Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Katariina Katla - 10.08.2009 klo 20:00:43
-
Ajattelin röyhkeästi mainostaa nettisivujani, jotka omin pikku kätösin sain viimeinkin aikaiseksi ja samalla sivuiltani löytyviä uudehkoja sarjakuvanovelleja.
www.katariinakatla.com
Jotkut teistä vielä muistavatkin Metsänpeikot -pehmoporno albumini ja sivuiltani löytyvät sarjakuvanovellit ovat osittain samaa tyylilajia. Lähinnä sivujeni sisältö kuitenkin esittelee maalauksiani ja veistoksiani.
Kommentteja, ihailijapostia ja rakentavaa kritiikkiä voi laittaa sähköpostiini:
korpinmieli@hotmail.com
-
ja asiaa aiemmin tuntemattomille/ kiinnostuneille: Katariina Katlan Metsänpeikoista kvaakissa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8830.0.html)
-
Johanna Pohjanmiehen ja Katariina Katlan yhteisen albumin Herääminen arvostelu. (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1841)
Erityisesti Pohjanmiehen osuutta koskeva keskustelu omaan ketjuunsa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11877.0.html), kiitos.
-
Olin odottanut hieman vilkkaampaa keskustelua aiheesta lapsiporno sarjakuvissa, mutta ilmeisesti lapsen seksuaalisuus kokonaisuudessaan on niin tabu ja kauhistuttava aihe, ettei kukaan täysjärkinen kommentoi asiaa millään tavoin?
Olisi kyllä erittäin kiinnostunut kuulemaan tulkintoja siitä, missä hyvän maun raja kulkee aiheen käsittelyn suhteen. Etenkin tietenkin sellaisilta tahoilta, jotka ovat lukeneet Kesäleiri-tarinani Heräämisestä.
Lapsen seksuaalisuus ja koko asian kieltäminen tabuna ovat mielestäni hyvinkin mielenkiintoisia ja tutkimisen arvoisia aiheita. Tabun ja seksuaalisen kiihottumisen välinen mekaniikka on kuitenkin jo laajastikkin tiedetty psykologinen tosiasia.
Suurin osa seksifantasioista ammentaa käyttövoimansa juuri kiellettyjen ja arkielämässä jopa kammottavaiksi koettujen asioiden kuvittelusta. Insesti, raiskausfantasia, pedofilia ja eläimiin sekaantuminen saattavat tuntua äärimmäisen kiihottavilta turvallisesti kotona tapahtuvan masturbaation yhteydessä. Todellisessa elämässä suurin osa meistä tuomitsee kaiken tuon jyrkästi, eikä voisi itse milloinkaan tehdä mitään niin kauheaa.
Ajatus Kesäleirin piirtämiseen lähti miespuolisen ystäväni kanssa käydystä keskustelusta, jossa hän valitti, että joutuu nykyään kokemaan syyllisyyttä jopa oman tyttärensä kanssa saunomisesta ja alasti lumihangessa peuhaamisesta. Pedofilian pelko ulottuu yhteiskunnassamme jo vanhempien itsetarkkailun asteelle, sillä jokaisen on kokoajan oltava varuillaan mahdollisten pedofilien ja pedofiilisten tunteiden varalta. Vieraiden ihmisten, naapurien, urheiluleirin ohjaajan ja sukulaisten lisäksi on tarkkailtava vielä itseäänkin, ettei suin päin syöksy raiskaamaan avuttomia ja viattomia lapsia.
Prosentuaalisesti pedofiileja on Suomessa hyvin vähän, mutta tämän pienen joukon poikkeava seksuaalinen käyttäytymismalli määrittää huomattavan suuren enemmistön toimintaa ja suhtautumista lapsiin.
Pahimmillaan pedofiliahysteria näkyy isien ja äitien pelkona koskettaa tai edes halata omia tai vieraita lapsia.
Onko lapsesta tullut meille jotain pyhää ja turmeltumatonta, jonka yksikin sopimaton katse tai kosketus voi syöstä suoraan turmellukseen? Ikäänkuin lapsessa ei olisi ilman aikuisen saastuttavaa vaikutusta minkäänlaista seksuaalisuutta itsessään?
Väittäisin, että kieltäytymällä kohtaamasta ja käsittelemästä lapsen omaa seksuaalisuutta, sekä kieltäytymällä pedofilian pelossa koskettamasta ja halaamasta lapsia tehdään kammottava karhunpalvelus tuleville sukupolvillemme.
Olen ottanut vapauden käsitellä lasta seksuaalisena toimijana sarjakuvassani ja esittää kuvallisesti lapsen ja aikuisen välistä seksuaalista kanssakäymistä. Siitä riskistä huolimatta, että joku voi kokea sarjakuvani "väärällä tavalla" kiihottavana. Ajatuksesta tai fantasiasta on vielä valovuosien mittainen matka tekoihin ja toimintaan. Piirtämällä en ole riistänyt, raiskannut tai seksuaalisesti nöyryyttänyt yhtäkään lasta, enkä katso, että sarjakuvani lukeminen millään tavoin yllyttäisi ketään muutakaan toimimaan niin.
Osa tarinani takana olevaa ajatusta on siis fantasioiden vapaus ja piirretyn sarjakuvan loistava soveltuminen vapaiden ja kahlitsemattomien fantasioiden esittämiseen.
Aika näyttää tuleeko myös fantasioista ja niiden piirretystä muodoista Suomessa rangaistavia tekoja. Voisin kuvitella, että fantasioita ja ajatusleikkejä tukahduttava asennoituminen päinvastoin ruokkisi tekoihin johtavia impulsseja? Emme vielä elä Orwellin 1984 -kirjassaan maalaileman yhteiskuntamallin mukaisesti, jossa ajatusrikos johtaa kidutukseen ja kuolemantuomioon, mutta lapsiin kohdistuvien fantasioiden kohdalla asenteet ovat jo hyvin lähellä kyseistä synkkää dystopiaa.
Nähdäkseni olisi kuitenkin hyvä, että kielletyille tunteille ja ajatuksille on tarjolla vaarattomia kanavoimiskeinoja, kuten esimerkiksi porno (jonka tuottaminen on tapahtunut eettisesti hyväksyttävin keinoin), väkivaltaelokuvat ja muu vastaava. Suurin osa aikuisista ihmisistä pystyy kuitenkin ymmärtämään toden ja fiktion välisen eron vaivattomasti, sekä tajuamaan ajatukset, mielihalut ja fantasiat impulsseiksi, joiden ei todellakaan tarvitse johtaa konkreettiseen toimintaan.
-
Ta ehkäpä ihmiste osoittavat poikkeuksellista tolkullisuutta eivätkä esitä mielipiteitä sellaisista sarjakuvista joita eivät ole lukeneet.
-
No minä olen lukenut metsänpeikot eikä se kovasti vaikuttanut. Se että osaa piirtää ei tarkoita että osaisi kirjoittaa.
-
"No minä olen lukenut metsänpeikot eikä se kovasti vaikuttanut. Se että osaa piirtää ei tarkoita että osaisi kirjoittaa. "
Kiitos. Tälläinen eritelty ja perusteltu palaute auttaa kovasti kehittymään sarjakuvan tekijänä.
-
Katlan eläimiinsekaantumisjuttu oli Sikala-kokoelman paras novelli. Aivan omassa kastissaan.
Älykkäästi yhdistetty hyväksikäyttö ja lihateollisuus. Erottui helposti "lehmät on söpöjä"-juttujen joukosta.
-
Katariina, sinulla on aika optimistiset odotukset. Edes moni valtavirran sarjakuva ei herätä täällä vilkasta keskustelua. Tämä Herääminen on pienen piirin harrastamaa sarjakuvaa, joten kommenttien vähyys ei nähdäkseni ole mitenkään epätavallista.
Ja ei, en pidä lasten seksuaalisuutta tabuna, vaan asian miettiminen ei vain kiinnosta minua. Sarjakuvaasi en ole nähnyt. Se voi olla minusta teknisesti hyvä, mutta aihe ei kiinnosta minua lainkaan, joten todennäköisesti se jää minulla lukematta niin kuin sadat muutkin sarjakuvat. Luulen, että monella on sama homma.
Isot pointsit sinulle rohkeudesta, mutta yksityiskohdat lähisuvustasi olisi kannattanut jättää pois viestistäsi. Koen, että vyörytät omaa elämääsi päällemme ja odotat ehkä liian innokkaasti, että muut vastaavat siihen samalla mitalla.
-
Totta, minulla on turhankin optimistiset odotukset sarjakuvan tekemisen suhteen,
vaikka syytä optimismiin tuskin on. Lähinnä vastassa tuntuukin useimmiten olevan vain syvä hiljaisuus.
Palautteen saaminen tuntuu olevan vaikeaa, mutta oletettavasti sama ongelma on vastassa useimmilla uraansa alottelevilla piirtäjillä?
-
Minä pidin Kesäleiristä. Se on hienosti toteutettu sarjakuvanovelli, ehein tarina mitä olen tekijältä tähän mennessä nähnyt.