Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat => Aiheen aloitti: VesaK - 06.07.2009 klo 13:29:04
-
On Richard Thompsonin luoma mielenkiintoinen lähiösarjakuva, joka tuo mieleen niin Tenavat kuin Lassin & Leevinkin - Bill Watterson saatiin jopa kirjoittamaan esipuhe ensimmäiseen Cul de Sac -kokoelmaan! On siinä myös hiven Non Sequiturin henkeä, mutta kaikki edellämainittu positiivisessa hengessä.
Jutut ovat mukavan absurdeja, lasten logiikkaa käytetään hyväksi mutta ei ryöstöviljellä ja piirros on kiitettävän rosoista ja viimeistelemätöntä, l. epäsöpöä.
http://richardspooralmanac.blogspot.com/
Sitten se päivän jos toisenkin kysymys, muutama jakso Cul de Saccia eli Pellonreunaa on nähty Ilta-Sanomien viikonvaihteen sarjakuvaosioissa - mutta kuka muistaa hahmojen suomenkielisiä nimiä, kertokoon... ei tietenkään ole nyt yhtään vanhaa lehteä tässä...
-
On Richard Thompsonin luoma mielenkiintoinen lähiösarjakuva, positiivisessa hengessä. Jutut ovat mukavan absurdeja, lasten logiikkaa käytetään hyväksi mutta ei ryöstöviljellä ja piirros on kiitettävän rosoista ja viimeistelemätöntä, l. epäsöpöä.
http://richardspooralmanac.blogspot.com/
Sitten se päivän jos toisenkin kysymys, muutama jakso Cul de Saccia eli Pellonreunaa on nähty Ilta-Sanomien viikonvaihteen sarjakuvaosioissa - mutta kuka muistaa hahmojen suomenkielisiä nimiä...
Mainiolla tavalla pikkuvanha, piilohauska ja strippien sisällä eri tasoja ja oheishuomiota viljelevä sarjakuva. Mehukasta luettavaa.
Alpparisuomentajalle riittäisivät aluksi (lomailevan Iltiksen piirissä luodut) nimitykset:
seutukunnalle Blisshaven
perheelle Otterloop
lapsille Petey ja Alice
opelle Miss Bliss
ja marsulle Mr. Danders
-
Etelä-Saimaa on julkaissut sunnuntaisin sarjakuvasivullaan Cul de Sac -sarjaa.
Nasevaa tekstiä ja rosoista kuvitusta, jossa ei ole tietoakaan vastaavien sarjojen, kuten Baby Bluesin, keskiluokkaisesta keskinkertaisuudesta. Lienee ainoa perheaiheisista nykysarjoista, jossa on vetoa.
Lassi ja Leevi assosioitui minullakin sarjaan, todennäköisesti enemmän kuvituksensa ansiosta, mutta ajoittain lasten sarkastissa sanailussa on samaa henkeä kuin Wattersonin luomuksessakin.
-
Painoon meni.
Seuraavin suomennoksin:
Cul-De-Sac -lähiölle siis Pellonreuna
seutukunnalle Blisshaven = Hurmala
perheelle Otterloop = Takataival
lapsille Petey ja Alice = Pete ja Aliisa
kavereilleen Beni, Dill & Nara = Tino, Miro & Leyla
opelle Miss Bliss = Neiti Hurmos
ja marsulle Mr. Danders = Hra Taneli
Blisshaven on Iltiksessä samaa "Pellonreunaa", ja opella ei ole nimeä. Niissä otin omat kehitelmät käyttöön
Satunnaisemmissa, yksittäisissä nimissä onkin sitten omaa mielikuvitusta käytetty vapaasti.
Hauska homma, kerta kaikkiaan!
-
Tämäkin näyttää tulevan ulos Sarjisfestivaaleilla.
http://egmont.wordpress.com/2009/08/25/suunta-kohti-sarjisfestareita/
Egmontilla syys saa, ja niin saavat lukijatkin - hyvää luettavaa.
-
Vinoutuneen sarkastinen ja erittäin nautittava paketti. Yllättävän synkkää oli huumori amerikkalaiseksi päivälehtijulkaisuksi. Ehdottomasti tätä lisää, tosin Jenkeissäkin vissiin vasta pari kokoelmaa pukannut ulos.
Hörähdin jopa pari kertaa bussissa ääneen nauramaan. Suomennoksissa oli selkeesti päästy irrottelemaan ja heitettiin jopa sisäpiirin läppää...
-
Piirrosjäljestä ja otteesta muutenkin tulee mieleen monet nykyranskalaiset albumiveikot ja toisaalta taas kovin moni 1800-1900 -luvun vaihteen sanomalehtisarjispiirtäjä Feiningeristä Herrimaniin ja ketä niitä oli. Ensimmäiset 50 sivua etenkin olivat erittäin hienoa vesivärityksineen. Ne olikin aikakauslehdistä. Mutta kaikin puolin hyvä paketti! Jip! Fonttikin oli sopiva.
Timo
-
Festareilta tuli tämäkin hankkittua, ja olin sitä jo oikein odottanutkin.
Nyt täytyy kyllä kehua alkuperäisen taiteen lisäksi suomennosta. Tälle voisi jo Runeberg-palkinnon antaa. Sen verran sävykästä, kekseliästä ja älyttömän hauskuuttavaa on tämä käännös. Silti se ei mitenkään diivaile (paitsi silloin kun pitää). Tekstin taso on myös jyvitetty niin, että sekä aikuiset että lapset saavat omansa. Näin se pitää tehdä.
-
En tiedä, onko tällä mitään yhteistä, mutta brittielokuva Cul-de-sac vuodelta 1966 tulee Teemalta 4.10. aamupäivällä. Suomeksi nimi on Umpikuja.
tämä oliis "oikea" käännös mutta ei sävyyn sopiva.
-
En tiedä, onko tällä mitään yhteistä, mutta brittielokuva Cul-de-sac vuodelta 1966 tulee Teemalta 4.10. aamupäivällä. Suomeksi nimi on Umpikuja.
Cul-de-sacin "Pellonreuna"-nimi oli tosiaan jo Ilta-Sanomissa annettuna, eikä se olekaan mikään "Paavo ja Elvis". Laitatin opuksen kansiotsakkeeksi "Umpitien päässä", koska jostain löysin tuon suomennoksen umpikujaa vähemmän urbaanille cul-de-sacille.
Ja totta: käännöksessä vältettiin samalla tietoisesti sekä Polanskin surrealistisen ahdistavan elokuvan että ranskasta lainatun sivistyssanan liian suora viite ja sävy.
-
"A cul-de-sac or dead end, close, or court (American and Australian English) is a dead-end street with only one inlet/outlet."
Täytyy kyllä kehua käännöstä: "Globaalit niuhotilastot päivittyvät joka tunti." "Kärrypaimen." "Tämä kyltti on untelo." "Rahaa tulee housuista." "Se on rotta ohrarievässä". "Voi luoja, taas niin tätä." On hra A. Alanen kyllä mestaroinut. Hihii.
-
Liityn kehujien kuoroon. Käännös on riemukasta ja sarja erinomainen. Pitkästä aikaa sai lukea kunnon satsin loistavaa strippisarjakuvaa kun ahmin viikonloppuna ensin Rockyn ja sitten Pellonreunan.
-
Aika äkkiä kerkesi tämä alelaareihin. Hinta taisi olla 18 tai 20 euroa vielä sarjisfestareilla, nyt näytti olevan kirjamessuilla 9 eur. Meneekö noin huonosti kaupaksi vai mikä mättää?
Minulla on ihan kusetettu olo.
-
Näytti olevan kirjamessuilla 9 eur. Meneekö noin huonosti kaupaksi vai mikä mättää?
Sekaannus Lassin ja Leevin minialbarin hinnoittelun suuntaan.
Tahatonta alennustilaa.
Ei tule toistumaan.
So sorry.
-
En ala valittaa. Erinomaisia lahjakirjoja sain erinomaisella hinta-laatu-suhteella.
Paitsi suomennos, myös Thompsonin vesivärien käyttö riemastuttaa, ja ideat tietysti. Ihmeellisen paljon hän saa irti näinkin käytetystä aihepiiristä.
-
Ihmeellisen paljon hän saa irti näinkin käytetystä aihepiiristä.
No, tuo nyt on kuin väittäisi, että kun on tavannut yhden lapsen/naisen/perheen, on tavannut ne kaikki. ;)
Illodiini
-
No, tuo nyt on kuin väittäisi, että kun on tavannut yhden lapsen/naisen/perheen, on tavannut ne kaikki.
Lievä yleistys juu. Mutta unohda kaikki ikinä lukemasi & näkemäsi Tenavat-stripit, Simpsonit, Miss Peachit, Baby Bluesit, Jeret, Ruususet, Boondocksit ja Tiikerit jne. ja kirjoita sitten 300 kappaletta max. neljän ruudun sarjakuvaa aiheesta "sattuipa tänään koulussa".
-
unohda kaikki ikinä lukemasi & näkemäsi Tenavat-stripit, Simpsonit, Miss Peachit, Baby Bluesit, Jeret, Ruususet, Boondocksit ja Tiikerit jne. ja kirjoita sitten 300 kappaletta max. neljän ruudun sarjakuvaa aiheesta "sattuipa tänään koulussa".
No, eivätpä nuo unohda tekijätkään toisiaan, eli vaikutteista aina silkkaan varastamiseen huomaa varmaan jokaisessa mainituista. Kikka lienee tehdä jokin asia hieman paremmin tai eri näkökulmasta. Joskus naurattaa tilanteen uutuus, joskus sen umpituttuus.
Kyllähän minä tekisin nuo strippijuonet, kun joku piirtelisi puhtaaksi... ;)
Illodiini
-
Tämä
(http://www.kvaak.fi/images/articles/18012010103921-4.jpg)
strippi voisi tosiaan olla suoraan tenavista. Saman keskustelun voisi toki myös Lassi Leevinsä kanssa käydä.
Timo
-
Sain eilen luettua Pellonreunan loppuun ja fiilikset ovat saman suuntaiset kuin Joella. Ei tämä nyt huono ollut, muttei erityisen loistavakaan. Sellaista haaleaa keskitasoa. Albumista löytyi vain kaksi strippiä, jotka olivat minusta todella hauskoja ja osuvia. Paras oli se eskimoiden nimet lumille ja kakkoseksi kiri talojen kaivaminen kuopista.
Suomennos oli pääosin toimivaa, mutta parissa kohtaa jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä puhekuplassa yritetään sanoa. Onko sanat menneet väärään järjestykseen vai enkö oliko vika lukijassa? En nyt muista missä kohtaa nuo epäselvyydet olivat, mutta voin ne kaivaa, jos jota kuta kiinnostaa.
Vieläkin hymyilyttää: "Tuo on Timo! Hyvä Timo! Tee hyvä mäki!"
-
Kyse mielestäni Pellonreunassa onkin hiukan nyrjähtäneessä tunnelmassa ja lapsen kaootisessa näkökulmassa. Tunnelma on hykerryttävä aikuisten ja lasten puhuessa toistensa ohi ja puhuessa samasta tilanteesta täysin eri termein.
Itse koin jotain aivan uutta sarjassa ja ymmärrän Watterssonin innostuksen siitä. 8]
Lisäten: luin tietysti Joosepin arvion vasta postattuani. Ja jo nyt on perkele, jos Pratchett on Alzheimerin kourissa ja kun hiukan uskaltaa innostua jostain uudesta, niin eikös se saa Parkinsonin niskaansa!
-
Tunnelma on hykerryttävä aikuisten ja lasten puhuessa toistensa ohi ja puhuessa samasta tilanteesta täysin eri termein.
Tämä tuoreesti toteutettu piirre ja kantava kerronnallinen oivallus oli minullekin suurin ihastuksen aihe jo ennen kuin suomentaja minussa heräsi varsin vaativaan kääntämisen urakkaan.
Olin hiukan hämmästynyt, kun jonkun mielestä vitsejä on liian vähän. Vaan niinhän niitä onkin, jos rakastamiini (kultakauden) Tenaviin vertaa. Thompson kuitenkin kertoo juttunsa laveammin ja huumori on jokaisessa etenemisaskeleessa ja rinnakkaisissa (usein toistensa ohi puhuvissa, kuten Mr. I ansiokkaasti toteaa) jutuissa ja eläytymisen tavoissa. Siksi arvostan aivan erityisesti kirjan alkupään sarjoja, mutta olin myös tyytyväinen siihen, kuinka luontevasti Thompson sai sakkinsa paimennettua yksittäisten strippien ahtaampiin "eristyskoppeihin".
Pellonreunassa on paljon sitä, mitä arvostan suuresti Fingerporissakin; strippi ja varsinkaan sunnuntaisarjis ei ole yhden vitsikkään punchlinen varassa, vaan aina on muutakin kutkuttavaa viritystä kuvissa ja repliikeissä.
Ladonnassa ja oikoluvussa saattoi joku pitempi lause muokkaantua epämukavasti. Itselle täysin selvä ajatus lienee jäänyt loogisesti vajaaksi, ja toki minua kiinnostaa, missä kuplissa näin valitettavasti on tapahtunut.
Suomentajan puolesta joka tapauksessa kiitos monitahoisesta kritiikistä ja muustakin asiallisesta palautteesta. En millään muotoa kyseenalaista vaisuiksi jääneitä elämyksiäkään.
Sain juuri II-opuksen eteeni ja toivon vain saavani kääntää vielä tämänkin.
-
Tunnelma on hykerryttävä aikuisten ja lasten puhuessa toistensa ohi ja puhuessa samasta tilanteesta täysin eri termein.
Koen itse sarjan samalla tavoin, tämä on hykerryttävin strippisarja aikoihin. Huumori on hyvin tahditettua ja osuu omaan huumorintajuuni erinomaisen hyvin.
Uuden sijaan tämä on esikuvansa tunnustavaa, ammattitaitoisesti jalostettua strippihuumoria.
-
Ladonnassa ja oikoluvussa saattoi joku pitempi lause muokkaantua epämukavasti. Itselle täysin selvä ajatus lienee jäänyt loogisesti vajaaksi, ja toki minua kiinnostaa, missä kuplissa näin valitettavasti on tapahtunut.
Suomentajan puolesta joka tapauksessa kiitos monitahoisesta kritiikistä ja muustakin asiallisesta palautteesta. En millään muotoa kyseenalaista vaisuiksi jääneitä elämyksiäkään.
Sain juuri II-opuksen eteeni ja toivon vain saavani kääntää vielä tämänkin.
En ollut huomannutkaan, että suomennos oli sinun käsialaasi. Hyvää työtä! En ole tätä alkuperäiskielellä lukenut, mutta suomennoksestakin voi aistia, että alkuperäinen teksti on ollut ihan riittävän haastavaa.
Mutta sitten ne pari kohtaa, joihin aiemmin viittasin.
Sivu 22, viimeinen ruutu: Aliisa sanoo "Mentäisikö jo torille? Pukin vatsasta tuli nälkä."
Ymmärrän että viimeinen virke viittaa pukin kurisevaan mahaan, mutta jotenkin se vain kuulostaa ihmeelliseltä. Ehkä joku lapsi voisi asian noin sanoa ja tekstillä on haettu lapsenomaista ilmaisua, joten ihmettelyni voi olla hakoteillä.
Sivu 101, viimeinen ruutu: Aliisa sanoo "Isä alkaa käydä hermoille. Hän on aina juuri siinä."
Tämä oli kaiken kaikkiaan huvittava strippi, mutta tuo lainauksen jälkimmäinen virke ei vain uppoa tajuntaani. Jos tuo on ihan selkeä kaikille muille, niin sitten vika on minussa.
Etsiessäni noita kohtia luin albumin kokonaan uudestaan, sillä en meinannut millään löytää niitä. Pitää myöntää, että toisella lukemisella jutut toimivat hieman paremmin. Ehkä kiinnitin eri asioihin huomiota luettuani täältä muiden kommentteja. Monestihan mielipide teoksesta riippuu hyvin pitkälti ennakko-odotuksista. Jos odottaa tietynlaista ja teos onkin jotain muuta, niin sitä saattaa pettyä. Tässä tapauksessa olin jostain saanut päähäni, että sarja olisi saman tyylinen kuin Lassi ja Leevi. Se muistutti enemmänkin Tenavia tai jopa Kamuja. En ole koskaan oikein innostunut kummastakaan. Ehken ole vain päässyt kunnolla kiinni niiden maailmaan.
Edellisessä viestissäni nostin muutaman stripin suosikeiksini ja pitää lisätä siihen listaan vielä takakannessakin ollut juttu sarjakuvastripistä. Se oli kyllä onnistunut ja itseironinen lohkaisu. Vähiten innostuin marsun seikkailuista ja isän pienestä autosta. Vaikka joukossa oli muutama erinomainen strippi, niin edelleenkin kokonaisvaikutelma oli pikemminkin hymyilyttävä kuin hykerryttävä. Pellonreuna muistuttaa jonkin verran Baby Bluesia vaikka onkin hieman vinksahtaneempi. Baby Blues on ehkä laskelmoivampi, riskittömämpi ja miedompi, mutta samanlaisia oivalluksia sieltäkin toisinaan löytyy.
Toivottavasti saatte sen toisenkin osan julkaistua. Ehkä sen avulla minäkin innostun tästä todella.
-
Sivu 22, viimeinen ruutu: Aliisa sanoo "Mentäisikö jo torille? Pukin vatsasta tuli nälkä."
Ehkä joku lapsi voisi asian noin sanoa ja tekstillä on haettu lapsenomaista ilmaisua...
Osapuilleen näin. Lyhyesti ja "lapsenomaisesti"...
Sivu 101, viimeinen ruutu: Aliisa sanoo "Isä alkaa käydä hermoille. Hän on aina juuri siinä."
Ladonnassa lyhennetty, mutta oikoluvussa kompromissina hyväksytty. Tämä tuli heti mieleen, kun mainitsit repliikkien epäselvyydestä. Sama "mystisen" läsnäolon filosofia kuin käänteisesti Coen-leffassa "Man who wasn't there"... Toinen tuntuu olevan kiusallisesti aina läsnä, kun jotain selittämistä vaativaa on tekeillä, toinen taas ei oikein asetu kuvaan.
Huokaus. Eipä se selittämällä parane.
-
Ladonnassa lyhennetty, mutta oikoluvussa kompromissina hyväksytty. Tämä tuli heti mieleen, kun mainitsit repliikkien epäselvyydestä. Sama "mystisen" läsnäolon filosofia kuin käänteisesti Coen-leffassa "Man who wasn't there"... Toinen tuntuu olevan kiusallisesti aina läsnä, kun jotain selittämistä vaativaa on tekeillä, toinen taas ei oikein asetu kuvaan.
Huokaus. Eipä se selittämällä parane.
Selitys oli kyllä erinomainen! Kun selitykseen saa muilutettua mukaan taidokkaat Coenin veljekset, niin silloin ei voi kuin olla samaa mieltä. Ymmärsin, että tuollaista asiaa repliikillä haettiin, mutta kiitos kielemme kankeuden, joitain asioita on vaikea sanoa lyhyesti. Yritin itse keksiä jotain parempaa tapaa sanoa tuo asia lyhyesti, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos ammattilainen kokee tuon haastavaksi, niin on aika pieni todennäköisyys, että satunnainen tyyppi repäisee samoin tein paremman tekstin hihastaan.
Coenin veljeksiin pitää palata vielä sen verran, että katsottuani heidän uusimmaisensa, A serious man, jäin miettimään leffaa useammaksi päiväksi. Esimerkiksi en vieläkään ole varma mitä ensimmäinen kohtaus tarkoitti vaikka siihen jonkinlaisen teorian kehitinkin. Pellonreunassa on vähän samanlainen tunnelma. Kaikkea ei väännetä rautalangasta ja lukija saa itse oivaltaa. Niin sen pitää ollakin, mutta luonnollisesti kaikki eivät havaitse jutun jujua.
-
Laitan tähän vielä oman suosikkijuttuni albumista. Jakelin tätä "joulukorttinakin" nettiystäville. Siinä monitasoisuus on huipussaan, kun jokaisen perheenjäsenen suikka hurisee ihan omassa sfäärissään ja kankaalla pyörivän elokuvankin voi nähdä sielunsa silmillä.
A Serious Man pyörii minullakin edelleen aivoissa. Samanlaista elämän pieleen menemisen sinfoniaa ei ole tehty toista.
-
Laitoin Kvaakin hakuun hakusanaksi "Pellonreunan", koska halusin löytää mahdollisimman sopivan ketjun, jossa voisin haukkua sen pystyyn. Ja kappas vain, löydän ketjun, jossa sitä vain ylistetään! Joudun esittämään täysin eriävän mielipiteen.
Pellonreuna alkoi ilmestyä Kalevassa keväällä, joten jouduin sen kanssa tekemisiin. Heti ensimmäisestä stripistä lähtien en ole pitänyt ollenkaan siitä, vaan olen suorastaan vihannut sitä. Piirrostyyli ei miellytä, "vitsit" ovat muka hauskoja, vaikka eivät mielestäni ole...
Koko sarjakuva on mielestäni täyttä roskaa. Se sopii hyvin ainoastaan roskakoriin.
Tämä on vain minun mielipiteeni. Ilmeisesti monet pitävät kyseisestä stripistä, enkä väitä vastaan. Tuon vain oman mielipiteeni esiin (ehkä hieman ylikriittisellä tavalla).
-
Koko sarjakuva on mielestäni täyttä roskaa. Se sopii hyvin ainoastaan roskakoriin.
"Keitä te ihmiset olette?"
-
Tämä on vain minun mielipiteeni. Ilmeisesti monet pitävät kyseisestä stripistä, enkä väitä vastaan. Tuon vain oman mielipiteeni esiin (ehkä hieman ylikriittisellä tavalla).
Toki makuasiat ovat makuasioita, mutta- Piditkö kymmenen vuotta sitten samoista asioista kuin nyt? Entäpä kymmenen kuluttua? Annahan ajan kulua, niin Pellonreunan tapaiset sarjat ehkä avautuvat sinullekin. 8]
-
Toki makuasiat ovat makuasioita, mutta- Piditkö kymmenen vuotta sitten samoista asioista kuin nyt? Entäpä kymmenen kuluttua? Annahan ajan kulua, niin Pellonreunan tapaiset sarjat ehkä avautuvat sinullekin. 8]
Hyvä pointti, muutoksia mielessä tapahtuu aina.
Mutta tällä hetkellä Pellonreuna vihastuttaa minua niin suunnattomasti, että on pakko purkautua. Tykästyminen myöhemmin on aina mahdollista. Joidenkin sarjojen kohdalla niin on minulle käynytkin.
-
Heritagella on tukihuutokauppa jolla kerätään rahaa Parkinsonin taudista kärsivälle Richard Thompsonille:
Our 2012 June 10 Team Cul De Sac Charity Auction #510 (http://comics.ha.com/common/auction/catalog.php?SaleNo=510&type=comics510cls-tem060712)to be held in Dallas, TX 75219 will be closing soon.
"Team Cul de Sac" was created to honor Richard Thompson, creator of the award-winning comic strip, Cul de Sac, after his recent Parkinson's disease diagnosis. Cartoonists, artists, illustrators, and animators have donated original artwork for this auction, with 100% of the proceeds benefitting the Michael J. Fox Foundation to support Parkinson's research.
The artwork is also collected in a book, Team Cul de Sac: Cartoonists Draw the Line at Parkinson's (Andrews McMeel Publishing), to be published June 5, 2012. A portion of the proceeds from the book will also be directed to the Michael J. Fox Foundation.
Edit: Myös Samsonin originaali on kaupan (http://comics.ha.com/c/item.zx?saleNo=510&lotNo=83).
Timo
-
Heritagella on tukihuutokauppa jolla kerätään rahaa Parkinsonin taudista kärsivälle Richard Thompsonille:
Oikeastaan ne rahnat menevät siis Michael J. Fox-Foundationille, joka etsii tautiin parannuskeinoja. Toki siitä hyötynee myös Richard Thompson.
-
No niin tietysti.... "100% of the proceeds benefitting the Michael J. Fox Foundation to support Parkinson's research."
Timo
-
oletan että tässä kohden on hyvä tuoda esiin Hero Initiave (http://heroinitiative.org/) mitenkään Michael J Fox säätiötä väheksymättä.
Toivottavasti Thompson saa tarvitsemansa avun oli lähde kumpi hyvänsä.
-
Hyvä pointti, muutoksia mielessä tapahtuu aina.
Mutta tällä hetkellä Pellonreuna vihastuttaa minua niin suunnattomasti, että on pakko purkautua. Tykästyminen myöhemmin on aina mahdollista. Joidenkin sarjojen kohdalla niin on minulle käynytkin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä sarja vaatii hieman aikaa, ennen kuin siihen maailmaan ja huumoriin tykästyy.
-
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä sarja vaatii hieman aikaa, ennen kuin siihen maailmaan ja huumoriin tykästyy.
Lähes kaksi vuotta viestistäni on mennyt, enkä voi sietää sarjaa vieläkään. Nykyisin loikkaan armotta sen yli.
-
Thompson ei enää tussaa Cul de Sacia yksin, ja en ole vieläkään tottunut siihen että ajoittain hahmot vaikuttavat jotenkin vääriltä. Ja välillä mietin, kumpi tämän nyt tussasi, Thompson vai Curtis? http://richardspooralmanac.blogspot.fi/2012/03/cul-de-sac-for-march-26-2012.html
-
Ja välillä mietin, kumpi tämän nyt tussasi, Thompson vai Curtis?
Minulle tuo Curtisin tussaus on kelvannut. Olennainen välittyy, ja tärkeintä on, että sarja voi jatkua niin kauan kuin Thompsonista irtoaa viivaa.
Viime viikkohan oli taas vaihteeksi uusintaa, joka ikävästi katkaisi piknikjuonen.
Ja kun en ole ilmeisesti tähän ketjuun aikaisemmin kirjoittanut, niin todettakoon, että Cul de Sac on ehdottomasti parasta sanomalehtisarjakuvaa tällä hetkellä. Elämänmakuista, hienovaraista huumoria, jonka ei aina tarvitse pläjähtää silmille juuri viimeisessä ruudussa.
-
Minulle tuo Curtisin tussaus on kelvannut. Olennainen välittyy, ja tärkeintä on, että sarja voi jatkua niin kauan kuin Thompsonista irtoaa viivaa.
No se pahin alkukömpelyys taisi jo väistyä. Ja eihän Curtisin viiva missään nimessä huonoa ole.
-
Parkinson vei voiton. Sarja päättyy syyskuussa.
http://www.washingtonpost.com/blogs/comic-riffs/post/richard-thompson-ends-cul-de-sac-comic/2012/08/17/06a7fda6-e819-11e1-a3d2-2a05679928ef_blog.html
-
Onpa ikävä juttu. Olihan siinä melkoisia tekstimyräyksiä välillä ja ajoittaista ylinokkeluutta, mutta silti Pellonreuna oli sympaattinen ja tuore sarja pystyynkuivuneiden ja loputtomia uusintakierroksia kelaavien klassikoiden joukossa.
Nykyisin loikkaan armotta sen yli.
Toimin samoin muutamien kvääkättäjänimimerkkien kohdalla, eipä ole käyttöä heidän "mielipiteilleen".
-
Ei ole elämä reilua. Richard Thompsonin ja Terry Pratchettin kohtalot sen todistavat. Keskinkertaisuudet ja nillittäjät perivät maan.
-
Omakohtaisesti parkinsonismus on tuttavapiirissäni läsnä, eikä tuo ole mukava tauti keskinkertaisille tai nillittäjillekään, mutta eihän elämästä kuitenkaan kukaan hengissä selviä.
Murheellista mutta arkipäiväistä.
Omaperäinen ja henkeväkin sarjakuvansa jää pystyyn.
-
Omakohtaisesti parkinsonismus on tuttavapiirissäni läsnä, eikä tuo ole mukava tauti keskinkertaisille tai nillittäjillekään, mutta eihän elämästä kuitenkaan kukaan hengissä selviä.
Keskinkertaisuudet ja nillittäjät harvemmin tuovat iloa ja inspiraatiota miljoonien elämään. Ja heitä on tietenkin vankka enemmistö, vaikka taiteen ja tieteen sankarit sattuisivatkin elämään kypsään eläkeikään terveinä.
-
Keskinkertaisuudet ja nillittäjät harvemmin tuovat iloa ja inspiraatiota miljoonien elämään. Ja heitä on tietenkin vankka enemmistö, vaikka taiteen ja tieteen sankarit sattuisivatkin elämään kypsään eläkeikään terveinä.
???
Menee off-topiciksi, eikä näin hienoja ja korkealentoisia kommentteja tarvitse edes kommentoidakaan.
-
Pellonreuna on nyt mukana Viivi & Wagner -lehdessäkin, numerosta 8/2009 alkaen.
Manala on siinä lehdessä parasta kumminkin. Juho tuntuu löytäneen strippimuodon. Tosin Jeesus-stripin loppukuva oli uudessa Soundissakin, toki erikseen piirrettynä, mutta sama idea.
Jatketaan Juntus-ketjussa tuosta.
Manala on yksi hauskimmista kotimaisista sarjiksista joita tiedän. Olisiko sille omaa keskustelufoorumia jossain?
-
Manala on yksi hauskimmista kotimaisista sarjiksista joita tiedän. Olisiko sille omaa keskustelufoorumia jossain?
Ei Manalalle nimenomaan, mutta tämä säie (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,2012.0.html) kelpaa hyvin.