Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: pjojala - 21.05.2004 klo 18:23:47
-
JUUTALAISIA SARJAKUVIAPIIRTÄJIÄ
Laajalevikkisen sanomalehdistön syntypaikka oli New York, jonka asukaskunta oli suurelta osin siirtolaisväestöä. Varhaiset sarjakuvat ilmestyivät sanomalehdissä ja niissä kulki vahva etninen juonne.
Esimerkiksi vuonna 1897 ilmestyneen Katzenjammer Kids (Kissalan pojato) -sarjakuvan hahmot mursivat englantia saksalaisittain. Abie the Agent -sarjan (1914) päähenkilö oli juutalainen. Alkuperäinen sarjakuvahuumori oli hiomatonta siirtolais- ja työläishuumoria.
1900-luvun alussa perustetut sarjakuvasyndikaatit mullistivat pikku hiljaa sanomalehtisarjakuvien sisällön. Uusi levitystapa teki sarjoista yleisviihdettä, joka miellytti suurempaa, keskiluokkaista, väestönosaa. Tästä huolimatta juutalaisten osuus orastavalla sarjakuvan kultakaudella oli suuri. Kaksi juutalaispoikaa (Jerry Siegel ja Joe Shuster, kummatkin syntyneet 1914) keksi Supermanin eli Teräsmiehen.
Hahmon yhteydet juutalaisten monien pelkojen varjostamaan muukalaisuuteen ovat ilmeiset. Teräsmies löydettiin lapsena kuin Mooses ja hänkin toimi messiaanisena sankarina ja pelastajahahmona. Teräsmies tuli muista ulottuvuuksista. Krypton-planeetalla Teräsmiehen nimi oli Kal-El ja hänen isänsä nimi Jor-El. El-pääte on vanhatestamentillinen ja viittaa Jumalan nimeen. Esimerkiksi juutalaisten valtio on ainoa esimerkki viittauksesta jonkin jumalan nimeen valtion nimessä. (Israel tarkoittaa vapaasti käännettynä "Jumalan taistelijaa".) Teräsmiehellä on kaksi identitettiä, joiden välillä hän elää kaksoiselämää. Hän näyttää Woody Allenin luomalta hiljaiselta silmälasipäiseltä luuserilta, mutta todellisuudessa hän on nimensä mukaisesti terästä.
Teräsmies on ainoa supersankari, joka kykenee salaamaan henkilöllisyytensä ilman kasvonaamiota. Myös juutalaiset ovat pyrkineet salaamaan juutalaisuutensa pelkällä ei-juutalaisella käytöksellä.
Batmanin eli Lepakkomiehen, toisen kaikkein aikojen kuuluisimmista supersankareista, loivat vuonna 1939 Robert Kane (s. 1922) ja Bill Finger (s. 1917). Myös Lepakkomiehessä korostuu orpous ja tehtävä maailman puhdistamisessa.
Kapteeni Amerikan luojia olivat Joe Simon ja Jack Kirby (molemmat syntyneet 1917). Stan Lee loihti Hämähäkkimiehen ja Rautamiehen henkilöhahmot.
Marvel-maailman villeimpiin hahmoihin kuuluva vihreä hurjimus Hulk taas oli Stan Leen ja Jack Kirbyn yhteistyötä vuodelta 1962. Hulk on agressiivinen olio, jolla on vähän älyä, mutta rajattomat lihasvoimat. Koomiseksi asian tekee se, että siviilissä kyseessä on kaltaiseni tutkijanhyypiö, jota vain sattui puremaan "radioaktiivinen hämähäkki".
Teräsmiehen elokuvaversio oli pitkään maailman kallein elokuva ja niin mahdottomalta kuin se 60-luvun TV:n trikoo-sarjojen jälkeen kuulostikin, suureellinen Lepakkomieskin herätettiin valkokankaalla suurissa puitteissa eloon 80-luvun lopulla.
Etsiväsarja Spirit on Will Eisnerin (s. 1917) hengentuote vuodelta 1940. New Yorkin siirtolaiskortteleissa vietettyjen nuoruudenvuosien peruina Eisner on luonut teoksellaan A Contract With God (Sopimus Jumalan kanssa) uuden kirjallisemman sarjakuvamuodon, graafisen romaanin. (Tai toisinpäin, eli romaanisarjakuvan.) Eisner on niitä harvoja korkeajännityspiirtäjiä, jotka soivat huomiota Suomenkin sodille. Suomihan oli siitä erikoinen taistelutanner, että vain täällä juutalaissotilaita taisteli saksalaisten rinnalla yhteistä vihollista vastaan. (Rautaristiä saksalaisen osaston motista pelastuttanut suomenjuutalainen everstiluutnantti, sen paremmin kuin pari muutakaan tapausta, ei kuitenkaan vastaanottanut.)
Julius Schwartz on eräs scifisarjakuvan pioneereista, Al Capp taas anarkistinen pilapiirtäjä.
Ruotsinjuutalainen Art Spiegelman sai holokaustia ja isänsä kokemuksia käsittelevästä sarjakuvastaan Maus vuonna 1986 Pulitzerin ja Playboyn sarjakuvapalkinnon vuonna 1982. Hänen avant-garde sarjakuvansa nimi on Raw. Brittihuumorin äänenkannattaja David Langdon tunnetaan erityisesti Punch-nimisestä sarjastaan. Muita juutalaissyntyisiä pila- tai sarjakuvapiirtäjiä ovat esimerkiksi toimittajan piirroksistaan Pulitzerilla palkittu Jules Feiffer, Saul Steinberg ja David Levine.
Harvey Kurtzmania pidetään kirpeän, sarkastisen ja avantgardistisen piirtämisen uranuurtajana. Nimi Mad (1952) kertoo kaiken. Kuvien välistä voi lukea, että Alfred E. Neuman on parodia juutalaisesta. Alfred E. Neuman on hahmo, joka tunkeutuu vilpittömän typerässä uteliaisuudessaan kaikkialle hörökorvineen.
Biotieteiden oppikirjoissa on toisinaan tapana herkutella Rube Goldbergin (1883-1970) pilapiirroksilla tarkoituksettoman monimutkaisista laitteista. Alasta, joka lähti liikkeelle hirtehisestä siirtolaishuumorista, on tullut taidetta ja suurta liiketoimintaa. Reuben-palkinto on vuosittain jaettava Amerikan sarjakuvapiirtäjien tunnustus, joka on saanut nimensä Reuben Luciuksesta. Eräs Ruben kuuluisimmista hahmoista on professori Lucifer Gorgonzola. Vuonna 1947 hän sai Pulitzer-palkinnon poliittisista piirroksistaan, joista tunnetuin saattaa olla New Yorkin Sun -lehdessä julkaistu Peace Today.
paulus
PS. Kaupantekijäisinä saatte oheisen. Yllä olevan heitän vapaasti webbiin tämän jälkeen.
KUKA PUOLUSTAISI PAHOLAISTA?
"Joukot tunkeutuivat kaupunkiin. Miehiä kaatui, naisia kaatui, lapsia kaatui. Ketään ei säästetty, kuten tapa on."
Tämä ei ole kuvausta Ruandasta, vaan Narvasta. Pontus De la Gardie kirjoitti apelleen Juhana III:lle, miten hurme peitti maan. Esi-isiemme mieskuntoahan tunnelmoidaan joulurauhaa julistettaessa nk. Porilaisten virressä. Sota oli säälimätöntä käsityötä kun Viro, Länsi-Inkeri ja Karjala alistettiin.
On helpompi nähdä roska veljen silmässä, kuin malka eli kurkihirsi omassa. Tekopyhyys on sitä tavallisinta pyhyyden lajia.
Emme vihaa mitään niin paljon kuin rasismia ja juutalaisia. Helatorstain (20.5.2004) lehdestä saimme lukea listan Israelin pääministerin suorittamista joukkomurhista. Sharonia on demonisoitu Libanonin verilöylystä kymmenissä uutisissa - kuka nyt paholaista puolustaisi?
Sabran ja Shatillan "2400-3000" murhaa v. 1982 on tapana kutsua Ariel Sharonin teettämäksi. Libanonissa oltiin kuitenkin käyty 1975-76 alkaen veristä sisällissotaa ilman Israelia, kun Jordania oli ajanut yhä sotaisemmaksi käyneen PLO:n pois.
Joukkomurhaa ei tehnyt eikä teettänyt Israelin armeija. Epäsuorastakin vastuusta järkytyttiin Israelissa. Puolustusministeri Sharonin ja upseerien rangaistusten syynä oli se, etteivät he estäneet libanonilaisia tappamasta toisiaan kyllin nopeasti.
Teurastuksen johtaja Eli Hobeika pääsi Libanonissa Syyrian tuella kolmesti ministeriksi. "Maan pelätyin mies" oli mm. Syyrian presidentin Rifaat Assadin liikekumppani.
29-vuotias Hobeika pakotti nuoretkin "tiedusteluyksikön" alaisensa toimittamaan 38 tunnin ajan sadistisen julmia toimia siviilejä kohtaan 16.9.1982. Tämä oli kosto 21 falangistijohtajan attentaatista. Hobeika oli ollut tilaisuudesta turvallisuusvastuussa ja Bashir Gemayeliin oli asetettu valtavat toiveet Libanonin yhdistäjänä.
Israel-vastaiset syytökset ovat usein niin massiivisia, että ne järkyttävät vilpittömän oikeustajua. Niitä voi arvioida viittein varustettuja puolusteluja vastaan mm. osoitteissa http://www.us-israel.org/jsource/myths/mftoc ja http://www.mfa.gov.il/mfa.
Vakituisesta palveluksesta eronnut Yhdysvaltain armeijan eversti Trevor Dupuy teki laajan analyysin Libanonin uutisoinnista. Tuolloin Dupuy toimi New Yorkissa sijainneen "Historical Evaluation and Research
Organization":in presidenttinä ja toimituspäällikkönä. Pitkässä artikkelissaan Behind the Lies in Lebanon Dupuy oli hyvin kriittinen tiedotusvälineille. Hänen organisaationsa lähetti raportista kopioita 3500:lle Amerikan sanomalehdelle, ilman että mikään näistä olisi valittanut epäreilusta kritiikistä.
Dupuy oli kirjoittanut yli 80 kirjaa sotilasaiheista, ja Libanonin tapaus ilmestyi vuonna 1986 nimellä "Flawed Victory: The Arab-Israeli conflict and the 1982 war in Lebanon". Siinä missä Beirutin kiivaimmissa pommituksissa 44 000 pommin tai kranaatin "mattopommituksista" puhuttiin, laski kokenut sotakirjeenvaihtaja alle 200 painoltaan 200-500 kilon pommia.
Länsi-Beirutista käsin lännen uutistoimistot hyväksyivät PLO-isäntiensä luvun Libanonin jopa 600 000 kuolleesta 10.6.1982 mennessä. Aika paljasti uhriluvun 10 000:ksi.
Israeliin pitäisi käyttää samaa mittaa kuin naapurimaihinsakin. Jos liki ainoata omia ihmisoikeusrikkomuksiansa tutkivaa Lähi-idän valtiota rangaistaan vuosikymmentenkin jälkeen avoimuutensa vuoksi, on journalisteilla syytä itsetutkisteluun.
Israel tutki väärinkäytöksensä - ja siksi ne tunnetaankin. Miksi valtamedia ei hiisku Syyrian samaan aikaan tekemästä 20000- 40000 hengen joukkomurhasta Hamassa?
Israel pitää tarkkaa tilastoa surmaamistaan siviiliuhreista, eikä peittele kaupunkisodan traagisuutta http://www.ict.org.il/researchreport/researchreport.htm.
Pauli Ojala
Helsinki
-
Hä? ???
-
No älä nynnoin suutas pistä!
Soon siinä:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Juutalaiset_Sarjakuvat.htm
-
Viilataan nyt pilkkua sen verran, että Raw ei ole Spigelmanin avantgarde-sarjakuva, vaan hänen toimittamansa vallan mainio lehti. Raw:ssa julkaistiin esim. Tardin, Joost Swarten, Barun, Munozin ja Sampayon ym. tekemiä sarjakuvia. Kyseisten henkilöiden juutalaisuudesta ei ole hajuakaan. Eikä sen puoleen kiinnostustakaan.
-
Joka pelkää, se ei pelaa. Se ei myöskään huomaa historian ironiaa ja
Kaitselmusta syntimme mielettömyyden näyttämöllä. Hän on elämässään
ihmisyydestään huolimatta pelkkä spektaattori katsomon puolella. Kaikkea
tapahtuu ja hauskaa näyttää olevan. Popcornia kuluu ja peliaika on
tehokasta, kuulemma. Ecce homo:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Hollywoodism.html
-
no ei nyt kyllä menee jo...... ???
-
pojalalla taitaa olla ihan muut jutut mielessä kuin sarjakuvat,ainakin sen käsityksen saa viestin loppuosasta ja kun käy kotisivulla...olen uusi rekistöröityjä ja mielestäni moinen propaganda ei kuulu sarjakuvasivuille,ennemmin Wisenthahl(en tiedä kirjoitinko oikein eikä paljon väliä) sivujen keskustelupalstoille!
-
Hei, hei, hei!
En mä tota mee ostaan! Meillä taitaa olla vähän eri käsitys propagandasta. Mitä toveri sillä tarkoittaa? Minusta propaganda on harhaanjohtamista tarkoituksella.
Vähintään pidän kines siitä, että olen ihan oikeasti latvakakkonen ja kerettiläinen, enkä vaan joku nilkki.
Mitä kotosivujeni salonkia toveri meinas sillä propagandalla?
Nim 'Hätääntynyt vanhus'
-
Mihin ihmeeseen sinä pyrit tällä "tutkimuksellasi" ja sen pistämisellä tänne P. Ojala...?
-
Kovin agressiivinen on toverien asenne.
Minä luulin, että mainitsemani juutalaiset sarjakuvataitelijat olisivat herättäneet jotakin sympatiaa. Juutalaisista ollaan nimittäin tekemässä _taas_ syntipukkia vertaansa vailla vellovassa mediasodassa.
JUUTALAISVAINOON ON AINA OLLUT HYVÄT SYYT
Maanomistuksen kieltäminen juutalaisilta
Feodaali- ja kiltalaitos
Ristiretket
Syyllisyys mustaan surmaan
Inkvisitiot
Hiusten irti repimiset
Juutalaislasten huostaanotot
Pilkkarahat
Nimienvaihdot
Tullit
Vaatemääräykset
Juutalaismerkit
Komennukset veron- ja vuokrankantajiksi
Lumppukauppiaan ammattirajoitukset
Kollektiiviset karkotukset liki kaikista Euroopan maista
Venäjän pogromit
Euroopan ghetot
Syyllisyys kommunismiin länsimaissa
Syyllisyys kapitalismiin itäblokin maissa
Pommittamatta jätetyt saippuatehtaat
Juutalaisten aseenkantokielto ennen Israelin itsenäistymistä
23 valtion Pyhän Sodan rintama v. 1948
Mitäs seuraavaksi keksittäisiin?
YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista liki 1/4 sattuu Israeliin
YK:n Yleiskokouksen aiheista liki 1/3 osuu Israeliin
Tämä on meidän oma sotamme
www.helsinki.fi/~pjojala/Tieteenluovutus.html
www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
-
Minä luulin, että mainitsemani juutalaiset sarjakuvataitelijat olisivat herättäneet jotakin sympatiaa. Juutalaisista ollaan nimittäin tekemässä _taas_ syntipukkia vertaansa vailla vellovassa mediasodassa.
Eiköhän ihmiset täällä arvosta sarjakuvataiteilijoita heidän työnsä, ei niinkään uskonnon perusteella. Siksipä nämä kannanottosi/herätysyritykset menevät tässä foorumissa hukkaansa. Ensimmäisen viestisi alku oli vielä edes oikeassa asiapiirissä, mutta älä hyvä veli pistele noita muita pamflettejasi sarjakuva-osioon, kun ne eivät sinne kuulu. Väärässä paikassa ne eivät oikeanlaisia ajatuksia herätä, vaan ärsyttävät.
Keskity puhumaan oikeasta aihepiiristä ja jätä tämä pro-juutalaisuus asenteesi taka-alalle, niin alkavat vastauksetkin olemaan positiivisempia. Nyt sinusta saa ensimmäisten viestien perusteella sellaisen kuvan, että tulit paikalle vain kiihkoilemaan.
-
Ehkä siksi, että loppuosa viestistäsi kuuluisi yleistä keskustelua -osastolle. Alkuosa taasen on tuommoinen pintaraapaisu, joka ei sekään tähtää niinkään itse sarjakuvista kertomiseen kuin niiden tekijöiden uskonnollisesta ja kulttuurisesta taustasta. Ja tämän kertomisen taustalla ollut ajatus sympatiapisteiden keräämisestä Lähi-Idän tilanteeseen ei ole oikein hyvä.
Teräsmies on Jeesus, juupajuu, se ei ole ihan pieni joukko supersankareita jotka ovat nousseet kuolleista, ja osa useamman kerran.
Tässä kuvassa, jossa Hämähäkkimieheksi naamioitunut Peter Parker lentää taivaalla hävittäjän päällä on havaittavissa nuoren miehen ahdistuneisuus elämästään isoäitinsä kyttäyksen alaisena ja vasta hänen alter egonsa uskaltaa olla sinut seksuaalisuutensa kanssa. Tässä kuvassa tämä hävittäjä on nähtävissä jättimäisenä fallos-symbolina, jolla ratsastaen kohti seuraavaa sankarillista kohtausta hän koettaa todistaa miehuutensa itselleen ja täten mahdollistaa sen, että vihdoinkin 500 numeron päästä hän on kypsä touhuamaan aviollisin oikeuksin vuoteessa Mary Janen kanssa.
Näitä teorioita ja vertauskuvia voidaan kiskoa supersarjakuvista ihan rajatta, johtuen niiden vertauskuvallisesta luonteesta ja perinteisestä sankaritarinan kaavasta. Henkilökohtaisesti annan näille teorioille piutpaut.
Hyvä sarjakuva on hyvää sarjakuvaa tekijästä riippumatta. Ja hyvyys on katsojan silmässä ja lukijan mielessä.
-
Ojalan sarjakuvia käsittelevä juttu oli kyllä aika "pintaraapaisu". Hulkia puri radioaktiivinen hämähäkki?
Ja yleensäkin, mitä yrität ajaa tällä jutuilla? Sympatiaa? Tuskin juutalaiset ovat kollektiivina paljoa sen uskonnollisempia kuin muutkaan länsimaissa vallalla olevat uskonnot. Kun itse luin tuon ensimmäisen osan (sen sarjakuvia käsittelevän), niin tuosta tekstistä tunuu kaikuvan ajatus, että se, että hahmo on juutalaisen tekemä vaikuttaa jotenkin hahmon juutalaisuuteen (tai ei-juutalaisuuteen), ja että ne ovat kannanottoja tekijöiden puolelta.
Kuten kaikki täällä varmaan tietävät, Batmanin korkea ajatus oli luoda rahaa. Bob Kanen tiedetään sanoneen, että hän loi hahmon kuultuaan paljonko Siegel ja Shutner tienaa. Hän loi sen parissa illassa. Se ei tietenkään halvenna hahmon hyvyyttä mitenkään, mutta silti.
Ja Stan Lee loi suurimman osan Marvelin "core-hahmoista". Kovin montaa niistä tuskin luotiin juutalaisuutta silmällä pitäen, jos yhtään. Lee vain löysi rahareijän, jonka muut aiemmin olivat jättäneet huomiotta; supersankarin, joka on ihminen. Jonka elämä ei ole järjestyksessä.
Teräsmies on ainoa supersankari, joka kykenee salaamaan henkilöllisyytensä ilman kasvonaamiota.
Jos alkaisi tikkua vääntää, niin suurin osa hahmoista joilla on jonkinlainen kehonmuokkauskyky tekee juuri tätä. DC:n Kapteeni Marvel, Muovimies ja kaikki "morphit" kuten Metsästäjä Marsista. Sitten on se tosiasia, että paljon suosittu domino-naamio tuskin henkilöllisyyttä suojaa..
Jossain vaiheessa Thor salasi henkilöllisyytensä leikkimällä raksamiestä. Ei naamiota, ei edes silmälaseja.
Yleistykset ovat aina vaarallisia.
Harvey Kurtzmania pidetään kirpeän, sarkastisen ja avantgardistisen piirtämisen uranuurtajana. Nimi Mad (1952) kertoo kaiken. Kuvien välistä voi lukea, että Alfred E. Neuman on parodia juutalaisesta. Alfred E. Neuman on hahmo, joka tunkeutuu vilpittömän typerässä uteliaisuudessaan kaikkialle hörökorvineen.
Tales Calculated To Drive You Mad oli lehden alkuperäinen nimi. Ja miten niin "kuvien välistä..?". Ehkä sinä osaat lukea niitä kuvia paremmin kuin minä, mutta musta Neumannin kasvot vain pistetään johonkin paikkaan, mikä on muka "hauska".
Kurtzman ei edes piirtänyt lehteä. Hän oli editori ja käsikirjoittaja. Lehteä
Neuman ei edes ollut edes hahmona Kurtzmanin luoma, vaan jo Yellow Kid muistutti Alfredia huomattavasti.
Olen pahoillani, minua ärsyttää suunnattomasti kun joku alkaa latelemaan tulkintoja juttuihin joissa niitä ei ole, tulkitsee asioita väärin tai tekee asiavirheitä.
Jos haluat kerätä "sympatia-pisteitä" juutalaisille, niin siitä vaan. Niin Lee, Kirby, Shutner ja kaikki muutkin mainitsemasi juutalaiset ovat menestyneitä. Eivät välttämättä rikkaita (sarjakuvabisnes on aika pitkälle riistopistettä, ainakin mitä DC-Marvel akselilla menee). Osa heistä oli alalla rahan takia, osa koska he rakastivat sarjakuvia; Siegeliä ja Shutneria lukuunottamatta kukaan heistä ei yrittänyt korostaa hahmon "juutalaisia sisäpiirivitsejä". Hahmot itsessään eivät ole juutalaisia (en ainakaan pysty suoralta kädeltä muistamaan yhtään). Yksittäisten ihmisten perusteella ei kannata lähteä muokkaamaan kokonaiskuvaa (joka on kuitenkin väärin, aina). Kuitenkin, paljonko yhteistä on Kirbyllä ja Sharonilla (ja ennen kuin joku kysyy, niin nimenomaan ihmisinä, oman alansa menestyjinä, tunnettuina ihmisinä)?
Juutalaiset ovat siitä jännä homma, että heitä on hyvin vaikea käsitellä "poliittisesti korrektisti". He ovat ryhmänä aivan liian arka minkäänlaiseen kritiikkiin ilman että se on rasismia. Esimerkki; se Tukholmassa ollut taideteos jota Israelin lähettiläs sabotoi. Kuten kaikki tietävät, se on rasistinen koska se "yllyttää juutalaisvastaista vihaa", koska nuoren palestiinalaisen tytön valokuva, tytön, joka teki itsemurhan pommilla, kelluu veneessä veren päällä. Mutta jos valokuvan tilalla olisi Sharon, niin se ei olisi yhtään vähempää juutalaisvastainen. Tekijä oli selkeästi rasistinen, tuo israelilaissyntyinen juutalainen.
Merkki rasismista on sekin, että Israelin toimia tai Sharonia ei voi käsitellä ilman että on antisemitistinen.
...
Ai niin, Möykystähän (kaikkien rakastamasta Ben Grimmistä) tehtiin juutalainen joitain vuosia takaperin. Tiedä sitten, kuinka tämä sopii Stan Leen näkemykseen hahmosta.
EDIT: Unohdin kysyä. Perustuuko artikkelisi muihinkin lähteisiin kuin Google-hakuun "Jews in comic-industry"? Ja oletko lukenut näitä sarjakuvia, jotka mainitsit, paljonkin? Spiritin luonnehtiminen etsivä-sarjakuvaksi ei olisi se mitä minä olisin välttämättä ajanut takaa. Spiritillä oli kuitenkin "salainen tukikohta" ja dominonaamio. Sarjakuvanakin se painottui kertomaan koomisesti rikollisista, ja ihmisistä yleensä. Sitä markkinoitiin aikanaan supersankarilehtenä.
-
Mut hei ihan paras on silti Ben Katchor. Julius Knipl - real estate photographer ja A jew in New York. Erittäin absurdia.
Ja huippua, että Saccon Palestine saadaan vihdoin suomeksi, ellei ole jo peräti ilmestynyt. WSOYn ja muidenkin isojen kustantamoiden markkinointiponnistukset kun tuntuvat olevan sarjakuvan kohdalla äärimmäisen diskreettejä.
Molemmille on myönnetty valtaisa Guggenheim Fellowship-apuraha. Ja oikeaan osoitteeseen menivät.
-
P. Ojala levittää samaa propagandaa ainakin kahdella muullakin boardilla joilla olen, ja niissäkään kukaan ei tunnu tajuavan hänen tarkoitusperiään. ::)
-
Ööh tuota, Fredrik Strömberg on myös parin vuoden sisällä julkaisemassa teosta "Juutalaiset sarjakuvissa".
-
P. Ojala levittää samaa propagandaa ainakin kahdella muullakin boardilla joilla olen, ja niissäkään kukaan ei tunnu tajuavan hänen tarkoitusperiään. ::)
Varmaankin "juutalaiset maidontuottajat" MTK:n saitilla, ja "juutalaiset vuoristokiipeilijät" Veikan kiipeilysivun keskusteluissa. Lisäksi "juutalaiset kissanomistajat" lemmikkiwebissä.
Ihan hauska mies, mutta en jaksanut lukea juttua loppuun asti. Kuka yleensä jaksaa noin pitkiä?
T: Vesa (Senkin natsi! Oletko joku juutalaisvihaja? Vai arabi? Kommunisti? Vai hippi?)
-
Tänään on Harvey Kurtzmanin syntymäpäivä.
Tietoa löytyy mm. täältä:
http://www.arnoldwagner.com/cartoon-blog/2006/10/03/harvey-kurtzman/
Arnold's Cartoonology on hyvä blogi muutenkin, jos ette vielä ole löytäneet.
-
Hege:"että vihdoinkin 500 numeron päästä hän on kypsä touhuamaan aviollisin oikeuksin vuoteessa Mary Janen kanssa."
Tänään tuli Hämiksen uusin numero ja siinä MJ keskeyttää Peterin syvälliset pohdinnat sängyssä ja käskee miestään tositoimiin, puhumisen sijaan.
-
Johan nyt on perkule. Art Spiegelmanilla ei ole omaa ketjua. Ei tätä Kuakkia voi elitismistä haukkua ;)
Eli laitan tämän nyt tänne sitten s-tana.
Jyhkeä Meta-Maus on ilmestynyt (http://www.guardian.co.uk/books/2011/oct/23/art-spiegelman-maus-25th-anniversary). Definitiivinen pläjäys. Kaikki haastattelut, jotka Art isänsä kanssa kävi, kirjeenvaihtoa, luonnoksia ja mitä lie... ja kustantajien hylkäyskirjeitä. :D
My favourite part of the book, though, is the section in which Spiegelman reproduces the rejection letters he received when his agent, Jonathan Silverman, first sent Maus out to publishers. Oh dear. This is embarrassing. Behold New York's literary taste-makers acting like a bunch of cowardy custards. "Thank you for letting me see Maus," says Hilary Hinzmann, of Henry Holt. "The idea behind it is brilliant, but it never, for me, quite gets on track." Gerald Howard, at Penguin, is a little more up front, but still, he won't quite take all the blame for turning it down: "In part, my passing has to do with the natural nervousness one has in publishing something so very new and possibly (to some people) off-putting. But more crucially I don't think Maus is a completely successful work, in that it seems in some way conventional."
Timo
-
Kiinnostavaa ettei ole. Spiegelman on kai sellainen järkäle ettei siihen ole kauheasti sanottavaa. Vähän kuin kritisoisi Timo T.A. Mikkosta jos ei satu pitämään, saa lattean ihmisen leiman.
-
Lähestulkoon koko Maus oli originaaleina + luonnosten kera nähtävillä Angoulêmen Sarjakuvakeskuksessa. Kuten Spiegelman Römpötin Hesari-jutussa (30.01.12) toteaa, hän piirtää samaa sivua uudestaan ja uudestaan kunnes pelittää. Maus-sivujen alkuperäisversiot ovat ällistyttävän pieniä, melkein ellei aivan julkaisukokoisia.
-
No kylläpä oli ruma tämä aloitus,mutta annetaan anteeksi kun on jo kulunut aikaakin,olisi pitänyt siivota eetteeriin heti alussa.Nousee tällaisia mörkökummajaisia tuolta arkistojen hämäristä.Hirvitys mitä tekstiä,menee jo vihapuheen piikkiin.
Onko Kvaakki ollut NÄIN suvaitsevainen aikaisemmin,vai onko modet olleet pitkällä lomalla
Hyi >:(
Palauttakaa aloitus sinne mistä se tulikin.
-
Hei, sinua ja minuakin suvaitaan täällä...
-
Kyllä Spiegelmanninen ansaitsisi oman ketjunsa juu.
Holokaustisen kansanmurhajuhlista voi puhua muualla ja puhutaankin. Eivät ne kaikkea silti pyhitä ja lähes kaikilla kansoilla on ollut omansa, suomalaisillakin.
-
Ai Spiegelmanillakaan ei ole omaa ketjua ja tässäkin vain pari hassua lausetta? Ei kai Mausista nyt oikeasti tarvitse puhua elitisminä, itsekin sen taviksena aikoinaan kirjastosta lainanneena?
Kyseenalaisesta itsetarkoituksellisesta profilointialoituksestaan huolimatta tähän ketjuun sopivat myös syystä tai toisesta vähälle huomiolle jääneet Ben Katchor ja Rutu Modan. Katchor kävi Suomessakin ja on näemmä maininnut Tommi Musturin twittertilillään johonkin kohtaamiseen viitaten.
Ateisti Katchor kokee kulttuuri-identiteetikseen lähinnä New Yorkilaisuuden ja sellainen yllättäväkin tekninen siirtymä on tapahtunut hänen tekemisessään, että luonnosmaiset sarjakuvat syntyvät nykyään paperin ja musteen sijaan sähköisesti. Tähän on vaikuttanut vahvan ekologisen mielipiteen lisäksi sävyjen säilyminen valmiissa tuotteessa.
Israelin sarjakuvatyhjiöstä ponnistanut ja Eisner Awardin voittanut Rutu Modan on myös nouseva naispuolinen tekijä ja Exit Wounds on itselläni lukemisen alla, Ben Katchorin Hand-drying in American ja vastikään Amazonista saapuneen Cardboard Valisen sekä muutaman muun lisäksi. Molemmista tekijöistä on ollut juttua Sarjainfossa, viimeksi Katchorista. Kattavia käännöksiä lienee turha odotella?
Juutalaisaihettakin sivutaan tässä vuoden 2008 haastattelussa, missä kyseiset tekijät puhuvat myös innoittajistaan:
http://www.stevekorver.com/writing/profilesinterviews/rutu-modan-and-ben-katchor-comic-book-artists/ (http://www.stevekorver.com/writing/profilesinterviews/rutu-modan-and-ben-katchor-comic-book-artists/)
-
No nyt sain luettua Exit Woundsin loppuun. Eniten miellytti tarinan rehellisyys, missä sai mukavasti tuntumaa israelilaisesta arkitodellisuudesta. Vaikka tämä oli myös taitavasti väännetty fiktion muotoon. Visuaalinen ilme oli kiinnostava, paikoin hapuilevakin mutta silti juuri oikean tuntuinen tällaiseen tarinaan.
Ben Katchorin kohdalla ei sitten tarvitsekaan rynniä, jokainen sivun juttu on niin täyteläinen ja herättää ihmetystä siinä määrin, ettei tässä ole kiire mihinkään. Ne tuovat oivaltavuudessaan olemiseen positiivisen perusvireen myös pieninä annoksina. Tuttu tekijä sinänsä jo vuosien takaa.
-
Israelilaisen Asaf Hanukan (https://en.wikipedia.org/wiki/Asaf_Hanuka) The Realist on hieno omaelämäkerrallinen sarjakuva.
Lastenhoito ja työt vievät niin hyvin mehut, että ei jaksa tätä purkaa sen syvemmin, mutta Delislen ystävät varmasti pitävät. Hassusti Delisle tekee tämän sivuilla myös kameon. Kenties suurin ero on, että Hanuka katsoo asioita oman kulttuurinsa sisältä, tuo lukijan lähelle, päänsä ja parisuhteensa sisälle.
Visuaalisesti tämä on erittäin onnistunut, monesti ja monessa kohtaa oivaltava, ja Hanuka taiteilijana kiistatta kyvykäs.
Tästä syystä varmasti myös Delisleä inhoavat pitävät. Eli suositellaan kaikille, jotka joko pitävät tai eivät pidä Delislen töistä. Tulihan selväksi?
Saatavana digitaalisena, julkaisijana Archaia.
-
Israelilaisen Asaf Hanukan (https://en.wikipedia.org/wiki/Asaf_Hanuka) The Realist on hieno omaelämäkerrallinen sarjakuva.
Ei voi edes samassa lauseessa puhua Delislestä. Hanukan veljekset Tomer ja Asaf ovat visuaalisia neroja, ja Asafin tapa yhdistää visuaalista kekseliäisyyttä ja virtuositeettiä havaintoihin ympäröivästä maailmasta ja henkilökohtaiseen tutkiskeluun on vailla vertaista. Delisleltä olen lukenut yhden albumin, josta tuli mielikuva sietämättömän itsekeskeisestä idiootista. Hanuka taas kuvaa aika sympaattisesti omia vajavaisuuksiaan ja ongelmiaan.
Veljeksiltä tuli hiljan myös yhteisalbumi The Divine.
-
On siinä tavassa tarkastella ympäröivää maailmaa samankaltaisuutta.
Näkökulma ja persoona sitten erottavat miesten työt täysin eri päätyihin.
Hanuka käsittelee syvästi mm. isyyttä ja parisuhdetta lapsiperheessä, mistä syystä The Realist kolahti voimakkaasti.
Ilman samaistumispisteitäkin tämä on visuaalisesti mahtava, monesti rattaat päässä vain loksahtelivat oikeisiin kohtiin niissä koko sivun kuvissa, joita mm. miehen kotisivuilla esitellään (http://www.asafhanuka.com/the-realist/).
-
On siinä tavassa tarkastella ympäröivää maailmaa samankaltaisuutta.
Näkökulma ja persoona sitten erottavat miesten työt täysin eri päätyihin.
Molemmat ovat suunnilleen keski-ikäisiä miehiä ja piirtävät kuvia. Tietysti jokaisella on oma tapansa luoda yhteneväisyyksiä eri tekijöiden välillä, mutta minun näkökulmasta Delisle piirtää kehnosti ja tekee tylsiä ennakkoluulojen ja stereotypioiden ryydittämiä matkasarjakuvia, Hanuka tekee omasta elämänpiiristään kiinnostavia havaintoja visuaalisesti kekseliäästi.
Jotain hengenheimolaisuutta voi löytää esim. Marko Turuseen - joskin Hanuka on albumin nimen mukaisesti enemmän maan tasolla, vähemmän etäännytetty.
-
Hanukoita lukeneena nyt pitää vähän kompata JVtä. Minen naisen koirankaan avulla löydä Delislemäisyyttä tästä.
Joskin vika on osin myös itsessä. Torpattuani jotain Ville Rannan töitä muutama kaveri sanoi että lue Isi on vähän väsynyt, kyllä sitten aukeaa.
No ei se oli vielä huonompi ihan kanssaisän perspektiivistä myös.
Tomer ja Asaf Hanukan graafinen osaaminen on kyllä ihan omissa sfääreissään ja mainittua Divinea kelpaa suositella piti sitten arkirealismista tai hyvinkin maagisesta sellaisesta.
Mielestäni Hanukat ovat lähempänä Fabio Moon Gabriel Ba veljesparia tekijöinä enemmän ja sekin on väkisin vääntämällä tehty venytys.
Mutta eniten mielestäni siinä että sekä Hanukoiden töissä kuin Moon Ba parivaljakolla osaavat kertoa sen henkilökohtaisen ja intiimin niin että on universaalin koskettavaa eikäkuten muilla mainituilla narsistista oman egon ympärillä pyörivää masturbaatioperformanssia.
Joskus vuosia sitten Turun Kirjamessuilta tarrasi mukaan Asafin ja kirjoittajan jonka nimeä en saa millään mieleeni, Kamikaze pizzeria sarjakuva joka oli ainakin silloin vaikuttava.
Turhan huonosti tunnettuja joka tapauksessa.