Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : Veli Loponen 11.09.2009 klo 21:27:06
-
Arvostelu luettavissa täällä (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1283).
-
Vähän raskaan oloinen ja vaikeasti seurattava.
Tyhjillä väliriveillä homma petraantuisi?
-
Ihan mukava arvostelu, ja dialogimuoto on hauska. Tämä on siis tosiaan esikoisteokseni, muttei suinkaan viimeinen. Kirjoitin Taksin alun perin englanniksi, sitten kääntänyt Asemaa varten suomeksi. Alkuperäisiä repliikkejä voi nyt siis bongata sivujen alalaidan käännösteksteistä.
Veli: Minuakin jäi mietityttämään, mistä nenäleikkauksissa oikein on kyse.
Iranissa otetaan tosi paljon nenäleikkauksia, kaapupakko kai korostaa naaman muotoilun merkitystä. Se ulkonäköpaineiden kaikkoamisesta siis!
Säde: ... Teknisesti fiktiivinen Aino Sutinen pitää erottaa reaalimaailman Aino Sutisesta, vaikka ero ei olisikaan suuren suuri. Kertomus on joka tapauksessa valintojen tulos, jotain on jätetty pois ja jotain korostettu. Aika hyvin teoksesta välittyy vaikutelma, että siinä olisi kaikki sellaisena kuin se tapahtui.
Tämä todellisten tapahtumien välittäminen on vähän tarkoitukseni, kaikki perustuu kyllä aika hyvin (tavalla tai toisella) tositapahtumiin. Tulkinnan kautta, mutta ei koskaan täysin hatusta vedettynä. Ekan sivun lentävää mattoa ehkä lukuunottamatta.
Veli: ... aiemmin vaikkapa Iranista muodostunut kuva ei täysin vastaakaan sitä, mitä Sutinen kuvaa. Samalla joku sisäinen kyynikko nostaa päätään ja alkaa pohtia, että tässä on ihan pakosti nyt sokeroitu kuvaa. Eikös niitten pitäisi kaikkien olla jotain hulluja terroristeja tuolla Lähi-Idässä?
Onhan siellä niitä hulluja terroristejakin. Mutta olisi varmaan aika ikävää lukea tosi kyynistä matkakirjaa. Melkein yhtä ikävää kuin todella sokerista.
Cheers!
-
Vähän raskaan oloinen ja vaikeasti seurattava.
Tyhjillä väliriveillä homma petraantuisi?
Parannan tuota ulkoasua vissiin huomenna, kun ehdin. Halusin vain tuon ulos ennen festareita...
-
Luettu on, arvostelijoiden kanssa samoissa fiiliksissä. Hyvä esikoisteos. Lähi-idän tunnelma välittyi, lisää syvyyttä olisi vielä kaivannut ja sitä että Aino olisi enemmän kertonut mitä mieltä itse on kaikesta kokemastaan. Esimerkiksi, Aino tuntee sympatiaa kurdien asiaa kohtaan (kuten minäkin) mutta olisi ollut mielenkiintoista lukea joitain perusteluja sille.
Matkakirjoissa pidän siitä, että tarinaa kerrotaan subjektiivisesta näkökulmasta, vaikka kirjailija ei edes antaisi itsestään kovin miellyttävää kuvaa. Paul Theroux on paikoin raivostuttava henkilönä, mutta se ei vaikuta siihen etteikö hänen matkakirjojaan olisi mukava lukea. Oma toivomukseni Aino Kamille mahdollista seuraavaa matkakirjaa varten olisi se, että hän päästäisi lukijan hieman lähemmäs itseään, omia fiiliksiään, ajatuksiaan ja hyviä ja huonoja hetkiään. Matkakirjoissa kertojan rooli on lukijan ainoa kiinnepiste paikkojen ja tapahtumien lakkaamattomassa vilinässä.
-
Ai niin, sitä piti sanoa, että mielestäni omaelämäkerrallisuus ei ole koskaan loppuunkaluttu aihe sarjakuvassa - hyvin tehtynä sen sijaan ehtymättömän kiinnostava. Tietenkin tässäkin genressä syntyy maneereita ja matkimista. Mutta siltikin, niin kovin on monenlaista elämää...
Aion tehdä lisää (matka)sarjakuvia ja todennäköisesti eri metodein kun tällä kertaa, joten palaute kirjasesta on hyvin tervetullutta.
-
Teemu Kilpeläinen arvosteli teoksen.
http://www.sarjakuvanteko.fi/wiki/index.php?title=Sutinen_Aino:_Taksi_Kurdistaniin
-
Ihanaa, toivoinkin että joku tekis sarjisarvostelun 8]