Okei kerron omani vaikka en haluaisi sitä pöllittävän.. Mutta jostain täytyy aloittaa. Aion piirtää Wolverine-skabaan julisteen Frank Millerin taatulla Sin City-tyylillä.. 8]
EDIT: Huomasin jännän asian. Fedor Kusmitšista on venäjänkielisessä Wikipediassa valtavasti tietoa (http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A4%D1%91%D0%B4%D0%BE%D1%80_%D0%9A%D1%83%D0%B7%D1%8C%D0%BC%D0%B8%D1%87), mutta englanninkielisessä minimaalisesti (http://en.wikipedia.org/wiki/Feodor_Kuzmich).. huoh. Kunpa osaisin lukea venäjää.. >:(
Pienellä kikkailulla ja näpertelyllä saisivat ainakin jonkun käsityksen mitä siinä lukee. Googlen kääntäjä esimerkiksi. Ja voithan tietysti laittaa tuon Altavistaan. Käännös ei ole parhaasta päästä, mutta ainakin siitä saa jonkinlaisen käsityksen tekstin sisällöstä.
Edit: Käs tässä (http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=ru&u=http://ru.wikipedia.org/wiki/%25D0%25A4%25D1%2591%25D0%25B4%25D0%25BE%25D1%2580_%25D0%259A%25D1%2583%25D0%25B7%25D1%258C%25D0%25BC%25D0%25B8%25D1%2587&ei=bYz0SYv4L4vD_Qbx-KjPCQ&sa=X&oi=translate&resnum=1&ct=result&prev=/search%3Fq%3D%25D0%25A4%25D1%2591%25D0%25B4%25D0%25BE%25D1%2580%2B%25D0%259A%25D1%2583%25D0%25B7%25D1%258C%25D0%25BC%25D0%25B8%25D1%2587%26hl%3Dfi%26safe%3Doff%26sa%3DG), ole hyvä.
Projekti kulkee koodinimellä "Ihmisvihaajan päiväkirja". Onko nimi liian raflaava vai juuri sopiva?
Tästä voisi tehdä Kvaakkiin sovelletun version jossa kerrotaankin tarina sarjakuvana! Eli yksi piirtää sarjakuvasivun ja seuraava jatkaa sitä sarjakuvasivulla ja niin edelleen. Anyone wanna start? :D (Aloittaisin itse jos olisi käytössä skanneri, en usko että haluatte nähdä Paintilla piirtämääni sivua?)
Rotalle enemmän lihaksia, karumpi pärstä (jos mahdollista, liioittele!). Suosittelen tuossa ottamaan mallia Punisherista ja muista antisankareista...
Tarkoittanet karhulle. ;D Samurainalle on päähenkilön nimi. Ei kai se rotalta näytä? :(
synkkää ilmapiiriä voi olla vähän vaikea luoda, varsinkin eläinhahmoilla, menemättä huvittavan puolelle.
Samurainalle on antisankari, tavallaan.
Kyllä. Olen pahoillani. Kätilö lienee sekoittanut lapsenne jonkun toisen lapseen.
Vakavissaan puhuen: Juuri tuota tarkoitin niillä lihaksien tarpeellisuudella...
Kärjistäminen ei koskaan mene huvittavuuden puolelle. Huumorin puolelle kyllä, positiivisessa mielessä. Mitä olisi antisankarit ilman visuaalisesti mustaa huumoria ja synkkää ilmapiiriä? Hommahan on kuitenkin selkeästi pilkesilmäkulmassa tehtyä, ainakin sen vaikutelman siitä saa. Miksi ei rohkeasti vain veisi antisankari kuviota loppuun asti?
Tässä tämä nyt on, Samurainalle sarjakuvan toinen sivu,
Tämä hervoton tyyli kieltämättä istuu paremmin japanilaisia taistelulajeja harjoittaviin eläimiin (onko tätä ideaa muuten koskaan käytetty missään?) kuin Berliinin viimeisiin, epätoivoisiin taisteluihin.
Tämä hervoton tyyli kieltämättä istuu paremmin japanilaisia taistelulajeja harjoittaviin eläimiin (onko tätä ideaa muuten koskaan käytetty missään?)
Toisten tarinoiden kopsaaminenhan on moraalisestikin väärin (lainopillisesti vaan jos jää kiinni), mutta jos ite keksii jatkoa! Eikä Kinkku ole saleen naamaansa rekisteröinyt tavaramerkiksi!Niinhän se arvostettu Shakespearkin kopioi tarinansa Antiikin Kreikasta, mutta eipähän häntä siitä syytetty. Mua on pitkään mietityttänyt, kun joissakin B-luokan elokuvissa on niin selvästi revitty juoni jostain toisesta leffasta, mutta harvemmin se on mennyt siihen pisteeseen, että siitä syytettäisiin ihan raastuvassa.
Niinhän se arvostettu Shakespearkin kopioi tarinansa Antiikin Kreikasta, mutta eipähän häntä siitä syytetty. Mua on pitkään mietityttänyt, kun joissakin B-luokan elokuvissa on niin selvästi revitty juoni jostain toisesta leffasta, mutta harvemmin se on mennyt siihen pisteeseen, että siitä syytettäisiin ihan raastuvassa.
Niinhän se arvostettu Shakespearkin kopioi tarinansa Antiikin Kreikasta, mutta eipähän häntä siitä syytetty. Mua on pitkään mietityttänyt, kun joissakin B-luokan elokuvissa on niin selvästi revitty juoni jostain toisesta leffasta, mutta harvemmin se on mennyt siihen pisteeseen, että siitä syytettäisiin ihan raastuvassa.
Mikäli tarkoitit Antiikin Kreikalla mytologiaa, niin käsittääkseni tuo ei ole mikään "rekisteröity tavaramerkki", eikä siitä voi oikein ketään väitellä itselleen tekijänoikeuksia koskevia palkkioita. Tuolloinhan sitäpaitsi joutuisi uskonnoista lähtien aina elokuviin kaikki syyniin ja tehotarkastukseen.
Toki esimerkiksi Disneyllä on oikeus vaatia korvauksia ja lupia, kun heidän tulkinnastaan Herculeksesta esitetään jossakin yhteydessä kuvaa tms.
Eikä Shakespearen aikaan tainnut hirveemmin tekijänoikeuslakeja vielä olla...
B-luokan elokuvat ovat B-luokan elokuvia juuri siksi että ne ovat B-luokkaa. Niiden tuotot ovat isommille piireille, kuten Hollywood, aivan liian pieniä, että niistä kukaan viittii korvausta vaatia, jos pari tai kolme ideaa on kopioitu.
Sitäpaitsi uskoisin että tekijänoikeuksia koskeva laki on hiukan avarampi, eikä anna kenelle tahansa pyrkyrille rikastua ihan noin helposti...jatkuvastihan siinä joutuisi käymään oikeudenkäyntiä siitä, että Tappajahailla on saman värinen kolmas kulmahammas kuin Anakondalla tms.
Disney itsessäänhän on hyvä esimerkki, koska firmalta itseltäänhän ei löydy just laisinkaan omia ideoita tarinoidensa rungoiksi, mutta sitten jostain kumman syystä ko. firma on itse niin hirveän nipo näiden kanssa.
Keijoska: Kyllä täällä Suomessa, mutta mites tuollapuolen Iso Rapakkoa? Kun kuitenkin ne hullut tykkää haastaa toisiansa oikeuteen aina mahdollisuuden tullessa.
En itse pidä draamasta, vaan tykkään enempi lukea toimintaa tai "satua" malliin Neil Gaiman...
Draama tarkoittaa toimintaa.Ilman draamaa, tarina ei pahemmin ole lukemisen arvoinen. Kabuki erittäin mainiona esimerkkinä.
Draama tarkoittaa toimintaa.
Ilman draamaa, tarina ei pahemmin ole lukemisen arvoinen. Kabuki erittäin mainiona esimerkkinä.
Minä pidän enemmän seikkailu tyylisistä tarinoista.
Sitten pitää olla valmis tarina, ei vain joku ideanpoikanen. Kirjoittaminen on helppoa lauantai-iltapäivän hupia, piirtäminen työtä.
ei ihan kaikkea parane paljastaa...
mutta hieman Fight Clubin-ideaa mukailen, eli päähenkilöä ilmaantuu riivaamaan pieni sarvipäinen demoni joka on tietenkin hänen oman kahtiajakautuneen persoonansa "pimeämpi" puoli. Lopussa hän pääsee riivaajastaan eroon, mutta tulee samalla tappaneeksi itsenä (loogisesti) :D
Rinnalla kulkee sitten "menetetyn rakkauden" perään haikailu, tai psykedeelinen versio siitä (mutta se on oikeastaan koko stoorin juju, joten siitä ei sen enempää). Koska tarina on aika huuruinen ja epärealistinen, niin sain kuningasajatuksen perustella houreet sillä että päähenkilöllä on keskisuuri huumeriippuvuus :D (sillä voi perustella ihan mitä vain!)
Ei taida Antti olla tänään ainoa joka joutuu olemaan ilkeä...Fight clubia on koitettu turhaan ja typerästi jäljitellä jo moneen moneen kertaan. Etenkin kerrontaa. Hömöilyksi on kaikki nuo mennyt.
"Samaan aikaan Vincent lähtee toteuttamaan omaa osuuttaan suunnitelmasta, eli järjestämään maailmalle Halloweenin joulun sijaan. Kaupungilla on sekasorron omainen kaaos."
Mulla on ollut jo vuosia mielessä jonkinlainen "suuri lähiötarina". Ideana siis kertoa yhden keksityn suomalaisen lähiön (tyyliin Kontula, Hervanta) tarina muutamien vanhojen ja uusien asukkaiden näkökulmasta ja onnistua lopussa jotenkin linkittämään henkilöt toisiinsa. Jonkinlaista ideantynkää olen silloin tällöin kirjoitellut vihkoon ylös, mutta ihan ajatuksen tasolla vielä ollaan. Ehkä "sitten joskus"... ::)Tuosta tuli mieleen se telkkarissa pyörinyt norjalainen komediasarja lähiöelämästä "Piirka ja naapurit", jossa sama tyyppi näytteli kaikkia keskeisiä hahmoja. Lähiön asukkaisiin kuului mm. reteä "suomalainen" Piirka Kellivoite, joka hölötti norjalaisittain mukasuomeaan. "Pärkkele..." Tuon tyyppinen juttu toimisi varmasti sarjakuvamuodossakin.
Mulla on ollut jo vuosia mielessä jonkinlainen "suuri lähiötarina". Ideana siis kertoa yhden keksityn suomalaisen lähiön (tyyliin Kontula, Hervanta) tarina muutamien vanhojen ja uusien asukkaiden näkökulmasta ja onnistua lopussa jotenkin linkittämään toisiinsa.
Oletko lukenut Alex Robinsonin sarjakuvia, vaikkapa "Trickedia" tai "Box Office Poisonia"?
Wonderland, eli Satumaa, on moderni maa jossa sadut ovat totta. Siellä ja muissa maissa asuu satuhahmoja, planeetalla nimeltä Eterra.
Kyseessä on siis toimintasarjakuva, kuten muistakin Wonderland-sarjiksista on tarkoitus tulla.
Tällä hetkellä yhdeksän sivua joista osa tussaamatta valmiina.
-------
Pahoittelen ettei minulla ole kuvamateriaalia Wonderlandista tällä hetkellä, kun saan skannerin käyttööni sitä kyllä tulee. Sitä ennen kertokaas mitä pidätte ideasta.
Tartteen kipeästi ideoita sarjakuvalle. Ei mitään alustavaa ideaa vielä syntynyt. luonnoksia on paljon, ideoita vähän. Ideoita?
Vastatkaa nytte jo oikeesti hei! :-\
Noh Iivana olis lähteen mukaan niinku yksi neuvostoliiton innoittajia vaikka varsinainen neuvostoliitto syntyikin myöhemmin. ;)
Mulla oli itsellänikin noin 16-vuotiaana tekeillä suuri sarjakuvaromaani vuodesta 1905, mutta mitä enemmän opin vuoden 1905 tapahtumista, sen mahdottomammaksi sen toteutus sen aikaisella keskittymiskyvyllä meni. Nykyään varmaan voisin taklata aiheen, mutta mitä haluaisin sillä sanoa?
We gotta talk, Sippo, mentuseni.
Muuten, missä historiankirjassa on kerrottu Neron soittaneen viulua?
Tässä hahmo kuva Iivan Julmasta :laugh: :
Olisi joskus kiva lukea tarina Akusta, johon iskee keräilyinnostus.
Dystopia, jossa laki on armoton: kaikista rikoksista rangaistaan kuolemalla. Sarja alkaa kun joku tyyppi kävelee ajatuksissaan päin punaisia valoja, ja sitten kajahtaa laukaus...Eihän tuo nyt niin kovin kaukana ole esimerkiksi Judge Dreddin maailmasta. Mega-Cityssä pienemmistä mutta sinänsä iljettävistä rikkeistä, kuten tupakanpoltosta tai sarjakuvien hallussapidosta, saattaa tietysti saada vain vaihtelevan mittaisen isolation cube -kakun.
Kiinnostaisi muutenkin, että onko itsenäisyyden ajan sotia käsitelty fiktiossa muuten kuin (semi)realistisesti tai korkkarityyliin lennokkaan patrioottisesti.
Sotatarinoissa yleensä selvitään tai kuollaan, sodassa invalidisoituneista ei kerrota kauheasti. Olen yön tunteina mielessäni kehitellyt stooria kasvovärkkinsä menettävästä 2. maailmansodan taistelulentäjästä. Alkuinnostus tuli plastiikkakirurgian historia-tv-dokumentaarista. Keskittyisin tietenkin lentelyyn ja taisteluun yms. Invalidisoitunut palaa kotiin ja vaimo vieraantuu-skenario on jo aika lailla käsitelty. Ei sellaista.
Aloittelen tässä sarjakuvaa, ja mielessäni pyörisi kovasti ideaa, että olisiko sarjakuva erikoisjoukkojen ja Rio De Janeiron favelajengien yhteenotosta mitenkään hyvä? Juonta en ole vielä keksinyt..
Hmm.. Haluaisin erikoisjoukot ulkomaalaisiksi, mutta on hankala keksiä kunnon syytä saada ulkomaalaisia erikoisjoukkoja tunkeutumaan favelaan.. Tätä täytyy miettiä hetki. ^-^
Minustakin tuo "hyväntekijämiljardööri" kuulostaa vähän kaukaa haetulta...
Liekö ihan jenkeissä minkään näköistää jengialueita mitkä olisi yhtä raskaasti aseistettuja kuin faveloissa? :-\
Mitä haet tarinalta?
Mutta välittääkö kukaan tuollaisista hahmoista?
Taustarakennelma on ihan hyvä, mutta kenen näkökulmasta juttu kerrotaan?
...
Taustalla sitten purkautuisi tuo iso kuvio, mutta jotain koskettavuutta ja henkilökohtaisuutta tarinaan pitäisi saada -- muuten se on turha. Agentit ja pomot olisivat sivuhenkilöitä.
Tarinaan kuuluu myös takaumia (entiseen elämään) ja muita kerrontaa syventäviä asioita. Sitten voisi olla se paras kaveri, tyttöystävä tai jotain, jonka kanssa voi keskustella (ja kertoa lukijalle juttuja.)
Nyttemmin kun miettii, ei sen tarinan niin realistinen ym. tarvi olla, aion ehkä julkaista sarjiksen vain netissä josta sille tuskin kumminkaan lukijoita paljon löytyy.
Mutta välittääkö kukaan tuollaisista hahmoista?
Noh, onnistuisikohan tuota sillä lailla, että tuo edellä mainittu "hyväntekijä" vaihtuisi ihan joksikin jenkkilän poliitikoksi, joka salamurhataan, ja sitten nämä joukot menevät räiskintäreissulle favelaan hakemaan tämän palkkamurhaajan palkanneen hepun elävänä taikka kuolleena. Tai ei välttämättä kyllä poliitikko mutta joku todella USA:lle tärkeä ukkeli.
Ei sen niin realistista tarvitte olla.
Olen huomannu että ei elokuvissa ja varsinkin peleissä muut valtiot noteeraa melkeimpä mitenkään vaikka jenkit rymistää näiden valtioiden sisällä.
Tämä on niin paljon hauskempaa kuin töitten tekeminen. :-[
Asusteet toisivat myös hahmoihin syvyyttä, kun yksilöt voisi tunnistaa myös erillään näkyvistä ruumiinosista. Rakennetaan kato näitä henkilöhahmoja .
ei nyt ruveta sotkemaan termejä! Henkilöhahmojen rakentamiseen vaaditaan eroavaisuuksia.
Lähinnä kuppikoossa.
Muuten hyvä, mutta unohdit ne cheerleaderit suihkussa.
Tyhjäsointu, kiinnostava idea, joskin tältä kuulemalta tuntuu tosiaan vaativan jotain tvistiä, tuo kun saattaa kovin helposti mennä liialliseksi synkistelyksi ja maailmantuskan potemiseksi.
Onko tuossa "kissojen maa"-aiheessa myös joku syvempi koukku vai onko kissat vain kivoja piirtää? :)
Kissoillahan on seitsemän elämää
Mielessäni on pyörinyt vähän aikaa tehdä jonkinlainen lyhyehkö mustavalkoinen sivuprojekti pidemmän sarjani ohessa.
Tarina olisi aihepiiriltään historiaa ja fantasiaa sekoittava juttu nuoresta maagin/velhonkisällistä Ranskan ja Saksalais-roomalaisen keisarikunnan välisissä sodissa 1500-luvun Italiassa.
Tarina olisi kaavaltaan melko yksinkertainen kasvutarina jossa kyseinen päähenkilö liikkuisi palkkasotilasjoukon ja oman mestarinsa mukana kohti piiritystaistelua jossa hänen taitojaan tarvitaan. Kyseiset taidot liittyisivät golemien(maagisia olioita kuten tässä testikuvassa:http://penuser.deviantart.com/art/Unleash-the-golems-Sketch-424409553) hallintaan.
Ehkä jotain paikallisia sivuhenkilöitä ja sotilaita olisi menossa mukana, ehkä muita maageja/velhoja. Tapahtumien yksityiskohdat eivät ole selvillä alkua lukuun ottamatta, tosin niitähän nyt voi miettiä jos pohja on kunnossa.