Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvailmaisu, sarjakuvan estetiikka ja historia => : Ossi Hiekkala 07.03.2010 klo 15:22:52
-
Paljon on ollut puhetta tälläkin foorumilla siitä, miten kulttuuri- ja siten myös sarjakuvaväki on valtaosaltaan vasemmalle kallellaan. Suurin osa yhteiskunnallisesta sarjakuvasta näkökulmaltaan sieltä vasemmalta. Heräsin miettimään luettuani Voimasta Teemu Mäen pitkän kirjeen muutamalle Suomen taidemaailman oikeistolaiselle vaikuttajalle sitä, etten edes saa mieleeni oikeistolaisesta näkökulmasta tehtyä yhteiskunnallisesti kantaaottavaa sarjakuvaa. En nyt lue tähän mitään kuulapäiden maahanmuuttajienpotkimisfantasioita tai muuta sellaista, vaan pikemminkin porvarillisista arvoista kumpuavaa sarjakuvaa. Tietysti joku voisi lukea tällaisiksi vaikkapa uskonnolliset traktaatit mutta niissäkin näkökulma on aika rajoittunut.
Kapitalistien juonia vastaan kapinoivia sarjakuvia lienee paljonkin ja punk-hengessä tehtyä tavaraa on runsaasti saatavilla. Mutta löytyykö sarjakuvaa vaikkapa siitä, miten tehtaan omistajat kokevat epäreiluksi lakkoon menevien työntekijöiden vaatimukset samalla kun yrittää taistella pahenevassa kilpailussa? Ja tarkoitan nimenomaan vakavaksi tarkoitettua sarjakuvaa, en parodiaa.
Missä on kokoomuksen ja kepun yhteiskunnalliset sarjakuvat? Kvaakin oikean laidan kulkijat, tuleeko kenellekään mitään esimerkkejä mieleen?
-
Kauneus on katsoja mielestä. Oikeistolaisuus on mitä arvostettavin maailmankatsomus, varsinkin jos kyse on ihanasta poroporvarillisuudesta. Paras esimerkki tästä on Muumit.
Muumi-sarjakuvaa julkaistiin sotavuosina Atos Wirtasen tilamaana Ny Tidissä, joka oli ruotsinkielisten sosialistien aviisi. Sarjakuva sai lukijoiden puolelta kuitenkin nopeasti täystyrmäyksen, sillä Ny Tidin lukijat valittivat muumipeikkojen olevan rojalisteja!
Muumilaaksoon ilmestyi kerran jopa ihka oikea neuvostoagentti, joka lopulta halusi "loikata" ja jäädä loikoilemaan riippumattoon Muumimamman vattumehua juomaan.
Frank Robbinsin piirtämä Jonni Huimapää muistetaan Suomessa erityisesti siitä, että sarjan sävyjen muuttuessa yhä oikeistolaisemmiksi se sai ns. "kenkää" Suomen Sosiaalidemokraatin sarjakuvasivuilta. Jonnin vastapeluriksi nimittäin ilmestyi rahanahne ja moraaliton sissipäällikkö Bolo Guerrero; ei siinä muuten mitään, mutta hahmo oli ilmetty Che Gueveran kaksoisolento. Oikeistolaisissa Uudessa Suomessa ja Satakunnan Kansassa Jonni sai jatkaa seikkailujaan.
Tässä siis kaksi esimerkkiä koto- ja ulkomaisesta sarjakuvasta.
-
Missä on kokoomuksen ja kepun yhteiskunnalliset sarjakuvat? Kvaakin oikean laidan kulkijat, tuleeko kenellekään mitään esimerkkejä mieleen?
Kepun sarjakuva on tietenkin Matti Nisulan piirtämä "Möttösen maailma", ja kuinka ollakaan sama Niffe piirtää myös Muumeja jotka ovat poliittiselta kannaltaan "lähinnä rojalisteja", liian boheemeja ottamaan varsinaisesti kantaa ja liian individualisteja pysymään missään puolueessa samasta syystä kuin Jörn Donner ei siihen pysty.
Kotimaisista oikeistolaisista sarjakuvista paras tarjonta oli tietenkin tuossa vuosien 1917-18 tienoilla. Esimerkiksi Janne Ankkanen on selkeän oikeistolainen sankari olematta porvari tai fasisti.
Lurkerin mainitsemaa Johnny Hazardia en nostaisi esille muuten kuin Amerikan politiikan yksisilmäisimmin aivottomana edustajana. Paljon pelottavammalla tavalla oikeistolainen on vaikkapa Ville Vallaton, Dennis the Menace.
Mietitääs lisää...
Kivi
-
Kyllähän oikeiloista sarjakuvaa on tai ainakin porvarillista mm. Mauri Kunnaksen kirjat ovat mitä porvarillisinta aatetta, samoin Kari Suomalainen ja nykyään Iltalehden Jouko ovat kunnon oikeistolaisia, toki on pakkokin olla kun toimii oikeistomediassa. Kepulandian aviiseja en tunne, mutta eiköhän niissä ole maajussin sanomaa yltä kyllin tarjolla myös pilakuvissa.
Muumithan ovat suomenruotsalaisen pikkuporvarillisuuden ylistyslaulu.
Pakko ottaa kantaa myös tuohon myyttiseen nykyvasemmistolaisuuteen taiteessa jne....itse en näe mitään suurta vasurimeininkiä nykymenossa taidemaailmassa, enempi on vihreän puolueen kannattajia, ja viherpiipertäjäthän ovat nykyään lähinnä Kokoomuksen puisto-osastoa. Sarjakuvissa on kyllä mm. käsitelty tuota ilmastomuutosuskontoa ja muuta viherhuuhaata.
Punk-sarjakuvakin oli enempi maakuntien poikien puuhastelua.
Oikeistolainen sarjakuva olisi kyllä tervetullutta kotimaisessa pelikentässä, olisi kiva nähdä myös "isänmaallista" sarjakuvaa, ihan vaan vaihtelun vuoksi Suomessa.
-
Ensimmäisenä mieleen tulee steve Ditkon työt: Question ja varsinkin mr.A joiden näkökulma on konservatiivis-oikeistolainen.
Osassa sotasarjakuvia on myös vankasti oikeistolainen pohja: koti, kirkko, isänmaa ja vapaan markkinatalouden lait.
Ilman näitä on kyseessä desanttien ja jumalattomien raukkojen toimet.
Keskustalla ja Kokoomuksella ei juuri näitä sarjakuvallisia(kaan) ansioita ole(tai sitten ovat vaan minulle vieraita) mutta monessa eurooppalaisessakin sarjakuvassa on kapitalistisen markkinatalouden malli on ylivertainen joskin niissä on usein myönnyttelyjäkin kuten Largo Winchissa.
Valiant comicsin XO-ManoWar sarjakuvassa oli keskiajalta peräisin oleva avaruuden muukalaisten kaappaama barbaari joka on yritysjohtaja Conan metodilla.
Se miten vakavana tuota kukakin pitää on eri asia mutta ainakin hänen tapansa johtaa oli sangen äärithatcherilainen.
Rick Veicthin ja Bryan Talbotin Neil Gaimanin konseptista tekemä liian vähän tunnettu Teknophage-sarjakuva omaa oikeistolaisimman hahmon: 65 miljoonaa vuotta vanhan telepaattisen hirmuliskon jonka rajoittamaton talouskasvu määrää kaikkea.
teknophage ei ole tarinan sankari: ainoastaan voittamaton
-
Eiväthän äärimmäisyyteen vietyä kapitalismia kuvaavat sarjat ole oikeistolaisia vaan vasemmistolaisia.
-
Joo, Johnny Hazardista tuli sitten heti mieleen Steve Canyon, joka on loppujen lopuksi aika tiukasti oikeistolaista sarjakuvaa. Näiden kohdalla pitää tietysti muistaa, että ne ovat aikaansa ja paikkaansa sidottuja. Sen sijaan minun kiinnostaa nykyhetki. Joku Largo toki kuvaa kapitalistien seikkailuja, mutta niissä yhteiskunnalliset elementit ovat aika vähäisiä. Enemmänkin etsisin jotain porvarillista peilikuvaa jollekin Tiitu Takalolle etc.
-
Lurker hyvä, riippuu ihan puhtaasti siitä miten aihetta käsittelee.
Samalla ajatuksellahan voisi väittää että kaikki kommunismia käsittelevät sarjakuvat ovat oikeistolaisia koska kommunismia ei voi kuvata positiivisessa valossa.
teknophage toki kritisoi oikeistolaista maailmankuvaa, mutta se voittaa.
Aina.
Ditkon Questionin ja Mr An kuvassa oikeistolaiset arvot ovat äärimmäisiä mutta esitetään vain ja ainoastaan hyveinä.
täten ne ovat siis oikeistolaisia eivät sitä vastaan tarkoitettuja.
Huomasitkin kai etten maininnut Judge Dreddiä?
-
Joo, Johnny Hazardista tuli sitten heti mieleen Steve Canyon, joka on loppujen lopuksi aika tiukasti oikeistolaista sarjakuvaa. Näiden kohdalla pitää tietysti muistaa, että ne ovat aikaansa ja paikkaansa sidottuja.
Minun on vaikea nähdä Steve Canyonia tiukan oikeistolaisena.
Eli siis julistuksellista oikeistolaista sarjakuvaa?
Miksi?
Piilomerkityksellisesti ja salakavalasti oikeistolaisia on niin paljon enemmän ettei avointa "raha rules" sarjakuvaa oikein tarvita.
Roope Ankkakin on kapitalismin perikuva mutta sarjakuvissa muut arvot esitetään myönteisemmässä valossa
-
Kyllähän oikeiloista sarjakuvaa on tai ainakin porvarillista mm. Mauri Kunnaksen kirjat ovat mitä porvarillisinta aatetta, samoin Kari Suomalainen
Kunnaksen? Jos sarjakuvista puhutaan niin Kotlant Jaarti ja Nyrok City on enemmänkin humaanin anarkistisia.
Kari Suomalainen oli kyllä mielipiteiltään selkeästi oikealla, mutta Välskärin Kertomukset kuvastavat ennemminkin ajan ennakkoluuloja ja Manu ja Kultatupsu on enemmänkiin konservatiivinen kuin oikeistolainen.
Teknophagesta sen verran, ettei kapitalismin kuvaaminen tarkoita sitä että tekijät sen allekirjoittaisivat. Steve Canyon sen sijaan on puhdasta USA-imperialismia tavalla jota esimerkiksi Terry And the Pirates ei ollut.
PS. Ja mitä Roope Ankkaan tulee, Barksin viimeiset Roope-sarjat pyrkivät suorastaan liikuttavan innokkaasti nostamaan esille erilaisia vaaleanvihreitä aatteita.
Kivi
-
Minun on vaikea nähdä Steve Canyonia tiukan oikeistolaisena.
Onhan sen maailmankuva niin vahvasti "taistelussa punaisia vastaan", että ei sitä ihan pelkkänä seikkailusarjakuvana voi lukea. Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.
Eli siis julistuksellista oikeistolaista sarjakuvaa?
Miksi?
Piilomerkityksellisesti ja salakavalasti oikeistolaisia on niin paljon enemmän ettei avointa "raha rules" sarjakuvaa oikein tarvita.
Piilomerkityksiä on helppo hakea monista jutuista, myös niistä, joihin niitä ei ole tarkoituksella ajateltu. Sen sijaan mielenkiintoisempaa olisi nähdä selkeästi julistuksellista porvarillista sarjakuvaa. Ei siksi, että se olisi henkilökohtaisesti mitenkään maailmankuvaani kuuluvaa vaan siksi, että sen tekeminen niin, että se ei olisi banaalia on varmasti aika haasteellista.
-
Onhan sen maailmankuva niin vahvasti "taistelussa punaisia vastaan", että ei sitä ihan pelkkänä seikkailusarjakuvana voi lukea. Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.
öh siis underground vai?
ei toki vielä -47 mutta 60-luvulla hyvinkin runsaasti. Ja useammissa 50-luvun EC tarinoissa näkökulma oli jos ei vasemmistolainen niin sodanvastainen kumminkin.
Steve Canyon on patriootti ja kuten kapteeni Amerikka siitä kiistanalainen että on osalle selkeän oikeistolainen osalle selkeän vasemmistolainen.
isänmaallisuushan ei itsellään ole automaattisesti oikeistolaisuutta vaikka niin populistisesti ja helppoheikkimäisesti annetaankin ymmärtää.
Vakavissaan tehtyä julistuksellista sarjakuvaa niin ettei se ole banaalia on vaikea tehdä näkökulmasta riippumatta.
-
Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.
Ja olikin, kuten undergroundin vaiheista saamme huomata. Vaikka suurin osa underground-piirtäjistä keskittyi tasapuolisesti pilkkaamaan kaikkea, oli joukossa myös useita piirtäjiä joilla oli varsin tarkka käsitys siitä millainen olisi parempi tulevaisuus.
Piilomerkityksiä on helppo hakea monista jutuista, myös niistä, joihin niitä ei ole tarkoituksella ajateltu. Sen sijaan mielenkiintoisempaa olisi nähdä selkeästi julistuksellista porvarillista sarjakuvaa. Ei siksi, että se olisi henkilökohtaisesti mitenkään maailmankuvaani kuuluvaa vaan siksi, että sen tekeminen niin, että se ei olisi banaalia on varmasti aika haasteellista.
Olisiko se sen haasteellisempaa kuin kirkasotsaisen sosialismin kuvaaminen? Epäilenpä vain. Sarjakuvan luonteeseen kuuluu kyky palauttaa asiat mittakaavaan ja sarjakuvassa on jo sisäänrakennettuna pieni anarkistinen mekanismi joka tekee siitä kornia ja tragikoomista heti kun sitä yritetään käyttää liian vahvasti jonkin yhden aatteen ajamiseen.
Kivi
Edit: Curtvile tuossa sanoikin saman toisin sanoin sillä välin kun sorvasin tätä vastausta.
-
itse en vieläkään näe alkuperäistä Steve Canyonia oikeistolaisena.
saatan silti olla aika yksin kantani kanssa.
Steve Canyonin 60-vuotisjulastrippi: Taliban jahdissa (http://www.militarytimes.com/static/projects/pages/stevecanyon60th.pdf) militarytimesin sivuilla
-
itse en vieläkään näe alkuperäistä Steve Canyonia oikeistolaisena.
saatan silti olla aika yksin kantani kanssa.
Steve Canyon, Johnny Hazard ja Buzz Sawyer ovat kaikki aikanaan olleet propagandakoneiston palveluksessa, kuten myös Will Eisnerin Spirit. Eisnerin tuoannosta ei kuitenkaan enää nykyään voi puhua ottamatta näkökulmaan mukaan Talo Bronxissa -mestariteosta ja sen jälkeisiä humaaneja ihmiskuvauksia, ja näiden kautta myös Spiritin sisäinen koomisuus nousee esiin uudella tavalla.
Enemmän lienee kysymys siitä, mitä me muistamme kun ajattelemme kyseisiä sarjoja. Canyonin ja Hazardin kohdalla päällimmäisiksi nousevat varmaan useimmilla 2. Maailmansodan, Korean ja Vietnamin aikaiset propagandasarjat. Vaikka ne eivät muodostaneetkaan koko tuotantoa, ne ovat hyvä esimekki siitä, kuinka nuo sarjat seurasivat USA:n kulloistakin politiikkaa yhtä tarkasti kuin Valitut Palat.
Kun mennään amerikkaan sisälle, se ei enää olekaan sama asia kuin kapitalismi ja oikeistolaisuus. USA:n politiikka on ulkoa päin hyvin toisenlaista kuin maan sisällä. Siellä korostuu kuinka suuri maa se on, täynnä monenlaisia mielipiteitä, ja joka paikassa paljon sellaisiakin ihmisiä jotka ajattelevat aivan kuten sinä ja minä. USA:n ulkopolitiikasta tämä kuva ei kutenkaan koskaan välity.
-
Judge Dredd otteineen on poliittisesti äärioikealla, etenkin kun tekijät kuvaavat oikeuden jakamisen tavoilla, joka parhaimmillaan tuo kylmän hymyn huulille.
Hahmon tuottanut yhteiskunta varsin oikeistolaisine ilmiöineen puolestaan kuvataan usein hyvin kriittisessä valossa, joten sarjakuvassa on vahva vasemmistolainen kantaaottavuus mukana. Monesti sekin kuvataan tavoin, joka hymyilyttää; harvoin silti lämpimästi.
Vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla, mutta ei tämä silti ole poliittista sarjakuvaa – aikansa tuotos, silti.
Minullakin on jossain hyllyjen kätköissä antologiamuotoista, hieman kovakantista julkaisua kiiltävine papereineen muistuttaa sarjaa. Sarjan teema tuntui olevan ihmisen ahdistus valvotussa yhteiskunnassa, tosin vakavuus ei sarjaan oikein sopinut saati sitten onnistunut – osa tekijöistä ei tuntunut sitä edes niin tosissaan yrittäneenkään.
-
Steve Canyonin 60-vuotisjulastrippi: Taliban jahdissa (http://www.militarytimes.com/static/projects/pages/stevecanyon60th.pdf) militarytimesin sivuilla
O tempora o mores. Kuka tahansa eläkkeelle jäänyt kersantti voi kuvitella osaavansa piirtää sarjakuvaa, mutta joku roti mihin mestari Caniffin nimmarin saa laittaa, edes ( :n perikunta ) -tekstillä varustettuna.
:(
Kivi
-
Muumi on ulkoisilta puitteiltaan toki poroporvarillinen mutta on älytöntä yrittää omia sitä jonkun aatesuunnan edustajaksi. Esivallan ja omistamisen halveksunta ei ole porvarillisia arvoja mutta Muumeissa sellaista esiintyy melko usein.
Caniffia on myöskin vaikea nähdä Ossin tarkoittamana oikeistohahmona, ennemminkin se oli vanhan koulun jenkkipatriootti joka inhosi Neuvostoliittoa (johon heillä oli tietysti täysi oikeus huomioonottaen neukkujen retoriikan).
-
Vuonna 1963 kommarit katosivat Marvelin lehdistä, tai ei ainakaan pidetty suurta mölyä niistä.
Rautamiehessä esitettiin absurdi toisinto Sikojenlahden maihinnoususta (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1054) niinkin myöhään kuin 1970.
-
Muistan jonkun sarjakuvapiirien sisäisen kohun useamman vuoden takaa, jossa kiihtymyksen aiheena oli se piirtäjä (jonka nimeä en muista) joka piirsi jotain Sarvikuonojen maa -nimistä (tai jotain siihen suuntaan) sarjakuvaa ja joka piirsi myös enimmäkseen golfaus -aiheisia pilapiirroksia Playboyhin. Anyways, en muista muista mistä silloin kiisteltiin, muistan vain, että haukkumasanoina käytettiin sanoja "porvarillinen" ja "oikeistolainen".
Äh, nimi on tosiaan unohtunut, Googlestakaan ei ollut apua.
-
Marvelin 60-luvun alun sarjakuvat ovat aika antikommunistisia.
Kannattaisi lukea kysymys ennenkuin vastaa. Ossi kyseli vakavastiotettavia sarjakuvia.
-
Tuo Valitut palat oli aika hyvä. Sarjakuvien Valitut palat... Jos esim. Alexander Stubb, Jari Sarasvuo, Jyrki Katainen, Mauri Pekkarinen tai Anneli Jäätteenmäki piirtäisivät sarjakuvaa omasta maailmastaan. Minusta sellaista olisi kiehtova nähdä. Vihervasemmistoanarkistinen sarjakuva on jo sen verran tuttua, että se ei ole missään määrin yllättävää.
-
Kari"Mustanaamio" Leppänen piirsi nuorena Nuori Oikeisto -lehteen. Niistä oon nähnyt vain muutaman ruudun näytteitä (Mustis-spesiaaleissa tms.). Mitä lie sävyiltään jutut, olis hauska nähdä kokonaan.
Jossain päin Kvaakia on jostain 2. maailmansodan aikaisesta suojeluskuntalehdestä napattu strippi. En muista mikä ja missä ketjussa oli.
Mutta että ovatko nämä nyt mitenkään vakavastiotettavia...
Timo
-
Noora Paakkanen piirsi (piirtää?) Suomenmaahan, vai mikä se on se kokoomuslaisten aviisi nimeltään. Nooralla siihen muistaakseni liittyi ihan aatteellisuuttakin. Moni piirtäjähän mieltää duunin duunina, oli tilaaja kuka tahansa.
Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita. Itse talouden rakenteet ei ole hävinneet mihinkään etenkään talouden globalisoituessa. (HUOM en tässä kuvailussa siis millään muotoa ota kantaa, onko näin hyvä tai miten pitäisi olla. Se olisi toisen ketjun aihe.)
Semmonen nelikenttä ois hyvä, konservatiivi/liberaali & oikeistolainen/vasemmistolainen. Tuli vaan tuosta Karista esimerkkinä mieleen.
edit: mutta vähän tästä keskustelusta tulee mieleen se vanha vitsi "miksi ei ole oikeistolaisia intellektuelleja" :P
-
Tuli mieleen noi Suomi-korkkarit, varsinkin sisällisotaa ja "vaaran vuosia" käsittelvät finski-korkkarit lemusivat "fasisistista" hegemoniaa.
-
Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi.
Karvinen on varmaan oikeistolaisin sarjakuva mitä on, status quo on säilytettävä mitä korostaa sekin että jokainen ruutu on samanlainen ja vitsit jostain 50-luvulta. Mutta se ei ole huomaamaton sarjakuva, niitä ainoita joita monet vihaavat tunteella.
-
edit: mutta vähän tästä keskustelusta tulee mieleen se vanha vitsi "miksi ei ole oikeistolaisia intellektuelleja" :P
Ehdit sanoa sen mikä tuli minullekin mieleen.. filosofointi ja ideologioiden puinti yleensä vain tulee tielle kun pitäisi kääriä hihat alkaa tekemään bisnestä, joten se ei oikein välity kulttuuriinkaan. Porvarillinen sarjakuva voisi olla joku tuotetta myyvä sarjakuva, kuten Bratz tai (anteeksi) Transformers, jonka sisältö voi olla ihan mitä tahansa, mutta homman pääpointti on edistää kulutusasennetta tai myydä oheistuotteita. Eskapismi myöskin ruokkii älyllistä passiivisuutta, samoin mikä tahansa leivän ja sirkushuvien nykymuoto, kuten urheilu, joten siinä mielessä Pauli Kallio on ainakin FC Palloseuraa tehdessään porvarien leirissä... mutta menköön, kyllä minäkin satunnaisesta eskapismista nautin, ei sitä aivan 24h jaksa tiedostaa.
-
Tuo Valitut palat oli aika hyvä. Sarjakuvien Valitut palat... Jos esim. Alexander Stubb, Jari Sarasvuo, Jyrki Katainen, Mauri Pekkarinen tai Anneli Jäätteenmäki piirtäisivät sarjakuvaa omasta maailmastaan. Minusta sellaista olisi kiehtova nähdä. Vihervasemmistoanarkistinen sarjakuva on jo sen verran tuttua, että se ei ole missään määrin yllättävää.
No Sarasvuohan on tehnyt Myynnin Korkeajännityksen, jonka kuvitus on Pertti Jarlan käsialaa.
-
Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi.
Hm. Toisaalta tän varsin rahanahneen porvarillisen järjestelmän "kapinallisina" meille markkinoidaan rasisteja, fasisteja ja uusnatseja, yleensä isänmaallisuuteen vedoten. Ja mulla on kuitenkin sellainen käsitys, että nää systeemikriittiset äärioikeistolaiset on sitä mielipuolta että järjestelmän pitäis olla vieläkin rahanahneempi ja porvarillisempi. Eli kapinallisuus ja yhteiskuntakrtiikki ei sinänsä vielä takaa sitä että oltaisiin hyvien puolella.
Monilla näistä kapinaliikkeistä on myös rahoitus ja selustatuki vankasti suurpääoman leirissä.
edit: mutta vähän tästä keskustelusta tulee mieleen se vanha vitsi "miksi ei ole oikeistolaisia intellektuelleja" :P
Mä en osaa kaivata oikeistolaista sarjakuvaa yhtään nykyistä enempää, en edes uteliaisuuden nimissä. Mä toivon että sarjakuva on perusluonteeltaan aina vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää kritisoiva, tahattomastikin. Liian monipuolinen ja vaikeasti hallinnoitava media, että sitä voisi tehokkaasti käyttää propagandassa. Luultavasti toivon liikoja.
Muistutan kaikille nyt, että Sauli Niinistö käytti presidentinvaalikampanjassaan ensi kertaa tehokkaasti street-team -markkinointia, nuoria porvareita jotka palkattiin soluttamaan keskustelupalstat. Vaikka slogan oli niin orwellilaisen älytön kuin "Työväen presidentti" (Sveitsissä majailevasta pankinjohtajasta), kampanja oli silti äärimmäisen tehokas ja ellei sen aikataulutuksessa olisi tapahtunut laskuvirhettä, meillä saattaisi hyvinkin olla nykypolitiikkamme linjan mukainen presidentti. Perish the thought.
-
Olisiko Tintti, ainakin osittain? Tintin kaverit (Haddock ja Tuhatkauno) ovat varakkaita, virkamiehet (Dupond ja Dupont) ovat kyvyttömiä, kaikki ulkomaalaiset ovat vähintäänkin outoja ja kuuhunkin lennetään ennen venakkoja. Myönnettäköön että viimeisestä Tinttien lukukerrasta on luvattoman pitkä aika.
-
Kun en koskaan ole tätä kirjastosta lainannut, en ole varma miten se luokitellaan, mutta ilmeisesti Hannu Konttisen Tämä jumalten ala! kertoo mainosalasta ja kokoaa "Markkinointi & Mainonta -lehden sarjakuvia 1977–2006". Lisää näitä opuksia löytyy Konttisen sivuilta (http://www.kolumbus.fi/konttisen.toimisto.oy/).
Eivätkö myös Dilbert ja B. Virtanen ole työelämästä kertoessaan sopivia esimerkkejä? Vaikka henkisesti päähahmot toisinaan kapinoivat työelämää itseään vastaan, he kuitenkin ovat valinneet ja pitäytyvät valkokaulusammatissaan (tai itse asiassa hieman kömpelö blue collar on heidän kohdallaan oikea nimitys)?
EDIT: No heh heh, Matti :)
Et ole koskaan kirjastosta lainannut tätä nimenomaista opusta vai yhtään mitään? ;D
-
Olen toisinaan pohtinut, että sitcom jne. tv-sarjat ovat melko keskiluokkaisia kuvatessaan lähes järjestään ihmisiä, joilta ei puutu mitään.
Samalla tavoin Baby Blues, Jere tai Lassi ja Leevi ovat puitteiltaan hyvin keskiluokkaisia amerikkalaisia perhesarjoja. Keskiluokkaisuushan perinteisesti yhdistetään poliittisesti hieman oikealle.
-
Kukaan ei ole jostain syystä maininnut Frank Milleriä. Pidän monestakin sen sarjakuvasta mutta en ymmärrä sitä sen maailmankuvaa ollenkaan, näyttää minusta puhtaalta fasismilta.
-
Kun en koskaan ole kirjastosta lainannut, en ole varma miten tämä luokitellaan, mutta ilmeisesti mainosalasta kertoo Hannu Konttisen Tämä jumalten ala!, joka kokoaa "Markkinointi & Mainonta -lehden sarjakuvia 1977–2006".
Et ole koskaan kirjastosta lainannut tätä nimenomaista opusta vai yhtään mitään? ;D
Hannu Konttinen luokitellaan ainakin Tampereella ihan muiden sarjakuvien pariin. Kuten jossakin Kvaakin kirjastoketjussa on käynyt ilmi, niin se on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaiken sarjakuvan kohtalo. Tietokirjallisuuteen ei päädy kuin muutama hassu opus, muistaaksen yhtenä tämmöisenä esimerkkinä Joel Andreasin "Koukussa sotaan" (historian luokka ysi) ja joissakin paikoissa myös Aino Sutisen "Taksi Kurdistaniin" (maantiedon luokka nelonen). Guy Delislen ja Joe Saccon sarjakuvia tämä ei koske, vaikka osa niistä on saanut lisäluokakseen nelosen. Hieman ristiriitaista, voisi joku sanoa.
-
Frank Milleria on minusta vaikea kategorisoida, toisaalta selkeän konservatiivinen mutta taas kuten NPRn haastattelussa (http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=7002481) toteaa:
amerikkalaiset ovat kuin hemmoteltuja kakaroita...meitä opetetaan uskomaan että kaikki näkökohdat ovat tasa-arvoisia..." ja jatkaa sujuvasti "viholliseen..joka on kuuden vuosisadan barbarian tasolla alistaen ja silpoen naisia....olemme taistelussa globaalia fasismia vastaan"[vapaa nopea käännös]
(noin kohdasta 30:30 eteenpäin)
Frank Miller kuulostaa muuten tässä aika pitkälti siltä miltä odotin Walter Kovacsin kuulostavan.
-
Olisiko Tintti, ainakin osittain? Tintin kaverit (Haddock ja Tuhatkauno) ovat varakkaita, virkamiehet (Dupond ja Dupont) ovat kyvyttömiä, kaikki ulkomaalaiset ovat vähintäänkin outoja ja kuuhunkin lennetään ennen venakkoja. Myönnettäköön että viimeisestä Tinttien lukukerrasta on luvattoman pitkä aika.
Ihmettelen, miksi Tintistä ei olla puhuttu enempää? Asiantuntijat, hoi! Minä en uskalla avata suutani täällä puhuakseni Tintistä, sillä aina on mahdollisuus että sanoo jotain väärin... Ja sitten... ::)
Alussao oli kuitenkin Tintti Neuvostojen maassa, joka on aivan hävytöntä propagandaa. Sen jälkeen on tietenkin tapahtunut irtiotto.
-
Erinomainen aihe!
Tintti Afrikassa ainakin on myös selvästi oikeistolainen albumi. Tintistä täytyy kuitenkin mainita se, että sarjassa alkaa aika nopeasti näkymään yleinen humanismi ja kaikkien ihmisten kunnioitus. Ja ylempien sosiaaliluokkien edustajat esitetään monta kertaa pikemminkin vinosti hymyillen kuin ihannoiden. Itse tulkitsisin esimerkiksi Castafioren ivaamisen aika selkeästi naureskeluksi porvarillista maailmankatsomusta kohtaan. Eikös Haddock ole luonteeltaan aika vasemmistolainen hahmo ? Toisaalta tyypillisen ranskalaiseen (Ranska, ranskankielinen Belgia = sama asia :P )tapaan paljastuukin että hän onkin jalosukuinen, eli on geeneiltään yläluokkainen. Ja sitten tosiaan hän jo scorettaakin itselleen perintölinnan.
Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, jossa työväenluokka muistetaan aina kuvata enemmän tai vähemmän sivistymättömänä karjana. Muutenkin sarjassa on harvinaisen tukeva imperialistinen, aristokraattinen ja teknokraattinen pohjavire. En keksi sarjasta mitään muuta epäporvarillista elementtiä kuin päähenkilöiden (ilmiselvä! 8] ) keskinäinen homoseksuaalinen jännite.
-
Ihmettelen, miksi Tintistä ei olla puhuttu enempää? Asiantuntijat, hoi! Minä en uskalla avata suutani täällä puhuakseni Tintistä, sillä aina on mahdollisuus että sanoo jotain väärin... Ja sitten... ::)
Alussao oli kuitenkin Tintti Neuvostojen maassa, joka on aivan hävytöntä propagandaa. Sen jälkeen on tietenkin tapahtunut irtiotto.
Herge ei missään nimessä ollut poliittinen henkilö, vaan, kuten kaikki hänet tavanneet kuvasivat, ikuinen katolinen partiopoika, melko lailla viaton. Hergen oppi-isä, työnantaja ja kuten nykyään sanottaisiin, manageri, pastori Norbert Wallez (jos oikein muistan nimen) sen sijaan oli hyvinkin oikealla poliittisesti. Hänen valtaansa Hergeen kuvastaa jopa se ettei Herge uskaltanut mennä uudelleen naimisiin. Joidenkin elämäkerturien mielestä Tintti Tiibetissä kertoo Hergen vapautumisesta isä Wallezin kuoltua, tällainen teema taisi muistaakseni esiintyä myös Hergen elämästä kertovassa elokuvassa.
Pitää muistaa että niin Tintti Neuvostojen Maassa, Tintti Afrikassa kuin Tintti Amerikassa edustavat maailmankuvaltaan senaikaista viikkolehtijournalismia pahimmillaan. Niitä ei koskaan ollut tarkoitettu jälkipolville, vaan päivittäisviihteeksi pienilevikkiseen katoliseen sanomalehteen. Vasta Sinisen Lootuksen myötä Herge oppi ymmärtämään vastuunsa, että sarjakuvilla on lukijoita myös tulevaisuudessa, ja nämä saattavat oppia asenteita sarjakuvista tai tuomita tekijän.
Asiasta on keskusteltu täällä enemmänkin, mm:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=printpage;topic=12292.0
Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, jossa työväenluokka muistetaan aina kuvata enemmän tai vähemmän sivistymättömänä karjana. Muutenkin sarjassa on harvinaisen tukeva imperialistinen, aristokraattinen ja teknokraattinen pohjavire. En keksi sarjasta mitään muuta epäporvarillista elementtiä kuin päähenkilöiden (ilmiselvä! 8] ) keskinäinen homoseksuaalinen jännite.
Blake & Mortimerin tekijä E.P. Jacobs on myös yksi Tintin piirtäjistä, ja monien Tinttien vaatteet ja taustayksityiskohdat ovat hänen suunnitelmiaan. Jacobs oli koulutukseltaan oopperalaulaja, ammatiltaan muotipiirtäjä ja hänen tuotannostaan löytyy omana aikanaan kaikkien aikojen pisin sellainen sarjakuva jossa ei ole yhtään naista edes sivuosassa. Bianca Castafioren hahmo on Hergen henkilökohtaista irvailua Jacobsin kustannuksella.
Monissa poikakirjoissa ei ole naisia, mitä ne suotta tekisivät hidastamassa juonta psykologia- ja tunnekuvauksilla? Blake & Mortimer on ennen kaikkea poikakirjatarinaa, samalla tavoin kuin Kapteeni E.W. Johnsin Biggles-kirjat, Jules Vernen seikkailut tai Karl Mayn seikkailuromaanit, joissa niissäkään ei juuri naishahmoja ole. Siihen aikaan ei vielä ollut kiintiöitä siitä, mitkä kaikki henkilöhahmot pitää muistaa ottaa mukaan.
K
-
Sosiaalisesti rajoittuneet-sarjan käsikirjoittaja totesi luennoidessaan, että heidän sarjakuvansa on erilainen, koska tekijöiden maailmankuva on oikeistolainen. Ei se kyllä ainakaan satunnaisotannalla sieltä tule kovin selvästi esiin.
-
Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita.
Eläkeläisistä puhumattakaan :). Niinpä Timpan Minun elämäni olisi siten hyvä nykypäivän vastine Tiitun sarjoille. Ainakin sen hepun ongelmat ja elämä siinä sarjassa näyttäytyvät kovin porvarillisina. Ehkä tähän porvarilliseen maailmankuvaan ja -ahdistukseen perustuu myös sen nuoremman polven suunnasta saama kritiikki. Minun elämäni sarjan "porvari" nukkuu huonosti, eikä syynä siihen ole todellakaan mikään vasemmistolaisista arvoista kumpuava maailmantuska, vaan oloneuvokset elämän sietämätön keveys.
Herge ei missään nimessä ollut poliittinen henkilö, vaan, kuten kaikki hänet tavanneet kuvasivat, ikuinen katolinen partiopoika, melko lailla viaton.
Kivi, hyvä. Partio on oikeistolainen järjestö ja partiolaiset ovat oikeistolaisia. Siten Partio-lehden sarjat voisi lukea oikeistolaisiksi. Ja voisi esitellä Jyrki Vainion suomen oikeistolaisimpana piirtäjänä (sillä hänellä on myös niitä militanttijuttuja :) )
Muistan jonkun sarjakuvapiirien sisäisen kohun useamman vuoden takaa, jossa kiihtymyksen aiheena oli se piirtäjä (jonka nimeä en muista) joka piirsi jotain Sarvikuonojen maa -nimistä (tai jotain siihen suuntaan) sarjakuvaa ja joka piirsi myös enimmäkseen golfaus -aiheisia pilapiirroksia Playboyhin. Anyways, en muista muista mistä silloin kiisteltiin, muistan vain, että haukkumasanoina käytettiin sanoja "porvarillinen" ja "oikeistolainen".
Puhut Matti Remeksestä, mainosmiehestä, joka on sittemmin niittänyt mainetta myös dekkarikirjailijana. Hänen golf-aiheiset pilakuvansa Playboyssa voi tosiaan luokitella porvarillisiksi (koska golf on porvarien huvia). Kohu nousi noiden kuvien tiimoilta iltapäivälehdelle annetussa haastattelussa jossa Remes sanoi pilakuvien olevan piirtämisen F1-luokkaa ja sarjakuvan olevan sen rinnalla pikkupoikien puuhastelua. Tuo lainaus on nyt vetäisty hatusta, mutta sanoma oli joka tapauksessa tuo. Remeksen piirtämää Sarvikuonojen maata käsikirjoitti Pertsa Reponen. (nämä jutut löytynevät myös toisaalta Kvaakista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7578.msg34016.html#msg34016))
Sosiaalisesti rajoittuneet-sarjan käsikirjoittaja totesi luennoidessaan, että heidän sarjakuvansa on erilainen, koska tekijöiden maailmankuva on oikeistolainen. Ei se kyllä ainakaan satunnaisotannalla sieltä tule kovin selvästi esiin.
Ei. Se että sarjan hahmot ovat IT/uusmediafirmassa töissä ei vielä tee heistä oikeistolaisia. Rividuunareita/koodareita/ ja jopa prekariaattia mielestäni edustavat. Mutta toisaalta naureskellaanhan siinä juurikin viherpiiperrykselle yms. köyhäilylle. Tässä mielessä Rojun esiin nostamat yhteiskunnassa vallitsevat oikeistolaiset arvot kyllä näyttäytyvät hienosti. Vaikka ollaan rupuhommissa, ei samaistuta työväenluokkaan vaan kuvitellaan että ollaan jotenkin parempia kuin muut... ja äänestetään kokoomusta.
Käytännössä Suomessa on (ollut) niin iso keskiluokka että sehän hautaa alleen sekä oikeiston että vasemmiston. Oikeistolaisia emme ole, vasemmistolaisiksi emme halua olkaamme siis demareita. :)
-
Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, ...
Black & Mortimer kuulostaa ainakin nimensä puolesta hyvinkin vaihtoehtoiselta!
;-)
Olisiko Tintti (...) kuuhunkin lennetään ennen venakkoja.
Jos Kuu on täynnä venakkoja, niin mielelläänhän sinne lentäisi!
;-)
Tintti-sarjisten rasismista ja oikeistolaisuudesta on keskusteltu paljonkin. Hyvä lähtökohta on tämä Jarin viesti (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8301.msg272712.html#msg272712).
-
Black & Mortimer kuulostaa ainakin nimensä puolesta hyvinkin vaihtoehtoiselta!
;-)
Kesti hetken aikaa ennen kuin hokasin mitä tarkoitat. Heh, jaa no jopas on nillitystä, haluat vissiin korostaa sivistyksellisiä luokkaeroja. Etsin sut käsiini vallankumouksen jälkeen niin katsotaan sit kuka huomauttelee ja kenelle ;) !
-
Tuli mieleen noi Suomi-korkkarit, varsinkin sisällisotaa ja "vaaran vuosia" käsittelvät finski-korkkarit lemusivat "fasisistista" hegemoniaa.
Kansalaissodan ja Vaaran vuosien Korkeajännitykset pyrkivät pikemminkin toteamaan ajan henkeä kuin pönkittämään jotain hegemoniaa. Avainhenkilöt ovat kommunisti Pekka ja jääkäriupseeri Vilho, jotka tuntuvat ärsyttävän aika tasapuolisesti niitä tahoja, joiden mielestä stoorien pitäisi olla enemmän kallellaan joko vasemmistolaisuuteen tai oikeistolaisuuteen. Keskeistä niissä on kuitenkin molempien osapuolien, heidän toimiensa ja keskinäisten jännitteidensä virittäminen tarinaan.
Tämähän on yksi perusongelma sarjakuvan mieltämisessä poliittisena. Jos esillä on jotain aatesuuntaa edustava hahmo, vaikka vain sivuhenkilönä, sen kuvitellaan liian helposti olevan heijastusta tekijän tai itse tarinan sitoutumisesta laajempaan aatekuvioon. Tässä mielessä korkkarien törnimäinen Kersantti Kivi on hyvin ristiriitainen sidekick-sankari -- ja aivan tarkoituksellisestikin. Sotilaslehtien arvosteluissa on kiivailtu siitä, kuinka korkkareissa suositaan "väinölinna-vääristymää" ja tehdään oikeistolaisista upseereista konnia tai pelkureita. Yllättävän innokkaasti ohitetaan Vilhon ja Kiven sankariteot ja -karisma. Niin kuin Tuntemattomassakin näin ollen Kariluodon, Kaarnan, Lammion ja kumppanien rohkeus ja kunnostautumiset.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että "fasisistinen" hegemonia on heijastusta lukijan omista ennakkoluuloista (ja yliherkästä hajuaistista).
-
Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita. Itse talouden rakenteet ei ole hävinneet mihinkään etenkään talouden globalisoituessa. (HUOM en tässä kuvailussa siis millään muotoa ota kantaa, onko näin hyvä tai miten pitäisi olla. Se olisi toisen ketjun aihe.)
Kun Roju ja Tiitu piti tampereella pari vuotta sitten yhteiskunnallisen sarjakuvan paneelin tms, esitin yleisökysymyksen joka koski aihetta että miksi paneeli oli puhtaasti puna-vihreä / vasemmisto pohdinta ja Voiman sponssaaman kilpailun promotapahtuma. Että eikö voi olla olemassa tai eikö voida nostaa esille myös jotain vaihtoehtoa, joka edustaa yhteiskunnallista sarjakuvaa olematta... no, se mitä yllä oleva varmasti antaa ymmärtää.
Taisi olla juuri Roju, joka kommentoi hieman alentuvan naureskellen ettei kokoomuslaisilla taida olla oikein kiinnostusta sarjakuvaan tms. En muista enää miten jatkokysymys meni, mutta se ohitettiin kintaan viittauksella tms. hukkaamatta hetkeäkään aikaa, että omahyväisen trendikäs vaihtoehtopolitiikka ei ehkä lopulta ole niin "ainoa olemassa oleva vaihtoehto" kuin se joillekin tuntuu olevan.
Ts. pitäisi ensin ehkä katsoa mitä on oikeistolaisuus ja toisekseen mikä ei. Sen sijaan että homma menee vaan hölmöihin letkautuksiin mitä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa myöskään vasemmisto intellektuelleista (heh).. (edelleen lainaus aiemmin mainitusta paneelista "niillä on kai enemmän kiirettä tehdä rahaa kuin sarjakuvia").
Jos oikeistolainen sarjakuva tarkoittaa jotain suomen isompien puolueiden politiikan myötäilyä jossain propaganda sarjakuvissa, tuskin siinä on mitään järkeä. Oikeistolaisuudella ja siihen liittyvillä arvoilla (a'la paikallisromantiikka, luonnon arvostus, nationalismi, konservatiivisuus, ...whatever) on kuitenkin lopulta niin normaalin ihmisluonteeseen kuuluvia että ne voisi olla osa ihan mitä vaan tarinaa, ilman sen kummempaa alleviivausta. Kuitenkin asioilla tuppaa oleman hieman toisenlainen painolasti kuin vasemmalla. Kun esim. katsoo näitä suomalaisia harrastelija supersankari sarjiksia, missä on joku isänmaallinen "kapteeni suomi" tyyppinen hahmo, eikös niitä ole jo kahdella eri julkaisijalla? Joista molemmat ovat tehneet myös jakson missä skinhead tyyppinen suomiäijä ottaa selkäsaunan "oikealta isänmaanystävältä"? Josta ensisijaisesti tulee mieleen tietty mauton pakotettu rajanveto ja valmiiksi vittuilevan yleisön kosiskelu. Harvoin näkee sellaisia kantaaottavia sarjakuvia vasemmalta, missä jokainen narkkarin tai päästään vialla olevan kriminaalin ja hylkiön kohdalla on alleviivattava sitä että ne ei oikeasti edusta tätä "meidän" ajatusmaailmaa tai arvoja. Vaikka ko. kaltaiset tapaukset esim. oikeassa elämässä jatkuvasti omasta mielestään olisikin.
Kaikki teemat mitä sarjakuvissa yleensä käsitellään, on mahdollista käsitellä myös vaihtoehtoisesta näkökulmasta. Olisi aika hienoa jos vastenmieliset kokoomus-tyyppiset hommat jäisi jatkossakin vähemmälle, mutta kenties löytyisi jotain mikä puhuttelee muitakin kuin ns. urbaanin vaihtoehtoskenen nuoria aikuisia?
Teemu mäen artikkeli oli mainio. Ja siihen voi tavallaan hyvin verrata sarjakuvaskeneä. Ei tässä voi valittaa siitä, että oikeistolaista sarjakuvaa nyt erityisesti sorsittaisiin tai että maolaisklikki pitää valtaa sarjakuva skenessä. Kuka vaan voisi tehdä, jos haluaisi. Ja julkaiseminen on helppoa niin netissä kuin paperilla. Ja voisin kuvitella että menestystä niittäisi saman tien jos laatu olisi hyvä. En sisänsä edes toivo oikeistolaista sarjakuvaa, mutta jotenkin kriittistä joka ei ole niin turhanpäiväisen trendikäs ihmistyypilleen. Ellei sitten törkeyden ja väkivallan avulla kompensoida se lukemisen arvoiseksi :P
-
Partio on oikeistolainen järjestö ja partiolaiset ovat oikeistolaisia. Siten Partio-lehden sarjat voisi lukea oikeistolaisiksi. Ja voisi esitellä Jyrki Vainion suomen oikeistolaisimpana piirtäjänä (sillä hänellä on myös niitä militanttijuttuja :) )
Tuo ensimmäinen väite on helpommin sanottu kuin todistettu. Historia kertoo oman tarinansa vasemmistolaistuneista lippukunnista 70-luvulla, mutta se nyt ei liity nykypäivän asioihin juuri mitenkään.
Mutta partiota leimaavat koti-uskonto-isänmaa -arvot eivät myöskään ole niin kovassa huudossa enää nykyään. Alusta asti partion perimmäinen tavoite on ollut rauhan turvaaminen maiden välillä. Tähän on pyritty nationalismin ja nurkkapatrioottisuuden aiheuttamien kuvitteellisten muurien murtamisella. Globaali 2000-luku on korostanut tätä huomattavasti.
Lisäksi pitää huomata että Suomessa partio on jotakin muuta kuin mitä se on Iso-Britanniassa tai Tansaniassa. Koska liike myötäilee helposti kunkin maan ilmapiiriä ja politiikkaa, ei sitä mielestäni voi lähtokohtaisesti pitää oikeistolaisena tai vasemmistolaisena.
Jotkut tietysti haluavat leimata oikeistolaiseksi kaiken, mikä ei pyri avoimesti vallankumoukseen... Mutta minä väitän että yhteiskunnassa on myös toimintoja joiden tarpeellisuutta pitää arvioida poliittisten näkökulmien ulkopuolelta.
Ja Vainio... Hänhän on partiolainen, eikä ainoastaan partiolehden sarakuvantekijä. Oikeistolaisuudesta en lähde veikkailemaan turhaan sen enempää, mutta Närhivartio kuvastaa mielestäni ihan hyvin sitä, kuinka oikeistolainen liike partio on.
-
Tuo ensimmäinen väite on helpommin sanottu kuin todistettu.
Suhteessa pioneeritoimintaan partio on oikeistolainen. :)
Mutta vakavammin puhuttuna, semmoista aika liudentunuttahan kaikki on.
-
Kukaan ei ole jostain syystä maininnut Frank Milleriä. Pidän monestakin sen sarjakuvasta mutta en ymmärrä sitä sen maailmankuvaa ollenkaan, näyttää minusta puhtaalta fasismilta.
Kirjoitin tuossa ketjussa Sarjakuva politiikan välineenä ajatuksiani Frank Millerin poliitisen vakaumuksen näkyvyydestä jonkin aikaa sitten.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12292.45.html (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12292.45.html)
Mies tuntuu aloittaneen nuorena kirkassilmäisenä libertaarina sekä objektivistina ja lipuneen neo-konservatiivien riveihin. Ainakin viime aikojen kannanottojen mukaan mies marssii ihan republikaanipuolueen yleisen linjauksen mukaisesti. Itse olen sitä mieltä että taiteilijalla on tullut katto vastaan ja *ponk* kolauksen jälkeen matka kulkee vain alaspäin, eli alennustilalla ei ole välttämättä mitään tekemistä rähmälläänolon kanssa.
Hämmästyttävän moni jenkkiläinen oikeistolainen viihdetaiteilija tuntuu tunnustavan libertaaria aatesuuntaa, South Park on täällä peräpohjolassa aika suosittu animaatiosarja jossa on omat poliittiset saarnausjaksonsa ja Penn & Tellerin Bullshit noudattelee jaksosta toiseen johdomukaisesti keskivertolibertaarin näkemyksiä.
Suomessa tuollaista ainakin periaatteen tasolla kiihkomielisen yksilökeskeistä posotusta ei koskaan ole nähty oikeistolaisena niin joskus kuulee esimerkiksi sellaisia ihmeellisyyksiä kuin South Parkkia kehuttavan anarkistiseksi.
Tavallaan libertarismin tunnustaminen on turvallinen tapa olla kapinallinen jenkeissä, vähän samaan tapaan kuin olla äärivasemmalla on kotimaisissa kulttuuripiirissämme. Ravistellaan aina vain niitä samoja pyhiä lehmiä.
-
Kirjoitin tuossa ketjussa Sarjakuva politiikan välineenä ajatuksiani Frank Millerin poliitisen vakaumuksen näkyvyydestä jonkin aikaa sitten.
Olet havainnut saman kuin minäkin aikanaan (http://katuoja.sarjakuvablogit.com/2007/02/23/frank-miller-13-varhaiskausi/). Jos Millerin objektivistisuudesta on epäilyksiä, voi lukea Martha Washington Goes To Warin esipuheen, jossa Ayn Randia kiitellään oikein nimeltä. Sinänsä kyllä Millerin oikeistoilaisuudessa voi havaita siirtymän: aikanaan Millerin tarinoissa oli pahiksina myös Big Business, ei ainoastaan Big Government.
-
Tuo tulkintojen ero johtuu varmasti siitä, että "kapina" ja rähinä hallitusta vastaan on USA:ssa leimallisesti oikeistolaista, meillä taas enemmän vasemmalle kallellaan. Maailmamme ovat nii-i-in erilaiset.
-
Olet havainnut saman kuin minäkin aikanaan (http://katuoja.sarjakuvablogit.com/2007/02/23/frank-miller-13-varhaiskausi/). Jos Millerin objektivistisuudesta on epäilyksiä, voi lukea Martha Washington Goes To Warin esipuheen, jossa Ayn Randia kiitellään oikein nimeltä. Sinänsä kyllä Millerin oikeistoilaisuudessa voi havaita siirtymän: aikanaan Millerin tarinoissa oli pahiksina myös Big Business, ei ainoastaan Big Government.
Hieno artikkelisarja. Oikeastaan nuori Miller tuntui olevan paljon johdonmukaisempi oman poliittisen viitekehyksensä sisällä.
Fasistiksi en Milleriä Vainion tavoin ounastelisi, en edes 300n perusteella joka on mielestäni vain täysin pihalla olevan tyypin fantasia joka on kirjoitettu avaamatta yhtäkään historiankirjaa, enemmän siitä kuvastuu stereotyyppisen amerikkalainen tapa jakaa kaikki konfliktit hyvän ja vapauden puolustajiin ja totaaliseen mörköpahaan.
Fasistista kuvastoa 300 hyödyntää kyllä niin tehokaasti että muistaakseni Italiassa yksi fasistipuolueen seuraaja on ainakin käyttänyt sarjakuvasta irrotettua falangimuodostelman kuvaa (otaksuttavasti täysin luvatta) vaalimainoksissaan.
-
Hämmästyttävän moni jenkkiläinen oikeistolainen viihdetaiteilija tuntuu tunnustavan libertaaria aatesuuntaa, South Park on täällä peräpohjolassa aika suosittu animaatiosarja jossa on omat poliittiset saarnausjaksonsa ja Penn & Tellerin Bullshit noudattelee jaksosta toiseen johdomukaisesti keskivertolibertaarin näkemyksiä.
Myös amerikkalaiset skeptikot ovat aika pitkälti libertaristeja. Lakkasin käymästä heidän foorumeillaan kun niin moni keskustelu lähinnä kauhisteli sitä, että jossain kehdataan kerätä kansalaisilta veroja. Esim brittiskeptikoilla tätä outoa ilmiötä ei näy. Eivät ne Ayn Randin ajatukset mitenkään tieteellisiä ole.
Mitä Jyrki Vainioon tulee, hän ei ole erityisen vasemmistolainen, sen jyrkemmin en osaa sanoa. Ja sen taas voi sanoa aika monesta piirtäjästämme.
-
Myös amerikkalaiset skeptikot ovat aika pitkälti libertaristeja. Lakkasin käymästä heidän foorumeillaan kun niin moni keskustelu lähinnä kauhisteli sitä, että jossain kehdataan kerätä kansalaisilta veroja. Esim brittiskeptikoilla tätä outoa ilmiötä ei näy. Eivät ne Ayn Randin ajatukset mitenkään tieteellisiä ole.
Mitä Jyrki Vainioon tulee, hän ei ole erityisen vasemmistolainen, sen jyrkemmin en osaa sanoa. Ja sen taas voi sanoa aika monesta piirtäjästämme.
Luulen että tuon yliedustuksen takana on se että libertarismi on tavalaan luonteva kolmas vaihtoehto kahden ison puolueen jälkeen skeptikkojen ateistiköörille, sitten kun johonkin ryhdytään niin ei koskaan olla sitä maltillisesti vaan napit vedetään 11:sta ja jenkit kasvatetaan niin itseriittoisiksi (omasta mielipiteestä kiinni pitäminen on itseisarvo) että kriittisen ajattelun kannattajatkin hurahtavat randroideiksi joille markkinoiden näkymätön käsi on kuin transsubstantiaatio ikään.
AUH! Kirjoitinpa taas epäselvästi viittasin siis foorumikeskustelija Antti Vainion kommenttiin että Frank Millerin maailmankuvaa näyttää puhtaalta fasismilta. En todellakaan tarkoita että näkisin kummankaan Vainion olevan fasisti.
-
Luulen että tuon yliedustuksen takana on se että libertarismi on tavalaan luonteva kolmas vaihtoehto kahden ison puolueen jälkeen skeptikkojen ateistiköörille, sitten kun johonkin ryhdytään niin ei koskaan olla sitä maltillisesti vaan napit vedetään 11:sta ja jenkit kasvatetaan niin itseriittoisiksi (omasta mielipiteestä kiinni pitäminen on itseisarvo) että kriittisen ajattelun kannattajatkin hurahtavat randroideiksi joille markkinoiden näkymätön käsi on kuin transsubstantiaatio ikään
Tavattoman hyvin sanottu. Ilmeisesti kaikenlainen maltillisuus ja purismista lipsuminen koetaan munattomuutena, jolle John Waunen haamu nauraa pilkallisesti.
-
Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...äänekkäästi big business -vastainen ja taisi olla myös aktivoimassa sarjakuvantekijöille jotain ammattiliiton tapaistakin aikoinaan mutta toisaalta vaikuttaisi minusta monella tapaa aika libertariaaniselta...
Muuten oikeistolaisesta sarjakuvasta tulee mieleen näitä joitain mainittuja näennäisen epäpoliittisia sarjakuvia tyyliin Baby Blues ja Jere. Joita minä siis luen myös. Tuovathan ne kuitenkin esiin omanlaistaan maailmankuvaa...
Verrokkina voi kuitenkin käyttää vaikka USAn 50-luvun tai vaikka Francon Espanjan tai 30-luvun Saksan perusviihdettä, sitä osaa joka ei ole suoranaista propagandaa, kaikissa korostettiin tavallista idyllistä suht keskiluokkaista perhe-elämää ja paha maailma on jossain ruudun ulkopuolella.
Lainatakseni Rojua vuodelta joku, "On poroporvarillista asua talossa ja syödä ruokaa."
-
Jos tämän keskustelun pohjana oli heitettyjä ajatuksia siitä, onko taiteen kenttä vasemmalle kallellaan, niin ehkä pieniä oireita sellaisesta on juuri sen tyyppiset asenteet, että jos joku asia ei ole avoimesti vasemmistolainen, niin se tarkoittaisi jotenkin sen olevan sitten ihan ÄÄRIoikeistolainen. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Minä piirrän armeijan lehteen ja Partio-lehteen, mutta tosiasia on, että Suomessa enemmistö ikäluokan miehistä käy armeijan ja Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö (70,000 jäsentä). Kumpikin asia on niin suuri, että ei todellakaan ole ääri yhtään mitään, vaan mahdollisimman arkista, tavanomaista keskitietä.
Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava? Minulla ovat nuo em. lehdet, mutta ketjussa aiemmin mainittu Timppa Mäkelä, jonka Minun elämääni leimattiin edellä porvarilliseksi, piirsi pitkään sarjoja vasemmistolehti Kansan Uutisiin. Eli siis kumpi näistä kertoo enemmän hänen poliittisista kannoistaan, vai onko sarjoilla poliittinen kanta, joka on tekijästään riippumaton?
(Vai onko tämä kaikki vain sitä Suomen perinnettä, että ammattitaitoisia piirtäjiä on niin vähän, että heitä palkataan jäsenkortteja kyselemättä lehteen kuin lehteen - näin tehtiin jo 1900-luvun alussa, jolloin työnantajina olivat hyvinkin poliittisesti virittyneet pilalehdet).
Mitä tulee edellä keskusteltuihin amerikkalaissarjoihin, niin Steve Canyonin oikeistolaisuus ei varmastikaan liity Korean sotaan saati toiseen maailmansotaan, vaan Vietnamin sotaan ja sarjan viimeisiin vuosiin: aikaan, jolloin suuri osa yhteiskunnasta oli hyvin avoimen sodanvastaista ja tämä sarja liputti edelleen valtion virallisten instituutioiden puolesta.
Sama ilmeisesti pätee myös Al Cappin Li'l Abneriin, vaikka en tiedäkään sarjan sisällöstä sen tarkemmin, miten tämä ilmeni. (Mutta myöhempinä vuosinaan Al Cappistä yritettiin tehdä konservatiivista talk show kiihkoilijaa, mutta tälle tuli joku seksiskandaali koulutytön kanssa, joka pysäytti nämä aikeet).
Yksi näkökanta, jota ei ole mainittu, on että on olemassa tietty väestösegmentti, jota voisi kutsua "nörttioikeistolaisiksi". Oikein perusnörttejä, jotka - nykyään etenkin nettikirjoituksissaan - ilmentävät hyvin jyrkän oikeistolaisia näkökantoja, ääri-individualismia ja heikkojen jättämistä jalkoihin. Tähän näyttäisi tyypillisesti yhdistyvän esim. pikkutarkka sotahistorian ja -teknologian harrastaminen, mahdollisesti myös aseet.
Tähän segmenttiin kuuluu myös sarjakuvaharrastajia, etenkin Amerikassa ja etenkin supersankarisarjakuviin liittyen. Tästä porukasta kumpuaa myös sen alan sarjakuvien tekijöitä, joten jos näitä arvoja näkyy myös ko. sarjakuvissa, se on tavallaan ihan luontevaa.
Perinteisestä mediaväestä, etenkin lehtipuolella, on Amerikassa suuri osa ollut heikäläisittäin liberaaleja, kuten nykyoikeistomedia siellä on kovaan ääneen kritisoinut. (Jotka liberaalitkin tietysti meikäläisestä eurooppalaisesta näkökulmasta ovat hyvin oikealla). Tämä on näkynyt esim. siinä, että perinteisesti valtaosa poliittisista pilapiirtäjistä on ollut demokraatteja eikä republikaaneja. Jopa enemmän kuin niitä julkaisevat lehdet. Että siellä onkin todettu, että jos jostain löytyy aidosti republikaaneja poliittisia pilapiirtäjiä, niille olisi helppo kultatie auki, koska lehdet sellaisia kaipaavat toisten vastapainoksi. (Nyttemmin niitä on sitten myös ilmaantunut, pari myös sarjakuvapuolella, kuten Huonoimmat stripit keskustelussa on todettu).
Aiemmin yksi harvoja poikkeuksia oli Jeff MacNelly, joka oli avoimen konservatiivinen. Tämähän teki myös strippisarjaa Shoe, jota julkaistiin meillä Ilta-Sanomissa. Minun näkemäni perusteella tämä oli kuitenkin hyvin lattea ja keskinkertainen tekele, enkä osaa sanoa, näkyikö tämä arvomaailma miten sen sisällössä.
-
Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...
"Mielipuoli" on aika hyvä luokittelu. Sim on toki tehnyt valtavan pioneerityön englanninkielisen maailman vaihtoehtosarjakuvan parissa, mutta sittemmin jokin antoi mitä ilmeisimmin periksi kaverin psyykessä.
-
Verojen autuaaksi tekevä vaikutus onkin Suomessa jonkinlainen kansallisuskonto.
Tuskin, koska täällä jopa työväestöä edustavat irwingoodmanit pääsevät karjumaan, että "verot vievät koko palkan kuitenkin", huolimatta siitä, ettei verotusaste täällä ole muita eurooppalaisia sivistysvaltioita olennaisesti isompi. Kumminkin verotuksen vaihtoehto on anarkokapitalismi ja sen kannattajat ovat joko ilkeitä tai tyhmiä tai parhaimmillaan molempia. Edes minarkiaa en näe kokeilemisen arvoisena järjestelmänä.
Ylipäätään vasemmisto–oikeisto sellaisenaan tuntuu 1900-luvulle sidotulta akselilta. Varsinkin Suomessa tuntuu siltä, että vasemmisto on se jotenkin määritelty juttu, oikeistolaisia ovat sitten kaikki jotka eivät ole vasemmistolaisia. Ulkomaalaisuusvastaisuus on jotenkin automaattisesti "äärioikeistolaista", vaikka pyrkisi samalla sosialisoimaan kaikki tuotantovälineet.
-
Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...äänekkäästi big business -vastainen ja taisi olla myös aktivoimassa sarjakuvantekijöille jotain ammattiliiton tapaistakin aikoinaan mutta toisaalta vaikuttaisi minusta monella tapaa aika libertariaaniselta...
Ei mielellään sijoiteta minnekään, jonnekin oikealle jos on ihan pakko anti-modernisminsa puolesta. Mies ei ole oikein linjassa vallitsevien länsimaisten arvojen kanssa.
Muuten oikeistolaisesta sarjakuvasta tulee mieleen näitä joitain mainittuja näennäisen epäpoliittisia sarjakuvia tyyliin Baby Blues ja Jere. Joita minä siis luen myös. Tuovathan ne kuitenkin esiin omanlaistaan maailmankuvaa...
Verrokkina voi kuitenkin käyttää vaikka USAn 50-luvun tai vaikka Francon Espanjan tai 30-luvun Saksan perusviihdettä, sitä osaa joka ei ole suoranaista propagandaa, kaikissa korostettiin tavallista idyllistä suht keskiluokkaista perhe-elämää ja paha maailma on jossain ruudun ulkopuolella.
Lainatakseni Rojua vuodelta joku, "On poroporvarillista asua talossa ja syödä ruokaa."
Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämän kuvaamiseen.
-
Asiassa voisi päästä jonnekin jos heitetään ensin nuo yhtäläisellä tavalla ahdas- ja vastenmieliset vasemmistot ja oikeistot Electroluxin sukkaavaan pölypussiin ja pestään sen jälkeen kädet huolellisesti. Minua risoo, että vieläkin yleisönosastojen maailmanmestarit vaativat, että 2000-luvun ongelmiin pitäisi etsiä vastauksia joko 1700-luvun liberalismista tai 1800-luvun sosialismista, ja perään vielä sanotaan, että muita vaihtoehtoja ei ole.
Koko sanoilla ei edes sanota eikä tarkoiteta hölkäsen pölähtävää. Malliesimerkki numero yksi: Kauko Kare. Minusta Kauko Kare oli brittiläistyylinen liberaali, joka halusi lehdistön olevan riippumaton ja kriittinen vallanpitäjiä kohtaan, mutta Kekkosen Suomessa sellainen ei tullut kuuloon. Niinpä kun Matti Kassila osti viimeisellä komisario Palmu-elokuvalla itselleen henkivakuutuksen vasemmiston nousun varalta, niin siinä Kauko Kareesta oli tehty Hitlerin puheita kuunteleva jäkättävä vanha natsi.
Nyt herää kysymys, mikä oli Kauko Kareen puoluekanta. Lukaisin tuossa vastikään Vip-lehteä 1970-luvun alusta. Siinä Kare itse määritteli itsensä sosiaalidemokraatiksi.
Jos jotain tolkkua haluaa, täytyy puhua konservatiiveista ja reformisteista. Itsestäänselvää on, että rintamalinja konservatiivien ja reformistien välillä ei kulje puolueiden välillä. Se kulkee puolueiden sisällä.
Sarjakuva on ilmaisumuoto, joka on onnistuneesti adoptoitu vastakulttuurin palvelukseen. Jos halutaan, asian voi käsittää niinkin, että vastakulttuuri otti haltuunsa sarjakuvan, koska konservatiivinen korkeakulttuuri ei halunnut siihen koskea. Nimensä mukaisesti vastakulttuuri ei ole sitä konservatiivisinta tarjontaa.
Mistään maailman uutuudesta ei ole kysymys. Jossakin epäilyttävyyksiin keskittyneellä sivulla näin joskus uskonpuhdistuksen aikaisia puupiirroksia, joissa pirut synnyttivät katolisia pappeja ulostamalla niitä peräaukostaan.
Mistä päästäänkin kunnon katolisiin konservatiiveihin, joita Suomessa on vaikuttanut ainakin kaksi kappaletta. Toinen on Timo Soini ja toinen Kari Suomalainen. Ja Kari Suomalainen toisti mielellään ainaista narinaa siitä, että hän ei pysty äänestämään eikä kannattamaan niitä ihmisiä joilla oli samat mielipiteet kuin hänellä, koska ne ovat niin idiootteja.
Ikivanha ja suorastaan patakonservatiivisin käsitys taiteilijan tehtävästä on että hän on hovinarrien perillinen. Hänen velvollisuutensa on olla ihmisen puolella kunkin hetkistä, minkä tahansa merkkistä valtaa vastaan. Tästä suoraan seuraa, että taiteilija jolla on poliittinen kanta, on mennyttä kalua, ali-ihminen, epäluoma, ja saatanan sikiö. >:D
-
Kiinnostavaa keskustelua.
Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava?
Pyörittelin tässä taannoin samantapaista kysymystä mielessäni kun törmäsin jollakin kokoelmalevyllä Moog Konttisen biisiin "Joulu Auschwitzissä". Se oli minusta juutalaisharppuineen sangen hauska esitys, mutta sitten bongasin YouTubesta saman biisin, tällä kertaa avoimen äärioikeistolaisen Mistreat-yhtyeen esittämänä. Eipä enää hymyilyttänytkään samalla tavalla.
Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämäni kuvaamiseen.
Muistelisin jostakin lukeneeni että "Ällissä ja Tällissä" oli kyse enemmänkin Francon diktatuurille naureskelemisesta.
-
Ja Kari Suomalainen toisti mielellään ainaista narinaa siitä, että hän ei pysty äänestämään eikä kannattamaan niitä ihmisiä joilla oli samat mielipiteet kuin hänellä, koska ne ovat niin idiootteja.
Mies oli näemmä oikeassa. Kauaa ei tarvitse surffata Homma-sektorin nettipäästöjä vuonna 2010, kun törmää Suomalaisen piirroksiin 80/90-luvun vaihteesta.
-
Toisinajattelijat (http://cms.hommaforum.org/index.php?option=com_content&view=article&id=183:lokaali-632010&catid=5:toisinajattelijat)-sarjakuvahan edustanee oikeistolaista ajattelua sarjakuvan muodossa. Sinänsä ko. strippi on riemastuttava konkurssi: teksti comic sansia, kuvat clipartia ja sisältö täyttä dadaa.
-
Muistelisin jostakin lukeneeni että "Ällissä ja Tällissä" oli kyse enemmänkin Francon diktatuurille naureskelemisesta.
En esittänytkään että se olisi suoraan hallinnon määräysten mukaan piirretty. Sarjakuva itsessään ei anna kovin mairittelevaa kuvaa salaisesta palvelusta.
Itse otaksun että Älli & Tälli on ollut sallittu rahvaan viihdettä, narrin toiminta on rajattu jollei suoraan viranomaisten mukaan niin narrin omien näkemysten tai itsesuojeluvaiston perusteella niin ettei tiettyjen rajojen yli astuta.
Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.
-
Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.
Harmiton naljailu aina sallitaan = vapauden illuusio. Siinä sivussa valtaapitävät jatkavat juoniaan. Antaa kansan luulla että vallankahvassa olijoita kritisoidaan jollain Ällitällillä.
Timo
-
Itse otaksun että Älli & Tälli on ollut sallittu rahvaan viihdettä, narrin toiminta on rajattu jollei suoraan viranomaisten mukaan niin narrin omien näkemysten tai itsesuojeluvaiston perusteella niin ettei tiettyjen rajojen yli astuta.
Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.
Jos oikeasti tuntisi espanjalaista populaarikulttuuria paremmin niin voisi tietty pohtia missä määrin Alli&Tällin asema liittyy siihen poikkeuksellisuuteen, miten sitä luettiin aikoinaan tai mikä oli Ibanezin sijainti poliittisella kartalla. Jatkopohdintana pitäisikö mainita tässä Aku Ankka 50-luvun Suomessa? Tai myös 60-70-luvulla...ehkä paitsi sisältö ja julkaisualusta myös lukutapa voi vaikuttaa siihen poliittisuuteen, saman tarinan voi lukea monenlaisen filtterin läpi...
-
Ibanez ei puuttunut politiikkaan edes Francon kuoltua. Hän selitti, että sitä varten oli jo olemassa toiset piirtäjät. Sitten hän mainitsi jotakin kaksiteräisestä miekasta, joka pidemmän päälle käy tylsäksi.
Tietenkään ei käynyt päinsä esittää myöskään seksiä eikä väkivaltaa. Kurvikkaat naiset kumitettiin sensuurin toimesta tulitikuiksi.
http://www.elmundo.es/magazine/num141/textos/morta1.html
-
Harmiton naljailu aina sallitaan = vapauden illuusio. Siinä sivussa valtaapitävät jatkavat juoniaan. Antaa kansan luulla että vallankahvassa olijoita kritisoidaan jollain Ällitällillä.
Timo
Juuri näin, ei täysin ilmeistä kuten kirjoitin.
-
Ibanez ei puuttunut politiikkaan edes Francon kuoltua. Hän selitti, että sitä varten oli jo olemassa toiset piirtäjät. Sitten hän mainitsi jotakin kaksiteräisestä miekasta, joka pidemmän päälle käy tylsäksi.
Tietenkään ei käynyt päinsä esittää myöskään seksiä eikä väkivaltaa. Kurvikkaat naiset kumitettiin sensuurin toimesta tulitikuiksi.
http://www.elmundo.es/magazine/num141/textos/morta1.html
Vastaa otaksumaani, kiitos linkistä.
-
Yksi näkökanta, jota ei ole mainittu, on että on olemassa tietty väestösegmentti, jota voisi kutsua "nörttioikeistolaisiksi". Oikein perusnörttejä, jotka - nykyään etenkin nettikirjoituksissaan - ilmentävät hyvin jyrkän oikeistolaisia näkökantoja, ääri-individualismia ja heikkojen jättämistä jalkoihin. Tähän näyttäisi tyypillisesti yhdistyvän esim. pikkutarkka sotahistorian ja -teknologian harrastaminen, mahdollisesti myös aseet.
Tähän segmenttiin kuuluu myös sarjakuvaharrastajia, etenkin Amerikassa ja etenkin supersankarisarjakuviin liittyen. Tästä porukasta kumpuaa myös sen alan sarjakuvien tekijöitä, joten jos näitä arvoja näkyy myös ko. sarjakuvissa, se on tavallaan ihan luontevaa.
Supersankarifanina kiinnostuin tuosta väitteestäsi. Voisitko selventää, mitä supersankarisarjakuvia erityisesti tarkoitat? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen Frank Miller, josta tässä keskustelussa onkin puhuttu. Onko muita?
Minulla on tätä väitettä tukien kyllä sellainen fiilis, että supersankarisarjakuvat ovat hyvin vahvasti nörttien voimafantasiaa Amerikassa, ja muuallakin. Eivät tietenkään pelkästään. Myöskin USA:n kulttuurissa supersankarit ja nörttiys liitetään hyvin vahvasti yhteen.
-
Supersankarifanina kiinnostuin tuosta väitteestäsi. Voisitko selventää, mitä supersankarisarjakuvia erityisesti tarkoitat? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen Frank Miller, josta tässä keskustelussa onkin puhuttu. Onko muita?
Bill Willingham (Fables, joitain DC:n trikoojuttuja) on ainakin kohtuullisen vaahtosuinen hc-republikaani.
Esimerkiksi Mark Millar taas kertoo olevansa vasemmistolainen, mutta kaikkea mitä Millar sanoo ei tule välttämättä ottaa vakavasti. Toisaalta aika monissa 2000-luvun Marvel-sarjakuvissa on vertauskuvan kautta käsitelty Yhdysvaltain vähän vainoharhaista poliittista ilmapiiriä.
-
Jenkeissähän, ja varsinkin Marvelilla, konservatiivit esitetään yleensä vähemmän mairittelevassa valossa supersankarisarjakuvissa - viime aikoina Kapteeni Amerikassa.
THE POLITICAL LEANINGS OF SUPERHERO COMICS ... REVEALED! - CBR (http://goodcomics.comicbookresources.com/2010/03/01/the-political-leanings-of-superhero-comics-revealed/)
"Conservatives will always be the butt of jokes in superhero comics because of the writers writing them and the general lack of subtlety in superhero comics."
Toisaalta samassa jutussa: "The labels "conservative" and "liberal" have become so bastardized over the years that no one really knows what they mean anymore."
-
Peijakas, kun jo päätin etten menekään tähän keskusteluun... tää on sitten viimenen kerta! Honestly!
Tuskin, koska täällä jopa työväestöä edustavat irwingoodmanit pääsevät karjumaan, että "verot vievät koko palkan kuitenkin", huolimatta siitä, ettei verotusaste täällä ole muita eurooppalaisia sivistysvaltioita olennaisesti isompi.
Elikkä Suomi on eurooppalainen sivistysvaltio, jossa vaan on juntteja ihmisiä...
Onhan sitäkin tutkittu että ostovoima ei Suomessa ole kummoinen, ja byrokratia ylimitoitettu.
Mutta verouskonnossa uskotaan hyvinvointia tuottavaan "näkymättömään käteen" joka ottaa rahaa taskustasi ja kohdistaa sen niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kuten esmes paperinpyörittäjien palkkoihin.
Kumminkin verotuksen vaihtoehto on anarkokapitalismi ja sen kannattajat ovat joko ilkeitä tai tyhmiä tai parhaimmillaan molempia.
Tai ehkä vaan järkevämpi verotus olisi vaihtoehto.
Anarkokapitalistit ovat tasan ihan yhtä tyhmiä & ilkeitä kuin muutkin utopistit ja yleisesti -istit. Eli suosittelen uskaltamaan lukemaan vaikkapa David Friedmanin (http://www.daviddfriedman.com/index.shtml) tekstejä. Ei niistä turmellu.
Ylipäätään vasemmisto–oikeisto sellaisenaan tuntuu 1900-luvulle sidotulta akselilta. Varsinkin Suomessa tuntuu siltä, että vasemmisto on se jotenkin määritelty juttu, oikeistolaisia ovat sitten kaikki jotka eivät ole vasemmistolaisia.
Olen samaa mieltä. Jopa siinä määrin, että pidän sanaa "oikeistolainen" vasemmistolaisena pejoratiivisena terminä.
Kun libertarismia kerran sivutaan, niin Nolanin kartan (http://en.wikipedia.org/wiki/Nolan_chart) voisi tässä yhteydessä mainita.
-
Fablesistahan löytyy se yksi jonkin verran kränää herättänyt Israelin puolustuspuhe, jossa Bigby kehuu valtion kykyä selvitä vihamielisten naapureiden keskellä kostamalla kaikki loukkaukset moninkertaisesti takaisin. Rivien välistä voi mielestäni lukea jenkkien perustuslakityylisen aseenkanto-oikeuden kannatuksen ("a well-regulated militia"-mielessä, tähän tyyliin joudutaan puolustautumaan pahan keisarikunnan hyökätessä), viranomaisten voimavarojen lisäämisen puolustamista (salaisilla agenteilla on valta tarvittaessa suorittaa salamurhia), perhearvoja ja kovia rangaistuksia (kidutus, salaiset vankilat). Juma, enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan!
-
Ibanez ei puuttunut politiikkaan edes Francon kuoltua. Hän selitti, että sitä varten oli jo olemassa toiset piirtäjät...
Ahaa, kiitos täsmennyksestä. En ole sanottavammin "Älliin ja Tälliin" perehtynyt, joten omia mielikuvia minkäänlaisesta antifrancolaisuudesta minulla ei ollut, vaan pohjasin tuon aikaisemman kommenttini jostakin lukemaani kommenttiin - mahdollisesti Wikipediaan, joka näyttää sanovan tämmöistä:
Hahmot ovat tiettävästi parodiaa Francon salaisen poliisin agenteista.
No, niin kuin edellä todettu, sitä parodiaakin voi tehdä ilman että puree vallanpitäjän kättä.
Mutta verouskonnossa uskotaan hyvinvointia tuottavaan "näkymättömään käteen" joka ottaa rahaa taskustasi ja kohdistaa sen niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kuten esmes paperinpyörittäjien palkkoihin.
Aika tarkoitushakuinen esimerkki.
-
Mutta verouskonnossa uskotaan hyvinvointia tuottavaan "näkymättömään käteen" joka ottaa rahaa taskustasi ja kohdistaa sen niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kuten esmes paperinpyörittäjien palkkoihin.
Aika tarkoitushakuinen esimerkki.
niin on mutta osuva.
Itse tarjoaisin eri maalia:
itse inhoan sitä että verovarojani käytetään pääasiassa byrokraattien ja poliitikkojen hyvinvointiin, vaikkapa kulttuurin ja perusterveydenhoidon sijasta.
Verotuksessa ei ole mitään vikaa sen kohdistamisessa on.
täten olen melko pitkälti joko vasemmalla tai oikealla.
Willinghamin tekstien tulkitsemiseksi aseenkanto-oikeuden tueksi toimii jos ottaa vain tuon osuuden Fablesista.
Fablesistahan löytyy se yksi jonkin verran kränää herättänyt Israelin puolustuspuhe, jossa Bigby kehuu valtion kykyä selvitä vihamielisten naapureiden keskellä kostamalla kaikki loukkaukset moninkertaisesti takaisin. Rivien välistä voi mielestäni lukea jenkkien perustuslakityylisen aseenkanto-oikeuden kannatuksen ("a well-regulated militia"-mielessä, tähän tyyliin joudutaan puolustautumaan pahan keisarikunnan hyökätessä), viranomaisten voimavarojen lisäämisen puolustamista (salaisilla agenteilla on valta tarvittaessa suorittaa salamurhia), perhearvoja ja kovia rangaistuksia (kidutus, salaiset vankilat). Juma, enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan!
tämä on jo pitkälle vietyä pseudofilosofointia.
Nyt siis puhutaan ihmishahmoisen suden joka on satuhahmojen poliisi mielipiteesta.
Keskellä suursotaa.
ehkä suhteutetaan poliittisuus siihen.
EDit: korjasin lainaustägin -Reima
-
Minä piirrän armeijan lehteen ja Partio-lehteen, mutta tosiasia on, että Suomessa enemmistö ikäluokan miehistä käy armeijan ja Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö (70,000 jäsentä). Kumpikin asia on niin suuri, että ei todellakaan ole ääri yhtään mitään, vaan mahdollisimman arkista, tavanomaista keskitietä.
En minä väittänyt että partio on ääri... jotain. Väitin että se on oikeistolainen tai ainakin oikeistolaisempi kuin pioneerit (http://www.google.com/search?q=pioneerit+lapset&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a). Jäsenmäärästä ei kyllä myöskään voi päätellä mitään siitä mihin suuntaan jokin pulju on kallellaan.
Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava?
Ihan mikä vaan noista jos niin tulkitaan. Tai sen piirtäjän suuntautuminen (jota hän vaikka koettaisikin peittää).
aiemmin mainittu Timppa Mäkelä, jonka Minun elämääni leimattiin edellä porvarilliseksi, piirsi pitkään sarjoja vasemmistolehti Kansan Uutisiin. Eli siis kumpi näistä kertoo enemmän hänen poliittisista kannoistaan, vai onko sarjoilla poliittinen kanta, joka on tekijästään riippumaton?
Tekihän Timppa myös Mannerheim ja ihmissyöjätiikerin. :) Muistaakseni se ei kyllä ollut mitenkään poliittinen juttu, vaikka sen päähenkilö on poliittisesi mitä kiistanalaisin. (Koska siinä ei mollattu Mannerheimia niin oikeistolainenhan se sitten oli :) ) Ei maar, kyllä minä ihan kieli poskella noita nimiä ja sarjoja aiemmin heittelin. Mutta lue nyt vielä kumminkin perustelu miksi väitin Timpan Minun elämääni porvarilliseksi.
Uskon siihen että sarjakuvantekijä voi ilmaista sarjoissaan erilaisia poliittisia näkemyksiä tai mennä jonkin ismin mukaan olematta kuitenkaan itse kyseisen aatesuunnan kannattaja. Hahmo tai tarina voi olla millainen vaan mutta ei se mielestäni kerro kuin sen että tälläista tekijä hausi tehdä. Tai tuli vahingossa tehneeksi - kuka tietää? Ja tosiaan. Lukijoilla on sitten vapaus tulkita sarjat ihan millaisiksi lystäävät.
-
Mutta verouskonnossa uskotaan hyvinvointia tuottavaan "näkymättömään käteen" joka ottaa rahaa taskustasi ja kohdistaa sen niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kuten esmes paperinpyörittäjien palkkoihin.
Nythän ei kyse ollut politiikkakeskustelusta, vaan poliittisen sarjakuvan keskustelusta, joten totean vain, että "näkymätön käsi" (http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_k%C3%A4si) yleensä viittaa Adam Smithin teoriaan markkinoiden toiminnasta. Julkisessa taloudessahan rahansiirtojen ainakin pitäisi olla näkyviä.
-
Nythän ei kyse ollut politiikkakeskustelusta, vaan poliittisen sarjakuvan keskustelusta, joten totean vain, että "näkymätön käsi" (http://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n_k%C3%A4si) yleensä viittaa Adam Smithin teoriaan markkinoiden toiminnasta.
Viittaukseni tässä yhteydessä oli ironiaa.
-
tämä on jo pitkälle vietyä pseudofilosofointia.
Nyt siis puhutaan ihmishahmoisen suden joka on satuhahmojen poliisi mielipiteesta.
Keskellä suursotaa.
ehkä suhteutetaan poliittisuus siihen.
Miksi satu ei voisi olla poliittinen? Orwellin Eläinten vallankumous on varmaan yksi maailman poliittisimmista teoksista, eikä Fablesin kakkoskokoelma ole sattumalta nimeltään Animal Farm.
-
Voi satu toki olla poliittinenkin siinä mitään.
Esimerkkisi on hyvä: George Orwell oli entinen pettynyt ja katkeroitunut kommunisti mutta se ei tarkoita että Eläinten vallankumous olisi oikeistolainen teos.
minusta johtopäätöksesi on hiukan liian pitkälle menevä kontekstiinsa nähden: Fablesissa on useampia näkökulmia ja ottaen koko tarinakaaren aikana mainitut asiat keskiajasta toiseen maailmansotaan olisi huonoja käsikirjoittamista mikäli Bigby Wolf EI reagoisi noin.
-
En nyt jaksanut noita tarjottuja amerikan linkkejä lueskella. Sitä vain olen pohtinut miten supersankareiden ammatillinen tai koulutuksellinen tausta ei pahemmin heijastu heidän toiminassaan tai maailmankuvassaan. Varmaankin tämä on pitkälle sitä että politiikkaa on myös kartettu ja sen mahdollista esiintymistä on siivottu mainstream lehdistä. Siis siinä vaiheessa kun kohdeyleisö oli lapset. Tiedä sitten mikä on systeemi nykypäivänä kun noita tehdään aikuisille?
Mutta pointtini oli se että miljonääriplayboy (tuotantolaitosten omistaja/sijoittaja), lekuri ja lakimies heiluttavat nyrkkejä ja jakavat oikeutta poliittiselle oikealle ja -vasemmalle ihan siinä missä yksinhuoltajan köyhä opiskelija-ottopoika ja landepaukku rivisenttari. Molemmat vetävät turpaan niin köyhällistöä (olosuhteiden pakosta lavealle tielle eksynyttä työmiestä) kuin pahoja yrityspamppujakin.
Superhemmojen sosioekonominen tausta ei siis mitenkään säteile heidän oikeustajuunsa tai toimiinsa. Siinä mielessä supersankarit todellakin ovat tyhmiä ja yksiulotteisia. He kykenevät hahmottamaan asioita ainoastaan hyvä-paha -akselilla, ja toimivat jollain antiikkisella hammurabilogiikalla, tajuamatta edes sitä että hyvä/paha määrittelyt eivät ole niin yksinkertaisesti perusteltavissa kuin luulisi.
-
Voi satu toki olla poliittinenkin siinä mitään.
Esimerkkisi on hyvä: George Orwell oli entinen pettynyt ja katkeroitunut kommunisti mutta se ei tarkoita että Eläinten vallankumous olisi oikeistolainen teos.
minusta johtopäätöksesi on hiukan liian pitkälle menevä kontekstiinsa nähden: Fablesissa on useampia näkökulmia ja ottaen koko tarinakaaren aikana mainitut asiat keskiajasta toiseen maailmansotaan olisi huonoja käsikirjoittamista mikäli Bigby Wolf EI reagoisi noin.
En minä väittänyt Eläinten vallankumousta oikeistolaiseksi vaan poliittiseksi, mielestäni siinä käsitellään enemmän vaan sen ajan poliittista maailmaa satiirin keinoin. Yleisistä teemoista käsitellään muka-kansanvaltaa ja fasismia, silloin ajankohtaisista asioista Stalinin neuvostoliittoa.
En myöskään sanonut että Fables on mikään äärioikeistolainen sarjakuva, huomasimpa vaan että aika kovia otteita käytetään ajoittain - esim. kidutus ja ne muut - niitä pahemmin kyseenalaistamatta kun päämäärä pyhittää keinot. Fiktiossa kannattaa muistaa myös, että hahmojen käyttäytymistä muokkaava historia ja varsinkin olosuhteet ovat kirjoittajan keksimiä. Kun tarinassa ainoa toimiva tapa pelastaa maailma on kiduttaa roistosta tiedot ulos, niin kyllä se minusta kielii jo jotain. On Fablesissa paljon muutakin tietysti.
-
En myöskään sanonut että Fables on mikään äärioikeistolainen sarjakuva, huomasimpa vaan että aika kovia otteita käytetään ajoittain - esim. kidutus ja ne muut - niitä pahemmin kyseenalaistamatta kun päämäärä pyhittää keinot. Fiktiossa kannattaa muistaa myös, että hahmojen käyttäytymistä muokkaava historia ja varsinkin olosuhteet ovat kirjoittajan keksimiä. Kun tarinassa ainoa toimiva tapa pelastaa maailma on kiduttaa roistosta tiedot ulos, niin kyllä se minusta kielii jo jotain. On Fablesissa paljon muutakin tietysti.
Toki se kielii jotain, mikä sen tarkoitusperä on on taas asia erikseen.
Bill Willingham on ehkä konservatiivi mutta myös ehdotonta sajakuvakäsikirjoittajien parhaimmistoa.
Miehen töissä on Elementalsista saakka ollut kaunistelematonta väkivaltaa ja seksiä osana muuta inhimillistä eloa.
En silti katso Fablesia oikeistolaiseksi sarjakuvaksi sen enempää kuin Ironwoodin perusteella leimaa häntä naisvihaajaksi
"And why did you kill off all of the women characters, and none of the men? I think you are a misogynist"
joskus piippu on vain piippu tai se sopii tarinaan paremmin.
En nyt jaksanut noita tarjottuja amerikan linkkejä lueskella. Sitä vain olen pohtinut miten supersankareiden ammatillinen tai koulutuksellinen tausta ei pahemmin heijastu heidän toiminassaan tai maailmankuvassaan.....
Superhemmojen sosioekonominen tausta ei siis mitenkään säteile heidän oikeustajuunsa tai toimiinsa. Siinä mielessä supersankarit todellakin ovat tyhmiä ja yksiulotteisia..
Reima, sosioekonominen tausta ei 9 kertaa 10stä toimi siinä oikeassakaan maailmassa toimintaan vaan omaksutut/opetetut illuusiot.
supersankarien altruismihan se on mikä yleensä eniten ärsyttää ihmisiä niissä ja on vaikeampi hyväksyä kuin fysiikan lakeja murskaavat voimat
-
Reima, sosioekonominen tausta ei 9 kertaa 10stä toimi siinä oikeassakaan maailmassa toimintaan vaan omaksutut/opetetut illuusiot.
Mutta supersankareilla s'vois.
supersankarien altruismihan se on mikä yleensä eniten ärsyttää ihmisiä
Tämä on minulle täysin uutta tietoa, sikäli kuin väitteellä on mitään pohjaa.
niissä ja on vaikeampi hyväksyä kuin fysiikan lakeja murskaavat voimat
Piti oikein katsoa Wikipediasta, mitä siellä sanotaan altruismista: (http://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi)
Altruismi on seurausetiikan haara, sillä siinä arvioidaan tekojen seurauksia motiivien sijaan.
...kommunismin on katsottu olevan altruistinen ideologia
Paljon oli juubailua aiheesta, mutta ainakaan näitä epiteettejä (tekojensa seurauksia ajatteleva, kommusti) ei tule ensimmäisenä mieleen liittä superhemmoihin.
Taisi mennä off-topiciin, sori.
Aika selväksihän tässä säikeessä on tullut että jonkin sarjakuvan todistaminen jollain tapaa ideologiaa kannattavaksi (esim. oikeistolaiseksi) on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka tekijä olisikin oikeistolainen ja hän yrittäisi oikeistolaiseen julkaisuun luoda oikeistolaisen sarjakuvan voi sen teoksen kuitenkin aina helposti tulkita joksikin muuksikin.
Mistä tulikin mieleen, että 21.2. Minun elämäni sarjiksessa oli kyllä taas raskauttavia todisteita. Siinä tämä ilmeisen hyvinvoiva sankari yritti nimittäin todistella että raha/varakkuus ei tuo onnea. Jos siitä ei löydy oikeistolaista näkökulmaa niin mistä sitten? Silkkaa porvarillista romantiikkaa. Oikeasta köyhydestä elikäs osattomuudesta sarjassa ei ollut mukana haisuakaan. :)
-
Piti oikein katsoa Wikipediasta, mitä siellä sanotaan altruismista: (http://fi.wikipedia.org/wiki/Altruismi)
Tästä ei wikipedia osannut kertoa mitään, mutta käsittääkseni sanan altruismi keksijä Comte yritti tietoisesti keksiä mahdottoman käsitteen vastapainoksi egoismille. Tarkoitus oli osoittaa, että egoismi on lopulta ainoa ihmiselle mahdollinen vaihtoehto, vaikka sen yrittäisi naamioida minkälaiseksi toiminnaksi tahansa. Hänestä oli järjetöntä jakaa ihmisiä egoisteihin ja ei-egoisteihin ja yrittää leimata egoismia jotenkin pahaksi.
Etiikassa hän kuitenkin ilmeisesti kehitteli jotain altruismia muistuttavaa järjestelmää, joka kuitenkin ottaa huomioon ihmisen perimmäisen egoismin. Tulkitsijoilta jäi ilmeisesti jotain sitten tajuamatta, ja altruismista tuli muotivillitys.
En ole tästä nyt ihan varma, mutta tuon tyylisen tragedian altruismin historiasta olen kuullut. Toivottavasti joku korjaa, jos olenkin väärässä.
Tässä kohdassa kiinnostavin kysymys on tietenkin se, ovatko supersankarit, joiden voidaan ajatella olevan yli-inhmillisiä myös eettiseltä kannalta katsottuna, pohjimmiltaan altruisteja vai keskimääräistä huomiohakuisempia ja tietyllä tapaa kunnianhimoisia egoisteja... Tietekin pitää olla varovainen, ennen kuin lähtee yleistämään. Tämän asian ratkaiseminen voisi auttaa meitä helpommin sijoittamaan supersankarit vasen-oikea -akselille.
-
Tässä kohdassa kiinnostavin kysymys on tietenkin se, ovatko supersankarit, joiden voidaan ajatella olevan yli-inhmillisiä myös eettiseltä kannalta katsottuna, pohjimmiltaan altruisteja vai keskimääräistä huomiohakuisempia ja tietyllä tapaa kunnianhimoisia egoisteja...
Jos on Teräsmies, ego ei kestä paikallaan makoilua tai normaalille työuralle ryhtymistä. Sensijaan taskuvarkaita yms. voi käydä pieksemässä vailla mitään oikeaa riskiä, ja saa rajatonta ihailua. Tästä ego paisuu, ja sitten käydään uhittelemaan suuremmillekin rosmoille. Supersankarit ovat jatkuvassa ylivertaisuutensa todistelemisen pakossa samanlaisessa traagisessa tilanteessa kuin gurut. Guruilla taas on taipumusta turruttaa itseään päihteiden väärinkäytöllä ja seksillä. Miten lie oikeasti Teräsmiehenkään laita.
-
Jos on Teräsmies, ego ei kestä paikallaan makoilua tai normaalille työuralle ryhtymistä.
Ja monet supersankarit käyvätkin pahimmat kamppailunsa juuri tätä omaa egoaan vastaan ja sen puolesta. Niin että juuri tämä altruismikysymys tai sen luonne jäisi siten vaille ratkaisua.
-
Reima: Eikös altruismi määritellä aika selkeästi tuossa alussa? Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.
"Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter "toinen") tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi."
Minä mieltäisin altruismin myös uhrautumiseksi muiden puolesta, kuten termin keksijäkin:
"Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi."
Ovatko supersankarit sitten altruistisia? Sarjakuvauniversumeiden logiikan mukaan he toki "puolustavat maailmaa" jatkuvasti, ts. hakkaavat milloin ketäkin supervihollista, tai perusrikollista. Ja toki he tähän uhraavat lähes kaiken aikansa, energiansa ja elämänsä. Eli tietyssä mielessä kyllä, supersankarit ovat altruistisia.
Mutta pertti jarlaa mukaillen, supersankarit eivät riskeeraa tässä touhussa oikeasti mitään. Loppujen lopuksi tämä "maailman pelastaminen" käy heiltä aivan liian helposti, eikä mistään saa sellaista vaikutelmaa, että he oikeasti uhraisivat siinä jotain. Pikemminkin he tuntuvat nauttivan siitä, eivätkä haluaisi muuta tehdäkään.
"supersankarien altruismihan se on mikä yleensä eniten ärsyttää ihmisiä niissä ja on vaikeampi hyväksyä kuin fysiikan lakeja murskaavat voimat"
Älkää ymmärtäkö väärin, minä pidän supersankarisarjakuvista, mutta luulenpa että ihmisiä ärsyttävät tässä genressä eniten epäuskottavuus, tyhmät ja yksiulotteiset henkilöhahmot, aivoton mäiske jne, asiat jotka toisaalta kuuluvat olennaisesti supersankarisarjakuvan luonteeseen ja saavat genren fanit pitämään siitä. Tai pikemminkin nämä asiat mahdollistavat keskittymisen toimintaan.
Niin, minusta ne kuuluvat koska kuluneet 70 vuotta nämä elementit ovat nähdäkseni pysyneet samoina, tietenkin joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Genre on niin tarkkaan rajattu, että heti kun supersankarisarjakuva on hiemankaan erilainen, se ei enää ole supersankarisarjakuva. Minusta esimerkiksi The Crow on supersankarisarjakuva, mutta se ei kuitenkaan ole, koska se ei mahdu genren raameihin. Mutta miksi pitäisikään yrittää sovittaa genreen jotain uutta, kun voi hengittää vapaasti karsinan ulkopuolella, ottaa genrestä parhaat palat ja tehdä jotain ihan muuta. Esimerkiksi toimintaleffoissa päähenkilöt ovat usein käytännössä supersankareita. Mutta nämä leffat eivät mahdu genreen, koska päähenkilö ei pidä tiukkoja kalsareita ja viittaa. Kärjistäen.
-
Egoisteja taitavat olla kaikki supersankaritkin. Keskimääräistä ihmistä pahempia vielä. Punaiset varsisaappaat, vooki, viitta ja niin edelleen. Teräsmies on ihan narsisti.
-
Hei Kvaakin väki!
Huomasin täällä aika osuvan analyysin sarjakuvastani Toisinajattelijat (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.0.html).
Toisinajattelijat (http://cms.hommaforum.org/index.php?option=com_content&view=article&id=183:lokaali-632010&catid=5:toisinajattelijat)-sarjakuvahan edustanee oikeistolaista ajattelua sarjakuvan muodossa. Sinänsä ko. strippi on riemastuttava konkurssi: teksti comic sansia, kuvat clipartia ja sisältö täyttä dadaa.
Pitää kuitenkin korjata, että kuvia ei ole otettu clipartista vaan olen tuhertanut ne itse pääosin. Dadaismi on muuten pitkään ollut suosikkitaidesuuntaukseni. Varmaan siitä syystä, etten osaa piirtää.
Tosin tuossa taidettiin liittää se sisältöön. Sisällön näyttäminen täydeltä dadalta saattaa osittain johtua detaljeista ja sisäpiirivitseistä.
En miellä sarjakuvaa oikeistolaiseksi ainakaan puoluesidonnaisesti. Suomen oikeistopuoluetta, Kokoomusta, on arvosteltu (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg83049.html#msg83049) turvapaikkabisneksestä (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg90450.html#msg90450), valehtelusta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg134324.html#msg134324), peittelystä (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg202329.html#msg202329), rahojen löyhästä jakamisesta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg275729.html#msg275729) ja halpatyöläisideologiasta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg322346.html#msg322346).
Keskustaa on arvosteltu vielä selvästi enemmän ja vasemmisto on jätetty aika lailla rauhaan.
-
En miellä sarjakuvaa oikeistolaiseksi ainakaan puoluesidonnaisesti. Suomen oikeistopuoluetta, Kokoomusta, on arvosteltu (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg83049.html#msg83049) turvapaikkabisneksestä (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg90450.html#msg90450), valehtelusta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg134324.html#msg134324), peittelystä (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg202329.html#msg202329), rahojen löyhästä jakamisesta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg275729.html#msg275729) ja halpatyöläisideologiasta (http://hommaforum.org/index.php/topic,3316.msg322346.html#msg322346).
Keskustaa on arvosteltu vielä selvästi enemmän ja vasemmisto on jätetty aika lailla rauhaan.
Hä, ei se kokoomuksen ja keskustan ruimiminen mitenkään siirrä pykäliä vasemmalle jos arvomaailma on kyseisistä puolueista oikealla. Ei edesmennyttä mm. SMPn miestä Pekka Siitointa kukaan ole pitänyt mitenkään maltillisena tai oikeisto/vasemmisto jaon ulkopuolisena vaikka mies tykkäsikin perinteisiä porvarispuolueta kritisoida.
Kyse on arvoista ja arvomaailmasta jota edustaa, esimerkiksi perinteisesti oikeistolaisiksi miellyttyjä arvoja ovat muutoksien vastustaminen, perinteisten arvojen kannattaminen ja voimakas kansallismielisyys, tai ainakin niiden kannattajaksi ilmoittautuminen.
Esität sarjakuvissasi mm. kuinka asiat olivat paremmin "ennen vanhaan", teet sarjakuvaa foorumin aihepiireistä jonka suurena huolenaiheena on jonkinlainen kaiken kattava muutos joka kirjoittajien käsityksen mukaan uhkaa nimenomaan kansalliseksi koettua kulttuuria ja arvomaailmaa. ???
-
Yksi esimerkki tulee oikeistolaisesta sarjakuvasta mieleen vielä Yhdysvalloista, nimittäin ACC Studiosin Liberality For All, sarjakuva jossa Yhdysvaltain oikeiston puhuvat päät ovat 90-luvun rankisteluhenkisten trikoosarjisten tyylisiä toiminnan miehiä.
What if today's anti-war Liberals were in charge of the American government and had been since 9/11? What would that society look like in the year 2021? What would be the results of fighting “a more sensitive war on terror” and looking to the corrupt United Nations to solve all of America's problems? In Liberality For All , you will sees a vision of that future... a Leftist dominated nightmare where there is only one justified type of war…the war against Conservatives and their ideals.
http://accstudios.com/ (http://accstudios.com/)
Pistää miettimään millainen olisi kotimainen vastine.
Supersankaritarina jossa muinaiskirkkoslaavia tutkiva kynäniska löytää Yliopiston varastoista Rasputinin etikkapurkkiin säilötyn peniksen, tuntien selittämätöntä vetoa tuohon esineeseen hän kalastaa sen liemestä ja sulloo sen taskuunsa. Myöhemmin matkallaan kotiin halki post-apokalyptisen Helsingin hän joutuu puistikossa hieman Frank Millerin hengessä kuvatun homojengin ahdistamaksi ja alkaa hiplata taskussaan pullottavaa taikakalua joka vastaa kutsuun ja muuttaa hänet energian purkauksella supersankariksi, Mestariksi. Mestarin kykyihin kuuluu monia mystisiä taitoja kuten zombien manaaminen paikalle ja uskollisten seuraajien kiihottaminen.
Muita supersankareita voisivat olla Punisher tyylinen "Majuri", julkisen pilkan kohteeksi joutunut toimittaja ja renessanssimiehen kaltainen moniosaaja joka katkeroituneena vaeltaa öisillä kujilla univormussa siellä missä perinteisiä arvoja uhataan. Sukupuoliroolien puolustaja Audimies taas hurauttaa paikalle Batmobiilin tyylisellä menopelillään aina siellä missä feminismi nostaa päätään.
-
Kaivelemalla verkkoa löysin pari linkkiä Saksalaisesta Ankat vastaan Kanat sarjakuvasta, maahanmuuttokriittinen faabeli on kyseessä, joka on niin selvästi äärioikealta kuin voi olla. Ihan Natseista on kyse.
Uutisointia:
http://www.dw-world.de/dw/article/0,,4600418,00.html (http://www.dw-world.de/dw/article/0,,4600418,00.html)
Bleeding Coolin blogausta, kuvilla sarjakuvasta:
http://www.bleedingcool.com/2009/08/27/ducks-versus-chickens-a-racist-fable-for-our-time/ (http://www.bleedingcool.com/2009/08/27/ducks-versus-chickens-a-racist-fable-for-our-time/)
-
Mutta pertti jarlaa mukaillen, supersankarit eivät riskeeraa tässä touhussa oikeasti mitään. Loppujen lopuksi tämä "maailman pelastaminen" käy heiltä aivan liian helposti, eikä mistään saa sellaista vaikutelmaa, että he oikeasti uhraisivat siinä jotain. Pikemminkin he tuntuvat nauttivan siitä, eivätkä haluaisi muuta tehdäkään.
Täältäpäin löytynee syy hämähäkkimiehen suosioon ja parhaimmillaan erinomaisuuteen. Usein menee Peter Parkerilta treffit ohi ja jää tyttö saamatta kun sisäinen pakko ajaa rosvoja kurmottamaan. Siinä on uhrautuminen esitettynä niin kouriintuntuvasti kuin sen vaan voi teini-ikäiselle lukijapojalle esittää. Itse jos joutuisi valitsemaan Gwen Stacyn piipottamisen ja Tohtori Mustekalalta turpiin ottamisen väliltä, voisi jäädä altruismi kakkossijalle.
-
Muoks: Messut meni - mainokset pois. Ja asiaan:
Don Rosan 10 Avataran aarre on aika ilmiselvää kehitysapukritiikkiä.
Leopardihattupresidentti pitää suunnitelmataloudella kansan köyhyydessä ja korruptoi kehitysyhteistyömäärärahat itselleen.
Saapuu Roope-setä kuin markkinavoimien valkea joutsen , vapauttaa pääomavirrat ja ihmiset saavat mahdollisuuden vaurastua omalla yrittäjyydellään.
Lopussa paha saa palkkansa: Öenntinen sosialistityranni joutuu ansaitsemaan toimeentulonsa vapailla työmarkkinoilla ja ulkomailla kepan toiminnanohjaajat jäävät virattomiksi.
Rosahan ei muutenkaan kyseenalaista Roope Ankkaa . Barksin alkuperäinen Dickens-pastissi, kapitalistin irvikuva ja tarinan konna on Rosalla sankari ja yhteiskunnan tukipylväs.
-
Sillä välin web 2.0:ssa:
(http://i44.tinypic.com/205weig.png)
-
Minua vähän vaivaa tuossa stripissä korostuvat valkoiset arvot.
-
Tarkoittaako tuo viimeinen ruutu että Perussuomalaiset ovat tööt tööt?
Hei unohda sun tööt tööt !
Jos joku ei hoksannut, on "Toisinajattelijat" näemmä jo niin suosittu että siitä joku on vaivautunut vääntämään parodiaa.
Alkuperäinen on siis tuossa:
(http://img169.imageshack.us/img169/5898/toisinajattelijat100324.png)
Siinä on huomattavasti selkeämpi sanoma, kuten näkyy.
Tästä aihepiiristä puheen ollen -
Muistaako kukan semmoista sarjakuvaa missä oli jotain perunanenäisiä punaniskajuntteja jossain lähiössä? Kaikilla oli kirjavat salihousut, kalapuikkoviikset ja amistakatukka. Vähän Veltto Virtasen näköinen käppänä keitti niille jotain "taikajuomaa" ja siitä rohkaistuneena ne kävivät pieksämässä lähistölle leiriytyneitä romaanilaisia maahanmuuttajia. Se kaikki oli esitetty jotenkin hämmentävän myönteisessä valossa.
-
Mulle tuli yhtäkkiä semmoinen bon voyage-kokemus.
Tämä keskustelu on käyty joskus aikaisemminkin. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,512.msg6836.html#msg6836)
Julistuksellisesta liberaaliporvarisarjakuvasta löytyi ja löytyy siis edelleen esimerkkinä
Valerian ja Laureline Päiväntasauksen sankarit.
"Tässä propagandatarinassa hippi-, fasisti- ja bolsevikkiolioiden kanssa kilpailee maltillisen porvariplaneetta Maan edustaja Valerian (sit. porv.).
Ja tietysti voittaa, sillä porvarillinen maltillismi on aatteista parhain.
"( 04.12.2003, klo 11:44:08 Jukka Koivusaari )
-
Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva
Yleensähän totalitääristen maiden vapailla markkinoilla tuotettu viihde-viihde tuppaa olemaan joko slapstick-huumoria tai romanttista eskapismia. Koska se on yhteiskunnallisesti harmitonta ja se myy. "Münchausen" tulee kolmannen valtakunnan viihteestä ensiksi mieleen.
joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämän kuvaamiseen.
Suomisen perhe, Katto-Kassinen, Pekka Töpöhäntä, Melukylän lapset , Vaahteramäen Eemeli.. ei tuota oikein autoritääriseen yhteiskuntaan osaa liittää.
-
Yleensähän totalitääristen maiden vapailla markkinoilla tuotettu viihde-viihde tuppaa olemaan joko slapstick-huumoria tai romanttista eskapismia. Koska se on yhteiskunnallisesti harmitonta ja se myy. "Münchausen" tulee kolmannen valtakunnan viihteestä ensiksi mieleen.
Suomisen perhe, Katto-Kassinen, Pekka Töpöhäntä, Melukylän lapset , Vaahteramäen Eemeli.. ei tuota oikein autoritääriseen yhteiskuntaan osaa liittää.
Tuota juuri ajoin takaa, siteerauksessani keskustelijan hdc viestistä, esittämällä Älli & Tällin joka jäi hänen määritelmänsä ulkopuolelle.
Mielestäni perhearvoja korostava sarjakuva ei ole mitenkään oletusarvoisestii fasistista, vaikka fasistit korostuneesti perhearvojen perään kuuluttaisivatkin. Eikä se perhearvojen mitä ikinä siihen sisällyttääkään puolesta puhuminen tai toitottaminen ole mitenkään automaattisesti fasismia. Kovan luokan propellipäähän sitä pitäisi olla että näkee kaiken itsestä oikealle (tai vasemmalle) ideologisesti samankaltaisena, vieläpä äääripään joukkona.
Nuo mainitsemasi esimerkit, no enhän minä ole vetänyt mitään yhtäläisyysmerkkejä perhekuvauksen ja faskismin välille.