Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Nikopol - 19.10.2009 klo 11:26:39
-
En nyt ainakaan nopealla silmäilyllä löytänyt aihetta, jossa käsiteltäisiin Zoomin-sarjoja kokonaisuutena, joten päätin sellaisen aloittaa. Jos aihe on niin, lykätkää tämä sen jatkoksi.
Sain juuri eilen illalla päätökseen urakan, joka käsitti kaikkien noiden Zoom-sarjisten lukemisen, poislukien keskenjääneet, ja täytyy myöntää että kokonaisuutena sarjakuva jäi reilusti plussan puolelle. Tosin viimeinen puoli vuotta oli jo aika räpiköimistä kun lehden painoasu muuttui todella paljon huonompaan, sisällysluettelot jäivät pois ja toimitus vastaili kysymyksiin kun viitsi. Pari paksumpaa erikoisnumeroakin nähtiin, joten olisiko ollut mahdotonta saattaa loppuun Riku Oksan tarinaa, Haikaralaivuetta ja Comanche-tarinaa, josta jäi puuttumaan vain kolme sivua (tosin olennaisin oli jo tullut jo sanottua tuohonkin sivumäärään). Asterix ja Umpahpahhan olivat sarjoja, joita ei kustannusoikeudellisista syistä saanutkaan julkaista tuota 2 sivua enempää / numero, joten näiden keskenjäänti annettakoon anteeksi, koska albumeina kokonaisuudessaan kuitenkin ovat ilmestyneet.
Ja nyt itse sarjoihin:
Asterix: Caesarin laakeriseppele, Asterix Legioonalaisena ja Asteix Gallialainen (jäi kesken)
Hyviä sarjakuvia edelleen, tosin löytyväthän nuo jo melkein kaikki muutenkin, kun on tullut noita pojalle ostettua.
Bernard Prince: Hankala matkustaja, Seikkailu Manhattanilla
Kelpo tarinoita, albumit ilmestynevät hyllyyn ainakin luettaviksi asti.
Bob Morane: Silmät sumussa, Olematon kaupunki
Oikein hyvä. Luin hieman aikaisemmin jonkun noista albumeista olisikohan ollut Hirmuliskojen temppeli ja se oli näiden rinnalla aivan kuraa. Albumit täytyy nyt kuitenkin hankkia tämän perusteella kaikki uudestaan.
Bruno Brazil: Pallossa on ansa, Timanttiverkosto, Kukka tähtäimessä ja Jähmettynyt kaupunki.
Lyhyet tarinat vain keskinkertaisia. Pitkä tarina Jähmettynyt kaupunki jo lähes loistava. Hankintaan menevät Bruno Brazil-albumit näiden jälkeen.
Comanche: Red Dust, He kieltäytyivät kuolemasta, Wyomingin sudet (jää niukasti kesken)
Lännensarjakuvien parhaimmistoa.
Dan Cooper: Lentävien lautasten salaisuus
Melko tyhjänpäiväinen tekele, ei herätä tuntemuksia suuntaan eikä toiseen.
Haikaralaivue: Rosvoja taivaalla, Mustat enkelit, Tehtävä Etelämerellä ja Tuholaisia Mururoassa (sarja ehti hädin tuskin edes alkaa)
Nämähän olivat aivan loistavia tarinoita, ihme jollei näitä jossakin vaiheessa aleta uudelleenjulkaisemaan, kun Korkeajännityskin Suomessa hyvin myy ja tämä lyö kaikenmaailman Kersantti Rockit 6-0 niin piirrostyylissään kuin juonissaankin.
Herra Tarkka: Sivun mittaisia sketsitarinoita yhteensä neljä kappaletta. Hauskempia kuin PomPom, mutteivat mitään huippua.
Jeremie: Kohtalon armoilla
Täysin turha sarja, ei tarjoaisi tänä päivänä enää mitään kenellekään, harvassa olivat diggarit varmasti jo 70-luvulla, kun tyyli on suoraan 40-50 -luvulta. Miksi tämä paska piti saattaa loppuun ja jättää kesken paljon paremmat sarjat.
Mic Vaillant: Öljyä radalla, Kahden pyörän rodeo, Viiden tytön ralli
Ihan kelpo sarjakuvaa. Tuskin ostaisin albumina, mutta täytesarjana tällaisessa lehdessä oikein toimiva.
Nappulavartio: Kaukametsän ihmeotus
No tämähän nyt oli tarkoitettu juuri lukemaan oppineille ja jos Zoomin tapainen lehti vielä jonakin päivänä alkaa ilmestymään voitaneen tällaiset sarjat jättää suosiolla väliin.
Navaho (Luutnantti Blueberry): Mies ja hopeätähti, Unohdettu kultakaivos ja Kultaluoteja ampuva aave
Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat nykyään niin kovissa hinnoissa albumeina, että taidanpa tyytyä näihin Zoom-versioihin siksi aikaa, kunnes jostain nuo huokealla löydän.
PomPom: Jokaisen lehden takakannessa ilmestynyt sivun mittainen sketsisarja, joka nauratti yhtä paljon kuin Pirkka Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan komediat, eli hyvin vähän jos lainkaan.
Punaparta: Karibianmeren paholainen, Seitsemän meren kuningas ja Vainottu perillinen
Merirosvosarjakuvaa parhaimmillaan ja syy siihen miksi Zoom-lehdet itselleni keräsin. Lisää Suomeksi heti, ostaa vaikka kolme albumia kutakin ja lahjoittaa kavereille syntymäpäivälahjaksi.
Riku Oksa: Ihmisryöstäjät
Sarja jäi kesken, joten jäi myös lukematta. Piirrostyyli oli ainakin ihan kivaa
Timjami: Suuri vaellus
Mielenkiintoinen ristisiitos, lapsi lukee varmasti tämän vain kivana juttuna, mutta aikuinen löytää tästä viittauksia vaikka mihin, pääosin tietysti juutalaisten kohteluun Saksassa ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. Onneksi ei sentään ehditä ihan Endlösungia suorittaa.
Tintti: Tintti Kuun kamaralla, Auringon temppeli (Filmikuvitus ja ei puhekuplia aivan hirviää), Kuningas Ottokarin valtikka ja Tintti Haijärvi (taas kerran filmikuvitus ja aivan hirviää puhekuplista huolimatta)
Palautti taas mieleen kuinka hyviä nämäkin sarjakuvat joskus olivat ja ilmestynevät lähiaikoina jälleen kirjahyllyyni kovakantisina painoksina.
Umpah-Pah: Päänahametsästäjät, Latuskajalat sotapolulla, Merirosvoja näköpiirissä ja Salainen tehtävä
Yhtä huonoja kuin muistelinkin näiden olevan (edellinen lukukerta 9-vuotiaana). Pieniä hyviä oivalluksia ja Merirosvoja näköpiirissä osa jo melkein lukemiskelpoista kamaa aiheensa vuoksi. Kadotkoon historian hämäriin.
Valerian: Tuhannen planeetan valtakunta ja Karannut planeetta
Kuuluvat sarjaan parempia kuin muistinkaan. Tuskin alan ylihintaisia albumeita enää keräilemään, mutta kohtuuhinnalla otan varmasti talteen.
Walter Müller: Vihreän kentän sankarit
Ehkä joku Buster-lehden lukija tästäkin pitää, itselle lähinnä hirvittävä kokemus. Eipä ole mieshahmoja homommin kuvattu kuin Tom of Finlandin piirroksissa.
Hienot kotisivut Zoomille omistettuina: http://www.mattimattila.fi/page/zoom (http://www.mattimattila.fi/page/zoom)
Jos vastaavaa aviisia vielä jonakin päivänä aletaan julkaisemaan pitäisi ilmestymisvälin olla vähintään kahden viikon välein ja sarjat jaettuina korkeintaan neljään osaan. Sivumäärä voisi olla siinä 68-100 sivun välissä ja ovh n. 5-7 euroa. En pysty käsittämään miten 70-luvun lapset ovat jaksaneet odottaa yhden tarinan päättymistä pahimmillaan lähes puoli vuotta, itse luin tarinat yksitellen läpi, jotta kokonaisuus pysyi hyvin hanskassa ja tekisin niin vastakin.
-
Dan Cooperia tuli Nasta-lehdessä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7423.0.html) suomeksi jo 1950-luvulla. ja joku mielikuva on Mic Vaillantista jossain Sarjakuvalehti -lehdessä 1960-alussa tai jotain sinne päin.
Timo
-
Mikäs tuo Herra Tarkka oli? Jotenkin on päässyt tyystin unohtumaan sellainen.
-
Sigi. Kieltämättä tutun oloista...
-
Järisyttävä ero Zoomin "lentosarjoissa".
Haikaralaivue oli ja ON tosi hyvä.
Dan Cooperista, Nikopol jo lausui kaiken tarvittavan.
Myös Bob Morane ja Punaparta olivat suosikkejani.
-
Hieman lisäyksiä sarjojen julkaisusta muualla.
Bernard Princeä ilmestyi suomeksi neljä albumia, ja sarjaa on ilmestynyt sittemmin myös Mustanaamiossa
Bruno Brazilin varhaisempi seikkailu ilmestyi Zoom-albumina.
Taisi mennä Bruno Brazilit ja Bernard Princet sekaisin. Bernard Prince albumit olivat: Myrskyä Coronadossa (Semic, 1979) ja Rämeitten hurjapäät (Semic, 1980). Bruno Brazilit olivat: Kuolemankaruselli Sacramentossa (Lehtimiehet, 1979), Viittä vaille maailmanloppu (Lehtimiehet, 1980), Ruumisregatta (Lehtimiehet, 1980) ja Harhautusten harhautus (Lehtimiehet, 1981). Bruno Brazilin Zoom-albumi oli nro 10 Tehtävä viidakossa
-
Dan Cooperia tuli Nasta-lehdessä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7423.0.html) suomeksi jo 1950-luvulla. ja joku mielikuva on Mic Vaillantista jossain Sarjakuvalehti -lehdessä 1960-alussa tai jotain sinne päin.
Nastassa taisi olla myös Bob Moranea, jos oikein muistan.
Ja kas, löytyy siitä refe netistäkin:
1965-19..24 numeroissa esitettiin
Ritarin Miekka
Kuvassa ranskankielinen alkuperäiskansi.
http://users.tkk.fi/~rauta/scifi/dandare.html
-
Kiitos, Lurker. Koko ajan tulee mielenkiintoista tietoa vastaan.
-
Zoom-lehden lopettaminen oli aikoinaan uskomaton lehmänkauppa. Zoomia EI siis lopetettu siksi että sen levikki olisi ollut kehno, vaan koska sarjakuvilla yleensä oli 1970-luvun puolivälissä huono maine. Yhteisellä "herrasmiesdiilillä" kaksi eri kustantajaa lakkauttivat sarjakuvalehtensä, sekä Zoomin että Ruudun. (Mutta NonStop tuli sitten 'puun takaa' vielä hetkiseksi...)
-
Zoom-lehden lopettaminen oli aikoinaan uskomaton lehmänkauppa. Zoomia EI siis lopetettu siksi että sen levikki olisi ollut kehno, vaan koska sarjakuvilla yleensä oli 1970-luvun puolivälissä huono maine. Yhteisellä "herrasmiesdiilillä" kaksi eri kustantajaa lakkauttivat sarjakuvalehtensä, sekä Zoomin että Ruudun. (Mutta NonStop tuli sitten 'puun takaa' vielä hetkiseksi...)
Tätä en tiennytkään, uskomatonta! Lopetetaan tuottavat julkaisut! Olikohan syynä se 70-luvulle tyypillinen erityisen yhteiskunnallisen sanoman etsintä, joka tuolloin olisi pitänyt löytyä kaikesta toiminnasta. Yksi naurettavimmista ilmiön esiintymismuodoista tuolta ajalta on se, kun toimittaja Mikkoa Alatalo Iltatähdessä yritti tiukata Remulta ja kumppaneilta, mikä on Hurriganesin yhteiskunnallinen sanoma :-[
-
Nyt samainen kansan edunsaaja Miukku Ala-tyyli ajaa Mediamaksua läpi.
Tieto Zoomin ja Ruudun lopettamisen historiasta on peräisin Heikki Kaukorannalta, joten uskottava se on. Sarjakuvalehdet eivät sopineet "laatukustantajien" linjaan.
-
Tieto Zoomin ja Ruudun lopettamisen historiasta on peräisin Heikki Kaukorannalta, joten uskottava se on. Sarjakuvalehdet eivät sopineet "laatukustantajien" linjaan.
Ohhoh, tämä tieto olis ollu hyvä saada Sarjakuvalehdistön vaiheita (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=266) -juttuuni. Aika vaikea uskoa, pimeää touhua, etenkin kun tuo Zoomin kustantaja ei tosiaankaan lakkauttanut Aku Ankkaa. :P
Timo
-
Ei sitten Zoomin kustantaja lakkauttanut Aku Ankkaa.
Jostain syystä ei. Mutta Akussa käytettiinkin laadukasta suomen kieltä ja kotomaamme tuolloiset 0,8 miljoonaa Akua viikottain lukevaa lasta olisivat kovin pettyneet jos lehteä ei olisi enää lähetetty.
Sanoma(magazines) piti kynsin hampain kiinni Aku Ankasta myös silloin kun tapahtui sarjakuvien "uusjako" eli toisin kuin mm. muualla Pohjolassa Egmont ei toimi meillä Disney-sarjojen julkaisijana. Muita kuin Disneypohjaisia sarjakuvalehtiä SM ei sitten julkaisekaan.
Siltä suunnalta on turha odottaa uutta Zoomia ja tuskin muualtakaan. Oma näkemykseni on, että seuraava (laillinen) sarjakuvamakasiinilehti alkaa ilmestyä (ainakin aluksi) vain nettiversiona seuraavien viiden vuoden sisällä.
-
Ohhoh, tämä tieto olis ollu hyvä saada Sarjakuvalehdistön vaiheita (http://www.kvaak.fi/naytaartikkeli.php?articleID=266) -juttuuni. Aika vaikea uskoa, pimeää touhua, etenkin kun tuo Zoomin kustantaja ei tosiaankaan lakkauttanut Aku Ankkaa. :P
No "herrasmiessopimus" on EHKÄ kuitenkin urbaanilegendaa... mutta totuus on aina fiktiota kummempaa:
http://www.kaapeli.fi/hypermail/puhekupla/0502.html
Vuoden 1974 jälkeen lapsille ja lapsenmielisille jäi sitten NonStopin, Naken ja Akun lisäksi mm. sellaista sarjakuvaviihdykettä kuin Teräsnyrkki, King Kong, Shokki, KungFu, SARJAkuvalehti, MustaNaamio, Buster...
-
Asioilla on toisinaan tapana näemmä toistua.
"helpompi lopettaa Non Stop kuin Parnasso."
"helpompi lopettaa Tapiiri kuin Soundi"
Timo
-
Tapiiri myytiin (luovutettiin) pois Pahkiksen "pojilta" mitään kysymättä. Nämä suivaantuivat ja veivät p-siankin mennessään, perustivat sille Banana pressin. Vasta myöhemmin Sondikka eli Fanzine meni konkkaan.
-
Joo. Prkl.
Non Stopin tuhoaminen tieten tahtoen: jos tuo tieto pitää paikkansa, otankin selville kuka Yhtyneissä on vastuussa moisesta ja tungen 1980-luvun Parnassot tyypin leipälävesta alas.
Minäkään en muista erityistä mainoskampanjaa Non Stopin loppuvuosilta, mutta albumimuotoon siirtymisen yhteydessä tuli jonkin verran lisää oheiskamaa, kansioita ja tarroja ja kortteja ja sellaista.
-
Yhtyneiden teejii oli vuosina 1975-83 Ahti Sirkiä. Nykyistä lukuunottamatta kaikkein lyhytaikaisin.
Kävin jo visiitillä. Hyvin maistuivat Parnassot, sarsaparillakastikkeen kera.
No ei vaiskaan. Mutta voiko näin päätön juttu pitää paikkansa edes 80-luvun Suomessa? Taloudellisesti kannattava toiminta sabotoidaan... ylimitoitetulla mainosbudjetilla? Jonkun samettihousu-nuijan prestiisin takia...
Että sellaiset "kaupalliset syyt" Non Stopin kaatoivat...
-
Tarkemmin sanottuna 1970-luvun lopun Suomessa. Soile Kaukoranta ei ole enää meille asiasta kertomassa, joten Heikki Kaukorannan sanaan on luottaminen. NonStopille ei ollut sijaa Yhtyneillä Kuvalehdillä.
Vuoden 1979 paikkeilla meno oli muutoinkin kekkoslovakialaista: maahamme puuhattiin sarjakuvaveroa "haitallisille tuontisarjakuville" eli varmaan yltiöväkivaltaiset Asterixit ja Lucky Luketkin olisi verolle pantu.
-
Kari Suomalainen ei pettänyt odotuksia, vaan pani asian merkille. Lisähauskuutena oli että juuri noina vuosina huvivero poistettiin käytöstä.
-
Niin, herrammakiesus, Pekka Gronow, JYMY:n entinen päätoimittaja hääri tuommoisissa puuhissa. Sama jäppinen joka 1970-luvun alussa lähetti tuskin täysi-ikäiselle Juho Juntuselle amerikkalaisia U-sarjakuvia.
Eikä Kekkosen aikaan leikitty, kyllä Sarjakuvavero-esitys meni ihan Eduskunnan käsittelyyn asti... toki Gronowin mielikuva "roskasarjakuvista" lieni vähän toisenlainen kuin Karilla.
-
Millaisethan mahdollisuudet olisi näitä kaivattuja sarjoja nähdä esim. Mustanaamion sivuilla. Onko Suomen päässä mahdollista vaikuttaa tähän, vai tuleeko materiaali suoraan Ruotsin Fantomin määräämässä tahdissa? Nasta Muumiohan on siitä kiva lehti, että varmasti puolet sen lukijoista ostaa sitä Thorgaleiden sun muiden laatusarjojen takia, vaikka nuo Mustiksen historialliset seikkailut välillä kyllä ihan OK-kamaa ovatkin. Menisi kyllä saman tien tuokin sarjis tilaukseen, mikäli näin kävisi.
-
Onhan niitä joitakin ollutkin. Ainakin Bernard Prince ja Blueberry...
-
Onhan niitä joitakin ollutkin. Ainakin Bernard Prince ja Blueberry...
Jep, nuo Bernard Prince-tarinat täytynee ainakin kerätä itselle, mutta tarkoitin lähinnä tarinoita, joita ei ole aiemmin Suomessa nähty. Blueberryn nuoruusvuosien puuttuvat tarinat, Punaparrat, vaikka kronologisesti kaikki, Haikaralaivue samoin, kuin myös Bob Moranen julkaisemattomat sarjat ja parit vielä uupuvat Bruno Brazilit. Tuntuu jotenkin typerältä julkaista tarinoita lehdessä, jotka on jo aiemmin nähty Suomessa toisissa lehdissä ja albumeissa. Tästä poikkeuksena siis tarinat, jotka vaativat eheän rungon ja on syytäkin julkaista kronologisesti. No toisaalta Bernard Prince alkaa lähenemään loppuaan, joten ehkäpä vielä jonakin päivänä...
-
Jep, nuo Bernard Prince-tarinat täytynee ainakin kerätä itselle
Varmaan Mustiksenkin jatko on varmempaa mikäli lehdet ostaa uusina Kipparilta tms eikä kaiva sitten myöhemmin divarista. Paremminhan sitä saisi olla infoa kunkin numeron sisällöstä vaikka Egmontin sivuilla niin ei sitten menisi kiinnostavat numerot ohi suun. Noh, eipä ole suuri vaia mennä Lehtipisteen sivuille ja pyytää ilmoittamaan kun uusi numero ilmestyy ja sitten raahautua Mustista myyvälle Kipparille...
Mutta joo, esmes Haikaralaivuetta ja Punapartaa kehiin Mustikseen niin uskoisin saman köörin, joka Bernard Princen vuoksi noita hankkii, ostavan edelleen.
-
Ehkäpä Egmontin bloginpitäjille, jotka Kvaakissakin käyvät, voisi vihjata että niistä Mustiksen numeroista ja niiden sisällöistä voisi päivä pari etukäteen ilmotella blogissa?
Timo
-
Mustiksen tilaajana olen laitellut tänne Kvaakkiin jos on ollut Bernard Princea tai Thorgalia lehdessä. Viime aikoina kakkossarjana on ollut 50-luvun Flash Gordonia, joten on ollut vaan hiljaisempaa eurooppalaisella saralla. Lupaan omasta puolestani edelleen informoida kvaakkilaisia jos on tiedolle tarvetta!
-
Paremminhan sitä saisi olla infoa kunkin numeron sisällöstä vaikka Egmontin sivuilla niin ei sitten menisi kiinnostavat numerot ohi suun.
Täältä löytyy jotakuinkin aina ilmestymispäivänä uusimman numeron sisältötiedot:
http://koti.mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/index.html
-
Sain juuri eilen illalla päätökseen urakan, joka käsitti kaikkien noiden Zoom-sarjisten lukemisen,
Saako udella, että luitko lehden kerrallaan vai tarinan kerrallaan? Itselläkin olisi tuo urakka nyt 'suunnitelmissa'...
-
Saako udella, että luitko lehden kerrallaan vai tarinan kerrallaan? Itselläkin olisi tuo urakka nyt 'suunnitelmissa'...
Tarina kerrallaan. Pysyi kokonaisuus paremmin hanskassa.
-
Eilen alkoi Zoomien lukeminen. Kyllä maistui!
Toisin kuin Nikopol, luen lehden kerrallaan ja kaikki sellaisetkin tarinat, jotka on myöhemmin albumeina julkaistu.
On tuo Zoom-paketti vaan melkoinen sarjakuvanharrastajan märkä uni...
-
Nyt tuli Zoomit kahlattua läpi. Luin kaikki järjestyksessä ja ahmin myös pääkirjoitukset ja yleisöpalautteen. Luin myös kaikki nekin tarinat, jotka jo albumeina omistan. Olipa riemastuttava kokemus! Aivan mahtavaa. Ja nyt jaan kaikkien niiden näkemyksen, että sarjan lopettaminen oli aikoinaan suuri synti.
Muutama kommetti itse sarjoista. Suurin osa matskusta oli kertakaikista huippua. Ei ihme, että iso osa näistä on päätynyt Suomessakin albumiksi saakka. Mutta mukaan mahtui muutama heikompi juttu. Onni olikin, että näitä sarjoja ei tarvinnut lukea montaa sivua kerrallaan. Ensinnäkin Nappulavartio oli pitkästyttävä. Timjami oli muuten ihan hauska, mutta en tykkää yhtään noin alleviivaavasta tyylistä. Varsinaisia rimanalituksia olivat Jeremie sekä Tintin Auringontemppeli, jossa oli jokin elokuvakuvitus. Enpä osannut odottaa, että lunkukokemus Tintin kanssa on negatiivinen. En ole muuten koskaan tykännyt myöskään Haijärven elokuvakuvituksesta, joka sentään on sarjakuvan muotoon saatettu. Saisivat piirtää Hergen avustajat sen uusiksi, vaikka ei siinä tarinakaan nyt kovin kaksinen ole. Turhanaikaisuuden suohon upposivat ainakin Dan Cooper ja Riku Oksa.
Muulinpotkun persuksille tarjosivat Haikaralaivue ja Punaparta. Molempiin suhtauduin etukäteen epäilevästi. Olin yhden Jijen piirtämän Haikaralaivue-tarinan lukenut, enkä tullut vakuutuneeksi. Nyt tulin, vaikka en edelleenkään fanita Jijen tyyliä. Charlierin teksti sekä Haikaralaivueessa että Punaparrassa kuitenkin toimivat niin mahtavasti, että pitäähän näitä saada lisää. Kyllä mestari vaan on mestari. Punaparrassa ennakkoon vierastin kankealta näyttävää kuvitustyyliä. Eikä se kuvitus nyt kovin paljon letkeämmältä lukiessa tuntunut, mutta henkilöhahmoihin oli saatu sävyjä ja taustat tehty huolella, joten ei todellakaan paha. Moranet, Brazilit, Valerianit, Asterixit, Um-pah-pahit, Navahot ja Comanchet tiesin entuudestaankin jo hyviksi. Mukavahan niitä oli taas lukea. Bernard Priceltä odotin enemmän. Mutta en vaan kertakaikkiaan tykännyt tuosta Hermannin (alkuaikojen?) pökkelömäisestä tyylistä. Comanchessa tyyli on paljon komiampaa.
Ihan hyvää kertakäyttösarjakuvaa olivat Mic Vaillant ja Walter Müller, joista urheilufanina tykkäsin. Tosin Müllerissä oli tarinan rakenne jotenkin jäsentymätön eikä siitä päässyt oikein perille. Harmitti silti, kun se loppui niin lyhyeen. Mic Vaillantin kohdalla häiritsi (jäykähkön kuvituksen ohella) se, että tarinakokonaisuudet poukkoilivat vähän liiaksi aihekokonaisuudesta toiseen. Teemat jäivät vähän kesken. Luulin, että siinä olisi keskitytty enemmän formuloihin ja mestaruusjahteihin. Toki vaihtelu on hyväksi ja jos kaikki albumit lukisi oikeassa järjestyksessä, niin johan alkaisi kokonaiskuva hahmottua.
Ja seuraavaksi sitten Ruudut (jahka ne olen saanut kerättyä) ja Non Stopit...
-
Timjamin tarina (eli Klorofyllin) tuntuu nykyään alleviivaavalta. 70-luvulla aika oli eri, eikä Suomessa oltu mistään siirtolaisista kuultukaan, joten siniset ympyrät toivat mieleen vain juutalaiset.
Tjaa, toihan pitää kaivaa esiin ja tuoda uudelleenluennan piiriin.
Timo
-
Muulinpotkun persuksille tarjosivat Haikaralaivue ja Punaparta. Molempiin suhtauduin etukäteen epäilevästi. Olin yhden Jijen piirtämän Haikaralaivue-tarinan lukenut, enkä tullut vakuutuneeksi. Nyt tulin, vaikka en edelleenkään fanita Jijen tyyliä. Charlierin teksti sekä Haikaralaivueessa että Punaparrassa kuitenkin toimivat niin mahtavasti, että pitäähän näitä saada lisää. Kyllä mestari vaan on mestari. Punaparrassa ennakkoon vierastin kankealta näyttävää kuvitustyyliä. Eikä se kuvitus nyt kovin paljon letkeämmältä lukiessa tuntunut, mutta henkilöhahmoihin oli saatu sävyjä ja taustat tehty huolella, joten ei todellakaan paha.
Hienoa, hienoa. Taas yksi fani lisää loistosarjoille. Haikaralaivuehan jo uusintajulkaisuun saatiinkin, mutta Punaparta odottaa vielä vuoroaan. Ehkäpä munattomasta Egmontista ei ole tätä julkaisemaan, mutta toivotaan että Apollo tähän joskus tarttuisi.
-
Tätä en tiennytkään, uskomatonta! Lopetetaan tuottavat julkaisut! Olikohan syynä se 70-luvulle tyypillinen erityisen yhteiskunnallisen sanoman etsintä, joka tuolloin olisi pitänyt löytyä kaikesta toiminnasta. Yksi naurettavimmista ilmiön esiintymismuodoista tuolta ajalta on se, kun toimittaja Mikkoa Alatalo Iltatähdessä yritti tiukata Remulta ja kumppaneilta, mikä on Hurriganesin yhteiskunnallinen sanoma :-[
Nyt minäkin noviisi ymmärrän itsekin asiaa pohtineena mistä johtui Zoomin lyhyt ura.Lehtihän oli sinällään mitä mainioin lukupakkaus, monenlaista sarjakuvaa,toimituksellinen aineisto ja sopiva koko.Zoom oli itselleni tuntematon uutuus,Itse olin jo 70-luvulla ohittanut sarjakuvalapsuusvuoteni ja kiinnostukseni kohteet olivat tyystin muualla.Vasta näin eläkeiän kynnyksellä olen löytänyt nämä hienot julkaisut uudelleen.
Kerroin jo toisaalla miten törmäsin ensimmäisen kerran Zoom-lehteen,eikä rakkauteni ole siitä laantunut vaikka jouduinkin investoimaan lehtiini tuplakertoimella.
Muistan hyvin sen ajan kun sarjakuviin suhtauduttiin hyvin nuivasti eikä niitä pidetty oikein missään arvossa.Yhteiskunnallinen tietoisuus oli opiskelijapiireissä pop-sana,ja julkaisut sen mukaisia.
Mutta nyt on aika toinen,ja aatteet sen mukaiset, olenko kenties oikeassa, vai pahastikin väärässä,olisiko nyt tulollaan uusi ja uljas sarjakuvarenesanssi?
-
Samaan aikaan Tanskassa:
http://www.forlagetzoom.dk/home
-
Tilasin äsken Dupan Cubitus-intégraalin nro 3 (Pom Pom).
Tykästyin heti jo silloin Zoom-aikoina pyöreään ja yksityiskohtaiseen piirrosjälkeen.
Vitsitkin olivat makuuni.
-
Se konekaappari, jonka salanimi oli "Dan Cooper"...
http://fi.wikipedia.org/wiki/D._B._Cooper
...niin se salanimi johtui siitä, että kaapparin suosikki oli eräs tietty sarjakuva!
She said that her uncle was obsessed with the Canadian comic book hero Dan Cooper, and even had one of the comic books thumb-tacked to the wall. She added that she thinks her uncle didn't expect to survive the hijacking. ABC News (http://abcnews.go.com/US/db-cooper-mystery-nieces-mother-forward/story?id=14228244&page=3)
-
Saksan Zoom, eli ZACK, se vaan ilmestyy... Nyt myös Facebookissa (http://www.facebook.com/ZackMagazin).
http://www.zack-magazin.com/
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=20649) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=20651) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=20653) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=20655)
Pieni kateuden siemen elää sisälläni.
-
Ah, Franka!
-
Tietääkö kukaan mahdollisesti, missä numeroissa ZACK-lehdissä on ilmestynyt Blueberryjä. Onko olemassa mitään listaa? En oikein ymmärrä saksaa.
-
Tuolloin tunnettiin julkkisten jalkapallojoukkue Zoom, jossa pelasivat Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti Kuusla. Vesku Loiri myös, joka elvisteli nuorempana ja parempikuntoisena kuin nuo muut.
Tunnetaan se Zoom vielä nykyäänkin (http://www.zoombyspiel.fi/). :) Hyväntekeväisyysotteluita yms. hauskaa. Mutta julkkiksistaan tuo aiemmin tosiaan tuli tunnetuksi, niinku totesit. On siellä nytkin näköjään mm. Kojo ja Nyberg.
Jostain syystä en ite lämmennyt lehdelle aikoinaan. En tykännyt useimmista sarjoista mitenkään erityisesti ja albumeina sai kätevästi esim. Asterixia. Vähän turhan lyhyiltäkin tuntuivat pätkät. Vaikka oliks ne samaa mittaa ku Rudussa?
-
Minuunkaan Zoom ei kolahtanut, paitsi Comanche ja Blueberry.
Ruudussa taisi olla ihan yhtä lyhyitä pätkiä, mutta Ruudun sarjiksissa oli aika usein enemmän ruutuja per sivu kuin Zoomissa.
Valerian, Blueberry ja Comanche ovat aika väljästi taitettua sarjakuvaa, n. kolme päällekkäistä ruuturiviä, vastaavasti Piko ja Fantasio, Strumffit, Sipuleena: neljä ruuturiviä ja usein kolme ruutua tai enemmänkin per rivi.
Toki Valerian, Blueberry jne. olivat ehkä näyttävämpiä kuin Ruudun vastaavat sarjat, mutta noissa Zoomin tähtisarjakuvissa oli vähemmän lukemista ja tapahtumaa per viikko.
-
ZACK Ei EI EI!En kestä!Miksi olen syntynyt pienen-pieneen suomenmaahan.Miksi?En enåå jaksa isomummi-ikäisenä aloittaa saksanopiskelua.Zack tyrmää lukijaparan,jos sisältö on yhtään samaa tasoa kannen kanssa, vaivun epätoivoon. >:( Pläääh
verzweiflung!
-
Maijastiina Kahlos on kesällä keräillyt Zoom-lehtiä ja on tehnyt havaintoja päätoimittaja Mary A. Wuorion pääkirjoituksista:
Nostalgiaa: Zoom! (http://www.maijastinakahlos.net/b/nostalgiaa-zoom/)
-
Legendaarinen AA:n taskukirjojen kääntäjä Wuorio teki Sanomilla pitkän uran osallistuen lähes kaikkiin kustantamon julkaisuihin. Ronski täti joka poltteli sikareita ja teki mielipiteensä selväksi.
-
Zoomin sarjakuvia on julkaistu lehden aikojen takaisen loppumisen jälkeen yllättävän paljon ihan näihin päiviin asti: Blueberry, Bruno Brazil, Comanche, Haikaralaivue, Punaparta, Umpah-Pah, Valerian... Ja ilmestyiväthän lehdessä tietty myös suurklassikot Asterix ja Tintti.
Melko tasokas lehti oli, sanoisin.
Mutta minne jäi Bob Morane?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=28505)
-
Moranen ongelma lienee jaksojen laadullinen epätasaisuus: jotkut ovat vähintäänkin hyviä ja jotkut taas lähes kauheita.
Jotain Moranea ilmestyi meillä Semicin julkaisemina.
-
Sammakoiden linnaa koutinjoskus lukea. Ihan ohi meni. En ymmärtänyt koko touhusta mitään.
Luokittelisin sen jopa kauheaksi teokseksi.
edit
Kauhusaaret on puolestaan oikein onnistunut seikkailu.
-
Omistan kaikki 14 Zoom-albumia ja joka ainoa on selästä mutkalla. Mistä on kysymys? Ne olivat mutkalla jo 70-luvulla.
Jos et tarkoita semmoista mutkaa joka lehtiin tulee paljon luettaessa, niin kyse voi olla siitä että painopaperin kuitusuunta on asetettu painaessa väärin. (Samaa näkee nykyään todella paljon uusissa sarjiksissa, mutta sitä ei niin helposti huomaa kovissa kansissa.
-
Kävin Saksassa ja huomasin, että ZACK! Ilmestyy edelleen. Niin se käy.
-
Tämmöistä
Must toi on sitä ihan normaalia mitä tapahtuu kun alppareita ja lehtiä lukee. Ainaskin mulla käy just noin et selkä käyristyy. Eli sulla meni ne mutkalle varmaan 70-luvulla lukiessa. :)
-
Tuo lienee jotain "normaalia" kieroutta ,joka tapahtuu sen ajan albumeille. Esim Alixeissahan on sama ongelma. Miulta löytyy yksittäiset albumit kieroina mutta sidottuna kirjana numerot 1-8 oikein napakasti suorina.
Ekku
-
Kas, internet tai ainakin Sonera on jännittävä. Saa nähdä monestiko tämä viesti tulee.
Näköjään Akun taskukirjat ovat Saksassa vahvoilla yhä. Muuten oli aika perus-belgimenoa, ja mielenkiintoisin osuus oli pienkustantajien työtä, kuten P. Tikkasen Blizkrieg der liebe.
-
Eipä käynyt noin saman kustantajan Asterixeille, Ahmed Ahneille ja Aku Ankan parhaille.
Jos albumissa on liimasidonta ja nuuttaus kannessa, niin aika luonnollistahan se on sitä siitä kohtaa alkaa taittaa. Toinen vaihtoehto on että avaa reilusti sieltä syvemmältä liimauksista, jolloin koko liimaselkä repeää. Ja kolmas vaihtoehto, niinkuin nykyään bedefiilit ja muut keräiljät tekevät, eli avata kirjaa vain 45-90 astetta ja yrittää kurkkia sisältöä sieltä.
Mutta voishan se olla että noissa on selkämystä rouhittu liimausta varten "syvemmälle" kuin muissa. Samaan tapaanhan käyristyvät niittiselkäiset lehdet, kun ne taittaa lukiessa auki aivan nurin päin, eli yli 180 astetta, ja tarpeeksi monta kertaa lueskelee.
Mulla on esim. osa tinteistä hieman kierossa tuohon tapaan.
-
Jos albumissa on liimasidonta ja nuuttaus kannessa, niin aika luonnollistahan se on sitä siitä kohtaa alkaa taittaa. Toinen vaihtoehto on että avaa reilusti sieltä syvemmältä liimauksista, jolloin koko liimaselkä repeää. Ja kolmas vaihtoehto, niinkuin nykyään bedefiilit ja muut keräiljät tekevät, eli avata kirjaa vain 45-90 astetta ja yrittää kurkkia sisältöä sieltä.
Mutta voishan se olla että noissa on selkämystä rouhittu liimausta varten "syvemmälle" kuin muissa. Samaan tapaanhan käyristyvät niittiselkäiset lehdet, kun ne taittaa lukiessa auki aivan nurin päin, eli yli 180 astetta, ja tarpeeksi monta kertaa lueskelee.
Mulla on esim. osa tinteistä hieman kierossa tuohon tapaan.
Tokkopa 70-luvulla ajateltiin sarjisalppareiden elinkaareksi kovinkaan montaa vuotta, puhumattakaan inokkaista keräilijöistä, kai aika kertakäyttölinjalla mentiin (jo silloin). Aika karmeita tapauksia oli myös aikalaiset kovakantiset mutta liimaselkäiset tietokirjat (esim. Platonin teokset).
Muistaako joku Kvaakin vanhoista toimittajahämyistä kuulleensa näistä suunnitelmia toimituspalavereissa, tuotantosuunnitelmissa tjs? :D
-
Muistaako joku Kvaakin vanhoista toimittajahämyistä kuulleensa näistä suunnitelmia toimituspalavereissa, tuotantosuunnitelmissa tjs? :D
Ei täällä taida sentään niin vanhoja hämyjä pyöriä. Mutta voin kysäistä Kaukorannalta kun näen.
Sen sijaan tekstaushan oli tuohon aikaan varsin laadukasta albumeissa, ei nyt mitään huippua kuitenkaan kauttta linjan, mutta omaan makuuni hyvää. Viivakin oli painotuotteissa skarppia, sikäli kun sitä oli saatu originaalista paperille asti siirtymään. Myös tuon ajan ranskisvärityksestä tykkään kuin hullu puurosta vaikka ongelmana siinä oli se että aika usein kauppaan ja tilaajille päästettiin tuotteita, joissa värien kohdistus oli ns. metssässä. Näin kun ajattelee, niin kaikki on teknisesti muuttunut nykypäivään verrattuna. No, painopuolen kehitys on viimeiset 120 ollut tasaisen vikkelää. Saapa nähdä miten jatkossa?
-
--
Mutta minne jäi Bob Morane?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=11888.0;attach=28505)
Lisää Bob Moranea!
-
Marraskuun lopussa sain Sampsa Kuukasjärveltä ysäriviestin, että Zoom-lehti 47/1974 olisi Huuto.netissä ostettavana 25 euron hintaan. Tuohan on se kallein ja harvinaisin Zoom-lehti noista. Se puuttuu aina jokaiselta festivaaleilta ja messuilta divareiden valikoimasta.
No menin sitten ostamaan tuon lehden. Oliko niin, että postin lakko oli vielä päällä silloin ja jännitin, että mitähän tuolle Zoomilleni oikein tapahtuu. Jääkö se jonnekin Postin logistiikka-osastolle kummittelemaan.
No odotin sitä koko joulukuun ja ei kuulunut. Mietin, että mikä kestää...ei kai se Suomen Postin nyt näin sekaisin ole, ettei saa tuota pakettia toimitettua.
Nyt tammikuun alussa aloin jo epäilemään, että joko Posti on totaalisesti hukannut pakettini tai sitten lehden myyjä on huijannut, eikä toimitakaan lehteä mulle, vaan pitää rahat.
No tänään sitten postiluukkuni kolahti ja siellä oli postilta paksu kirjekuori. Aukaisin sen ja siellä sisällä oli toinen kirjekuori. Katoin osoitetta...Hesperiankadun osoite...mitä helvettiä...en ole vuosiin asunut Hesperiankadulla.
Menin kirjautumaan Huuto.nettiin ja siellähän oli vanha osoite. Perkele!
Olen tosi kauan aikaa sitten jotain ostanut Huuto.netistä ja en ole muuttaessani huomannut muuttaa tuota osoitetta uudeksi.
Olikohan kirje mennyt kuitenkin vanhaan osoitteeseeni ja siinä huoneistossa asuva oli palauttanut kirjeeni ja sitten posti oli selvittänyt nykyisen asuinpaikkani. Nyt täytyy kehua kyllä postia. Tuossa kirjeessä en ainakaan nähnyt palautusosoitetta, joten se olisi voinut jäädä saamatta.
Onneksi kävi näin ja nyt Zoom-lehteni on yhtä vaille täydellinen. Mutta kun tuon nuomero 47 on saanut, niin loppu onkin sitten ihan helppoa...vaikeimmin etsittävä lehti on nyt kirjahyllyssäni.
-
Darth Mika: Mukavaa, että tapaus päättyi onnellisesti! Lehdellä oli pitkä seikkailu luoksesi.
Tuo Huudossa tarjolla ollut 25 euron lehti oli siis Osta heti -toiminnolla ja se oli suhteellisen hyväkuntoinen. Ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa Mikaa, joka on puhunut täällä Kvaakissa Zoom-puutteistaan. Silloin harvoin kun tuota numeroa jossakin näkee, se on usein repeytynyt ja taittunut pahasti.
-
Darth Mika: Mukavaa, että tapaus päättyi onnellisesti! Lehdellä oli pitkä seikkailu luoksesi.
Tuo Huudossa tarjolla ollut 25 euron lehti oli siis Osta heti -toiminnolla ja se oli suhteellisen hyväkuntoinen. Ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa Mikaa, joka on puhunut täällä Kvaakissa Zoom-puutteistaan. Silloin harvoin kun tuota numeroa jossakin näkee, se on usein repeytynyt ja taittunut pahasti.
Tämä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Tietysti hieman niitit oli tummentuneet ajan saatossa ja kansi sivu hieman taittunut, mutta muuten ihan hyvässä kunnossa. Todella iloinen tästä numerosta...luulin jo ettei se tulekaan, mutta Posti pääsi yllättämään kerrankin positiivisesti. Ite olin kämmännyt, kun en ollut muistanut päivittämään osoitettani Huuto.nettiin. Sampsalle vielä kiitokset vinkistä!
-
Kaikille vinkiksi, että heikkokuntoinen Zoom 47/74 on juuri nyt myynnissä Huudossa (https://www.huuto.net/kohteet/zoom-47_1974/512280408). Parempi tuokin vonkale kokoelmassa kuin ei mitään. Lähtöhinta yhdeksän euroa.
Tosiaan numero 47 on vaikein saada, mutta myös numero 42 on harvinainen; eipä sitä ainakaan fyysisissä divareissa ja Huudossa näy melkein milloinkaan. Kvaakissa on sen puuttumisesta maininnut mm. Clavia Z (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1579.msg495838.html#msg495838) ja pari muutakin.
-
Kaikille vinkiksi, että heikkokuntoinen Zoom 47/74 on juuri nyt myynnissä Huudossa (https://www.huuto.net/kohteet/zoom-47_1974/512280408). Parempi tuokin vonkale kokoelmassa kuin ei mitään. Lähtöhinta yhdeksän euroa.
Tosiaan numero 47 on vaikein saada, mutta myös numero 42 on harvinainen; eipä sitä ainakaan fyysisissä divareissa ja Huudossa näy melkein milloinkaan. Kvaakissa on sen puuttumisesta maininnut mm. Clavia Z (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1579.msg495838.html#msg495838) ja pari muutakin.
Toi on selvästi huonompi kuntoisempi lehti kun mun lehteni oli. Hinta on kyllä 15 eroa halvempi, mutta on siinä ja siinä että olisin ton huolinut.
Juu paljon puhutaan numero 47 vaikeudesta saada, mutta numero 42 on kyllä todella vaikea. Ikinä edes nähnyt koko lehteä livenä, vaikka kuinka kaivellut divareista.
Ostin ison läjän hyväkuntoisia Zoom-lehtiä, jotain 5 vuotta sitten Hämeenlinnan divarista...olisiko ollut Pappa Zoe tai Poppa Joe,
Olivat 1 €/kpl...ostin kaikki mitä multa puuttui...varmaan jotain parikymmentä. Olivat kaiken lisäksi hyvässä kunnossa.
-
Muuten onko missään tietoja eri Zoom-lehtien numeroiden painosmääristä.
Tuntuu, että nää loppupään vuoden 1974 numeroita olisi tehty paljon vähemmän kuin alkupään numeroita.
Ainakin noiden löytäminen on ollut hankalampaa.
-
Muistaakseni painosmäärä pysyi samana tai ei ainakaan pienentynyt radikaalisti. Kvaakissa on puhuttu, että harvinaisuuden syy taitaa olla siinä että sivut ja etenkin kansi muuttuivat heikommaksi paperiksi.
Moni saattaisi maksaa silmää räpäyttämättä 10 - 15 euroa edes tyydyttäväkuntoisesta numerosta 42. Se on yllättävän paha saada.
Minulla ei ole havaintoa eikä kokemusta, että kaikki sarjan viimeiset numerot olisivat epätavallisen vaikeita kerätä. Kyllä numeroita 44 - 46 ja 48 – 52 näkyy. Muistan, että kun itse aikoinaan hommasin Zoomit, numeroiden 42 ja 47 ohella numero 43 oli vaikea saada. Tai sitä kyllä osui silmiin välillä, mutta jouduin ostamaan usean heikko- tai tyydyttäväkuntoisen kappaleen ennen kuin löysin hyväkuntoisen, ja sen myyjä tiesi sen arvon.
Kaikki Zoomit saa kerralla noin 150 eurolla, mutta vain kolmesta hyväkuntoisesta numerosta (42, 43 ja 47) erikseen joutuu pulittamaan yhteensä ehkä jopa yli viisi kymppiä. Tuo nimimerkki willeristin Zoom-hankinta (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1579.msg495825.html#msg495825) kirpparilta on ollut ihan älytön pulla! Hinta olisi muutenkin halpa tuollaisesta määrästä lehtiä, mutta mukana on myös nämä kolme numeroa!
-
Minulla ei ole havaintoa eikä kokemusta, että kaikki sarjan viimeiset numerot olisivat epätavallisen vaikeita kerätä. Kyllä numeroita 44 - 46 ja 48 – 52 näkyy. Muistan, että kun itse aikoinaan hommasin Zoomit, numeroiden 42 ja 47 ohella numero 43 oli vaikea saada. Tai sitä kyllä osui silmiin välillä, mutta jouduin ostamaan usean heikko- tai tyydyttäväkuntoisen kappaleen ennen kuin löysin hyväkuntoisen, ja sen myyjä tiesi sen arvon.
Kaikki Zoomit saa kerralla noin 150 eurolla, mutta vain kolmesta hyväkuntoisesta numerosta (42, 43 ja 47) erikseen joutuu pulittamaan yhteensä ehkä jopa yli viisi kymppiä. Tuo nimimerkki willeristin Zoom-hankinta (https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,1579.msg495825.html#msg495825) kirpparilta on ollut ihan älytön pulla! Hinta olisi muutenkin halpa tuollaisesta määrästä lehtiä, mutta mukana on myös nämä kolme numeroa!
Kyllä mä olen tota numero 43 nähnyt. Ostinkohan omani jollain 6-7 eurolla...ei voi muistaa enää. Mut oma kokemukseni on ollut, että loppupää on ollut kalliimpi kuin vuoden 1974 alkupää ja sitten on nuo 2 lehteä, jotka on tosi vaikea löytää.
Ehkä se paperin huonous sitten tekee sen, että niitä on mennyt rikki oikein kunnolla ja siksi loppupää on pikkasen vaikeampi löytää.
Kauhulla odotan, kun alan oikein kunnolla ostamaan Ruutu-lehteä. Nyt olen lähinnä ostanut, jos olen löytänyt hyvän yksilön huokealla hinnalla.
Tarkoitus olisi kerätä Sarjakuvalehti, Kippari Kalle-lehti, Nasta, Nastasarjat, Ruutu ja Zoom täydellisinä. Non Stopin olen saanutkin kerättyä. Ehkä myös joitakin varhaisia lastenlehtiä, jossa on ollut varhaisia sarjakuvia, kuten Sirkka ja Kimmo lehdet. Tossa on urakkaa ihan kerrakseen!
-
- Olen amerikkalainen enkä ole koskaan nähnyt viikottain ilmestyvää sarjakuvalehteä...
PipelineComics: What is “Pilote”? A tour through the home of Asterix, Valerian, and Lucky Luke (https://www.pipelinecomics.com/what-is-pilote-journal-tour-asterix-valerian-lucky-luke-moebius/)
-
- Olen amerikkalainen enkä ole koskaan nähnyt viikottain ilmestyvää sarjakuvalehteä...
Täytyy myöntää etten ollut minäkään varma olenko nähnyt Zoomia aikaisemmin, enimmät sarjat tietysti tuttuja albumimuodossa, mutta nyt satuin satunnaisen ei-kovin-keräilykuntoisen kappaleen saamaan eräässä kasassa, ja voi hyvänen aika, olin jotenkin ajatellut, että siinä olisi sarjoja kuin Aku Ankassa tai jossain Mustanaamiossa, pari-kolme jatkosarjaa ja sitten jotain yksisivuiseksi alunperinkin tarkoitettuja.... eikä yhtätoista eri sarjaa, parhaimmillaan aukeaman pätkissä. Kyllä tästä vähän omituinen lukukokemus välittyy, vaikka seuraavat sivut tulisivatkin vielä seuraavalla viikolla.
-
Täytyy myöntää etten ollut minäkään varma olenko nähnyt Zoomia aikaisemmin, enimmät sarjat tietysti tuttuja albumimuodossa, mutta nyt satuin satunnaisen ei-kovin-keräilykuntoisen kappaleen saamaan eräässä kasassa, ja voi hyvänen aika, olin jotenkin ajatellut, että siinä olisi sarjoja kuin Aku Ankassa tai jossain Mustanaamiossa, pari-kolme jatkosarjaa ja sitten jotain yksisivuiseksi alunperinkin tarkoitettuja.... eikä yhtätoista eri sarjaa, parhaimmillaan aukeaman pätkissä. Kyllä tästä vähän omituinen lukukokemus välittyy, vaikka seuraavat sivut tulisivatkin vielä seuraavalla viikolla.
Siitä vaan Zoom-lehteä keräilemään. Niiden metsästys on siinä se jutun juuri. Varsinkin muutama numero on todella vaikeita kerätä...varsinkin, kun ei halua maksaa niistä ihan hirveetä summaa.
On myös semmoisia Zoom-keräilijöitä, jotka haluaa ostaa ne lehtipiste-versioina eli ei ole sitä osoite-tarraa siinä takasivulla...se onkin sitten astetta haastavampi juttu.
Itse sain sarjan kerättyä viime vuonna ja olen erittäin tyytyväinen Zoom-lehtiini. Ehkä joskus ostelen muutamia lehtiä parempi kuntoisena uudestaan.
-
Siitä vaan Zoom-lehteä keräilemään. Niiden metsästys on siinä se jutun juuri. Varsinkin muutama numero on todella vaikeita kerätä...varsinkin, kun ei halua maksaa niistä ihan hirveetä summaa.
...ja tämä formaatti tekee hajakappaleista kutakuinkin arvottomia. Ehkäpä sijoitan roponi mieluummin vaikka uusien käännösalbumien kysynnän kasvattamiseen...
Mutta olisihan tuo ollut kova aikalaiskokemus jos olisi julkaistu vielä kasarilla.
-
Mutta olisihan tuo ollut kova aikalaiskokemus jos olisi julkaistu vielä kasarilla.
Se on tietenkin kiinni juuri tarjonnasta. Jos lehdessä on itseä miellyttäviä sarjoja eikä niitä mistään muualta saa, niin kai niitä nyt kerää, jos on ylipäätään sarjiksista kiinnostunut. :) Zoom oli/on kyllä juhlavan kokoinen ja näköinen, mutta minuun sen tarjoilema BD ei vaan napannut (ja huippusarja Asterixiakin sai lehden ilmestymisen aikaan jo alppareina).
-
Se on tietenkin kiinni juuri tarjonnasta. Jos lehdessä on itseä miellyttäviä sarjoja eikä niitä mistään muualta saa, niin kai niitä nyt kerää, jos on ylipäätään sarjiksista kiinnostunut. :) Zoom oli/on kyllä juhlavan kokoinen ja näköinen, mutta minuun sen tarjoilema BD ei vaan napannut (ja huippusarja Asterixiakin sai lehden ilmestymisen aikaan jo alppareina).
Mä olin vähän liian nuori silloin aikoinaan, kun sitä pystyi tilata kotiin...en tiennyt koko lehdestä mitään. Myöhemmin divareissa tuli tuo vastaan. Joitakin lehtiä minulla oli silloin kakarana ja nyt myöhemmällä iällä päätin sitten kerätä koko sarjan. Zoom-albumejakin löytyy, muttei ei läheskään kaikkia.
Mua alunperin kiinnosti tuossa tuo Tintti Haijärvellä...se muistaakseni tuli albumimuodossa vasta joskus 70-80 -luvun taitteessa. Sitten muut Tintti seikkailut, Bob Morano, Punaparta, Navaho, Valerian jne. kaikki oli mahtavia sarjakuvia silloin kakarana. Harmitti vain, että ainoastaan Tintti Haijärvellä oli yhtenäisenä silloin...muista puuttui välistä numeroita.
Silloin pienenä haaveilin, että saisin kerättyä koko lehtisarjan täydellisenä...hieman aikaa siihen meni, mutta viime vuonna sain senkin haaveen lopulta täyteen. Samalla kyllä haikeena jäi se lehtisarjan etsiminen...mua ehkä eniten kutkuttaa juuri se etsiminen...sit kun joku sarja on kerätty, niin alkaa masentaa, kun ei voi enää täydentää sitä sarjaa...paitsi ehkä löytää parempikuntoisina noita lehtiä.
-
Minulla oli myös aikoinaan koko tuo Zoom-lehtisetti. Mapissa jne. valtaosa hyväkuntoisina.
Nyttemmin enää nuo albumit jäljellä. Hankalaa varmaan jo etsiä kaikki numerot, mutta tsemppiä vaan.
Sarjat olivat pääoin hyviä, mutta nykyisin nuo kaikki rupeavat olemaan albumeina. Haikaralaivueen tarinat eivät ole ja etenkin Mustat Enkelit oli todella hyvä.
-
Näiden ilmestymisaikaan olin 7-8 vuotias ja rakkaus sarjakuvaan syntyi juuri Zoomin ja Ruutujen kautta ja niiden kylkeen ja perään vaikka mitä. Kaikki Zoomit oli pitkään, mutta sitten nuorena aikuisena myin kaikki pois. No keski-ikäisenä ne taas piti saada ja kun sai kokoon, niin sitten piti saada parempi kuntoiset. No nyt kaapeissa pyörii ylimääräisinä Zoomia, Ruutua ja Non Stoppia 1,5-3,5 vuosikertoja jokaista lehteä.
-
Oli se vaan hienoa kun vuonna 1974 ilmestyi viisi viikoittaista sarjakuvalehteä. Aku Ankka ja Zoom tulivat minulle. Retu siskolle ja Nakke naapurin pojalle. Ruutu piti hakea kioskilta, mutta jossain vaiheessa syksyllä se katosi kiparilta. Divarista ne sitten hain. Non Stop seuraavana vuonna meni heti tilaukseen, mutta se ei joka viikko tullut.
Jatkiksia seurattiin jännityksellä, ja kun tarina loppui, sitä sitten luettiin samantien alusta.
Retu ja Zoom loppuivat samaan aikaan vuoden 1974 loppuun.
Itsellenikin tuli Zoom kotiin kannettuna viikoittain lehden historian alusta loppuun asti. Harmitus oli suuri kun Zoom aikoinaan loppui. 8-vuotiaan pojan oli vaikea ymmärtää ettei lehtä enää tulee. Kaikki Zoom-lehdet ovat edelleen tallessa, samoin Zoom-albumit.
-
Heikki Kaukoranta muisteli toisaalla Zoomin loppumista:
"Zoomin tilaajille tuli toimittajaa korkeamman tahon allekirjoittama lievästi sanoen hapan jäähyväiskirje, jossa ohi mennen vinoiltiin anonyymin kilpailijan huonolle paperille ja hailakalle painojäljelle." (tarkoittaen Ruutua).
Mahtaako kukaan muistaa tämmöistä kirjettä, tai olisiko jopa jollakulla tallessa?
Timo
-
Huomasin että Prismassa Keräilyuutiset-lehden uusimmassa 2/24 numerossa oli sisällysluettelossa kuvaa ja mainintaa Zoom-lehdestä. Ja niin siitä löytyi kiva, peräti kuuden sivun artikkeli Zoomista. Kuvitusta on runsaasti. Näytti kuvista olevan myös Zoomin Asterix ja Obelix kylkiäistarra. En ole tuollaista koskaan nähnyt.
On kyllä totta että alkupään numeroissa oli upeat värit. Silloin muinoin itseä rassasi lehden vain muutaman sivun sarjat. Niitä olisi halunnut lukea kerralla enemmän.
-
Edelliseen viestiin liittyen: en oo varma, onko tuo tarra ollut missään Zoomissa liitteenä, kun ei yhdessäkään numerossa niin mainita. Tosin numerossa 16/1974 toimitus lupaa lähettävänsä yhdelle lukijalle Asterix-tarran. Mahtaako niillä ollut niitä muutoin jaossa? Myöskään lehden kilpailuissa ei oo palkintona tarroja, vaan Taikajuoma-pelikortit, t-paita, ja korttipalapeli. Mulla on ollu nää kaksi tarraa jo aikapäiviä, mutten oo koskaan nähnyt lehteä, jossa jompikumpi olisi liitteenä.
-
Ei vitsit!? Mulla on (ollu) noi alemmat tarrat, mutta yhtään en muista mistä mää oon ne saanu. Zoomia mulle ei oo koskaan tullu, jos en sitten näytenumeroa oo saanu... Onkohan noi tarrat vielä tallessa jossain? ???
-
Nuo tarrat eivät taida olla kovin harvinaisia. Nytkin on molemmat myynnissä Huudossa. Ehkä ne eivät liity mitenkään juuri Zoomiin.
Muistan, että noista on joskus ollut juttua Kvaakissa, mutta en löydä kyseisiä viestejä. Laineen Jukka taisi tietää niistä jotakin.
-
Leppälän artikkelin mukaan Zoom 3/73 ilmestyi muovipussissa ja sen mukana tuli tuo Asterix ja Obelix tarra.
Tarrassahan on vuosiluku 1972 ja sitä on voinut kulkeutua esim muualta Euroopasta silloin aikoinaan, jos ei ole painettu pelkästään Zoomille? Pitäisi varmaan katsoa onko Ranskan ebayssa samaa paljonkin tarjolla.
-
Leppälän artikkelin mukaan Zoom 3/73 ilmestyi muovipussissa ja sen mukana tuli tuo Asterix ja Obelix tarra.
Tarrassahan on vuosiluku 1972 ja sitä on voinut kulkeutua esim muualta Euroopasta silloin aikoinaan, jos ei ole painettu pelkästään Zoomille? Pitäisi varmaan katsoa onko Ranskan ebayssa samaa paljonkin tarjolla.
Tämä pitää paikkansa artikkelin mukaisesti, että lehden mukana muoveissa ja alkuperäispakkauksessa on tarra sisällä. Kovin montaa näitä ei varmasti ole jäljellä mutta yksi ainakin siis on säästynyt.
-
Leppälän artikkelin mukaan Zoom 3/73 ilmestyi muovipussissa ja sen mukana tuli tuo Asterix ja Obelix tarra.
Tarkennukseksi: Puhutko nyt samasta artikkelista kuin mikä on äsken mainitsemassasi Keräilylehdessä? Ja sen kirjoittajako siis on Marko Leppälä? Onko tuossa lehdessä kuva muovin sisällä olevasta Zoom-lehdestä ja tarrasta? Onko siis kyse vain yhdestä tarrasta? Millä perusteella tuo pyöreä tarra, jossa on Asterixin pää, on yhdistetty Zoom-lehteen?
Tämä tärkeä fakta, että yksi Zoomin numero oli muovitettu ja siinä oli tietty tarra, on jäänyt pois sarjakuvien hintaoppaista.
-
Tarkennukseksi: Puhutko nyt samasta artikkelista kuin mikä on äsken mainitsemassasi Keräilylehdessä? Ja sen kirjoittajako siis on Marko Leppälä?
jees, Leppälän Marko on kirjoittanut ko. Keräilyuutiset-lehden jutun. Siinä on kuva tarrasta, mutta ei pussitetusta lehdestä ja tarrasta. Lehdessä oli muuten pari muutakin ihan mielenkiintoista vaan ei sarjakuvaan liittyvää artikkelia, toinen Yhdysvaltain painamista propagandaseteleista, joita levitettiin Japaniin toisen maailmansodan aikana - sarjakuvasta lainatulla otsikolla Kun taivaalta satoi... rahaa! ja toinen aivan järkyttäviin hintoihin nousseista amerikkalaisista keräilykorteista: 24 600 dollaria Star Wars -kortista, 28 200 dollaria Batman -kortista vuodelta 1966 tai Luka Doncic -koripallokortista 3 120 000 euroa!
Itse lehti oli halpa, tarjouksessa 5,90 €, olisin ehkä normaalihintaisena jättänyt ostamatta (15€).
Timo
-
Minäkin vilkaisin nyt tuota lehteä isossa marketissa. Markon kirjoittama artikkeli Zoomista oli mukavaa luettavaa.
Tämä pitää paikkansa artikkelin mukaisesti, että lehden mukana muoveissa ja alkuperäispakkauksessa on tarra sisällä. Kovin montaa näitä ei varmasti ole jäljellä mutta yksi ainakin siis on säästynyt.
Missä siis tuollainen säästynyt pussitettu lehti on? (LISÄYS: Siis kun tuossa Keräilyuutiset-lehdessäkään ei ole sellaisesta kuvaa.) Meinaan vain, että voidaan väittää mitä tahansa eri liitteistä, mutta missä on näyttö? Jussih on todennut, että Zoomeissa ei mainita erillistä tarraa. Kirjastojen vapaakappalearkistoista voisi varmaan varmistaa asian.
Erikoista, että lehti olisi pantu muoviin pelkän tarran takia. Tarranhan olisi voinut myös liimata lehden sisälle niin kuin yleensä on tehty.
(LISÄYS 2: Keräilyuutisissa tarran hinnaksi sanotaan 10–20 euroa ja avaamattoman, pussitetun lehden arvoksi varmasti useita kymppejä.)
-
Noh se on kokoelmassa ja kyseessä taitaa olla alunperin kustantajan arkistokappale. Liimausta on tosiaan käytetty esimerkiksi Ruudun purkan kiinnitykseen liitteeseen ilmeisen onnistuneesti, mutta nehän on myös ultraharvinaisia alkuperäisessä ulkoasussaan.
-
Ohessa on pyydetty näyttö kuvien muodossa kyseisestä harvinaisesta pussitetusta lehdestä K5 tasoisena niin sisällön kuin pakkauksen osalta.
Minäkin vilkaisin nyt tuota lehteä isossa marketissa. Markon kirjoittama artikkeli Zoomista oli mukavaa luettavaa.
Missä siis tuollainen säästynyt pussitettu lehti on? (LISÄYS: Siis kun tuossa Keräilyuutiset-lehdessäkään ei ole sellaisesta kuvaa.) Meinaan vain, että voidaan väittää mitä tahansa eri liitteistä, mutta missä on näyttö? Jussih on todennut, että Zoomeissa ei mainita erillistä tarraa. Kirjastojen vapaakappalearkistoista voisi varmaan varmistaa asian.
Erikoista, että lehti olisi pantu muoviin pelkän tarran takia. Tarranhan olisi voinut myös liimata lehden sisälle niin kuin yleensä on tehty.
(LISÄYS 2: Keräilyuutisissa tarran hinnaksi sanotaan 10–20 euroa ja avaamattoman, pussitetun lehden arvoksi varmasti useita kymppejä.)
-
Ohessa on pyydetty näyttö kuvien muodossa kyseisestä harvinaisesta pussitetusta lehdestä K5 tasoisena niin sisällön kuin pakkauksen osalta.
Kiitos! Ainakin minä uskon nyt! Tätä tietoa ei ole lukenut sarjakuvien keräilyoppaissa.
-
Ohessa on pyydetty näyttö kuvien muodossa kyseisestä harvinaisesta pussitetusta lehdestä K5 tasoisena niin sisällön kuin pakkauksen osalta.
Oppia ikä kaikki. Nyt tietää tuonkin. Vaan ei taida tuon lisäksi montaa tähän päivään säilynyt....
-
Mainittakoon tässä, että Marko kirjoitti myös jutun Ruutu-Non Stopista Keräilyuutisten numeroon 1/2024. Nätisti kuvittu ja yhtä laadukas juttu sekin! Etsikääpä jostain käsiinne.
Timo
-
Hyvä vinkki kiitti, lehteä näyttäisi olevan myynnissä jälkimarkkinoilla.
Mainittakoon tässä, että Marko kirjoitti myös jutun Ruutu-Non Stopista Keräilyuutisten numeroon 1/2024. Nätisti kuvittu ja yhtä laadukas juttu sekin! Etsikääpä jostain käsiinne.
Timo
-
Mainittakoon tässä, että Marko kirjoitti myös jutun Ruutu-Non Stopista Keräilyuutisten numeroon 1/2024. Nätisti kuvittu ja yhtä laadukas juttu sekin! Etsikääpä jostain käsiinne.
Timo
Hyvä vinkki kiitti, lehteä näyttäisi olevan myynnissä jälkimarkkinoilla.
Nyt huomaan, että täällä ei ole tiedetty, että Marko Leppälä on vuosikaudet kirjoittanut keräilyuutisiin suomalaisen sarjakuvalehdistön historiikkia.
Tosin en minäkään tuntenut julkaisua kovin hyvin ennen kuin se tuli lehtipistejakeluun 2019.
Näkökulma on luonnollisesti ollut jutuissa keräilypainotteinen. Huomiota on kiinnitetty eri numeroiden harvinaisuuteen ja erikoisuuksiin.
Marko Leppälän jutut Keräilyuutisissa:
1/2019 Sarjakuvalehtien keräily (Aku Ankka ym)
2/2019 Sarjakuvalehtiä Suomessa 70 vuotta
3/2019 Korkeajännitys
4/2019 Kippari Kalle
1/2020 Vanhoja suomalaisia sarjakuva-albumeita (Kalle Viksari, Rymy-Eetu, Pölhölä ja Pöhköläinen, Pekka Puupää)
2/2020 Sarjakuvalehti
3/2020 Kauhusarjakuvalehdet (Shokki, Vampirella, ym)
4/2020 Nakke Nakuttaja
1/2021 Kuvitettuja klassikoita
2/2021 Teräsmies ja Teräsmiehen poika
3/2021 Ihmesarja
4/2021 Hanna-Barbera, Retu ym.
1/2022 Mustanaamio
2/2022 Markos
3/2022 Yliveto
4/2022 Masi
1/2023 Pikku Lulu ja Tumppi
2/2023 Aku Ankka –kustantajasidokset
3/2023 Tintti-albumit
4/2003 Kilroy
1/2024 Ruutu ja Non-Stop
2/2024 Zoom
-
Nyt huomaan, että täällä ei ole tiedetty, että Marko Leppälä on vuosikaudet kirjoittanut keräilyuutisiin suomalaisen sarjakuvalehdistön historiikkia.
(…)
Oho! Kiitos tiedosta.
-
Nuo artikkelit olisi mahtavaa saada luettavaksi jostain, mutta mistäpä löytyisi vanhat lehdet?
Ehkäpä näistä voisi koostaa jonkinlaisen niteen tai pdf:n koko keräilijäkunnan iloksi?
-
Nuo artikkelit olisi mahtavaa saada luettavaksi jostain, mutta mistäpä löytyisi vanhat lehdet?
Ehkäpä näistä voisi koostaa jonkinlaisen niteen tai pdf:n koko keräilijäkunnan iloksi?
Kirjastossa?
-
Onpas tosiaan mukava artikkelien kokonaisuus! Arvostan. Marko saisi koostaa noista kirjan.
Ainakin Kansalliskirjaston ja yliopistojen kirjastojen vapaakappalekokoelmista löytyy lehdet.
-
Nuo artikkelit olisi mahtavaa saada luettavaksi jostain, mutta mistäpä löytyisi vanhat lehdet?
Ehkäpä näistä voisi koostaa jonkinlaisen niteen tai pdf:n koko keräilijäkunnan iloksi?
Täytyy kyllä kysyä ensin lupa Marko Leppälältä, jos meinaa pdf:n noista tehdä yleiseen jakoon! Luultavasti keräilyuutiset-lehdelläkin on asiaan jotain sanottavaa. Tietysti olisi kiva, jos nää julkaistaisiin sarjainfossa...saisi kivasti paperisena...parempi kuin joku pdf.
-
Sarjainhon mielestä sarjakuvat on keksitty v. 2012.
Sen vuoksi Keräilyuutiset onkin yleisen sarjakuva-alan kiinnostavin julkaisu Suomessa.
-
Sarjainhon mielestä sarjakuvat on keksitty v. 2012.
Sen vuoksi Keräilyuutiset onkin yleisen sarjakuva-alan kiinnostavin julkaisu Suomessa.
Höpö höpö. Sarjainfossa on varsin laidasta laitaan artikkeleita sekä uudesta että vanhemmasta sarjakuvasta. Viimeisimmissä numeroissa on käsitelty mm. EC:tä, italialaista kioskisarjakuvaa, Muumi-lehteä, Hopeanuolta ja Ajan vangit -palstalla toistuvasti kaikenlaista kiinnostavaa historian hämäristä. Sitä ei tietenkään voi tietää, jos ei lehteä lue. Puhdas nostalgialukemisto Sarjainfo ei ole, eikä toivottavasti koskaan sellaiseksi muutukaan.
-
Kirjastossa?
Turun kirjasto ainakin lopetti lehden tilauksen vuoden 2020 lopussa. Kun tein ehdotuksen lehden tilauksesta, sain kielteisen vastauksen, koska lehteä ei luettu tarpeeksi.
En sinänsä ihmettele, koska olivat kirjastossa laittaneet sen niin epäloogiseen lehtikategoriaan, että edes kirjaston työntekijä ei lehteä löytänyt ennen kuin kävi tietokoneelta etsimässä sen oudon kategorian. Lehden aihesanoina on myös pelkästään filatelia, ei muu keräily, sarjakuvista puhumattakaan.
Lisäksi vain edellisen vuoden lehdet sai lainata kotiin eli uudet lehdet sai lukea vain kirjastossa - jos ne siis onnistui löytämään.
Tein myös kotikuntaani Kaarinaan tilausehdotuksen, mutta he eivät edes vastanneet.
-
Turun kirjasto ainakin lopetti lehden tilauksen vuoden 2020 lopussa. Kun tein ehdotuksen lehden tilauksesta, sain kielteisen vastauksen, koska lehteä ei luettu tarpeeksi.
En sinänsä ihmettele, koska olivat kirjastossa laittaneet sen niin epäloogiseen lehtikategoriaan, että edes kirjaston työntekijä ei lehteä löytänyt ennen kuin kävi tietokoneelta etsimässä sen oudon kategorian. Lehden aihesanoina on myös pelkästään filatelia, ei muu keräily, sarjakuvista puhumattakaan.
Lisäksi vain edellisen vuoden lehdet sai lainata kotiin eli uudet lehdet sai lukea vain kirjastossa - jos ne siis onnistui löytämään.
Tein myös kotikuntaani Kaarinaan tilausehdotuksen, mutta he eivät edes vastanneet.
Täällä Stadissa Sarjainfoa voi lukea seuraavissa kirjastoissa: Kallio, Maunula, Oodi, Rikhardinkatu ja Viikin kirjastoissa. Pasilan kirjastossa en ole varma tilaavatko enää Sarjainfoa, mutta siellä on kirjavarastossa vuoden 1979-1986 ja 1990-2023 lehdet ainakin.
Sitten jotkut kaupungit ovat ottaneet käyttöön digitaalisen E-kirjaston ja sieltä voi lukea tuota Sarjainfoa myös. Itse suosin painettua lehteä, mutta kyllä joitakin lehtiä tulee luettua digitaalisena.
-
Hyvänen aika, että noita on noin monta juttua! Hyvä niin!
Vaan kunhan saan oman kirjani suomalaisen sarjakuvalehdistön historiasta valmiiksi, niin ... siitä tulee iso.
Timo
-
Hyvänen aika, että noita on noin monta juttua! Hyvä niin!
Vaan kunhan saan oman kirjani suomalaisen sarjakuvalehdistön historiasta valmiiksi, niin ... siitä tulee iso.
Timo
Mones sadas sivu on jo menossa?
-
Täällä Stadissa Sarjainfoa voi lukea seuraavissa kirjastoissa: Kallio, Maunula, Oodi, Rikhardinkatu ja Viikin kirjastoissa. Pasilan kirjastossa en ole varma tilaavatko enää Sarjainfoa, mutta siellä on kirjavarastossa vuoden 1979-1986 ja 1990-2023 lehdet ainakin.
Sitten jotkut kaupungit ovat ottaneet käyttöön digitaalisen E-kirjaston ja sieltä voi lukea tuota Sarjainfoa myös. Itse suosin painettua lehteä, mutta kyllä joitakin lehtiä tulee luettua digitaalisena.
Käsittääkseni puhuttiin Keräilyuutisista, ei Sarjainfosta. Joka löytyy Vaski-järjestelmästä.
-
Minäkin kiinnostuin Keräilyuutisista, ja tarkistin että tuleeko se mihinkään Pirkanmaalle PIKI-kirjastokimppaan . Mutta ei, ei edes Tampereen pääkirjasto Metsoon. Pahus.
-
Minäkin kiinnostuin Keräilyuutisista, ja tarkistin että tuleeko se mihinkään Pirkanmaalle PIKI-kirjastokimppaan . Mutta ei, ei edes Tampereen pääkirjasto Metsoon. Pahus.
Stadissa näköjään Keräilyuutiset tulee vain Pasilan kirjastoon. Täytyykin seuraavan kerran
silmäillä lehteä, kun siellä päin liikkuu.
-
Mones sadas sivu on jo menossa?
Sivuista ei osaa sanoa, ennen kuin kirjaa taitetaan. Tässä on yhteensä 7 päälukua, joissa kussakin on / tulee olemaan 15 000 - 20 000 sanaa. Päälle tulee vielä johdanto ja summary ja hakemisto yms. Kai siitä jotain voi päätellä. Pienessä kirjassa lienee yksin toi parikymmentätuhatta sanaa(?).
Timo
-
Sivuista ei osaa sanoa, ennen kuin kirjaa taitetaan. Tässä on yhteensä 7 päälukua, joissa kussakin on / tulee olemaan 15 000 - 20 000 sanaa. Päälle tulee vielä johdanto ja summary ja hakemisto yms. Kai siitä jotain voi päätellä. Pienessä kirjassa lienee yksin toi parikymmentätuhatta sanaa(?).
Timo
Eli 7 lukua ja noin keskimäärin 17500 sanaa yhdessä luvussa. Kirjan sivulla yleensä noin 250 sanaa.
Laskutoimitus: 17500/250=70 sivua ja 7 lukua * 70 sivua=490 sivua eli noin 500 sivuinen kirja. Juu painavahan tosta tulee.
-
Kuvitus vie osansa sivujen tilasta, joten paksumpi, ellen keksi jotain nokkelaa ratkaisua. Lienen keksinytkin.
Timo
-
Täällä Stadissa Sarjainfoa voi lukea seuraavissa kirjastoissa: Kallio, Maunula, Oodi, Rikhardinkatu ja Viikin kirjastoissa. Pasilan kirjastossa en ole varma tilaavatko enää Sarjainfoa, mutta siellä on kirjavarastossa vuoden 1979-1986 ja 1990-2023 lehdet ainakin.
Sitten jotkut kaupungit ovat ottaneet käyttöön digitaalisen E-kirjaston ja sieltä voi lukea tuota Sarjainfoa myös. Itse suosin painettua lehteä, mutta kyllä joitakin lehtiä tulee luettua digitaalisena.
Tarkennuksena: puhuin siis tosiaan Keräilyuutisista. Sarjainfoa kyllä tilataan Turun seudun kirjastoihin ihan kiitettävästi. Se tosin tulee minulle toki kotiinkin.
-
Markon olisi kannattanut mainostaa Keräilyuutisten artikkelisarjaansa täällä Kvaakissa jo heti kun ensimmäinen juttu julkaistiin. En olisi tilannut lehteä, mutta olisin ainakin muutaman numeron ostanut kaupasta. Nyt kyllä kiinnostaa lukea artikkelit yliopiston kirjastolla.
-
Kiitokset juttulistasta nämä laitetaan hakuseen.
-
Tässähän nämä 8]. Huomasin tuosta 1/2024 numerosta, että Leppälältä oli jäänyt mainitsematta kahdesta Nonstopin numerosta, joissa mukana juliste. Ne ovat kyllä mielestäni arvokkaampia kuin muut, koska usein nuo julisteet puuttuvat. Toisessa aiheena smurffit ja toisessa Yoko Tsuno.