Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Ami 11.12.2008 klo 22:24:17
-
Minusta on olla työssä niin hyvin sisällä, että kuvaan tulee mukaan juttuja, joita ei ole tietoisesti ajatellut. Esim henkilöiden ilmeet ja asennot kertovat valmiissa kuvassa enemmän kuin piirtäessä (tai sitä ennen) ehti suunnitellakaan. Tarinaan syntyy henki.
-
Kyllä juuri sen luonteen saaminen siihen kuvaan on parasta, saada se kuva hengittämään. On toki hienoa toimia myös puvustajana, lavastajana, leikkaajana, kuvaajana ja ohjaajana.
-
Itsensä ylittäminen, riskien otto ja onnistuminen. "Ei juma, se onnistui noin hyvin, ja ilman jynssäämistä!"
Pahinta piirtämisessä on tietysti tuon vastakohta. Hämmentää, kun usein ihan tavallinen peruskuva (lähikuva kasvoista tms) saattaa tuottaa ihan järjettömästi vaikeuksia, kun taas joku vaikea (hyppy alakulmasta kuvattuna tms) saattaa onnistua kertarysäyksellä. Ehkä sitä vain skarppaa ja suunnittelee mielessään paremmin ennen kuin laskee kynän paperiin.
-
Piirtämisessä parasta: Fanit!
-
Piirtämisessä parasta: Fanit!
Ja Raha!
-
Heh... Kun työ on valmis ja rahat näpissä... >:D Ruhahaa... Piljoonia.
Timo
-
Piirtämisessä parasta: Fanit!
Joita ei minulla ole (paitsi kaikki opettajat ja luokkalaiset :) mutta eihän niitä lueta faneiks??)
-
Mielikuvitus paperilla.
-
Ja Raha!
Aivan.
Tarkoitin sanoa "Fanien Rahat".
-
On toki hienoa toimia myös puvustajana, lavastajana, leikkaajana, kuvaajana ja ohjaajana.
Ja Jumalana. Siis on hienoa, että edes pienellä todellisuuden osa-alueella maailma muotoutuu sellaiseksi kuin itse haluaa, omien piirustus- ja kuvankäsittelytaitojen rajoissa tosin.
-
Parasta on saada aikaan jotain.
-
Piirtämisessä parasta: Fanit!
Jeesus, mä varmaan ahdistun ja kuolen pois, jos sellaisen tuun spottaamaan. Onneksi oon niin lusmu, etten sellaisia tuu koskaan saamaankaan. <3
Jaa-a, että parasta. Tussaamisesta oon nyt tykästynyt. :B
-
Jos saa aikaan luomuksen, johon on itse niin tyytyväinen, että muiden mielipiteillä ei ole väliä.
-
Saa purkaa paineita, suutuksissa minulla syntyy verisiä kuvia joissa suolenpätkät lentää, ja johan alkaa helpottaa.
-
No. Jos tulevaisuudessa saan työn niin ei minua oikein raha kiinnosta. Haaveeni on saada Faneja ja ihmisiä jotka oikeasti pitävät työstäni. Olisi mahtavaa jos pääsisi Cartoon Networkille töihin. Se olisi kaiken A ja Ö. Mut parasta piirros on se kun kuvittaa omaa tarinaa ja sit ku se on valmis ja katsoo sitä. Voi olla todella ylpeä siitä. Vaikkei kukaan paitsi veli näe sitä olen ylpeä =D
-
Tutkittu juttu:
Piirtely auttaa keskittymään tylsässä palaverissa
Piirtely palaverissa ei osoita aina innostuksen puutetta.
Plymouth University:n tekemässä tutkimuksessa testattiin 40 koehenkilöä, joiden tuli kuunnella puhelua ja muistaa siitä nimiä ja paikkoja. Puolet testihenkilöistä sai tehtäväkseen piirrellä ja värittää muotoja paperille puhelun aikana.
Ne, jotka piirtelivät kuunnellessaan, muistivat puhelusta 29 prosenttia enemmän kuin ne, jotka eivät piirrelleet. Piirtelijät muistivat puhelusta 7,5 nimeä tai paikkaa, kun toisen ryhmän keskiarvoksi jäi 5,8.
Tutkijoiden mukaan piirtely auttaa keskittymään erityisesti tylsissä ja pitkästyttävissä kuuntelutehtävissä, sillä se auttaa pitämään ajatukset koossa.
- Tylsän luennon aikana ihmisten ajatukset alkavat usein harjailla. Piirustelu keskeyttää nämä ajatukset ja auttaa keskittymään, tutkimusryhmän jäsen Jackie Andrade sanoo.
- Pahimmassa tapauksessa ihmiset alkavat nuokkua. Piirustelu auttaa keskittymisen lisäksi myös omaksumaan kerrottuja asioita paremmin, Alan Badeley kertoo BBC:lle.
-
Tutkittu juttu:
Näitä tutkimuksia on ollut ennenkin että oikeastaan kaikenlainen ylimääräinen häslääminen parantaa tiedon omaksumista ja ongelmanratkaisukykyä, erityisesti lapsilla. Jo pelkkä silmiin katsominen vähentää tiedon pureskelua. Lapsia tulisikin ohjeistaa: "Kiemurtele äläkä katso silmiin kun puhun sinulle!"
Tietysti jos muistiinpanovihkot täyttyvät piirustuksista on kokeeseen pänttääminen myöhemmin vaikeaa.... nimim. kokemusta on.
-
Piirtäminen auttaa myös keskittymään koulussa, vaikkei moni opettaja sitä usko. Asiaan liittyy varmaan visuaalinen käsitys, ainakin muistan edelleen mitä kohtaa eräästä piirustuksesta väkersin terveystiedon tunnilla ja sen mitä opettaja puhui siinä kohdalla. :)
-
Mielestäni parasta piirtämisessä on piirroksen tekeminen ja lopputuloksen näkeminen. Itse piirtäminen on varmaan se paras vaihe, se on parhaimmillaan nautinto joka kestää useita tunteja. Kaikenlainen piirtäminen on kivaa, kun on hyvä flow ja fiilis. Myös lopputuloksen näkeminen, "julkaiseminen" ja palautteen saaminen on mukavaa, mutta ei se itse piirtämistä voita.
-
Jaa'a. Piirtämisessä itsessään ei kyllä ole mitään hyvää, tylsää ja rasittavaa hommaa. Onneksi sen saa aina jossain vaiheessa valmiiksi ja joku saattaa jopa kehua lopputulosta.
EDIT:
Hei, nyt keksin!
Jos siis itse piirtämisestä puhutaan (ei siitä valtaisasta määrästä rahaa ja mainetta mitä saa jälkikäteen)...
Niin se kun tulee se semmonen transsitila ettei tajua piirtävänsä. Se on ihan taivaallista! Kaikki piirtämisen viheliäisyys katoaa kun ei tajua sitä tekevänsä ja silti saa aikaan.
-
Jaa'a. Piirtämisessä itsessään ei kyllä ole mitään hyvää, tylsää ja rasittavaa hommaa. Onneksi sen saa aina jossain vaiheessa valmiiksi ja joku saattaa jopa kehua lopputulosta.
En nyt halua vittuilla mitenkään - tulee vain mieleen että jollakulla saattaa olla väärä harrastus tai ammatti. ::) Itse pidän piirtämisestä paljon, jos se olisi minusta tylsää ja rasittavaa en sitä tekisi.
Ellei tuo sitten ollut sarkasmia, missä tapauksessa sait minut koukkuusi.
-
Joita ei minulla ole (paitsi kaikki opettajat ja luokkalaiset :) mutta eihän niitä lueta faneiks??)
Sama täällä. Mielestäni piirtämisessä parasta on itse piirtäminen, ja tietysti olemattomat kehut.
-
Höpö höpö,
Piirtäminen on aina kivaa. Annahan kun selitän. Jokainen kuva onnistuu aina eikö totta. Vaikka roskapönttö täyttyy hukkaan menneistä rypistetyistä kuvista, se on vain hyvä juttu. Paperi täytyy kierrättää. Tämä on sitä ekologiaa. Sitten kynät kuluvat tosi nopeasti. Sehän on hyvä juttu. Kaupat saavat rahaa kun käydään alvariinsa hakemassa jotain uutta. Mitähän jää ensi kuussa ruokaan? Mustekkin maksaa melkein 5 euroa pullo ja noi copikin uudet tussit miltei 4 euroa chipale. Halpaahan tämä on! No jätän pois juuston, makkaran ja yritän pärjätä puurolla ja leivällä. Jääpi rahaaenemmän kyniin ja muuhun must hankintoihin. Ja kuvat syntyvät tosi nopeasti. Saattaa päivässä syntyä vain yksi ruutu tai jotain. Mutta onhan meillä aikaa. Kyllä muut asiat saavat odottaa. Tätähän se on politiikassakin. Odotetaan vain milloin aika on kypsä. Jaahas...ensi vuonna supistetaan sitä ja tätä. Sitten kun töherrys saatu aikaiseksi niin kvaakin galleriassa aina täydet 5 tähteä. Vautsi et mä oon sitten helvetin hyvä! No, useinmiten se on kaksi tai risat. Mutta voi hornan kekäleet. Kun rupeaa katsomaan kuvaa jonka tein kovalla vaivalla, ei, ei...siinä on kaikki päin mäntyä. Jalkakin vino kuin pisan torni. Silmät liian lähekkäin että näköä haittaa. Ja onko toi olevinaan joku puu tuolla taustalla. Pikemminkin risu kasa. Eihän tätä paskaa voi kvaakkiin laittaa tai muuallekkaan. Miksi häpäistä itsensä? Taidan lopettaa kokonaan piirtämisen. Eipä minusta tullut sitten maailman valloittajaa ja sarjakuvien uutta kiinto tähteä. Jaahas, jokos se Aku Ankka tuli postissa. Ehkä tämä riittää minulle sarjakuvien maailmassa. Tuttu ja turvallinen Aku!
Mutta tämä kaikki yllä oleva olikin vain UNTA! Jippii! Tervetuloa todelliseen maailmaan. ;D
Niin. Piirtämisessä on parasta juuri se että saa piirtää. Minusta ihan sama mitä joku ajattelee piirroksista. Piirtäminen on vaa niin kivaa kun itsellä on hyvä fiilis. Kun on depis silloin ei huvita tehdä mitään. Mutta piirtäminen antaa niin paljon henkisesti. Piirtämisessä on jotakin maagista. On tyhjä valkoinen paperi ja kynä. Jos ideoita putkahtaa mieleen niin kynälle ei tarvitse antaa käskyä piirtää. Se tulee ihan luonnostaan. Ja siitä tulee mahtavia vibroja kun tosiaan näkee tuloksia että kehittyy jatkuvasti ja oppii uusia tekniikoita tai niksejä piirtämisessä. Ja kun ihailee kuuluisien sarjakuva piirtäjien juttuja haaveilee, et vau, mäkin haluaisin tulla noin hyväxi. saada jotain hienoa aikaan.
Piirtäminen on lopultakin aika haasteellinen taiteen laji. Kuten olen ennenkin sanonut, piirtäminen on kaikkea muuta kuin sitä, että osaa tehdä tikku ukkoja paperille. Vaikeaahan se on, koska juuri itse on itsensä pahin tuomari. Aina sitä vain näkee kuvassa jotain mitä siinä ei pitäisi olla..jotain joka hiertää ikävästi taiteellista silmää. Mutta sitten kun saa omasta mielestään aikaan jotain hyvää vihdoin, se palkitsee. Ja jos joku vielä pitää tuotoksesta. Se antaa ainakin minulle tsemppiä yrittää parantaa seuraavaa kuvaa. Mutta ei pidä huonojen arvostelujan antaa masentaa vaan päin vastoin ottaa kritiikki vastaan, jotta kehittyisi aina vain paremmaksi ja paremmaksi. Kait siinäkin tulee joskus raja vastaan ettei enään kehity! Tämäpä olikin mielenkiintoinen ajatus. Tuleekohan tollasta rajaa vastaan ettei todellakaan enään kehity? Mitä mieltä kvaakin taiteilija veljet ja siskot ovat tästä ajatuksestani? Mutta ennen kaikkea kait jokainen piirtää omaksi ilokseen ja viihdyttääkseen itseään. Osalle sisäisestä luovuudesta täytyy antaa mahdollisuus purkautua kuvina ja viivoina paperille.
-
^ :)
Katsoin jonkun dokumentin missä puhuttiin "higher mind", josta kaikki inspiraatiot ja ideat kumpuaa aivoihin ja sitä kautta mieleen. Siitä sain jotenkin potkua perseelle että taas tekee mieli piirtää :D En tiedä miten mutta jotenkin se dokkari auttoi.
Tällä hetkellä parasta piirtämisessä on se kun aikoo piirtää, ennen kuin aloittaa itse piirtämisen. Koska tälläkin hetkellä saan kaverilta käsikirjoitusta .rtf muodossa ja ajattelen kuinka piirrän sarjakuvaa :) Tunnetta voi melkein verrata orgasmiin :D
-
Fanien rahat. Ehdottomasti. Parasta ikinä.
Sain joskus viime lokakuussa yhdeltä norjalaiselta sci-fi -kirjoittajalta niin paljon tippiä, että ryntäsin saman tien vaahto poskella ostamaan uuden takin. Vaikka kuinka yritän suhtautua ylevän aatteellisesti taiteeseen ja suht' vaatimattomaan elämäntyyliini, kyllä se raha vaan rauhoittaa.
Orjan Mayn kysymykseen taitojen kehittymisestä olen sitä mieltä, että tekniikka kehittyy niin kauan kuin elämää ja ennen kaikkea jatkuvaa innostusta riittää. Mitä enemmän piirtää, sitä enemmän tulee kokeiltua uusia juttuja ja tyylejä ihan huomaamattaan.
-
10 pistettä ja papukaija merkki Nannalle. Se on just noin kun sanoit. Mitä enemmän piirtää, sitä enemmän varmasti kehittyy. Innostus termi oli hyvä pointti. Minusta on hyvin innostavaa, kun voi opetella piirtämään erilaisilla tyyleillä ja välineillä. Väri maailma on sitten aivan oma osaamis alueensa. Piirtäjän ei koskaan tulisi jäädä soutamaan ns.paikallaan, vaan kokeilla ennakkoluulottomasti kaikkea uutta. On hieno kokemus kun huomaa taitojensa vielä kehittyvän. Kannattaa kehittää taitojaan. Nyt mennyt jo kolme viikkoa ettei kynä ole edes käynyt kädessä. Voi voi! >:(
-
Ja Raha!
Minusta vaikka piirtämistä harjoittaisi ammatikseen se täytyy silti tehdä omaksi ilokseen ja että pitää itse siitä ettei homma ala maistua puulta. Mutta on totta että huomioon täytyy ottaa myös yleisö joka sarjakuviasi lukee. Jos ravintolakokki valmistaa aterian joka hänelle itselleen kelpaa muttei kellekkään muulle ei tästä ole hyötyä. Siinä päästäänkin sitten tuohon raha-asiaan. :D
-
Jaa, kyllä se itse piirtäminen on parasta,
... ja uudet ihmiset,hahmot,sosiaaliset tilanteet; uudet siveltimet, värit muodot, tajuamisen hetket kun näkee jonkn onnistuneen ja vanhojen piirrosten könkköyden, muttei sekään harmita, se kuuluu asiaan, vaikka kuinka yrittäis olla kehittymättä ja piirtää "samalla tyylillä" ikänsä niin ne kuvat muuttuu esimerkkinä vaikka Tenavat, tai Asterix, kehitys kehityy joku totesi täälläkin .Eikä aika ja vuodet tapa innostusta ellei itse ,mene/joudu tekemään halvalla liikaa töitä, itse valitsin kakskymppisenä tehä jotain muuta ku piirtämistä, kun silloin ei ollut mulle sopivaa piirtäjänammattia näköpiirissä, ja melkeen jälkiviisaasti väittäisin että ne 10 vuotta rakennuksilla, bingossa, ravintolassa, postiljoonina yms. oikeissa ammateissa auttaa mua yhä näkemään kuinka etuoikeutetussa ja nautittavassa ammatissa olen kun saan piirtää; ja ehkä mä jotain opinkin oikeissa töissä mitä ei koe piirusruspöydällä nenä kiinni paprussa... rahoista en mee kehuun, mutta fanejakin on tullut tavattua, naisiakin ,heh, jaa limasia äijiä, mutta enimmäkseen hyviä tyyppejä piirtäjissä ja iltamissa, joissa olen hoippunut. Niin yksi parhaista asioista piirtämisessä on yllätykset, etenkin vesiväreillä askarellessa ja muutenkin koskaan ei tiedä millainen kuva tulee paperille vaikka sen (muka) näkis sielunsa silmillä kuinka tarkkaan etukäteen, väitän mä! ;)
Vähän rönsyillen tulee mieleen montakin hauskaa juttua jotka on tullut koettua VAIN koska olen piirtäjä, mutta jääköön elämänkertasarjakuvaan ne paljastukset ;)
-
Heh... Kun työ on valmis ja rahat näpissä... >:D Ruhahaa... Piljoonia.
Niinpä niin. Rahaa virtaa postiluukustakin kun fanit naruttuu ostamaan sarjiksia. :laugh:
-
Virtailutila, uppoutuminen johonkin toiseen maailmaan.. Olisi hienoa, jos jokupäivä siitä saisi vielä rahaakin...
-
Hmm... En voi missään nimessä sanoa, että pitäisin piirtämisestä koko ajan. On se välillä aikamoista puurtamista. Mutta hyvät hetket merkkaavat sitten enemmän. Silloin kun kuva muodostuu odotetulla tavalla. Kun se kauan etsitty viiva löytyy. Kun tietää, että ehkä tämän joku näkee ja kenties pitääkin siitä.
Ja kyllä sitä rahaakin on joskus mukava saada. Piirtäminen on kuitenkin ruton kovaa työtä. Vaikkakin joskus ihan hauskaa sellaista.
-
Just noin se Mara menee. Täysin samaa mieltä. Piiirtäminen on usein tylsää kun jokin juttu ei ole sellainen kun pitäisi. Joskus mua potuttaa vaikeat aiheet, joita yritän karttaa niin paljon kuin voin. Niitä ovat autot, motarit ja muut isot koneet ja vehkeet, vuoret jne.
Ja kovaa työtähän se on. Hiljattain piirsin kaksi 5 tunnin päivää peräkkäin ja lopputulos oli se, että kyllä noita vielä täytyy muokata ja parannella ja putsata musteet ja tahrat pois. Sitten vielä, kun on huono skanneri, mutta kun rahat ei riitä kaikkeen.
Mutta sit kun saa jotain omasta mielestä onnistunutta aikaiseksi ja jos joku siitä vielä sattuu pitämään, niin se antaa kivaa fiilistä taas tehdä jotain uutta. Mä tuotan kuvaa aika verkkaiseen tahtiin kun vertaan moniin muhin kvaakkilaisiin, joilla on useita useita sivuja kuvii. Mutta en vertaa itseäni enään muihin.
Sitten musta piirtämisessä parasta on uusien teknikoiden puuduttava opetteleminen. Nyt seuraavaksi haluan tehdä jotain hyvin hyvin yksinkertaista Moebius tyylistä sci-fististä tai surrelista juttua.
Mulle ei merkkaa loppujen lopuksi se niin paljoo, et pitääkö joku mun kuvista vai ei, vaan sitä pidän arvossa, että perustellaan omat kommentit kuvasta ja annetaan ehdotuksii kuinka voisi sitä ja sitä parantaa. Se on parasta oppia meille kaikille, sillä voimme oppia paljon toinen toisiltamme.
-
Joskus mua potuttaa vaikeat aiheet, joita yritän karttaa niin paljon kuin voin. Niitä ovat autot, motarit ja muut isot koneet ja vehkeet, vuoret jne.
Ei niitä pidä karttaa, vaan ota ne haasteena. Etsi valokuva vaikka vuoresta, ja piirrä se niin hyvin kuin suinkin. Tulos ja mieliala valmiin työn jälkeen on luultavasti hyvä. Siinä on kuvattu luontoa niin kuin sinä piirtäjä sen näet. Vuoria ei kannata opetella piirtämään Blueberryistä (kokemusta on). Kun lopputulosta vertaa malliin, meinaa tulla itku kun katsoo miten kaukana oma työ on Giraudin viivasta. Luonnonmaisema ja valokuvat tuntuvat antavan enemmän anteeksi.
-
Pakko sanoa, että nykyajan autot ovat pirun ärsyttäviä, koska ne ovat oikein avaruusmatoja pyörien kanssa. Jopa nää poroporvariautojenkin muotoilu on jotain ihan hirveää, oli kuinka Hampsteri tai Clarkson peesaamassa, miten kaunis joku Ferrari, Koenigsegg'n tai Lamborghini on. Onhan ne siistejä ja tietenkin käytännöllisempiä kuin jotkut laatikko-Ladat, mutta aaargh, kyllä mä mieluummin sellaisen vähän vanhemman ajan Volvon tai Mersun piirrän kuin jonkun Ford Focusin. Tietyölaitteet sun muut asia erikseen, ne ovat niin kauniin kulmikkaita insinööriluomuksia. <3
Piirtämisestä ei tarvitse pitää silloin kun sitä tekee palkkatyönä. Ainakin se on omalla kohdalla osoittautunut sellaiseksi, että kehtaa sitten pyytää hieman enemmän rahaa kuin olis "tarve".
-
Mun mielestäni piirtämisessä parasta on se luomisen ihana vapaus. Se että saa antaa mielikuvituksen laukata, ja kaikki mitä sieltä tulee vastaan on mahdollista ja luvallista. Piirtämisessä saa antaa tunteiden kuljettaa, eikä tarvitse jatkuvasti pitää kirjaa siitä ovatko ajatukset johdonmukaisia ja onko kaikki loogisesti aukotonta. Eikä tarvitse hikoilla sen kanssa että mistä nyt löytyy ratkaisu tähän tai tähän umpikujaan.
Toinen asia joka piirtämisessä on mahtavaa on itse piirtämisen akti. Onko mitään kingimpää kuin laittaa hyvää musiikkia soimaan tai hyvä leffa viereen pyörimään ja piirtää läpi päivän tai yön. Piirtää voi myös ystävän kanssa yhdessä, tai keskustella tämän kanssa samalla kun piirtää. Tällaisessa on sellaista seesteistä harmoniaa jota ei tosiaankaan ihan joka alalta löydy.
-
Ma oon Merrotin kanssa taysin samaa mielta.
Ihania maailmoja, se vapaus, se akti...
-
Saa tehdä kaiken niin kuin itse huvittaa, olettaen tietysti että aihe ei ole rajattu. Toisin kuin esim. koneella kirjoitettaessa, piirtäessä pääsee oma käsiala ja sitä mukaa tämä oma sielunmaisema tms. esille. Rakastan sitä tunnetta kun piirrustuksesta tai mistä lie tulee sellainen kun on tarkottanutkin tai ainakin omaa silmää miellyttävä.
-
Piirtämisessä on mielestäni parasta se, että saa käyttää omaa mielikuvitusta! Rahakin tietysti on kiva asia, mutta pidän siitä kun muut kehuvat kuviani ja kyselevät: "Miten ihmeessä sä piirrät ton?" yms. Olen piirtänyt sarjakuvia ja kuvia 4 vuotta, eikä se silti ole helppoa. Tämä laji vaatii harjoittelua ja lahjakkuuta! :)
-
Piirtäminen, ja kuvaamataito koulussa oli se nallekarhu joka lohdutti olemalla ainoa aine, josta sain aina kympin todistukseen muiden numeroiden ollessa seiskasta alaspäin. Siksipä en kai rehkinytkään muiden numeroiden eteen. Olinhan kouluni parhaimpia jossain, se riitti hyvin. Nimim. lukion ka 6,5. Sitäpaitsi mitä iloa on olla hikipinko ekalta luokalta alkaen? Siinähän vain oma taakka kasvaa kun sitten odotetaan automaattista menestystä kaikessa.. Parempi olla aluksi luuseri ja sitten myöhemmin näyttää mistä kana pishii.
Kouluvuosista on jo muutama vuosi joten nyt parasta piirtämisessä on se oma maailmansa. Ja ne muutamat fanit. Oli uskomaton tunne kun eräs tyyppi tuli kysymään että "sinäkös se piirsit sitä sarjakuvaa siihen ----lehteen? Mä aina luin sen!"
Jumalan roolikin on ihan kiva. Voi tapattaa jonkun tai jos tulikin katumapäälle, herättää sen takaisin henkiin. Voi keksiä otuksia joita haluaisi olevan olemassa. Kaksiulotteisille työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa ja ne ovat aina valmiita töihin.
Kaiken kaikkiaan se, että omaa lahjan asetella viivoja siten että ne muodostavat parhaimmillaan ihania elämyksiä itselle ja muille, tuottaa eniten iloa piirtämisessä.
-
Sitäpaitsi mitä iloa on olla hikipinko ekalta luokalta alkaen?-Samaa olen miettinyt,mä tein jo ala-asteella koulunlehden 3/4 kuvituksista.+Luokkani piti tehdä toinen ajankohtais lehti koululaisten näkökulmasta ja työni valittiin äänestyksellä siihen kanneksi.Tätä Lehti- vol2 ei koskaan saatu tehtyä.
Olin silloin jo varma että haluan tehdä sarjakuvia elääkseni, koska mielestäni piirtämisessä se on parasta että voi käyttää omaa mielikuvitustaan ja luoda outoja tai vähän erikoisempi ajattelu tapoja. Että harrastajat (toivon mukaan.) voivat samaistua omana boheemina itsenään hahmoihini.
-
Piirtämisessä parasta on se että voit luoda oman mailmasi, jossa kaikki on juuri niin kuin haluat.
-
piirtämisessä on parasta kahiseva... >:D >:D >:D :angel: 8]
-
piirtämisessä on parasta kahiseva... >:D >:D >:D :angel: 8]
Hmm. Kahiseehan se paperi..? :-\ ;)
Kyllä piirtäminen itsessään on ihan parasta vielä nytkin kun se on ollut mulle täyttä työtä jolla maksetaan vuokrat, ruuat, laskut (...ja kitarat ja Chevyn bensat) jo yli 25 vuotta. Muistikirjat ja mikä tahansa paperi täyttyy nopeasti aina jos hetkenkin saa istua aloillaan kädet vapaana ja signeeraustilanteisiin saa kivaa haastetta kun antaa kirjan saajan itse keksiä mitä omistukseen piirretään (ei onnistu aina, joskus käsi kramppaa sen verran että on parasta tyytyä standardipiirrokseen). Eläimiä, ihmisiä, Leonardo-pastisseja, tunnetiloja tai maisemia. Aina löytyy tapa toteuttaa kuva niin että se on mahdollinen piirtää, ja se tunne joka syntyy kun kuva muuttuu eläväksi: sen muistaa aina. Muistan kuinka upeaa oli kun lapsena keksin kuinka piirtää haukotus niin että se tarttuu itseenkin, ja miltä nuorena tuntui lääkitä ikävöintiä piirtämällä kaipaamansa ihminen. Musta tussi avaa paperin pintaan raon josta voi kurkistaa avaruuteen ja jos olisi uskovainen voisi ehkä nähdä siellä Jumalan.
Kuten vanha viisaus kuuluu: piirtäminen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Ja on siitä lääkkeeksi sittenkin.
;D
Kivi
-
Silloin kun onnistuu piirtämään itseään miellyttävän kuvan, näkee ajatuksensa ja palasen itseään paperilla. Ja kun tekee pieniä maailmoja ja luo hahmoja, jotka elävät. Kaikesta saa päättää itse, ja taitojen kehittyessä mikään ei voi enää rajoittaa tätä kaikkea...
Eli siis, piirtäminen on yksinkertaisesti kivaa.
-
piirtämisessä on parasta kahiseva... >:D >:D >:D :angel: 8]
Tuulipuku? ???
-
Oi kuinka kauniisti Nirpi puki sanoiksi sen, mitä piirtäminen on. Kiitos kauniista ajatuksestasi. :D