Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => : Divine 30.09.2009 klo 23:22:11
-
Muistuuko mieleen mitään hauskoja tahi traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.
Minä aloitan:
Kaverini J. Aalto suoritti varusmiespalveluksensa laskuvarjojääkärikomppaniassa Utissa. Asuin tuolloin aivan lähellä, Kouvolassa, joten tapasin Aaltoa silloin tällöin tämän iltalomilla. Lainasin hänelle tällaisten tapaamisten yhteydessä joskus kirjoja ja sarjakuvia.
Erään tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksen yhteydessä erittäin tiukapipoiseksi paskiaiseksi tiedetty vääpeli huomasi Aallon kaapissa sinne kuulumattoman kirjan. (Kaapissa sai olla omia kirjoja, mutta ne eivät saaneet olla näkyvissä.) Aalto oli muutamaa sekuntia aikaisemmin muistanut kirjan olevan 'sallittujen' kirjojen välissä, muttei voinut tarkastuksen ollessa jo käynnissä tehdä enää mitään. Paitsi huomattavista sanktioista, Aalto oli huolissaan myös kirjan kohtalosta, sillä kus'pääksi tiedetty vääpeli olisi maineensa veroisesti voinut hyvinkin repiä teoksen kappaleiksi. Tapahtumat menivät seuraavasti:
Vääpeli [ottaa kirjan Aallon kaapista]: Ed - iloinen klovni. Vittu, Aalto, te olette sairas mies.
Vääpeli [avaa kirjan satunnaisesta kohdasta ja lukee ääneen koko tuvan pidätellessä hengitystään]: Takapuoleni oli portti toiseen maailmaan! Aalto, suosittelen teitä hankkiutumaan lääkärin hoitoon mitä pikimmin.
Tämän jälkeen vääpeli asettaa kirjan takaisin kaappiin ja poistuu tuvasta. Tarkastus on ohi.
-
En valitettavasti omaa kovin kummoisia anekdootteja aiheesta, mutta kaverilla tuli Ediin joskus tutustuttua ja kyseessä on kyllä mitä hienoin anarkistinen sarjis. Jos mitään, arvostukseni muuten hieman tasalaatuista toveriani kohtaan kasvoi tämän kirjahyllylöydön myötä. :)
-
Tajusin ekan viestin kirjoitettuani, että tämähän on vähän määly topic sarjakuva-aiheiselle foorumille: Lähes kaikista sarjakuvistahan on varmaan jossain vaiheessa aloitettu oma ketjunsa (tai useampia), joissa näitä tosielämän pieniä sarjakuvakommelluksia voi kertoa.
Toisekseen, tällä foorumilla on porukkaa, jotka enemmän tai vähemmän saavat elantonsa sarjakuvasta, tai muuten vain elävät 'sarjakuvaelämää', jolloin tuntunee tarpeettomalta tai typerältä kertoa jok'ikisestä sarjakuvaan liittyvästä kommelluksesta, joita tulee varmaan joka päivä useampia. 'Nuora tilittää: Välineet laukesivat kesken luonnostelun!'
Ei siinä mitään. Voin kuitenkin itse vielä jatkaa otsikon mukaisesti juttua, ja häpeäkseni tunnustaa, että vielä lukioikäisenä, joskus 80-90 -lukujen taitteessa olin niin rajoittunut, etten kehdannut lainata Königin Tappajakondomia kirjastosta. Siispä luin sen paikan päällä, mutta siten, että naamioin lukemani sarjakuvan toisella, isommalla albumilla, jottei kukaan vain näkisi minun lukevan pahamaineista homosarjakuvaa. :-[
Sittemmin kirjahyllyni on kyllä jalostunut useilla ihan itse kaupasta ostamillani Königeillä, ja kaveripiiriinkin kuuluu tätä nykyä jos jonkinsuuntaista vipeltäjää - lähinnä järkyttää tuo muisto itsestä hihittelemässä salaa kirjastossa homosarjikselle.
-
Tajusin ekan viestin kirjoitettuani, että tämähän on vähän määly topic sarjakuva-aiheiselle foorumille: Lähes kaikista sarjakuvistahan on varmaan jossain vaiheessa aloitettu oma ketjunsa (tai useampia), joissa näitä tosielämän pieniä sarjakuvakommelluksia voi kertoa.
No en minä tiedä, ei minua ainakaan välttämättä kiinnosta selata joka ainoaa länkkärialueen viestiä läpi, niissä kun käsitellään piirtäjiä ja hahmoja, joita en edes tunne, mutta jos olette joutuneet johonkin koomiseen tilanteeseen Tex Willerin vuoksi, kertokaa ihmeessä.
-
Muistuuko mieleen mitään........traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.
Kaitpa tämä sarjakuva-anekdootista käy. Olin kerran aivan helvetin rakastunut Marion Ravenwoodin näköiseen naiseen. Yhdennäköisyyden tajusin vasta viiveellä. Aika mainio likka oli...
-
Veljeni oli aikoinaan kova Judge Dredd -fani. Vaikkei sittemmin koskaan mainittavaksi piirtäjäksi tullutkaan, osasi hän varhaisteininä suurta vaivaa nähden piirtää ainakin ikäisekseen ihan hienoja Mega-City -verseen sijoittuvia kuvia. Hän päättikin alkaa piirtää omia Judge-tarinoitaan tuomarista 'joka päihitti Dreddin kaikessa'.
Alkuinnostus taisi kaatua lähinnä siihen, että päähenkilön nimi oli jostain syystä, joka ei koskaan minulle selvinnyt, Judge Fitzgerald. Pitkän nimen lähes mahdottomaksi tehtäväksi osoittautunut väkertäminen tuomarin badgeen kerta toisensa jälkeen ylitti kärsivällisyyskynnyksen. Mitä koko sarjakuvaa lukeva maailma mahtoikaan menettää nuoressa taiteilijanalussa, jonka ainoa virhe oli vain valita väärä nimi?
-
Aina kun olemme missä tahansa veljeni kanssa, ja joku siteeraa Fingerporia, minun on pakko mainita, että olen keskustellut Pertti Jarlan kanssa.
Ja veljeni jatkaa aivan joka kerta: "Se on se Mikaelin strippi-kaveri."
Tätä sattuu siis hyvin usein, sillä Fingerpori on suosittu puheenaihe. Mutta kun ne ruojat siteeraavat väärin!
-
Tätä sattuu siis hyvin usein, sillä Fingerpori on suosittu puheenaihe. Mutta kun ne ruojat siteeraavat väärin!
Minkäs teet. Jubakin kertoi aikoinaan istuneensa junassa kun kuuli pariskunnan keskustelevan ko. päivän Viivistä ja Wagnerista: "Sitten se tyyppi siteerasi Wagneria väärin... teki mieli mennä korjaamaan ettei se niin ollut..."
-
Mitä koko sarjakuvaa lukeva maailma mahtoikaan menettää nuoressa taiteilijanalussa, jonka ainoa virhe oli vain valita väärä nimi?
Noin oivan nimen kohdalla sanoisin, että veljesi ei tehnyt virhettä, vaan nimi oli valinnut itselleen väärät kirjaimet ja pituuden. ;)
Eikös Fitzgerald ollut jonkun näyttelijän sukunimi? Lieneekö nimen takana tuo?
No, pistänpä omaa kokemusta kehiin:
Rakas isoisäni jaksaa aina muistuttaa, kuinka sarjakuvat ovat pikkulapsille, ja että ne ovat roskaa ja hölynpölyä. No, eräänä päivänä olin jälleen isovanhempieni luona odottamassa poronkäristyksen valmistumista, ja lueskelin siinä kirjastosta lainaamaani sarjakuvaa ajankuluksi. Isoisäni aloitti jälleen jo perinteeksi muodostuneen luentonsa sarjakuvista.
Juuri kutakuinkin siinä "hölynpölyä, ilman asiasisältöä tai mitään-" kohdassa käänsi sivua niin näyttävästi, että kansi näkyi. Yhtäkkiä isoisäni vaikeni, ja alkoi tivaamaan, että mistä olen moisen käsiini hankkinut. Pitkän "keskittyneen" lukemisen jälkeen lopulta vastasin, että kirjastosta. Tästä seurasi useampia tarkentavia kysymyksiä. Ja mikähän kyseinen mystinen sarjakuva sitten oli?
Kyse oli Mannerheimista. Isoisäni on kiinnostunut kaikesta Mannerheim aiheisesta. Tietenkään tämän jälkeen hän ei ole pitänyt oivaa luentoaan, mikä on toki hyvin harmillista.
-
Ja mikähän kyseinen mystinen sarjakuva sitten oli?
Kyse oli Mannerheimista. Isoisäni on kiinnostunut kaikesta Mannerheim aiheisesta.
Se oli siis varmaankin Mäkelän ja Parkkarin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri? Isoisäsi ei tainnut lukea ko. kirjaa, koskapa sen hiukan erikoinen käsittelytapa olisi ehkä vain vahvistanut hänen kielteistä mielikuvaansa sarjakuvista, riippuen tosin miten kovasti Manskua ihannoi. Ihan Uralin perhonen se ei sentään ole.
Timo
-
Se oli siis varmaankin Mäkelän ja Parkkarin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri? Isoisäsi ei tainnut lukea ko. kirjaa
Sama opus. Eikä huomannut kohtaa ihmissyöjätiikerikään. Tarkoitukseni oli saada hänet pitämään...taukoa...miellyttävästä...lu ennosta.
-
No en minä tiedä tuntuuko tämä teistä traagiselta mutta...menköön...
Taannoin ostin ennen joitakin pippaloita Tiitu Takalon Kehä alpparin ja kuskasin sitä muovikassissa koko pippaloiden ajan mukanani ja olin tehnyt juhlia varten taskumattiin hiukan drinksua eli Mojitoa (oli joku ihmeen kuubalaisvaihe menossa juomisessa). Sen kummemmin (enkä kyllä muistaisikaan) en selosta mitä illan aikana tapahtui (kun en edes muista sitä mitkä partyt oli kyseessä) mutta tämä jäi mieleen:
Jollakin ihmeen tavalla taskumatti oli vuotanut kassissa ja Kehä-alpparin kansi meni pilalle! Siis niinku...yksi suomalaisen sarjakuvan parhaista teoksista niinku evö ja maksoi kokonaiset 10 ecua ja menin sitten töhrimään sen kaikista maailman aineista MOJITOON. >:( Öyk.
Pitänyt ostaa uusi kappale alpparia mutta en vain ole saanut aikaiseksi...
-
Tiitun alpparit vetävät alkoholijuomia puoleensa. Viime festareilla kaverille kävi samantapaisesti Tuulen ja myrskyn kanssa.
-
Nyyh. Miksi näin?
Ovatkohan Tiitu Takalon sarjisten henkilöhahmot kauheita deekuja oikeasti?
-
Noin oivan nimen kohdalla sanoisin, että veljesi ei tehnyt virhettä, vaan nimi oli valinnut itselleen väärät kirjaimet ja pituuden. ;)
Eikös Fitzgerald ollut jonkun näyttelijän sukunimi? Lieneekö nimen takana tuo?
Tuskinpa ainakaan Ella Fitzgerald oli teinipojan mielessä, kun Mega-Cityn tuomaria suunnitteli. Niihin aikoihin saattoi kyllä tulla tv:stä Robbie Coltranen tähdittämä poliisisarja Fitz ratkaisee, ehkäpä velipoika nappasi nimen sieltä, täytyykin kysyä joskus.
Uusi sarjakuvia sivuava anekdootti:
En koskaan ehtinyt tavata isoisäni veljeä Yrjöä (synt. joskus v. 1920 tienoilla), mutta äitini raportoi seuraavista tapahtumista. Yrjö-setä oli helsinkiläinen ikuinen poikamies, ja hänen seksuaalinen taipumuksena olikin syvästi vaiettu asia suvussa, jossa oli etenkin niihin aikoihin varsin jyrkkiä asenteita. Kun Yrjöstä aika jätti, meni äitini auttamaan isoäitiäni kuolinpesän tavaroiden setvimisessä. Erään paperipinon välistä löytyi neljä kehystämätöntä originaaligrafiikkaa itseltään Tom of Finlandilta, kuva-aiheina ollen sitä itseään parhaaseen ja hyvin tunnettuun ToF-hoocee-tyyliin. Yrjö mitä ilmeisimmin hengaili samoissa Stadin gay-piireissä Toukon ja kumppanien kanssa, kenties tunsikin tämän.
Kun isoäitini näki grafiikat, veti hän kauhistuneena henkeä ja repi ne kappaleiksi äitini nähdessä tilanteen ikään kuin hidastettuna ja ehtimättä puuttua asiaan. Hän tyytyikin vain toteamaan lakonisesti: 'revit sitten muutaman tonnin silpuksi'. Asiasta ei keskusteltu sen koommin. Mainittakoon, että isoäitini asenteet muuttuivat ennen hänen kuolemaansa hiljalleen huomattavasti suvaitsevammiksi. Se Mamma kasvoi ihmisenä loppuun asti.
-
Naapuriin muutti tutuntuttu pariskunta, johon meidänkin perheemme sitten yhteisten kavereiden kautta tutustui. Pariskunnan mies on saksalainen, mutta osaa jonkin verran suomea, minä vain auttavasti saksaa. Kävi ilmi, että sekä naapurin sakemannilla että minulla on kohtuullinen pino Ralf Königin sarjakuvia, minulla tietysti suomeksi, naapurilla taasen saksaksi. Kieltä oppiaksemme vaihdoimme joksikin aikaa päikseen König-kokoelmamme.
Voin vakuuttaa, että sarjakuvien lukeminen on oiva tapa oppia kieltä. Königin tapauksessa tietty oppii myös vaihtoehtomerkityksiä rahkapusseille ja hännille...
-
Kävellessäni helmikuisena aamupäivänä melko jyrkkää alamäkeä kohti Angoulemen vanhaa sarjakuvamuseota, ihailin erään talon kivisiä kattokoristeita. Aikaisemmin mäkeä ylöspäin kävellessäni olin huomannut TODELLA ison koiranpaskan jalkakäytävällä ja ajattelin että tuota pitää varoa sitten takaisin tullessa. No, totta kai mä astuin siihen läjään katse kohti taivaita kulkiessani. Paskaa oli paikoitellen melkein nilkkaan asti.
Sarjakuvamuseon editse kulkee Charente-joki. Menin siinä olevalle pienelle saarelle, koska olin huomannut että siellä oli penkereessä vanhat ja kapeat portaat veden partaalle. Siellä sitten roikuin jostain ketjusta ja huljuttelin kenkää vedessä. Välillä rapsuttelin paskaa pois tikulla.
Loppujen lopuksi pääsin sitten museoon katsomaan Asterix-näyttelyä.
Oiskohan tästä tapauksesta jotain kymmenen vuotta aikaa.
-
Liedosta, joka on kunta Turun kupeessa, löytyy Ankkalinnantie! Siinäpä vasta olisikin nimensä puolesta mukava katuosoite jossa asua.
-
Plääh... Ostin antikvariaatista kasan sarjakuvia ja tajusin että niistä vain 30% oli suomeksi, loput ranskaksi.
-
Batman-kokoomassa Knightfall (vol.1) antoi psykiatri analyysin Arkhamin potilaiden tilanteesta. Psykiatrin nimi oli hauskasti Simpson Flanders.
-
Carl Barks kävi Suomessa kesällä 1994. (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/carl_barks_suomessa_14320.html#media=14325) Kävin jonottamassa nimmarin johonkin silloiseen Gladstone-julkaisuun, mutta en muista enää mihin. En kuitenkaan ollut katsomassa tuota avoautoparaatia, mutta sisareni oli (vilahtaa tuossa uutiskoosteessa kahdesti) ja hän otti samalla rullallisen valokuvia CB:ista, jotka ovat yhä albumissani.
Semmoinen anekdootti. On kiva olla osa historiaa.
-
Olettehan tietoisia Bryan Talbotin muisteluteoksesta The Naked Artist? Halpa opus on satakertaisesti hintansa väärti.
Sieltä löytyy mm. Kaunis tarina eräästä Matthewista jolle isä hankki nimmarit Judgement in Gothamiin... Ja Simon Bisley antoi vähän enemmänkin.
Suomi-anekdootit ovat luku sinänsä. Paras lienee se, kun Talbot oli ensi kertaa Kemissä ja saunassa, vähän hämmentyneenä alastomien äijien keskellä.
Silloin yksi "elämää nähnyt" hahmo poukkaa pystyyn kaljapullo kädessään ja julistaa: "THIS IS WHAT COMICS IS ALL ABOUT... BEER... SAUNA... NAKED MEN!"
Jope on parasta Suomibrändiä.
-
Olettehan tietoisia Bryan Talbotin muisteluteoksesta The Naked Artist? Halpa opus on satakertaisesti hintansa väärti.
Sieltä löytyy mm. Kaunis tarina eräästä Matthewista jolle isä hankki nimmarit Judgement in Gothamiin... Ja Simon Bisley antoi vähän enemmänkin.
Ahhah, lienen kuullut tuon Bisley-jutun, mutten enää muistanut missä se tapahtui jne. Kiits vinkistä!
-
Carl Barks kävi Suomessa kesällä 1994. (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/carl_barks_suomessa_14320.html#media=14325) Kävin jonottamassa
Minä olin jonossa toisena, sain nimmarin Carl Barks Libraryn eka boksin eka osaan, mutta unohdin kätellä! Äärgh. Kyllä siinä oli ihan änkkänä et tossa se BARKS on. Kummallista kummallista. Lisäksi sillä ei ollu sillon kuulolaitetta, niin se ei kuullu sanaakaan mitä hälle höpisin. Harmi.
Timo
-
Onko kellään muulla minkäänlaista muistikuvaa barksin tapaamisesta? kiinnostas tietää millasen vaikutelman normi kansalainen sai siitä sillon vuonna 94. ihte en tuohon aikaan osannu paljua antaa arvua millekään, nii olis kiva kuulla jottain...
-
Minä olin jonossa toisena
Kuinka aikaisin piti tulla paikalle Barksin tapauksessa että toiseksi ehti? Ja kukahan lie ensimmäisenä ollut jonossa, kuka tunnustaa?
Tuohon aikaan jo kovaa vauhtia selasin akkareita sun muita, mutta se varsinainen lukeminen antoi vielä odottaa muutaman vuoden. Eipä paljon Barkseista tiedetty...
-
Kuinka aikaisin piti tulla paikalle Barksin tapauksessa että toiseksi ehti?
Hengalilin hotellin aulassa jo muistaakseni aamukuudelta, olisko ollu... :D
Koskaan aiemmin enkä sen jälkeen mihinkään tälleen jonottanu.
Timo
-
Onko kellään muulla minkäänlaista muistikuvaa barksin tapaamisesta?
Ei ole, mutta tapaamisen missaamisesta on. :)
Olin lähtenyt noin viikkoa ennen Barksin tuloa (8.kesäkuuta 1994) ekalle vähän pidemmälle Kiinan matkalleni. Palattuani, syöksyin suoraan Orivedelle, pitämään heinäkuun toisella viikolla sarjiskurssia. Piirsin Orivedellä matkakirjaani ihan lonkalta ja itseäni huvittaakseni tämän kuvan. Koin tietenkin ulkomailla kaikkea kivaa ja jännää mutta Barksin missaaminen harmitti kyllä silloin ja harmittaa vähän edelleen.
-
Ei ihan sarjakuva-aiheinen, mutta vuodenaikaan sopiva.
Kesällä 2002 Herkko Eskelinen selitti mulle animaatio-ideaansa: Pieni lumiukko laitetaan mikroaaltouuniin. Sitten kun se on sulanut, mikro piipittää "Walking in the air"-sävelmää. Minä: - Mikä Walking in the air? Herkko: - Siis se Lumiukon musiikki. I'm woolking in thi eer.. da di di di dii. Minä: - ??? Herkko: - No, Lumiukko, se animaatio. Raymond Briggs.
Minä: En oo tainnu nähdä. Herkko: MITEN NIIN ET OO NÄHNY?? SEHÄN ON TULLU JOKA IKINEN JOULU TELKASTA IÄT JA AJAT!!?!
Noloa. Toki sittemmin on tullut nähtyä monet kerrat, ja nyttemmin ne on laittaneet siihen koirankin.
-
En keksinyt parempaakaan topicia tälle netissä törmäämälleni kuvalle, joten laitettakoon tähän potretti sulhaspojista:
(http://toomanyposts.files.wordpress.com/2013/01/groomsmen.jpg)
-
Muistuuko mieleen mitään hauskoja tahi traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.
oma elämä aika pitkälti pyörii sarjakuvan ympärillä, mutta tänään saavutin jo uuden tason.
Oikaisin tänään duunin jälkeen Fantasiapelien ja Akateemisen Kirjakaupan kautta kotiin, kun simpsakka silmälasipäinen blondi (naissukupuolen edustaja) akateemisen sarjisosastolla lähestyi yhdellä herkimmistä avausrepliikeistä ikinä:
"Hei, kuule olen miettinyt asiaa, kumpaa Imagen nimikettä pitäisi tilata: Walking Deadin tekijän Thief of Thiefsiä vai Fatalea?"
Suosittelin molempia mutta jos noista valita pitää, Fatale.
Ja ei: ei ollut oma daami.
Mutta siltä varalta jos tätä kauniimman sukupuolen edustajat lukevat: tällä mentäisiin sinne iskurepliikkien kärkikolmikkoon jotta soi.
Männäviikolla oltiin samassa lafkassa pojan kanssa isäpoika-iltana ja hiukan alle parikymppinen tyttönen kuuli meidän keskustelun siveltimistä tussien ja markkerien ominaisuuksista ja alkoi tiedustella minulta mitä eroa niillä on.
Hänkin piirtää mangaa.
(Minä en, asia josta moni kiittää valitsemaansa jumaluutta Minä suosin Cromia ja Cthulhua.)
Poikaa oli kauempana imitoiden esiteini-ikäisten oscarehdokassarjan "Oh Please miksi minä? Miksi minulla on tuollainen isä?" ja ajoittain esittäen luonneroolia "en tunne tuota outoa kovaäänistä karvaista lyhyttä miestä..."
Olisi kiva ajatella että vihdoinkin sarjakuvanörtteydestä on tullut uusi seksikkyyden määre ja viileyden perikuva.
Totuus lienee että olen äänessä, liikaa julkisillakin paikoilla ja riittävän turvallisen oloinen setä jota lähestyä asiassa jota besserwisseröin haluttiin tai ei.
Mutta toisaalta voisin liikkua myös nimimerkillä "iske nainen sarjakuvatapaamisesta"
Se on erittäin suositeltavaa.
-
Turvallisen oloinen setä? Sinä?
No, ehkä näinä söpöjen vampyyripoikien aikoina ihmissusikin tuntuu jo tyttölapsista turvalliselta.
-
Olen huono kertomaan itsestäni uusille ihmisille. En osaa vain kertoa henkilökohtaisista asioistani, ajatusmaailmastani tai edes lempiruuastani. Tai edes poliittisesta kannastani. Tai ylipäätään mistään. No, sitten päätin yllättäen alkaa vastaamaan ihmisille, jotka haluavat tutustua minuun, että lukekaa sarjakuva-aiheista blogiani. Siitä hetkestä lähtien suhteeni ystäviini on muuttunut. Sillä blogissani olen kertonut paljon asioita itsestäni jopa huomaamattani. Olen kertonut esim. miten Batman sai minut kannattamaan tasa-arvoa, kuinka Spider-Man sai minut ymmärtämään kuinka elämässä ei pitäisi ikinä luovuttaa ja kuinka paljon ja mitä God gave rock'n'roll to you 2 merkitsee minun kaltaiselleni rock-heebolle. Pikku hiljaa olen kertonut pieniä asioita kerrallaan itsestäni, ja kokonaiskuva minusta on alkanut muodostua. Olen huomannut, että ne jotka ovat lukeneet blogiani, tuntevat minut parhaiten.
Harmi vain, että työhaastattelussa ei voi sanoa tulevalle johtajalle, että lue blogiani....
-
Naureskelin hiljattain pilkallisesti itsekseni, kun radiossa kerrottiin jonkun myyneen Huuto.netissä jotain ehtaa Disnep-tavaraa. Hymy hyytyi, kun muistin saman tien luulleeni lapsena pitkään, että Asterixia piirtää joku Ciderzo-niminen heppu. Kun oikea nimi aikanaan selvisi, tuntui Uderzo jotenkin käsittämättömän tyhmältä nimeltä.
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/19/Uderzo_signature.png)
(http://breezycreativedesign.com/wp-content/uploads/2010/02/disney-logo.jpg)
-
Minä taas kuvittelin lapsena, että suklaalevyissä lukee Rail Fazer. Missä ei kyllä nykyään ajateltuna ole mitään järkeä, ihan selvä fonttihan siinä on.
(http://all-about-chocolate.ru/wp-content/uploads/2011/06/karl-fazer-picture_l.jpg)
-
Joo ja Sisu-pastilliaskin kyljessä luki pitkään Gifu.
-
Minä taas kuvittelin lapsena, että suklaalevyissä lukee Rail Fazer. Missä ei kyllä nykyään ajateltuna ole mitään järkeä, ihan selvä fonttihan siinä on.
On, koska se tuossa taannoin vaihdettiin modernimpaan ja selkeämpään.
(http://chocolateihaveknown.files.wordpress.com/2012/05/choc00157.jpg)
-
Oho, kiitos!
-
Terminator esittää vaateen... Batmanin säikähtänyt ilme on merkillepantava.
-
Taikin (nykyään Aalto yliopisto) graafisen puolen opettaja:"Kyllähän mäkin olen aina pitänyt sarjakuvista mutta se että nää oppilaat, skidit, suunnilleen kaikki niistä rakasti niitä aidosti. Se oli outoa, siis sarjakuvia"
-
Mä olin Ruotsissa kun Eisner oli täällä, mitään kertomista siitä?
-
Eilen oli Mansen Akateemisessa pakko käydä huomauttamassa kohteliaasti henkilökunnalle, että olivat sijoittaneet ale-lastenkirjojen joukkoon äärimmäisen ahdistavan ja julman ydintuhosta kertovan sarjakuvan.
Joo, joo, asiaan perehtymättömän on hyvin helppoa ja luontevaa assosioida manga lasten jutuksi. Mutta kun kannessa lukee Hiroshiman poika, niin eikö siitä pitäisi osata päätellä jotain?
-
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/3/39/Minnie.gif)
-
Tuollaista reaktiota odotinkin, eikä esittäjäkään ollut yllätys.
-
Olen CryingBlueRainin kanssa samaa mieltä.
Mutta toivoisin hänen kuitenkin keskittyvän amerikkalaisen sarjakuvan raakuuksien noteeraamiseen. Ainoa keino saada ihmiset vakuuttumaan, että jotakin lukee aikuiset, on synnyttää kohu sen ikärajattomuutta vastaamattomasta luonteesta.
Meuhkatkaa, trollatkaa...tehkää kaikkenne että jokainen planeetalla tietää, että sarjakuvat eivät ole hyväksi lapsille ja perhearvoille. Tehkää se vielä niin, että se tulee yllätyksenä. Lopulta he jakavat koko sarjakuvan karkeasti isokokoisiin Obelixeihin ja brutaalia väkivaltaa sisältävään Ennis tuotantoon.
Siitä eteenpäin asiat sujuvat itsekseen.
Kun mangasta lakattiin kohisemasta, se ei enää myynyt.
Mutta ainakin sitä lukee nyt muutkin kuin lapset.
Olkaa hyvä, lava on teidän.
-
Eiköhän tuota meuhkaamista ja trollaamista maailmasta löydy ihan riittävästi ilman että siihen tarvitsee vielä erikseen kehottaa ihmisiä.
-
Viikonlopun uusi saavutus sarjakuva-anekdooteista.
Mennessäni saunan lauteille kuulen takaani kommentin:
"Tuli Curtti sun perseestäsi vaan mieleen että mun kaveri olisi väkisin halunnut ottaa tatuoinnin luomastani sarjakuvahahmosta. Sain onneksi puhuttua sen ympäri"
-
Tampere Kuplii 2014: Selailin myyntitiskillä Manaran WWW-albumia, kun naispuolinen kaverini tuli paikalle kurkkimaan olkani yli. Tämä luki albumin jostain puhekuplasta ääneen: Håpsan! Äimistyneenä tokaisin: Oho, tää onkin ruotsinkielinen! Sitä naurua jonka sain osakseni, olinhan selaillut alpparia jo hyvän tovin huomaamatta edes sitä millä kielellä se oli julkaistu. Tiedä sitten miksi tuo oli jäänyt huomaamatta...
-
Wanha tapaus: Turussa kirjaston sarjakuvapuoli oli yhdessä vaiheessa liiankin keskittynyt lasten- ja nuortenkirjastoon, bongasin heidän hyllystään egmontin sarjiskisan ensimmäisen albumin, joten kysyin toista albumia tiskiltä sen enempiä ajattelematta:
"Onkohan teillä Masennuslääkettä?"
lyhyt hiljaisuus, vaivaantunut sellainen. Molemmat synapsini löivät kipinää ja jatkoin:
"Siis se on sarjakuva-albumin nimi, tiedän kyllä missä olen"
Olen myös hiljan muokannut käyttämääni fraasia "ei ole sillä kaikki Muumit laaksossa" muotoon " ei ole kaikki Aku Ankat kirjoissa" kiitos jälkikasvuni.
Tänä iltana tuli myös pelattua Suomi-aiheista tietokilpailua jossa också på svenska kysymyksiä.
Kaveria ärsyttää ruotsin kieli joten esitin piruuttani kysymyksen toisella kotimaisella:
"vilket siffra sitter längst ner på mobilens knappsats? " (= Mikä numero on kännykän näppäimistössä alimpana?)
Vastaus tuli välittömästi ja jämerästi, kuin apteekin hyllyltä:
"Batman!"
-
;D Batmobilephone:
-
niin kauan kuin karvainen emmental ,jota toisinaan kutsun pääkseni, pitää informaatiota cachessa tjs välimuistissa:
on uutta työtä johon tulee mentyä välillä laiskottaessa paikallisella. Aamubussi on ahdettu sardiinitölkkiä muistuttaen ja vieressäni istuva parikymppinen on selvästi kärsivä, joskin poikkeuksellisesti syy ei ole kylkeen istuneessa pygmissä afgaanitaljassa, vaan takanamme.
Heti seuraavassa penkissä on nuori hieman väsynyt äiti ja noin vuoden ikäeron omaavat ~3-5 vuotiaat veljekset puettuna michelinunivormuihin.
Molemmat ovat äidistään poiketen vetäneet aamupuuronsa duracellien kera jotta kirkkaat lapsenäänet täyttävät bussin kuin marshallit tai oranget konsaan.
Ketjun aiheeseen päästään helposti:
"Isona minä rupean bätmäniksi"
Äiti " ai jaa, entäs sinä?"
"minä rupean spaidermäniksi" (en valitettavasti osaa mallintaa s-kirjainten määräää ja suhuäänteisyyttä enkä ylpeyttä äänessä)
"Mutta bätmänillä on mopo ja auto"
repeilen mahdollisimman hiljaa työhanskoihin sen paljon puhuvan hiljaisuuden ajan kunnes toinen jatkaa käsin kosketeltavan pettyneenä
"späidermänilla taitaa olla vaan auto"
-
Ex-vaimon kanssa käytiin neuvonpitoa juniorin kesälomasta. Paitsi että kiitteli jälkikasvulle biljardin, pokerin texas hold 'emin ja oikean suoran opettamisesta exällä oli kysyä olenko ikinä syöttänyt ristimänimeäni google mapsiin hakuun.
No tietenkään en.
Kuuleman mukaan tuloksena on Cosmic Comic Cafe(jos joku ei tiedä maamme eturivin sarjakuvaravintolaa, nurkkaan siitä häpeämään)
-
Mä kokeilin kanssa Mapsia nimihaulla. Toinen osuma oli jossain Espoon skutsissa ja toinen Turun sarjakuvakaupassa. Kummasakaan karttapaikassa en ole kuunaan käynny.
-
Juttelemme työpaikan kahvihuoneessa usein sarjakuvista erään työkaverini kanssa. On hupaisaa, kun toinen voi aloittaa jollakin Tintti-sitaatilla, ja toinen jatkaa siitä sujuvasti. Lapsuusvuosien kertaamiset ovat iskostaneet sarjikset lähtemättömästi synapseihin. Viime viikolla kuitenkin mokasin oudosti kun referoin jotain albumista Asterix ja syvä joki. Juuri kun olin vasta ehtinyt tajuamaan mitä olin sanonut väärin, kuittasi työkaveri jo kuin apteekin hyllyltä: Vingu kuin villisika!
-
. Viime viikolla kuitenkin mokasin oudosti kun referoin jotain albumista Asterix ja syvä joki. Juuri kun olin vasta ehtinyt tajuamaan mitä olin sanonut väärin, kuittasi työkaveri jo kuin apteekin hyllyltä: Vingu kuin villisika!
Erinomaista toimintaa.
Lukisin tuon Asterix ja syvä joki-albumin koska tahansa.
-
Ketjun levättyä jo muutaman vuoden on pakko näin tampere kuplii 2019n jälkimainingeissa mainita sarjisanekdootti.
Mitä ihanko sarjakuva-anekdootti joka tapahtuu sarjakuvatapahtumassa? Tuota en olisi uskonut.
Joka tapauksessa poikkeustapaukseen: lauantaina onnistuin oman aneemisen osallistumiseni jälkeen päätymäänshoppailemaan, syömään ja eksyilemään monttuun yms ennen Telakan iltabileitä.
Saavuin paikalle ennen suurinta osaa ystäviäni ja etsin siksi toviksi riittävän epätoivoisia yksilöitä jotka eivät kehtaa/uskalla häätää pöydästään.
Päättelin Petri Hiltusen, yhtenä maamme mukavimpina ihmisinä, olevan juuri tällainen taho.
Ollessani istumassa alas joku koputti olkapäätäni.
Takanani seisoi ventovieras hyvännäköinen ruskeaverikko " Anteeksi mahdatko olla Curt Vile?" (käyttäen nom de guerren sijaan varsinaista virallista nimeäni)
"kyllä"
"Se sama Curt Vile joka semmoinen noin 35 vuotta sitten oli kahden viikon reissulla halki Puolan ja Unkarin muun muassa minun ja siskojeni kanssa eikä pitkien ajomatkojen aikana ollut muuta tekemistä kuin lukea niitä sarjakuvia mitä sulla oli mukanasi?"'
"Kyllä"
Oli muutaman finnconin ja sarjistapahtumien ohjelmista bongannut nimeni joka ei ole se ihan tavallisin virtanen ja siskojensa kanssa päätellyt kyseessä olevan sama tapaus.
Seurasi pitkällinen keskustelu ja välissä olleen ajan kertaaminen.
Sapenkyllästyttämää sydäntäni lämmitti kuulla "Sinun Star Warseista alkoi oma nörttiharrastus, joka on johtanut kirjallisuudentutkintoon, scifismiin ja muutaman Finnconin ja yhden Worldconin järjestämiseen."
Voi kumpa voisinkin narsistina ottaa kunnian moisesta, mutta minulla vain oli Non-Stoppeja ja Star Warsia ja ne olivat se mikä sytytti kipinän joka oli jo valmiiksi siellä.
Kulttuurisesti fiksut hakeutuvat niin liki vääjäämättä, jos en se olisi ollut minä niin joku muu joskus.
Tavallistakin mukavampi ilta.
En hennonnut mainita nuoren minun olleen aivan lumoutunut koko sisartriosta tuolloin.
Ehkä se jätettäköön vain meidän keskiseksi salaisuudeksi hyvä internet.