Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => Aiheen aloitti: Juha Kouvalainen - 04.06.2003 klo 10:56:46
-
Kotimaisen strippisarjakuvan markkinointi sanomalehdille tai albumisarjan tarjoaminen kustantajille tuottaa aika harvakseltaan tuloksia. Vaikka tuote olisi ammattimainen ja muutenkin kiinnostava, sanomalehdillä ei ole motivaatiota tai mahdollisuutta vaihtaa sarjoja olemassa olevien sarjakuvasopimuksien ollessa voimassa. Vastaavasti albumikustantajapuolella ja painavat vastaavanlaiset syyt: kotimaiset markkinat ovat rajalliset ja niiden muutamien vuosittain julkaistavien albumien joukkoon harvemmin uskalletaan ottaa tuiki tuntemattoman tekijän työtä. Samoin sanomalehtisarjakuvien syndikoinnissa markkinoiden rajallisuus supistaa valikoimaa. Riski epäonnistumiseen koetaan suureksi.
Kohta noin vuoden oman sanomalehtisarjakuvan markkinointia kalunneena jonkinlaisia tuloksia alkaa kuitenkin viimein tulla parin lehden aloittaessa vähitellen sarjan julkaisun. Silti mitään helppoa säännölliseen lehtijulkaisuun pääsy ei tosiaankaan ole, vaikka tekniset seikat täyttyisivätkin. Vaikka sarjaa olen tarjonnut jopa ilmaiseksi, useimpia lehtiä ei juurikaan ole julkaisu kiinnostanut, vaikka positiivista palautetta sarjasta antavatkin (tosin taas tässäkin voi päteä kohtelias vai rehellinen vastaus -sanonta..)
Haluaisinkin nyt kysellä muiden kokemuksia sarjakuvan markkinoinnista julkaisukanaville ja ehkä herättää myös jonkinlaista keskustelua aiheesta, millä tavoin sarjakuvantekijä saisi työnsä parhaiten esille ja ehkä julkaistuksikin. Kerropa siis kokemuksesi, jos olet joskus tarjonnut sarjakuvaasi lehdille, syndikaateille, kustantamolle tai mille tahansa julkaisevalle taholle. Miten markkinoit sarjaasi ja otit yhteyttä? Millaista palautetta sait? Miksi sarjakuva jäi julkaisematta vai saitko julkaistuksi?
Ja miten suhtaudut sarjakuvantekemiseen yleensä? Lannistutko epäonnistumisesta vai yritätkö entistä ponnekkaammin kehitellä jotain parempaa ideaa ja tarjota sitä? Koetko, että sarjakuvantekemisestä voisi olla jopa ammatiksi, vai onko se sinulle lähinnä vain harrastuksenomaisa puuhastelua?
-
Joskus muinoin pari kertaa tuli lähetettyä jotain johonkin.
Palautetta en saanut , en kyllä pyytänytkään. Julkaisukelpoisten
vedosten tuottaminen ja kustantajien nuoleskelu maistuu niin paljon
ns. oikealta työltä, ettei sitä harrastuspohjalta juuri viitsi.
Ja silloin harvoin kun niistä jotain maksetaan, tuntipalkka
jää niin pieneksi ettei oikein rahankaan takia kannata vaivautua.
Varsinkin kun sarjakuvan markkinatilanne Suomessa on se mikä on.
Tunnen pari kaveria, jotka on yrittäneet myydä itseään
enämpi tosissaan (toinen on ammattikuvittaja, molemmilla alan koulutus
- minähän olen teollisuusmatemaatikko) - käytännössä suhteilla
nekin on saaneet julkaistua sen vähän mitä on.
Tiedän myös tuota kaupallisen laskelmoinin lähestymistapaa
kokeillun mutta ei silläkään ole kuulemma irronnut juuri muuta
kuin kohteliata kehuja.
Suomessa taitaa tällä hetkellä olla kolmisen sataa
sarjakuvan tekijää , joista noin puoli tusinaa on verottajan
mielestä päätoimisia (vertaa lottovoittajien määrään).
Hedelmällisin lähestymistapa lienee ns. "Don Rosa-periaate"
eli ensin peritään miljoonaomaisuus , sitten eläkepäivien
ratoksi piirrellään :P
-
Hauska anekdootti, jonka Kivi Larmola kertoi:
Vesa Ilmaranta oli lähestynyt jotakin maakuntalehteä ehdotuksellaan uudesta sarjakuvasta. Vastaus oli ytimekäs:
"Herra Ilmarinta
Lehtemme sarjakuva-asiat ovat kunnossa."
-
Joo, siis tämä on tosi tuttua. Takavuosina lähestyin sanomalehtiä sähköpostitse, jossa tarjosin räätälöityjä kuvituksia artikkeleihin.
Vastaus oli ytimekkään tiivistetty: "Ostamme kaikki sarjakuvamme Bullsilta."
Ilmeisesti kyseisen lehden päätoimittaja ei ollut vaivautunut edes lukemaan sähköpostia otsikkoa pidemmälle.
Mutta tottahan se on, päätoimittajilla ja toimituspäälliköillä on aina jumalaton kiire. Niitä saa hätyytellä sähköpostilla, kirjeitse, puhelimella ja rautakangella. Kymmenen yrittämän jälkeen saattaa saada vastauksen. Ja yleensä "soitan huomenna" on suomeksi "soitan kahden kuukauden päästä". :)
-
Minä olin mukana samaisessa sarjakuvaosuuskunnassa, jossa myös jo keskustelussa mainitut Kivi Larmola ja Vesa Ilmaranta.
Osuuskunnan ensimmäinen tavoite oli luoda neljä sanomalehtistrippiä, joita sitten myytäisiin lehtiin ympäri Suomen, ja sen jälkeen jos tämä onnistuisi, voisi miettiä muitakin haasteita. Ensimmäinen osio onnistui hyvin, usean käsikirjoittajan ja piirtäjän voimin syntyi kolme tai neljä keskenään erilaista strippisarjaa, joista kustakin tehtiin näytesatsit lehdille markkinoitavaksi. Lisäksi käsikirjoituksia oli piirtämistä odottamassa vinot pinot.
Se mikä takkusi, olikin sitten markkinointi. Vaikka meillä oli tuo oma pieni syndikaatti, jolla oli tarjota useampaa erilaista tuotetta, lehtien kynnys sarjakuvan vaihtoon (tai sarjismäärän lisäämiseen) oli odotettua korkeampi. Lisäksi olisi vaatinut ahkeraa henkilökohtaista edustamista, reissaamista ympäri Suomea lehdestä toiseen, että olisi ollut mitään sämejä saada sarjoja useisiin lehtiin.
Tietääkseni sekä Bullsin että Valiosarjojen edustajat todellakin kiertävät ympäri Suomen toimituksesta toiseen - tai ovat näin ainakin jossain vaiheessa tehneet. Henkilökohtainen kontakti on sata kertaa tehokkaampi kuin sähköposti tai puhelu.
Helppoa ei sanomalehtisarjan markkinointi tosiaankaan ole. Osuuskuntamme käytännössä sihahti siinä epäonnistumiseen. Silti olen sitä mieltä että idea oli oikea, tekijöiden ikioma syndikaatti.
Toinen vaihtoehto on tietysti oman sarjan tyrkyttäminen olemassaolevalle syndikaatille. Itse muinoin Valiosarjoilla olleena voin todeta, että siitä on kiistämättä suuri apu juuri tuossa markkinoinnissa.
Mitä tienaamispuoleen tulee, niin itse teen ammattimaisesti animaatiota, sarjakuvaa ja kuvituksia. Hommia on riittänyt. Suurin osa leivästä tulee animaatiosta (mm. mainoksista). Sarjakuvasta olen vain poikkeustapauksissa saanut varteenotettavia tuloja. Ylitse muiden ovat olleet mainossarjakuvat ja Ilta-Sanomien kuukauden kotimainen.
Jos sanomalehtisarjakuvalla aikoo hankkia pitkäkestoisemmin elannon, on joko saatava sama sarja lukuisiin lehtiin, tai sitten kyettävä piirtämään useita eri sarjoja yhtä aikaa eri lehdille (kuten Jope). Helppoa ei kumpikaan ole, mutta toivotan vilpittömästi onnea kaikille yrittäjille!
-
Vaikka meillä oli tuo oma pieni syndikaatti, jolla oli tarjota useampaa erilaista tuotetta, lehtien kynnys sarjakuvan vaihtoon (tai sarjismäärän lisäämiseen) oli odotettua korkeampi.
Kyllä. Mm. tätä ongelmaa olen käsitellyt opinnäytetyössäni (http://www.loikanvuoksi.com/opinnaytetyo/opinnaytetyo.pdf): Sanomalehtisarjakuvan kultavuodet olivat joskus tuolloin 1900-luvun alkupuolella, jolloin parhaat strippisarjakuvat olivat sanomalehtien kilpailuvaltti (viittaan ainakin Yhdysvaltoihin). Tuolloin lehtien päällekkäispeitto oli suuri ja kilpailu kovaa - jopa suosittu strippisarja saattoi vetää lehdelle lukijoita kilpailijoilta.
Samaten myöhemmin muiden uudempien medioiden (televisio, radio, tietokoneet, videopelit, internet) syödessä lukijoiden aikaa ja kiinnostusta sanomalehtien lukemiselta ja sarjakuvilta sekä televisiokanavien määrän lisääntyminen (monissa sanomalehdissä sarjakuvat ja televisio-ohjelmat ovat samalla sivulla - ohjelmatietojen lisääntyessä 90-luvun alussa, tilaa jouduttiin hakemaan useimmiten vähentämällä sarjakuvien määrää).
Mutta silti on minusta omituista, miten vähän esimerkiksi kotimaiset sanomalehdet arvostavat suomalaista sanomalehtisarjakuvaa - kitistään, että se maksaa enemmän (totta hitossa se maksaa enemmän, kuin tuhansiin lehtiin leviävät kansainväliset syndikaattisarjakuvat - alkaisitko itse tehdä sarjaa parin euron päiväpalkalla yhteen ainoaan lehteen?). Kuitenkin kotimaistenkin sarjakuvien hinta on naurettavan alhainen ja vaikka sanomalehti täyttäisi pari sivua suomalaisilla sarjakuvilla, sillä tuskin kovin monen toimittajan palkkakustannuksien suuruista menoerää saataisiin aikaan.
Toisaalta tuo hintakaan ei tunnu olevan se oikea kynnyskysymys, sillä vaikka tuotetta tarjoaisi ilmaiseksi, niin useimpia ei silti tunnu kiinnostavan. Ehkä ongelma on jossain syvemmällä: sarjakuvilla ei tunnu olevan merkitystä lehtien päättäjillä, sarjakuvaa ei nähdä enää tärkeänä lehden tuotteena, kuten ehkä ennen aikaan - ehkä päätoimittajat ja toimituspäälliköt ajattelevat, että kuka niitä sarjakuvia lehtiemme sivuilta enää edes lukee - kaikkihan lapset kuitenkin pelaavat mieluummin videopelejä ja katsovat piirrettyjä. Lapset?? Hui hai.
Ja sitten päivitellään laskevaa levikkiä...
Väittäkää vain haihattelijaksi, mutta minä olen sitä mieltä, että moni kotimainen sanomalehti petraisi asemiaan ja sitoisi julkaisulleen varmasti uusia lukijoita pidemmällä aikavälillä lisäämällä sarjakuvien määrää ja vaihtamalla parempia sarjakuvia sivuilleen.
Sarjakuvat mielletään monesti menetetyksi mainostilaksi, mutta mitä tarjottavaa lehdellä on, jos se olisikin täynnä mainoksia? Outoa, että yksi suosituimmista sanomalehden osa-alueista on näin kurjassa jamassa ja kärsinyt voimakkaan arvostusinflaation lehtimedioiden päättäjien keskuudessa. Ehkä heidän pitäisi kuulla välillä lehden lukijoita ja kysyä seuraavassa lukijatutkimuksessa, haluaisivatko lukijat lisättävän tai vaihdettavan sarjakuvia?
Eikä tilanne ole kaiketi sen parempi missään lehdessä maailmanlaajuisesti tarkasteltunakaan.
Lisäksi olisi vaatinut ahkeraa henkilökohtaista edustamista, reissaamista ympäri Suomea lehdestä toiseen, että olisi ollut mitään sämejä saada sarjoja useisiin lehtiin.
Tietääkseni sekä Bullsin että Valiosarjojen edustajat todellakin kiertävät ympäri Suomen toimituksesta toiseen - tai ovat näin ainakin jossain vaiheessa tehneet. Henkilökohtainen kontakti on sata kertaa tehokkaampi kuin sähköposti tai puhelu.
Kyllä myös tätä. Ongelmaksi muodostuukin, että jos saman henkilön täytyisi vielä piirtää ja käsikirjoittaa sitä kaupattavaa strippiä, niin mistäpä aika toimitusten kiertelyyn? Mutta näin se tosiaan on, paikan päällä käynti auttaa.
Miten kauan muuten tätä syndikaattinne tuotteiden markkinointia harrastitte? Täytyy myös muistaa se, ettei tuloksia saa tällä alalla milloinkaan hetkessä jo senkin vuoksi, että ainoa mahdollisuus päästä lehteen, on tarjota jotain olemassa olevaa sarjakuvaa parempaa vaihtoehtoa ja syrjäyttää se lehden sivuilla. Ja koska olemassa olevat sarjakuvat ovat yleensä vähintään vuoden mittaisilla sopimuksilla lehtien sivuille sidotut, tahtoo ensimmäiseenkin onnistumiseen kulua vähintään se vuosi. Joskus useampikin.
Toinen vaihtoehto on tietysti oman sarjan tyrkyttäminen olemassaolevalle syndikaatille.
Totta, mutta nämä Suomen sarjakuvamarkkinat ovat sen verran suppeat, ettei syndikaateillakaan tunnu riittävän uskoa ottaa juuri lainkaan uusia kotimaisia sarjoja levitykseen. Sama pelko heilläkin tuntuu olevan, ettei sanomalehtiä kiinnosta vaihtaa sarjoja ja markkinat eivät ole riittävät kotimaassa.
Tietysti ainahan sarjaa voi yrittää tarjota jenkkiläisille syndikaateille (Esim. King Features, United Media tai United Features), mutta läpipääsy siellä voi olla jo melkoisen seulan takana. Toisaalta tarjotahan aina voi, kunhan tekee kuukauden paketin sarjaa englanninkielisenä (n. 26 strippiä + 4 sunnuntaisarjaa).
Jos sanomalehtisarjakuvalla aikoo hankkia pitkäkestoisemmin elannon, on joko saatava sama sarja lukuisiin lehtiin, tai sitten kyettävä piirtämään useita eri sarjoja yhtä aikaa eri lehdille (kuten Jope). Helppoa ei kumpikaan ole, mutta toivotan vilpittömästi onnea kaikille yrittäjille!
Tai tosiaan saada leipä hankituksi suhthelposti jostain muualta ja käyttää sitten jäljelle jäävä aika sarjakuvantekoon. :)
-
ehkä päätoimittajat ja toimituspäälliköt ajattelevat, että kuka niitä sarjakuvia lehtiemme sivuilta enää edes lukee...
Kyllä niitä luetaan, ja se ehkä onkin yksi syy päätoimittajien varovaisuuteen. Ainakin pienistä paikallislehdistä olen saanut kuulla, että jos stripissä on vaikkapa alastomuutta, takuuvarmasti puhelin pirisee ja lukija tai useampi valittaa asiasta. Tähän vedoten minultakin on aikanaan sensuroitu muutamia strippejä.
Lukijat siis reagoivat, jos sarjakuvasivulla on jotain heitä ärsyttävää, loukkaavaa tai järkyttävää. Sen sijaan varmasti harvassa ovat ne soittajat, jotka vaivautuvat antamaan palautetta jonkin sarjakuvan yleisestä huonosta tasosta. Siksipä lehtien kannattaa suosia sarjoja, jotka eivät ärsytä tai yllätä ketään liikaa. On aina riski vaihtaa uuteen sarjakuva, joka ei ole häirinnyt ketään. Jokaisella pitkään jossain lehdessä pyörineellä sarjalla on myös faninsa, jotka soittelevat ärsyyntyneinä, jos sarja vaihdetaan pois.
Ongelmaksi muodostuukin, että jos saman henkilön täytyisi vielä piirtää ja käsikirjoittaa sitä kaupattavaa strippiä, niin mistäpä aika toimitusten kiertelyyn?
Nimenomaan. Siksi minusta yhteen hiileen puhaltaminen on kaikin puolin järkevää. Porukalla pystyy jo luomaan jonkinlaista työnjakoa. Usutan muitakin kokeilemaan osuuskuntia tai muita tiimityön muotoja.
Miten kauan muuten tätä syndikaattinne tuotteiden markkinointia harrastitte?
En itse osallistunut tuohon myyntityöhön, joten en muista siitä sen kummempia yksityiskohtia. Kivi, Vesku ja Mikko Huusko osaisivat varmaan kertoa paremmin. Mutta kyllä sitä muistaakseni ainakin vuoden tehtiin, kun aloitusajankohta osoittautui epäsuotuisaksi juuri tuon julkaisusopimusten pitkäkestoisuuden takia.
Täysin vailla tuloksiahan tuo homma ei ollut, ainakin yksi sarja saatiin läpi Suomen Kuvalehteen. Se pyöri siellä jonkin aikaa, mutta nyt taitaa kierroksessa olla jo vähintään toinen sarjis sen jälkeen...?
Suomen sarjakuvamarkkinat ovat sen verran suppeat, ettei syndikaateillakaan tunnu riittävän uskoa ottaa juuri lainkaan uusia kotimaisia sarjoja levitykseen.
Ja toisekseen, vaikka ottaisikin, ei se ole vielä tae siitä että sarja menee läpi johonkin lehteen. Tai varsinkaan useampaan. Mutta kyllä siitä hyötyä saattaa olla.
t: Maria :c))
-
Moi vaan kaikille!
Olen tässä saamassa kohtapuoliin markkinointikuntoon strippisarjakuvaa, jonka konsepti on ainakin omasta mielestäni nerokas ;) ja ainakin yritän saada sen johonkin lehtimediaan luettavaksi, mieluiten sanomalehteen, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja parempi aloittaa optimistisin odotuksin.
Olen ensimmäistä kertaa mummoa kyydissä ja haluaisinkin saada markkinoinnin mahdollisimman kitkattomasti käyntiin. Miten ja kenelle (toimituksessa) te olette tarjonneet sarjakuvianne? Kannattaako päätoimittajalle suoraan pommitella lähestymisyrityksiä, vai löytyykö toimituksista yleensä joku jamppa joka vastaa sisääntarjottavasta aineistosta? Oletteko kaupanneet sähköpostilla/kirjeitse sarjakuvianne, vai marssineet suoraan toimitukseen kansion kanssa? Loisiko markkinointiin merkittävää lisätehoa esim. soittaminen sähköpostin lähettämisen jälkeen (pientä hiillostusta ;) ) ja tiedustelu, että oletteko tutustuneet postaamaani sarjakuvaan, vai ovatko toimitukset niin kiireisiä, että vain murahtavat moiselle?
Itselleni palkkioksi kelpaisi lähes mitkä vain lehden tarjoamat hinnat, mutta ilmaiseksi en suostu tarjoamaan sarjaani, koska se vain polkisi vieläkin huonompaan asemaan kaikkia muitakin alalla yrittäviä. Jos teen esim. tarjouskirjeen, niin hintapyyntöä ei varmaan tarvita, vaan lehdiltä löytyy jonkinlaiset asteikot julkaisujen hinnoille? Tai sitten tarjoan sarjaa "sopuhintaan" tms. ympäripyöreää :-\
Näin. Eli lyhykäisyydessään, miten kannattaa lähestyä lehtimedioita? Itse odotan jo lievällä jännityksellä tuota markkinointirumbaa, koska tykkään keskittyä enemmän itse tekemiseen, enkä niinkään tekemisteni liputtamiseen. Varsinkin te jotka olette saaneet töitänne kaupaksi, kertokaapa kokemuksistanne.
Kiitos ja kumarrus.
- Nikke
-
Oho, tulipa väärään aihepiiriin postattua tämä :-[
Lähetin modelle viestiä, joten toivottavasti siirtävät tämän sinne minne kuuluukin (ei sinne senkin pervo, vaan tuonne "sarjakuvan tekeminen" foorumille).
-
Lehtimedioita kannattaa lähestyä syndikaattien kauttta. PIB Copenhagen (Reijo Rouvinen) ja Bulls (Ilkka Kalliomäki) ovat alansa suurimmat, molemmilla on myös kotimaisia sarjoja. Oletko jo Ilta-Sanomien kuukauden kotimaiseksi tarjonnut sarjaasi? (Vastaava toimittaja Juhani Tolvanen.)
Ai niin, ennen sopimuksen solmimista sinulla tulee olla noin vuoden satsi sarjaa valmiina, eli vähintään 200 strippiä.
-
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä tuosta sarjakuvien puolesta, mutta olen ollut sanomalehdessä kesätoimittajana sekä tarjonnut artikkeleita freelancerina muutamiin lehtiin... näin syntyneen näppituntuman perusteella sanoisin että oikeat ihmiset joihin pitäisi ottaa yhteyttä olisi varapäätoimittaja (jolla tuntui olevan PALJON enemmän vaikutusta sisältöön kuin päätoimittajalla... -pienemmissä lehdissä kuten ylioppilaslehdissä oikea henkilö toki on päätoimittaja) tai uutispäällikkö. Itse en menisi käymään koska et voi tietää onko nuo ihmiset kiireisiä juuri silloin. Kannattaisi ehkä lähestyä sähköpostilla ja soittaa perään jos ei mitään ala kuulumaan. Ei se ole ahdistelua eikä hiostusta, vaan niiden normaalia työtä.
Mutta kuten Vesa sanoi, kannattaa yrittää ensin myydä syndikaattiin, ja suoraan lehteen vasta jos ei onnistu. (Jos ei 200 strippiä ole valmiina, voihan aina tarjota niitä johonkin viikkolehtiinkin niin ei tarvitse olla niin paljon valmiina...)
-
Ai niin, ennen sopimuksen solmimista sinulla tulee olla noin vuoden satsi sarjaa valmiina, eli vähintään 200 strippiä.
:o Onpa vaateliasta toimintaa. Kun lehtiartikkeleista oli puhetta, niin asiaa voisi miettiä vaikka niin, että eihän kolumnistiltakaan voida vaatia 200 pakinaa ennen sopimusta. Lisäksi tuo vuoden reservi tappaa melkolailla ajankohtaisuutta.
Vaativatko syndikaatitkin tuota 200 strippiä? Olen tehnyt joitakin kymmeniä strippejä ja 200 stripin tekeminen ilman että en edes tietäisi tuottaisiko sarja koskaan mitään, vaatii jo melkoista kutsumusta, varsinkin kun moisen määrän tekeminen käy jo työstä. Hauskahan se on harrastella, mutta 200 stripin valmiiksi saaminen pelkällä harrastepohjalla voi olla melko pitkälle venyvä urakka.
Saaneen vielä hieman purkautua tähän loppuun:
V***U P*****E!
Anteeksi ja kiitos.
-Nikke
-
Ehkäpä sitä voi lähettää muutaman kymmenen strippiä näytteeksi ja kysellä alustavaa kiinnostusta. Jospa se 200 tarvitaan vasta siihen sopimuksen tekemiseen. Se näet turvaa tilaajalle sen, että tekijä ei esim. hyydy heti alkuunsa ja koko homma leviää käsiin. Tämä on tietenkin vain omaa pohdintaa, enkä tiedä oikeasti asioista yhtään mitään.
8)
-
Sillä kurin se on, että kun syndikaatti ryhtyy sopimusta lehden kanssa tekemään, se tehdään vähintään vuodeksi. Niinpä syndikaatilla pitää olla takeet siitä jotta sillä on vähintään vuoden materiaalit koossa. Se kun on ammattimaista toimintaa, ei harrastelua. Ammatikseen työskentelevän sarjakuvantekijän pitää saada vähintään kuusi strippiä valmiiksi per viikko.
Ammattitaito pitää olla ensin, harvapa sitä ostaa ensimmäisen kameran elämässään ja käppäilee samantein Hesarin toimitukseen: "Moi, mä tulin teille nyt valokuvaajaksi."
Mikäli myyt sarjaasi itse, saattaa vähempikin strippimäärä riittää. Viikottain ilmestyvä, sunnuntaisarjamallinen "Paikallisuutisia" on viimeisin menestystarina - tosin senkin tekijät ovat olleet alalla parikymmentä vuotta.
Tuo Iltasanomien kuukauden kotimainen on ehkä paras starttiareena - sinnekin tuppaa vaan olemaan vähintään puolen vuoden jono. Kärsivällisyyttä.
-
Sillä kurin se on, että kun syndikaatti ryhtyy sopimusta lehden kanssa tekemään, se tehdään vähintään vuodeksi. Niinpä syndikaatilla pitää olla takeet siitä jotta sillä on vähintään vuoden materiaalit koossa. Se kun on ammattimaista toimintaa, ei harrastelua. Ammatikseen työskentelevän sarjakuvantekijän pitää saada vähintään kuusi strippiä valmiiksi per viikko.
Ammattitaito pitää olla ensin, harvapa sitä ostaa ensimmäisen kameran elämässään ja käppäilee samantein Hesarin toimitukseen: "Moi, mä tulin teille nyt valokuvaajaksi."
No tuota silti ihmettelen, kun ne pari sataa ensimmäistä strippiä ovat jokatapauksessa hartiavoimin tehtävä, ennen kun pääsee mahdollisesti palkolliseksi alalle, niin aika helvetinmoisen työnäytteen ne vaativat diilille. Omia kykyjäni ja soveltuvuuttani alalle saa arvioida joku muu, kun minä itse, mutta sanotaan nyt kuitenkin että en ihan ensimmäistä kertaa ottanut kynää käteen, kun tätä lähdin kehittelemään, vaikka sarjakuvien kanssa en ole julkaisumielessä ollut ennen liikenteessä. Kyllä sen hesariin marssivan valokuvaajankin on pitänyt hankkia soveltuvuutta alalle vuosikaudet ennen kameran ostamista. Ymmärrän että alalla on provikkapalkka ja tuon turvapuskurin idean, mutta eivätpä syndikaatit silti kovin paljoa tuon perusteella tule vastaan jos ihan konseptipohjalla lähtisi liikenteeseen. Pitää nyt tunnustella kuitenkin etukäteen tällä materiaalilla nuita reaktioita, että kannattaako ylipäätänsä jatkaa. Semmosii. Vastauksista oli kuitenkin rutosti apua ja niitä saa laittaa lisääkin, tai vaikka kertoa vapaamuotoisesti kokemuksistaan julkaisutoiminnasta/julkaisijan etsimisestä.
-
Suoraan sanoen, kyllä se pirun vaikeeta on. Mutta onnea yritykselle toki, ei hyviä sanomalehtisarjoja todellakaan liikaa ole. Kun katselee jenkkisyndikaattien tarjontaa, ihmetyttää kovasti, mitä tasoa oikein ovat ne n. 400 yrittäjää jotka vuosittain tyrmätään - verrattuna niihin noin kymmeneen jotka pääsevät läpi...
-
Tuli tuossa mieleen, että asia riippuu myös hieman siitä, kuinka suureen mediaan oman sarjakuvansa haluaa. Valtakunnan isoimpiin lehtiin syndikaattien kautta toimiminen on varmaan ihan järkevää, mutta on syytä muistaa, että Suomesta löytyy todella paljon pienehköjä paikallis-, alue- tai teemalehtiä, joissa ei vielä mitään sarjakuvaa julkaista. Tällaisestakin voi olla ihan hyvä aloittaa - säännöllinen julkaisutahti, vähän palkkaakin ja ennen kaikkea sarjakuvia on pakko tehdä säännöllisesti.
-
Luonnon oikusta sain julkaisijan formula 1 piirroksille ja sarjakuville aikanaan ensi yrittämällä F1-maailma lehdestä. Lehti meni nurin pari vuotta sitten enkä ole tämän jälkeen julkaisijaa onnistunut saamaan.
Täytyy sanoa että jonkin kummallinen tuuri ensi yrittämällä kävi. Nyt tuntuu uskomattomalta miten vaikeata Suomessa on urheilusarjakuville saada julkaisijaa. Täytyy sanoa että maailmankuvani julkaisuun saamisen helppoudesta oli todella vääristynyt.. :-[
Sain työn ottamalla henkilökohtaisesti yhteyttä päätoimittajaan. Kyseinen päätoimittaja/moottori urheilutoimittaja herrasmies oli kuitenkin harvinaisuus muuten nihkeästi piirroksiin suhtautuvien toimittajien joukossa.
-
Tämä oikeastaan koskee sarjakuvan markkinointia ostajille kun julkaisija on jo löytynyt mutten löytänyt sopivampaakaan ketjua koska kyseessä ei ole omakustanne...
Onko joku kokeillut markkinoida teoksiaan netissä esm YouTubessa? Kasasimme tällaisen, kommentteja otetaan kiitollisena vastaan parannuksia varten:
http://www.youtube.com/watch?v=Ipjqh-__fYc
-
Onko joku kokeillut markkinoida teoksiaan netissä esm YouTubessa? Kasasimme tällaisen, kommentteja otetaan kiitollisena vastaan parannuksia varten:
http://www.youtube.com/watch?v=Ipjqh-__fYc
No samalla metodilla olen Oswaldia mainostanut joskus Youtubessa, tosin 'kotikutoisemmin' ja vain verkkosivustoja. Mutta kun albumi jonain päivänä pukkaa ulos, olisi kyllä tarkoitus tehdä näitä taas lisää albumia mainostamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related)
-
No samalla metodilla olen Oswaldia mainostanut joskus Youtubessa, tosin 'kotikutoisemmin' ja vain verkkosivustoja. Mutta kun albumi jonain päivänä pukkaa ulos, olisi kyllä tarkoitus tehdä näitä taas lisää albumia mainostamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related)
Loistavaa! Onko sulla minkäänlaista käsitystä siitä auttoiko tuo ostopäätöksen teossa?
-
Loistavaa! Onko sulla minkäänlaista käsitystä siitä auttoiko tuo ostopäätöksen teossa?
Siis kuten kirjoitin, toistaiseksi mainostin vasta verkkosivustoa. Albumin julkaiseminen on hamassa tulevaisuudessa, joten ostopäätöksistä en osaa vielä sanoa mitään.
Oma ajatukseni on ollut tehdä jonkinlainen albumimainoksista aikanaan jonkinlainen useammasta pienemmästä mainoksesta koostuva jatkumo, jotta mahd. ostajien mielenkiinto heräisi. Luulen pelkän Youtuben kautta hyödyn jäävän kuitenkin marginaaliseksi. Pelkkä mainoksen tekeminen Youtubeen hukkuu helposti, pelkään pahoin, sillä mainoksen pitäisi nähdä valtavan suuri porukka, jotta mahdollisia ostajia olisi joukossa edes kourallinen mutta, jos saisi potentiaalisia ostajia suunnattua mainoksen äärelle Kvaakin kaltaisten forumeiden kautta, kuten juuri teet, ehkä mainos voisi vaikuttaa muutaman ostopäätöksen syntymiseenkin :)
-
http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=hXLmy4NaEmU&feature=related)
Penskojen ääninäyttely on raikasta.
-
Penskojen ääninäyttely on raikasta.
Kiitos, välitän terveiset. Puuttuvat kirjaimet on tällä välin opittu, mikä tietysti mukavaa tyttöjen kannalta, mutta menetys mediataiteelle.
-
Puuttuvat kirjaimet on tällä välin opittu, mikä tietysti mukavaa tyttöjen kannalta, mutta menetys mediataiteelle.
:D
-
No niin, nyt saatiin valmiiksi se ihan oikea traileri!
Ihailkaa/kauhistelkaa täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=GZvKjLjSbXk
-
No niin, nyt saatiin valmiiksi se ihan oikea traileri!
Ihailkaa/kauhistelkaa täällä:
http://www.youtube.com/watch?v=GZvKjLjSbXk
Ilmeisesti traileri näyttää niin prolta että jotkut luulevat sitä mainostoimiston tekemäksi [http://otaku.anime.fi/blog/2008/03/oblivion-high/] ;D
mutta varmaan muillakin tekijöillä on pikkuveljiä joilla on iMovie ja Garageband!
Ei tämä ole kustantamon satsaus, fanitekniikoillahan tämä on tehty :)
Mutta jos Otava näyttelee tätä messuilla ja muualla niin tuskin siitä meille haittaa on.
Fanikulttuurista sinkoavia tekniikoita voisi ehkä valjastaa muitakin omien albumeiden markkinointiin, oli kyseessä sitten omakustanteet tai kustannustalot… markkinointibudjetit ovat jättiläisilläin tietysti aika rajalliset, pienistä painosmääristä kun on kyse.
Idean saimme kun katsoimme Timo Ronkaisen linkittämää Spirou-traileriä (Tokyo).
-
Katsoin molemmat pätkät. Tässä tietsikassa ei ole ääntä, mutta ihan hyvin noi kuvat kulkivat mykkänäkin.
Ja olihan siellä jo pari ylistävää kommenttiakin.
Hyvältä näytti.
Pitääkin ehkä ottaa tuo youtube markkinointikäyttöön itsellenikin.
-
mutta varmaan muillakin tekijöillä on pikkuveljiä joilla on iMovie ja Garageband!
Ja meille, joilla ei ole, riittää blender , midipimputus ja oma normaali puheääni:
http://www.youtube.com/watch?v=r1mjYKbUCJU
-
Kuten yleensä, aloitetaan sillä toiveella, että tämä viesti on oikeassa ketjussa.
Olen ajatellut markkinoida viimeisintä sarjakuvaprojektiani kustantajille. Muutamia kysymyksiä siihen liittyen.
Arvelin, että tehokas tapa lähestyä näitä paratiisin portinvartijoita olisi projektiportfolio.
Onko tämä käsitys kokeneempien mielestä harhainen?
Luonnostelin projektiportfolion sisältöjä seuraavan kaavan mukaisesti:
0. 200 sanan luonnehdinta/tiivistelmä projektista ja sen teemoista
1. 3-osaisen teoksen käsikirjoitus
2. I osan kuvakäsikirjoitus
3. I osan 10 ensimmäistä sivua puhtaaksi piirrettynä (tai yksityiskohtaisina luonnoksina)
4. Hahmoluonnoksia
5. Kuvituskuvia tarinan eri kohteista ja kohtauksista
6. Tekijän biografia
7. Essee teoksen teemoista ja lähteistä
Ajatuksena on, että kustantaja saa tiivistelmän perusteella yleiskäsityksen ja päättää sen jälkeen jatkaako lukemista. Jos päättää jatkaa, runsaan ja perinpohjaisen materiaalin tarkoituksena on vakuuttaa hänet tekijän ammattitaidosta ja omistautuneisuudesta.
Mitä mieltä?
Onko kokeneemmilla kokemuksia siitä mikä on paras tapa vakuuttaa kustantaja oman projektin mahdollisuuksista?
-T
-
Youtubeen saa ilmaistakin musiikkia. Tämä on haettu muistaakseni Jamendo.com:ista.
http://www.youtube.com/watch?v=jHCoF2OaTxo&list=UUeJUEPozr4opRiUYhiLZcLA&index=6&feature=plcp (http://www.youtube.com/watch?v=jHCoF2OaTxo&list=UUeJUEPozr4opRiUYhiLZcLA&index=6&feature=plcp)
Youtube -videolle saa varmaan katsojia jos se liittyy johonkin, mitä ihmiset hakevat muutenkin. Tai sitten se voi olla näennäisesti vastauksena jonkun muun videoon. Näitä meidän sarjislinjan videoita katselee luultavasti vain entiset sarjislinjalaiset.
-
Minun puolestani riittää ihan juonitiivistelmä ja pari valmista sivua, mielellään mustavalkoisina. Mielellään sähköisessä muodossa, helpompi poistaa.
Nämä nähtyään voi sanoa että okei, jatka näin ja näin eteenpäin tämän kanssa, TAI sitten siteerata erästä alalla hyvin pitkään toiminutta kaupallisen tahon vaikuttajaa:
"Ei kannata olla kohtelias. Jos niille sanoo että hm hm, kyllähän tämä tästä kun vielä pari-kolme vuotta treenaat, niin ne tuhlaavat sen kolme vuotta riipustamiseen josta ei ole mihinkään. Jos puolestaan HETI ilmoittaa että 'unohda koko juttu', niin ne EHKÄ käyttävät seuraavat vuotensa johonkin järkevään."
-
Hei,
Eli haluaisin kaupata sarjakuvaani lehdille ja tähän liittyen esittää teille pari kysymystä:
-Mitä kannattaisi lisätä mahdolliseen sähköpostiin näytestrippien lisäksi?
-Kannattaako kaupata sähköpostitse, puhelimella vai marssia toimitukseen jne?
-Minkälaisia hintoja sanomalehdet yleensä tarjoavat - "hintahaarukka"?
Tämä lyhyesti, koska puhelimella kirjoittelen, mutta kysymykset tulivat kai selväksi.
-
Tämäkin kannattaa tsekata, (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,11214.0.html)saat hinta-asian ohella hajua myös oikeuksista.
EDIT: Siirretty. /Lurker
EDIT: Muoks. siirron johdosta.