Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: Riekko - 22.03.2010 klo 19:03:05
-
Olen rakennellut erään sarjakuvakäsikirjoituksen kohtausluetteloa ja törmännyt eräänlaiseen aikaongelmaan. Osa tarinan keskeisistä asioista tapahtuu erään päähenkilön nuoruudessa, mutta iso osa henkilön aikuisiällä. Luonnollisesti takauman käyttäminen kerrontamuotona tuli mieleeni, mutta sitten aloin epäillä josko tarina kestää sen, että iso osa juonesta kuljetetaan takaumassa.
Nyt pyydänkin teidän apuanne, arvon Kvaakkilaiset. Tuleeko kenellekään mieleen tarinaa, jossa iso osa tarinaa kerrottaisiin (onnistuneesti) takaumina vai onko olemassa vielä jonkin muukin kerrontatapa, joka minulle ei vain ole tullut mieleen?
-
Montakin.
Watchmen, V For vendetta, useat rikossarjakuvat.
Uusimmassa House of Mysteryssa on käytetty tarinankerronnan/ takauman esitystä sarjakuvallisesti hienosti:
Sanat kertovat yhden version, kuvan aivan toisen samasta asiasta.
Se että oli tavallinen päivä tai ihana rakastettu saattaa muuttua keronnallisesti täysin.
takaumien käyttö on hyvä ja toimiva malli, kuten myös rikottu epälineaarinen kerrontakin.
vaatii enemmän mutta onnistuessaan ovat kovin palkitsevia niin tekijälle kuin lukijallekin.
-
Locke & Key tarjoaa myös erinomaista takaumien käyttöä. Sarjakuvissa takaumat toimivat usein jopa paremmin kuin elokuvissa tai kirjoissa.
-
Uskaltaisin myös väittää, että vastikää julkaistussa Tappajassa oli onnistuttu takaumien käytössä. Ei pidä myöskään unohtaa Mausia.
-
Locke & Key tarjoaa myös erinomaista takaumien käyttöä. Sarjakuvissa takaumat toimivat usein jopa paremmin kuin elokuvissa tai kirjoissa.
Silti on kuitenkin törmännyt siihen useimmiten juuri elokuvissa ja televisiosarjoissakin jopa. Harvemmin niissä menneisyyden ja nykyisyyden rajaa ei alleviivata, jolloin ajan häilyvyys on tuottanut suurempia yllätysmomentteja kuin sarjakuvassa. Minulla on suhteellisen samanlainen ongelma ollut, ja suoraan sanottuna, ne sarjakuvat, joita olen lukenut (aika laidasta laitaan), ei ole osunut kohdalle kyllä yhtäkään, jossa itse tarinan takautumaa käsiteltäisiin yhdenvertaisena tarinan nykysyyden kanssa. Tämä mun mielestä on paljon kiintoisampaa kuin "Jaa, että TUON takia se ei pidä sillistä"-käsitteleminen
-
Mainitaan yksi josta on usein epäselvyyttä:
A History of Violence.
Takauma on iso osa kerrontaa tässä sarjakuvassa ja teos on superlatiivinen siitä tehtyyn elokuvaan verrattuna.
-
Sain vihdoin ensimmäisen käsikirjoitusversion kysymykseni innoittaneesta tarinasta. Olen siinä pyrkinyt käyttämään takaumaa kerronnan apuna. Kiinnostuneet pääsevät tekstiin käsiksi oheisesta linkistä. Tarinan työnimenä on toistaiseksi hieman kliinisesti Ralfin ja Melvinin toinen seikkailu (http://www.kolumbus.fi/~w181644/komissaari/kasikirjoitus_versio1.htm).
Olisi kiinnostavaa kuulla toimiiko takaumien käyttö mielestänne?
-
erinomaista kerrontaa.
Minusta takaumat toimivat hyvin, mutta itse en uskaltaisi laittaa tuota versiota piirtäjälle sellaisenaan istumatta useaan otteeseen piirtäjän kanssa keskustellen siitä miten sivujako, valaistus ja tunnelma toteutetaan, millä tyylillä jne.
itse konsepti ja tarina myivät käsikirjoituksena itsenäs minulle, sellaisena ostaisin ja lukisin, mutta raakiletta pitää kehittää jotta saadaan sarjakuvaksi.
sellaiseksi joka muistuttaa tuota tarinaa.
mutta siis: takaumien ja aikatasojen käyttö on hyvin ammattimaisesti hanskassa.
aplodit
-
Tosi hyvä tarina! Maailma ja hahmot olivat kiinnostavia ja kerronta hyvää.
Curtvilen kanssa olen samaa mieltä, vaikka aloittelija tällä saralla olenkin, että sarjakuvanteon kannalta käsikirjoituksen pitäisi olla tarkempi. Tuo teksti toimii mielestäni novellina erinomaisesti. Käsikirjoitustermein tuo olisi treatment, josta tulisi tehdä varsinainen käsikirjoitus. Omakin käsikseni on tässä vaiheessa.
-
Kiitos kommenteista!
Varsinainen sarjakuvakäsikirjoitushan tuo ei vielä ole vaan enemmänkin elokuvakäsikirjoituksen muotoa muistuttava tarina. Treatment lienee tosiaan osuvin termi kuvaamaan tuotosta.
Jäikö teille muuten epäselvyyksiä hahmojen motiivien suhteen tai tarinan syy seuraus-suhteiden osalta? On hieman hankala itse havaita semmoisia asioita, kun tarinan tuntee niin läpikotaisin.
-
Jäikö teille muuten epäselvyyksiä hahmojen motiivien suhteen tai tarinan syy seuraus-suhteiden osalta? On hieman hankala itse havaita semmoisia asioita, kun tarinan tuntee niin läpikotaisin.
No ehkä ne kissahahmot hieman jäi epäselviksi, mutta kyseessä oli mitä luultavammin osa jostain isommasta, eikö?
-
ei jäänyt epäselvyyttä ja se miten kypsästi juurikin syy-seuraussuhdetta käsiteltiin, ilman että lukijalle väännetään se kliseinen rautalankamalli ja alleviivataan kolmasti ja korostusvärein kanssa, oli erityinen ilahtumisen aihe.
toivottavasti projekti saa arvoisensa kuvittajan.
-
No ehkä ne kissahahmot hieman jäi epäselviksi, mutta kyseessä oli mitä luultavammin osa jostain isommasta, eikö?
Ajatuksissani tuo tarina on samaa jatkumoa aiemmin kirjoittamani Sirkus Iloinen Komissaari-tarinan kanssa (jossa Ralf ja Melvin olivat keskeisessä osassa), mutta pähkäilin kyllä moneen kertaan että pitäisikö kissat jättää kokonaan pois tästä tarinasta. Sen kun pitäisi mielestäni toimia itsenäisenä.
Kiitos vielä kommenteista! Ehkä täytyy seuraavksi laittaa ilmoitus tuonne "haetaan ammattitaitoa"- palstalle piirtäjän osalta :)
-
Voisiko kissojen hahmoja syventää tuossa tarinassa, jotta ne saisivat enemmän tarinallista lihaa luidensa ympärille? Esimerkiksi pari uutta kohtausta kissojen menneisyydestä. Nyt kun nuo hahmot jäävät aika tuntemattomiksi.
Ajattelin myös sitä että kannattaisiko tarinaa pidentää, jos kerran aiot sarjiksen tehdä. Nykyisellään tuossa on aika vähän repliikkejä, ja se helposti kääntyy pieneksi sivumääräksi. Tarkoitan vain, että kun tarina on hyvä niin se voisi saman tien olla vähän pidempi.
Kun miettii että tarinassa vielä kuvaileva teksti korvautuu kuvilla niin nykyisellään tuosta voi tulla melko lyhyt.
PS. Laita ihmeessä Kvaakkiin ilmoitus tai jopa ota suoraan yhteyttä yksityisviestillä mieleiseesi piirtäjään. Minuun otti nykyisen projektini piirtäjä yhteyttä tällä tavalla. :D
-
Voisiko kissojen hahmoja syventää tuossa tarinassa, jotta ne saisivat enemmän tarinallista lihaa luidensa ympärille? Esimerkiksi pari uutta kohtausta kissojen menneisyydestä. Nyt kun nuo hahmot jäävät aika tuntemattomiksi.
Tarinan on tarkoitus kertoa pääosin Ketun ja Karhun elämästä. Kissojen roolina on olla enemmän havainnoijien roolissa. Tiedän, että sellainen asetelma on riskaabeli koska passiiviset hahmot eivät useinkaan ole kiinnostavia, mutta päätin kuitenkin jättää kissahahmot mukaan tarinaan. Kissojen taustoittamiseen sijaan olisin siis mieluumin poistamassa kissat kokonaan, kuin keksimään ehdoin tahdoin tarinaan kuulumattomia elementtejä.
Ajattelin myös sitä että kannattaisiko tarinaa pidentää, jos kerran aiot sarjiksen tehdä. Nykyisellään tuossa on aika vähän repliikkejä, ja se helposti kääntyy pieneksi sivumääräksi. Tarkoitan vain, että kun tarina on hyvä niin se voisi saman tien olla vähän pidempi.
Kun miettii että tarinassa vielä kuvaileva teksti korvautuu kuvilla niin nykyisellään tuosta voi tulla melko lyhyt.
Mielestäni repliikkien määrä ei ole oleellinen tekijä tarinan keston kannalta. Pyrin käyttämään dialogia vain silloin kun se on mielestäni välttämätöntä ja palvelee tarinaa (esimerkiksi kertoo jotakin hahmosta jotakin oleellista). Omissa kuvitelmissani tarinassa on hyvin pitkiä dialogittomia osuuksia, joissa tarinaa kerrotaan pelkästään kuvin. Tietenkin tämä on puhtaasti tyylikysymys ja yhtä hyvin tarinaa voi lähestyä siten kuin sinä sen näet.
P.S.
Tuo kestoasia on muuten kiinnostava muutenkin. Olen esimerkiksi miettinyt monesti sitä kuinka simppeli ja suoraviivainen Blade Runnerin tarina on ja kuinka se silti jaksaa kantaa hyvin lähes parituntisen kestonsa ajan.
-
Mielestäni repliikkien määrä ei ole oleellinen tekijä tarinan keston kannalta. Pyrin käyttämään dialogia vain silloin kun se on mielestäni välttämätöntä ja palvelee tarinaa (esimerkiksi kertoo jotakin hahmosta jotakin oleellista). Omissa kuvitelmissani tarinassa on hyvin pitkiä dialogittomia osuuksia, joissa tarinaa kerrotaan pelkästään kuvin. Tietenkin tämä on puhtaasti tyylikysymys ja yhtä hyvin tarinaa voi lähestyä siten kuin sinä sen näet.
No, itse olen tällä hetkellä syvällä hyvinkin draama-henkisessä (Siis draama tyyliin draamasarja) käsiksessä. Tällaisissa käsiksissä dialogilla on hyvin suuri merkitys tarinan keston kannalta, ja se on hyvin tärkeää. Siksi lähestyin tätäkin tarinaa siltä kannalta. Mikä ei varmastikaan ole oikea lähestymistapa tämäntyyppiseen tarinaan.
"Kissojen taustoittamiseen sijaan olisin siis mieluumin poistamassa kissat kokonaan, kuin keksimään ehdoin tahdoin tarinaan kuulumattomia elementtejä."
Jos tunnet että et saa tehtyä kissoille toimivia elementtejä, niin hahmojen poistaminen voi olla hyvä idea. Toisaalta kuten Empuska sanoi (alemmassa viestissä) jos tämä on osa sarjaa niin kissat voivat olla aika taustoittamatta ja pienessä roolissa, vain sitomassa tarinan aiempiin ja seuraaviin. Tämä toimisi erityisesti jos on oletettavissa että lukija lukee ensin aiemman sarjakuvan ja kissat ovat hänelle tuttuja.
-
Ei se mun mielestä ole häiritsevää käyttää omia hahmojaan uudestaan ja uudestaan samassa maailmassa, jos ne sinne...uskottavasti sopivat. Mitä vähemmän alleviivataan, sen parempi. Kuitenkin toi loppu nosti enemmän kysymyksiä, jatkuuko ko. tarina, kissojen tai Salomon osalta, koska se tällä hetkellä vaikuttaisi jatkuvan. Se jää vähän uupumaan ollakseen sellainen avoin, kokonainen loppu, mutta en sitten tiedä, häiritseekö se sitten laisinkaan normaalilukijoita. Tietyllä tavalla se sitten toimisi noin avoimenakin loppuna, jos kissat ovat jostain aiemmasta tuttuja.
-
Kiitoksia jälleen hyvistä kommenteista!
Jos tunnet että et saa tehtyä kissoille toimivia elementtejä, niin hahmojen poistaminen voi olla hyvä idea. Toisaalta kuten Empuska sanoi (alemmassa viestissä) jos tämä on osa sarjaa niin kissat voivat olla aika taustoittamatta ja pienessä roolissa, vain sitomassa tarinan aiempiin ja seuraaviin. Tämä toimisi erityisesti jos on oletettavissa että lukija lukee ensin aiemman sarjakuvan ja kissat ovat hänelle tuttuja.
Kissat eivät tässä tarinassa ole aktiivisessa osassa oikeastaan lainkaan (hehän vain sattuvat väärään paikkaan väärällä hetkellä) ja siksi en mielelläni laventaisi heidän osuuttaan nykyisestä. Pitkän aikavälin ajatuksenani olisi kirjoittaa kaikkiaan kolme tarinaa eläinten maailmasta siten, että jokainen tarina kertoisi aina eri henkilöiden elämästä ja sitä kautta valaisi laajemmin eläinten maailmaa. Ralf ja Melvin olisivat kahdessa tarinassa enemmän sivuosassa ja yhdessä pääosassa. Muutoin heidän tehtävänsä olisi enemmänkin toimia siltana tarinoiden välillä.
Ei se mun mielestä ole häiritsevää käyttää omia hahmojaan uudestaan ja uudestaan samassa maailmassa, jos ne sinne...uskottavasti sopivat. Mitä vähemmän alleviivataan, sen parempi. Kuitenkin toi loppu nosti enemmän kysymyksiä, jatkuuko ko. tarina, kissojen tai Salomon osalta, koska se tällä hetkellä vaikuttaisi jatkuvan. Se jää vähän uupumaan ollakseen sellainen avoin, kokonainen loppu, mutta en sitten tiedä, häiritseekö se sitten laisinkaan normaalilukijoita. Tietyllä tavalla se sitten toimisi noin avoimenakin loppuna, jos kissat ovat jostain aiemmasta tuttuja.
Olet oikeassa, että loppu on hieman ongelmallinen. Ajatus sen takana on tosiaan nivoa tämän tarinan edelliseen tarinaan (joka ajallisesti sijoittuu tätä uudempaa tarinaa myöhäisempään aikaan).
P.S.
Koska kyseinen projekti ei koskaan valmistunut lopulliseksi sarjakuvaksi asti niin laitanpa linkin Ralfin ja Melvinin edelliseen tarinaan (http://www.kolumbus.fi/~w181644/komissaari/iloinenkomissaari_osa1.html). Tuo on kirjoitettu viisi vuotta sitten (aika menee näemmä todella nopeasti) ja Luca Cannavó toimi siinä kuvittajana. Muutamia tarinan hahmoja voi bongata tästä galleriasta (http://lucacannavo.com/pencil/index.html).