Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Lurker 03.12.2009 klo 12:35:51
-
Joskus kun mietin, että jos pitäisi säilyttää kokoelmista vain yksi albumi, niin se olisi Mustat sivut.
Oho, aika karu valinta. Mutta tuon kysymyksen pohtimisessa voisi olla oman keskusteluaiheen paikka muillekin...
No niin muuten voisi ollakin! Minulla se olisi siis "Mustat sivut". Mikä Sinulla?
Kyseessä ei siis olisi välttämättä se sarjakuva, jolla on suurin keräilyarvo, vaan se, joka merkitsee Sinulle eniten. Paljasta itsesi...
-
Cerebus.
-
Sokeri-Sakari
-
Noihan ovat sarjakuvahahmoja. Sanokaa yksittäisen sarjakuvakirjan tai -albumin nimi... enempää ei kokoelmasta jäljelle jää kuin yksi ainoa lehti tai kirja. Kaikki muut poltetaan takapihalla roviolla. Siis ihan kaikki.
Only one can survive!
-
No mikäs sen Sokeri-Sakari -albumin nimi on? Sitä tarkoitin.
Myönnän, että pitkään miettimällä voisin tulla johonkin toiseen tulokseen. Voisi esim. yrittää valita joku mahdollisimman monisivuinen ja geofdarrowmaisen, joukonuoramaisen tai vaikka robertcrumbmaisen tarkasti piirretty alppari, jossa riittäisi sivuja ja yksityiskohtia tutkittavaksi loppuiäksi. Crumbilta nyt ainakin voisi moisen opuksen löytääkin, mutta Socker-Connyllä (sillä albumilla, perkele!) on kyllä iso paikka sydämessäni, joten pitäydyn yhä siinä vastauksessani.
-
Wet Moon 1. Siis vaikka kuinka paljon tekisikin mieli sanoa V for Vendetta, Sambre, Sky Doll tai Black Sad 2:nen, niin Wet Moon ykkönen on kuitenkin se kirja, johon olen kaikista useimmiten palannut lukemaan. Se visuaalisuus on vain sen tyylinen, mistä mitä minä pidän hirveästi, vaikken mikään gootti-ihminen olekaan.
-
No mikäs sen Sokeri-Sakari -albumin nimi on? Sitä tarkoitin.
Myönnän, että pitkään miettimällä voisin tulla johonkin toiseen tulokseen. Voisi esim. yrittää valita joku mahdollisimman monisivuinen ja geofdarrowmaisen, joukonuoramaisen tai vaikka robertcrumbmaisen tarkasti piirretty alppari, jossa riittäisi sivuja ja yksityiskohtia tutkittavaksi loppuiäksi. Crumbilta nyt ainakin voisi moisen opuksen löytääkin, mutta Socker-Connyllä (sillä albumilla, perkele!) on kyllä iso paikka sydämessäni, joten pitäydyn yhä siinä vastauksessani.
Tarkoitat varmaankin nimikkoalbumia Sokeri-Sakari (1987), josta on otettu suomeksi kaksi painosta; jälkimmäinen (2003) on ns. täydennetty. Vastaus voidaan hyväksyä.
Cerebus-vastaus on sen sijaan väärin. Jos hyllyssä on kaikki Cerebukset, monta metriä, niin se on huijausta. Yksi. Vain yksi.
-
No mikäs sen Sokeri-Sakari -albumin nimi on? Sitä tarkoitin.
Eiköhän se sen nimi ole juuri Sokeri-Sakari. :)
Mä en varmaan säilyttäis mitään vanhaa. Ostaisin strategisesti juuri ennen polttouhribakkanaalia jonkun uuden mahdollisimman ison kokoelman Barks-Ankkaa. Vaan olisi se surun päivä. :'( Olemassa olevista kyseeseen tulisi ehkä joku 60-luvun kovakantinen Tintti. Ottokarin valtikka tai Merirosvon aarre...
-
Tarkoitat varmaankin nimikkoalbumia Sokeri-Sakari (1987), josta on otettu suomeksi kaksi painosta; jälkimmäinen (2003) on ns. täydennetty. Vastaus voidaan hyväksyä.
Kappas, tiesin uuden painoksen olemassaolosta, mutten siitä, että sitä on täydennetty. Omistan siis vain tuon -87-version, johon hain Tampere Kupliista omistuskirjoituksen. Nyt täytyykin laittaa harkintaan, pitäisikö tuo jälkimmäinenkin hankkia.
-
Walthery-Tillieux: Un trône pour Natacha. (Natasha ja kuninkaallinen kosija)
-
Cerebus-vastaus on sen sijaan väärin. Jos hyllyssä on kaikki Cerebukset, monta metriä, niin se on huijausta. Yksi. Vain yksi.
Miellän kyllä Cerebuksen yhdeksi kokonaiseksi teokseksi, että ei ollut meininki huijata. Se on kaikki tai ei mitään!
Jos pitää olla vaan yksi tietty albumi, se olisi sitten BATMAN: STRANGE APPARITIONS. Joka sekin on koottu monesta lehdestä. Jotka koostuu monista sivuista. Jotka koostuu monista ruuduista. Jne.
-
BATMAN: STRANGE APPARITIONS. Joka sekin on koottu monesta lehdestä. Jotka koostuu monista sivuista. Jotka koostuu monista ruuduista. Jne.
Sarkasmista huolimatta tämä vastaus voidaan hyväksyä. Varauksin. Mutta hyväksytään, koska kokooma on yksien kansien välissä.
-
Lassi ja Leevi. Complete.
-
Vaikka Nyrok City (Best and wörst of). Tai sitten joku mahdollisimman paksu Buddy Bradley -kokoelma.
-
Lassi ja Leevi. Complete.
Ennestään tuttu troublemaker tämäkin. Nyt yritetään 3-osaisella boxilla. Jaahas. Hyvä yritys, mutta ei, ei, ei ja vielä kerran ei.
Fahrenheit 451:n "palomiehet" säntäävät paikalle ja antavat armollisesti pitää vain yhden erillisen sarjakuvakirjan, -lehden tai -albumin. Kaikki muut poltetaan. Ah, mikään ei vedä vertoja palavien sarjakuvien tuoksulle aamulla...
-
Näytän niille boksin päätyä ja ne uskovat että kyseessä on yksi ainoa teos.
Eikös tämmöinen ketju muuten ole jo?
-
Eikös tämmöinen ketju muuten ole jo?
Hämäyksellä yritetään siirtää huomio muualle. HAH! Vain yksi voi olla selvä! Ei kun siis vain yksi voi selvitä, tarkoitin. Ellet valitse oikein, roihautetaan sitten kaikki tyynni.
-
Ensi alkuun ajattelin, että sen tulisi olla Ryhmä-X 1/1984 tai jokin muu hassunassu lehti lapsuudestani, mutta sitten välähti, että se on tietenkin Maison Ikkoku: Home Sweet Home eli järjestyksessään kolmas pokkari neljätoista osaa kattavasta sarjasta.
Sarja on parhaimmillaan aina höpsö ja koskettava, mutta juuri tuossa vaiheessa sarja on suorastaan täydellinen yhdistelmä huumoria ja draamaa!
Tuon luettuani tosin jäisin kaipaamaan sarjan kahta seuraavaa osaa, jotka saivat minut nauraa rätkättämään vedet silmissä.
-
The Complete Maus. Parin viime vuoden aikana huomaan edelleen löytäväni siitä uusia ulottuvuuksia ja yksityiskohtia, joita ei mukamas edellisellä lukukerralla ollut.
-
The Complete Maus. Parin viime vuoden aikana huomaan edelleen löytäväni siitä uusia ulottuvuuksia ja yksityiskohtia, joita ei mukamas edellisellä lukukerralla ollut.
Juu ei käy. Sun pitää valita ykkös- tai kakkososa. :police:
-
Minä valitsen Franquinin Niilo Pielinen-albumin No mutta, Niilo! Siinä on jotenkin kaikki kohdallaan, piirrostyötä ja vitsejä myöten. Kuten sanottu, Franquinin sivu ei kulu lukemallakaan!
-
Juu ei käy. Sun pitää valita ykkös- tai kakkososa. :police:
Maus on julkaistu yksissä kansissa "kokonaisuutena" osat I ja II sisältäen. Palomiehet hyväksyvät.
-
Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee - siinä on aivan kaikki.
-
Roope Ankan Elämä ja Teot 1
-
Charles M. Schulzin "Complete Peanuts 1969 to 1970" (Fantagraphics, 2008). Tenavat melkeinpä parhaimmillaan ja klassisimmillaan.
-
...vaihtoehto B: haulikkoon täyteiset ja piippu suuhun kalloa vasten. Puristus, ei veto.
Ennemmin kuollut kuin liian rajoittunut.
-
...vaihtoehto B: haulikkoon täyteiset ja piippu suuhun kalloa vasten. Puristus, ei veto.
Ennemmin kuollut kuin liian rajoittunut.
Olet ilmeisesti sarjakuvien vanki ;)
-
Olet ilmeisesti sarjakuvien vanki ;)
Ei haittaa yhtään, kelpaa minulle.
Minusta pikemminkin niiden vapauttama, mutta tuokin käy
-
Äh, Joe ja Curt lähtevät nyt vain kiltisti leikkiin mukaan ja ylistävät yhtä ainoaa opusta, vaikka niitä verikyyneleitä menettämistään sarjakuvista vuodattaen.
-
Äh, Joe ja Curt lähtevät nyt vain kiltisti leikkiin mukaan ja ylistävät yhtä ainoaa opusta, vaikka niitä verikyyneleitä menettämistään sarjakuvista vuodattaen.
Ei, ei lähde. Jos muut tahtovat hypätä kaivoon siitä vaan.
-
Se olis varmaan Chris Waren Jimmy Corrigan. Sen läpikahlaamiseen kunnolla ja yksityiskohtiin tutustumiseen menis tovi jos toinenkin, vaikka tarina sinällään ei olekaan aivan kärkisuosikkejani.
-
Sidotutan mielisarjakuvistani yhden kirjan ja pidän sen... hahaa...
Timo
-
Hahaa! Minä taas tapan kaikki palomiehet sun muut, jotka tulevat koskemaan sarjakuviini! Näin saan pitää kaikki, eikä tarvitse vastata kysymykseen ollenkaan! In your face!
Ei vaiskaan, kun kerran kysytään, pitäisin edelleen sen Sokeri-Sakarin (1987).
-
Sokeri-Sakari tai Myrsky hiekkalaatikossa kuulostaa oikeasti sangen houkuttelevalta valinnalta, mutta ilman ihmeempiä ongelmia valitsisin kuitenkin Bryan Talbotin The Adventures of Luther Arkwrightin.
Se on kuitenkin universumin paras sarjakuva.
Ikinä.
-
Mitä tahansa missä ei ole Warren Ellistä. Niitä ei ole paljon.
-
Ranskan taitokin saattaisi kehittyä tätä lukemalla:
TOUT TINTIN (http://www.amazon.fr/Tout-Tintin-Lint%C3%A9grale-aventures/dp/220301928X/ref=tag_stp_st_edpp_url)
1152 sivua,
25 (korkeus) x 19.6 (leveys) x 7 (paksuus) cm,
2.8 kg
???
Pitäisköhän ostaa, ihan vaan varmuuden vuoksi...
-
Corto Maltese Siperiassa.
-
Tasta ketjusta voi saada HYVIAkin vinkkeja 'mita kandee lukea'...
-
Kai se mulla olisi Smithsonian Collection of Old Newspaper Comics.
-
Tasta ketjusta voi saada HYVIAkin vinkkeja 'mita kandee lukea'...
En nyt sanoisi:
Eikä mulla Toni Ponia olisikaan.
Mikä menetys...
Eikö tuo muka tullut sinulle aikoinaan postissa?
Ihan uteliaisuuttani...tuleeko tuo lehti vielä?
-
Ihan uteliaisuuttani...tuleeko tuo lehti vielä?
Ei tuota vastausta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=329) nyt niin kovin kaukaa olisi tarvinnut vaivautua etsimään.
Ainahan puhetta maailmaan mahtuu, mutta koeta välttää viestejä, joista ei ole mitään lisäarvoa keskustelulle.
-
Pitäisin Sandmanin. Se oli kuitenkin ensimmäinen aikuisena lukemani aikuisten sarjakuva ja minulle portti tämän taiteenlajin ymmärtämiseen.
-
Sikavaikea kysymys.
Ajattelin aluksi että Dark Knight Returns koska en vieläkään ole siihen kyllästynyt. Mutta mutta...miten kävisi Corto-paran? Kaikki palamaan? Eiiiiii! Julma ajatusleikki tämä. Todella julma.
Kai se olisi pakko valita sama kuin Hiekkala eli Corto Maltese Siperiassa, etenkin kun en enää muista sitä kovin hyvin, lukemisesta kovin kovin pitkä aika.
Toisaalta myös sen voisi polttaa (hulluko minä olen!?) jos Aavikon Skorpioneista jätettäisiin Kus-repliikin "Et sinä ole minusta sympaattinen" sisältävä sivu ainoana jäljelle. Tuon lausahduksen ja sivun voimin selviäisin luultavasti koko loppuelämäni. (No en! Ei saa polt...taa...pahuksen Fahrenheit-ihmiset, Kulttuuripalkoihmiset!)
-
>:( Onpa vaikeaa..hmmm!!!!!! No tota......pitäisinnnnn...joo nyt keksin! ;D
Jos pitäisi valita yksi niin en haluaisi mitään sarjakuvaa sitten. En voi elää jos minulla ei ole sitä ja sitä sarjakuvaa, koska ne kaikki muodostavat ehyen kokonaisuuden ja tukevat toisiaan. Keskustelun topiikista poiketen, jos pitäisi pitää joku (vaikkei olisi sarjakuvaa) haluaisin pitää Pyhän Raamatun. Sen haluaisin pitää.
-
Tämä taitaa olla melko kliseinen vastaus, mutta minun valintani olisi Spiegelmanin Maus. Spiegelman onnistuu käsittelemään holokaustin lisäksi myös ihmisyyttä varsin monitasoisesti.
-
Mitä ihan ensiksi tekisin, niin piilottaisin loput sarjakuvani maakuoppaan ikkunani alle kunnes vaara olisi ohi..
No joo, SOS -Brezelburg kutsuu (eli brezeli) jäisi hyllyyni yksinään kököttämään. Sitä rakkaampi on ainoastaan yksi pikkuisena puhkikaluttu aku ankka, joka hävisi koiranpennun jälkeen mystisesti.
-
Cerebus "puhelinluettelo" The Last Day , koska se on vielä jonkin verran hakusessa parista lukemisesta huolimatta.
-
Ensimmäinen vastaus on "menköön kaikki".
Jos nyt väen vängällä uhkaavat että jos ei valitse niin pakottavat Joen lukemaan Toni Ponia loppuelämänsä ajan, niin sitten voisi pitää reippaan paketin Pikku Nemoa.
-
Eiköhän se olisi Watchmen (Absolute Edition). Siinä riittäisi uutta löydettävää ja analysoitavaa pitkäksi aikaa. Vasta kolme lukukertaa eivät ole kaivaneet sen laaria vielä kovinkaan syvältä.
-
Valitsisin "Ed, Iloinen Klovni" ... paitsi ettei minulla taida olla sitä kuin huonompana englanninkieliversiona. No ehkä sen divarista saisi jos antaisi muut vaihdossa!
-
Simon Bisleyn kuvittama Batman/Judge Dredd: Judgment on Gotham. Se suomessa julkiaistu lehtiversio joka on painettu kiiltävälle paperille ja värit näyttävät siinä upeilta.
-
Preacher.
No koska se on paras...
-
Preacher.
No koska se on paras...
Ai ai ai...sehän ei ole YKSI sarjakuva... :P
-
Ai ai ai...sehän ei ole YKSI sarjakuva... :P
No... yksi tarina kuitenkin, yksi kokonaisuus. Eikö sellaista lasketa? Sanoihan joku Sandmaninkin.
-
Tämä on todella on vaikea kysymys, mutta ehkä valitsisin Yoshihiro Tatsumin the Drifting Lifen, enkä sivumäärän vuoksi jotta lukemista riittäisi. Sarjakuva teki vaikutuksen aiheellaan. Vaikka teoksessa on puutteensa, en olisi ikinä uskonut innostuvani sarjakuvataiteilijan uraan keskittyvästä omaelämäkerrallisesta luomuksesta näin paljoa. Harvoin harmittaa yhtä kovasti kun kirjan sulkee viimeisen kerran kaiken lukeneena ja tietää ettei lisää ole.
-
Tämä on todella on vaikea kysymys, mutta ehkä valitsisin Yoshihiro Tatsumin the Drifting Lifen, ...Harvoin harmittaa yhtä kovasti kun kirjan sulkee viimeisen kerran kaiken lukeneena ja tietää ettei lisää ole.
Ymmärtääkseni tämä on vasta ensimmäinen osa, jos manga-pappa Tatsumi saa elää, lisää tulee. Hieno teos!
Timo
-
Tuopa oli mukava uutinen, toivottavasti toteutuu. Kiitosta!
-
Aattelin jo ilmoittaa että valintani on Toni Poni 1/1991 jos joku alkaa tivaamaan, mutta kyllä tuo Vesan ehdottama Eläkeläinen muistelee on niin hyvä ajatus että sitten se.
Eikä mulla Toni Ponia olisikaan.
Varmaanhan tätä on jo joku muukin kysynyt mutta kuinka monta numeroa näitä Toni Poni sarjakuvalehtiä oikein ilmestyi.Itse en ole nähnyt kuin tuota "ykkösnumeroa"? Jos niitä ilmestyi enemmän niin ei taida olla helpoin tuskin halutuinkaan keräilykohde.
-
Varmaanhan tätä on jo joku muukin kysynyt mutta kuinka monta numeroa näitä Toni Poni sarjakuvalehtiä oikein ilmestyi.
Vastaus löytyy Tonin ponin omasta ketjusta (ponihaasta?)
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6679.0.html
-
Ulkomaille muuttaminen vie ihmisen perusasioiden äärelle. Kyllä se yksi ainoa sarjakuva oli minun kohdallani uusin Tex Willer Kronikat -opus.
Tasaisen varmaa perusviihdettä, joka ei koskaan petä. Tällä lauseella ei voi kuvata montaa sarjaa oli kyse sitten minkälaisesta klassikosta hyvänsä.
Willerissä on myös ominaisuus, joka on sille vain hyväksi: tarinat ovat siinä määrin samankaltaisia, että saman opuksen pariin voi palata yhä uudelleen ja uudelleen.
-
Nyrok. Raamattu.
-
Autiolle saarelle ottaisin mukaan South Parkin ja Housen kaikki tuotantokaudet, Charles Dickensin The Great Expectationsin (nimi riittää syyksi), kirjan maailman hienoimmista sarjakuvakansista, omistamistani sarjakuvista Watchmenin, en-vieläkään-omistamistani The Crow:n, kotiteatterin/sähköt ja loppu elämäkseni kynää ja paperia. Ja olen varma että minä selviydyn tuon jälkeen 2 viikkoa.
Riittääkö tämä vastaukseksi?
-
Autiolle saarelle ottaisin mukaan South Parkin ja Housen kaikki tuotantokaudet, Charles Dickensin The Great Expectationsin (nimi riittää syyksi), kirjan maailman hienoimmista sarjakuvakansista, omistamistani sarjakuvista Watchmenin, en-vieläkään-omistamistani The Crow:n, kotiteatterin/sähköt ja loppu elämäkseni kynää ja paperia. Ja olen varma että minä selviydyn tuon jälkeen 2 viikkoa.
Riittääkö tämä vastaukseksi?
Ei. Vain yksi. Sarjakuva.
-
Ei. Vain yksi. Sarjakuva.
No, siinä tapauksessa se olisi varmasti joko Watchmen tai The Crow.
(Okei, nyt kiusasin vähän.)
Varoitan, tästä eteenpäin luvassa pieni anekdootti.
Kun n. 6 vuotta sitten aloin keräämään sarjakuvia "vakituisesti", olivat kaksi sarjakuvaa isossa roolissa. Ne olivat nämä kaksi teosta. Puhuttiin Watchmen filmatisoinnista ja raahatessani raskaana olevan naisen Puistolan kirjastoon inisemään, koin että minun oli vaikea etsiä luettavaa.
Olin nähnyt The Crow elokuvan, ja satuin paniikissa ottamaan tuohon elokuvaan perustuvan sarjakuvan suomenkielisen painoksen. Kun luin sen, se vaikutti minuun jopa voimakkaammin kuin kaiken maailman Sandmanit. Halusin tuon omakseni. Kysyin sarjakuvaa Kulkukatin pojasta, mutta tuo ei ottanut löytyäkseen.
Ajan mittaa olen lukenut sarjakuvan varmaan miljoona kertaa, siinä missä Watchmeninkin. Nuo ovat ne teokset joihin aina palaan. Olen kerännyt aikojen saatossa sarjakuvia laidasta laitaan, mutta olen päättänyt, että The Crow:n suomipainoksesta tulee minun oma "ensilanttini". Se sarjakuva, joka sai minut jatkamaan keräilyä.
Viime vuonna kyseinen sarjakuva sitten oli Kulkukatin pojassa. Olin tehnyt varauksen, ja päättänyt viimein poimia tuon aarteen. Asiat eivät kuitenkaan koskaan mene niin kuin pitää, ja päivää aiemmin olin joutunut uhraamaan rahani, jotta kaverini ei joutuisi olemaan yksin yöllä keskustassa.
Jälkeenpäin ajatellen en olisi pahastuisi yhtään, vaikka kyseinen kaveri olisi jäänyt pysyvästi keskustaan yöksi. Tai jos mahdollista, jonnekin kauas. Mutta se ei poista tarinan traagisuutta.
Yhtenä päivänä löysin tavaroideni joukosta vauvakirjan, jonka mukaan minun syntymänimekseni oli alunperin tarkoitus tulla Roope. Katsottuani kaikkea sitä roinaa, jota olen vuosien aikana keräillyt, päätin kaksi asiaa:
1) Aion hitto soikoon hankkia sen The Crow:n, enkä luovuta!
2) Aion mennä harrastuksieni juurissa vielä taaemmas, aina Don Rosan ja Carl Barksin Ankka tarinoihin asti. Sieltä löydän inspiraationi! Olen jo löytänyt!
-
Ehkäpä Legenda Vaeltavasta aaveesta.
-
Star Trek: Debt of Honor. Kolahti aikanaan ja yhä vain jaksaa kolista.
-
Ulkomaille muuttaminen vie ihmisen perusasioiden äärelle. Kyllä se yksi ainoa sarjakuva oli minun kohdallani uusin Tex Willer Kronikat -opus.
Kokemukseni asumisesta autiolla saarella voin sekä vahvistaa, että kumota vuosien takaisen viestini.
Tex Willer on perusvarmaa viihdettä, jonka käänteet ehtii viidessä vuodessa unohtamaan täysin ja siksi sen voi lukea hyvin uudestaan säännöllisin väliajoin.
Suosittelen kuitenkin kokonaista tarinaa, kuten Maksia tai Suuralbumia, koska ottaahan se kerran viidessä vuodessa pattiin, kun tarina jää kesken...
-
Ottaisin "The Adventures of Tintin: Collector's Gift Set"
eli samassa boksissa kaikki 21 Tinttiä ja tämä ranskankielisenä.
Tarzan oppi itse lukemaan ja kirjoittamaan vanhempiensa jäämistöstä löytyvien kirjojen ja aapisten avulla. Yrittäisin samaa eli opettelisin ranskan kielen alkeet eli lukemaan ranskalaista sarjakuvaa. Olishan ainakin ajankulua.
-
Vain yksi sarjakuva... Tarkoittaaako se nyt sitten yhtä strippiä, sarjakuvanovellia, -albumia... kirjaa? Vai kokonaisuutta? miten se kokonaisuus määritellään?
Jos valitsisin Barksin kootut?
Timo
-
Jos valitsisin Barksin kootut?
Ei käy. Ketjussa on aiemmin määritelty, että kyseessä pitää olla yksi julkaisu, olkoon se sitten millainen kokoelma tahansa.
-
Hämiksen sanomalehtisarjat.
Lukisin stripin päivässä.
Kasvattaisin itsehillintää.
Kierroksen jälkeen ahmisin kerralla koko setin.
Ehkä sitten ymmärtäisin miksi jatkuvajuonisia sanomalehtisarjoja kannattaa koostaa yksiin kansiin.
Tai ehkä en.
Toistaisin kokeen.
-
J.O. Barrin The Crow. Ei paras, mutta vaikuttavin sarjakuva minulle ikinä. Tarinassa ei niinkään ole ihmeitä, se vain toimii hienosti, mutta Barrin kuvitus on vuoroin runollista, vuoroin rujoa. Tykkään ja olen lukenut jo kymmeniä kertoja. Menee varmaan helposti vielä toisen mokoman.
-
http://static.tvtropes.org/pmwiki/pub/images/C3K_328_6938.jpg
Tämä.
Bollandiin en kyllästy koskaan.
Huomenna tosin voisi olla muu, mutta tänään tuo. Ehdottomasti.
-
http://static.tvtropes.org/pmwiki/pub/images/C3K_328_6938.jpg
Tämä.
Bollandiin en kyllästy koskaan.
Huomenna tosin voisi olla muu, mutta tänään tuo. Ehdottomasti.
Bolland on kyllä hyvä. Sain mieheltä nimmarin Animal Manin kanteen silloin, kun oli Suomessa käymässä. Muutama sana vaihdettiin, ja vaikutti oikein mukavalta äijältä.