Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Joe_Smith 27.07.2009 klo 10:19:18
-
Olen sarjakuvien keräilystä hieman pudonnut jo kelkasta mutta välillä tulee aihetta mietittyä.
Onko kukaan huomannut vielä sellaista ilmiötä, että joku aikasemmin kalliiksi ja vaikeaksi koettu sarjakuvalehti tai -albumi olisi yhtäkkiä muuttunutkin helpoksi ja halvaksi?
Kirjojen puolella tätä on tapahtunut. Olen selittänyt ilmiötä sillä, että keski-ikäisenä ja ostovoimaisena keräilijät ostavat nuoruutensa suosikkeja poskettomaan hintaan. Kuluu muutama vuosikymmen ja tämä ikäluokka alkaa kuolla näksähtelemään. Perikunta raahaa fossiilin haisevat kirjat divariin jolloin niitä palautuu markkinoille suurempia eriä. Ne eivät kuitenkaan enää kiinnosta nuorempaa sukupolvea, joka ei ole kirjoja lukenut, joten hinnat laskevat ja saatavuus helpottuu.
Näin voisi kuvitella olevan sarjakuvienkin osalta. Toisaalta sarjakuvia ei ole julkaistu aivan niin pitkään kuin kirjoja, joten ilmiötä ei ole vielä välttämättä syntynyt. Arvaan kuitenkin, että näin tulee käymään.
-
80-luvun supersankarilehdet tuntuvat menettävän arvoaan. Kulkukatin pojassa oli mm. Batman 1-4/87 eli Yön Ritari jo varsin edullisesti. Uusintapainos vaikuttanee tuohon. En tiedä vaikuttaako mielikuvaani se, että kun itse noita ahkerimmin keräilin elettiin vielä markka-aikaa.
-
Aku Ankan 50-luvun "lukukappaleista" keskusteltiin jo aikaisemmin. Nyt pitää olla hyväkuntoisia lehtiä, kun kerran Näkkärit ovat olemassa.
60-luvun Teräsmiehet ja Teräsmiehen pojat eivät näytä arvossa ainakaan nousevan. Niitä onkin paljon liikkeellä.
Eikös Tex Willereissä tultu selvästi alaspäin? Näin muistan jonkun maininneen.
-
Luulen myös että webbikaupat, keskustelupalstat ja huutonetit vaikuttavat asiaan. Vielä 10 vuotta sitten ei harvinaisia lehtiä pystynyt oikein etsimäänkään fiksusti ja jos jonkun löysi niin piti maksaa se hinta mikä pyydettiin.
-MTT
-
Näin se menee. Jos mulla on kympin lehti, niin divari maksaa mulle siitä femman ainakin vaihdossa, rahan ehkä vähän vähemmänkin.
Vaan. Laitan sen femmalla huuto.nettiin myyntiin ja saan siitä jotai 6-12 e. Huutaja maksaa postimaksun (eli pari euroa).
Tosin tarvitaan se huutaja tai kaksi.
-
Jep, itse olen tuota hintojen alaspainumista tai pysähtymistä myös ollut huomaavinani jossakin määrin divareissa. Huuto.netin hintakehitystä en nin seuraakaan, mutta siellähän kaksi urpoa yleensä maksaa maltaita melko yleisistäkin löydöistä, joskus se toinen urpo olen minä. Esim. Conanin 80-luvun mustavalkojulkaisuista maksoin joskus 90-luvun taitteen paikkeilla divarista (Alfa Antikva) 40 markkaa kappaleelta ja nyt kun noista olettaisi jo saavan 15 euroa kipaleelta, niitä myydäänkin edelleen jollakin 7-8 euron kappalehinnalla. Aku Ankkojen arvonalenemisen ymmärtää kyllä helposti. Itse en ainakaan ole niin Die Hard-keräilijä, että jaksaisin kelmutettuja nippuja noista hyvin ilmastoidussa tilassa säilyttää, kun voin saada kirjahyllyyn kauniina pakettina näköispainoksen. Tex Willerin vanhemmat vuosikerratkin menevät myyntiin, sitä mukaa kun Kronikkana vuosikerta tulee valmiiksi. Samoin on laita esim. Ken Parkereiden ja Zoomin Navajo-albumien, kun Like ne parempina versioina ulos saa lykätyksi. Vielä kun joku Apollo innostuisi Punapartoja uudelleenjulkaisemaan pääsisi noistakin sillisalaattijulkaisuista eroon ja voisi jo luopua vanhoista Super S ja Zoom-lehdistä.
Kauko Röyhkähän ennusti kirjojen lukemisen vähenevän radikaalisti nuorison keskuudessa jo 80-luvun alussa ja oikeassa oli. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=784&a=2766 (http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=99&t=784&a=2766) Poikapuoleni 12-vuotias ei ole tainnut eläessään lukea yhtäkään kirjaa, edes niitä mitkä on koulussa luettaviksi annettu. Itse olin tuon ikäisenä jo lukenut enemmän kuin keskiverto ammattikoulusta valmistunut tulee ikänään lukemaan. Kirjoista oli luettuna jo ainakin kaikki Viisikot ja Vihreä Varis-kirjasarja, sekä lukematon määrä satuja, erityisesti Grimmiä. Noiden lisäksi tietysti tuhansia ja taas tuhansia sivuja sarjakuvaa.
Vanhoja kirjoja jos kirppareilla jaksaa läpikäydä, niin yleensä halvalla pääsee ja löytöjä tekee. Toisaalta jos noistakin arvostetuimmista kansilehdelliset versiot löytää, nousee hintakin nopeasti ja tarttuu helpommin satunnaisen ohikulkijankin käteen. Hornblower-kirjasarjakin on noussut uuteen kukoistukseensa, ja vaikka noita edelleen kirppareilta voit alle eurolla löytää, ovat divarihinnat jo niiden kohdalla nousseet parissa vuodessa noin 100 %.
-
Joskus käy myös toisinpäin esim.Mini taskareista maksetaan yllättävän paljon huutonetissä varsinkin ykkösestä ja Taikaviitta 2000 lehdet on noussu nopeasti.
-
Kellarista löytyi 26 000 sarjakuvalehteä. Ei muuta kuin huutokauppaamaan. Näin Jenkeissä.
....all in brand-new condition and obviously never read,... BND.com (http://www.bnd.com/2010/10/08/1430237/interested-in-26000-comic-books.html)
Ilmeisesti vain vähän harvinaisuuksia. Elämä on niin turhaa.
-
....all in brand-new condition and obviously never read,... BND.com (http://www.bnd.com/2010/10/08/1430237/interested-in-26000-comic-books.html)
Täytynyt olla kyllä erittäin kuiva ja valoton kellari ja lehdet pussitettuina.
-
Kellarista löytyi 26 000 sarjakuvalehteä.
Ja muumio?
Timo
-
Aku Ankka kiilaa Suomi-klassikoiden ohi (http://yle.fi/alueet/lahti/2010/10/aku_ankka_kiilaa_suomi-klassikoiden_ohi_2098795.html)
"Ne ovat kovissa hinnoissa. Vaikka Paavo Rintalan koko tuotannon saa samalla hinnalla kuin yhden Tex Willerin numeron, sanoo Laitinen."
-
Tex oli jo liuskalehtiaikoinaan todella suosittu. Vuonna -57 sen levikki oli 40 000. Aku Ankka ja kumppanit oli tietty omissa lukemissaan jo silloin, 146 000. Texin kanssa kilpaili tasaväkisesti Nakke Nakuttaja Villin lännen, Viidakon ja Robin Hoodin tullessa kohta perässä.
Lähde: Seriedebatt i 1950-talets Finland (http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/36501/KauranenRalf.pdf?sequence=2)
50-luvun keräilykohteissa arvokkaimmat ja suosituimmat ovat siis ne yleisimmät lehdet tuolta ajalta. Kivahan se on kerätä sellaista, jota voi kerätä. Monet vanhat kohteet ovat mahdottoman vaikeita löytää, sen sijaan Texejä ja Akuja liikkuu vaikka kuinka. Niihin liittyvät myös nostalgiset muistot, koska ne ovat ajankuvia. Voi ostaa palan lapsuuttaan.
-
50-luvun keräilykohteissa arvokkaimmat ja suosituimmat ovat siis ne yleisimmät lehdet tuolta ajalta.
Arvokkaimmat on suosittujen/yleisimpien lehtien vaikeasti löydettävissä olevat numerot. Paljon haluajia, vähän vapaita kappaleita = kova hinta. Aku & Tex on ollut aikoinaan erittäin suosittuja ja monet nykypäivän keräilijöistä on nimenomaan nostalgikkoja. Lisäksi kumpikin ilmestyy edelleen, eli matkan varrella on tullut lisää keräilijöitä (onhan niitä kyllä poistunutkin). Vaikea olisi kuvitella, että jostain ei suositusta 50-luvun lehdestä olisi tullut jälkeenpäin hurjan suosittu.
Akun & Texin keräilykohteiden hintarakennetta on huomattavasti muuttanut matkan varrella ilmestyneet näköispainokset.
Melkoisesti syö miestä kun tuo ruotsi ei taitu, eihän tuota kirjoitusta löydy suomeksi mistään?
-
Arvokkaimmat on suosittujen/yleisimpien lehtien vaikeasti löydettävissä olevat numerot. Paljon haluajia, vähän vapaita kappaleita = kova hinta.
Olikos se juuri antikvariaatin pitäjä Seppo Hiltunen (nyk. eläkkeellä), joka sanoi, että minkä tahansa sarjan keräilyn aloittaminen on helppoa ja alussa on paljon ostettavaa. Vaan sitten alun huuman jälkeen koittaa hetki, kun etsitään epätoivoisesti niitä puuttuvia, kaikkein harvinaisimpia numeroita. Sehän toisaalta on juuri se keräilyn suola!
Vaikkapa postimerkkeilyssä ovat kaikkein arvokkaimpia ne kohteet, joita on painettu vähiten. Se ei ihan suoraan käy sarjakuvien keräilyyn. Tarvitaan jokin tunneside tms. vaikeasti määriteltävä asia, keräilyhimo.
Melkoisesti syö miestä kun tuo ruotsi ei taitu, eihän tuota kirjoitusta löydy suomeksi mistään?
Eipä taida olla. Hyvin mielenkiintoinen tutkimus, esimerkiksi juuri nuo levikkitiedot.
-
joka sanoi, että minkä tahansa sarjan keräilyn aloittaminen on helppoa ja alussa on paljon ostettavaa.
Tämähän on osittain muuttunut ja tulee varmaan jatkossa muuttumaan lisää. Kyllähän esim. käytetyn sarjakuvan tarjonta on huimasti laskenut, eli keräilyn aloittaminenkin on hiukan hankaloitunut.
Vaikkapa postimerkkeilyssä ovat kaikkein arvokkaimpia ne kohteet, joita on painettu vähiten. Se ei ihan suoraan käy sarjakuvien keräilyyn. Tarvitaan jokin tunneside tms. vaikeasti määriteltävä asia, keräilyhimo.
Keräilysarjakuvan hinnoissa on postimerkkien/rahojen kanssa yhteistä kunnon arvostus. Suurimmasta osasta 50-luvun huippukuntoisista lehdistä joutuu maksamaan kovan hinnan, vaikka kyseessä ei olisikaan muuten niin kerätty lehti. Huonokuntoisen voi saada sitten 1/10 osan hinnalla.
Kyllähän vanhemmassa sarjakuvassa alkaa hinnassa painamaan sitten se, että yksilöt on erittäin harvinaisia. Mutta niiden keräily on melko pienen piirin harrastus. Amerikalainen kuvakirja on myyty joskus 10000 euroon, luultavasti sille löytyisi toisenkin kerran ostaja tuohon hintaan, ehkä kolmannenkin, mutta sen jälkeen voisi olla melko hiljaista (tässä ajatusleikissä siirrellään yhtä ja samaa kappaletta, tai maksimissaan toista, jos noita jostain löytyisi esim. 10kpl niin tuo hintahan tulisi alas). Eipä noita vanhoja kohteita liiaksi missään myynnissä pyöri ja tästä voi osaksi johtua niiden vähäinen keräily, korkea hintahan on tietenkin toinen rajoittava asia.
-
Melkoisesti syö miestä kun tuo ruotsi ei taitu, eihän tuota kirjoitusta löydy suomeksi mistään?
Jonkinlaisen käännöksen saa kuukkelin kääntäjän avulla (tosin ensiksi pitää tallentaa pdf tekstiksi vaikka Foxit Readerilla) mutta jos tekee noin niin paras kääntää kappale kerrallaan joka vaatii aikaa.
-
...käytetyn sarjakuvan tarjonta on huimasti laskenut, eli keräilyn aloittaminenkin on hiukan hankaloitunut.
Huimasti? Mielenkiintoista kuulla. Onko myyjien ja divareitten määrä huimasti vähentynyt vai onko tavara vain hävinnyt markkinoilta? Netin huutopaikat tietty paikkaavat puutteita, jos niitä jaksaa väijyä.
Kirjamessuilla käytetyn sarjakuvan myynti näytti hyvinkin vireältä, tosin sinnehän juuri ne keskeimmät myyjätkin olivat tulleet.
-
Ajatellaan esim. 5 vuotta taaksepäin niin myyjät, divarit ja tavara on siitä vähentynyt, eikä se huuto.netin tarjontakaan ole aina niin valtaisaa, ainakaan keräilyllisesti laadukkaissa/hintavissa kohteissa. Onko huimasti liioittelua? Ei minusta.
Jos kiertelet antikvariaateissa, niin koita luoda mielessäsi mielikuvaa mitä tarjonta on ollut niissä viisi vuotta sitten. Lisäksi kannattaa miettiä mikä tarjonnan monipuolisuus on, vai löytyykö jokaisesta liikkeestä suurinpiirtein se sama kapea tarjonta. Tästä mallista voidaan laskea pois ne muutama erikoisliike jotka oikeasti pyrkivät panostamaan valikoimiinsa käytetynkin osalta. Tosin onhan niissäkin ihan perustavaraa heikommin nykyään tarjolla. Tähänhän täytyy ottaa pidempi otanta kaikkien liikkeiden osalta, koska jos jonnekin on tullut iso erä niin kyllähän hyllyt on täynnä hetken aikaa.
Jonkinlaisen käännöksen saa kuukkelin kääntäjän avulla
Kiitos vinkistä, eipä tullut mieleen vaikka tuota on joskus tullut käytettyä.
-
vai onko tavara vain hävinnyt markkinoilta?
Puhun nyt vain yhdestä ilmeisen keräillystä aiheesta, taskukirjojen ensimmäisistä noin viidestäkymmenestä numerosta painoksesta riippumatta, joista kyselin kantapaikan pitäjältä. Ei noita hyllyssä ollut kuin ensimmäistä osaa sen vastikään otetun uusinnan vuoksi. Kysyin kuinka tavara noissa liikkuu ja vastaus oli että eipä juuri mitenkään. Hyvin harvoin mitään tulee ja jos tulee niin se katoaakin salamana. Eli heti palataan samaan tilanteeseen. Tuntuu siis siltä tuon perusteella että on voinutkin kadota. Vaikka yksi liikehän tuo vain on.
Niin ja muutoin sama tavara kyllä näkyy joka kerta liikkeessä. Muutama mitä olen itsekin vienyt jo vähintään vuosi sitten.
-
Siis olisikohan sittenkin niin, että "tavalliset" ihmiset ovat unohtaneet divarit, eivätkä osaa tuoda niihin tavaraa -- kuolinpesiä lukuun ottamatta.
Ennen wanhaan (kuten ollaan jo usein todettu) koululaiset kipittivät antikvariaatteihin ostamaan ja myymään, koska tavaraa tuli ja meni edulliseen hintaan. Siinä sivussa sitten sitä parempaakin tavaraa.
Olin itse silloin tällöin kesätöissä divarissa, ja vielä 80-luvulla sarjisten ohella lukulehdet vaihtoivat vauhdilla omistajaa (villi länsi, rikos jne.), ostajina aikuinen väki. Sitten kaikki hiljeni... ja myynti keskittyi käytettyihin vinyyleihin, miestenlehtiin, kirjoihin.
Sarjakuvista Tex Willereitä oli hyllyssä metritolkulla. Yksittäisten numeroiden keräilyarvoon ei vielä tuolloin ollut havahduttu ja ne kaikki maksoivat saman verran; sama juttu Aku Ankan taskukirjoissa. Asterixit, Tintit, Lucky Luket ja Ahmed Ahneet olivat suosikkeja, niitä myytiin ja ostettiin todella paljon. Ah, noita aikoja. Shokkeja liikkui niitäkin pitkään, samaten Jymy ja Huuli -lehtiä; niitä oli käytännössä aina tarjolla.
Saattaa olla myös niin, että keräilysarjakuviin keskittyneet asiantuntijadivarit "imevät" kaikki tärkeimmät kohteet omiin hyllyihinsä. Mikä tietty on sinänsä ihan okei, totta kai. Mutta tavallisten divareitten sarjakuvahyllyille ei taida sitten enää riittää juuri mitään.
-
Lähde: Seriedebatt i 1950-talets Finland (http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/36501/KauranenRalf.pdf?sequence=2)
Tuohan oli mielenkiintoinen. Kiitti vinkistä!
-
Pikkukylän (Taivalkoski) divarin ja suuremman paikkakunnan (Oulu) vastaavissa tuntuu olevan selkeä ero mitä kannattaa valikoimiin hankkia. Siinä missä Oulussa Aku Ankkoja ja Roope-setiä ei oteta vastaan lainkaan koska ne jäävät hyllyjä täyttämään, ei Taivalkoskella oikein muuta kannatakaan ottaa vastaan. Poikkeuksena Tex Willer, jolla tosin saattaa olla Oulussa puolestaan juuri päinvastainen tilanne. Texin kohdalla en ole kysellyt asiaa Oulussa, mutta hyllyt näyttäisivät täynnä olevan.
Pienen kylän divarin pito taitaa muutoinkin olla enemmän harrastustoimintaa. Asiakkaita on harvoin yhtä aikaa paikalla ollut. Mutta harrastustoiminnasta huolimatta niinkään nimekkäitä sarjakuvia kuin Piko ja Fantasio ei kannata valikoimaan ottaa, ei niitä kukaan osta. Suuremmilla paikoilla sentään jokunen kiinnostunut löytyy noille.
Taivalkoski kyllä vastaa esimerkillisesti sitä rakennetta, mitä sarjakuvaa Suomessa tunnutaan eniten lukevan.
-
Siis olisikohan sittenkin niin, että "tavalliset" ihmiset ovat unohtaneet divarit, eivätkä osaa tuoda niihin tavaraa -- kuolinpesiä lukuun ottamatta.
Pitänee paikkansa, syitähän on lisäksi muitakin mm. nykyisen elämän kiireellisyys, netti monessa mielessäkin.
Osittain voi johtua painetun tuotteen hintatasosta uutena. Osta uusi kirja täysihintaisena, vie se antikvariaattiin, saamasi korvaus voi tuntua melko pieneltä, toisalta jos näet suht uuden kirjan antikvariaatissa esim. 50% ovh:ta halvemmalla niin tuo hinta tuntuu kovin usein liian kovalta ja tuote jää ostamatta. Uudessa sarjakuvassa (ja kirjoissakin) on kuluttajan kannalta niin kova hinta, että harvemmin sitä ostetaan vain luettavaksi. Eli kierron volyymi on laskenut melkoisesti. Tästä on hiukan vaikea rakentaa toimivaa yhtälöä perusantikvariaatille. Ylläoleva koskee suht uusia tuotteita, ei uutuuksia, eikä koske tuotteita jotka antikvariaatit myy uutena.
Suurimmalla osalla antikvariaateista on sama ongelma kuin kaikilla pienillä kivijalkaliikkeillä, ihmisiä ei tule tarpeeksi ovesta sisään. Eikä kovin monelle liikkeelle taida löytyä jatkajaa seuraavasta sukupolvesta. Ei antikvariaatit ole pois kuolemassa, mutta vähenemiseen uskon. Suurelta osalta pienemmät liikkeet lopettaa sitä mukaan kun nykyinen pitäjä jää eläkkeelle, eikä korvaavia liikkeitä tule samaa tahtia.
-
Ennen divareissa oli se kahden suhde yhteen -systeemi. Jos vein pikkunassikkana divariin vaikka neljä sarjakuvalehteä, sain vaihdossa kaksi. Sillä ei ollut väliä, mitä ne olivat (kunhan eivät olleet Akuja tai Nakkeja).
Lehtiä oli yleensä tarjolla niin paljon, että niistä löytyi muutama lukematon, jos ei muuta niin ainakin Korkkareita, joita oli yleensä järjettömän paljon. Kyse oli siis lukemisen hakemisesta, ei varsinaisesta keräilystä.
-
eikä se huuto.netin tarjontakaan ole aina niin valtaisaa, ainakaan keräilyllisesti laadukkaissa/hintavissa kohteissa. Onko huimasti liioittelua? Ei minusta.
Tähän edellämainittuun-täysin samaa mieltä.Onko sitten oma kokoelma paisunut vai mikäkö on syynä mutta huuto.netistä ei enää oikein keräilyllisesti järkevää materiaalia löydy.Vink vink-Nyt ei mutta sitten kun joukolla pilkkomaan kokoelmia ja myymään pois niitä tupla-tripla kappaleita ;) niin saadaan sinnekin elämää.
Lainaus korjattu.
t. YP
-
Aika hiljaista näyttää Aku-keräilykin olevan huudossa.Esim Taskukirjoja joita nyt varmaan puolet suomalaisista kerää-no ainakin melkein.Kohteita reippaat 1600 kpl-huutoja vain neljässäkymmenessä, aika pieni prosenttiosuus tuosta tarjolla olevasta massasta näyttäisi tulevan joka kansalaisia kiinnostaa.Taidan käydä tänään paikallisessa kivijalkapuodissa= divarissa...
-
Noin 25-30 ensimmäistä Taskaria lienevät kysytyimpiä, mutta ei niistäkään näköjään haluta mielettömiä summia maksaa.
Onhan niitä loppujen lopuksi hirveän paljon ns. liikkeellä, niitä fööst editsionejakin.