Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Muut sarjakuva-aiheet => Aiheen aloitti: Lurker - 03.09.2009 klo 15:12:26
-
Informaatiotutkimusta on tehty, ja linkki löytyy Egmontin blogista: Pro gradu: Sarjakuvakirja Suomessa - Mikko Paajala. (http://blogi.egmontkustannus.fi/2009/09/03/pro-gradu-sarjakuvakirja-suomessa/) Vallan erinomaista ja mielenkiintoista tekstiä!
Tämä onkin mielenkiintoinen väite. Heikensikö laadukas käännössarjakuva suomalaisen sarjakuvan mahdollisuuksia...?
1980-luvun lopussa Suomessa nousi esille eurooppalainen aikuisille suunnattu
laatusarjakuva, joka pääsi yleiseen levitykseen kirjakauppoihin (Hänninen 1999, 8-9).
Samalla syntyi useita pieniä, mutta voimakkaasti sarjakuvaan painostavia
kustantamoita, joiden ansiosta Suomessa julkaistiin raikasta marginaalisarjakuvaa
(Pulkkinen 1991, 9). Suomeksi ilmestyi paljon ulkomaisia käännösalbumeita, jopa
hyvin nopeasti alkuperäisen julkaisun jälkeen (Herkman 1998, 23-24 ; Jokinen 2004, 5,
80, 203). Tämä laatusarjakuvan monipuolinen vyöry työnsi lupaavatkin kotimaiset
sarjakuvan tekijät marginaaleihin. (Hänninen 1999, 8-9).
Sitten kun tuo laadun vyöry Suomeen laantui, pääsivät kotimaisetkin tekijät esille.
-
Tämä onkin mielenkiintoinen väite. Heikensikö laadukas käännössarjakuva suomalaisen sarjakuvan mahdollisuuksia...?
Sitten kun tuo laadun vyöry Suomeen laantui, pääsivät kotimaisetkin tekijät esille.
Jos oikein tulkitsin tuo väite on lainattu Hänniseltä? En nyt pääse tarkistamaan lähteestä... Sanoisin että lähteissä ja kirjoittelussa yleensäkin hypetettiin mm. suomalaisen sarjakuvan laatua. Sikäli vyöry toki vaikeutti esillepääsyä, että markkina täyttyi ja vuosi yli laidan ulkomaisesta tavarasta.
Mutta kyllähän vuosi 1995 taisi olla myös kotimaisten albumien osalta sellainen hullu vuosi ettei ollut ennen nähty, eikä ihan heti jälkeenkään. Sekä kotimaisen että ulkomaisen orastavat markkinat romahtivat ja kustantajat nuolivat tovin haavojaan. Osa taisi pakata kamppeensakin siinä rytäkässä.
-
Olipas mielenkiintoista luettavaa suurimmaksi osaksi, varsinkin haastattelut.
Yhden virheen huomasin:
Sivu 13 2.4
Amerikkalaisia kuvasarjoja (1904) oikea nimi on Amerikalainen kuvakirja
http://s1.doria.fi/helmi/bk/1900/fem19980050/
Nämä nyt on lähinnä minun mielipiteitäni:
Sivu 14
Ensimmäinen Pekka Puupää kirja on ilmestynyt 1926. Se muistaakseni kyllä muistuttaa enemmän kuvakirjaa. Tekstissä ilmoitetaan ensimmäisen ilmestymisvuodeksi 1943, silloinhan ilmestyi Pekka Puupää numero 1, mielestäni tuon aikaisemmankin olisi voinut mainita.
Sivu 89 9.1
“Uusia genrejä vuoteen 1975 verrattuna on tullut kolme: fantasia-, kauhu-, ja supersankarisarjakuva”
Kauhusarjakuvia
-Dracula (1974-1976)
-Ihmissusi ja Frankenstein (1973-1976)
-Kauhu (1972-1974)
-Shokki (1971-1976)
-Vampirella (1974-1975)
-Yöjuttu (1974-1976)
-Kauhukirja (1973), Kauhun Yöjuttuja (1973), Shokki-Special (1973)
Supersankarisarjakuvia
-Batman/Lepakkomies (1966-1970)
-Ihmesarja (1967-1970)
-Jätti (1969-1970)
-Salama (1970-1971)
-Sarjakuvalehti (1971-1977, Aaveajaja)
-Teräsmiehen poika/Teräspoika (1961-1970)
-Teräsmies (1965-1970)
-Sarjakuvalehti (1949-1963, Teräsmies, Kapteeni Marvel)
Apinoiden planeetta, Teräsnyrkki ja King Kong täytynee laittaa seikkailun puolelle.
Mielestäni supersankarit löivät itsensä läpi myöhemmin, mutta kauhu oli varsin hyvin edustettu jo vuonna 1975, varsinkin jos mietitään mitä sen jälkeen on tullut.
-
Asiavirheitä on noidenkin lisäksi aika reippaasti, mutta eipä vaikuta muutenkaan pohjaavan turhan vahvasti faktoihin.
Toisaalta ehkä aihe oli valittu juuri siksi:oma mielipidehän on aina oikea..
-
Ihan kiinnostavaa luettavaa mutta ei kovin vakuuttavaa. En itsekään tiedä kaikkea sarjakuvista ja sarjakuvakustantamisesta Suomessa mutta sen verran kuitenkin, että kulmakarvat tuppasivat nousemaan useampaan otteeseen.
Moog kommentoi mm. näin:
"Jos todella haluaisi tutkia ja löytää suomenkielisen sarjakuvan tuottamisesta jotain ennen kirjoittamatonta, niin hyvä aihe olisi tutkia 1965 sattunutta sarjakuvalamaa, jolloin suurin osa suomenkielisistä sarjakuvalehdistä lakkasi samaan aikaan. Miksi näin kävi? Mihin kaatui kustannysyhtiö Tähti-Sarjat?
Pitkään ilmestyneistä ainoastaan Aku, Nakke, Korkkari ja Siivet jatkoivat laman yli ja uudenlaiset sarjikset rynnistivät äkillisesti tyhjentyneille markkinoille Batmanin ja Tarzanin johdolla. Alkoi supersankareiden aikakausi."
-
Vain Kvaakissa! Tekijän tilitys!
Olen hieman hämmästynyt, että geadu ylitti uutiskynnyksen Egmontin blogissa ja vielä hämmästyneempi siitä, että se herätti täällä keskustelua. Voin hieman kertoa lisää gradusta.
Gradun arvosana oli Non sine laude approbatur eli se menee yo-kirjoitusten arvosanojen b ja c väliin. Arviosta voin tiivistää, että tutkimuksen aihe on mielenkiintoinen ja siinä kerrotaan suomalaisesta sarjakuvasta kiintoisan historiallisen taustan ja kuvataan tämän hetken kehitystä. Työn vakavia puutteita tutkimuksena ovat prosessoimaton aineisto sekä tutkimuksen irrallisuus vastaavasta tutkimuksesta ja myös kritiikittömyys.
Eli arvioijat pitivät työn teoriaosuudesta eli siis luvuista 2 ja 3. Mikään siitä ei sinänsä ole "minun" tekstiäni vaan pohjautuu eri lähteisiin. Esimerkiksi Lurkerin viestissä lainattu pätkä on kooste Hännisen, Pulkkisen, Herkmanin ja Jokisen kirjoituksista. Lähdeluettelosta voi katsoa tarkemmin mitä ne ovat. Nimen perässä siis julkaisuvuosi ja sivunumerot.
Minun "tutkimukseni" on tilastollinen osuus ja haastattelut, jotka ovat siis arvion mukaan prosessoimatonta (eli kaippa minun olisi pitänyt tiivistää haastateltavien kertomia asioita enemmän yhteen ja muodostaa suurempaa kokonaiskuvaa). Tilastollisen osuuden munauksista taitaa olla tekstiä luvussa 10 Pohdintaa.
Eetulle sen verran, että aiheena oli sarjakuvakirja, joten lehdet jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Se on perusteltu siellä jossain ja Pohdinnassa on ainakin tämän rajauksen virheista jotain. (Ennen gradun palauttamista olisin varmaan voinut sanoa suoraan sivunumerotkin, mutta gradun unohtumisvauhti palauttamisen jälkeen on hämmästyttävä :)
Sinänsä olen tyytyväinen työhöni, koska kuitenkin kyseessä on vain gradu. Mutta kuten täälläkin on käynyt ilmi, niin jotkut asiat olisi voinut tehdä paremminkin. Toivottavasti tästä kuitenkin joku innostuu tekemään oman opinnäytteensä sarjakuvasta. Asiaa tosiaan tutkitaan vähän. Sen voin kertoa, että kannattaa tosiaan valita aihe, joka kiinnostaa. On helkkarin paljon mukavampaa tehdä hommia.
Ja viimeisenä asiana, jonka opin työstäni, voin kertoa, että sarjakuvakustantajat tuntuvat olevan avuliasta, mukavaa ja sarjakuvasta todella kiinnostunutta väkeä.
-
Pitkään ilmestyneistä ainoastaan Aku, Nakke, Korkkari ja Siivet jatkoivat laman yli ja uudenlaiset sarjikset rynnistivät äkillisesti tyhjentyneille markkinoille Batmanin ja Tarzanin johdolla. Alkoi supersankareiden aikakausi."
Entäs Tex Willer?
-
Entäs Tex Willer?
Myös Tex lakkasi ilmestymästä -65. Jatkoi Suomessa vasta -71.
-
Myös Retu (1965) ja Nakke ilmestyivät viikoittain 60-luvulla Aku Ankan kanssa. Nuo kolme lehteä taisivat "imeä" suuren määrän tilaajista; markkinointi oli ankaraa. Olivatko ne sittenkin nämä edulliset ja värikkäät viikkosarjikset, jotka täyttivät sarjakuvan markkinakolon niin tehokkaasti, ettei muille jäänyt oikein tilaa.
Mutta silti on mielenkiintoista, miksi Texit ja Nastasarjat ja muut semmoiset sinänsä suositut sarjakuvat loppuivat. Kyse saattoi olla ihan vain formaatista, liuskat ja antologia-lehdet eivät yksinkertaisesti enää jaksaneet "elää" ja kiinnostaa.
-
Myös Tex oli Tähti-sarjojen lehti.
Timo
-
Moog kommentoi mm. näin:
"Miksi näin kävi? Mihin kaatui kustannysyhtiö Tähti-Sarjat?
."
Tätä olen miettinyt itsekin. Onko mahdollista, että levityssopimus lehtipisteiden, kauppojen yms. kanssa on jotenkin aikoinaan onnistuttu ryssimään? Minulle on usein kerrottu, että ainakin vuoden 1965 Texit, Viidakot ja Villit Lännet tulivat vain tilaajille eikä niitä ollut irtokappaleina myynnissä. Tämähän ei välttämättä pidä aukottomasti paikkaansa, mutta jos välit suurimpiin levittäjiin on ollut poikki niin onhan tuossa ollut melkoinen lovi levikissä. Oikeaa tietoa aiheesta minulla ei ole, eli tämä oli puhdas arvaus.
-Pecos Bill selvisi tuosta rysäyksestä, koko tosin vaihtui ja myöhemmin tuli pelkkiä uusintoja.
-Ohukainen ja Paksukainen, alkoi ilmestymään 1963, eli ei ollut ilmestynyt kovin kauan ennen vuotta 1965.
-En ole varma voiko tämän laskea sarjan jatkumoksi: Satusarja - Uusi Lastenlukemisto (Pellefantti)
-
Eikös Ville Vallaton tehnyt myös ilmestymisessään "pitkän kaaren"? Sarjakuvalehdet muuttuivat jotenkin enemmän lapsille suunnatuiksi. Ehkä television länkkärit ja jännityssarjat söivät nekin seikkailusarjojen suosiota.
Sotaa sen sijaan ei telkkarissa näytetty: Korkeajännitys sai rinnalleen suositun Siivet-lehden (1961).
EDIT: Sain täsmennystä, josta kiitos. Siivet ilmeisesti alkoikin ilmestyä vuonna 1962 (Fennicassa numerointietojen kerrotaan alkavan 1961). Ville piti taukoa 1966-1967.
-
Televisio on voinut olla yksi syy.
www.teleste.com/dm/file.phtml?id=1073
Jo vuonna 1963 televisioverkon näkyvyysalue kattoi 90 prosenttia koko väestöstä ja televisiovastaanottimia ostettiin kiihtyvällä vauhdilla.
Lännenviihdettä vissiin ainakin tuli.
Timo
-
Villiä länttä Suomen tv:ssä 1960-1965: Ainakin Wagon Train, Virginialainen, Bonanza, Jesse James, Laredo, Lännentie. Animaatiota: Ainakin Huckleberry Hound, Ville Vallaton, Salama-Santeri, Kiviset ja Soraset, ja keskiviikkoisin 20.25 Disneyland, se missä tuli ne neljä jaksoa Davy Crockettia.
-
Animaatiota: Ainakin Huckleberry Hound, Ville Vallaton, Salama-Santeri, Kiviset ja Soraset, ja keskiviikkoisin 20.25 Disneyland, se missä tuli ne neljä jaksoa Davy Crockettia.
Hiustenhalkomista tietysti, mutta eikö tuon ajan Ville Vallaton -televisiosarja ollut se näytelty, missä pääosassa oli Jay North?
-
Tuo gradu taisi muutenkin keskittyä enemmänkin sarjakuvakirjoihin kuin -lehtiin, kuten tekijä itsekin huomautti muutamaa viestiä aikaisemmin.
60-luvulla taisivat hiljalleen hiipua myös Pekka Puupäitten ja Rymy-Eetujenkin myynti, vaikka niitä vielä ilmestyikin. Brittiläisen Lätsän kirjat sen sijaan taisivat olla hyvinkin suosittuja, ainakin niitä on divareista löytynyt näihin päiviin saakka. Kari Suomalaisen pilakokoelmia myytiin myös hurjasti.
Televisio vaikutti kyllä suoraan lehtien nimissäkin, ilmestyihän sen nimisiä lehtiäkin kuin TV-sarja ja TV-seikkailut.
-
Hiustenhalkomista tietysti, mutta eikö tuon ajan Ville Vallaton -televisiosarja ollut se näytelty, missä pääosassa oli Jay North?
Haa, hyvä huomio.
Toinen asia, mikä varmasti vaikutti 1960-luvun puoliväliin tullessa, oli tietysti pop-musiikki. Kun hiukset kasvatettiin jopa korville asti ja joka maalaiskylässä rakennettiin Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan kitaranvahvistimia, sarjakuvat alkoivat olla niin 1950-lukua, niin 1950-lukua. Eikä silloin oltu vielä nähty niin rajua kilpailua nuorison ajankäytöstä kuin tänään.
Tähti-sarjojen loppua ihmetellessä on jäänyt mainitsematta, millaista surkastumista oli nähtävissä myös perinteisesti hyvin menneissä lehdissä. Aku Ankasta tuli Destuet'n ja Schäfereiden ansiosta 1965 Kurja-Ankka. Aivan kouriintuntuvaa surkastumista tapahtui Nakessa. Se kutistui kooltaan puoleen tai alle puoleen. Ja milloin Masi loppui? Juuri 1966.
-
Tähti-sarjojen loppua ihmetellessä on jäänyt mainitsematta, millaista surkastumista oli nähtävissä myös perinteisesti hyvin menneissä lehdissä. Aku Ankasta tuli Destuet'n ja Schäfereiden ansiosta 1965 Kurja-Ankka. Aivan kouriintuntuvaa surkastumista tapahtui Nakessa. Se kutistui kooltaan puoleen tai alle puoleen. Ja milloin Masi loppui? Juuri 1966.
Lisää hyvia huomioita! Tutkimisen arvoinen asia olisi.
Timo
-
Tämä listaushan koskee vain lehtiä. Näitä tutkimalla ja miettimällä saa pään kipeäksi. Onko tuo tv:n runsas villi länsi tarjonta vaikuttanut sarjojen lakkauttamiseen? Vaikea sanoa koska niin paljon muitakin sarjoja on laitettu pakettiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sarja on loppunut materiaalin loppumisen takia? Ainut asia mikä minulla pistää tästä listauksesta silmään on se, että iso osa Tähti-sarjojen sarjakuvahahmoista/tarinoista on vajaavaisen käsitykseni mukaan esiintynyt samaan aikaan tv:ssä/elokuvana. Onko siis yritetty ajaa paljon uusia sarjoja sisään tv:n/elokuvan siivellä ja tässä on epäonnistuttu? Lisäksi ihmettelen kovasti miksi ihmeessä tein tämän. Voipi olla vajaa, voipi olla että ei ole.
1. LAKKAUTETTUJA VILLI LÄNSI AIHEISIA SARJAKUVIA 1960-1965
Buck Jones (1957-1962)
Cowboy (1960-1963)
Davy Crockett (1956-1960*)
Intiaanipäällikkö (1957-1961)
Kit Carson (1957-1962)
Preeria (1960-1962)
Sarjakuvalehti (1949-1963) *vain osittain villi länsi aiheista
Tex (1953-1965)
Texas (1958-1961)
Villi Länsi (1954-1965)
2. LAKKAUTETTUJA VILLI LÄNSI AIHEISIA SARJAKUVIA 1960-1965, JOISSA MYÖS ELOKUVA/TV KYTKÖS?
Lassie (1957-1965)
Rin-Tin-Tin (1958-1964)
Roy Rogers ja Trigger (1959-1961)
Tv:n Parhaat/Tähtisarjat (1961-1963) *vain osittain, sisälsi myös paljon muuta sarjakuvaa jota tuli myös tv:stä
3. LAKKAUTETTUJA SARJAKUVIA 1960-1965 *Korkeajännitys B:nrot 1966
Ajanvietesarja (1960-1964)
Ben Casey (muistaakseni 1965)
Filmisarja (1962-1963)
Hakki-Koira (1964-1965)
Ihannesarja (1961-1962)
Iskusarja (1962-1963)
James Bond (1965, Korkeajännitys B:numeroita, 1966)
Jetsonit (1964-1965)
Kiviset ja Soraset (1963-1965)
Linda Lark (1964)
Maailma Kuvina (1960-1962)
Me Kaksi (1961-1964)
Nalle Kippari (1960-1964 *pitäisikö luokitella lehdeksi vai albumiksi)
Nastasarjat (1963-1965)
Pikku Lulu (1956-1962)
Prinsessa (1963-1964)
Tumppi (1959-1961)
Tv-Sarja (1961-1963)
Tv-Seikkailut (1962)
Vicky (1957-1964)
Ville Vallaton (1960-1965)
Viidakko (1955-1965)
Voittosarja (1964-1965)
4. LAKKAUTETTUJA SARJAKUVIA 1966-1969
Herttasarja (1956-1968)
Kuvitettuja Klassikkoja (1957-1967)
Masa Majava (1964-1966)
Masi (1958-1966)
Matkalla Avaruuteen (1967-1969)
Mosaiikki (1961-1966)
Nevada (1966-1968)
Sotajuttuja (1964-1966)
Tv-Sarja Napoleon Solo ja U.N.C.L.E (1967-1968?)
5. 60-luvusta selvinneitä
Aku Ankka (1951-maailman tappiin)
Korkeajännitys (1953-1995 *lehti formaatti loppui, jatkui pokkarina *osittain päällekkäin)
Nakke Nakuttaja (1955-1992)
Ohukainen ja Paksukainen (1963-1982)
Pecos Bill (1953-1974)
Retu ja kumppanit (1965-1974)
Robin Hood (1957-1971 *kustantaja vaihtui 1970)
Satusarja - Uusi Lastenlukemisto (1957-1974 *kyseenalaista voidaanko laskea suoraan jatkoksi)
Siivet (1962-1984)
Tarzan (1964-1990)
Teräsmiehen Poika/Teräspoika (1961-1970 *kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)
Teräsmies (1965-1970 *kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)
6. EI LASKETTU MUKAAN LOPETTANEISIIN KUSTANTAJA & NIMI VAIHTUNUT MATKAN VARRELLA
Batman - Lepakkomies (1966-1970*kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)
7. Vuoden 1965 jälkeen tullut lännensarja, yrittikö täyttää tyhjiön?
Nevada (1966-1968)
8. 60-luvulla ilmestyneitä sotasarjoja
Korkeajännitys (1953-1995 *lehti formaatti loppui, jatkui pokkarina *osittain päällekkäin)
Siivet (1962-1984)
Sotajuttuja (1964-1966)
Suuri Sota (1969-1973)
korjauksia
-
Lyhytikäisyys näyttää olleen useimpien lehtien vaivana.
Montako numeroa tuli Linda Larkia? Dell-comicsin hoiturisarjis. Kuriositeetti. En tiennytkään että on tullut suomeksi.
Timo
-
Montako numeroa tuli Linda Larkia? Dell-comicsin hoiturisarjis. Kuriositeetti. Timo
5 numeroa, erittäin harvinaisia, mutta eipä noiden kerääjiäkään liiemmälti ole.
-
Linda Larkista on lyhyesti juttua Scoopissa. (http://scoop.diamondgalleries.com/public/default.asp?t=1&m=1&c=34&s=264&ai=88166) Eipä ilmestynyt kauan USA:ssakaan.
-
Tämä listaushan koskee vain lehtiä. Näitä tutkimalla ja miettimällä saa pään kipeäksi. Onko tuo tv:n runsas villi länsi tarjonta vaikuttanut sarjojen lakkauttamiseen? Vaikea sanoa koska niin paljon muitakin sarjoja on laitettu pakettiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sarja on loppunut materiaalin loppumisen takia? Ainut asia mikä minulla pistää tästä listauksesta silmään on se, että iso osa Tähti-sarjojen sarjakuvahahmoista/tarinoista on vajaavaisen käsitykseni mukaan esiintynyt samaan aikaan tv:ssä/elokuvana. Onko siis yritetty ajaa paljon uusia sarjoja sisään tv:n/elokuvan siivellä ja tässä on epäonnistuttu?
Hieno selvitys. Seuraavaksi, ennen enempiä johtopäätöksiä kannattaisi varmaan tutkia noiden kustantajia ja niiden pitkäikäisyyttä sekä kannattavuutta. Oliko esimerkiksi Urpo Lahtisen firmalla (Lehtimiehet?) sarjakuvayritystä Käsittääkseni Hymy-lehti meni hyvin juuri tuolloin ja muutenkin lehtikenttä eli voimakkaasti. Oli esimerkiksi A-lehdet joka kustansi mm. Retu&Kumppaneita. Silloin lehtien (eikä varsinkaan sarjakuvalehtien) kustannuskenttä ei ollut vielä keskittynyt (muutamaan taloon).
Entäs tekniikka ja jakelu sitten? Milloin esimerkiksi sarjakuvien tekemisessä siirryttiin kivipainosta halvempaan offsettiin? Miten Lehtipisteen ja Rautakirjan jakelu toimi ja kehittyi noihin aikoihin? Entä Kirjavälitys ja muu tukkutoiminta, miten se vaikutti sarjakuvien saatavuuteen?
Kirjakauppaketjujakaan ei vielä liiemmälti ollut. Ilmeisesti sarjakuvalehdillekin lehtitilaukset olivat tärkeitä. Paljon tärkeämpiä kuin nyt. Siihen aikaan vielä tavalliset ihmiset saattoivat toimia viraapelitöinään lehtiasiamiehinä ja kerätä tutuilta ja puolitutuilta tilauksia.
Aivan lonkalta arvaten voisin heittää, että 60-luku oli lehtien julkaisemisen hullua ja hurjaa aikaa muutenkin kuin sarjakuvien osalta.
-
Liekö vanhoista kustantamoista (1950-60 -luku) pahemmin tietoa jäljellä tai saatavissa. Itseä on kiinnostanut Paletti/Tähtisarjat/Kust Pecos Bill/Sarjakustannus -yhtälö. Esim. Texin aloitti Paletti (ensimmäinen vuosi 1953) ja Tähtisarjat jatkoi loppuun (1965). Pecos Billiä julkaisi Kust. oy Pecos Bill vuodesta 1953 alkaen, kunnes julkaisijaksi vaihtui ylikansallinen Williams (en tiedä missä vaiheessa, mutta Williams osti isolla kädellä meikäläisiä kustantajia 60-70-luvun vaihteessa). Herttasarjan aloitti niinikään Kust Pecos Bill kunnes jossain välissä julkaisijaksi tuli Sarjakustannus. Me kaksi -romanssilehden aloitti 1958 Texin kustantaja Tähtisarjat ja sitten sitä jatkoi Kust Pecos Bill ja loppun sen saattoi Sarjakustannus vuonna 1964.
Tehtiinkö tuolla kovasti kustantajakauppoja, vai vaihtoivatko vain firmat nimeä, vai mitä peliä? Jos olisi täydet sarjat lehtiä, voisi katsoa vaihtuivatko kustantajat monessakin lehdessä samaan aikaan.
Timo
-
Uskoisin että pääsyy sarjakuvalehtien 1960 luvun katoon on niinkin yksinkertainen kuin suurten ikäluokkien (1945 - 1950 syntyneet) aikuistuminen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat). Kunakin kyseisenä vuonna syntyvyys oli noin sadantuhannen kieppeillä. Tästä syntyvyys tasaisesti laski siten että 1960 syntyneitä oli 82 tuhatta ja 77 tuhatta 1965.
Esimerkiksi vuonna 1945 syntyneet täyttivät 18 vuonna 1963. Tuolloin suuri osa pojista meni armeijaan (joka tuolloin oli pidempi kuin nykyään) tai tyttöjen tavoin opiskelemaan tai töihin jos vain mahdollista. Ja hieman myöhemmin nuorille pareille tuli perheenlisäystä (= kokopäivähommia). Eikä pidä unohtaa että suurten ikäluokkien tullessa työmarkkinoille ei suinkaan kaikille löytynyt töitä. Niinpä 1960 ja 1970 luvuilla muutama satatuhatta henkeä muutti Ruotsiin (http://www.stat.fi/tup/suomi90/joulukuu.html); vuosina 1969 ja 1970 niin vilkkaasti että Suomen väkiluku laski. Nämä muuttaneet olivat luonnollisesti pois sarjakuvien asiakaskunnasta ja niukka työllisyystilanne kotimaassa tietysti supisti ylenmääräistä kulutusta, sarjakuvat mukaan lukien.
Toki myös harrastukset saattoivat muuttua esim. musiikkipainotteiseksi popmusiikin suosion myötä ja varmasti myös TV:llä oli osuutensa lukijoiden vapaa-ajasta kilpailtaessa.
Kun sarjakuvien aikuisempi materiaali oli kuohittu jo vuosikymmentä aiemmin oli melko luonnollista että sarjakuvat on tuolloin koettu lasten ja nuorten lukemistoiksi. Toisin kuin nykyään ei Suomessa -60 luvulla ollut olemassakaan juuri aikuistuneille (suurille) ikäluokille suunnattua sarjakuvatarjontaa, jolla olisi voinut paikata heikommin menestyvien nimikkeiden tappioita.
Oletankin että kuusikymmentäluvun "uusjako" kustantajissa oli seurausta romahtaneesta kysynnästä ja samaa epätoivoa kuvastanee lukuisat lyhytikäiset nimikkeet joilla kokeiltiin markkinoita. Tutkimusta aiheesta ei liene tehty, mutta luulenpa että juuri tästä syystä lehtiä lopetettiin - kannattamattomina. Heikkolaatuisimmat sarjat karsiutuivat kun tarjonta sopeutui kysyntään. Stetsonin tunnetulla menetelmällä arvioiden, kaikkien edellä mainittujen syiden takia myynnin pudotus 1960 luvun puolivälissä, verrattuna parhaisiin vuosiin, on voinut olla 15 %, ehkäpä jopa 30 % (nämä luvut voivat siis olla täyttä potaskaa).
Uusi nousu 1970 luvulla on sitten kait tapahtunut paitsi uusien sukupolvien myötä niin myös aikuisemmalle lukijakunnalle suunnatun materiaalin myötä. Sekä tietysti hieman parantuneen taloustilanteen ansiosta (öljykriisi pois lukien), mikä rauhoitti maastamuuttoa.
Mikähän oli sarjakuvamarkkinoiden tilanne Ruotsissa vastaavaan aikaan?
-
Uskoisin että pääsyy sarjakuvalehtien 1960 luvun katoon on niinkin yksinkertainen kuin suurten ikäluokkien (1945 - 1950 syntyneet) aikuistuminen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_ik%C3%A4luokat). Kunakin kyseisenä vuonna syntyvyys oli noin sadantuhannen kieppeillä. Tästä syntyvyys tasaisesti laski siten että 1960 syntyneitä oli 82 tuhatta ja 77 tuhatta 1965.
Suomen väkiluku laski. Nämä muuttaneet olivat luonnollisesti pois sarjakuvien asiakaskunnasta ja niukka työllisyystilanne kotimaassa tietysti supisti ylenmääräistä kulutusta, sarjakuvat mukaan lukien.
Toki myös harrastukset saattoivat muuttua esim. musiikkipainotteiseksi popmusiikin suosion myötä ja varmasti myös TV:llä oli osuutensa lukijoiden vapaa-ajasta kilpailtaessa.
Ikäluokkien seuraaminen kannattaa aina. Myös tuoreempaa sarjakuva- ja mangaharrastusta arvioidessa. Toisaalta uskallan heittää hatusta että näiden tuotteiden markkinointi kehittyi juuri tuona aikana ja jos uskoo siihen että markkinointi lisää myyntiä...
Kun sarjakuvien aikuisempi materiaali oli kuohittu jo vuosikymmentä aiemmin oli melko luonnollista että sarjakuvat on tuolloin koettu lasten ja nuorten lukemistoiksi. Toisin kuin nykyään ei Suomessa -60 luvulla ollut olemassakaan juuri aikuistuneille (suurille) ikäluokille suunnattua sarjakuvatarjontaa, jolla olisi voinut paikata heikommin menestyvien nimikkeiden tappioita.
Ja säilyneissä oli nimen omaan korkkaria ja Texiä, joita myös aikuinen saattaa joten kuten myöntää lukevansa.
Oletankin että kuusikymmentäluvun "uusjako" kustantajissa oli seurausta romahtaneesta kysynnästä ja samaa epätoivoa kuvastanee lukuisat lyhytikäiset nimikkeet joilla kokeiltiin markkinoita. Tutkimusta aiheesta ei liene tehty, mutta luulenpa että juuri tästä syystä lehtiä lopetettiin - kannattamattomina. Heikkolaatuisimmat sarjat karsiutuivat kun tarjonta sopeutui kysyntään. Stetsonin tunnetulla menetelmällä arvioiden, kaikkien edellä mainittujen syiden takia myynnin pudotus 1960 luvun puolivälissä, verrattuna parhaisiin vuosiin, on voinut olla 15 %, ehkäpä jopa 30 % (nämä luvut voivat siis olla täyttä potaskaa).
Jos hyväksytään se että sarjismarkkinoilla oli hallitsematonta rajua kasvua (eri kustantajat kokeilivat sijoittaa tähän helpon rahan toivossa) jota seurasi romahdus, niin sehän ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun näin käy.