Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Doctor Phantomizer 17.08.2009 klo 00:16:12
-
Kertokaas, mikä on teidän mielestä kyseisen otsikon mukaista luettavaa.
Eurooppalainen sarjakuva on itselleni aika hämärä, ja olisi kiva tietää, mitä pirua minun kannattaa nyt lukea, kun Blacksad on luettu, ja uudenlainen maku Euroopasta on syntynyt.
Axterixit ja Tintit nyt tietenkin on tuttuja, vaikka en varmaankaan ihan kaikkia noista ole lukenut. Joten jätetäänpä ne nyt pois, jos vain millään sopii.
-
Kertokaas, mikä on teidän mielestä kyseisen otsikon mukaista luettavaa.
Eurooppalainen sarjakuva on itselleni aika hämärä, ja olisi kiva tietää, mitä pirua minun kannattaa nyt lukea, kun Blacksad on luettu, ja uudenlainen maku Euroopasta on syntynyt. Axterixit ja Tintit nyt tietenkin on tuttuja, vaikka en varmaankaan ihan kaikkia noista ole lukenut. Joten jätetäänpä ne nyt pois, jos vain millään sopii.
Aivan pystymetsästäkö lähdet, eli "Asterix ja Tintti" luotaan kirjaimellisesti. Lyhyt johdatus ranskankieliselle alueelle:
Hugo Pratt, Benoît Sokal, Giraud/Moebius: kaikki mitä saat käsiisi. Valerianit, tosin kannattaa ensi alkuun valita alppareita kaaren keskivaiheilta niin ei saa väärää käsitystä uusimmista eikä parista aivan ensimmäisestä. Jos taide ei pelota, Enki Bilal ja Didier Comès (jälkimmäinen ei mulle ainakaan oikein aukea).
Lewis Trondheiminkin pitää varmaan mainita. Jos jossain tulee eurolla vastaan Jysäyksen numeroita, niissä oli muutamia hauskoja juttuja.
Sitten on Franquin (Piko ja Fantasio), Roger LeLoup (Yoko Tsuno), Peyo (Smurffit), Walthery (Natasha) ja muut heppulit, joita joku varmaankin haluaisi mainita, mutta In My Husqwarna Opinion, laadukasta sarjakuvaa kyllä, mutta suosittelisin enemmänkin ala-asteikäisille.
Iso-Britannia ja Irlanti? Niin, erään tuttavani mielestä viimeinen hyvä amerikkalainen seikkailu-, novelli- ja romaanisarjakuvan tekijä oli Will Eisner, sen jälkeen vain britit ja irlantilaiset ovat tehneet hyvää amerikkalaista sarjakuvaa. Hehehe, joka tapauksessa oletan nyt sentään kysyjästä, että Moore, Ellis, Ennis, Morrison ja Millar ovat tuttuja (ja ovat kaikki kotoisin tältä puolet Atlanttia, minkä järkytyksekseni tajusin).
Tutustu joka tapauksessa kaikkeen 2000AD-lehden suomennettuun kamaan, siis Judge Dredd, Nemesis ja Alan Mooren nuoruudentyö Halo Jones. Ja kun katsotaan kuka kysyy, Agentti X-9-julkaisut saattavat käydä vähintäänkin kevyeksi kesälukemistoksi. Niissä nyt tosin on puolet amerikkalaista kamaa, mutta ei anneta sen häiritä.
Saattaa olla päällekkäinen jonkun muun säikeen kanssa, mutta eiköhän nyt ole hyvä, että mietitään välillä näinkin, muuten saattaa tuntua, että Kvaak on täynnä mieslapsia, jotka vain hehkuttavat, kun lapsuutensa suosikkia on taas painettu. Minulla on varaa sanoa näin, koska muksin myös itseäni, minkä takia luulette minun ostavan Alixia...
Ja niin, onhan se Bryan Talbotkin britti.
-
Olet sinä aika velmu...
Mutta joo, olet oikeassa, olisin voinut hiukka tarkemmin ilmaista.
Aivan pystymetsästäkö lähdet, eli "Asterix ja Tintti" luotaan kirjaimellisesti. Lyhyt johdatus ranskankieliselle alueelle:
Jos jatketaan samaa vertausta, niin tällä hetkellä olen saanut muutaman puun kaadettua, ja huomaan metsän jatkuvan Ruotsiin asti, enkä ole edes kovin hyvä erottamaan puita toisistaan, jotta tietäisin, että kelpaako pelkkä kirves, vai pitääkö hakea erikoisempia välineitä.
Eli sinänsä kirjaimellisesti luotaaminen oli osin ihan hyvä ratkaisu.
Niin, ja erityisesti Ranska kiinnostaa, kun olen kuullut tuota koskien "jännempiä" juttuja kuin Asterix ja Tintti. Eli hyvä aloitus.
Hugo Pratt, Benoît Sokal, Giraud/Moebius: kaikki mitä saat käsiisi.
-------
Valerianit, Enki Bilal ja Didier Comès
-------
Lewis Trondheiminkin pitää varmaan mainita. Jos jossain tulee eurolla vastaan Jysäyksen numeroita, niissä oli muutamia hauskoja juttuja.
Nyt löytyi jo puita koskevaa kirjallisuutta, mutta vielä pitäisi tunnistaa nuo puut kuvan perusteella, ennen kuin lähden minkäänlaisella teräaseella noita huitomaan.
Eli joo, tuli sieltä aika paljon uutta, josta koskaan kuullutkaan.
Hugo Pratt nimi on tainnut osua silmien eteen, mutta en minä wikipediassa tiennyt yhtäkään teosta. Corto Maltese:sta ollut koskaan kuullutkaan.
Benoît Sokal oli ihan tuntematon.
Giraud/Moebius tietenkin tuttuja.
Enki Bilal ei ollut nimenä tuttu, ja ainoa minkä wikipedian listalta tunnistin, oli "Jumalaton näytelmä" nimi jonka olen jossain Kvaakissa nähnyt.
Didier Comès:in artikkelia katsoessani ihmettelin, että missäs pirussa mää olen, mitään tuttua ei löytynyt.
Lewis Trondheim, tai hänen uransa hedelmät eivät myöskään sanoneet mitään.
Jysäys! on tietenkin lehti jonka tunnistan, mutta jota ei jostain syystä ole koskaan osunut omaan käteen...
Valerianista en tiedä yhtikäs mitään. Sen verran tiesin, että "siinä on se punapäinen nainen" (ja tuokin piti tarkistaa, ja tarkistaa, että oliko kyseessä oikea punapää, etten taas ollut sekoittanut.). Hyvältähän tuo näyttää.
Franquin (Piko ja Fantasio), Roger LeLoup (Yoko Tsuno), Peyo (Smurffit), Walthery (Natasha) ja muut heppulit, joita joku varmaankin haluaisi mainita, mutta In My Husqwarna Opinion, laadukasta sarjakuvaa kyllä, mutta suosittelisin enemmänkin ala-asteikäisille.
Joo, tätä voitaneen pitää yhtenä kriteerinä.
Siis että kypsempää.
(Tai no siis, äh, niin kypsää sarjakuvaa ei varmasti olekaan, etteikö sitä myös jotkut nuoremmat lue. Sanotaan vaikka että pintaa syvemmältä löytyvää. )
Iso-Britannia ja Irlanti?
----
Will Eisner, Moore, Ellis, Ennis, Morrison ja Millar ovat tuttuja.
----
Judge Dredd, Nemesis ja Halo Jones.
-----
Agentti X-9-julkaisut
------
Taitaa tässä kuitenkin pieni tovi mennä, ennen kuin noita puita on kaadettu...
Kaikki tuttuja. Agentti X-9 ei muuta kuin sen verran, mitä nyt on tullut divareissa vastaan. Ei ole tullut ostettua, koska ei ole ollut mitään hajua mistä on kyse.
Paljon niitä ainakin näyttäisi olevan. Ehkä olisi pitänyt ottaa noita jo ajat sitten, ainakin tästä (http://users.tkk.fi/rauta/scifi/agenttix9.html) sivusta päätellen. Sieltä löyty joitakin juttuja, joiden en edes tiennyt olevan olemassa tai tulleen Suomessa.
Eli täytyypä ostaa heti huomenna...ei ku siis tänään!
Osan mainitsemistasi löydän näemmä kirjastosta, joissa voin sitten rauhassa ottaa lainaan noita, niin ei tarvitse sitten ottaa paineita, vaikka minun makuuni sopimattomaksi osoittautuva sarja olisi kalliiksi käyvä.
Ja tuskin tässä joutuu muutenkaan miljoonia maksamaan.
Perunamaa sivustoilla olen muuten aina ihmetellyt näitä:
Brendon
Dampyr
XIII
Mistä ihmeestä on kyse?
Asian tiimoilta: Olen sitä mieltä, että jokaisessa alueessa pitäisi olla oma tämmöinen/tämän tyyppinen ketju, jossa sitten ihmetellä, että mistä kannattaa sarjakuvaharrastuksensa laajentaminen kussakin tapauksessa aloittaa.
-
Eli joo, tuli sieltä aika paljon uutta, josta koskaan kuullutkaan.
Hugo Pratt nimi on tainnut osua silmien eteen, mutta en minä wikipediassa tiennyt yhtäkään teosta. Corto Maltese:sta ollut koskaan kuullutkaan.
Benoît Sokal oli ihan tuntematon.
Hugo Pratt on kirjallisuutta. Kirjallisuutta, jonka hienosti kruunaa piirrosjäljen sujuvuus. Kirjallisuutta, jossa on vahvoja henkilöhahmoja ja mukaansavetäviä tarinoita. Corto Maltese on aito seitsemän meren sankari.
Benoît Sokal kirjoittaa kovaksikeitettyjä ja julmiakin dekkareita, jotka sitten piirtää pehmoisenrujoiksi eläinhahmoiksi.
Perunamaa sivustoilla olen muuten aina ihmetellyt näitä:
...Mistä ihmeestä on kyse?
Noita muita en ole lukenut, mutta XIII on eräänlainen nostalginen kaiku 80-luvulta, ja hyödyntää alkuasetelmaa Robert Ludlumin romaanista Medusan verkko (nyky-yleisölle tuttu siitä Matt Damon -elokuvasarjasta): sankarilla on menneisyys, ja mysteeri aukenee mutkitellen. Jean van Hamme kirjoitti tuhat sivua kässäriä, ja William Vance piirsi jutun albumeiksi vanhan työhevosen varmuudella. Se on pakko lukea järjestyksessä alkaen ykkösestä.
-
Hugo Prattin taiteellisia ansioita en kiistä, mutta se ei ole koskaan pudonnut minulle. Olen hieman vaivautuneena lukenut lähes kaikki albumit läpi, mutta käteen jäi vain hieman halju olo. Tässäkö tämä kehuttu juttu nyt oli. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi.
Dampyr on yksi näkemys vampyyrimyytistä ja sellaisenaan ihan onnistunut. Vampyyritarinat vain tahtovat mennä samaan laariin minulla kuin lännentarinatkin. Lukemattomiin. Tiedän. Tämä sortaa monia hienoja sarjakuvantekijöitä aivan ansioitta, mutta jos kerran aihe ei kiinnosta niin minkäs teet?
Ja minusta kun puhutaan parasta euroopasta, niin eipä unohdeta sitä Suomalaista sarjakuvaa, hei! Vaikka yleensä sanalla eurooppalainen tarkoitetaan kaikkea eurooppalaista ei-suomalaista sarjakuvaa, niin kyllä Suomalaista sarjakuvaakin kannattaa lukea ja kehua!
-
Jos englannin kieli onnistuu, niin suosittelisin ehdottomasti Modesty Blaisea.
Ainakin Akateemisesta kirjakaupasta löytyy useita Titan-kustantamon Modestyjä.
O'Donnelin tarinat on huolella laadittu ja kuvittajissa löytyy tunnustettu mestari ja useampi hieman kiistelty taitaja.
Nostaisin myös Apollon Valkoisen tiikerin suositeltavien joukkoon. Uusi, kiinnostava näkökulma: sankari on kiinalainen kommunistiagentti. Jos piposi on kireä, niin jätä sitten tämä väliin. Sisältää seksuaalisia viittauksia.
Prattia en lähtis heti ihan ensimmäisenä lukemaan. Trondheim kannattaa aloittaa "Minä, Lewis Trondheim" -teoksesta.
Bilalilta lukisin Metsästysretken ja Terroristit. Muissa on omat heikot hetkensä.
Dampyriä luin yhden pokkarin. Kivaa perushuttua. Esim. oivaa junalukemista.
Harmi, että Dampyrin taru Suomessa loppui lyhyeen?
Franquinilta, vaikka onkin lastensarjakuvaa, suosittekisin Z, niinkuin Zorbul ja Zorbulin varjo. Niilo Pielinen-albumisarja (varsinkin sivusta 500) eteen päin on mielestäni kaikkien aikojen parasta sarjakuvaa. Joku muu voi toki olla eri mieltä.
Valerianin parhaat albut:
Brooklynistä Kosmokseen ja Pariisista Kassiopeiaan
-
Osan mainitsemistasi löydän näemmä kirjastosta, joissa voin sitten rauhassa ottaa lainaan noita, niin ei tarvitse sitten ottaa paineita, vaikka minun makuuni sopimattomaksi osoittautuva sarja olisi kalliiksi käyvä.
Ja tuskin tässä joutuu muutenkaan miljoonia maksamaan.
Ranskan- ja italiankielisen sarjakuvan kanssa pitääkin tottua siihen, että sen saatavuus on huonoa, joten kirjastot ovat hyödyksi. Suomeksi on yleensä otettu yksi painos, joka on myyty loppuun, ja sitä sitten liikkuu huutonetissä ja divarissa – usein hinnat ovat verrattain suuria verrattuna uuden albumin hintaan. Englanniksi saatavuus onkin sitten vielä huonompi ja alkukielisiä1 monikaan suomalainen ei osaa lukea...
1Corto Maltesen alkukieli tosiaan on italia, mikä itseltäni tuppaa aina unohtumaan.
-
Dampyriä luin yhden pokkarin. Kivaa perushuttua. Esim. oivaa junalukemista.
Harmi, että Dampyrin taru Suomessa loppui lyhyeen?
Mitä mitä mitä??? Loppuiko?
-
Bilalilta lukisin Metsästysretken ja Terroristit. Muissa on omat heikot hetkensä.
Mitäs tuolla Terroristeilla tarkoitat?
-
Jacques Tardi, ehdottomasti, löytyy varmaan jotain kirjastosta.
Kirjastosta (tai huudosta (http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=111910365)) saattaa löytyä myös "Sarjakuvan maailmat"-antologia, vuodelta 1982, joka edelleen puolustaa paikkaansa hyvänä johdatuksena laatusarjakuvaan noin yleensäkin. Ja divareista kannattaa ottaa Tapiirit talteen. Ruuduista ja Non Stopeista puhumattakaan.
-
Juu, minäkin ihmettelen tuota "Terroristeja"...? Vastausta odotellen...
-
Hugo Prattin taiteellisia ansioita en kiistä, mutta se ei ole koskaan pudonnut minulle. Olen hieman vaivautuneena lukenut lähes kaikki albumit läpi, mutta käteen jäi vain hieman halju olo. Tässäkö tämä kehuttu juttu nyt oli. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi.
Ei tarvitse.
Tämä on niitä juttuja joista kukaan ei koskaan muista varoittaa. Corto Maltese on antisankari. Hänen tarinansa ovat epäseikkailuja. Satumainen aarre on kerta kerran jälkeen hänen ulottuvillaan, mutta hän ei saa nauttia siitä kovin pitkään. (vrt. vaikka Lupin III -elokuvat.) Bahia-jutuissa Cortoa kusetetaan päin näköä ja Steiner on proto-Rasputin jonka tarkoitus on vain vinoilla Cortolle joka vielä silloin oli kovastikin kiinnostunut kulloisestakin saaliista, tähän tapaan "Olet romanttisin henkilö minkä tiedän. Voin kuvitella sinut istumassa yksinäsi puiston penkillä jonakin syksyisenä päivänä..." No, lyhyesti sanottuna ennen kuin tästä tulee Pratt-ketju ja minulle kerrotaan että en ole kommentoinut edes itse asiaa: Elämä on sarja toistuvia epäonnistumisia, joiden tyyli ja ajoitus vain vaihtelee. Jokainen onnensoturi tietää sen.
-
Mitäs tuolla Terroristeilla tarkoitat?
Koston veljeskunta heter Terroristerna på svenska.
-
Juu, minäkin ihmettelen tuota "Terroristeja"...? Vastausta odotellen...
Onkohan se ilmestynyt suomeksi jollain muulla nimellä, Mustan ristin veljeskunta tai jotain.
Mulla on tuo ruotsiksi ja sen nimi on "Terroristerna".
edit:
Ah, Gori jo vastasikin.
Tardin Sumua Tolbiacin sillalla on erinomainen ja pitkä!
Samaa sarjaa on pokkari Auringon valtatie (Baru).
-
Ei tarvitse.
Tämä on niitä juttuja joista kukaan ei koskaan muista varoittaa.
Cortossa minua ei häiritse tarinaniskentä, vaan piirrostyyli.
-
Tardin Sumua Tolbiacin sillalla on erinomainen ja pitkä!
120 Rue de la Gare on vielä parempi ja pidempi!
-
Niinpas on.
Muistin väärin. :P
-
Lähtölaukaukseksi eurooppalaiseen sarjakuvaan voisin itse suositella tämmöistä Top10-listaa. En osaa puhua sanottavammin kielillä, joten en osaa sanoa kauheasti kääntämättä jääneistä sarjakuvista, mutta kyllähän näissäkin on lukemista. Lisäksi jätän Asterixin, Tintin ja Lucky Luken pois ns. varmoina tapauksina.
Raymond Briggs: Minne tuuli kuljettaa
Charlier & Uderzo: Ilmojen haukat 1: Kujanjuoksu kuolemaan (Haikaralaivue)
Charlie Christensen: Arne Ankka
Ralf König: Tappajakondomi
Manu Larcenet: Pieniä voittoja (neljä osaa)
Mezieres & Christin: Ultralumin panttivangit & Tähtitarhojen orpo (Valerian)
Hugo Pratt: Kertomus Venetsiasta (Corto Maltese)
Joann Sfar: Rabbin katti
Benoit Sokal: Ei kuutamoa katuojaan (tarkastaja Ankardo)
Lewis Trondheim: Epäonnen kivi (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut)
Tertsin mainitseman "Valkoisen tiikerin" jättäisin suosiolla pois. Luettava, mutta ei niin hyvä että menisi Parasta Euroopasta -kategoriaan.
Hugo Prattin taiteellisia ansioita en kiistä, mutta se ei ole koskaan pudonnut minulle. Olen hieman vaivautuneena lukenut lähes kaikki albumit läpi, mutta käteen jäi vain hieman halju olo.
Hugo Prattin tuotannosta on minulle jäänyt vähän kaksijakoinen olo. "Corto Maltesen" parhaat albumit menevät kevyesti Parasta Euroopasta -kategoriaan ja hahmona romanttinen seikkailijammehan on aivan huikea, mutta sitten joukkoon mahtuu aika puuduttavaakin tarinaniskentää. Entinen historianopettajani lainasi minulle joskus ala-asteella "Corto Maltese Sveitsissä" -tarinan, ja se oli sellaista kosmista diibadaabaa että seuraavan Prattini luin sitten vasta vuosien päästä...
Ja minusta kun puhutaan parasta euroopasta, niin eipä unohdeta sitä Suomalaista sarjakuvaa, hei!
Kotimaista sarjakuvaa etsiskelevien kannattaa sitten aloittaa vaikka tuota vastikään perustettua viestiketjua silmäilemällä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11595.msg269445
-
Mezieres & Christin: Ultralumin panttivangit & Tähtitarhojen orpo (Valerian)
Nyt on ihan vielä välikommentoida: nämä kaksi, varsinkin viimeksi mainittu, ovat Valerian-albumeina kaikkein pösilöimpiä. Ei scifin pitäisi nyt niin alleviivattua nykymaailma-allegoriaa olla, että öljyšeikin pojan kanssa ajetaan Miami Vice -veneillä (paitsi että se on avaruusöljyä avaruustankkereilla avaruusrahtaavan avaruusšeikin avaruuspoika). Tässä uusimmassa, paljon parjatussa, tarinakaaressa on sentään sense-of-wonderia.
Hugo Prattin tuotannosta on minulle jäänyt vähän kaksijakoinen olo. "Corto Maltesen" parhaat albumit menevät kevyesti Parasta Euroopasta -kategoriaan ja hahmona romanttinen seikkailijammehan on aivan huikea, mutta sitten joukkoon mahtuu aika puuduttavaakin tarinaniskentää. Entinen historianopettajani lainasi minulle joskus ala-asteella "Corto Maltese Sveitsissä" -tarinan, ja se oli sellaista kosmista diibadaabaa että seuraavan Prattini luin sitten vasta vuosien päästä...
Sveitsistä olisi tosiaan voinut varoittaa, se on huttua josta ei yhtään mitään jäänyt käteen. Mu:n lukemisesta on melkoisen pitkä aika, mutta ei sekään innostanut. Vähän varauksella pitää myös suhtautua niihin projekteihin, johon kohtalaisen tylsä alastomien naisten raapustelija Milo Manara on sekaantunut.
Prattilta voisi heittää klassisen Fort Wheelingin (josta muuten ehdottoman välttämätöntä olisi saada uusi painos!), metsäintiaaneja ja kiväärejä, jotka panevat jotta KRAKK.
Brittiläinen scifi on sitten kanssa oma lukunsa. Sydney Jordanin ja Willie Pattersonin Jeff Hawke on viehättävää, vähän vanhanaikaista vakavasti otettavaksi tehtyä puolikovaa scifiä – Hawke painelee ympäri avaruutta, välillä jopa sädepistooli vyöllä, mutta usein neuvottelutehtävissä kuin mikäkin Ahtisaari. Tätä voi ihan suositellakin semmoisille, joita ei pelota avaruusmiehet ja vähän kuivahko sanomalehtisarja, sen sijaan sellaiset klassikot kuin Jet-Ace Logan, King Kong (Mytek the Mighty) ja Teräsnyrkki kuuluvat selvästi kalkkunoiden joukkoon, eikä nyt käsitellä niitä tässä oikeasti hyvien sarjakuvien ketjussa.
Italiasta tulee lännensarjaa, eli noin miljoona numeroa Tex Willeriä ja Lännentietä, länkkärialue on kuitenkin ghettoutettu erikseen, sieltä voi tonkia lisää. Giraudin Blueberryn ohella Egmontin nykyisin julkaisema Ken Parker on kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen uutuus, että olen hankkinut kaikki uuden julkaisun numerot. Lisäksi saapasmaasta tulee Ranxerox, joka pitäisi viimeinen minunkin muistaa kehittää käsiini, ja järjetön määrä roska-fumettia Karzanista alkaen.
Brittein saarilta on unohtunut mainita Tank Girl, kajahtanut naikkonen, joka ajelee ympäriinsä tankilla (ja asuu siinä), juo kaljaa ja naiskentelee mutanttikengurun kanssa. (on siis sarjakuvanhahmo, ei -piirtäjä, mikä näissä piireissä ei liene aina kontekstista pääteltävää).
Entäpä länsinaapurimme (http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Swedish_comics_titles)?
En taida kommentoida enempää. Hyvää death metallia tekevät, ei siinä mitään, ja sammakon näköisiä autoja.
-
On melkein pelottavaa huomata, että mitä kaikkea maailmasta löytyy, mistä olen jäänyt paitsi ja kuinka pirun huonosti Euroopan sarjakuvaa oikeastaan tunnenkaan.
Bilalilta lukisin Metsästysretken
-----
Dampyriä luin yhden pokkarin. Kivaa perushuttua. Esim. oivaa junalukemista.
Nämä tuli tänään vilkaistua.
Ensiksi mainittu kuuluu nyt pienen maailmani mestariteoksiin, vaikken tuota ole vielä kokonaan lukenut.
Toiseksi mainittu...joo, tota, antaa Tolppiksen lukea mitä haluaa, mutta minä en moisesta saa edes viihdettä, enkä edes sitä junalukemistoa irti. Pahoittelen.
Tämmöiset siis ajatukset olivat ensimmäisestä pokkarista.
Ranskan- ja italiankielisen sarjakuvan kanssa pitääkin tottua siihen, että sen saatavuus on huonoa
Ei kai tämä vain suosiosta johdu? Jos johtuu, niin hölmöjä nuo ihmiset!
-----
Corto Maltese on antisankari.
Hänen tarinansa ovat epäseikkailuja.
Satumainen aarre on kerta kerran jälkeen hänen ulottuvillaan, mutta hän ei saa nauttia siitä kovin pitkään.
(vrt. vaikka Lupin III -elokuvat.)
Bahia-jutuissa Cortoa kusetetaan päin näköä ja Steiner on proto-Rasputin jonka tarkoitus on vain vinoilla Cortolle
----
Tämä Corto Maltese vaikuttaa oikein mukavalta, ja mielenkiintoiselta kaverilta.
Pitääpä vilkaista, jos moinen käsien ulottuville osuu.
Charlie Christensen: Arne Ankka
Ralf König: Tappajakondomi
Moiset nimet on kyllä herättänyt huomiota.
Mutta mist' ihmeestä on kyse?
Kiitos kuitenkin listasi!
Entäpä länsinaapurimme (http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Swedish_comics_titles)?
Avattuani linkin, juoksin sohvan taakse piiloon, ja kiljuin "Mitä te haluatte minusta? Äläkee ampuko!"
Eikö heillä muka oikeasti ole mitään muuta?
-
Noh noh! Minä pidän Dampyrista mutta en mitä sitä miksikään HUIPUKSI ole sanonut. Mielelläni olisin silti lukenut lisää suomeksi. Eipäs siis hyökkäillä sieltä sivulauseissa...grrrr...
Jos jotain HALUAN suositella ja ihan oikeasti tykkään että on aikas huippua kamaa niin: Maalari ja Merirosvo. Onhan sekin hiukan "erikoinen"...
Kyllähän myös Hellblazerit etenkin sieltä 80-luvulta lähtien ovat hienoa eurooppalaista sarjakuvaa.
Arne Ankka on ihan hauska mutta en minä sitäkään ihan huipuksi sanoisi...
-
Avattuani linkin, juoksin sohvan taakse piiloon, ja kiljuin "Mitä te haluatte minusta? Äläkee ampuko!"
Eikö heillä muka oikeasti ole mitään muuta?
no onhan siellä. En tajua, miksi tuossa listassa ei ole enempää. Nuo nittiettanit on nuo kansankodin ummehtuneet klassikot, paikalliset pekkapuupäät.
Miksei tuolla ole Joakim Piristä esmes.?? Vaihtoehtosarjakuvaa löytyy reippaasti.
Ja onhan siellä jo monesti Kvaakissakin mainittu ja kehuttu Mumiens blod (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,10622.0.html).
Shitto soikoon. Ja paljon muuta.
Timo
-
Nyt on ihan vielä välikommentoida: nämä kaksi, varsinkin viimeksi mainittu, ovat Valerian-albumeina kaikkein pösilöimpiä. Ei scifin pitäisi nyt niin alleviivattua nykymaailma-allegoriaa olla...
En ole koskaan ollut mikään hillitön Valerianin tai science fictionin ystävä, joten kaipa nämä kaksi albumia vetosivat juuri helppoutensa ja tietynlaisen vasemmistolaisen yhteiskuntakriittisyytensä takia - olkoonkin että se on kieltämättä aika alleviivaavaa. Pidin silti.
Moiset nimet on kyllä herättänyt huomiota. Mutta mist' ihmeestä on kyse? Kiitos kuitenkin listasi!
Ralf Königin "Tappajakondomi" on kovaksikeitetty film noir -parodia homoetsivästä, joka joutuu keskelle merkillisten väkivaltarikosten sarjaa. Arne Ankka on puolestaan ruotsalaisen kansankodin tilaa antisankari-nimihenkilönsä suulla arvosteleva sarjakuva, joka on ainakin minusta ollut harvinaisen oivaltava ja hauska. Suomeksi on ilmestynyt kolme albumia ja ilmeisesti ruotsiksi lisää.
-
Ankardosta lukisin ensin Koiran paluun (jos pidit metsästysretken grafiikasta, niin pidät tästäkin).
Rasputinin merkki ja Usvahäät ovat myös klassikoita.
-
Niin, tuli vain mieleeni että onkos tätä teosta suositeltu "listaksi" mainioista sarjakuvista, mukana sarjakuvia ympäri maailmaa:
Graphic Novels: Stories to Change Your Life by Paul Gravett
http://www.amazon.co.uk/Graphic-Novels-Stories-Change-Your/dp/1845130685
Teos on myös suomennettu mutta en nyt muista suomenkielistä tarkkaa nimeä.
Toki täytyy myöntää että osa kirjan kamasta on jopa liian outoa ainakin meikälle mutta ehkäpä tuostakin saisi osviittaa.
-
Taotaa teoksen nimi olla: Sarjakuvaromaani.
-
Taotaa teoksen nimi olla: Sarjakuvaromaani.
Ostin kesällä tuon teoksen paikallisesta infosta 2 eurolla.
Ei oo varmaan menny täällä kovin hyvin kaupaksi.
-MTT
-
Höh! Minä kun luulin että 7 ecua jonka siitä suomennetusta versiosta maksoin oli halpa! 2 ecua. No huh huh.
-
Ostin kesällä tuon teoksen paikallisesta infosta 2 eurolla.
Ei oo varmaan menny täällä kovin hyvin kaupaksi.
-MTT
Suomessa ei siis ymmärretä hyvän päälle. Originaalihinta 31,40. (http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1003)
Timo
-
Kahdella eurolla ei saa saman verran edes tyhjää paperia...
Upea kirja. Kustantajalta kulttuuriteko. Helmiä siioille.
Eurooppalaisesta sarjakuvasta se Musta Incal voisi olla sopivan pehmeä siirtyminen supersankarisarjakuvasta Metal Hurlant -scifiin.
-
Ei kai tämä vain suosiosta johdu? Jos johtuu, niin hölmöjä nuo ihmiset!
Ehkä ilmaisin itseäni huonosti: ranskan-, italian- ja englanninkielisen sarjakuvan kanssa on kaikkineen sama ongelma: suomeksi on otettu usein vain yksi painos, usein ei sitäkään. Sama pätee mangaankin, tosin mangan suhteen juttua muuttaa se, että useimmista suomijulkaisuista on vasta muutamia vuosia, ei esim. 20 vuotta, aikaa, minkä lisäksi mm. Egmont julkaisee pelkästään paskaa kustantajien suomennusvalinnat eivät välttämättä muutenkaan aikuisemman harrastajan makua hivele (poikkeuksia toki on). Joka tapauksessa melko ymmärrettävä tilanne kaupallisesti ottaen huomioon sarjakuvia lukevan väestön koon, kun unohdamme Aku Ankan ja sanomalehtien strippisarjat.
Mutta englanninkielisen kaman ja mangan ominaisuuksiin kuuluu tietysti se, että sitä saa yleensä ihan triviaalisti tilattua, ts. alan klassikot löytyvät hyllytavarana lähes koska tahansa. Ranskankielistä kamaa taas ei saa englanniksi oikein lainkaan, Ankardoa ei ole käännetty ilmeisesti lainkaan(!), Prattia ilmeisesti jonkun verran. Aika surullista, jo ihan amerikkalaisiakin ajatellen.
-
Lähtölaukaukseksi eurooppalaiseen sarjakuvaan voisin itse suositella tämmöistä Top10-listaa.
Raymond Briggs: Minne tuuli kuljettaa
Charlier & Uderzo: Ilmojen haukat 1: Kujanjuoksu kuolemaan (Haikaralaivue)
Charlie Christensen: Arne Ankka
Ralf König: Tappajakondomi
Manu Larcenet: Pieniä voittoja (neljä osaa)
Mezieres & Christin: Ultralumin panttivangit & Tähtitarhojen orpo (Valerian)
Hugo Pratt: Kertomus Venetsiasta (Corto Maltese)
Joann Sfar: Rabbin katti
Benoit Sokal: Ei kuutamoa katuojaan (tarkastaja Ankardo)
Lewis Trondheim: Epäonnen kivi (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut)
Tertsin mainitseman "Valkoisen tiikerin" jättäisin suosiolla pois. Luettava, mutta ei niin hyvä että menisi Parasta Euroopasta -kategoriaan.
Jos vähän täydennetään tuota Matin listaa tällaisella setillä:
Diaz Canales & Guarnido: Blacksad -albumit
Franquin: Z niin kuin Zorbul
Fred: Filemon 2 – A:n haaksirikkoinen
Jarla: Fingerpori +2
Kallio & Pirinen: Ornette Birks Makkonen –tarinat
Kallio+muut: Kramppeja ja nyrjähdyksiä
Kunnas: Nyrok city
König: Vapautunut mies ja Pretty baby
Leloup: Yoko Tsuno – Paholaisen urut, Matka maan uumeniin
Lusa: Rauha ja sota, Kuolemaa pahempi kohtalo
Martin: Alix
Paloniemi, Milla: En vaan osaa
Rosinski & van Hamme: Chninkel ja suuri voima
Takalo: Kehä
Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
Sfar: Rabbin katti
Durbiano: Punainen pukee teitä
Baru: Auringon valtatie
Tolonen: Jupu, baarien nainen
Koivisto: Mämmilä
Kukko: U-255
Mezieres & Christiniltä ottaisin mukaan mieluummin vaikkapa Varjojen lähettiläs tai Päiväntasauksen sankarit -albumit Ja Sokalilta Rasputinin merkki olisi kai luontevin aloitus. Makuasioita tietysti ja näistä saakin siksi mehukkaimmat kiistat ;)
Niin ja sen Valkoisen tiikerin lukeminen kannattaa ainakin siksi, että ymmärtää mistä täällä 'riidellään' :P
-
Ranskankielistä kamaa taas ei saa englanniksi oikein lainkaan, Ankardoa ei ole käännetty ilmeisesti lainkaan(!), Prattia ilmeisesti jonkun verran. Aika surullista, jo ihan amerikkalaisiakin ajatellen.
Corto Maltese Etelämerellä -alpparini ostin jo joskus kymmenen vuotta sitten englanninkielisenä (Ballad of the Salt Sea) joten hyvä että ainakin se on englanniksi, ehkä paras Corto Maltese -albumi mitä on. En ole koskaan oikein pitänyt siitä suomalaisesta versiosta mikä on värillinen ja missä sivukokonaisuudet on paloiteltu ja ruudut skaalattu kummallisesti, se aiheuttaa hyvin sekavan fiiliksen. Vasta luettuani sen englanninkielisen mustavalkoisen version jossa ruutujako kai noudattaa alkuperäistä julkaisumuotoa opin kunniolla arvostamaan tätä hienoa seikkailua.
-
Vähän varauksella pitää myös suhtautua niihin projekteihin, johon kohtalaisen tylsä alastomien naisten raapustelija Milo Manara on sekaantunut.
Mielestäni "Intiaanikesä" on aivan loistava albumi, yksi parhaimmista mielestäni. Olen yrittänyt metsästää sitä divareista, mutta ei ole löytynyt.
-
Juu, Intiaanikesä on hieno. En itsekään sitä harmikseni omista mutta kirjastosta lukenut useaan kertaan. Turussa taisin nähdä jossain ja mielestäni Kampintorin antikvariaatissa Hgissä alppari myös oli hyllyssä.
-
Makuasioita tietysti ja näistä saakin siksi mehukkaimmat kiistat
Kaikella kunnioituksella, oi veljeni kirjastoaatteessa, mutta ei tuosta listasta nyt ihan jokaista voi sijoittaa Parasta Euroopasta -nimen alle, vaikka kaikissa varmaan puolensa onkin. Ainakin Kunnaksen, Paloniemen, Jupun, Kukon, Lusan, Martinin, Kallion "Orneten" ja Durbianon pudottaisin enempiä miettimättä pois, jos pitäisi laatia suosituslista ns. aloittelevalle "euroamatöörille".
Sokalilta Rasputinin merkki olisi kai luontevin aloitus.
Ankardosta lukisin ensin Koiran paluun (jos pidit metsästysretken grafiikasta, niin pidät tästäkin).
Hyviä valintoja. Sokalin kärki on tasaista laatua - olisi melkein helpompi sanoa mistä ei kannattaisi aloittaa - eli käytännössä mistä tahansa "Salaisuuksien tunkion" jälkeen ilmestyneistä albumeista, ehkä buustattuna vielä minusta vähän heikommilla "Valkoisella Cadillacilla" ja "Amerzonialla".
-
Tämä retki Eurooppalaiseen sarjakuvaan alkaa paisua minulla jo siihen pisteeseen, että taidanpa kirjoittaa tutumisretkestäni blogiini artikkelin, jahka olen kaikkiin mainitsemiinne nimikkeisiin tutustunut. Sieltä saa sitten halukkaat naureskella pelokasta ja hämmentynyttä retkeäni.1 :laugh:
1Jolla on jo nyt tarttunut hyvin miellyttäviä nimikkeitä mukaani.
Diaz Canales & Guarnido: Blacksad -albumit
Jarla: Fingerpori +2
Kunnas: Nyrok city
Koivisto: Mämmilä
Kukko: U-255
Nämä ovatkin jo tuttuja nimikkeitä, luonnollisestikin.2
Blacksadistähän tämä keskustelu alkoikin. Mutta mainio tuo tietenkin on!
Mutta muistuttaisin, että kotimaisille on jo oma ketjunsa.
Ja se on hyvä ollakin näin, jotta selvyys pysyy.
Ei siis sillä että kotimaisissa olisi mitään vikaa, päinvastoin, mutta meillä joillakin tapana hoitaa ikäänkuin yksi asia kerrallaan. :)
2Kuriositeettina muuten, että Nyrok city tarttui aikoinaan mukaani noiden mainioiden Hanoi rocks pilasarjakuvien ansiosta.
Kallio & Pirinen: Ornette Birks Makkonen –tarinat
Kallio+muut: Kramppeja ja nyrjähdyksiä
Paloniemi, Milla: En vaan osaa
Takalo: Kehä
Tikkanen: Kanerva ja yks juttu
Tolonen: Jupu, baarien nainen
Nämä päättelin äkkiseltäni olevan kotimaisia. Laitoin ne kuitenkin listalle.3
3Koska olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa artikkelia blogiini, jolla ajattelin vähän laajentaa (entisestään) omaa ja muiden mielikuvaa Suomalaisesta sarjakuvasta.
Franquin: Z niin kuin Zorbul
Fred: Filemon 2 – A:n haaksirikkoinen
König: Vapautunut mies ja Pretty baby
Lusa: Rauha ja sota, Kuolemaa pahempi kohtalo
Martin: Alix
Rosinski & van Hamme: Chninkel ja suuri voima
Sfar: Rabbin katti
Durbiano: Punainen pukee teitä
Baru: Auringon valtatie
Nämäkin mahtavat olla varmasti aivan mainioita, mutta olisi kiva jos vähän kertoisitte samalla muutamalla sanalla, että mistä on kyse. Ymmärrän toki, että kaikki nimikkeet ovat Eurooppalaisia sarjakuvia jo lukeneelle jo ehkä tuttujakin, mutta meille jotka eivät moisia ole lukenut, tai välttämättä koskaan kuullutkaan, ne ovat vain nimiä. Joskus myös kuvia.
Niin ja sen Valkoisen tiikerin lukeminen kannattaa ainakin siksi, että ymmärtää mistä täällä 'riidellään' :P
Tätä minä juuri mietinkin. Kyseinen teos on kuitenkin Kvaakissa tullut moneen kertaan esille, ja olisihan tuo kiva tietää, mistä oikeastaan on kyse. Ilmeisesti keskustelua tuo ainakin herättää.
-
Sitten vielä tämä fumetti-scene, jota tässä ketjussa on käsitelty aika pintapuolisesti. Suomessa tuttua on ensisijaisesti Bonellin lännensarjat (kuten tällä jo mainittiinkin),mutta on niin paljon muutakin. Dampyriä ja Brendonia (niillä on täällä omat ketjut) on viime vuosina tullut suomeksi. Dylan Dogia (Texin ohella tunnetuin) ja Juliaa joskus aiemmin muutama numero. Eli Suomessa näiden saatavuus on tarjontaan nähden kohtuullisen vaatimatonta (poislukien lännensarjat). Tilanne ei kuitenkaan ole täysin epätoivoinen, sillä viikolla 40 pitäisi tulla ulos uusi tulokas Demian.
Miksi näillä on merkitystä? Sehän on vain läpeensä kaupallista yleensä kuukausittain ilmestyvää 100 s. pokkarimuodossa julkaistua mustavalkosarjakuvaa. Siksi, että laatu (kuva ja juoni) useinkin vastaa ja jopa ylittää francobelgialueen kovakantisten seikkailusarjisten vastaavan. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni.
Fumetti on mielestäni Euroopassa ehkäpä lähin vastine USA:n kaapusankarisarjikselle (ei sinänsä sisällön, vaan toimintatavan puolesta). DC ja Marvel voisivatkin ottaa vaikka Bonellista oppia, miten kannattaa käsikirjoittaa jatkuvaa kuukausittaista sarjista ilman, että ajaudutaan säännöllisesti jonkinlaiseen umpikujaan. Tuskin näitä koskaan on edes retconnattu. Toki jos mustavalkoinen sarjis aiheuttaa päänsärkyä, niin kannattaa pysyä kaukana (onhan näitä jotain väreissäkin, mutta ne on aina erikoisjulkaisuja).
-
Ai niin, onhan maailman paras sarjakuvaromaanin Cagesisn tekijä Dave McKean brittiläinen. Samaan hengenvetoon voi tietysti mainita Gaimanin ja McKeanin Signal to Noisen.
Raymond Briggsin Minne tuuli kuljettaa kilpailee Cagesin kanssa parhaan sarjakuva-albumin tittelistä.
Suomalaisista on jäänyt mainitsematta Ojareksen ja Salmelan Absinth -Karma Surfers, joka ketjun aloittajan Vertigo-mieltymyksien osalta osuu likelle.
Myös Sami Toivosen sarjakuvat, ennen Patu ja Tatu -villitystä on tainnut jäädä huomiotta. Varpion ja Toivosen Kuningaspolku on parhautta.
Myös Marko Turusen sarjakuviin kannattaa tutustua!
-
Parasta Euroopasta -listaukseen on nyt tullut paljon lisää tavaraa. Kustantajat ovat suorastaan innostuneet kovakantisista euroalbumeista. Toivottavasti tämä "kultainen aika" jatkuu mah. pitkään.
Lukeekohan nuoriso ollenkaan näitä Sillageja ja muita albumiuutuuksia? Heillehän ne suurelta osin on oikeastaan suunnattu...