Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Ilja Rautsi 21.06.2004 klo 13:42:15
-
Minäkin pidin Invisiblesista mutta Filth vain rasitti.
Filth "rasitti"? Haluatko laajentaa vähän?
Rami: Lisäsin lainauksen kontekstiksi.
-
Jotenkin arvasin tuonkin. Huokaus. Ilja raises his ugly head. No ei vaineskaan...tuohan on vain sananparsi :P
Minun kärsivällisyyteni on loppu näiden päättömien Filthin tapaisten sarjakuvien kanssa. Ehkä yksinkertaisesti olen "perinteisten" sarjakuvien ja kerronnan ystävä kuten (huonosti menestyneet) edellämainittu Fallen Angel (jossa kyllä on aimo annos hämäryyksiä), Human Target jne. En vain nähnyt mitään minkä vuoksi olisin jaksanut vaivautua Filthissä. Miksiköhän nykysarjakuvat niin usein (etenkin hyvänä esimerkkinä Ellisin tuotokset, toki myös jotkut Morrisonin ja Mooren) ovat kummallista huumehöyryistä värien sekamelskaa ja kaikki tapahtumat ovat kuin jostakin MTV:n (Music Televisionin) välianimaatiosta. Ja juonetkin ovat pseudobabblea. Mitä lienee tuollakin sitten tarkoittanen...
En minä tiedä. Liian sekavaa ja päänsärkyä aiheuttavaa kamaa. Minä nyt vaan olen ihan tavllinen tallustaja. Täysi tavis. Ordinary Decent Citizen. Ei vain jaksa tajuta.
PS: Ja Ilja on kyllä kaikkien omituisten opusten fani mitä nyt olen tässä havainnut...mies on - kuten olen joskus - maininnut ehkä aivan nero ;D tosin hyvin (ennalta-arvattavasti) älähtelevä sellainen...hehheh...
PS2: Ja miksi pidin Invisiblesistä? En minä sitäkään tiedä. Se on myös aivan vinksahtanut tekele. Kuten sanottua minä en vaan TIEDÄ miksi pidän jostakin miksi en toisesta. Silkkaa fiilistelyä. Jaarin jaarin. Argh. Kas...kahviakin on vielä...
-
Tämä selvittänee hieman asiaa. Tai luultavasti ei mutta saanpahan ainakin mahdollisuuden mainostaa hyvää kirjaa kirjoista sarjakuva-aiheisella palstalla.
Eli suhtautumiseni sarjakuviin on hieman samanlainen kuin suhtautumiseni scifikirjoihin - joita nykyisin tulee kyllä luettua hävyttömän harvoin.
Hienossa scifikirjailijoita käsittelevässä Kirjastopalvelun kustantamassa kirjassa (ja kirjan nimeähän nyt tietysti muista, osa 1 kuitenkin eli lisää on luvassa) on mitä omituisimmin kirjoitettu osio jossa kerrotaan J.G. Ballardista. Mies kirjoittaa hyvinkin hämäriä kirjoja, vähän kuin Filth kirjana ilmeisesti. Olen niitäkin joskus yrittänyt lukea ja ei vaan onnistu. Sen sijaan joku Alfred Bester on aivan loistavasti minulle sopivaa tekstiä vaikka hänenkään kirjojensa ideat eivät ole niitä kaikkein tavanomaisimpia - tai eivät olleet, nykyisin tosin jo ryöstöviljeltyjä mm. elokuvissa.
Siis yksinkertaisesti: kirja/sarjakuva saa toki olla outo ja absurdi mutta sen pitää olla sitä juonen puitteissa. Jos kirjassa/sarjakuvassa ei ole juonta - tai en ainakaan sellaista havaitse - tai jotain päämäärää tai ideaa jota kohti teoksen hahmot ja tapahtumat ovat menossa, en vain jaksa pitää mielenkiintoani yllä. Outous ei saa olla outoutta vain outouden vuoksi.
Tai jotain tuon suuntaista.
-
The Filth potki minua kiveksille. Hyvällä tavalla.
-
Että ihan oma osio?
Toivottavasti tänne joku kirjoittaa jotain - siis muutkin kuin minä. Ja ennenkaikkea hieman selvittää että oliko siinä Filthissä sen kaiken omituisen apinamaisuuden alla jotain tarinan tapaistakin. Ajattelen ehkä liian konventionaalisesti joten en välttämättä ole óikea hlö arvioimaan, semminkin kun luin siis vain kolme ensimmäistä osaa ennen kuin aloin hyppiä seinille ja pureskella korviani.
Eli eikun siis selvitystä. Jonkinlainen referaatti tuosta sarjakuvasta olisi todella hauskaa lukea, se se vasta olisikin jotain. Filth sadalla sanalla ;D
-
Ja juonetkin ovat pseudobabblea. Mitä lienee tuollakin sitten tarkoittanen...
Tarkoitat tietenkin, että juonet ovat näennäislöpinää. Toisin sanoen niissä onkin oikeasti järkeä!
Jos juonta kaipaat, niin Filthissä on ainakin kaksi vaihtoehtoista: Yksi kertoo aivan tavallisesta miehestä (Ordinary Decent Citizen, kuten sinäkin), joka tajuaa olevansa huippukoulutettu salainen agentti. Vähän niin kuin Renny Harlinin Long Kiss Goodnightissa. Aina kun mies on tehtävällä, hänen tilallaan on kaksoisolento, joka tekee kaikenlaista törkeää.
Toinen juoni taas kertoo miehestä, joka... no, se spoilaisi ihan liikaa. Mutta Morrison on jättänyt tarinan vapaasti tulkittavaksi. Lievästi sanottuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tarinaa pystyisi tulkitsemaan kokonaisuutena.
-
Katso nyt tolppis, Otto teki sen seitsemällä sanalla!
Minä lähdin lukemaan Filthiä aivan kuin se olisi mikä tahansa muu supersankarisarjakuva. Siinä on tällainen reppana jokamies, vähän niin kuin Peter Parker. Oikeasti hän kuuluukin salaseuraan, jonka jäsenet pelastavat maailmaa hassuihin, värikkäisiin asuihin pukeutuneina... melkein kuin Ryhmä-X. Erikoisen tarinasta tekee se, että sankari ei täysin ymmärrä, mitä on meneillään, eikä hän oikeastaan haluakaan ymmärtää. Hän vain haluaisi katsoa kotona telkkua kissansa kanssa.
And hilarity ensues.
-
Pikaisen uudelleenluennan jälkeen tulin seuraavaan tulokseen; spoilaa ja selittää:
Greg Feely on yksinäinen mies, joka tekee lääkkeillä itsemurhan hänen kissansa kuoltua. Feelyssa asuu siirtokunta i-elämää, bakteeri-ihmisiä, joista yksi on Feelyn kaltainen. i-Feely / Ned Slade työskentelee Kädessä, jonka toimisto on kuolemassa olevan makro-Feelyn, noh, kädessä. i-Feely kokee erilaisia seikkailuja Käden palveluksessa.
Lopulta i-Feely tuhoaa häntä manipuloineen Käden. Makro-Feely ei lopulta kuolekaan. Käsi siirtyy uusiin toimitiloihin makro-Feelyn päähän. Makro-Feely kultivoi uuden i-kolonian koomassa olevan tyypin päähän.
Tietysti Makro-Feelykin työskentelee oman todellisuuden tasonsa Kädelle.
Tämä ns. kahden Feelyn teoria selittää ehkä mm. sen, miksi Feely hautaa kissansa kahdesti. Teoria ei välttämättä ole vedenpitävä. Mitkä kohtaukset ovat i-maailmassa, mitkä makromaailmassa?
YHDEKSÄS VAIHDE!
-
Katso nyt tolppis, Otto teki sen seitsemällä sanalla!
Hm, laajensin hieman. Ylläoleva selitys on tasan 100 sanaa pitkä.
-
"Erikoisen tarinasta tekee se, että sankari ei täysin ymmärrä, mitä on meneillään, eikä hän oikeastaan haluakaan ymmärtää. Hän vain haluaisi katsoa kotona telkkua kissansa kanssa"
Öööh...tuota...onkohan asunnossani piilokamera. Kaikki täsmää. Paitsi ettei minulla ole kissaa. Haluaisin kyllä että olisi. Äidilläni on.
Hmmm...viimeaikaisten tapahtumien ja olotilojeni perusteella saattaisi hyvinkin olla että olen oikealla taajuudella tällä hetkellä lukemaan Filthin ja antamaan sille uuden mahdollisuuden.
Tosin yhtä hyvin voin olla sellaisellakin taajuudella että voisin antaa mahdollisuuden myös Raamatulle, Sarasvuon pseudohöpinäkirjalle ja Maija Mehiläisellekin...
-
Ja johtuuko se vain minun taajuudestani (rakastan tuota sanaa!) vai mistä mutta en näe kyllä Oton satasanaisessa referaatissa yhtäkään sanaa...
White noise?
-
Ja johtuuko se vain minun taajuudestani (rakastan tuota sanaa!) vai mistä mutta en näe kyllä Oton satasanaisessa referaatissa yhtäkään sanaa...
Spoilerikoodasin sen. Jos et pysty tulkitsemaan sitä, olet ilmiselvästi person/anti-person complex.
Ready Hand supercleansing operations!
-
Tolppis: Taajuutesi ei ole täysin harmoninen Oton kanssa. Onneksi webbiselaimessasi on todennäköisesti manuaalinen taajuudensäätö: Siirrät osoittimen epäharmonisen alueen yläreunaan, painat hiirenpainikkeen pohjaan, pidät painiketta pohjassa ja siirrät osoitinta alaspäin, kunnes taajuudet ovat harmonisoituneet riittävän tarkasti.
-
Nyt en kyllä enää tajunnut mitään. Siirrän minkä mihin? Ei, älä vastaa, en haluakaan tietää. Haluan vain katsoa kotona telkkua kuvitteellisen kissani kanssa.
-
Älä välitä, nuo tyypit ovat niin himmeitä ettei ne ymmärrä aina edes toisiaan (kts. Herrasmiesten liiga, osa 2- ketju).
;D
-
Älä välitä, nuo tyypit ovat niin himmeitä ettei ne ymmärrä aina edes toisiaan (kts. Herrasmiesten liiga, osa 2- ketju).
;D
"Maisteri Outo" kutsui minua himmeäksi? Työni täällä on tehty!
(http://www.universohq.com/quadrinhos/images/FilthPoster.jpg)
Hajaantukaa, kansalaiset!
-
No niin, siinähän se the Filth tulikin jo aika hyvin summattua. Lisään vielä sen verran, että minusta se on kaikkea muuta kuin vain outoutta outouden vuoksi (vaikka outoutta siinä kyllä riittää). Tarinaltaanhan juttu on aika simppeli, mutta juoni onkin sitten asia erikseen.
Ja että se numerossa 9 (?) ollut supersankarimies oli jotain aivan uskomatonta kykynsä luoda ajatuskuplia kanssa.
Itse olen huomannut kiinnostuksen kohteistani sen, että minua yleensä eniten kiehtovat nimenomaan uudelta tuntuvat ideat, tai sitten vanhat ideat joilla tehdään jotain uudelta tuntuvaa. Mutta jokin kekseliäisyys on aina bonusta. Vertaa elokuvamaailmassa Charlie Kaufmaniin, josta usein sanotaan että hän kirjoittaa outoja juttujaan itsetarkoituksellisesti vielä kummallisemmiksi.
Ja Tolppis, ei kukaan usko että olet vain tavallinen tyyppi joka tykkää tavallisista asioista jos sanot pitäväsi Invisiblesistä...
Edit: niin, ja minusta The Filth oli ehdottomasti parhaita teoksia vuosiin. Toivottavasti Morrison kaivaa taas jotain kivaa pääkopastaan kun nyt X-Menistäkin pääsi eroon.
-
Muuten Morrisonista vielä:
DC julkaisee Morrisonin Doom Patrolit vihdoin kokoelma-albumeina. Kaksi Ensimmäistä albummia ilmestyy syyskuussa ja loput tulee sitten pikkuhiljaa.
Ja Morrisonilta alkoi parikin uutta sarjaa Vertigolle tässä kesällä...
-
Doom Patrol- kokoelmista en ollut kuullut lainkaan, upea juttu.
-
Doom Patrol- kokoelmista en ollut kuullut lainkaan, upea juttu.
8.9.2004
DOOM PATROL VOL.1: CRAWLING FROM THE WRECKAGE
(Uusi, korjattu laitos. Sis. numero 19-25)
22.9.2004
DOOM PATROL VOL. 2: THE PAINTING THAT ATE PARIS
(Albumiin koottu numerot 26-34)
-
SINISALO!
Teeppäs ihan laajempi arvostelu Filthistä !!!
Ois aika kova sana!
-
Teeppäs ihan laajempi arvostelu Filthistä !!!
Tehty jo.
Se ilmestyy palstallani Turun sci-fi-seuran Spin-lehden numerossa 1/2004. Tilaa omasi! (http://tsfs.utu.fi/spin/)
-
Sattumalta bongasin kirjastosta The Filthin ja äsken sain luettua loppuun tpb:n. Voi ruoja että oli tajunnanräjäyttävä spektaakkeli, vasta noin numeron 9 kohdalla alkaa pikkuhiljaa selkiintyä misto hitosta oikein on koko jutussa kyse. Homma toimii viimeisille sivuille asti ja vielä pidemmällekkin, erilaisia ulottovuuksia ja tulkintatapoja juonella on niin paljon että niiden miettimiseen voisi kuluttaa viikkoja.
Ensiksikin: Filth on metafora, Filth on metamorfoosi.
Filth on eksploitatiivista pornografiaa, sekä sosiaalisessa että fyysisessä muodossa. Filth on tajunnanräjäyttävä visuaalinen trippi joka jättää haukkomaan henkeä. Filth on puhdasta biologiaa. Filth on puhdasta psykologiaa. Filth on saastaa.
Ja ennen kaikkea, apinat ovat aina hauskoja.