Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Jarkko Sikiö 15.03.2010 klo 20:33:19
-
Raivoa ja lamaannusta: Kiilan albumi 2010 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1385) on arvioitu etusivulla.
Johanna Rojola on koonnut erinomaisen otoksen kotimaan nuoren polven tekijöiden tuotannosta yksiin kansiin. Höysteeksi alussa on Timo Kallion kirjoittama katsaus 1970-luvun Jymy- ja Huuli-lehtiin sekä Ville Hännisen artikkeli puupiirroksista ja niiden yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Johanna Rojolan alkupuhe on sarjakuvaa, kuten sopiikin.
Hetki lisäharkintaa olisi kuitenkin ollut kohdallaan, koska sisältöön suhteutettuna paino olisi pitänyt valita Suomesta, sillä arvovalinnasta ja kannanotosta siinäkin on kyse.
Kiilan näyttelyyn voi tutustua tämän ketjun kautta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12358.0.html).
-
Enpäs huomannutkaan, että oli painettu Latviassa. Jaa-a...
Mut aivan mainio kokoelma. Tiitu, Otso ja Reetta onnistuivat varmaan parhaiten. Tiitu käyttää värejä ihan mahottoman tyylikkäästi.
Artikkeleista Timo Kallion katsaus Jymyihin ja Huuliin oli vähän ohut läpijuoksu lehtien sisältöihin. Ei vetänyt minkäänlaisia yhteyksiä poliittisiiin, historiallisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin. Olisi odottanut, että olisi maininnut edes sen että establishmentia vastustaneen Jymyn päätoimittaja Kantalainen oli myöhemmin Kokoomuksen kansanedustaja ja konservatiivisen yritysmaailman äänitorvi, yritysneuvos.
Ville Hännisen juttu oli mielenkiintoisempi. Hienoja nuo puupiirroskuvakertomuskirjat.
Timo
-
Artikkeleista Timo Kallion katsaus Jymyihin ja Huuliin oli vähän ohut läpijuoksu lehtien sisältöihin. Ei vetänyt minkäänlaisia yhteyksiä poliittisiiin, historiallisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin.
Se on aivan turha ja surkea luraus muuten hienossa kirjassa. Tyyppi ei esim. tunnista Timo Aarnialaa ja ihmettelee mihin Heikki(-Pekka) Miettinen on kadonnut vuoden 1977 jälkeen. Kallion artikkeliteelmys kihisee asiavirheitä, jotka pätevällä oikoluvulla olisi ollut helppo kitkeä.
-
ihmettelee mihin Heikki(-Pekka) Miettinen on kadonnut vuoden 1977 jälkeen.
Kerppana, juu. Tuota ihmettelinkin kovasti ja kun en tarkistanut, niin ajattelin että kyse oli jostain toisesta hieman saman nimisestä tyypistä... Höö :(. Kappas vaan juu.
Timo
-
Kiilan albumin originaaleja on nähtävillä vielä reilun viikon ajan Bukrassa Tampereella.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12358.0.htm (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12358.0.htm)l
Syssymmällä näyttely suuntaa sitten vielä Turkuun.
Oon muuten huomannut, että alpparin hinta on vaihdellut aika lailla eri myyntipaikoissa... 20 € - 35 €.
-
Kiilan albumin originaaleja on nähtävillä vielä reilun viikon ajan Bukrassa Tampereella.
Minusta ne näytti tulosteilta melkein kaikki.
-
Minusta ne näytti tulosteilta melkein kaikki.
Hans, senkin puusilmä! Ainakin mun työt on rehellisesti valokopioita!
-
Hans, senkin puusilmä! Ainakin mun työt on rehellisesti valokopioita!
Puusilmä. Todellakin. Muistelin nimittäin että sun jutut ois ollu ihan ihka aitoja originaaleja. Kuten Ville Rannan luonnosvihkosta repäistyt sivut. Ja että kaikki muut oli tulosteita. Muistanen siis väärin. Tai näin väärin.
Silti, vinkkinä sarjakuvanäyttelyitä väsääville: Suht turhaa hommaa laittaa originaaleja ja etenkin tulosteita/kopiota seinille killumaan. Sivuthan voi ihan yhtä hyvin lukea kirjasta. Ottakaa mallia Marko Turusesta joka keksii kaikkiin näyttelyihinsä jotain kolmiulotteista. Ottaa tilan haltuun. Tarjoaa elämyksiä.
EDIT: Hitsi, unohtu käyttää tuloste/uloste-sanaleikkiä tossa viestissä...
-
Multa ainakin pitäis olla originaalit. Ne on tosin "älä tee näin" -osastoa, joten tulosteet olis käyneet ehkä jopa paremmin.
-
Jos sarjakuva on tehty alusta loppuun koneella, ei mitään originaalia edes ole laittaa seinälle.
-
Ei sarjakuvanäyttelyissä tartte olla mitään kolmiulotteista. Originaalit kiinnostaa ja käytännön syistä printit voivat toimia etenkin kiertävissä näyttelyissä...
-
Oho, nyt vasta huomasin tämän. Toi on aika tyypillinen sarjakuvanäyttely hyvässä ja pahassa. Insert tähän vuosikymmeniä käyty juupas-eipäs -keskustelu siitä, onko siinä järkee vai ei. Insert tähän eri mielipiteitä ja kompromissi: joo ja ei tapauskohtaisesti jne.
Juu, kaikista töistä ei ole originaaleja. Osa on tehty sähköisesti. Niistä on vain printit. Hanneriinalta oli Helsingissä hieno installaatiotyyppinen juttu, joka kuitenkin vahingoittui näyttelyn aikana ja on nyt korjattavana. Sitä ei valitettavasti nähdä Turussakaan, koska siellä näyttelypaikkana on baari, eikä työ sielläkään välttämättä olisi ihan turvassa.
Tuolla on muutama erityisen mielenkiintoinen ORIGINAALI, jotka poikkeavat painotuotteesta paljonkin. Tässä voisi sitten käydä ikuisuuskeskustelun aiheesta onko sarjakuva valmis, kun se julkaistaan ja todeta siitäkin, että se on tapaus- ja tekijäkohtaista.
Ihmisillä lienee eri syitä käydä katsomassa sarjakuvanäyttelyitä. Esimerkiksi originaalien tekniikka tai työvaiheet voivat kiinnostaa. Samoin syitä laittaa sarjakuvia esille seinille on monia. Tämä on enemmän oheistuote, mm. haettiin uutta yleisöä kirjalle. Taidenäyttelytyyppinen lähestymistapa ei ollut ensisijainen lähtökohta. Se olisi vaatinut alusta asti aivan erilaisen valintaprosessin ja resurssit, vähän niinkuin Kiilan näyttely Taidehallissa joku vuosi sitten.
Vielä muuten ehtii - näyttely on esillä keskiviikkoiltaan asti!
-
Lainasin kirjastosta ja tykkäsin kovasti. Ranta onnistui taas herättämään "paheennusta" ja varmaan joku vanhoillislestaadiolainen tästäkin suivaantuu. Toivottavasti pääsee mies taas otsikoihin.
Takalo onnistui taas ylimaallisen kauniilla piirrosjäljellään sulattamaan sydämeni ja olihan se tarinakin oikein onnistunut.
Muutkin tekijät olivat ihan jees, vähän se poliittisuus oli paikoin päälleliimattua, mutta kukapa meistä on kokopäiväkaupunkisissi.
Jännää oli, että vasemmistolaisen kulttuuriporukan sarjakuvajulkaisu maksoi 39 Euroa. Tiedän, että on ärsyttävää laskeskella markoissa, paljonko jokin on, mutta jos tuon kertoo kuudella (vai muuttuiko se markkoihin muuntelu nyt viime viikolla jotenkin?) niin, tulokseksi tulee 234 markkaa. Sen verran en ehkä olisi maksanut Hugo Prattin nimmarilla varustetutusta kultaisesta korvarenkaastakaan, silloin joskus. Niin se maailma muuttuu. Toivottavasti tekijät saavat tästä osansa.
-
Missä kiikelissä tuo maksoi 39 euroa? Minä maksoin 20.
Timo
-
Paikallisessa Info-kirjakaupassa oli tuo hinta. Suomalaisessa oli muistaakseni 36,9 tms.
-
Paikallisessa Info-kirjakaupassa oli tuo hinta. Suomalaisessa oli muistaakseni 36,9 tms.
Hauska lumipalloefekti. Kirjan painatuskustannukset tuskin on paljon enempää kuin 2,50 kappaleelta. Sivupalkkio tekijöille kuulemma pienehkö. Joku vetää välistä ja ihan tosissaan.
Riistoa riistoa!