Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : tmielone 15.09.2009 klo 08:04:57
-
Vaikka 100 Bullets on vilahtanut osana useampaakin keskustelua, niin ihmeellistä kyllä, omaa ketjua sarja ei 10-vuotisen taipaleensa aikana ennättänyt saamaan. Korjataan siis asia nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä ketjussa voi tilittää tuntojaan sarjan suhteen tai vaikka kommentoida sarjasta vääntämääni kolumnia (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1282).
-
Sarjan viimeinen osa tuli myös viikko sitten luettua, mutta täytyy myös lukea kaikki alusta asti pötköön niin saa kokonaisemman kuvan. Paljon on kieltämättä jo unohtunut matkan varrelta. Mutta loppu oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja päätti kokonaisuuden komeasti. Risson taidetta taas ei voi oikein koskaan kehua liikaa.
-
Huokaus. HUOKAUS. Onko minun nyt sitten ihan pakko PAKKO hommata se vikakin kokooma. Krääh. Jotenkin meni maku jo pari kokoomaa sitten mutta kaipa se loppuun asti täytyy nähdä. Meibi nekst manth.
Risson piirrosten vuoksihan minä enää tuota olen ostellut.
-
Kyllä ne Azzarellon juonikuviotkin tuntuvat paremmilta, kun aiemmat tapahtumat ovat hyvin muistissa. Kannattaa siis vähän kertailla aiempia osia ennen kuin tarttuu viimeiseen kokoomaan.
Itsekin olin ihan sekaisin hahmojen ja liittoutumien kanssa noita viimeisimpiä albumeja lukiessani. En edes muistanut kuin muutaman hahmon nimeltä. Yritä siinä sitten seurata juonitteluja ja yllättäviä käänteitä.
Risso on kyllä ihan oma lukunsa. Itse sorruin ostamaan jopa espanjankielisen sarjakuvan ihan vain hänen taiteensa vuoksi. Kauheasti en tarinasta tajunnut, mutta hyvältä se näytti. Mielelläni näkisin hänen tuotoksiaan suomeksikin. Ehkä Wolverine: Logan on ainut mikä voisi edes teoriassa tulla suomeksi.
-
Ainoa jenkki series jonka olen keränyt kokonaan 8] (viimeinen osa "kolahti" tänään luukusta). Jo pelkästään Risson upean Noir tyylin takia tämä on ollut ainakin itselleni pakkohankinta :D Sarja on muutenkin ollut alusta lähtien kaikin puolin oikein viihdyttävän kevyttä coffeetable lukemista. 8]
-
Kuinka monta lukua on yhdessä tradessa ja paljonko ne maksavat?
Mielekiintoni heräsi tästä sarjasta.
-
Kuinka monta lukua on yhdessä tradessa ja paljonko ne maksavat?
Mielekiintoni heräsi tästä sarjasta.
Hienoa! Täältä (http://www.fantasiapelit.com/index.php?kuvariveja=50&submit.x=29&submit.y=10&submit=submit&main=ai&yhteen=eri&etsittava=100+bullets&offset=0&kat=kaikki&mista=*&jarj=tuotteen_nimi&jamista=&jamika=&kuvahaku=1&luok=) löytyy hintatietoa ja voihan noita tilailla useammastakin nettikaupasta. Kustantajan (http://www.dccomics.com/vertigo/graphic_novels/) sivuilta löytyy myös lisäinfoa. Tradeihin koottujen lehtien määrä vaihtelee välillä 5-12. Kaksi ensimmäistä ovat aika ohuita ja edullisia, joten niiden lukeminen ei aiheuta suurta taloudellista riskiä.
Itseasiassa minun piti laittaa juttuni lopussa olevaan albumilistaan linkit kustantajan sivulle, mutta unohdin. Pitää yrittää muistaa korjata tilanne.
-
Kiitoksia Tmielone! Aijon tilata Riihimäen Suomalaiseen_Kirjakauppaan tätä sarjaa.
Tilaan varovasti ensin ekan traden että vähän tunnustelen jatkanko.JA en luota netti tilaamiseen koska olen pessimisti,sen takia en tilaa suoraan netistä.
-
Hyvähän se on tukea paikallisia yrityksiä. Jos sieltä ei mitään osta, niin kohta siellä ei ole mitään tarjollakaan.
Kerrohan sitten täälläkin miltä sarja maistui.
-
Yleensä olen mennyt vain Suomalaiseen ja sanonut albumin nimen ja he ovat sitten näppärästi tilanneet sen.EN ole joutunut näyttämään mitään,kunhan sanon asiani.
Kerron tottakai mitä mieltä olen Bulletista.
-
Stockkalta olen itse hankkinut kaikki jotka olen hankkinut.
Loput olen lukenut kirjastosta.
Viimeinen ei ole vieläkään osunut käteen, kun en ole jaksanut.
Ihan jees tavaraa, jos tykkää Tarantinon Pulp Fiction ja Reservoir dogs elokuvista.
Mutta en minä ainakaan ole loppuun asti jaksanut. Aika tylsää pitemmän päälle.
Minä en Tmielosen tapaan pystyisi kaikkia putkeen lukemaan.
Suosittelisin kaikkia lukemaan nuo omalla tahdillaan, niin että niihin jaksaa keskittyä.
-
Minä en Tmielosen tapaan pystyisi kaikkia putkeen lukemaan.
Suosittelisin kaikkia lukemaan nuo omalla tahdillaan, niin että niihin jaksaa keskittyä.
En minäkään ihan yhdeltä istumalta niitä lukenut. Luin eskimäärin albumin päivässä, eli koko settiin meni reilu viikko. Viikonloppuna ennätti lukemaan hieman enemmän.
Olisihan ne tapahtumat ja hahmot pysyneet mielessä vähän rauhallisemmassakin tahdissa, mutta kun päätin etten lue mitään muuta välissä, niin lukukokemuksesta tuli melko intensiivinen.
-
Täytyy kyllä sanua että ekaa "tarinakokonaisuutta" (jos näin voi sanoa) eli sitä latinonais-juttua (Original Gangsters aka OG's etc. sisältävä tavara) ei ole kyllä myöhemmin jatkumossa peitottu, se naishahmo oli niin mieleenpainuva tatuoituine kyynelineen kaikkineen. Tuli vuan mielehen.
-
Minusta myös osio, jossa Lono joutui vankilaan oli mehukasta luettavaa.
Edit: ei siis Lobo, vaan tietenkin Lono.
-
Minusta myös osio, jossa Lobo joutui vankilaan oli mehukasta luettavaa.
Kääk! En edes muista enää moista :o Johan nyt...kertauksen paikka...
-
Kääk! En edes muista enää moista :o Johan nyt...kertauksen paikka...
Tuttu tunne. Uudelleenlukiessa huomasi miten paljon oli jo unohtanut.
Muistan kun luin ensimmäistä kertaa sitä albumia, jossa metsästetään taulua Ranskassa, niin mietin koko albumin, että ketä nämä hahmot oikein ovat ja miten tämä juttu liittyy mihinkään. Toisella lukukerralla tämäkin osio vaikutti huomattavasti selkeämmältä.
-
minusta 100 Bullets säilytti tason läpi koko kaarensa, jotain mitä moni Vertigosarja ei voi sanoa.
Eduardo Risson jälki on hienoa kuten on sanottu mutta Azzarello on petoksen ja noirin suvereeni erikoismies. 100 bullets on tarinankerronnan juhlaa mutta ennemuuta koska sisältää paljon "räpäytä ja se meni ohi" lisiä joita ei aina ensimmäisellä lukukerralla edes huomaa.
Seurasin sarjaa niin yksittäisinä lehtinä kuin sitten myöhemmin toimitussyistä tradeina.
Kerronta on erittäin hyvin laadittu, tarinan, ei lukijan ehdoilla. Siirtymä salaliittoon oli jo alussa mutta varsinaisesti ennen puoltaväliä.
Monet sivujuonista olisivat riittäneet yksittäisille sarjoille ihan sellaisenaan.
pitkin sarjaa on hienoja viittauksia niin noirgenren sisällä kuin mm. Azzarello Risson muihin töihin kuten ensimmäisen tarinan jengiläinen "sixty tray, all day".
alkuasetelman moraalinen lähtökohta ja se mihin sitä kuljetettiin..komeaa jälkeä.
eittämättä yksi viime vuosien parhaita jenkkisarjakuvia ja brubakerin ja bendisin töiden lisäksi(ja Ruckan) se joka on palauttanut rikossarjakuvan henkiin.
Millerin tyylittely Sin Cityssä kyllä muistutti sen olemassaolosta mutta valittu graafinen ja kerronnallinen tyyli etäännytti koska Marv ja kumppanit olivat dick tracya steroideissa, mutta 100 bullets oli hikinen lähibaari, asuntolan eteinen, itsemurhayksiö ja hahmot vankasti lihaa ja verta.
Jep. arvasitte. Minä pidin ja pidän yhä.
Rakkautta, petosta, kauneutta, rumuutta, väkivaltaa, himoa...aika pitkälti täydellistä sarjakuvaa
-
Erinomainen comicsi tämä. Mutta mulle kävi vähän niinkuin ilmeisesti useammalle muullekin, että jossain kohdassa treidien lukemisen välissä kului turhan paljon aikaa, jolloin hahmot ja juonikuviot unohtuivat ja sarjan ostaminen jäi kesken.
Tarttis varmaan ostaa loput ja lukea pläjäyttää ne putkeen. Lucifer-sarjan luin toisella kerralla pakkomielteenomaisesti alle viikossa (11 osaa?). Onnistunut lukukokemus sekin. Kolmas suosikki on Fables.
Lopuksi joku voisi suositella jotain samantyyppistä –ja mikäli mahdollista- samantasoista sarjaa, jota voisi alkaa lukemaan. Ehdotuksia?
-
Lopuksi joku voisi suositella jotain samantyyppistä –ja mikäli mahdollista- samantasoista sarjaa, jota voisi alkaa lukemaan. Ehdotuksia?
Brubakerin ja Philipsin Marvelille tekemä Criminal.
Toistaiseksi tästä tyylipuhtaasta noir-sarjakuvasta löytyy neljä kokoomaa joissa kaikissa on oma erillinen tarinakokonaisuutensa.
Tömäsin JUURI ex-duunityyppiin, jolle olin aiemmin heittänyt ylimäärisen tuoreen irtonumeron, ja tämä hekutti kuinka paljon oli sitä diggaillut.
Uudessa Previewsissä ei turhaan Marvel mainosta tuota lehteä vaatimattomasti CGR:stä lainatulla kommentilla: "best crime comic ever published".
-
Komppaan.
Criminalin lisäksi kannattaa kokeilla Scalpedia(ei ihan yhtä hyvä mutta lähellä) ja Darwyn Cooken Parker-sovituksia.
Vertigo crimen linja on vaihteleva, mutta aika korkeatasoinen.
Oni Pressin Queen & Country-sarja sekä Whiteout-sarja ovat laatua.
Brian Michael Bendisin JINX, Torso ja Goldfish ovat samaa hyvää sarjaa.
Imagen tallista löytyy Paul Gristin hieno KANE-sarja sekä kiven takana oleva Damned (Steven Grantin teksti,Mike Zeckin piirros)
David Laphamin Stray bullets kuuluu myös sarjaan hyvät rikossarjakuvat.
Itse olen yrittänyt etsiä Greg Ruckan kynäilemää Felon sarjaa.
kaikki ovat oivia mutta 100 luotia on silti aivan omassa sarjassaan
-
Imagen tallista löytyy Paul Gristin hieno KANE-sarja sekä kiven takana oleva Damned (Steven Grantin teksti,Mike Zeckin piirros)
David Laphamin Stray bullets kuuluu myös sarjaan hyvät rikossarjakuvat.
Damned on kuitenkin Onilta eikä Imagelta.
Stray Bullets alkoi loistavasti mutta suistui sittemmin keskinkertaisuuden suohon.
Itse olen yrittänyt etsiä Greg Ruckan kynäilemää Felon sarjaa.
kaikki ovat oivia mutta 100 luotia on silti aivan omassa sarjassaan
Mulla on eka Felon -ei varsinaisesti innostanut hankkimaan lisää.
100 Bullets on kyllä kova, mutta mulle putoaa kyllä moni mainitsemistasi paremmin (Kane, Parker, Criminal, Scalped).
-
Damned on kuitenkin Onilta eikä Imagelta.
Stray Bullets alkoi loistavasti mutta suistui sittemmin keskinkertaisuuden suohon.
Mulla on eka Felon -ei varsinaisesti innostanut hankkimaan lisää.
100 Bullets on kyllä kova, mutta mulle putoaa kyllä moni mainitsemistasi paremmin (Kane, Parker, Criminal, Scalped).
Huh?
Siis Damned vuodelta 1996 Grant ja Zeck (http://www.popthought.com/display_column.asp?DAID=126) vaikka kyllä tuo Damned jonka Cullen Bunn ja Brian Hurtt tekivät on sekin ihan priimaa, mutta sen yliluonnolliset aspektit on vähän tanakammat kuin vaikka Parkerissa tai 100 kutia sarjassa.
Molemmat löytyy ja ovat suositeltavia opuksia.
Eka Felon? Että sinne Diamond sen sai lähetettyä? Ruckan kirjoittamissa jutuissa ei ole osunut huteja itselle mutta nyt arveluttaa hieman.
Stray bulletsista lukenut vain alun(2 kokoelmaa) ja Armed & dangerous sarjaa en sitten ikänä saanut. Sillä nimellä saatiin kyllä yksi noir albumi(Kaksi tappajaa tekijöiltä) mutta ei sitä etsittyä Acclaimin rikossarjakuvaa .
-
Oho, on mennyt sitten tuo Imagen Damned minulta totaalisen ohi.
Luultavimmin Felon tuli hankittua jostain paikallisesta ellen omaa näytenumeroa.
Neljä numeroa noita näkyy oikeasti ilmestyneen -varmaan syy siihen ettei teillä ole ollut paikallisessa lienee jossain muualla kuin Diamondissa...
http://www.mycomicshop.com/search?TID=326731
Stray Bulletseista olet näköjään lukenut vain laadukaimmat.
Taso rapisee alkupään loistavista kyllä selkeästi.
-
Kolumnissa oli muuten listattu First Shot, Last Call ja Hang Up on the Hang Low väärinpäin.
Kiitos ilmoituksesta! Nyt se on korjattu.
Itsekin olin melko pihalla lukiessani The Counterfifth Detective albumia ensimmäistä kertaa. Toisella kertaa olin lukenut jo sen jälkeen tulleita albumeita, joten kokonaiskuva oli hieman paremmin hallussa ja tarina tuntui selkeämmältä.
-
Nyt saadaan satikutia, eikun sata kutia suomeksi, lehdessä Agentti X9 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1369).
100 Bullets on mustavalkoisena melkeinpä parempi kuin väreissä. Vai mitäs tykkäätte?
Ruudut ovat pieniä uusbrutaaleja taideteoksia, suurenmoisesti sommiteltuja.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/14022010092517-7.jpg)
-
100 Bullets on mustavalkoisena melkeinpä parempi kuin väreissä. Vai mitäs tykkäätte?
Hyvältähän tuo näyttää. Palaan asiaan tarkemmin kunhan olen X9:n hankkinut ja lukenut.
Risso on siitä ikävä kuvittaja, että vaikka sarjakuvan tarina olisi miten kökkö, niin siitä ei raaski luopua, koska kuvat näyttävät niin hyvältä. Onneksi sadassa kudissa tarina on kuitenkin taiteen tasolla.
-
Tämä on vähän kaiketi tämmöönen Conan the Barbarian tyyppinen kysymys. MV vai Väri?
Minua sinänsä kiinnostaa nähdä muuttuuko lukukokemus etenkin rikossarjakuvan ollessa kyseessä.
17. päivää odotellessa.
-
Jaha Showtime ryhtyy sitten paukuttelemaan 100 Bulletsia ruutuun.
http://www.empireonline.com/News/story.asp?nid=31288
-
Hmm. Mitä minisarjoissa sitten käsitellään? Minusta kaikkein olennainen tuli jo itse pääsarjassa. Mutta mikäs siinä jos tarinaa syvennetään. Jatko-osaa on mielestäni hankala tehdä.
-
Olen viime aikoina lukenut paljon rikosgenren sarjoja. Kun tässä on Criminal, Parker ja Stray Bullets jo menneet, niin miksei sitten 100 Bullets. Tätähän on mukava lasketella menemään kokoelma kerrallaan (viittaan nyt alkuperäiseen 13 kokoelman settiin, en myöhempiin deluxe-julkaisuihin).
100 Bullets oli ainoa klassisimmista Vertigo-sarjoista, jota ei ensimmäistä kokoelmaa enempää paikalliskirjastoon hankittu. Tuolloin minulla oli sellainen elämänvaihe, ettei rahaa ollut laittaa sarjakuviin lantin hyrrää. Koska olin täysin kirjaston varassa, meni tämä ohi. Kynnys tarttua näin isoon sarjaan enää myöhemmin kasvoi ihan itsestään.
Toisaalta ei alku minua aikanaan kiskaissut mukaansa, enkä vieläkään pidä tuota ensimmäistä kokoelmaa mitenkään hyvänä. Kuitenkin se, miten sarjan tänään koen on ehtinyt muuttumaan.
Ennen vierastin eritoten Eduardo Risson jälkeä. Aikanaan kuvitus yhdistyi voimakkaasti 90-luvun loppupuoleen, kun jenkkisarjakuva vielä kiskoi itseään ylös taloudellisesta ja taiteellisesta kuopasta.
Kyllä minä näen sen puolen yhä tänään, mutta silti täytyy ihmetellä omaa makua jostain parinkymmenen vuoden takaa. Onhan tämä Risson jälki kestänyt erinomaisen hyvin aikaa. Tietyllä tapaa Risson jälki on ajattomampaa kuin vaikkapa Tim Salen kuvitus, jonka pariin on vuosien myötä aina entistä vaikeampi palata.
Ensimmäinen kokoelma meni vielä hieman silmäilemällä. Koska muistin tapahtumat niin hyvin, olen sen varmasti useammin kuin kerran lainannut. Julkaistiinhan sarjaa myös Agentti X9 -lehdessä mustavalkoisena.
Tämän tapauksessa kyllä värit ovat osakokonaisuus, jota ei pitäisi ihan täysin eliminoida. Väritys on niin hillittyä, että se sopii mainiosti kulutettavaksi sähköisenäkin. Olisiko tätä peräti muokattu ruudulta luettavaksi, nyt en jaksa tutustua taustoihin. Kenties värittäjä on pyrkinyt jo alkujaan tasoittamaan Risson jälkeä, jossa mustat väripinnat hallitsevat sivuja.
Toinen kokoelma eteni hitaasti, ja monesti juuri jäätyäni ihailemaan Risson kuvitusta. Huomio ei kiinnity enää kontrastin käyttöön, kuten hahmojen tuomiseen etualalle varjokuvina ja taustan valaisemiseen. Sen sijaan huomio kiinnittyy viivaan käyttöön ja yksityiskohtiin, kuten kasvojen juonteisiin; uurteisiin ja ryppyihin, vanhuuden ja nuoruuden esittämiseen; tunteiden kuvastamiseen kasvoilla ja vartaloissa.
Aikanaan pidin sarjan perusideaa vain käsikirjoittajan taholta helpolta, mutta lukijan kannalta heikolta, rungolta kertoa lyhyitä kostotarinoita. Toisen kokoelman vihjailut suuremmista juonikuvioista siis olivat ihan tervetulleita. Hieman vain pelottaa, että tässä mennään vielä jonnekin Rooman keisareihin saakka, mutta katsotaan nyt.
Juonta ja tarinaa enemmän tässä tulee seurattua Brian Azzarellon katukieltä. Tulee mieleen, kuinka itse opin joskus 90-luvun alussa (sarjakuvista tietenkin) lukemaan murteita ja slangia kuvittelemalla päässäni, miten ne ääneen lausuttaisiin. Tämä tuo muuten yhä edelleen elävyyttä dialogiin, joten suosittelen!
Tästä kaarran kolmanteen kokoelmaan käymättä varikon kautta.
-
Kolmannen kokoelman päätettyäni tuumin sen olleen huonompi kuin edeltänyt.
Neljännen jälkeen mietin lukeneeni sitä jo melkoisen viipaleen, eikä se vielä ollut lyönyt jalkoja alta.
Viidennessä kokoelmassa dekkarikerronta ei täysin vetänyt mukaansa.
Seitsemännessä odotin tästä ketjusta silmiin sattuneen kommentin perusteella jonkinlaista käännekohtaa, jota ei tullut.
Olin kuitenkin havainnut, ettei mielessä ollut vielä kertaakaan käynyt lukemisen lopettaminen.
Yhdeksännen kokoelman jälkeen voin vain todeta tason olevan hirmuisen kova. Kerronta on hioutunut täydellisyyteen, ja niin on kuvitus.
Väritys on ollut sitä koko ajan. Värittäjä, Patricia Mulvihill, on tehnyt tässä ihan hirmuisen kovaa jälkeä, joka ei tekijäkaksikosta jälkeen yhtään. Darwyn Cooke tuon mainitsee kympin esipuheessa vähän diplomaattisemmin, mutta vaikka sitä voisi kuvitella, niin ei tämä mustavalkoisena olisi yhtään sama juttu.
Itsekin jätän monesti värittäjän mainitsematta, enkä oikein aina kiinnitä edes huomiota, mutta tämän tekijät tulisi aina mainita kolmen sarjana.
En tiedä, miten tämä paperilla näyttäisi, mutta tämä on ihan täydellistä näytöltä luettuna.
-
Mustavalkoisena ja läpeensä umpisurkealla käännöksellä tästä tuli alku eikä sitten muuta erittäin lyhytikäiseksi jääneessä Agentti X-9n lämmittelyssä.
Niinpä niille jotka eivät ole alkuperäistä lukeneet eivät varmasti ymmärrä mistä intoilu johtuu.
on hyvän näköistä paperilla ihan yhtä lailla
-
Se tuosta edellisestä viestistä jäi pois, että kokoelmien 6–9 jälkeen aina miettinyt, että viimeksi luettu oli taas edellistä parempi. Siis jokaisen kokoelman jälkeen.
Tässä taso siis nousee koko ajan, mitä piti ihan tuossa ysin kohdalla jäädä oikein erikseen ihmettelemään. Tasoero on selvä sekä käsikirjoituksen, että kuvituksen osalta.
Ei tule mieleen montaa sarjaa, jossa olisin kuvittajan lisäksi/sijasta jäänyt ajan kanssa tarkastelemaan värittäjän ratkaisuja. Tässä näkee, että Mulvihill on monesti oikein inspiroitunut Risson kuvituksesta.
Sarjassa on välillä aivan uskomattoman hienoja ruutuja, joissa kaupungin valot kajastavat yötaivaalla, kun edustalla parkkipaikan valot (valon lähdettä ei ole kuvattu) heijastuvat maasta graffitien peittämälle seinälle. Siinä vain kyyneleet vierivät poskilla, kun miettii miten rakkaudella tällaisia yksityiskohtia, kuten em. valon heijastumista epäsuorasti, on viilattu.
Ihan ei menty myöskään sinne Rooman keisareihin, vaikka taustajuoni vähän sellaiseen kallistuukin. Ihan pieni pelko on, että tässä tulee vielä joku sellainen kohta, jossa lukijalle työnnetään oikein paksu juonitukos kurkusta alas sarjan mysteerien selvittämiseksi, mutta matka on kyllä ollut nautittava, siitä tekijät ovat jo pojonsa ansainneet.
-
Tavoitin viimeisen kokoelman aloittaessani kauan odottamani "täytyy tietää, kuinka tämä päättyy" -tunteen. Tässä mielessä tekijät siis juoksivat kultasijalle.
Viimeinen numero sammutti odotetusti verenjanoa, mutta olisi tappoja voinut jakaa laveammin tätä ennemmin. Sarja olisi myös voitu vetää päätökseen tätä ehdottomammin. Oli vähän sellainen tunne, että loppuun oli ahdettu tapahtumia ihan liian kanssa.
Sarjan mittaan Azzarello ehti leikitellä monen hahmon kuolemalla, mikä on sellainen kikka mikä vanhenee nopeasti. Tuli mieleen useammin kuin kerran, että sarja on ajalta ennen Game of Thrones ja The Walking Dead -sarjoja. Tämä ei tietysti ole tekijöiden vika, mutta tänään Azzarello olisi varmasti kirjoittanut reilummalla kädellä kuolemaa tai ei olisi ainakaan härnännyt lukijaa.
Kaikkinensa voisin summata sarjan niin, että ei tämä lopulta ollut maailman paras sarja, mutta kuitenkin sitä vähälukuista pakko lukea -sarjaa.
Toki näin kirjoittaessani tiedostan, että sarja olisi ollut aivan eri kokemus, mikäli sen olisi lukenut julkaisujärjestyksessä kymmenen vuoden mittaan. Viikkoon puristettuna ei tarvinnut kuitenkaan miettiä kuka kukin on ja mitä oli tätä ennen tapahtunut.
Oli tässä kuitenkin sitä efektiä, mitä Curtvile kuvasi siihen tapaan aiemmin tässä ketjussa, että keskittymisen herpaantuessa silmänräpäytyksen ajaksi menee jotain ohitse. Tuo varmaan johtuu Azzarellon tavasta kirjoittaa päällekkäin ts. samaan aikaan tekstilaatikoissa seurataan dialogia ja ruuduissa näytetään ihan muita tapahtumia.
Sain itse makua tämän suhteen, koska luku-urakkaa avustivat numeron 66 kriittisen kohtauksen verran viisivuotiaat sivunkääntäjät. Koska minulla on vahva visuaalinen muisti, olen varma etten koskaan ollut silmäillytkään ohi menneitä sivuja.
Hyvää oli, että mitään aivopesuselityksiä ei sitten lopuksi tullutkaan, ja se luotilaukku selvitettiin pienieleisen hienosti. Azzarello varmaan tajusi, että sarja olisi ollut pilalla, jos muskettisoturimenneisyyttä olisi lähdetty avaamaan.
Olipa kuitenkin melkoinen viinanjuontisarja. Istutaan baarissa ja ollaan gangstereita -kromaus ja maalipinta toimi ihmeen pitkälle.
Jossain kymppikokoelman kohdalla tuli mieleen, että ikävöin niitä yksityiskohtia joita Risso alkuun ripotteli kaikkialle. Kaikenlaista takapihan roinaa, vankilaan kengännauhoista kyhättyä lehtihyllyä ja mitä muuta vielä.
Risso selkeästi astuu siinä vaiheessa etualalle, eikä oikein anna värittäjälle tilaa, mutta onneksi sitten peruutteli vähän taaksepäin. Kymppi harmitti jo visuaalisesti siinä mielessä, että ilman taustoja värittäjä sai vain vetää tasaisia tai liukuväritettyjä pintoja mikä oli pelkkää yötä ja koleaa talvipäivää. Jos tuollaisiin ruutuihin olisi alkanut keksiä omia valonlähteitä ym. mitä kuvittaja ei sinne ollut jättänyt, olisi värittäjä ottanut liiallisen roolin. Sen verran oli tyylitajua, että kärsi sen vaiheen yli ja loisti sitten kun tuli tilaisuus.
Jos pitää yhteen lauseeseen vetää, niin sanoisin että visuaalinen puoli on tässä ihan piirun edellä käsikirjoitusta.
Tässä on vähän sellainen olo, että pitää varmaan lukea Scalped, mutta ei ihan tänään aloiteta.