Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => Aiheen aloitti: Emppu - 27.12.2009 klo 23:18:19
-
Anteeksi, tämä on tietyssä mielessä vaivannut mieltäni, koska tästä oon saanut hieman ristiriitaista viestiä: elokuvahahmojen ja elokuvien imagojen tekijänoikeudet, onko niitä?
Olen nimittäin törmännyt aika monta kertaa viimeisten kuukausien aikana fanien tekemiin elokuva- ja televisiosarjapostereihin (siis pääasiassa täysin itse piirrettyjä/graafisesti tehtyjä, ilman tekijänoikeudenalaista kuvamateriaalia itse leffasta/sarjasta) ja osaa myydään printteinä. Itsellä on ainakin sellainen kutina ollut coneista ja vastaavista, että tekijänoikeudenalaisista hahmoista (Naruto sun muut) on noin laillisesti hieman harmaata aluetta täällä. Ihan maalaislogiikallahan elokuvien ja sarjojen hahmot ovat tietyllä tavalla verrattavissa animesarjoihin, mutta toisaaltaan kun niiden...esilletuonti on hieman erilaiset. Onko ne laillisesti tippaakaan verrattavissa toisiinsa ja mitkä ovat sitten ne argumentit, että olisi laillista/laitonta myydä elokuvasta tehdystä faniposterista printtejä?
-
Mun käsittääkseni fanitöillä rahastaminen ei ole sallittua, ei moraalisesti eikä lain mukaan. Japanissa tosin kukoistaa fanisarjisbisnes, joka sitten kai on siellä laillista tai sitä katsotaan läpi sormien. Tästä aiheestahan oli juttua aiemmin. Siellä sallittuja ovat vain kuvat jotka on tehty itse.
Onko noita postereita siis ollut myynnissä länsimaissa? vaikka onhan täälläkin myyty doujinsheja, tämä lienee vähän sama juttu?
Fanitöillä rahastaminen tuntuu kyllä oudolta. Sinänsä en näkisi niissä taloudellista ongelmaa (kunhan raha ei ole mukana kuvioissa), fanithan eivät yritä viedä hahmoja tekijältä pois, vaan, no, fanittavat niitä. Ja sitähän ei voi estää, eikä siinä kait järkeä olisikaan. Ongelma tulee kai enemmänkin siitä, ettei tekijä itse välttämättä halua että hänen hahmojaan käytetään miten sattuu. Yksi hyväksyy innoissaan yaoin, toinen loukkaantuu jostain K-18 jutusta, kolmas ei vain tykkää että hahmoja väännellään. Tämä taitaa tosiaan olla hyvin harmaata aluetta, eikä siitä ole mitään yhtenäistä käytäntöä tai mielipidettä.
-
Tässä nyt kiteyttäen ja omin sanoin (Väittäisin että jossakin täällä on ketju jossa asiaa puidaan ansiokkaasti ja vielä paljon tarkemmin, kannattaa siis käyttää Kvaakin Hakua):
Hahmot (esim. kirjalliset, näytellyt ja piirretyt) ylittävät teoskynnyksen. Ja teoksella rahastaminen on sallittu vain sen oikeuksien omistajalle.
Raja-alueella liikutaan silloin kun piirretään hieman jotain hahmoa muistuttava hahmo eikä edes väitetä sitä siksi "oikeaksi hahmoksi". Tai piirretään joku näytelty hahmo. Nämä ovat tyypillisesti tapauksia, joita voidaan ratkoa oikeudessa, silloin kun oikeuksien omistaja katsoo että oikeuksia on loukattu. Oikeus sitten päättää että onko kyseessä kopio vai oma luomus.
Ellei kopioija (kopoioiden valmistaja) tavoittele hyötyä, saattaa oikeuksien omistaja olla armollisempi vaikka "omaan käyttöön kopioimista" olisi harrastettu "oma käyttö" laajasti ymmärtäen.
Edelliseen on poikkeuksia. Nämä poikkeukset on säädetty, jotta kulttuuri voisi kukoistaa ja rikastua, ja jotta esimerkiksi julkaisutoiminta ei olisi liian hankalaa.
Poikkeuksia ovat esimerkisi parodinen käyttö ja kollaasi. Jälkimmäisessä, jos tulee oikeuksien omistajan kanssa riitaa, mietitään että tunnistaako teoksen parodiaksi ja jälkimmäisessä taas mietitään että ylittyykö teoskynnys siinä kollaasissa sittenkään? Sitten on vielä sitaattioikeus joka antaa mahdollisuuden käyttää teoksia artikkelien kuvituksena.
-
Taideteosta saa käyttää uuden taideteoksen osana. Sananvapaus taas mahdollistaa hahmojen käsittelyn omassa teoksessa. Mie piän siitä kiinni.
-
Kvaakissahan ei ole koskaan saanut julkaista sellaista piirrosta tai sarjakuvaa, jossa on jokin olemassa oleva hahmo. Olen surffaillut nyt viime aikoina hieman enemmän kuin tavallisesti ja osunut useille sivuille, jossa ihan vapaasti saa laittaa fani kuvituksia sivustolle. Netissä on eräskin suurifoorumi jossa on kymmeniä tuhansia ihmisten raapustuksia ja valokuvia vapaasti arvosteltavina. Sivustoon saa jokainen laittaa omia piirroksiaan, sarjakuvia tai valokuviaan vapaasti. Sieltä löytyy paljon piiroksia jonkin elokuva hahmoista oli hahmo sitten jokin supersankari tai keijukainen, Disneytä tai ihan mitä vaan. Miksi noihin sivustoihin saa laittaa omia fani kuvituksia jostain sarjiksesta josta todella diggaa ja kvaakkiin ei. Tätä olen ihmetellyt. Kysyn tätä ihan vaan sen vuoksi, että olen tehnyt Tex Willeristä joitakin sarjakuva sivuja ja haluaisin kysyä mitä mieltä kvaakin taiteilijat ovat niistä. Ovatko ne ihan roskaa vai ehkä jonkin verran hyviä että niitä kehtaisi lähettää eteenpäin.
Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos piirroksiaan, joihin on käyttänyt jonkun toisen kirjoittamaa ja piirtämää hahmoa jos sitä ei myy eteenpäin. Ymärrän että bisneksen tekeminen on tekijänoikeuslain rikkomista tietenkin. Mutta kuka nyt esimerkiksi mun piirtämiä kuvia ostaisi :laugh: :laugh: ei kukaan!
Sithän periaatteessa ei kukaan kvaakin taiteilijoista saisi piirtää karikatyylejä joistakin artisteista tai politiikoista tai muista. Tuollaisia karikatyylejä on näkynyt kvaakissa aika ajoin. Periaatteessa kukaan kvaakkilainen ei saa laittaa omaan viestiinsä sitten edes näytekuvia jne. Tälläisiä on näkynyt kvaakissa tosi usein. En vain ymmärrä miksi suomessa pelätään kaikkea mutta ulkomailla on aivan eri metodit ja käytäntö ja paljon enemmän vapauksia sarjakuva hahmojen suhteen. En usko, että jokin suuri kustannusyhtiö rupeaa haastamaan oikeuteen, jos joku sanotaanko nyt vaikkapa Hämis fani tekee jotain omia juttuja jossa käyttää hämähäkkimiestä mallina. Sit parin kuukauden kuluttua posti setä tuo haastelapun oikeuteen sinä ja sinä päivänä----syy: luvaton hämähäkkimiehen asun käyttö omassa sarjakuva originaalissa.
Sittenhän Moebiuskin on syyllistynyt rikokseen, koska hän käyttää kuvituksissaan mallikuvia samoin vielä enemmän tunnettu supersankarien loistava kuvittaja Alex Ross. Olen laittanut johonkin kvaakin keskusteluosioon you Tuben linkin, jossa Alex Ross käyttää useita valokuvia apunaan tehdessän sarjakuvaa. Ja Moebius itse on kopioinnin mestari. Piirtäessään esimerkiksi Blueerryä hän otti suoraan ruutuja toisten piirtämistä sarjakuva lehdistä. Ei hän kaikkea itse luonut ja piirtänyt. Blueberry on näyttelijä Belmondo, Geronimo on todellinen intiaanipäällikkö jonka kuvia hän on suoraan kopioinut erääseen albumiin jne.
Eikä varmasti valokuvien tekijänoikeudet omistava instanssi ole haastanut Jean Giraudia oikeuteen Geronimoa esittävien valokuvien luvattomasta käytöstä Bleuberry albumeissa. Hän on maalannut useista intiaanipäälliköistä hienoja akvareli maalauksia joita aika ajoin on netissä myynnissä julisteina. Onkohan niihin kysytty lupaa?
-
Kvaakin galleriaan ei saa laittaa piirroksia, joissa on muiden kehittämiä hahmoja, mutta näihin foorumin ketjuihin kyllä. Galleria on eräällä tavalla "virallinen" paikka ja tämä on näin ihan vaan "varmuuden vuoksi", ettei tule ongelmia.
Täällähän on vaikka kuinka monta ketjua, joihin on tällaisia fanipiirroksien tapaisia ja muita semmoisia laitettu.
Timo
-
"Täällähän on vaikka kuinka monta ketjua, joihin on tällaisia fanipiirroksien tapaisia ja muita semmoisia laitettu."
Timo
[/quote]
Oho, enpäs ole hiffanutkaan. Tarkoittaako tämä Timo nyt sitä, että voisin laittaa Tex kuvani joku päivä tälläisiin topik keskusteluihin näytteeksi, mutta en GALLERIAAN? Niinkö? Sen olisi aika makea juttu.
-
"Täällähän on vaikka kuinka monta ketjua, joihin on tällaisia fanipiirroksien tapaisia ja muita semmoisia laitettu."
Timo
Oho, enpäs ole hiffanutkaan. Tarkoittaako tämä Timo nyt sitä, että voisin laittaa Tex kuvani joku päivä tälläisiin topik keskusteluihin näytteeksi, mutta en GALLERIAAN? Niinkö? Sen olisi aika makea juttu.
Näin on ollut koko ajan.
luonnoksiin saa laittaa fanitaidetta mutta ei galleriaan.
itse olen hylännyt paljonkin teknisesti upeita töitä juurikin galleriasta tästä syystä. Mutta Luonnoksiin niitä saa laittaa
-
Enemmänkin tässä on mietityttänyt se, onko ihmisellä tekijänoikeuksia omasta ulkomuodostaan, mistä minä en ole saanut/löytänyt tarkempaa tietoa. Uumoilinkin jotain, että sentään elokuvan oma tekijänoikeussysteemi suojelisi hahmoja, mutta se, mikä alunperin nostatti kysymyksen, oli Flight of the Conchordesista tehty sälä (osa fanitaidetta, osa ihan promootiotarkoitukseen), joka käsittääkseni on tätä nykyään enemmän bändi kuin pelkkä televisiosarja. Siis summarumsum se, mikä sai mut tekemään tämän topicin oli juuri kysymys, onko kuitenkaan näyttelijällä/laulajalla tekijänoikeuksia omaan ulkonäköönsä.
-
onko kuitenkaan näyttelijällä/laulajalla tekijänoikeuksia omaan ulkonäköönsä.
Ei tietenkään. Äidillään on.
Roolihahmoilla voi olla.
-
Enemmänkin tässä on mietityttänyt se, onko ihmisellä tekijänoikeuksia omasta ulkomuodostaan,
...
onko kuitenkaan näyttelijällä/laulajalla tekijänoikeuksia omaan ulkonäköönsä.
Tässä yhteydessä ei puhuta välttämättä tekijänoikeudesta vaan yksilönsuojasta tms. Julkkiksilla on vähemmän suojaa (määrätä itsestä otettujen kuvien julkaisemisesta) kuin yksityisihmisillä (sananvapaus/lehdistönvapaus takaa monissa tapauksissa julkaisuoikeuden). Kun jokin kuva on julkaistu se on altistettu kritiikille ja kuvallisille kommenteille. Sanoisin että joku bändin tai artistin poseerauskuva putoaa juuri tähän julkkis-lokeroon. Bändin nimeä ja sen käyttöä taas voi suojata rekisteröimällä sen tavaramerkiksi tai vetoamalla siihen että tavaramerkki on vakiintunut sillä se on ollut bändillä käytössä jo n vuotta. Silloin kun vaikka Lordista tehdään sarjakuva tai leffa, niin se bändilordihahmo laajenee hahmoksi joka on teos. Ja siihen teokseen on sitten taas sopimuksista riippuen oikeuksia esimerkiksi keksijällä, kässääjällä, piirtäjällä, levy-yhtiöllä jne. (En tiedä onko bändien sopimuksissa pykäliä joissa esim. promokuvien oikeuksia siirtyisi managerille, tuottajalle tai levy-yhtiölle? Siis valokuvaajan lisäksi tai valokuvaajalta.)
Valokuvaajalla on tekijänoikeus ottamiinsa kuviin, eli bändikuvien kopioiminen saattaa rikkoa valokuvaajan tekijänoikeutta (jos se piirros siitä luokitellaan kopioksi ja jos sitä kopiota kaupitellan esimerkiksi julisteena).
Valokuvasta saa kyllä piirtää mallista kenen kuvan vaan ja julkaista sen. Sitä en sitten tiedä miten asia menee jos piirrän kuvan Matti Meikäläisestä ja sanon että tässä on Matti Meikäläisen kuva, osta tämä 5 eurolla. Ehkä sekin on sallittua, silloin jos kuva ei ole herjaava.
-
"keijoahlqvist: Taideteosta saa käyttää uuden taideteoksen osana. Sananvapaus taas mahdollistaa hahmojen käsittelyn omassa teoksessa. Mie piän siitä kiinni."
Niin minäkin.
2redman1: Kvaakissahan ei ole koskaan saanut julkaista sellaista piirrosta tai sarjakuvaa, jossa on jokin olemassa oleva hahmo."
Huomattu, kun tein Robocopista parodian. Parodiahan on Perustuslaissa kielletty (tai ainakin Marsissa, vai).
Mutta selaas galleriaa, niin näet olemassa olevia hahmoja. Ilmeisesti tämä sääntö koskee vain tiettyjä hahmoja.
"Timo Ronkainen: Kvaakin galleriaan ei saa laittaa piirroksia, joissa on muiden kehittämiä hahmoja"
Ei saa mutta onhan niitä siellä.
Ymmärrän kyllä, ettei toisten hahmoja julkaista galleriassa, mutta ehkä naurettavinta oli se,
kun laitoin galleriaan kuvan, jossa sika katsoo telkkaria. Tv:ssä luki "Tales From the Farside".
Ei mennyt läpi.
Vaihdoin tekstin "Pigs and the City" ja kelpasi.
Malja tälle. Tai siis viinaa paperipussista.
-
Ei saa mutta onhan niitä siellä.
Ovvai? Mitä ja missä siä? Linkkiä.
Timo
-
Onhan, Aku Ankka ja Wolverine! :P
No näsäviisastelut sikseen ja jos totta puhutaan, niin nopeasti vain muutaman löysin (ja nekin on vähän niin ja näin).
Ilsa, shewolf of SS
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=919
Megaman
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=2127
-
Megaman
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=2127
Tuo näyttää kyllä enemmänkin antromorfoidulta versiolta niistä Megaman-merkkisistä energiansäästölampuista...
-
Olet oikeassa (tässähän alkaa tuntumaan jo siltä, että olen näiden julkaisua vastaan, vaikka asia on juuri päinvastoin...heh)
Raja on veteen piirretty. Näytelty hahmo on melkein sallittu, mutta jos siitä on olemassa piirretty versio, silloin se on kielletty. Tai jos elokuva on huono tai tuntematon niin sitten se on ok. Tai jos piirtää näyttelijän, esim. Syltty, ja laittaa hikinauhan päähän tai nyrkkeilyhanskat käteen, ei kyseessä välttämättä ole Rambo tai Rocky.
Aiemmin mainitsemani Robocop voikin olla vain robottipoliisi, jolla on samankaltainen haarniska, jos ei nimi satu olemaan Murphy.
Eihän tuo linkittämäni Ilsa, shewolf of SS ole tietenkään SE Ilsa, vaan joku SS:n ihmisusinainen, jolla ei ole mitään yhteyttä mihinkään todelliseen eikä keksittyyn.
Entäs Stenvallin ankka, joka ei todellakaan ole Aku Ankka? Voihan ankan piirtää ilman housuja merimiespuku päällä. Ja voihan sen naisystävällä olla punainen rusetti, voihan?
Dali piirteli Milletiä. Van Gogh myös. Toinen oli sekopää ja toinen leikkasi korvansa irti ja ampui itseään mahaan. Selvää rikollisainesta.
Mites muuten Fingerpori? Mustanaamio, Hämähäkkimies, Aku Ankka, Mikki Hiiri, Pekka Puupää. Onko näistä tullut sanomista?
Kaikki kiteytyy tähän:
keijoahlqvist: Taideteosta saa käyttää uuden taideteoksen osana. Sananvapaus taas mahdollistaa hahmojen käsittelyn omassa teoksessa.
Musiikkihan on aivan rikollista toimintaa. Plagiaatiota, raiskausta, ryöstöä, murhaa. Hurjaa. Mutta se ei kuulu tähän.
Mistä sitä tietää, vaikka joskus keksisi hyvän hahmon, jonka joku toinen "varastaa" ja vielä tekee rahaa sillä?
Näitä kauhukuvia kun päästää mieleensä, niin ei tule uni silmään.
Ainoa asia mikä helpottaa, on se, että kaikki mitä olet luonut ja tulet ikinä luomaan, katoaa joskus kirjaimellisesti taivaan tuuliin.
Se Voyagerin kultalaattakin häviää. Ja omat luomukset ei ole edes avaruudessa.
Mielenkiintoinen aihe kyllä, josta tiedän liian vähän (varsinkin koko yön valvoneena, saakohan tästä itsekään mitään selvää huomenna). :laugh:
-
Mites muuten Fingerpori? Mustanaamio, Hämähäkkimies, Aku Ankka, Mikki Hiiri, Pekka Puupää. Onko näistä tullut sanomista?
Ei ole, paitsi positiivista, mutta totuus taitaa olla että minkä tahansa näistä oikeudet omistava taho voisi halutessaan tehdä touhulle stopin. Ainakin minusta tuntuu, että tulkinnanvarainen alue on melko laaja.
-
Disney on antanut Stenvallille "siunauksensa" tehdä taiteellisia melkein akuankkoja. Tästä on varmaankin keskusteltu aiemminkin.
-
Vanha ketju, mutta eipä ole mainittu jenkkilässä tyypillisiä tilaustöitä (commission work). Osuipa taas tänään, kun Templesmith teki yhden Lemiren Sweet Tooth -sarjan nimihenkilöstä.
Eli voit yksityishenkilönä voi tilata artistilta kuvan ja pyytää tekemään se vaikka Marvelin hahmosta, ja kun tilaustyönä tehdään niin vaikka määrittelemään miten päin on poseerattava.
Olikos se Marvel, joka jossain vaiheessa lähiaikoina näistä älähti, mutta ei kai niille stoppia ole pistetty.
-
Ei kai Marvel ole niistä älähtänyt ellei ole printtiä ruvettu tekemään. Käytännössähän toi on laitonta, mutta firmat antaa sen ilmeisesti olla, kun siitä tulee kummiskin iso osa tekijöiden palkkioista ja homman totaalikielto vois synnyttää aikamoisen myrskyn.
-
Käytännössähän toi on laitonta, mutta
Mikä on laitonta?
Kannattaa olla hyvin varovainen sen suhteen, mitä pitää itsestäänselvänä. Just tuolla tavalla se ajatus tekijänoikeudesta jonkinlaisena mörkönä syntyy ;)
-
Suomessa ainakin on ihan laillista teettää tekijänoikeuden alainen tuote toisella. Mutta vain omaan käyttöön, ei julkiseen tai kaupalliseen.
-
Suomen ja Yhdysvaltojen lainsäädäntö poikkeavat toisistaan.
En tiedä, oliko edes hyvä mainita asiasta tässä ketjussa, mutta en minä muutakaan keksinyt.
En sen suuremmin jaksanut kaivella, mutta olisiko se ollut niin että niistä joku kustantajan puolelta sanoi mielellään tekevänsä lopun.
Tuo tilaustöiden rustaaminen on ainakin jossain vaiheessa ollut ihan varteenotettava tulonlähde, ainakin Imagen perustaneet pojat se piti leivän syrjässä sen hetken mikä kului uuden yrityksen kassavirran aukeamiseen.
-
Joo, tää siis perustuu amerikkalaisten virkaveljien kertomaan. Mutta laitonta on siis se toisten hahmoilla hyötyminen taloudellisesti ilman, että itse omistaja saa mitään. Käytännössä myös ilmainen fanitaide on kiellettyä tehdä julkiseksi, mutta sekin hyväksytään, kun siinä ei yleensä liiku rahaa.
-
Tämä on tavllistakin vastausta pidempi rotla.
Asia kun ei ole edes noin yksinkertainen, komissiotyöt ovat olleet kannuste ja taanneet yhdysvaltalaisille virkaveljille piirrospuolella että leivän päällä on edes jotain muuta kuin ylähuuli.
Tekijänoikeuskäytäntö eroaa maakohtaisesti hyvänä esimerkkinä juurikin se että Segarin Kippari-Kalle Popeye on euroopassa tekijänoikeusvapaa ja julkista riistaa mutta yhdysvalloissa tiukasti hallinoitu hahmo ja sen käytöllä pääsee kyllä käräjille jos kyseessä ei ole komissiotyö.
Paitsi jokin Draculan tapainen jolla ei koskaan ollut tekijänoikeussuojaa USAssa.
Maanantaisen tekijänoikeuspäivän kunniaksi nostan juurikin hahmojen tekijänoikeuden esiin tekijän näkövinkkelistä yhdysvaltalaisien käsikirjoittajan Gerry Conwayn blogimerkinnän kautta, siksi koska jännää kyllä käsikirjoittajan tekijänoikeussuoja on rapakan tuolla puolen(ja osin täälläkin) kehnompi kuin piirtäjän (koska ne vaan keksivät hahmot yms mutteivät piirrä joka myönnettäköön on pidempi prosessi) mutta puheenvuoro Conwaylle aiheesta tekijänoikeudet ja DC comics:
Who created Caitlin Snow, the alter ego of Firestorm super-villain Killer Frost, who appears regularly on The Flash?
According to DC Entertainment, nobody.
That’s right. Caitlin Snow, the brilliant scientist working for Harrison Wells, fiancée of Ronnie Raymond and friend of Barry Allen, aka The Flash, sprang fully formed into existence without a creator or creators.
But that’s okay, because, by the logic employed by DC Entertainment, nobody created Barry Allen either.
Let me explain. See if you can follow me here.
As I’ve described elsewhere (http://comicsequity.blogspot.com), many years ago DC Comics established the first program to provide comic book creators with a share in the revenues generated by their creations in other media. This concept became known as “creator equity participation” and it was a small but significant step toward compensating creators for their work beyond a simple page rate. For me, personally, it’s been moderately lucrative (thank you, Bruce Timm, for putting Killer Croc in the animated Batman) but in recent years it’s also become an increasingly frustrating and, lately, infuriating process.
The reason, I believe, is the shift of corporate culture at DC Comics that occurred around the time Paul Levitz left his position as publisher.
As a comic book creator himself, Paul displayed a protective empathy for creators. Once the creator equity concept became policy, Paul applied it liberally and proactively– often notifying writers and artists their creations were due to receive equity participation when creators would otherwise have no idea. For thirty plus years, under Paul, creators were valued and supported as equity partners. (We can argue about the level of support, whether the percentage creators received was commensurate with their contributions, but we can’t deny that the support was there, and it was consistent.)
All of that changed when Paul left, and DC Comics became, officially, DC Entertainment, a fully subsumed cog in the Warners Entertainment wheel.
I first learned how this change would effect DC’s approach to creators equity when I received a letter from DC Entertainment’s new president, Diane Nelson, informing me I would no longer receive equity payments for Power Girl because she was now considered a “derivative” character. To soften the blow and show “appreciation” for my “contribution” she enclosed a check for $1000.
Thank you, Diane.
The next thing I learned about DC Entertainment’s new approach to their comic creators equity program was just as distressing, given how many characters I created for DC over the decade-plus I wrote for the company: if I wanted to receive an equity participation contract for a character I created, I had to request one, in writing, for each character, before that character appeared in another media, because DC would refuse to make equity payments retroactively.
By a rough guesstimate, I probably created over five hundred characters for DC between 1969 and 1985. Most of them were minor one-shot creations, and some of them, like Felicity Smoak (now a regular on Arrow) were minor supporting characters who’ve taken on a new life in other media. Unless I’m willing to commit a large chunk of my life to tracking down each character and filing a separate equity request in anticipation that somehow, some day, one of these characters might end up on a TV show, I risk being cut off from any share in the fruits DC enjoys from the product of my labor. A share which DC acknowledges I’m due– but which DC refuses to assist me in receiving.
Thank you, DC.
But now we come to the catch-22 of DC’s new approach to creator equity agreements. Assuming I perform my due diligence (which should really be DC’s due diligence) and dig up references to characters I’ve created that might soon be appearing in other media (maybe as a chess piece, or a Heroclix figure, or a recurring character on The Flash), and assuming I file the necessary request form in a timely fashion– DC can still decide, unilaterally, that my creation is “derivative” and they don’t owe me a dime.
What, exactly, is DC’s definition of a “derivative” character?
It’s a character that DC decides was “derived” from some other previously existing character.
For example, Power Girl– “derived” from Superman, because, like Supergirl, she’s a relative of Superman. Which means I can’t claim to be her co-creator because Superman is a pre-existing character. Fair enough, I suppose. The logic here is that Superman is the original creation, so Power Girl is derived from that original creation, so in effect, Power Girl is an extension of Superman, which means, by this tortured logic, that Power Girl was more or less created by Jerry Siegel and Joe Shuster.
Uh, no.
This was the tortured logic National Periodical Publications tried to use back in the 1940s when Siegel and Shuster sued National for the rights to Superboy. National (the company that preceded DC) argued that Superman was the original creation, which Siegel and Shuster sold to National, and that Superboy was just a “derivative” creation. A court-appointed legal referee found that Superboy was in fact a unique creation and that National was guilty of copyright infringement. Sadly for Siegel and Shuster (and for creators everywhere), legal expenses forced the creators to sell National the rights to Superboy in a consent decree that obscured this fundamental finding. But the finding is pretty clear:
Characters “derived” from other characters are legally unique, and DC’s claim that “derivation” deprives creators of any equity participation rights in those characters is nothing more than an immoral, unethical, deceitful and despicable money grab.
Yet, it gets worse.
Let’s say DC agrees you created a character, like, for example, Killer Frost. In your original creation, Killer Frost had a secret identity named Crystal Frost. Later, a “new” Killer Frost is created for the New 52, and this new Killer Frost has a secret identity named Caitlin Snow.
You’ll be pleased to hear (I hope) that DC agrees I and Al Milgrom are the co-creators of all manifestations of “Killer Frost.” We are also considered the co-creators of Crystal Frost. And, of course, by the twisted logic that credits Power Girl as a derivation of Superman, Al and I must also be the creators of Killer Frost’s New 52 secret identity, Caitlin Snow.
Right?
No. We’re not. And DC insists we are not. And I agree with DC.
Caitlin Snow was created by Sterling Gates and Derlis Santacruz.
Except, according to DC Entertainment, she wasn’t. Because she was “derived” from the original creation of Killer Frost.
Which means Al Milgrom and I created her.
Except, according to DC Entertainment, we didn’t.
Nobody created her.
Or, rather, nobody gets credit and creator equity participation for creating her.
And that, my friends, is truly obnoxious and despicable.
DC Entertainment has created a marvelous catch-22 that allows them to cheat creators by using both sides of an argument to serve DC’s interests.
According to DC, Sterling Gates and Derlis Santacruz didn’t create Caitlin Snow. Don Newton and I didn’t create Jason Todd. Ric Estrada and I didn’t create Power Girl. Jerry Siegel and Joe Shuster didn’t create Superboy. Bob Kanigher and Carmine Infantino didn’t create Barry Allen.
These characters just appeared out of nowhere.
But the money for their exploitation goes directly into DC’s bank account.
Tervetuloa sarjakuvantekijäksi: maine, raha ja groupiet on taattuja...OK siis maine ja groupiet siis...
-
Esimerkinomaisesti, Conway saa keskimäärin 47$ per Felicity Smoakin esiintymiskerta oli kyse sitten sarjakuvista tai televisiosta, mikä ei toki ole olematon korvaus, mutta ei itseni mielestä kyllä kohtuulinenkaan.
I’m not gonna be buying any mansions with my comic book character profits anytime soon
-
Aika hämmentäväähän tuo hahmojen tekijänoikeus on DC:llä. Onkos Marvelilla sama käytäntö? Minulla oli sellainen kuva että näissä taloissa asia hoidetaan nykyään kässääjien kanssa sopparilla samalla tavoin kuin piirtäjienkin kanssa. Eli että hahmot ja koko työ on firman omaisuutta ja tekijä saa korvausta vain käyttämästään työajasta. Ylipäätään hämmentävää että noista asioista ei ole tarkemmin sovittu tekijöiden kanssa DC:llä.
Japanissahan on kanssa tiukat säännöt ja kustantaja valvoo todella tarkasti julkaisemista. Jostain syystä sielläkin kuitenkin katsotaan läpi sormien muiden hahmoista tehtyjä omakustanteita (doujinshi) ja niiden myymistä. Hahmot taas liittyvät elimellisesti tekijöiden ommin sarjakuviin, joita tuottavat vain tekijät itse ja heidän studionsa. Eli tekijänoikeudet hahmoon säilyvät perikunnalla ja studiolla vielä silloinkin kun kynä kirpoaa hahmon alkuperäisen keksijän kädestä.
Fan-artista, siis jonkun muun tekemistä piirroksista suosituista hahmoista en tiedä, mutta kuvittelisin että sillä ei ole Japanissa myyntiarvoa.
-
DC:n Comics Equity -ohjelma on talon sisäinen palkkiojärjestelmä vuodesta 1975 lähtien, jolla ei ole tekemistä muiden firmojen käytäntöjen kanssa. Nämä palkkiojärjestelmät ovat myös ajan mittaan muuttuneet, osin lainsäädännöstä johtuen ja siitä, kuka kulloinkin laivaa ohjaa.
Conwayn tavoin Mark Waid on todennut, että DC:n entisen johdon (Paul Levitz) aikaan oltiin aika reiluja näiden myöntämisen kanssa, olkoonkin että palkkiot eivät päätä huimanneet. Tätä nykyä uusi johto vetoaa tekijänoikeuslainsäädännön pykälään (http://en.wikipedia.org/wiki/Copyright_Act_of_1976#Exclusive_rights), jossa esim. hahmon sukulainen tms. ei ole uusi hahmo, vaan olemassa olevasta johdettu (listan pykälistä siis numero 2). Conway ja The Flash -televisiosarja eivät ole ainoa esimerkki, viime vuonna Alan Brennert nurisi samasta Gotham-televisiosarjaan liittyen.
Chuck Dixon on päinvastoin ollut tyytyväinen Bane kun oli Nolanin trilogian viimeisen elokuvan vihulainen.
DC:n motiivi lienee tuon palkkiojärjestelmän osalta ollut ennakoida vuoden 1976 tekijänoikeuslakia, joka astui voimaan 1.1.1978. Hyvä, että astui, olisi muuten Will Eisnerin A Contract With God jäänyt tekemättä samoin kuin underground-antologiajulkaisut (jotka aiemmin olivat yhden miehen show) (näillä ei tietysti tekoa DC:n kanssa).
Marvelin vastaava tapa rauhoittaa tekijöitä lainsäädännön muuttuessa oli Epic.
-
Epic ja muut vastaavat saivat luonnollisesti pontta saman kauden aktiivien Neal Adamsin, Frank Millerin ja Alan Mooren politisoivista toimista. Jokainen näistä on omalla tontillaan näkyvästi ajanut tekijöitten oikeuksia niin ammattiliittotoiminnan kuin muidenkin tekijöitten tukemisen kautta.
Samoihin aikoihin 70-luvun loppu 80-luvun alku oli myös Jack Kirbyn tekijänoikeuksien esiinnostamisen aikaa ja sarjakuvakentän monipuolistumista(Eclipse, First, Pacific, Dark Horse jne) joista voidaa johtaa Imagen ja Valiantin synty ja myöhemmät EPICin kaltaiset tekijäomisteiset Legend ja ICON alamerkit joitten tavoite on pitää nimitekijät isojen talojen parissa tyytyväisenä(porkkanaa, ei keppiä-optio)
-
Alan Brennert mutisi viime vuonna, että käsikirjoittajia kohdellaan huonosti, kun ei ole liittoa TV- ja elokuvakirjoittajien tapaan. Eipä ole, kun eivät aikanaan liittoutuneet Neil Adamsin CCG:n taakse 1978.
EPICin kaltaiset tekijäomisteiset Legend ja ICON alamerkit joitten tavoite on pitää nimitekijät isojen talojen parissa tyytyväisenä(porkkanaa, ei keppiä-optio)
Kyynisesti voi todeta, että markkinoiden romahdettua tekijänoikeudet työnnettiin jälleen taustalle. Marvel laittoi Epicille pisteen, samoin kuin Dark Horsen Legend lakkautettiin. Olihan näitä tekijöitä nyt tyhjän päällä runsain mitoin, joten miksi sitä oikeuksi enempää jakamaan. Image myyntilukujen pudottua puolestaan kuoriutui rumasta ankanpoikasesta tekijäomisteisten sarjojen ykköstalliksi, mutta sielläkin todellisia idealisteja olivat Valentino ja Larsen.
Lee ja Liefeld pissivät tekijöitä silmään minkä pystyivät ja aiemmin tulisieluinen oikeustaistelija McFarlane tappeli Gaimanin kanssa tunnetuin seurauksin. Silvestrin Top Cow on vähemmän ollut julkisuudessa, onko mies sitten sen verran reilumpi (vai isompi), ettei pahaa verta ole syntynyt.
-
samoin kuin Dark Horsen Legend lakkautettiin.
Ihan sivuhuomautuksena, että se ei ollut Dark Horsen Legend, vaikka Dark Horse taisi loppujen lopuksi olla ainoa kustantamo, joka Legendiä julkaisi.
-
ei ollut Dark Horsen Legend
Totta puhut, ei ollutkaan, vaan tekijälähtöinen hanke.
Tekijänoikeudet, julkaisuoikeus ja lisenssointioikeudet voidaan toki jakaa miten tahansa. Ei ole yhtään Legend-julkaisua minulla täällä, enkä ole koskaan lukenut (voihan se kuulua myös salattaviin sopimuspykäliin), kuinka asian laita tuon kohdalla on. Todennäköisesti, erityisesti tuohon maailmanaikaan, DH on neuvotellut itselleen julkaisuoikeuden, tai pitkän määräajan, eihän noita uudelleenjulkaisujakaan muilta ole tullut.
-
On tullu. IDW on esim. Julkaissut Byrnen DH tutotannon liki kokonaan. Mutta suurin osa Legendin alla tulleista taitaa edelleen olla Dark Horsen tallissa (Sin City, Concrete, Hellboy).
-
Olisiko tästä apua? Heikki on kirjoittanut hyvän opastuksen, Aino ja Jonna kuvittaneet helppolukuisemmaksi.
http://sarjakuvablogit.com/2015/05/tekijanoikeuden-abc-sarjakuvantekijoille/
-
Totta puhut, ei ollutkaan, vaan tekijälähtöinen hanke.
Tekijänoikeudet, julkaisuoikeus ja lisenssointioikeudet voidaan toki jakaa miten tahansa. Ei ole yhtään Legend-julkaisua minulla täällä, enkä ole koskaan lukenut (voihan se kuulua myös salattaviin sopimuspykäliin), kuinka asian laita tuon kohdalla on. Todennäköisesti, erityisesti tuohon maailmanaikaan, DH on neuvotellut itselleen julkaisuoikeuden, tai pitkän määräajan, eihän noita uudelleenjulkaisujakaan muilta ole tullut.
Allredin Madmaneja on uudelleenjulkaistu Imagella.
Olen lueskellut juuri Allredin "Modern Masters" -julkaisua, ja on jännä miten peruspositiivisen ihmisen kokemukset isoistakin kustantamoista ovat lähes yksinomaan positiivisia, esim. Dark Horsen toimittajat tukivat Allredin lähtöä omakustantajaksi. Hän teki sovitun määrän lehtiä kustantamolle sitä ennen ja homma oli sillä hyvä. Vaikka Robert Rodriguez tuohon aikaan suunnitteli Madmanista elokuvaa.
-
https://kauppa.acv.fi/index.php?route=product/product&product_id=14228
Siis saako tämmöisiä tehdä ja myydä julkisesti ihan kuka tahansa? Eikä tämä ole suinkaan ainut tapaus...
-
https://kauppa.acv.fi/index.php?route=product/product&product_id=14228
Siis saako tämmöisiä tehdä ja myydä julkisesti ihan kuka tahansa? Eikä tämä ole suinkaan ainut tapaus...
Omaan käyttöön saanee monistaa ja muutenkin jalostaa... Suomessa, kai. Amerikassa lienee eri käytäntö, kai. Myyntiin asti ei tietenkään saisi tehdä. Tuossakin tuo hinta on kaikkea muuta kuin ns. reilu. Mutta kuka näistä tietää, montako kappaletta on liikeellä ja mihin hintaan lopulta löytävät uuden omistajan, jos löytävät?
Osa harrastajista tuntuu Suomessa suhtautuvan tämmöisiin "fanituotteisiin" ja pieniin piraattipainoksiin hieman samalla tapaa kuin warettamiseen. "Haluan sen, vaikka oliski laitonta". Joku myös ilmeisesti näkee noilla olevan jonkinlaista keräilyarvoa.
Hesarissa oli muuten viikko pari sitten mielenkiintoinen kirjoitus otsikon aiheesta. Pitäisikin kaivaa se esiin ja skannata tänne...
-
Ilmiselvästi eivät ole omaan käyttöön. Kuten tuostakin ilmoituksesta voi helposti nähdä...
-
Eipä ole laillista tuo. Omaan käyttöön ja kaverille olisi ok, mutta myyminen on sitten eri juttu. Erikoista, että divari tämmöisiin tarttuu, käsittääkseni esimerkiksi kirjastojen poistokirjoja ei myyntiin oteta. Yksittäiskappaleena ehkä vielä menisi jonkinlaisena kuriositeettina. Tämä vertautuu ehkä jossain määrin vaikkapa itse kopioitujen tai piraatti cd-levyjen myymiseen, tai luvattomiin bootleg-levyihin.
Painotuotteissa varmasti harvinaisempaa, mutta nähdäkseni ilman muuta luvatonta.
-
https://kauppa.acv.fi/index.php?route=product/product&product_id=14228
Siis saako tämmöisiä tehdä ja myydä julkisesti ihan kuka tahansa? Eikä tämä ole suinkaan ainut tapaus...
Haiskahtaa Petri Aarnion tuotokselta.
-
Olette aivan oikeassa, laitonhan tuo on. Poistin sen juuri myynnistä.
Sen verran taustaa tuolle, että käsittääkseni sitä on yritetty saada viralliseksi julkaisuksi, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän mistä sen oikeudet saisi. Suomessa on kuitenkin aika iso joukko Manning-faneja ja alkuperäiset 70-luvulla Suomessa julkaistut lehdet ovat aika hankalia (ja kalliitakin) hankkia. Joten löyhä ja heikosti kestävä moraalinen perusteluni tuon myymiselle on ollut se, että hienot Markosin seikkailut (tai osa niistä) olisivat olleet jollekin fanille helposti saatavilla.
-
En tiedä miten esimerkiksi levydivarit suhtautuvat bootleg-levyihin yms, onko niitä julkisesti myynnissä? Toki tässä Markosin tapauksessa vaikeuksiin joutumisen riski on aika olematon, jos kirjoja on kuitenkin vain muutama. Lailliseksi se ei asiaa tietenkään tee.
Oikeuksien omistajia on varmasti hankala löytää ja lupia saada, mutta silti ilman lupaa julkaiseminen ei ole sallittua. Kuten sanottua, omaan käyttöön ja kaverille silti ok. Dark Horse noista näyttää julkaisseen kokoelmia englanniksi, sieltä kai oikeuksien peräänkin kannattaisi kysellä. Eri asia onko näillä Suomessa keräilijöitä ja ostajia yhtä paljon kuin esim. niillä sinänsä hienosti toteutetuilla Manningin Tarzan-koosteilla.
-
Noh, nyt kun tuo Petrin nimi on tuotu esille, niin voin kommentoida että hän on restauroinut nuo sarjat aivan helkutin paljon paremmin kuin Dark Horsen hemmot. Toisaalta kyse voi olla makuasioista. Dark Horsen Magnus-kokoomissa ovat koittaneet häivyttää ne rasterit ja menettäneet samalla osan hienommista viivoista.
Vaan entäpä mitä voi tehdä, jos joku jolle esim vaikkapa Petri on myynyt/antanut tällaisen oman tekemänsä bootlegin, ottaa ja myy sen divariin?
Netissä on ollut myynnissä ihan suht halvalla sitä Rodierin Alph-Art -versiota, kovakantisena. En ole ostanut, koska se ei ole kovin hyvin tehty. Nykysellään Rodier on todella taitava piirtäjä (https://www.bedetheque.com/serie-26600-BD-El-Spectro-Les-aventures-de.html), joka on tehnyt omia sarjakuviaan. Hiukan Tintti-tyyliin. Hyvä niin.
Timo
-
Vaan entäpä mitä voi tehdä, jos joku jolle esim vaikkapa Petri on myynyt/antanut tällaisen oman tekemänsä bootlegin, ottaa ja myy sen divariin?
Onhan sillä divarillakin vastuunsa eli ei pitäisi ostaa sisään käytettynäkään. Samahan koskee vaikkapa piraatielokuvia ja -pelejä.
-
Onhan sillä divarillakin vastuunsa eli ei pitäisi ostaa sisään käytettynäkään. Samahan koskee vaikkapa piraatielokuvia ja -pelejä.
Helsingissähän on tämä yksi divari (ketju) joka on ottanut asiakseen levittää niitä Herpen Hinttejä. Koska kyseessä on parodia, keissi on toki hieman eri... Mikähän lienee Kulku-Katin pojan linja? Kysyntä luo tarjontaa. ;)
Osa harrastajista tuntuu Suomessa suhtautuvan tämmöisiin "fanituotteisiin" ja pieniin piraattipainoksiin hieman samalla tapaa kuin warettamiseen. "Haluan sen, vaikka oliski laitonta".
Joten löyhä ja heikosti kestävä moraalinen perusteluni tuon myymiselle on ollut se, että hienot Markosin seikkailut (tai osa niistä) olisivat olleet jollekin fanille helposti saatavilla.
Tavallaan ymmärrän, että tekijä haluaa vaivan palkkaa ja kustannuksia peittoon, ja kauppiaankin mielestä olisi aivan mahdoton idea lahjoittaa kopio pois ilmaiseksi. Se kuitenkin olisi yksi hyvä vaihtoehto tässä, jos ei itsellä enää ole moiselle käyttöä. :)
Varsinaisesti tulin postaamaan tätä kollaasia, eli itsenäistä teosta, jonka materiaalina on sanomalehti ja kuulakärkikynä.
Edit: Tintti -> Hintti
-
Helsingissähän on tämä yksi divari (ketju) joka on ottanut asiakseen levittää niitä Herpen tinttejä.
Herpethän eivät ole Tinttejä vaan "Hinttejä". Parodia tunnustetaan tekijänoikeuslaissa. Ovat täysin laillisia. Moulinsart voi olla toki eri mieltä.
Timo
-
Tarkalleen ottaen kai parodiaa ei tekijänoikeuslaissa mainita, mutta tämä kohta sen enimmäkseen sallii: "Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen."
Eli muunnelman täytyy olla tarpeeksi omaperäinen, että siitä syntyy oma teos. Hinteissä teoskynnys ylittynee selvästi, mutta toki hahmojen ja piirrosten samannäköisyydestä voisi joku asianosainen vääntää, jos viitsisi. Selvästi kuitenkin erilainen tapaus kuin suora piraattijulkaisu.
Tekijänoikeuslakia (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404) kannattaa lueskella jos jaksaa.
Jos teoksen kaikkia tekijöitä tai oikeuksien omistajaa ei tiedetä tai tavoiteta, teosta kutsutaan orpoteokseksi. Sellaisen käytöstä on sitten oma lakinsa (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130764), joka sekään ei salli niiden kaupallista hyödyntämistä. Kirjastot, arkistot ja museot saavat niistä kuitenkin valmistaa kopioita.
-
Parodia mainitaan USA:n tekijänoikeuslaissa, mikä sitten näkyy käytännössä muuallekin maailmaan, kun kaikenlaiset "pornoparodiat" leviävät tännekin. Parodian merkitys on laajentunut ohi sanakirjamerkityksen, kun se on taikasana millä saa julkaista filmin, missä Batman panee Kissanaista ja ehkä Robiniakin.
-
Voi olla, että muistikuivani ei ole oikein, mutta olen siinä käsityksessä, että vaikka parodia copyright-hahmoista onkin sallittua, niin se on sitä vain kertaluontoisesti.
Eli kokonaista uraa ei voi tehdä tuottamalla joka vuosi albumillisen Mikko Hiiren seikkailuja.
-
Taisikin tulla tuolta USA:n puolelta tuo muistikuvani siitä parodian sisältymisestä tekijänoikeuslakiin. Varmaan siitä jäi, kun kirjoitin Air Pirates -juttua.
Timo
-
Jos teoksen kaikkia tekijöitä tai oikeuksien omistajaa ei tiedetä tai tavoiteta, teosta kutsutaan orpoteokseksi. Sellaisen käytöstä on sitten oma lakinsa (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130764), joka sekään ei salli niiden kaupallista hyödyntämistä. Kirjastot, arkistot ja museot saavat niistä kuitenkin valmistaa kopioita.
Täytyykin kattoa kun kerkiää. En nyt muista olenko tähän aiemmin törmännyt, toki osittain asia on tuttu. Liittynee mm. Octobrianaan.
Parodia mainitaan USA:n tekijänoikeuslaissa, mikä sitten näkyy käytännössä muuallekin maailmaan,
Lisäksi jenkkilässä on kaiketi käytössä jokin Fair use -pykälä, joka sallii pienen, siis suhteessa alkuteoksen kokoon, lainan ihan muuten vain. Sehän menee helposti sekaisin meikäläisen sitaattioikeuden kanssa ja ilmeisesti juuri siihen perustuvatesimerkiksi (käsitykseni mukaan) Suomessa lain mukaan laittomat gif-meemit. Näin netin kansaivälisyys jyrää ja hämmentää. Meneppä jollekin tubettajalle sanomaan, että ei niita päitkiä saa elokuvista ja telkkarisarjoista huvin vuoksi lainata...
Netissähän ei jenkkisomealustojen puitteissa liene edes mahdollista toteuttaa Suomalaisen lain mukaista käytäntöä. Ei ne sieltä niitä sisältöjä poista sillä perusteella että ne täällä on laittomia. Ja suomalaiset käyttäjät taas kokevat oikeudekseen sen mikä vaikkapa Amerikassa on laillista. Eipähän edes Japanissa, missä muuten ollaan tosi tiukkoja, olla saatu suitsittua nettiä. Todellisuus iskee kiinni, jos iskee, täkäläiseen julkaisijaan ja tekijään vastaan sitten kun siirrytään printtiin.
-
Tarkalleen ottaen kai parodiaa ei tekijänoikeuslaissa mainita, mutta tämä kohta sen enimmäkseen sallii: "Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen."
Eli muunnelman täytyy olla tarpeeksi omaperäinen, että siitä syntyy oma teos. Hinteissä teoskynnys ylittynee selvästi, mutta toki hahmojen ja piirrosten samannäköisyydestä voisi joku asianosainen vääntää, jos viitsisi. Selvästi kuitenkin erilainen tapaus kuin suora piraattijulkaisu.
Niin, ja luulisi että Hergen hahmoilla on Muumien tapaan myös mallisuoja, tavaramerkki ja kaikki mahdolliset papukaijamerkit.
-
Jussi Karin blogissa on pari kattavaa kirjoitusta aiheen ympäriltä —
http://www.jussikari.fi/tekijanoikeus-hahmoon-ja-fanitaide/
http://www.jussikari.fi/nahkahomomuumien-immateriaalioikeuksista/
-
Aikanaan oli ns. ammattilaispiireissä puhetta tuosta Muumikeissistä ja Jussi Karin kirjoituksista. Minusta sekin on ihan validi argumentti, että lakiasiaintoimistot ovat yrityksiä ja sitä kautta heillä on oma lehmä ojassa ja lusikka sopassa. Niinpä tulkinta tai tässä tapauksessa blogikirjoitus on myös vähintään yhtä paljon markkinointia kuin "totuus" siitä miten asia mukamas on.
-
1.1.2019 satojen tuhansien kirjojen, filmien yms copyright umpeutuu. (https://www.theatlantic.com/technology/archive/2018/04/copywritten-so-dont-copy-me/557420/)
Sivuaa hiukan Mikki Hiirtä, muuten täällä ei taideta pahemmin välittää tämän jutun alle menevistä sarjakuvista ( tai jos jotakuta wanha sarjakuva kiinnostaa, niin linkin löysin täältä (http://strippersguide.blogspot.fi/). )
-
Mites Kärkkäisen sikapäivät ja Orsonin käyttö?
Joku on kirjoittanut tästä blogiinsakin 2014, eli on todisteita jo useamman vuoden jatkuneesta väärinkäytöstä:
https://sammontaonta.blogspot.fi/2014/10/missa-menee-kopioinnin-raja-karkkainen.html
Pienen ihmisen on vaan vaikea saada asiaa raportoitua asianomistajille. Paria julkista kanavaa yritin viime vuonna Pawsilta asiaa kysellä, mutta ei mitään vastausta. Kanavat on lähinnä faniviesteille, joita taitaa tulla tuhat määrin kuukausittain, joten toiveet ei ollut korkealla.
Toisaalta itseä ei kiinnoistaisi lähteä toiselta suunnalta lähteä masinoimaan mitään suoraan Kärkkäistä vastaan, koska en ole Orsonin tekijänoikeusksien omistaja vaan närkästynyt sivusta seuraaja.
-
Pepe The Frog tunnetaan nettinatsien meemeistä, mutta kyse on kuitenkin tekijänoikeudella suojatusta sarjakuvahahmosta. Hahmoa yritettiin luvatta käyttää myös tuotteiden myymiseen, mikä meni jo laittomuuden puolelle.
Oikeus määräsi rahat tekijälle, sekä tonnin ylimääräistä sammakkojen suojeluun (https://www.forbes.com/sites/lisettevoytko/2019/06/11/alex-jones-to-pay-pepe-the-frogs-creator-15000both-claim-victory/).