroiden myyntimäärät voisivat vaihdella hurjasti. Pitää pakottaa jengi tilaamaan lehteä. Jatkosarjojen jaksojen pituutta voi sitten miettiä erikseen.
Optimi voisi olla, että lehdessä olisi aina yksi kokonainen albumin mittainen sarja sekä jatkosarjoja 4-5 kpl noin 10 sivua kutakin. Tällöin jatkosarja kestäisi 4-6 numeron verran. Ilmestymistahti olisi kerran kuukaudessa. Sivumäärä olisi noin 100 sivua elikkä lehti vastaisi kooltaan Heavy Metal:ia.
Ja hyvä varmaan olisi, jos lehteä pystyisi samalla julkaisemaan ainakin ruotsiksi.
-
Olisipa kiva tietää kuinka moni Kvaakkiin rekisteröityneistä tilas UusiRuudun. Ja vastaavasti (Markun "tietämättömyydestä" pääteltynä), kuinka moni missasi sen täysin.
Ehkäpä tosiaan tulos olisi ollut toinen, jos mainoskamppanja olisi ollut parempi... Minäkin sain tietää siitä kai vaan sarjisfestareiden kautta, kun siellä jaettiin tilauslappuja.
-
Veikkaan, että pitkäikäisistä lehdista Mustanaamio vielä muutaman vuoden sisällä kuolee Suomesta pois vaikka se Ruotsissa jatkaakin ikuisesti.
Egmontin sivuilla oli aiemmin lehtien painosmäärät, nyt niitä en enää löytänyt. Mustiksella painos oli selvästi pienin, 5000 kpl, kun esim. Hämiksellä se oli 10 000. Tuo ei tietenkään kerro paljonko lehteä oikeasti on myyty, mutta jotain suuntaa varmastikin.
-
Minusta Markku vastasi kysymykseensä jo ensimmäisessä viestissään:"Sarjakuvamarkkina on tänään pirstaleisempi kuin koskaan ennen"
Ei tästä voi pelkästään syyttää kustantajia kyllä markkinavoimilla, eli kuluttajilla on myös sanottavansa tähän. Ei monikaan halua ostaa (edes kannatuksen vuoksi) lehteä, josta esim. puolet on omasta mielestä kökköä, tai vaikkapa sarjaa jota (syystä tai toisesta) inhoaa. Nykyään kun on ihmisillä kehittyneet maut ja halutaan myös ilmaista selvästi se, että homma ei miellytä. Jos lehdessä esimerkiksi olisi mukana 10%mangaa niin siitä kyseisen lajin vastustajat saisivat "syyn" olla sitä hankkimatta. Tuo siis vain esimerkkinä.
Muistaakseni tästäkin aiheesta on jo keskusteltu aiemmin Kvaakissa, en nyt jaksa kaivaa sitä juttua esiin. Ja muistaakseni myös silloin liitin kommenttiini linkin pari vuotta sitten kirjoittamaani artikkeliin:
http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=21
Olen myös sitä mieltä, että ne jotka haikailevat muinaisen Sarjiksen (henkiinherättämisen) perään eivät ota huomioon sitä, että ajat ovat 30 vuodessa hieman muuttuneet.
-
Minusta Markku vastasi kysymykseensä jo ensimmäisessä viestissään:"Sarjakuvamarkkina on tänään pirstaleisempi kuin koskaan ennen"
Joo, kyllä harkinnan jälkeen totesin saman, ei tässä kannata haikailla vanhoja.
Mutta oikeasti haluaisin silti uskoa sarjakuvaan mediana. Minä en rehellisesti usko että sarjakuvamarkkinan pienentyminen on suoraan seurausta yleisön mielenkiinnon laskusta sarjakuvaa kohtaan. Myönnetään, että suurella yleisöllä on aina vaan enemmän asioita, joista kiinnostua. Mutta sarjakuvalla on kuitenkin oma asemansa, eikä nykyhetken tarjonta (minun mielestäni) vastaa kysyntää.
Suomennettuna: hyvin käsikirjoitetulle, piirretylle, toimitetulle ja painetulle sarjakuvalle olisi uskoakseni enemmän kysyntää kuin nykytilanne antaa ymmärtää.
Valitettavasti monet noista neljästä näyttävät mättävän suuressa osassa tarjontaa, joten tämä ei ole helposti testattavissa. ::)
-
Ei monikaan halua ostaa (edes kannatuksen vuoksi) lehteä, josta esim. puolet on omasta mielestä kökköä, tai vaikkapa sarjaa jota (syystä tai toisesta) inhoaa.
Ostin Mustanaamiota sen kakkossarjojen takia. Camelot 3000 ja Tom Strong. TS:ia oli yleensä vain muutama sivu per lehti, joten yli puolet lehdestä oli sellaista, jota en lukenut. Mutta taidan olla poikkeus.
Suomennettuna: hyvin käsikirjoitetulle, piirretylle, toimitetulle ja painetulle sarjakuvalle olisi uskoakseni enemmän kysyntää kuin nykytilanne antaa ymmärtää.
Nyt vielä kaikki olisivat samaa mieltä siitä, mikä on hyvin kirjoitettua tai piirrettyä. ;)
-
Onko Disney-kokoelmasi täydellinen?
Sarjakuvalehtiä, joiden ehkä ette ole huomanneet ilmestyvän:
Visukintun Kielikylpy, ilmestymistiheys 1 krt/v
Aku Ankan Ristikkolehti, ilmestymistiheys 1 krt/v
Tiedot lehtipisteen (www.lehtipiste.fi) -sivustolta.
Sivustolla on muuten Pecos Bill vielä ilmestyvien lehtien joukossa:
"Texasin tarumainen sankari suoraan 50-luvulta! Susiemon preerialla kasvattama Pecos Bill osasi susien kieltä. Hän oli rohkea, peloton ja voimakas. Hän oli oikeamielinen ja monessa taitava mies, preerian kiistaton lassokuningas, jonka vaiheet ja seikkailut saamme lukea uudelleen kuukausittain ilmestyvän sarjakuvalehden sivuilta.
kieli suomi
ilmestymistiheys 9 krt/v
jakelukoodi 672980
hinta 5.00 €
numero 02 ilmestynyt 27.6. poistuu 4.8."
Sarjakuvalehtien tulevaisuus on todennäköisesti tyttöjen. Ostavat lukijat määräävät sen, mitä kustantajat markkinoille laittavat. Lehtihyllyllä on yhä enemmän pikkutytöille ja teinineitosille suunnattuja sarjakuva-, harrastus- ja elämäntapalehtiä. Pojille suunnatut lehdet näyttävät keskittyvän peleihin ja tietokoneisiin.
Ehkä se hyvää sarjakuvaa sisältävä lehti voisikin löytyä tästä kuluttajasegmentistä, lukuharrastuksen parissa viihtyvistä tytöistä. Miksei Suomen markkinoilla ole DC-spesiaalia, jossa seikkailisivat Robin: The Girl Wonder, Catwoman, Wonderwoman, Birds of Prey ja vielä vaikkapa Teen Titans.
Ehkä me "jätkät" emme tätä tulevaisuuden trendia vielä oikein osaa ymmärtää... Edellä mainitut sankarittaret kelpaisivat minulle kyllä paremmin kuin loppuun asti veivatut Batmanin syntytarinat ja muut vastaavat.
-
Ei Catwoman ole mikään tyttöjen sankari!!! O tempora o mores... :o
Kyllä sitä voi pojatkin lukea, etenkin kun kyseinen julkaisu on juuri tälläkin hetkellä aivan järjettömän laadukas, eikä ihme kun ruorissa on Ed Brubaker.
Ja kyllä, minäkin ostelen silloin tällöin Mustista vain ja ainoastaan kakkossarjojen takia.
Keräilenhän minä vanhoja Teriksiäkin vain kakkossarjojen (Batman ja Oikeuden Puolustajat) vuoksi.
Taidan olla aika friikki :P
-
Halle Berry tilittää uudessa Empire-lehdessä, jotta faanien ei pidä hätkähtää vaikka tulevassa Catwoman -elokuvassa ei Bätmäniä näy ja asukin on erilainen kuin Michelle Pfeifferillä viimeks. Kash, Kissanaisia onkin maailmalla peräti yhdeksän kibaletta ja jokaisella on oma syntytarinansa! Elippä "fanit voivat yhä olla rauhassa Selina Kylen ja muiden kissanaishahmojen suhteen".
Eli vielä seitsemän elokuvaa on Kissanaisista tekemättä, jos henkeä riittää.
-
Ei Catwoman ole mikään tyttöjen sankari!!! O tempora o mores... :o
MOT. Ideahan siis toimii.
Markkinoidaan "mimmeille" sellaista tuotetta mistä "jannutkin" tykkää. Nahka-asut ja kissanhäntäruoskat ja teinityttörobinit voisivat tuoda myös muita uusia lukijoita... kaikki ovat tyytyväisiä ja levikki olisi hurja.
Lehti vain siihen W.I.T.C.H.-lehden ja mangan väliin R-kioskille kivalla kannella varustettuna. Vaikkapa
(http://www2.warnerbros.com/dckids/img/display/jun04/lrg_ttgo8.jpg)
http://www2.warnerbros.com/dckids/img/display/jun04/lrg_ttgo8.jpg
Jos joku kustantaja lukee tätä palstaa, idea tyttöjen supersankarilehdestä on vapaasti toteutettavissa.
Ja jos vanhoja muistellaan...
Non Stopin levikki oli muistaakseni aikoinaan Suomessa itse asiassa aivan asiallinen. Kustantaja vain olisi halunnut enemmän tuottoa panokselleen ja päästä Aku Ankan huikeisiin lukemiin. Lehteen ja albumeihin törmää vieläkin jatkuvasti divareissa ja aikoinaan hyllyt suorastaan pursusivat niitä. Nyttemmin on kyllä Non Stopin vuosikerrat jo arvossaan ja syystäkin.
Muistatteko vielä, mikä oli Pirkaleen lemmikkivuohen nimi?
-
Esmeralda.
-
Egmontin sivuilla oli aiemmin lehtien painosmäärät, nyt niitä en enää löytänyt.
On ne vielä siellä, PDF-tiedostossa tosin. Tässä poimittuna:
LASTEN LEHDET (Tytöt/Pojat 4-12 vuotta)
Bamse: 6.000 kpl / 18 nroa vuodessa
Karvinen: 18.000 kpl / 12 nroa vuodessa
Muumi: 24.000 kpl / 12 nroa vuodessa
Puuha-Pete: 14.000 kpl / 12 nroa vuodessa
POIKIEN LEHDET (Pojat 7-15 vuotta)
Digimon: 15.500 kpl / 6 nroa vuodessa
Mega: 7.000 kpl / 6 nroa vuodessa
Mustanaamio: 4.500 kpl / 26 nroa vuodessa
Ryhmä-X: 8.000 kpl / 6 nroa vuodessa
Spiderman: 10.000 kpl / 12 nroa vuodessa
TYTTÖJEN LEHDET (Tytöt 5-15 v.)
Barbie: 18.500 kpl / 13 nroa vuodessa
Girls: 12.000 kpl / 13 nroa vuodessa
Hevoshullu: 17.000 kpl / 26 nroa vuodessa
KLASSIKKOMEDIAT
Korkeajännitys: 11.000 kpl / 8 nroa vuodessa
Tex Willer: 16.500 kpl / 26 nroa vuodessa
Madin ja Myrkyn tietoja ei kyllä löytynyt.
Tässä vielä muiden kustantajien tietoja www-sivuilta poimittuna:
SanomaMagazines
Aku Ankka: Levikki 295.033 (LT-levikki 2003) / 52 nroa vuodessa
Nalle Puh: Levikki 52.213 / 12 nroa vuodessa
Prinsessa: Levikki 31.585 / 12 nroa vuodessa
Roope Setä: Levikki 67.035 / 12 nroa vuodessa
W.I.T.C.H.: Levikki 18.989 / 12 nroa vuodessa
Yhtyneet Kuvalehdet
Tom&Jerry: Levikki 9243 (LT 2003), 12 nroa vuodessa
Tilt: painos 30 000 kpl, 10 nroa vuodessa
-
Ha haa! Näyttää Yhtyneet päässeen tolla Tiltillä siihen, mihin Uudellaruudulla pyrkivät. Ainakin painosmäärässä. Kuten taisin jossain todeta, onhan se komeampi lakkauttaa tuollainen Tilt kuin joku sarjakuviin keskittyvä lehti. Ja mistä sitä tietää, ehkä aika ei vaan ollut vielä kypsä. Kehityksen kehittymisestä on täällä puhuttu. Ehkäpä jo 5 vuoden päästä vaikka Juba perustaa sen lupaamansa lehden - Who knows!?
Markku: "Mutta oikeasti haluaisin silti uskoa sarjakuvaan mediana."
Tällähän ei ole mitään tekemistä sarjakuvalehtien kannattavuuden kanssa. Ajat muuttuvat samoin julkaisut ja se missä sarjakuvaa näkyy! Ei sarjakuva kuole (tai edes ole kitulias).
Markku: "Minä en rehellisesti usko että sarjakuvamarkkinan pienentyminen on suoraan seurausta yleisön mielenkiinnon laskusta sarjakuvaa kohtaan."
Sarjakuvamarkkinaa ei meillä ole mitattu sen paremmin levikkeinä kuin rahallisestikaan. Ainoastaan nimikkeiden määrän kehitystä voi tutkailla (sekin on minusta turhaa niin kauan kun asiaa ei suhteuta albumituotannon määrään). Niin että mututietoa tässä pyöritelllään.
Markku:
"Suomennettuna: hyvin käsikirjoitetulle, piirretylle, toimitetulle ja painetulle sarjakuvalle olisi uskoakseni enemmän kysyntää kuin nykytilanne antaa ymmärtää."
Kuka nämäkin määrittelee. Julkaisut vertautuvat aina omana aikanaan saatavissa olevaan. Uskallaan väittää, että jukaisut ovat huomattavasti paremmin toimitettuja ja muillakin mittareilla (varsinkin painojälki...) laadukkaampia kuin vaikkapa 1970 tai -80 -luvun lehdet.
Ydinkysymys voisi olla siinä, milloin aletaan vaatia ylilaatua, sitä viimeistä 10 prosenttia, jonka saavuttamiseen kuluu esim. 50% työajasta?! Kysehän on kumminkin kertakäyttöviihteestä (paino viimeisen sanan molemmilla osilla!).
-
Ken elää, hän näkee. Ensi vuosi kaiken muuttaa voipi. Viime kädessä on kyse siitä, mitä lehtiä kansa ostaa ja mistä. Tässä olen juuri kaksi päivää huhkinut yötä myöten Vammalan vanhojen kirjojen päivillä ja siinä sivussa kuullut vaikka mitä kommenttia sarjakuvista ja liepeiltä.
Asiakas: "Oletko sinä se B. Virtanen?"
Minä: "Ei, minä oon enemmänkin Murikka."
Työtä on tehtävä, koulussa on käytävä.
-
Ostin minäkin Agentti X9 - lehtiä, vaikkei kaikki sisältö miellyttänytkään. Pääasia, että lehdestä löytyi se yksi Modesty - , Rip Kirby- tai Garth - tarina.
-
Niin että mututietoa tässä pyöritelllään.
Niinpä. Mutta kun ei muuta käteen saa. ;D
Yhtä kaikki. Tässä pätee se sama sääntö kuin kaikessa muussakin -- 90 % mistä tahansa on roskaa.
Minua vain kiusaa se, että julkaistaan lähinnä roskaa (tämä on minun subjektiivinen näkemykseni, mutta silti uskallan sanoa näin). Siis kaupallinenkin julkaisu. Kun katselee tyypillistä lehtihyllyä, on vaikea nähdä, kenen sitä kaikkea luullaan ostavan.
Omakustanteesta en uskalla tässä edes puhua, sillä vaikka muutamaa julkaisua seuraan innokkaasti, suurin osa siitä ei kyllä voi innostaa suurta yleisöä. Tämä on enemmänkin suurehkon Tamperelaisen divarinpitäjän suusta (hän myy omakustanteita lähinnä asian kannatuksesta, mutta totesi taannoin että takkiin niistä tulee).
Kävin Helsingissä Goodfellowsissa ja ostin 450 ekellä sellaista kamaa, jota Tampereelta ei (suomeksi tai edes ulkomaan kielellä) saa. Ergo, iso osa harrastajista ei edes saa käsiinsä laatukamaa. En oikein usko että harrastajat ympäri Suomenniemeä laukkaa Helsingissä kerran kuussa tai ostaa kaiken netistä (kyllä se vaan tavallinen kuluttaja halunnee plarata lehteä, ei se netissä näkyvä kansikuva riitä).
Noh, turhaan tässä mesoan. Tuntui vain hyvältä keskustelunaiheelta, ja kyllä minä tästä uusia asioita opinkin. ;D
-
Kustantajat eivät missään nimessä saa päätöksiään tehdessä kuunnella sarjakuvafaneja, sillä silloin mennään väärään suuntaan jos levikkilukuja ajatellaan.
Markkinasegmentit ja trendit ovat ne, jotka aina lopulta ratkaisevat.
Hyviä yhdistelmiä tällä hetkellä näyttävät olevan tytöt ja fantasia sekä pojat ja japsianimaatiosarjakuvat.
Mitä huomenna? Seksisarjakuvat onneksi ovat jääneet jo vähemmälle.
Ällistyttävää on villinlännen vakaa suosio suomessa vanhemman (ja varmasti myös nuoremman) väen keskuudessa. Aika voisi olla kypsä tuoda Ken Parker takaisin - aluksi vaikkapa samanlaisessa formaatissa kuin Maxi-Texit.
Eikä Disney-sarjakuvakaan aina kolahda suomalaisille, jos se tuntuu liian vieraalta. Taikaviitta 2000 ja Mikin dekkaripokkari eivät ilmeisesti oikein lähteneet vetämään. Tyylitellyn humoristiset hahmot scifi- ja kovaksi keitetyssä (kuin kymmenen minuutin ankan muna) dekkarimaailmassa eivät olleet tuttua akkaria.
-
MOT. Ideahan siis toimii.
Markkinoidaan "mimmeille" sellaista tuotetta mistä "jannutkin" tykkää. Nahka-asut ja kissanhäntäruoskat ja teinityttörobinit voisivat tuoda myös muita uusia lukijoita... kaikki ovat tyytyväisiä ja levikki olisi hurja.
Ja tyttö vastaa…
…millä logiikalla tavallisen heterotytön pitäisi olla kiinnostunut piukkapöksyisistä perseenpyörittä typsyistä. Saattaako myös olla, että Maijan mielestä on kiinnostavampaakin tekemistä kuin smack downin leikkiminen välitunnilla? (Näin hyvin kärjistäen sanotusti.)
Kyllä tytöille tarvitaan ihan omia juttuja. W.I.T.C.H. lehden ilmestyminen on jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Ja älkääs nyt pojat aliarvioiko jotain Hevoshullua. Heppahöperyys on vakava asia.
Itsekään en usko, että tytöille pitäisi tarjota vain prinsessaunelmia ja huulikiiltoa. Ja yhden tytön äitinä toivoisin myös muita kuin missisankareita löytyvän.
Siis sarjakuvaa kehittelemään…
Aika mielenkiintoinen oli Pokemon. Se iski yhtä lujaa tyttöihin, että poikiin. Konseptissa oli loistavasti yhdistetty kaksi täysin vastakohtaista asiaa. Hahmoilla taisteltiin hurjissa pokemon-otteluissa ja toisaalta ne olivat myös söpöjä ja kaipasivat hoivaa ja huolenpitoa
-
Anteeksi, Marj, kun en ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Tarkoitin nahka-asuista yms. puhuessani tietenkin MIES-lukijoita. Toisaalta, eivät toki kaikki tytöt ole heteroita...
;-)
Yhden tytön isänä minuakin kyllä ihmetyttää , että miksi ihmeessä markkinat todellakin ovat koko ajan kauppaamassa "piukkapöksyisiä perseenpyörittäjiä" aivan pikkutytöille. Barbiet väistyvät, Bratzit tulevat! Napapaita rulez!
Muuten: DC:n sivustoilla on selvästi lisätty tytöille tarkoitettua aineistoa (esim. Gotham Girls), ja nämä supersankari(tar)-jutut on selvästi heille suunnattu. Samanlaista aineistoa on myös DC Kids -sivustolla.
Ja W.I.T.C.H. on oikeasti hyvää sarjakuvaa, viitseliäästi kirjoitettua ja piirrettyä ja toimitettua.
Miten muuten lapset ja nuoret aikuiset voisivat tajuta jonkin Valtakunta ja voima -tyyppisen sarjakuvan? Sen ymmärtämiseen vaaditaan vähintään approbatur sarjakuvatieteestä ja kaksikymmentä vuotta sarjakuvien lukemista. Tämä jatkuva itseironia ja sarjakuvan "rajojen rikkominen" alkaa kyllästyttää.
Miksei supersankarisarjakuva muuten voisi olla ihan vain omaa itseään an sich ilman jatkuvia kehäviittauksia sen omaan menneisyyteen? Hoh hoijaa, sanon minä.
Ja se väkivalta. Veren roisketta voisi jo ruveta hillitsemään ja keskittyä enemmän vaikka sellaisiin (kieltämättä vähän vanhanaikaisiin) asioihin kuin juoni, järjelliset ruutujaot, hahmojen selkeä erottuminen taustoista ja PhotoShopin hylkääminen (liukuvärit ja valoefektit huitsin nevadaan).
Jo helpotti.
-
Hops…se toinen puoli: terrieri (puree ensin ja miettii sitten) pääsee aina irti. Vähän miesvoittoista tämä keskustelu näyttää kyllä välillä olevan…
(Ai feministi? Njäh.)
Supersankari-juttuihin olen kyllä jäävi mitään kommentoimaan, koska niihin tutustuminen on jäänyt hävettävän vähälle. (Eivät ole koskaan kiinnostaneet.)
Jos nyt palataan vähän alkuperäiseen aiheeseen niin samoilla linjoilla olen. Olisi mukavaa, jos laatusarjakuvaa -lehti ilmestyisi…
…mutta lehti ei kyllä kannata, jos sisältö ei ole tarpeeksi ”kaupallista ja normaali ihmisten” sulatettavissa. Erityisen piristävää olisi nähdä myös suomalaista sarjakuvaa ärkkärin hyllyillä.
Ehkä vähän aiheen ohi, mutta olisi mielenkiintoista tietää:
Miten on suomalaiset tekijät, kuinka kaupalliselta pohjalta sarjoja kehittelette?
...kohderyhmän tutkiminen, julkaisukanavien miettiminen, testaus jne.
Ainakin Loikan Vuoksi –sarjan tuotteistamistyö on hatunnoston arvoinen. Tällä keinollako eteenpäin?
-
Ehkä vähän aiheen ohi, mutta olisi mielenkiintoista tietää:
Miten on suomalaiset tekijät, kuinka kaupalliselta pohjalta sarjoja kehittelette?
...kohderyhmän tutkiminen, julkaisukanavien miettiminen, testaus jne.
Ainakin Loikan Vuoksi –sarjan tuotteistamistyö on hatunnoston arvoinen. Tällä keinollako eteenpäin?
"Loikan vuoksi-operaatio " on erikoisempi tapaus. Pidetty ja menestynyt. Tietyllä tavalla läpikaupallinen (ei negatiivisessä mielessä) mutta tuskin niin että tekijä on joutunut karsimaan juttuja yleisöä ajatellen.
Itse en ainakaan ala miettimään pitääkö lukija tekemästäni. Kyllä työn täytyy tyydyttää itseä. Ei ole kestävä linja jos aletaan miettiä onko joku idea mieleen jollekulle tai pitääkö joku siitä ja siitä.
Kun sarja on tekijälle rakas ,huomaa lukijakin sen ja ottaa sarjan omakseen. On esimerkkejä sarjakuvan , musiikin ja muun taiteen parissa siitä että kärsivällinen työ joka ei myötäile virtauksia eikä kumartele väärille jumalille tuottaa mielihyvää ja tulosta tekijöille ja yleisölle joskus suuressakin mittakaavassa.
Eri asia on asiakkaalle tilaustyönä tehdyt sarjat joissa on kuunneltava tilaajan toiveita , vaikka taitava tekijä saa niissäkin tehtyä homman oman päänsä mukaan.
Holle
-
Jonkinlainen teema saisi sarjakuvalehdessä olla. Vanhaa tapiiria luettuani jäi vähän paha maku suuhun: Pidän The Freak brothersista, pidän Bilalin sarjakuvista, pidin jopa osasta uusista tuttavuuksista, mutta en pitänyt niistä yhdessä. Lukemisen jälkeen tuntui kuin olisi syönyt hattarassa marinoitua lohta hyytelöhöysteellä. Kaikkea ei voi sekoittaa samaan pakettiin.
Toisaalta edellämainittu Amok oli tylsä juuri itseääntoistavan tyylinsä vuoksi. Kukaan piirtäjistä ei erityisemmin napannut, joten nautinto jäi hyvin ohuenlaiseksi.
Muistaako kukaan muu lehteä nimeltä V.S.O.P (Vain Sarjakuvan Osuvinta Parhaimmistoa)? Kyseessä oli strippilehti, jota ilmestyi muistaakseni kaksi numeroa. Mukana mm. Dilbert, (vanhojen karvisten sivusarjana ilmestynyt) Robotman ja (muistaakseni) Lassi ja Leevi. Julkaisijana toimi Semic/Egmont, millä nimellä silloin lienikään. Taso oli muistaakseni jokseenkin heppoista :-\
Itse puolestani kaipaan sarjakuvastimen kaltaista "Uudet kotimaiset piirtäjät"- lehteä/albumisarjaa. Välillä tuntuu, että ainoa mahdollinen formaatti nuorelle piirtäjälle on kopiokoneella väsätty A5 kokoinen antologia- lehti, joka päätyy (tekijöiden lisäksi) kolmenkymmenen alan harrastajan saunansytykkeeksi. Sarjari ja Tähtivaeltaja ovat poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Sarjakuvastimet olivat, nuorten piirtäjien julkaisukanavan lisäksi, mainiota luettavaa. Numero 2 (kai) oli mahtavaa luettavaa.
Kuinka moni alle 20- vuotias piirtäjä voisi tänä päivänä "tehdä Hiltuset" ja saada Jalavan julkaisemaan oman albuminsa ??? Osaamista täytyy varmasti löytyä aika pirusti, mutta riittääkö sekään? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että yksikään suurempi kustantaja julkaisisi nuoren suomalaisen piirtäjän, vain mustavalko- sarjakuvaa sisältävän, albumin...
-
Animecon vakuutti entisestään siitä, että sarjakuvan seuraava ISO juttu Suomessakin on manga.
Fantasipelien ständi ei enää myynyt peleja ja kortteja vaan mangaa valtavat määrät. Ja asiakkaista sellaiset 3/4 oli tyttöjä (monet anime- ja mangahahmojen asuissa tai muissa fetish-asuissa).
Onko tässä se huono puoli, että mangaa voidaan vyöryttää markkinoille niin valtavat määrät että se syö hyllytilan muilta sarjakuvilta? Onko kaikki manga hyvää? Onko kohtalaisen suuri osa mangasta teollisesti tuotettua metritavaraa, jota on lähes mahdoton ehdottaa tyylin tai jatkuvasti samoina toistuvien klisheiden perusteella?
Hyvä puoli näytti olevan se, että mangan piirtäminen oli hyvin pop! Tarjolla oli erikoiskyniä ja paperia mangan piirtämiseen, piirtämiskilpailuja, työpajoja. Myynnissä ollut fanipiirtäjien mangalehti myytiin loppuun nanosekunnissa.
-
Animecon vakuutti entisestään siitä, että sarjakuvan seuraava ISO juttu Suomessakin on manga.
Miten niin SEURAAVA ?!?!?!? Manga on ISO juttu Suomessa juuri nyt. Itse olin myymässä paikalla Suomalaista sarjakuvaa ja samalla vähentämässä manga kokoelmaa ja myymässä erään ystäväni erittäin laajaa manga kokoelmaa ja myynti oli todellakin aivan uskomatonta. Viimeksi olen nähnyt vastaavaa joitakin vuosia sitten figujen osalta.
Finnmangaa oli paikalla tietojeni mukaan 100 kappaletta ja kaikki todellakin menivät jo ensimmäisenä päivänä. Onneksi ehdin hakemaan tekijän kappaleeni ajoissa. Tavallaan ärsytti kun on kuitenkin ko teokseen käsikirjoittanut 18 sivua tavaraa ja on myymässä omiakin sarjakuvia paikalla ... ja Finnmangassa oli vielä mukana yksi todella vanha ja huonosti piirretty sarjakuvani minkä vielä tein aika kiireellä ensimmäiseen Finnmangan deadlineen. Puolessatoista vuodessa olisi senkin ehtinyt tekemään paljon paremmin.
Pitänee muuttaa Alainia lehden nimi Alainiamangaksi (tai Alanomangaksi). Tosin myönnän myös että olisin voinut hoitaa oman sarjakuvan markkinoinnin paremmin ja jossain määrin myyntiä haittasi se että myyntipöydän ympärillä hääri kaiken aikaa lauma ihmisiä hakemassa halpaa mangaa. Oli jopa jotenkin pelottavaa katsella muutamia töissä käyviä ihmisiä ostamassa Ranmaa miettien sitä että "olikohan minulla tästä numerosta tätä versiota... ei tainnut olla joten otan tämänkin."
No pääsin itse ainakin eroon parista sarjasta ja sain mukaani kokoelman varsin laadukasta suomalaista sarjakuvaa kiitos sarjakuva-akatemia ry:n.
-
Huba-sarjat, VSOP, Masi... pidän tuollaisista strippisarjakuvalehdistä.. niitä voitaisiin tehdä.
Jysäys on erittäin hyvä nykyään ilmestyvä sarjakuvalehti..
c.b.g
-
Kas, tässä ketjussa on joskus aikoinaan ennustettu että manga se on vielä iso juttu... heh.
En tiennyt että tollanen Pecos Bill hanke on ollut joskus!
Pecos Bill : Texasin tarumainen sankari.
Numerointitiedot: 2002, 1-
Julkaistu: [Tampere] : Intergraph, 2002-
Ulkoasu: 23 cm.
Nykyinen ilmestymistiheys: Kerran kuukaudessa.
Kaksi niitä ehti tulla, näköispainoksia.
No, vaikka Tempoa ei ehkä enää koskaan nähdäkään, niin eiköhän sitä ennen pitkää taas joku yritä jotain. Toivottavasti X9 lähtee vetämään ja saa peesiinsä muitakin lehtiä. Olisiko aika kypsä jollekin Kylmän metallin kaltaiselle lehdelle? Ehkä Tempo oli liikaa lapsille muttei tarpeeksi aikuisille? Tiedä häntä.
-
Olisiko aika kypsä jollekin Kylmän metallin kaltaiselle lehdelle? Ehkä Tempo oli liikaa lapsille muttei tarpeeksi aikuisille? Tiedä häntä.
Ei ole.
Ostamme jo heavy metallin, 2000ADn, BoDoïta yms mukaan lukien Tempo ja Jysäys.
Aika ajoi ohi, jos et kasvata sukupolvea lukemaan lehtiä ei se lue niitä vastakaan.
laadussa ja ideassa ei ole vikaa. Kulttuurissa on. enemmän kuin pystyy korjaamaan.
-
Aika ajoi ohi, jos et kasvata sukupolvea lukemaan lehtiä ei se lue niitä vastakaan.
Lehteen pitäisi saada joku sarjakuva/sarjakuvia, jossa/joissa olis joku kasvatuksellinen tai opettavainen aspekti, jotta vanhemmat tilaisivat lehden riemumielin lapsilleen Akun lisäksi.
Olisiko avain joku laadukas historiallinen sarja vaiko peräti joku laadukas suomalaiseen kulttuurin kiinteästi linkittyvä sarjis, vai mikä? Ja mistä tuollaisia mainitsemiani sarjakuvia sitten vielä löytyy, en tiedä. Asterix ja Alix meni jo.
Ja se ei riitä että maksavia vanhempia miellytetään, sitten lehdessä pitäisi olla vissiin sellaisiakin sarjakuvia, jotka olisivat nyky-pilttien mieleen. ???