Jippesin taiteellisena esikuvana on itse Franquin ja tämän 50-luvulla tekemät Piko & Fantasio -sarjat. Tarinassa vilahtelee tunnistettavia sivuhenkilöitä ja sankarin auto, sympaattinen pikku Fiat Topolino, on sekin napattu P & F -tarinasta.Tuo Ann Wakefield tuo myös kovasti mieleen sen misun joka silloin tällöin on pyörinyt mukana noissa P&F stooreissa. Ei vaan nyt nimi tule mieleen...
Kitariina? ... Seccotine.Sama nainen!
Sama nainen!
... Aivan upeita sivusommitelmia ja yksityiskohtia tutkailtaviksi tuntikausiksi.
Niin joo, ja tarina on alunperin kirjoitettu romaaniksi vuonna 1939.ja sen kyllä huomaa! 1939-henkinen juoni yhdistettynä 50-luvun tyyliseen kuvamaailmaan antaa hämmentävän vaikutelman. Mahtava albumi.
Mutta kaiken hassuttelunsa takana siinä on myös jotain synkkää, melkein pelottavaa.
... erikseen kiitän Anssi Rauhalan suomennosta. Se istuu tarinaan todella hyvin.
Mites ne laulunpätkät? Kulkureiden kuningas nauratti, samaten "Kolme ottomaanii kerran". Heh. Erittäin luovaa suomentamista!
Tekstauksessa pisti silmään Suomessa aika harvoin käytetty joidenkin sanojen lihavointi. Toimi tässä oikein hyvin.
Toisaalta on luodinreikiä ja verta. Nyt ei piirretäkään enää Disneyä...
Daan Jippes on suosittu ankantekijä. Kunpa silläkin suunnalla huomattaisiin Havank ja laajennettaisiin vähän sitä lukupiiriä.Huomasin juuri, ja tein kirjaan varauksen kirjastoon. Jos se on hyvä, saatan ostaa omankin kappaleen.
...juonen ja kerronnan osalta se ei kyllä kulkenut ihan niin kuin juna... ellei juna sitten ole usein pysähtelevä ja edestakaisin sahaava paikallisjuna. Tai kenties resiina.Suurin piirtein tällä tavoin minäkin Havankin koin.
Käännöksessä hassu oli akuankkamainen väännös Holle Päätola, jota jäin ihmettelemään kun en tajunnut miten ihmeessä Kalle Päätalo liittyy johonkin välimerelliseen, ranskalaiseen maisemaan. Mikäköhän lie ollut muissa käännöksissä tuo väännös?
Tuosta se varmaan johtuu, vanhentuneesta hollantilaisesta huumorista. Olen lukenut viime aikoina Armas J. Pullan Ryhmyä ja Romppaista, ja siinä vasta hollantilaiselle ihmettelemistä olisikin. Mutta Suomessa voisi vaikka mennä läpi, jos tuosta joku tekisi pottunokkasarjakuvan!
Aika jännä tapaus. Reima Mäkiselle terveisiä että isonenäsarjakuva ei taida olla reliikki viimevuosisadalta vaan ihan dynaaminen genre.
Mangapuolella ei sensijaan kukaan ole viitsinyt keksiä yhtään uutta ideaa aikoihin.Jos välttämättä haluat esitellä huonoa japsisarjakuvan tuntemustasi, niin oikeampi osoite sille voisi olla Kvaakin manga-osasto.
Jos välttämättä haluat esitellä huonoa japsisarjakuvan tuntemustasi, niin oikeampi osoite sille voisi olla Kvaakin manga-osasto.
Akateeminen ilmeisesti olisi paras vaihtoehto minne suunnata, kun sellaiseen kaupunkiin taas joskus osuu mistä Akateeminen löytyy, kun Havankia lähtee metsästämään?
Eikö ketään vaivaa tuollainen pedantti tyylillinen kopiointi?Minua "kopiointi" ei vaivaa. Jippes tekee sen riittävän hyvin.
Miksi lukisin Jippesiä, kun alkuperäinen Franquin on kuitenkin parempi?Franquinit on luettu sataan kertaan ja ulkoa opittu.
Franquinit on luettu sataan kertaan ja ulkoa opittu.
Mukavaa saada samalla tyylillä tehtyä uutta kamaa.
Tuolla "Franquin"-tyylillä piirsi 50-70-luvulla varmaan kymmenkunta Spirou-lehden taiteilijaa (tod.näk. enemmänkin).
Nimekkäimpiä lienevät: Peyo, Tillieux, Gos, Berck
Joten Jippes ei matki Franquinia, vaan tiettyä tyylisuuntaa.
Minusta olennaista ei ole omaperäisyys, vaan se että homma toimii.
Vaikkapa esim. Tillieuxilla on erittäin hyviä Gil Jourdan-seikkailuja, vaikka Franquinin vaikutus näkyy selvästi.
Sitten taas Franquin matki Jijéä sekä amerikkalaista mainospiirräntää.Franquin ei jäänyt kauaa ihmettelemään Jijén viivoja, vaan kehitti nopsaan oman tyylinsä.
n. Odotan taiteilijalta jonkinlaista omaperäisyyttä. Miksi lukisin Jippesiä, kun alkuperäinen Franquin on kuitenkin parempi?
Tylsää ja mielikuvituksetonta. Insinööritaidetta.
Nohoh, Antti, älä nyt leikistä suutu.
Lisättäköön, että Jippesin kopiointitaituurus kyllä hämmentää. Erinomaista plagiointa. Omaperäisyys - zero points. Ammattitaito - 10 points.Jippes on lainannut tai plagioinut tyyliä, mutta ei kyllä ole mielestäni sitä omaksunut sen enempää kuin useimmat amerikkalaiset tai suomalaiset ovat kyenneet omaksumaan manga/animetyyliä. Eroa on reippaasti esimerkiksi taustojen käsittelyssä ja ruutujen sommittelussa. Tarkistamatta asiaa, näyttäisi myös siltä että, Jippes tekee tärkeät vaatteiden laskokset eri tavalla kuin Franquin. Havankin pää on hauska synteesi Sieninevan kreivistä ja Fantasiosta. Jippesin viiva on kaunista ja lennokasta, myös autot on piirretty ihailtavan joustavasti, mutta uskottavasti.
Aika paha klaffivirhe on siinä kohdassa, kun Havank kohtaa junan.En kiinnittänyt huomiota. Mutta Ann Wakefieldiltä oli jäänyt toinen jalkaterä piirtämättä sen patjapelastumisen jälkiselvittelyssä ja jossain ruudussa puuttuu kello kädestä. Havankin auton vararengas pullottaa hassusti sekä takaluukin kannen ulko- että sisäpuolella. Lopussa siinä mustassa Havankin parkkeeraamassa autossa (sitikka vai renu?) ei vararenkaan sijoittelun perusteellä pyöri etupyörä eikä aukea ovi. :)
Minua häiritsi myös seikka, että aluksi Havank on kankea vanhahko herra, joka väsähtää helposti, mutta painelee myöhemmin alamäkeen kuin parikymppinen sprintteri.Sanoo mies, joka hyväksyy Valkoisen Tiikerin Alixin yliluonnollisen kielitaidon. :)
Ostan kyllä seuraavankin albumin. Havankissa tuntuu lupaavalta sarjikselta, joka ei heti ekassa albbarissa yltänyt ihan kiitettävään. Potentiaalia on.Joo, muhun teki tavallaan vaikutuksen sellainen valmis hahmokaarti ja jatkuvuuden tunne. Sellaista on vaikea ekaosassa saavuttaa. Kirja voisi sisältönsä puolesta hyvin olla jonkun albumisarjan keskeltä. Tähän vaikuttanee juuri se että käsikirjoituksen pohjana on käytetty romaani(sarja)a.
Sanoo mies, joka hyväksyy Valkoisen Tiikerin Alixin yliluonnollisen kielitaidon. :)Sanoo mies joka lukee sarjakuvia takaperin.
Lopussa siinä mustassa Havankin parkkeeraamassa autossa (sitikka vai renu?) ei vararenkaan sijoittelun perusteellä pyöri etupyörä eikä aukea ovi. :)Miten kummassa Mikki Hiiri ylettyy töpöjaloillaan painamaan kaasua yleensä missään autossa.
Sanoo mies, joka hyväksyy Valkoisen Tiikerin Alixin yliluonnollisen kielitaidon. :)
Kielitaidosta:Paitsi Alcazar (ja muutama muu).
Tinteissäkin puhutaan hyvää ranskaa vaikka hahmon syntyperä olisi mikä vain.
Olen tavannut oikeita kiinalaisia, jotka puhuvat erinomaista englantia. Ja ihan turhaa ja jopa häiritsevää olisi ollut panna Alix mongertamaan jotain vääria sanoja sävyttämään hänen puhumaansa englantia.Alixissakin osa hahmoista puhui hoonoa enklantia, joten siksi se pisti silmään. Itse taas en ole tavannut (Kiinassa) yhtään hyvää englantia puhuvaa, mutta monia joiden "englannista" ei saa oikein mitään selvää.
Miksei siis Alix yltäisi samaan?Se on niin nuori. Alixhan puhuu (lukee ja kirjoittaa?) jo sekä Putonghuaa että Kantonin kiinaa. (olikohan siinä vielä joku neljäskin kieli...) Lähellekään kaikille ei siellä riitä natiivina englantia puhuvia opettajia ja se vaikuttaa tosi paljon.
Itse taas en ole tavannut (Kiinassa) yhtään hyvää englantia puhuvaa, mutta monia joiden "englannista" ei saa oikein mitään selvää.
Suomipainosta saadaankin sitten varmaan vielä odotella jonkin aikaa...
Jatkoa saadaan odottaa ainakin vuoteen 2011. Eka albumi ei ole myynyt vielä tarpeeksi.