Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : Luikuri 19.04.2004 klo 23:42:25
-
Nyt kun maailma on lopullisesti rahan pyörittämä paikka ja meillä ei-Amerikkalaisilla ei sitä ole, lienee syytä varmistaa seuraava:
Kun en selvästikään omista mielikuvitusta ehyen ja/tai mielenkiintoisen tarinan kasaamiseen ajattelin kuvittaa jonkun kirjahyllystäni löytyvistä novelleista. Nämä 10 - 50 sivuiset kauhu/scifitarinat sopivat mainiosti käsikirjoitukseksi sarjakuvalle. Harjoittelutarkoituksessa tämä tietysti on ihan ok, MUTTA: jos näitä jossain julkaisee (käytännössä netissä), riittääkö tarinankirjoittajan nimen maininta vai tarvitseeko siihen oikein asianomistajan luvan?
Viimeaikaisia tapahtumia seuranneena en yllättyisi vaikka sähköpostiin rapsahtaisi TimeWarnerilta (tai kuka nyt Clive Barkerin omistaakaan)kuusinumerionen korvausvaatimus.
(Ymmärrän kyllä myös, että tässä on tavallaan oma lehmä ojassa eikä tarkoitus ole millään tavoin polkea kirjoittajan oikeuksia. Eiväthän ne taiteilijat ite tämmöisistä yleensä suutukaan, vaan yhtiöt)
-
Kun en selvästikään omista mielikuvitusta ehyen ja/tai mielenkiintoisen tarinan kasaamiseen ajattelin kuvittaa jonkun kirjahyllystäni löytyvistä novelleista.
Voisi kyllä kuvitella, että täältä Kvaakilta löytyisi ihan käsikirjoittajiakin...
Viimeaikaisia tapahtumia seuranneena en yllättyisi vaikka sähköpostiin rapsahtaisi TimeWarnerilta (tai kuka nyt Clive Barkerin omistaakaan)kuusinumerionen korvausvaatimus.
Clive Barkerin sarjakuvista tehtiin äijän kultakaudella aivan rutosti sarjakuvia ja mies on myöhemminkin sarjakuvabisneksessä pyörinyt, joten en usko hänen hirveästi arvostavan sellaista, että joku rupeaa kuvittamaan hänen novellejaan siitä mitään maksamatta. Riski korvausvaatimuksiin on siis hyvinkin olemassa...
Eli tee niin kuin parhaaksi katsot, mutta kannattaa varautua pahimpaan.
-
Yritä löytää tarina, jonka tekijänoikeudet ovat rauenneet. Valitettavasti lainsäädäntöön eri aikoina tehtyjen muutoksien takia etenkin amerikkalaisten teosten tapauksessa ei aina ole itsestäänselvää, milloin tekijänoikeudet raukeavat, mutta 1800-luvun puolella ollaan jo varmasti selvillä vesillä.
Esimerkiksi Edgar Allan Poen tarinat, tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesit, mutta ne ovat ehkä liiankin ilmeisiä, eli kliseisiä, valintoja.
Project Gutenbergissä (http://promo.net/pg/) on lähinnä romaaneja, mutta ainakin kaikki sieltä löytyvä on vapaata riistaa.
Ja ainahan on Raamattu ja Kalevala...
-
Kiitoksia molemmille vastauksista. Kalevalasta on jo pitkään tehny mieli tehdä sarjis, mutta en ole jaksanut lukea kuin Koirien Kalevalan :D
-
Kunhan et piirrä Väinämöistä koiraksi...
Taidan oikeastaan ottaa takaisin ehdotukseni Sherlock Holmes -tarinoista. On kyllä totta, että ne eivät ole enää tekijänoikeuksilla suojattuja -- tietyillä "toden" arvoilla. Tämän sivun (http://www.sherlockian.net/acd/copyright.html) mukaan nimittäin viimeinen Holmes-tarinan copyright raukesi Britanniassa vuonna 2000. Sen sijaan USA:ssa viimeiset Holmes tarinat vapautuvat vasta vuosina 2016-2023. Bernin sopimuksen mukaan USA:ssa voimassa olevan copyrightin pitäisi olla voimassa myös Briteissä, ja Suomessa. Ehkä tässä tapauksessa voimassaoleva copyright pätee ainoastaan USA:ssa julkaistuihin painoksiin. Internet ei kuitenkaan tunne valtiorajoja, joten "The Case Bookin" tarinoista tehtyjä sovituksia ei varmaankaan kannata laittaa nettiin.
Harkitsemisen arvoista on myös sekin, kannattaako levittää yhtään mitään Sherlock Holmes -sarjakuvaa. "A Study in Scarlet" tuskin on missään päin maailmaa enää suojattu, joten itse hahmo on vapaasti käytettävissä. Sir Arthur Conan Doyle Literary Estate (http://www.sherlockholmesonline.org) saattaa kuitenkin hönkiä niskaan tavaramerkkirikkomuksesta. Toisaalta Alan Moore käytti Holmesia League of Extraordinary Gentlemenissä ilman seuraamuksia, ilmeisesti sen takia, että hahmon nimeä ei hyödynnetty sarjan markkinoinnissa.
Ja pantakoon merkille myös se seikka, että LXG-elokuvassa Näkymätön mies ei ollut tiedemies Griffin, vaan varas Skinner, koska ilmeisesti H.G. Wellsin tarinan elokuvasovituksen oikeuksienhaltijat katsovat kyseisen hahmon käytön elokuvassa rikkovan alkuperäisen elokuvan copyrightia. Samaa periaatetta varmaankin voitaisiin soveltaa myös esimerkiksi Sherlock Holmesin sarjakuvaversioon. Itse en kyllä ole lukenut yhtäkään Holmes-sarjakuvaa, mutta löytyyhän noita (http://www.faqs.org/faqs/books/holmes/illustrated/).
Moonstone Books (http://www.moonstonebooks.com) -niminen lafka on muuten hiljattain julkaissut Holmes-sarjiksia (piirtäjänä Seppo Makinen/Mäkinen?), mutta heidän sivunsa ovat juuri nyt nurin, eikä Googlen välimuistissa olevalla sivulla ainakaan sanota, onko hahmo lisensoitu Literary Estatelta.
Eli ehkä kuitenkin kannattaa valita joku Raamatun tarina. Seksi ja väkivalta uppoaa taatusti yleisöön, ja alkuperäistarinoiden tekijä ei liiemmin oikeusjuttuja nostele, mitä nyt joskus iskee salamalla (kts. Jim Caviezel).
-
Harkitsemisen arvoista on myös sekin, kannattaako levittää yhtään mitään Sherlock Holmes -sarjakuvaa. "A Study in Scarlet" tuskin on missään päin maailmaa enää suojattu, joten itse hahmo on vapaasti käytettävissä.
Ainakin Kristian Huitula (http://www.huitula.com) täältä kotimaasta aloitti albumituotantonsa Sherlock Holmes ja Vampyyrit -teoksella. Nyt en muista mitä albumin sisäkansi sanoi copyrighteista, pitänee tarkistaa.
Ja apropos, sovittipa hän myöhemmin Kalevalankin sarjakuvaksi.
Toisaalta Alan Moore käytti Holmesia League of Extraordinary Gentlemenissä ilman seuraamuksia, ilmeisesti sen takia, että hahmon nimeä ei hyödynnetty sarjan markkinoinnissa.
Moorehan oli suorastaan häveliäs hahmon kanssa. Mainittiinko Holmesia edes koskaan nimeltä? Mycroft mainittiin, ja "etsivään" viitattiin tämän veljenä, joten pisteiden yhdistämisen ei pitäisi olla vaikeaa. Warren Ellis puolestaan taas mainitsee Holmesin nimeltä Planetaryssa.
Mitä muihin sovituksiin tulee, niin kyllähän meillä Suomessakin. Kalevala on tehty ja Vänrikki Stool tulee syksyllä, mutta vielä olisi vaikka Sven Tuuva - sotasarjakuvahan uppoaa suureen yleisöön näköjään.
Sci-fi-puolella olisi runsaasti novelleja ja luulenpa että monet tekijät myöntyvät varmastikin antamaan luvan tarinan adaptoimiseen. Ei muuta kuin Portti-lehtiä penkomaan ja sähköposteja kirjoittelemaan.
-
Mun käsittääkseni – ja olen tätä jonkin verran selvitellytkin – esimerkiksi romaanin hahmoa - tai muuta "ideaa"– voi käyttää omassa teoksessaan, ainakin tekijänoikeuslain puitteissa. Parodiathan ovat sallittuja - eli pikemminkin ne ovat sananvapauden suojeluksessa.
Voi jopa olla, että pystyisit tekemään oman Holmes-tarinan tai sarjisversion novellin pohjalta neuvottelematta kirjailijan/oikeuksienomistajan kanssa - ainakin Suomessa (ja EUssa). (Eri asia sitten on, mikä on hyvien tapojen mukaista). Yhdysvaltojen tekijänoikeuslaki tuntee derivative work- käsitteen, eli teoksen joka on tehty toisen teoksen pohjalta. Mutta tällaista pykälää ei siis ole meikäläisessä lainsäädännössä. Eikä jenkkilässäkään ole käsittääkseni ennakkotapauksia asiasta.
Tavaramerkkirikkomus voi kyllä olla mahdollinen, esmes jos alat piirtää Harry Pottereita tai hobitteja leffan malliin, mutta sekin lienee tulkinnanvaraista.
-
Jos ette ole lukeneet LoeG:ia, katsokaa muualle...
Moorehan oli suorastaan häveliäs hahmon kanssa. Mainittiinko Holmesia edes koskaan nimeltä? Mycroft mainittiin, ja "etsivään" viitattiin tämän veljenä, joten pisteiden yhdistämisen ei pitäisi olla vaikeaa.
Hmm, se olisi mielenkiintoinen yksityiskohta, jos nimeä "Sherlock" ei mainittaisi kertaakaan. Mutta siinä vaiheessa, kun Moriartyn ja Holmesin yhteenotto Reichenbachin putouksilla esitetään, (riittävän kylttyröityneellä) lukijalla ei pitäisi olla epäilystäkään hahmon henkilöllisyydestä, sen verran tarkasti myötäillään "Final Problemin" ja "Empty Housen" kuvausta tapahtumista. Eli ainakaan kyse ei ole siitä, että Moore olisi yrittänyt säilyttää "uskottavan kiellettävyyden" Holmesin hahmon käytön suhteen.
Verrataan esimerkiksi SubTV:llä parhaillaan pyörivään The Prisoner -sarjaan. Siinähän Patrick McGoohan esittää entistä tiedustelupalvelun agenttia, jonka oikeaa nimeä ei mainita kertaakaan. Sattumalta McGoohan oli aiemmin esittänyt pääosaa sarjassa "Danger Man" aka "Secret Agent" (http://www.imdb.com/title/tt0058846/). Itse asiassa McGoohanilta on sittemmin kysytty suoraan, oliko Numero 6 sama kuin "Danger Manin" John Drake, ja hän vastasi kieltävästi. Vitsi on tietysti siinä, että McGoohanilla ei ollut oikeuksia John Draken hahmoon, joten myöntävä vastaus olisi voinut saattaa hänet liemeen. Philip Jose Farmer sen sijaan varmaan sanoisi, että Numero 6 ei ainoastaan ollut John Drake, vaan hän oli myös James Bondin serkku...
-
Eli ehkä kuitenkin kannattaa valita joku Raamatun tarina. Seksi ja väkivalta uppoaa taatusti yleisöön, ja alkuperäistarinoiden tekijä ei liiemmin oikeusjuttuja nostele, mitä nyt joskus iskee salamalla (kts. Jim Caviezel).
Tässäkin tosin kannattaa olla tarkkana. Raamatun eri käännökset ovat tekijänoikeuden alaisia. Eli jos laittaa juttuunsa pitkiä lainauksia uudesta raamatunkäännöksestä, saattaa Kirkon haastemies tulla kolisemaan postiluukkuun.
Varman päälle pelatessa kannattaa siis käyttää esim King Jamesin tai jotain Agricolan versiota.
-
Mun käsittääkseni – ja olen tätä jonkin verran selvitellytkin – esimerkiksi romaanin hahmoa - tai muuta "ideaa"– voi käyttää omassa teoksessaan, ainakin tekijänoikeuslain puitteissa. Parodiathan ovat sallittuja - eli pikemminkin ne ovat sananvapauden suojeluksessa.
Parodiat tosiaankin ovat sallittuja. Jos tuomari tai lautamiehet eivät kuitenkaan katso teoksesi täyttävän parodian tunnusmerkkejä, niin sitten oletkin syvässä kosteassa. Itse en ainakaan suosittelisi yrittämään venyttää parodiaa kattamaan kaikkea mahdollista tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin lainailua.
Yhdysvaltojen tekijänoikeuslaki tuntee derivative work- käsitteen, eli teoksen joka on tehty toisen teoksen pohjalta. Mutta tällaista pykälää ei siis ole meikäläisessä lainsäädännössä.
Käsitettä ei tarvitse määritellä yhtäläisin termein, jotta se olisi samaksi tunnistettavissa. Suomen tekijänoikeuslaissa lukee:
2 §
Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.
Johdannaisteos sisältyy mielestäni aika selkeästi muunnelman käsitteeseen, ja Suomen lain mukaan siis oikeus sellaisen tekemiseen on yksinomaan alkuperäisen teoksen tekijällä.
Eikä jenkkilässäkään ole käsittääkseni ennakkotapauksia asiasta.
Ennakkotapauksia tekijänoikeusloukkauksista johdannaisteoksen kautta? Varmaankin kymmeniä tuhansia, mutta tässä aihepiiriin läheisesti liittyvä: "National Periodicals Publications, Inc. vs. Fawcett Publishing Co." Fawcett ei painanut kopioita Teräsmiehen seikkailuista, vaan Kapteeni Ihme oli Teräsmiehen johdannainen, ja oikeusistuin totesi sen olevan copyright-loukkaus. Nykyään tietysti jenkkisarjiksissa vilistää paljon Kapua räikeämpiä Teräsmies-jäljitelmiä, mutta DC on ilmeisesti hyväksynyt tilanteen toivottomuuden...
Jälleen pieni elokuvasovitukseen liittyvä esimerkki siitä, kuinka kinkkisiä nämä asiat voivat olla: L. Frank Baumin Oz-kirjoista, joiden copyrightit ovat rauenneet, voi tehdä johdannaisteoksia, eli tarinoita joissa esiintyvät Dorothy, Toto ja kumppanit. Dorothylla ei kuitenkaan saa olla rubiinikenkiä, koska alkuperäisissä kirjoissa kengät olivat hopeiset, ja rubiinikengät esiintyivät elokuvassa, joka on edelleen copyrightin suojaama.
-
Dorothylla ei kuitenkaan saa olla rubiinikenkiä, koska alkuperäisissä kirjoissa kengät olivat hopeiset, ja rubiinikengät esiintyivät elokuvassa, joka on edelleen copyrightin suojaama.
Tuo on valehtelematta järjettömintä mitä olen kuullut koko päivänä. Hurm.
-
Tämä on mielestäni parhaita keskusteluja ikinä kvaakissa! Ja nyt kun mainitsin tämän yritän olla pilaamatta keskustelua ja kerron oman mielipiteeni:
Joku mainitsi Sherlock Holmesien copyrightien olevan suojattuja, mutta jotenkin tuntuu että Sherlockkia käytetään nimelläkin monessa paikassa enkä ole oikeusjuttuja kuullut syntyneen. Jotenkin välillä tuntuu että "superjulkisuuden" tavoittaneet sarjat ovat mannekiineina kaikkialla ja yleensä mitä luultavammin ilman korvausta, kun taas hieman tuntemattomammat hahmot jäävät usein rauhaan. Jälleen kerran poikkeuksen tekee supertarkka Disney, joka ei varmasti anna hahmojenssa käytettävän missään ilman kunnollista korvausta.
Luikuri: Jos haluat vain piirtää niin tee omat yksinkertaiset hahmosi ja poimi jonkin tarinan juoni pienine muutoksineen. Jos julkaiset sen netissä osa varmasti ihailee tarinaasi, mutta "jokapaikan-valittajat" varmasti huomauttavat sinulle matkimisesta - moneenkertaan.
-
Dorothylla ei kuitenkaan saa olla rubiinikenkiä, koska alkuperäisissä kirjoissa kengät olivat hopeiset, ja rubiinikengät esiintyivät elokuvassa, joka on edelleen copyrightin suojaama.
Tuo on valehtelematta järjettömintä mitä olen kuullut koko päivänä. Hurm.
No hämmennetäänpä soppaa sitten lisää. Aiemmin mainitun parodiasäännön mukaan rubiinikenkiä saa kuitenkin käyttää tietyissä tapauksissa. Esimerkkinä mainittakoon Zucker-Abrahams-Zucker -tuotos Kentucky fried movie.
Lisää intellektuaalista haastetta saa miettimällä voisiko rubiinikenkiin viitata jossain toisessa parodiaelokuvassa. Ilmeisesti ei, sillä vaikka ko lainaus olisi parodiaa alkuperäisestä Oz-leffasta, se olisi vain kopio toisesta parodialeffasta, joka taas voitaisiin tulkita rikkomukseksi ZAZ:ia kohtaan. Tai sitten ei.
-
Voinko piirtää tunnettuja hahmoja esim. aku ankan tai batmanin ja iskeä kotisivulleni näytille? Noin niinkuin piirustuksena/tulkintana, eikä kaupallisiin tarkoituksiin.
8)
-
Voinko piirtää tunnettuja hahmoja esim. aku ankan tai batmanin ja iskeä kotisivulleni näytille? Noin niinkuin piirustuksena/tulkintana, eikä kaupallisiin tarkoituksiin.
8)
Sanoisin, että periaatteessa se on kiellettyä. Mutta tuollahan noita näkee pitkin ja poikin nettiä. Omalla vastuulla :)
Esim omaan sarjakuvaan voit laittaa vilahtamaan parin ruudun verran.
Eri asia on miten ko. hahmojen oikeuksien omistajat ja heidän lakimiehensä suhtautuvat. Jos joku saa päähänsä syyttää, keksitään joku kiemura pykälistä "hyppis pyppis, hiliompsis..." [Kultainen kypärä] eli juuri tässä tapauksessa juttu on kiellettyä ja juuri tässä tapauksessa joudut maksamaan tuplasti korvauksia...
Timo
-
Tuo on valehtelematta järjettömintä mitä olen kuullut koko päivänä. Hurm.
Asian käsittelevä tuomari saattaisi hyvinkin olla samaa mieltä kanssasi. Se on vain kärjistetty (tietääkseni hypoteettinen) esimerkki siitä, että vaikka alkuperäisen teoksen copyright olisi rauennut, niin siihen pohjautuva johdannaisteoksen copyright voi silti olla voimassa niiltä osin, jotka eivät olleet alkuperäisteoksen copyrightin suojaamia. Kannattaa siis muistaa sama periaate kuin koulun kirja-arvosteluissa: Jos yrittää päästä helpolla, ja kirjoittaakin juttunsa kirjaan pohjautuvan elokuvan perusteella, niin siitä voi jäädä kiikkiin.
Joku mainitsi Sherlock Holmesien copyrightien olevan suojattuja, mutta jotenkin tuntuu että Sherlockkia käytetään nimelläkin monessa paikassa enkä ole oikeusjuttuja kuullut syntyneen.
Kuulepas Leo, minä se tässä lähinnä olen Holmesista kirjoittanut, ja olen nimenomaan kertonut, että Holmesin hahmo ei ole enää copyrightin suojaama, ja sama pätee kaikkiin alkuperäisiin Holmes-tarinoihin, paitsi USA:ssa. Tavaramerkkinä Holmes sen sijaan on suojattu, ja oikeusjuttuja on nostettu. Esimerkiksi Star Trek: The Next Generationin jaksossa "Elementary, Dear Data" komentajakapteeni Data esitti holokannella Sherlock Holmesia, minkä seurauksena Doyle Literary Estate nosti oikeusjutun. Juttu kuitenkin sovittiin oikeusistuimen ulkopuolella, ja myöhemmässä jaksossa "Ship in a Bottle" esiintyneestä Moriartysta maksettiin kiltisti lisenssimaksu. Tässä tapauksessa asiaan varmasti vaikutti Star Trekin huomioarvo, kun taas joku LoeG-sarjis on silkkaa nappikauppaa siihen verrattuna.
Luikuri: Jos haluat vain piirtää niin tee omat yksinkertaiset hahmosi ja poimi jonkin tarinan juoni pienine muutoksineen. Jos julkaiset sen netissä osa varmasti ihailee tarinaasi, mutta "jokapaikan-valittajat" varmasti huomauttavat sinulle matkimisesta - moneenkertaan.
Ellei joku niistä jokapaikanvalittajista ole alkuperäisen tarinan kirjoittaja, jolloin hänen ei tarvitse valittaa kuin yhteen kertaan, nimittäin tuomarille.
Voinko piirtää tunnettuja hahmoja esim. aku ankan tai batmanin ja iskeä kotisivulleni näytille?
Tuhma Hazart, nyt oli kyse kirjoittajan tekijänoikeuksista, ei piirtäjän. Mutta vakavasti, ne ovat johdannaisteoksia, ja niiden tuottamiseen on yksinoikeus hahmojen oikeuksien haltijoilla. Minähän luen aina tiukkaa lakia näissä tekijänoikeusasioissa, mutta omilla kotisivuillanihan (http://koti.mbnet.fi/ramir/) ei paljon mitään muuta olekaan kuin toisten tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia. Käytännössä asia kuitenkin on niin, että populaarikulttuurin hahmojen omistajat katsovat tätä toimintaa läpi sormien, koska se osaltaan vahvistaa hahmoihin kohdistuvaa kiinnostusta.
Oleellista on muistaa, että toiminnan jatkuminen on suunnattoman voimakkaiden ja pelottavien, mutta pohjimmiltaan kilttien miesten armon varassa (tuttu asia varmaan...), ja kun se nootti Disneyn/Warnerin/Marvelin lakimiehiltä tulee (ja sellaista sattuu aina silloin tällöin, yleensä aalloissa, kun vahtivuoro siirtyy sellaiselle, joka ei ymmärrä fanitoiminnan tärkeyttä), niin kuvat katoavat kotisivuilta siltä seisomalta, koska on heidän oikeutensa pyytää sitä.
-
Herrijjee mikä asiantuntemus Teillä! Menkää nyt jo välillä kaatamaan kylmää vettä aivojenne päälle, ettette kärähdä!
Luikuri: Jos haluat vain piirtää niin tee omat yksinkertaiset hahmosi ja poimi jonkin tarinan juoni pienine muutoksineen. Jos julkaiset sen netissä osa varmasti ihailee tarinaasi, mutta "jokapaikan-valittajat" varmasti huomauttavat sinulle matkimisesta - moneenkertaan.
Näinhän se täytyy tehdä. Eikös niitä perustarinoita sitä paitsi ole 7 kappaletta, joiden muunnelmia kaikki maailman sadut ynnä muut ovat? Niin että on se kumma jos ei ala päällekkäisyyksiä ilmenemään.
edit: siitähän se soppa syntyiskin kun joku voisi todistaa olevansa yhden "alkuperäisen tarinan" laatijan perillinen. voi sitä kassan kilinää.
-
Tuhma Hazart, nyt oli kyse kirjoittajan tekijänoikeuksista, ei piirtäjän.
Olet oikeassa Rami. Tuli vain tällainen kysymys mieleen lukiessani tätä ketjua. Mutta palataan aiheeseen... niin ja kiitos vastauksesta.
8)
-
Luikuri: Jos haluat vain piirtää niin tee omat yksinkertaiset hahmosi ja poimi jonkin tarinan juoni pienine muutoksineen. Jos julkaiset sen netissä osa varmasti ihailee tarinaasi, mutta "jokapaikan-valittajat" varmasti huomauttavat sinulle matkimisesta - moneenkertaan.
Näinhän se täytyy tehdä. Eikös niitä perustarinoita sitä paitsi ole 7 kappaletta, joiden muunnelmia kaikki maailman sadut ynnä muut ovat? Niin että on se kumma jos ei ala päällekkäisyyksiä ilmenemään.
Sen verran tahtoisin tähän lisätä, että liian tarkkaa hiilikopiota ei kannata tehdä tarinasta eri hahmoin. Oikeustoimiin kukaan ei ole vielä siitä joutunut, että on kirjoittanut uudelleen Tarun Sormusten Herrasta mutta sitä on niin monta kertaa tehty että koko fantasiagenren arvostus taitaa olla aika alhaalla ainakin kirjallisuuden lajina. Tällä tavalla ehkä kiertää tekijänoikeuslain ja voi jopa tulla rikkaaksi mutta arvostusta sillä ei saa. Paljon rehellisempää on tehdä oma sarjakuvasovitus jo valmiina olevasta teoksesta. Toki aina joku voi tulla valittamaan että kopioit sitten sen ja sen teoksen juonen / idean / tarinan mutta sillä on vielä aika paljon eroa onko kopio suora hiilikopio vain jonkin tarinan inspiroima. Jälkimmäiseltä on melko vaikea välttyä ja sekin huomataan ja siitä huomatetaan mutta se on moraalisesti aivan eri asia kuin varastaa jonkun toisen tarina ja naamioida se omaksi omilla hahmoilla.
Ainakin minä katsoisin että suora hiilikopio jonkun muun tarinasta omilla hahmoilla on tarinan varastamista. Toki asian voi korjata sillä, että merkitsee alkuun mikä tarina on toiminut innoittajana ja sitten tehdä siitä omaa sovitusta mutta tällöin ei oikeastaan ole säästynyt käsikirjoittamisen vaivalta vaan yhtä hyvin olisi voinut tehdä oman - ehkä hieman simppelimmän - tarinan.
Itse suosittelisin ihan rehellisesti ottamaan sen jo mainitun Portti lehden käteen tai jonkun muun suomalaisia scifi nonevelleja julkaisevan lehden ja etsivän sieltä sopivan tarinan. Sitten lähettää postia teoksen tekijälle ja kysyy saako siitä tehdä sarjakuvaversion. Näin luultavasti myös ilahdutat kirjoittajaa koska olisihan se aika hyvää palautetta aloittelevalle kirjoittajalle että joku haluaa oikeasti tehdä sarjakuvan hänen kirjoittamastaan tekstistä.
-
Voinko piirtää tunnettuja hahmoja esim. aku ankan tai batmanin ja iskeä kotisivulleni näytille?
Mutta vakavasti, ne ovat johdannaisteoksia, ja niiden tuottamiseen on yksinoikeus hahmojen oikeuksien haltijoilla.
Tuo voi olla aika tulkintakysymys, koska se voisi olla myös ns. fair usea. Esim. Byrnen foorumilla oli tästä juuri puhetta, ja Byrne sanoi, että esim. festareilla tehdyt luonnokset ja niiden esitteleminen nettigalleriassa ilmaiseksi on laillista, koska se on fair usea ja firmat pitävät sitä lähinnä ilmaisena mainoksena. Tosin Disney voi olla vähän kärkkäämpi pitämään hahmojensa oikeuksista kiinni.
Ja hyvä on muistaa sekin, että jos vaikka Hazart piirtää Aku Ankan, niin oikeuden kuvaan omistaa Hazart, mutta Aku Ankan hahmon ja nimen omistaa Disney, eli käytännössä kumpikaan ei voisi julkaista kaupallisesti kyseistä kuvaa ilman toisen suostumusta.
Tekstihän on kuitenkin kinkkisempi. Tässäkin kai sivuttiin sitä, että juonet eivät ole tekijänoikeudella suojattuja. Eli samantapaisen jutun voi tehdä, kunhan tekee tarpeeksi erilaiset hahmot yms. Osittain tästä syystä ainakaan isot firmat ei ota mielellään vastaan käsikirjoitusehdotuksia.
Mutta korjatkaa, missä olin väärässä.
Edit: Loukkaanko pahasti tekijänoikeuksia, kun meidän ulko-ovessa on vahtina mun piirtämä Batman?
-
Edit: Loukkaanko pahasti tekijänoikeuksia, kun meidän ulko-ovessa on vahtina mun piirtämä Batman?
Lepakkomies saattaa itse loukkaantua, jos et ole piirtänyt sitä kunnolla.
;)
-
Byrne sanoi, että esim. festareilla tehdyt luonnokset ja niiden esitteleminen nettigalleriassa ilmaiseksi on laillista, koska se on fair usea ja firmat pitävät sitä lähinnä ilmaisena mainoksena.
No, jos Byrne niin sanoo, niin siinä tapauksessa... Tai jos nyt kuitenkin katsottaisiin, mitä Yhdysvaltain lainsäädäntö (http://www4.law.cornell.edu/uscode/17/107.html) asiasta sanoo:
Notwithstanding the provisions of sections 106 and 106A, the fair use of a copyrighted work, including such use by reproduction in copies or phonorecords or by any other means specified by that section, for purposes such as criticism, comment, news reporting, teaching (including multiple copies for classroom use), scholarship, or research, is not an infringement of copyright.
Eip, en näe mitään "fanien viihdyttämisestä festareilla". No, reiluuden nimissä on todettava, että tuon listan ei ole tarkoitus olla kaikenkattava, joskin siitä käy aika selvästi ilmi, että "fair usen" on tarkoitus olla jotain yleishyödyllistä, eikä vain viihdettä. Kannattaa pitää se mielessä, kun lukee jatkoa:
In determining whether the use made of a work in any particular case is a fair use the factors to be considered shall include -
(1) the purpose and character of the use, including whether such use is of a commercial nature or is for nonprofit educational purposes;
(2) the nature of the copyrighted work;
(3) the amount and substantiality of the portion used in relation to the copyrighted work as a whole; and
(4) the effect of the use upon the potential market for or value of the copyrighted work.
Edelleenkin jää tulkinnanvaraiseksi, kuinka näitä näkökohtia sitten sovelletaan. Byrnen mielipide voi hyvinkin pitää paikkansa -- jos Byrne opiskelee lakimieheksi, ja istuu oikeusjuttusi tuomarina.
Todella uskottavan hänen mielipiteestään tekisi se, jos hän osaisi sanoa mainita sen tueksi jonkin oikeusistuimen tekemän ennakkopäätöksen asiasta. Mutta sehän edellyttäisi sitä, että Byrnen pitäisi tietää jotain asioista, joista antaa julistuksia. Minä en ole tietoinen sellaisen ennakkopäätöksen olemassaolosta, joten katson asian olevan edelleen tulkinnanvarainen, ja neuvon suhtautumaan kaikkeen tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin hyödyntämiseen varovaisuudella ja nöyryydellä.
Tekstihän on kuitenkin kinkkisempi. Tässäkin kai sivuttiin sitä, että juonet eivät ole tekijänoikeudella suojattuja.
Teoksen juoni on tekijänoikeudella suojattu siinä missä mikä tahansa muukin teoksen osa. Se, missä määrin juonien samankaltaisuutta voidaan pitää tekijänoikeuksien loukkauksena, on tapauskohtaista. Asiaa helpottaa huomattavasti se, että useimpien modernien teoksien juonet ovat jo itsessään "lainattu" klassikoista. "Villieläimet hyökkäävät ihmisten kimppuun suljetulla alueella" on vapaata riistaa, "kloonatut dinosaurukset hyökkäävät ihmisten kimppuun esihistoriallisessa eläinpuistossa" ei ole.
Osittain tästä syystä ainakaan isot firmat ei ota mielellään vastaan käsikirjoitusehdotuksia.
Tämähän nimenomaan johtuu siitä, että juonet ovat tekijänoikeudella suojattuja: Jos joku lähettää käsikirjoitusehdotuksen, joka syystä tai toisesta hylätään, ja kustantamo myöhemmin julkaisee samanlaista juonta hyödyntävän teoksen, oikeusjutun ainekset ovat kasassa. Kaiken lisäksi on hyvin vaikea todistaa, että kustantamo ei ryöstänyt kyseistä juonta, koska käsikirjoitus on todistettavasti vastaanotettu ja luettu kustantamolla. Eli parasta on vain kieltäytyä vastaanottamasta pyytämättä lähetettyjä käsikirjoitusehdotuksia.
Loukkaanko pahasti tekijänoikeuksia, kun meidän ulko-ovessa on vahtina mun piirtämä Batman?
Et kovin pahasti. No kuinka pahasti sitten? Kas siinä pulma.
-
No joo. Tuota juonijuttua mä en osaa selittää ton paremmin, joten en siitä lähe vääntämään, kun oot mua viisaampi.
Byrnen otin esimerkiksi siksipä, että hän todennäköisesti tietää mm. Marvelin ja DC:n politiikan esim. fanartin ja festaripiirrosgallerioiden suhteen. Tietenkin aina löytyy niitä (=mm. Disney), jotka on tiukempia pykälien suhteen, joten voisi sanoa, että jokainen asia on tapauskohtainen.
Mutta mitä tulee yleishyödyllisyyteen, niin eikös esim. taidenäyttelyt ja museot ole jossakin määrin ylesihyödyllisiä. Samaan sarjaanhan voisi laittaa esim. nettigalleriat (tietyin varauksin). Ja kyllähän joillakin fanart -sivustoilla yritetään kiertää tekijänoikeuksien rikkominen sillä, että siellä sanotaan, että sivu pyrkii auttamaan kyseisen sarjakuvan tutkimustyötä tms. Olen ainakin sellaisiin törmännyt.
Pistäisin Batmanin tähän näytille, mutta en viitti mennä repimään teippejä irti... Ai juu. Se sama Lepis oli mun vaimolla eräässä asuntolassa ovessa ja kerran siivooja ja joku muu henkilökuntaan kuuluva keskusteli siinä oven tienoilla käytävässä ja huomasivat sen. Pohtivat, että on hieno Mustanaamio ;D
-
Ainakin Kristian Huitula (http://www.huitula.com) täältä kotimaasta aloitti albumituotantonsa Sherlock Holmes ja Vampyyrit -teoksella. Nyt en muista mitä albumin sisäkansi sanoi copyrighteista, pitänee tarkistaa.
No niin, tarkastetaanpa kun kerran lupailin.
Conan Doyle on kreditoitu, ja sisäkannessa lukee:
Perustuu Sir Arthur Conan Doylen kertomukseen
Sherlock Holmes: The Sussex Vampire
Special thanks to:
Granada Television
Tim Sullivan
Onkohan TV-yhtiöltä pyydetty lupaa? Kysyisin Huitulalta jos viizizin. Mutta menen nukkumaan.
-
Taisin olla hyvinkin väärässä tuolla edellä, kun väitin että sarjisversion voisi tehdä ongelmitta. Selvittelin joskus parinkin lakiasiantuntijan kanssa pikemminkin fanartin laillisuutta. Eli jos haluat piirtää kuvan fiktiivisestä henkilöstä, se ilmeisesti on mahdollista ilman fiktiivisen henkilön alkuperäisen luojan lupaa - ainakin Suomessa. Yksittäisillä fiktiivisillä henkilöillä ei ilmeisesti ole suojaa, ne lasketaan aineettomiksi ideoiksi samaan tapaan kuin "onnellinen loppu". Eri asia on, jos hahmo on tavaramerkki, mutta tästä puolesta en niin tarkkaan tiedä. Oliskohan niin, että jos piirrän (en kyllä osaa) vaikka Sormusten herran Gandalfin oman mielikuvani mukaan, se menee fanartina. Sen sijaan jos se muistuttaa tämän erään leffan Gandalfia, teen tavaramerkkirikkomuksen. Eroa saattaa olla myös siinä, jos nimeän piirrokseni Gandalfiksi verrattuna siihen että sanon sen olevan Tolkienin tuotannon inspiroimaa taidetta. Ja silläkin, paljonko rahaa teen kuvallani.
Luulen jopa että fiktiivisten henkilöiden lainailu olisi mahdollista ilman parodiamuotoakin, ihan vain taiteellisten tavoitteiden vuoksi. Mutta ehkä tekijät ovat tässä varovaisia ja mieluummin kiertävät tällaisia suoria lainauksia.
-
Tämän säikeen ongelma lienee osin siinä, että on eri asia puhua privaatista sarjakuvasta joka tulee vain omaan käyttöön tai julkaistavasta materiaalista. Netti saattaa vaikuttaa semijulkiselta jos kuva on vaikka KOTIsivulla. Julkaisemista sekin kuitenkin on. Kaupallinen käyttö, eli kaupallinen julkaiseminen on sitten vielä astetta rankempi juttu, ei tekijänoikeuksien kannalta, vaan sen kannalta miten kova into oikeuksien omistajilla on etuaan valvoa.
Katsokaa myös sivut:
http://www.opetusministerio.fi/opm/tekijanoikeus/index.html
Ja Byrnen sanaan minäkään en luottasi (myös sen takia, että hieman outoja juttuja on toisinaan herran sanomiksi/kirjoittamiksi väitetty...)
-
Ja Byrnen sanaan minäkään en luottasi (myös sen takia, että hieman outoja juttuja on toisinaan herran sanomiksi/kirjoittamiksi väitetty...)
Reima ei sitä tarkoita varmaankaan, mutta jos nyt joku rupesi ajattelemaan, että heitin lööperiä, niin tässä Byrnen fair use -lausunto:
"Convention sketches and commission pieces have
traditionally fallen under "Fair Use". Companies
usually see them as free promotion.
If someone takes a sketch and turns it into an image
on a T-shirt, and then sells the t-shirt, then we
have problems! "
Ja itse käsitin, että sanoessaan "traditionally" Byrne tarkoittaa, että esim. Marvelin ja DC:n tapa on ollut pitää näitä fair usena.
Jos haluatte itse tarkistaa tämän, niin se löytyy Byrnen foorumilta http://jb.24-7intouch.com/forum/forum_posts.asp?TID=93&PN=2&totPosts=3 (vaatii valitettavasti rekisteröinnin).
-
Ainakaan tossa lausunnossa ei puhuta nettijulkaisemisesta(?!). Ja totta mooses, saahan sitä nyt piirtää Teräsmiehen (vaikka Byrne itte) jos haluaa, kunhan ei piirrä sitä vaikka talon seinään tai mihinkään julkiseen paikkaan. Mikä toi "commision piece" on?
-
Commission piece on hieman pidempään väännetty piirros fanin haluamasta aiheesta/hahmosta. Toki fani tästä myös maksaa enemmän kuin pelkästä luonnoksesta.
-
Okei, tässä koko keskustelu niille, jotka eivät halua kirjautua tuolle foorumille:
kysymys:Is it safe under copyright laws to add pix of your old sketches and pages to the new gallery if they are found on other websites? They would be your art but does the ownership transfer once they have been sold to other people?
vastaus (Byrne)Publication -- which is what we're talking about here
-- does not transfer ownership. A drawing of Thor,
for instance, belongs to the guy who drew it or who
bought it from who drew it, but Thor belongs to
Marvel Comics.
Posting to a non-pay website like this constitutes
Fair Use.
kysymysI was under the impression that it was okay to draw characters owned by someone else as long as you don't sell the drawing. Is there technically a problem with getting paid for a convention sketch or a commissioned drawing of, say, Thor but the publishers just don't push it? Or is it only a problem if you try to publish it?
vastausConvention sketches and commission pieces have
traditionally fallen under "Fair Use". Companies
usually see them as free promotion.
If someone takes a sketch and turns it into an image
on a T-shirt, and then sells the t-shirt, then we
have problems!
Eli mun olisi pitänytkin lainata tuota ekaa vastausta. Jälkimmäisessähän Byrne vastaakin vain festariluonnosten laillisuudesta. Elikkäs olis taas pitäny lukee tarkemmin :-[
Comission piece on piirtäjältä tilattu piirros, usein vanhan lehden kannen uusinta. Kuka osaisi sanoa suomenkielisen vastineen? Comissioiden tekeiminen tuntuu nykyään olevan jenkkiläisten piirtäjien varatulonlähde. Byrne tekee niitä harvakseltaan ja tiukoin ehdoin. Sen lisäksi mm. Bob Mcleod, Mike Zeck, George Perez, Neal Adams ja moni moni moni muu tekee niitä. Hinnat vaihtelevat paljon tekijän kuuluisuuden ja työn vaikeuden (esim. montako hahmoa kuvaan tehdään ja tuleeko esim. tausta) mukaan. Festariluonnos on sitten tietenkin nopea paikan päällä tehty piirros.
Edit: Ääh! Olisi pitänyt lukea vieläkin tarkemmin. :-[ Eka kysyjähän kysyy, onko laillista pistää omalle sivulle kuvaa, jos se löytyy jo jostain netistä julkaistuna. Mutta en ymmärrä, miten asia siitä muuttuisi...
-
menee vähän off-topic, mutta ehdottoman hyvä keskustelu.
Eli Byrne tuossa toteaa, että piirros on piirtäjän omaisuutta vaikka se julkaistaisiinkin monessa paikassa (webbisivulla) eli oikeudet eivät siirry sivun omistajalle.
Suomessa ainakin MTV3:n ilmaisen webbisivutilan hankkimisen ehtona täytyy suostua siihen että kaikki sivuilla julkaistu on myös MTV3:n käytössä eli heillä on oikeus niihin. Ilmeisesti oikeudet säilyvät myös tekijällä. Toivottavasti ainakin. Kannattaa olla tarkkana, mihin ruutuun netissäkin rastia pistää.
-
Minä ajattelin kysyä tälläistä kuin: Voinko käyttää oikeita autoja, firmoja tms. sarjakuvissani? ...
Näkyvät muutkin käyttävän. Läpi historianhan näitä esimerkkejä moisesta on: James Bondilla oli lämmin suhde Berettaan ja Waltheriin, Aston Martiniin ja Lotukseen, Dom Perignoniin ja Bollingeriin kuhunkin vuorollaan. Suomessa Mauri Sariola kirjoitti aina dekkareihinsa Mercedes-Benzejä, Risto Karlsson Audeja. Taavi Soininvaaran sankarit vilkaisevat Patek Philippe -rannekelloonsa toisinaan ajaessaan Volkswagen Golfilla.
Luulen, ettei noilla ole firmoille niin suurta väliä, kunhan ei erityisesti ruveta sanomaan, että esimerkiksi BMW on autona aivan p**ka. Tai, että Microsoft on sielunvihollisen rautanyrkki. Tai, että Nokialla menee hyvin tai huonosti. Toisaalta, turha lienee suomalaisen sarjakuvantekijän mennä pääkonttoriin soittelemaan paljon mitään sponsorisopimuksista ja tuotesijoittelusta: eivät ne mitään maksane.
Hassusti sinänsä, Natashan tulevassa (siis ranskankielellä) Atoll 66 -seikkailussa sankaritar on saanut ajettavakseen (sen Kivinen Meri -albumissa romutetun Fiat 850:n tilalle) juuri Morganin... sen vanhan rättikattomallin kylläkin. Mutta onhan se niin perin brittiläinen ajoneuvo.
-
Länsimainen sananvapaus on sen verran voimassa että autoja saa piirrellä ja Nokiaa haukkua.
-
http://iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1310996
Tässäpä erittäin mielenkiintoinen uutinen kirjoittajan tekijänoikeuksista.
Elokuvan esittäminen ja levittäminen kielletään. Kuulostaa ns. paskaa käteen ratkaisulta ohjaajan ja tuottajan kannalta, sen sijaan käsikirjoittajan kannalta riemuvoitolta.
-
Tiedän missä vaiheessa menee raja etten ala kuvittamaan Valtiota sarjakuvaksi,
Mikset ? Alkuperäistekstin tekijänoikeus on rauennut . Teet vaan oman käännöksen.
-
esim. Aristoteleeltä jonkun tekstipätkän ja pistän sen sarjakuvaani. Tiedän missä vaiheessa menee raja etten ala kuvittamaan Valtiota sarjakuvaksi, mutta jos innostun, niin pitääkö pyytää lupaa Otavalta, että saan käyttää sen ja sen verran Valtiota sarjakuvassani?
Jeh, Platonia. Ööh, itse teokset on vapaata riistaa kun ovat niin vanhoja, mutta käännös ei, ellei sekin ole kyllin vanha. Oliko se raja ny 75 v. tekijän (tässä tapauksessa kääntäjän) kuolemasta. Eli jos kirjasta löytyy jotain 100 vuotta vanha käännös, sitä saa lainata vapaasti.
Timo
-
Edellisiin puheenvuoroihin viitaten sanoisin, että voisi vaikka itse oikeasti ryhtyä filosofistiksi ja kirjoittaa vaikka Sinisen manifestin sarjiksena. Mutta nytpä kysyn:
Onko kuvittajille olemassa omaa Teostoa?
-
Siis kysynpä taas tässä aiheessa että kun olen suunnittelemassa sarjakuvaa jossa päähenkilöinä ovat minä itse ja tutut eli voinko käyttää siis oikeita ihmisiä sarjakuvassa?
-
Siis kysynpä taas tässä aiheessa että kun olen suunnittelemassa sarjakuvaa jossa päähenkilöinä ovat minä itse ja tutut eli voinko käyttää siis oikeita ihmisiä sarjakuvassa?
Lupa kannattaa kysyä etukäteen. Näitä teinipoikien tuttavistaan väsäämiä internet-pilasivuja puidaan aina vähän väliä käräjillä. Mahdollinen lakipykälä on kylläkin kunnianloukkaus eikä tekijänoikeus.
-
Lupa kannattaa kysyä etukäteen. Näitä teinipoikien tuttavistaan väsäämiä internet-pilasivuja puidaan aina vähän väliä käräjillä. Mahdollinen lakipykälä on kylläkin kunnianloukkaus eikä tekijänoikeus.
Tuosta syntyy sosiaalisesti toivoton tilanne. Jos kysyy luvan, joutuu joko paljastamaan että aikoo esittää kaverin mahdollisesti törkeässä valossa, tai sitten ei voi esittää kaveria mahdollisesti törkeässä valossa. Sitä paitsi ei voi juosta kyselemässä lupia aina kun aikoo liittää uuden henkilön tarinaan. Itse otan riskin ja vetoan taiteen vapauteen (en taiteilijan, sillä sitä ei ole).
Mutta käräjillä on vilskettä. :o Pitää siis tyytyä muuttamaan kohteita pikkuisen, mistä on sekin hyöty että voi sepittää. "Näissä hahmoissa voi todella tunnistaa piirteitä todellisista henkilöistä mutta kaikki ovat ehdottomasti mielikuvituksen tuotetta." Naturalistinen esitys ei tulisi kysymykseen siksikään kun ei voi tietää mitä todelliset henkilöt todella tekevät, asiavirheistäkin tulisi sanomista.
-
Tuosta syntyy sosiaalisesti toivoton tilanne.
Siitä huolimatta piirsin äsken tulevan albumin sivuja, jossa seikkailevat varsin tutunoloiset hahmot:) Tulevaisuudessa on parasta varmistautua syrjintään?
Tuskinpa. Taiteen harjoittamisessa täytyy olla oikeus hyödyntää todellisuutta, jotta taide voisi olla hyödyksi todellisuudelle. Kunhan ihmisestä ei tarkoituksellisesti anna väärää kuvaa (oli se hyvä taikka paha), kaikki on sallittua. Käytännössä näin tuskin on, mutta minä menen nyt takaisin pilvilinnaani ja nukun ikivihreät uneni lampaan vatsalaukussa. Siellä on hyvä olla.