Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: JussiP on 26.02.2010 klo 00:00:15
-
Tämmoinen opus putkahti ulos pari viikkoa sitten. Minä käsikirjoitin. Reetta piirsi. Zum Teufel kustansi. Otto Sinisalo tykkäsi (http://katuoja.sarjakuvablogit.com/2010/02/17/raskasta-rakkautta/). Tuo arvostelu sisältää paremman teoskuvauksen kuin mitä ikinä itse pystyisin tänne kirjoittamaan, joten olkaa hyvät ja klikatkaa sinne.
Satunnaisia korviin kantaununeita juoruja teoksesta:
- sisäkannen tapetti on söpö
- tuote on saanut näkyvyyttä kirjastonhoitajaskenessä
- ensimmäinen "onks tää omaelämäkerrallinen juttu" -kysymys tuli noin vartin päästä siitä kun teos oli saatu esille
- teos on miltei kymmenen kertaa suositumpi kuin Ville Rannan uusin, ainakin mikäli käytämme mittauspisteenä Tampereen kirjamessujen signeerausständiä ja miksipä emme käyttäisi
-
Olen myös kuullut parinkin lukijan suusta sanat: "mä en tajunnut tästä mitään, yhyy!"
Lue tarina, osta puku, opi tanssi!
-
Olen myös kuullut parinkin lukijan suusta sanat: "mä en tajunnut tästä mitään, yhyy!"
Lue tarina, osta puku, opi tanssi!
Saisko jonkun sivunaytteen tanne?
Olis kiva nahda tyyli sisalta kun kansi on niin
M A K E A -hyvassa mielessa.
Mulla on pummin puku, tanssin se ylla!
Kiitos.
-
Tässä pari sivua. :)
-
Olis kiva nahda tyyli sisalta kun kansi on niin
M A K E A -hyvassa mielessa.
Minusta takakansi oli makeampi. - hyvässä mielessä. ;)
Tykkäsin kyllä kansien välissäkin olevasta tavarasta (Eikä tällä viitata ninjan tavaraan!), koska se ei ollut liian makeaa.
-
Tässä pari sivua. :)
Kiitos, kiitos!
Hyvannakoista. Ja kiinnostusta herattavaa...
Sanon etukannesta makea, takakannesta en mitaan kun en ole sita nahnyt. Viela. Ehkapa taalla kohta? ::)
-
Olen myös kuullut parinkin lukijan suusta sanat: "mä en tajunnut tästä mitään, yhyy!"
En tiedä sanoisinko noin yksinkertaisesti, vaan totesin että kyllä tajusin, mutta oliko siinä jotain muuta tajuttavaa? Ulkoisilta puitteiltaan Zum Teufel onnistunut duunaamaan sellaisen julkaisun, että väkisinhän sen joutuu ostamaan jos jossain näkee, mutta kotona perehtyessä, tietty lepsusti kasaan piirrelty tarina ei minusta näytä niin hyvältä mitä voisi odottaa. Liekö pitkän tarinan työmäärä esteenä petrata hieman?
Mitä tulee tarinaan, niin se on kuin ihmisten elämää seuraisi. Kun isketään sanoja lainausmerkkien väliin tyyliin "elämän makuinen", "parisuhde draama", jne. niin herää välitön tarve kiittää herraa että tämä tapahtuu vain sarjakuvan sivuilla. Oikeasti elämä on hieman mielenkiintoisempi asia vaikka ei edes yrittäisi suorittaa mitään tavallisesta poikkeavaa.
Minä haluaisin lukea parisuhdesarjakuvaa jossa hahmoihin pystyy jollain tasolla samaistumaan. Hannu Esko (r.i.p.) vaikutti jossain määrin kyvykkäältä siihen. Muuten suomen mittakaavassa lähinnä hirvittää.