Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kritiikki ja sarjakuva mediassa => : Anssi Rauhala 28.04.2009 klo 20:35:15
-
Hei huomasiko kukaan, että norjalaisvahvistuksemme Karstein Volle, ensin saatuaan strippisarjakuvansa Tosiasioiden Maailma Suomen Kuvalehteen, nyt on aloittanut myös jonkinlaisen kolumninomaisen blogin (blogumnin?) SK:n nettisivuilla?
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/facts-from-the-world/ahh-comics-comics-comics
Suvereenisti päästään heti alkuun oleellisten asian äärelle, kun Volle esittelee Pitkämiehen ja kevyesti pintahipaisee koko nykysarjakuvan kenttää. Tämä ei välttämättä tarjoa paljoa uutta ja ihmeellistä pureksittavaa sarjakuvien läpilyömille aktiiviharrastajan aivoille, mutta voidaan toivoa ns. mainstream-yleisön saavan jonkinlaisia virikkeitä. Englanniksi.
Epäilen edelleen, että Karsteinin "en osaa suomea puhua" -strategia on lopultakin vain ovela harhautus, jotta meitä voisi paremmin tarkkailla ja käyttää lähdeaineistona siihen suureen pohjoismaiseen sarjakuvaromaaniin. Todistakaa, että olen väärässä.
-
Epäillä juu moista sopii, sillä IHAN ensimmäisessä SK:n kolumnissaan Karstein nosti omasta vinosta kulmastaan esille Mannerheim-elokuva-traumamme. Ehkä ;D
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/facts-from-the-world/facts-from-the-facts
Mutta, mikä tärkeintä, Volle siteeraa samassa yhteydessä youtube-leikkeen kautta erinomaista, edesmennyttä stand-up -koomikkoa Bill Hicksiä, joka ei kai koskaan kertonut lavalla yhtään ainutta vitsiä ja oli aina täydellisen törkeän hauska. Preacherinsa lukeneiden pitäisi Hicks jo tietääkin...
-
Itse kiinnitin huomiota uusimman Sarjainfon pääkirjoituksessa siihen, että ainakin Vesa rivien välistä kritisoit juuri tämäntyylistä "tikku-ukkosarjakuvaa" joka on ainakin visuaalisuutensa osalta puskettu kasaan taitto-ohjelman geometrisilla elementeillä häthätää. Kontroversaalisuuden tajusin vasta huomatessani, että olet saman sarjan suomentanut.
Vai ymmärsinkö rivien välit väärin?
-
Vai ymmärsinkö rivien välit väärin?
Hyvä yritys, mutta nimenomaan EN kritisoi sarjakuvaa, vaikka se olisi toteutettu tikku-ukoin tahi puhuvin päin. Minun pointtini on se, että aforismikuvakirjat luokitellaan liian usein isoissakin kustantamoissa sarjakuviksi, vaikka kyse on pilapiirroksista, oli niissä vitsiä tahi ei. Lausutaanpas lapset nyt kuorossa:
Sarjakuva on kahden tai useamman, yleensä neliön eli ruudun muotoisen kuvan yhdistelmä, niin että kuvien välillä toteutuu kerronnallinen jatkumo.
Johan meinaan tulisi huutoa, jos novellikokoelmaa markkinoitaisiin romaanina. Mutta sarjakuvan kohdalla ei tunnu olevan niin väliä, kun ei välitetä. Joka hemmetin kausiesitteestä saa lukea tolkuttomuuksia: "kyseessä on ihan uusi ihqu ilmaisumuoto, kuvan ja sanan yhdistävä teos, niin sanottu sarjakuvaromaani..."
Miten mahtaisi menestyä autokauppias, joka ei erottaisi autoa ja polkupyörää toisistaan?
Karsteinin Tosiasia-episodeissa on kuitenkin (useimmissa) selvä juonellinen jatkumo. Minä en täysin ymmärrä Karsteinin vertaamista Hugleigur helppoheikin räkäisyihin, mutta se on arvostelijan mielipide se, ja mielipiteethän ovat kuin ...öö... reikäleivän reiät, kaikissa reikäleivissä on reikä.
-
Karsteinin Tosiasia-episodeissa on kuitenkin (useimmissa) selvä juonellinen jatkumo. Minä en täysin ymmärrä Karsteinin vertaamista Hugleigur helppoheikin räkäisyihin, mutta se on arvostelijan mielipide se, ja mielipiteethän ovat kuin ...öö... reikäleivän reiät, kaikissa reikäleivissä on reikä.
Karsteinilla on sarjakuvan taju. Kyllä se on kaikille selvää että Vesa vinkui tästä citylehden pellestä. Sille kohderyhmälle on helppo myydä mitä vain sesongin perttipasasia, sanoo vaan että tämän turon kotimaa on juuri nyt tosi hot. Islannin kohdalla se on tietysti vähän ontuva kielikuva mutta eihän ne sitä välttämättä huomaa.
-
Vittu mikä nollakeskustelu kun kaikki on alusta asti samaa mieltä.
-
Vittu mikä nollakeskustelu kun kaikki on alusta asti samaa mieltä.
Niihän se tuppaa olemaan täällä kvaakissa. Liian hegemoniseksi kasvava yhteisö. Kaikki ovat lukeneet samat sarjikset ja tuntevat (jollain tasolla) toisensa ja ryyp... siis tapaavat toisiaan lähes säännöllisesti. Toisinajattelijat ovat jo aikaa sitten kuakista liuenneet. Pian voidaan perustaa kvaak-kirkko ja kutsua Karstein laatimaan sille symbolit.
-
Niihän se tuppaa olemaan täällä kvaakissa. Liian hegemoniseksi kasvava yhteisö. Kaikki ovat lukeneet samat sarjikset ja tuntevat (jollain tasolla) toisensa ja ryyp... siis tapaavat toisiaan lähes säännöllisesti. Toisinajattelijat ovat jo aikaa sitten kuakista liuenneet. Pian voidaan perustaa kvaak-kirkko ja kutsua Karstein laatimaan sille symbolit.
kiitos Vesa, huumorintajuusi voi luottaa kuin pukki suuriin sarviinsa.
-
kiitos Vesa, huumorintajuusi voi luottaa kuin pukki suuriin sarviinsa.
Kuin sinunkin. Nytkin meni parikymmentä minuuttia tai jotain eikä kukaan suuttunut! Kvaak on hyvin tehokkaasti moderoitu ja pysyy enimmälti keskeisessä aiheessaan, mutta väittelyt, ne pitää käydä muualla.
-
Mikäli keskustelu nyt kääntyi Kvaakiin yhteisönä, vakioväen ulkopuolinen joukko möyhii parhaiten seestyneitä mielipiteitä.
Tämä näkyi konkreettisesti kun itse aktivoiduin ensin kirjoittajana ja sittemmin sisällöntuottajana. Tarkoituksettakin esitettyihin kärjistyksiin tartuttiin aluksi helposti, mutta ajan mittaan vakioväki oppii kuittaamaan nekin osana perustyyliä.
Uudet kirjoittajat pelkäävät siis vakioväen korkeaa viestimäärää ja vanhat koirat haistavat milloin teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Tämän takia tilanne seestyy ilman uutta väkeä, joka usein tyyttyy seuraamaan keskusteluja osallistumatta niihin itse.
Luova kaaos on siten hedelmällisin pohja Kvaakin tapaisille yhteisöille.
Mutta käydään niitä aitojakin pikku kiistoja Kvaakissa, jotka saavat osapuolet kimpaantumaan. Poikkeavat mielipiteet kun saavat ihmiset suutahtamaan.
-
Niihän se tuppaa olemaan täällä kvaakissa. Liian hegemoniseksi kasvava yhteisö. Kaikki ovat lukeneet samat sarjikset ja tuntevat (jollain tasolla) toisensa ja ryyp... siis tapaavat toisiaan lähes säännöllisesti.
Kotimaisen sarjakuvan suhteen tämä on ainakin totta ja samalla jonkinlainen keskusteluntappaja, sillä kukapa nyt kaverinsa sarjakuvaa viitsisi pahemmin arvostella, etenkin kun viimeistään seuraavilla festareilla istutaan samassa pöydässä. Lähinnä ollaan samaa mieltä ja jos kritisoidaan, niin sitten ihan miedosti vaan. Jos avaruusolento tutustuisi sarjakuvaan pelkästään lukemalla Kvaakia, niin luultavasti hän olisi valmis pitämään Suomea taiteenlajin johtavana maailmanvaltana.
Pakitan tuosta sen verran, että onhan Ville Rannan sarjakuvista kyllä käyty aika napakkaakin mielipiteenvaihtoa.
-
Tosiasioiden maailma -kokoelman sarjakuvat olivat kieltämättä epätasaisia, ja mukaan olisin kaivannut myös aikoinaan Myrkyssä julkaistuja strippejä. Mutta samalla Vollen töihin liittyy mielestäni tavallaan samanlainen "huumorisarjakuvan" riippakivi kuin Fingerporiin. Eli ihmiset jostain syystä odottavat, että joka ainut strippi on timantintiukkaa, sataprosenttista ironiapopkulttuuriviitemontypythonbritt iälykkökamaa, jonka arvo mitataan huutonaurun määrällä.
Upeita klassikko-oivalluksia oli mielestäni aivan tarpeeksi. Hätäisiä keskivertojuttuja ei ollut niin paljoa kuin olin pelännyt. Eikä suoranaista spedeilyä ollut lainkaan. Arvioijan mainitsema "punavihreys" taas on käännettävissä plussaksi. Poliittisuus tuo taas yhden tason lisää.
"Karjalauman ei tarvitse nauraa". (Daniil Harms)
-
Lisätään nyt vielä tiedoksi että vaikka Karsteinin Tosiasiat Suomen Kuvalehdestä poistuivatkin, Facts From the World -blogi jatkuu edelleen!
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/facts-from-the-world/
-
Tässä on vähän oma Volle ojassa, täsmennetään silti: Sata Tosiasiaa on valikoitu noin 250 sarjasta, mutta on otettava huomioon että karsintakriteereinä olivat mm. liiallinen norjalaisuus sekä vanhentuneet (poliittiset) aiheet.
Varmaan joku islantilainen Huguleikur-kakkahuumori on riemukkaampaa, ja herra paratkoon, vastaavaa on tulossa lisää eri variantteina. On jokaisen oma mielipide mikä on "rankkaa" ja se perustuu pitkälle siihen kuinka paljon aikaa viettää "todellisessa" maailmassa ja paljonko internetissä, onko perheeellinen vai perheetön, ikä, töissä vai työtön, asuuko maalla vai kaupungissa jne... Kaikille ryhmille on omat pyhänsä ja palvottunsa, kerrralla ei niitä nurin saa.
-
Miten mahtaisi menestyä autokauppias, joka ei erottaisi autoa ja polkupyörää toisistaan?
Analogia loppuun jatkaakseni useimmat ajoneuvot ovat aika selviä tapauksia, mutta löytyyhän sitä koko joukko vekottimia, joista ei heti ihan järjellä kykene sanomaan, mihin luokkaan ne pistäisi. Onneksi lainsäätäjä on tehnyt määritelmiä pyörien määrä, millimetrin, kilogramman ja kilowatin tarkkuudella, niin jokaisen vehkeen kohdalla voidaan sieltä katsoa, miksikä ne rekisteröidään tai saako niitä liikenteeseen lainkaan.
Koska minullekin on joidenkin tapauksien kohdalla hiukan epäselvää, ovatko ne pilakuvia vai sarjakuvia, olisi ehkä kaikkien perinteiden mukaan parasta jos pilakuva ja sarjakuva määriteltäisiin asetuksella ja niille määrättäisiin eri verotus, niin saataisiin varmasti tosi hieeeenoja porsaanreiänkäyttöjä.