Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : bats 17.03.2010 klo 14:50:16
-
Keksinpä tällaisen idean ketjulle. Ketjun ajatus on auttaa toisia piirtämään jotain asiaa esimerkeillä ja neuvoilla. Eli kerro tässä ketjussa asia, jota et osaa piirtää tai jonka piirtämiseen tarvitset apua. Kuten saatoitte arvata, minulla on oma lehmä ojassa.
Minä tarvitsisin apua rakennuksien ja huoneiden piirtämiseen. Kertokaa kikkojanne ja tekniikoitanne jos vain viitsitte. Miten ihmeessä rakennus tai huone varjostetaan? Muodot ovat lähinnä kuutiomaisia ja kulmikkaita, ja tämä on minulle ongelma.
-
Huoneet lienevät kulmikkaita (,paitsi jos on piilotettu pyöreään huoneeseen mustaa makkaraa...) ja silloinkin viivotin lienee se nopein keino ja apuväline.Jossei halua huoneiden tai tavaroiden olevan "jäykkiä" niin tussausvaiheessa unohda viivain ja piirrä vapaalla kädellä; älä (koskaan) teippaa tai kiinnitä paperia pöytään, niin vaikeammatkin perpektiivit saa suoriksi! Ja piirrosta pyöritellessä näkee erheet paremmin (
Vanha Leonardo Da Vinci-kikka "katso piirostasi peilin kautta" saattaa autaa näkemään kuvan mogat, joita tihrustaessa nenä kii paperissa ei näe.Helpottaa aina.
Eikä peilit oo niin kalliita ja hitaita ku tietsikkaohjelmat;)
Varjostukset kandee treenaa auringon ja tekovalolla, varjot heittytyy vähä eritavalla.Kun miettii valmiiks mistä "valo" tulee kuvaan, voi sillä dramatisoida ja leikkiäkin...
mallistapiirtäminen on rakennuksissa myös paras ja nopein tie; ei sitä jokaisen tartte keksiä ruutia tai pyörää uudestaan! Voimia ja hauskaa kevättä...
t.J.
PS. kaikki mokaa joskus, sitä ei kannata surra tai jäädä murehtimaan, eteenpäin vain kuin mummo lumihangessa!
-
Minä tarvitsisin apua rakennuksien ja huoneiden piirtämiseen. Kertokaa kikkojanne ja tekniikoitanne jos vain viitsitte. Miten ihmeessä rakennus tai huone varjostetaan? Muodot ovat lähinnä kuutiomaisia ja kulmikkaita, ja tämä on minulle ongelma.
Mitään default -varjostamista ei ole. Valonlähteet määrittävät varjot. Onko sää pilvinen, paistaako aurinko ja millä korkeudella, luovatko ympäröivät rakennukset varjoja, vai onko yö, ja ainoat valonlähteet ovat katulamppuja?
Tämä on enemmän teoreettinen pointti kuin käytännöllinen: Lähtötilanne on täysi pimeys. Se mitä muotoja pimeydestä piirtyy esiin, riippuu siitä mitä valonlähteitä tuot tilaan, ja tässä vaikuttaa valojen voimakkuus, määrä, koko, suunta ja heijastavat pinnat.
Kuten Jouko Nuora sanoi, ota mallia valokuvista, niin ei tarvitse keksiä kaikkea omasta päästä. Omasta päästä keksien tulee yleensä vain tylsiä rakennuksia, joista helposti jää puuttumaan räystäät, kattoluukut, muuntajat, ulkonemat, pintamateriaalien vaihtelut, savupiiput, ilmanottokanavat, paloportaat, antennit, parvekkeet...
-
Kiitos, hyviä pointteja sanoitte.
En juurikaan välitä mallista piirtämisestä, vaan yritän välttää sitä aina kun voin. Mutta täytyy nöyrtyä ja googlettaa mallikuvia ja alkaa harjoittelemaan.
-
Ei mallista piirtämisessä ole mitään häpeämistä. Picassokin piirsi mallista.
-
Ei mallista piirtämisessä ole mitään häpeämistä. Picassokin piirsi mallista.
En minä sitä häpeä, kunhan olen laiska. Siksi olen välttänyt sitä. Pitää vaan ottaa härkää palleista ja ruveta hommiin. Kyllä varmaan kaikki piirustustaiteen suuruudet ovat piirtäneet mallista kerran jos toisenkin. Ja kuten eräässä piirustusoppaassa ja täälläkin on sanottu, ihminen piirtää aina jostain mallista. Oli se sitten nenän edessä tai pään sisällä.
-
Minua mietityttää kuinka piirretään hienoja avaruusaluksia yms.
-
Avaruusaluksien piirtäminen teknisesti oikeanlaisiksi on sula mahdottomuus useimmille piirtäjille. Esimerkiksi Disney yhtiö mallintaa piirroselokuvia varten 3-D tekniikkaa käyttäen lähes kaikki tarkkoja yksityiskotia sisältävät suuret kokonaisuudet alukset, nosturit jne.
Avaruusaluksien piirtäminen on vaikeaa siksi, koska ne usein sisältävät pienen pieniä yksityiskohtia joita on tuhottomasti.
Mutta onneksi netistä löytyy etsimällä mallinnuskuvituksia avaruusaluksista joista voi ottaa mallia. Kirjastoista löytyy hyviä STAR WARS kirjoja, joissa on teknisesti tarkkoja kuvia avaruusaluksista, asejärjestelmistä jne. Niitä kannattaa tutkailla.
Olen aivan varma, että yksikään kvaakkin taiteilijoista ei kykene mallintamaan avaruusalusta ilman jonkinlaista referenssi eli malli kuvaa. Tietysti pelkistettyjä kuvia osaataan tehdä, mutta sitten kaikkien tarkkuuksien lisääminen onkin jo toinen jutttu ja vaikeampi kokonaisuus.
En osaa antaa vinkkejä tämän enempää, koska en itsekkään pysty piirtämään avaruusalusta ilman referenssi kuvaa.
-
Avaruusaluksien piirtäminen teknisesti oikeanlaisiksi on sula mahdottomuus useimmille piirtäjille. Esimerkiksi Disney yhtiö mallintaa piirroselokuvia varten 3-D tekniikkaa käyttäen lähes kaikki tarkkoja yksityiskotia sisältävät suuret kokonaisuudet alukset, nosturit jne.
Avaruusaluksien piirtäminen on vaikeaa siksi, koska ne usein sisältävät pienen pieniä yksityiskohtia joita on tuhottomasti.
Mutta onneksi netistä löytyy etsimällä mallinnuskuvituksia avaruusaluksista joista voi ottaa mallia. Kirjastoista löytyy hyviä STAR WARS kirjoja, joissa on teknisesti tarkkoja kuvia avaruusaluksista, asejärjestelmistä jne. Niitä kannattaa tutkailla.
Olen aivan varma, että yksikään kvaakkin taiteilijoista ei kykene mallintamaan avaruusalusta ilman jonkinlaista referenssi eli malli kuvaa. Tietysti pelkistettyjä kuvia osaataan tehdä, mutta sitten kaikkien tarkkuuksien lisääminen onkin jo toinen jutttu ja vaikeampi kokonaisuus.
En osaa antaa vinkkejä tämän enempää, koska en itsekkään pysty piirtämään avaruusalusta ilman referenssi kuvaa.
Kyllähän meikäläinen mallia kattookin mutta niissä aluksissa menee aina perspektiivi perseelleen tilpethöörien mukana :(
-
Kyllähän meikäläinen mallia kattookin mutta niissä aluksissa menee aina perspektiivi perseelleen tilpethöörien mukana :(
Eikös ne ihan perusperspektiiviopit toimi? Muistan, kun entinen poikaystävä voivotteli, miksei osaa piirtää hienoja teknisiä vempeleitä. Ei niissä muuta ollut vikaa kuin se, että perspektiivi ei ollut yhtä maiseman kanssa. Siinäkin tilanteessa auttoi, kun piirsi ensin perspektiivissä olevan laatikon ja sinne sisälle sen teknisen härvelin.
-
Öö, auttaakohan tää (yhtään?), mutta aina voi piirtää (esim.) avaruusaluksen ENSIN ja sitten vasta sen "perspektiivin" ja maiseman sinne taustalle. Sommittelu on helpompaa ku piirtää ensin "tekijähahmon" ja sit taustat vasta...
Ja aina kun ei ole PAKKO piirtää jokaista nippeliä tai neljää tuhatta örkkiä hyökkäämässä Marsinpinnalla, niin laittaa vaan tekstiin "tuhansia örkkejä hyökkää" ja piirtää n. 3 ! Katsokaa vaikka elokuvia ennen digiaikaa, isot taistelukohtaukset tai alukset on pienoismalleja/feikkiä tai kuvattu 26 hahmoa ja kuvakulmia käyttäen...
:)
-
Itse piirrän ensin sinikynällä taustalle perpektiiviruudukon, johon piirrä aluksen ja taustan. Näin kaikki pysyy koko ajan samassa tila-avaruudessa/perspektiivissä, eikä tule ristiriitaa etualen ja taustan välille.
1-, 2- ja 3-pisteen perspektiivit on verrattain helppoja oppia ja yksinkertaisia toteuttaa. Vaatiihan se tietysti vähän enemmän viitseliäisyyttä, mutta lopputuloskin on parempi.
-
Moebius käyttää samaa metodia (http://www.youtube.com/watch?v=TOQuh-lH4w4) kuin Lipponen.
-
Enpäs tiennytkään, että mestari itse piirtää suoraan tietsikalla...kiitos videosta, Tertsi!
-
1-, 2- ja 3-pisteen perspektiivit on verrattain helppoja oppia ja yksinkertaisia toteuttaa. Vaatiihan se tietysti vähän enemmän viitseliäisyyttä, mutta lopputuloskin on parempi.
3 pisteen perspektiivi Scott Robertsonin tyyliin. 2d -gridin sijasta on piirretty pohjaksi 3d -kuutioita, joiden sisään on rakennettu auto tässä esimerkissä:
(http://4.bp.blogspot.com/_fDcG7sPEI7U/Sgr5qEGvj_I/AAAAAAAAEVc/Wecf8dyofmc/s400/400_2.jpg)
Tässä Robertsonin samalla tekniikalla värkätty avaruusalus:
http://www.thegnomonworkshop.com/store/img/products/dvds/SRO04/stills/coverlg.jpg (http://www.thegnomonworkshop.com/store/img/products/dvds/SRO04/stills/coverlg.jpg)
Enpäs tiennytkään, että mestari itse piirtää suoraan tietsikalla...kiitos videosta, Tertsi!
Moebius piirsi jo Kemin Sarjakuvapäivien 2003 julisteen (joka minulla on signeerattuna) tietokoneella.
-
Eiköhän tuo ollut "vain" show Angloumelaisille vieraille...
...eppäilen ettei väännä tietsikal, mut saatan olla vääräs...
Hmm. jos piirtää JOKA KUVAAN perspektiiviruudukot ja siihen päälle hahmot, huonekalut, tavarat, puhekuplat JA sitten päätyykin muuttamaan hieman perspektiiviä/kuvakulmaa tms. joutuu kummaamaan kaikki, tai suttaamaan sutun päälle(!), ja tekemään tuhottomasti TURHAA työtä uudelleen kaikki, joten mä en oo käyttäny perspektiiviapuviivoja KUIN Lordi albumissa kun sivua varten oli n. 1½ päivää aikaa ja hirvee kiire! Tosin tuli vältettyä pahempia persuvirheitä ( ja oisin kyllä voinut käyttää niitä enneneki..!),
mutta mä TYKKÄÄN siitä puienestä heilunnasta ja epäoikeellisuudesta kun antaa vaan mennä ;) ei silmätkään ole kone joka hahmottaisi maailmaa aina oikein...(?).Van Gogh lienee paras esimerkki miten pieni fiba voi olla silmälle hyvää! :)
-
Perspektiivi kannattaa lyödä lukkoon jo leiskavaiheessa. Jos muuttaa mielensä, joutuu joka tapauksessa piirtämään kaiken uudestaan, apuviivoja tai ei. Joka ruudussa ei toisaalta välttämättä tarvita perspektiiviä, jos kuvassa on esim. pelkät kasvot. Perspektiivi on tärkeä ns. establishing shotissa, jossa esitellään tapahtumapaikkaa.
Perspektivi on tärkeä TILAN tunnun luomisessa. Itse ainakin haluan, että näyttäisi siltä, että piirtämäni tapahtumat tapahtuvat kolmiulotteisessa, "todellisessa" maailmassa. Tätä kaikki eivät tietysti halua. Lisäksi perspektiiviä voi käyttää apuvälineenä johdatellessa katsojan silmää ruudusta toiseen.
-
mutta mä TYKKÄÄN siitä puienestä heilunnasta ja epäoikeellisuudesta kun antaa vaan mennä ;) ei silmätkään ole kone joka hahmottaisi maailmaa aina oikein
Eivät hahmotakaan "oikein". Silmiä on (yleensä) kaksi, mutta pakopisteitä perspektiivipiirroksessa vain yksi. Eli piirros ei vastaa sitä näkymää jonka kaksi silmäämme välittää aivoille. Jos katsoo tulitikkuaskia tarpeeksi läheltä, näkee sen molemmat sivut!! Noudata siinä sitten yhden pakopisteen oppia.
Tosi taituri ei noudata (välttämättä) orjallisesti perspektiiviä ja fuckin' pakopistettä, vaan tekee semmoista mikä näyttää hyvältä.
Moebius:
Piirtää ymmärtääkseni edelleen käsin, mutta tekee myös koneella (sarjakuviakin) ja on tehnyt koneella jo jvuosia. Moebiuksen kotisivulla on myytävänä hänen tekemiään komeitä digimaalauksia (http://www.jeangiraudmoebius.fr/Le-site-Officiel-de-Jean-Giraud-Moebius-DIGIE-A).
edit:
aha, JJ jo ehtikin jo aikaisemmin vastailla osittain samaan kuin minä .
-
Kiitos Hannulle ajatuksistasi perspektiivi asioista. Se on todella tärkeä elementti. Itse vieläkin kamppailen sen kanssa. Eikä sen oppiminen ole ollut minulle niitä helpoimpia juttuja. Mua kiinnostaisi oppia piirtämään hieman tyyliin 3-D juttuja.
Ja Tersille tosi iso kiitos tosta Moebius infosta. Tosi makeita kuvii. Kyllä idolini osaa tehdä taidetta. Mutta osataan me kaikki kvaakkilaisetkin. ;D
-
Olen Googlaillut mutta en löydä kunnon tutoriaalia semmoisista yksinkertaisista mutta realistisista kasvoista. >:( Olisiko kenelläkään mitään hajua jostakin tutoriaalisivusta tai jostakin? ???
-
Olen Googlaillut mutta en löydä kunnon tutoriaalia semmoisista yksinkertaisista mutta realistisista kasvoista. >:( Olisiko kenelläkään mitään hajua jostakin tutoriaalisivusta tai jostakin? ???
Vilkaiseppa Andrew Loomisin klassikkokirjaa Drawing the Head and Hands (http://www.fineart.sk/index.php?s=0&cat=14). Se ei ehkä ole yksikertaisimmasta päästä, mutta ainakin kasvojen mittasuhteita voi katsella muutamalta ensimmäiseltä sivulta.
-
Vilkaiseppa Andrew Loomisin klassikkokirjaa Drawing the Head and Hands (http://www.fineart.sk/index.php?s=0&cat=14). Se ei ehkä ole yksikertaisimmasta päästä, mutta ainakin kasvojen mittasuhteita voi katsella muutamalta ensimmäiseltä sivulta.
Kiitän, nää on tosi hyviä. ;D
-
Tosi taituri ei noudata (välttämättä) orjallisesti perspektiiviä ja fuckin' pakopistettä, vaan tekee semmoista mikä näyttää hyvältä.
Perspektiivit on jännä juttu. Kaikella kunnioituksella Moebiusta ja Lipposta kohtaan, kokokuvan perspektiiviruudukko on vähän sellainen 12-vuotiaan apuväline jolla saadaan oppikirjakuvitusmainen "aitous" kuvaan, ja samalla tapetaan se miten lukija kuvassa matkustaa.
Mulle henkilökohtaisesti valtava oivallus oli kun opettajani ja esimieheni Glenn V. Vilppu, tää vanha Disney-animaattori joka on kouluttanut monta polvea animaattoreita, kertoi että perspektiivi saa aivan hyvin siirtyä sen mukaan kun kuvassa edetään, koska ei maastokaan ole tasainen parkkipaikka jossa kaikki menee ruutukaavan mukaan. Hoplaa, kuvat lakkasivat näyttämästä deskriptiivisen geometrian harjoitustehtäviltä kun niihin alkoi rakentaa sisälle "ajoja" joiden mukaan perspektiivin katoamispisteet siirtyvät hiukan sitä mukaa kun katse kuvassa vaeltaa.
Suosittelen kokeilemaan, subjektiivisen perspektiivin lainalaisuudet on verrattain helppo ottaa haltuun kun rakentaa selkeän linjan jonka puitteissa pisteet siirtyvät.
Ja sitten nuorimmille lukijoille varoituksen sana: ihmisen kyky hahmottaa perspektiivejä noin niinkuin ylipäänsä kehittyy vasta tuossa 12-13 vuoden iässä. Alussa kannattaa harjoitella sillä jäykällä ruutukaavalla kunnes osaa varmasti sellaiset asiat kuin missä suhteessa ikkunoiden leveys talon seinässä muuttuu kun siirrytään lähemmäs pakopistettä. Säännöt pitää osata ennen kuin niitä alkaa rikkoa, muuten ei tule mitään. Yksinkertainen perspektiiviajattelu on opetettu erittäin hyvin teoksessa "The Marvel Way To Draw", se kannattaa lukea ajatuksen kanssa ja kokeillen läpi...
...ja sitten leikkimään.
Kivi
-
Mulle henkilökohtaisesti valtava oivallus oli kun opettajani ja esimieheni Glenn V. Vilppu, tää vanha Disney-animaattori joka on kouluttanut monta polvea animaattoreita, kertoi että perspektiivi saa aivan hyvin siirtyä sen mukaan kun kuvassa edetään, koska ei maastokaan ole tasainen parkkipaikka jossa kaikki menee ruutukaavan mukaan. Hoplaa, kuvat lakkasivat näyttämästä deskriptiivisen geometrian harjoitustehtäviltä kun niihin alkoi rakentaa sisälle "ajoja" joiden mukaan perspektiivin katoamispisteet siirtyvät hiukan sitä mukaa kun katse kuvassa vaeltaa.
Suosittelen kokeilemaan, subjektiivisen perspektiivin lainalaisuudet on verrattain helppo ottaa haltuun kun rakentaa selkeän linjan jonka puitteissa pisteet siirtyvät.
Mää en tykkää sivistyssanoista.
Tarkoitakko nää sitä, että kuvan lukusuuntaan nähden se perspektiivi menee samalla tavalla, mitä ne Hockeyn valokuvakollaasit ovat överimmillään? Siis silleen, kohteiden katoamispisteet ovat pikkasen hajallaan toisistaan, mitä näkee laajakuvalinssipanoroinneissa.
-
Mää en tykkää sivistyssanoista.
Tarkoitakko nää sitä, että kuvan lukusuuntaan nähden se perspektiivi menee samalla tavalla, mitä ne Hockeyn valokuvakollaasit ovat överimmillään? Siis silleen, kohteiden katoamispisteet ovat pikkasen hajallaan toisistaan, mitä näkee laajakuvalinssipanoroinneissa.
Deskriptiivinen geometria eli 'deskis' ei oo sivistyssana vaan oppiaine johon kuuluu tekninen piirtäminen ja erilaiset perspektiivit ja kuvaajat. (Jopa mä olen läpäissyt sen kiitettävästi, tosin opettajan muristessa: "Tarmo Koivisto ja Mauri Kunnas olivat myös oppilaitani, ja heistäkin tuli sarjakuvapiirtäjiä, mutta he tekivät työnsä aina hyvin huolellisesti.")
En mä niitä ehkä hajalleen... tahallaan ainakaan ;-) mutta niin, että piirrän vaikka pätkän viivaa horisonttiin, ja etumaiset talot tulevat ekan katoamispisteen kohdalle, seuraavat sitten seuraavan jne. - ei tunnu tarpeelliselta käyttää samaa katoamispistettä kuin samassa syvyyssuuntaisessa kerroksessa. Tärkeintä on, että kuva on silmällä katsoen oikean näköinen, ei valokuvasta piirretyn oloinen.
Kamerassa kun perspektiivi on aina yhden pisteen mukaan (ellei oo parallaksikorjausta vai mikä se nyt on nimeltään) ja linssivääristymä on kaikille tuttu näky, niin valokuvasta piirretyt taustat tunnistaa aina helposti. Eikä näytä hyvältä.
:-(
K
-
Kaikella kunnioituksella Moebiusta ja Lipposta kohtaan, kokokuvan perspektiiviruudukko on vähän sellainen 12-vuotiaan apuväline jolla saadaan oppikirjakuvitusmainen "aitous" kuvaan,
Höpö-höpö. Se on aivan kelvollinen ja laajalti käytetty apuväline. Ei täydellinen, mutta mikä nyt olisi.
Marvelin kirjan perspektiiviosio on suppea, mutta samalla ainoa, mitä siitä kirjasta voi vähänkään suositella.
-
Itse muuten käytän hyvinkin "löysää" perspektiiviä, piirtelen vain muutamia apuviivoja, enkä edes sen kummemmin määrittele horisonttia tahi pakopisteitä. Piirrän aika pitkälti mutu-tuntumalla, koska sillä saa tämänhetkiseen piirustustyyliini sopivan, riittävän illuusion syvyysvaikutelmasta.
-
pätkän viivaa horisonttiin, ja etumaiset talot tulevat ekan katoamispisteen kohdalle, seuraavat sitten seuraavan jne. - ei tunnu tarpeelliselta käyttää samaa katoamispistettä kuin samassa syvyyssuuntaisessa kerroksessa. Tärkeintä on, että kuva on silmällä katsoen oikean näköinen, ei valokuvasta piirretyn oloinen.
Jotain tällaistahan Conrad käytti Valkoinen tiikeri ykkösessä.
Kvaakissa nillitettiin että Conrad on paska kun se ei ymmärrä mitään perspektiivistä.
Minusta tuossa kyseisessä huvilan parkkipaikkakuvassa oli hieno tilan tuntu. Vaikka taaimmaiset kukkaruukut saattoivat olla hieman liian isoja. >:D
-
Itse muuten käytän hyvinkin "löysää" perspektiiviä, piirtelen vain muutamia apuviivoja, enkä edes sen kummemmin määrittele horisonttia tahi pakopisteitä.
Myös tuossa esimerkkivideossa Moebiuksen perspektiivi oli aika löysä ja harva.
aika rennosti se veteli auton ja linnun sinne viivojen sekaan.
Ja en kutsuisi lopputulosta kovinkaan väkinäiseksi tai 12-vuotiaan tekemäksi.
-
Jatketaan pilkunviilausta; kyllä kasvotkin piirretään perspektiiviin, ja kädet ja pöydät, kaikki vaikka olisivat yksinään kuvassa.
Tosin jossain "Tilsa-maailmoissa" kaksiulotteisuus on viety juuri siihen yrjöttävyyteen asti, eli ei mitään väliä, ylempänä olevat on kauenpana ja silmät piirretään poskelle tai otsaan, ja nenää ei osata piirtää edestä jne... joku kai niistäkin nauttii,heh...
Tarkkaan kun katsoo huomaa kehitystä omissa ja muiden töissä, lyhyelläkin perspektiivillä mitattuna! ;) Aina voi opetella lisää, ja paljon kun piirtää ei oppimista voi estääkään.
(Yksinkertaisuus ja kaksiulotteisuus, tahi piirtämisen nopeus tuottaen monta sivua päivässä (kuten Moebius?!?) eivät liene ainoita oikeita teitä oikeinpiirtämiseen (?), hmm... taidan tarvita lisää kahvia tai heittädyn filozofeeraamaan...:)
Moebius muuten omistaa Nani 2 albumin! ;)))
-
Piirrän aika pitkälti mutu-tuntumalla.
Kuten myös. Kun tuolla depressiivisellä geometrialla aikansa puljaa, ei sitä sitten enää paljoa jaksa tosielämässä pilkuntarkasti käyttää, ellei ole pakko (esim työnantaja vaatii).
Eikä kai sarjakuvissa sellaista pakkoa olekaan, että kuvasta voisi mitata siinä näkyvän parvekkeen kaiteen korkeus lattian pinnasta. Eiköhän se riitä, että näyttää järkeenkäyvältä ja sopii kuvan sommitteluun.
On totta, että kun on joutunut jonkun verran konstruoimaan (ihan totta, tuommoista sanaa muistaakseni siitä käytettiin) perspektiivipiirustuksia, on siitä apua nyt jälkeenpäin. Hihasta vedetyn perspektiivin löytyminen on ehkä nyt sitten helpompaa.
Toisaalta, tuntuu välillä siltä, että oon itse aika jumissa tuossa deskiksen määrittelemässä maailmassa. Siis en kunnolla osaa tehdä kuvia, joissa tuo pers... olisi heivattu jorpakkoon tyylikkäästi. Kuten esmes Pija Lindenbaumin lastenkirjoissa.
-
Eipä tuo perspektiivin käyttö mielestäni juuri eroa värien, anatomian tai viulun hallinnasta. Sitten kun osaa voi tyylittelykin olla vakuuttavaa. Jos ei hallitse perusteita ei tuloskaan yleensä vakuuta. Riippumatta siitä tyylittelikö vai ei.
-
Eipä tuo perspektiivin käyttö mielestäni juuri eroa värien, anatomian tai viulun hallinnasta. Sitten kun osaa voi tyylittelykin olla vakuuttavaa. Jos ei hallitse perusteita ei tuloskaan yleensä vakuuta. Riippumatta siitä tyylittelikö vai ei.
Tuosta ollaan varmaan kaikki samaa mieltä.
-
Jotain tällaistahan Conrad käytti Valkoinen tiikeri ykkösessä.
Kvaakissa nillitettiin että Conrad on paska kun se ei ymmärrä mitään perspektiivistä.
Minusta tuossa kyseisessä huvilan parkkipaikkakuvassa oli hieno tilan tuntu. Vaikka taaimmaiset kukkaruukut saattoivat olla hieman liian isoja. >:D
Olisko sulla postata kuvaa tähän? Kiinnostaisi kovasti nähdä tuo.
-
Olisko sulla postata kuvaa tähän? Kiinnostaisi kovasti nähdä tuo.
täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3391.msg234112.html#msg234112)
-
Hm. Hyvältä tuo minun mielestäni näyttää. Pakopisteiden rekonstruoiminen noista autoista voi olla pulmallista, koska eiväthän ne neliskanttisia ole. Aika tarkkaan pitäisi tuntea autojen muodot, jotta pystyisi. MUtta mulle toisaalta aivan sama se. Hienolta näyttää, eikä mun mieleeni tulisi ensiksi huudella virhettä.
Voisko kivi vähän selventää esimerkein tuota subjektiivista perspektiiviä? Luulin tietäväni, mistä on kyse, mutta en olekaan varma asiasta.
-
Minusta JanneT sanoi tuon aika hyvin. Ei perspektiiviä kannata ainakaan tarpeettomana jättää opettelematta. Jotkut täälläkin vaikuttavista ammattilaisista vaan ovat niin hyviä, että heille se on ikäänkuin sisäänrakennettuna, ei tarvi piirtää apuviivoja kun silmä sanoo, mikä on oikein.
Aloittelijoille, joihin lasken aina vaan itsenikin, suosittelen, että aloitetaan niistä perusasioista. Kun perspektiivi, mittasuhteet ja anatomia ovat OK (ei täydellisiä, mutta OK), niin siten voi saada jotain aikaan. Siihen asti... Back to boat, son.