Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Julkaisu, markkinointi, tekijänoikeudet ja palkkiot => : PJ 08.11.2008 klo 10:58:13
-
Sarjakuvataiteilijoiden ja kustantajien ansioita lueteltiin Hesarissa, joka on kaikkien tuntema totuuden torvi (summia vähän pyöristelty):
Marjaana Tulosmaa (Egmontin toimitusjohtaja) : tulot yhteensä 155 000 euroa
Harto Pasonen (Arktinen banaani, kustantaja) : tulot yhteensä 57 000 euroa
Pertti Jarla (sarjakuvantekijä) : tulot yhteensä 39 000
Juho Juntunen (sarjakuvantekijä) : tulot yhteensä 37 000
Juba Tuomola (sarjakuvantekijä) : tulot yhteensä 30 000
Ville Ranta (sarjakuvantekijä) : tulot yhteensä 20 000
Milla Paloniemi (sarjakuvantekijä) : tulot yhteensä 13 000
Kai Vainionmäki (Aku-kirjoittaja) : tulot yhteensä 13 000
ja hännänhuippuna
Antti Grönlund (Punaisen jätin toimitusjohtaja) : tulot yhteensä 6 566 euroa
Turha siis luulla, että tarjoan näillä tuloilla enää kenellekään yhtään mitään koskaan ikinä. Taidan tuplata tuloni tänä vuonna varastamalla sarjakuvafinlandian palkintosumman ja painua jonnekin Uralin taakse vuohipaimeneksi (jossa olisi halpaa). Toinen vaihtoehto on mennä Brasilian viidakkoon noitatohtoriksi ja vetää pää sekaisin jollain eksoottisella hedelmällä, joka kasvaa ympäri vuoden.
-
Tässähän olisi mainio tilaisuus hieman piikitellä ja todeta että "kustanna parempia sarjakuvia".
:P
Yrittäjien tulot on aina jääny mulle hiukan arvoitukseks mut mikäli pärjäilet tuolla vajaalla 6600 eurolla niin eihän asiat välttämättä ihan hullusti ole. Olet itsesi herra ja teet käsittääkseni töitä sinulle rakkaiden asioiden parissa. Ite oon tällä hetkellä säännöllisen kuukausipalkan pilalle hemmottelema mut joku 4 vuotta sitten olisin ollut todella iloinen jos olisin tienannut saman verran sarjakuvia piirtämällä.
Ja kun asiaa vähääkään enemmän ajattelen, olisin vieläkin.
Sinänsä iha lohdullinen luettelo. Jos kerta noi niin miksen minäki. :)
-
Totta, en tullut ajatelleeksi, että tuloni ovatkin yli 500 euroa kuukaudessa. Sillähän pärjää jo loistavasti, kun vuokrakin on vain 462 euroa. Ihmetyttää itseänikin, että millä sitä on elelty. :)
-
Tässähän olisi mainio tilaisuus hieman piikitellä ja todeta että "kustanna parempia sarjakuvia".
:P
Ai Gunmia parempia?
Josko jätetään "huumori " ja piikittely sikseen.
Hienoa että joku pärjää.
Vakaasti uskon että säännölliset tulot sarjakuvista olisi mahdollista tässäkin maassa mutta ei tällä kulttuurimallilla.
Ehkä jonain vuonna.
-
Onkos noi luvut bruttoa vai nettoa?
-
Totta, en tullut ajatelleeksi, että tuloni ovatkin yli 500 euroa kuukaudessa. Sillähän pärjää jo loistavasti, kun vuokrakin on vain 462 euroa. Ihmetyttää itseänikin, että millä sitä on elelty. :)
Niin. Sama ihmetyttää varmasti mm kaikkia maamme opiskelijoita ja työttömiä.
Ei ole tarkoitus olla ylenpalttisen ilkeä tai "hauska" vaan halusin ensisijaisesti tuoda esiin noita lohdullisempia näkökulmia. Yrittäminen ei takuulla oo niitä helpoimpia tapoja ansaita elantoaan ja jaksamisessa auttaa taatusti jos siellä silmissä vilkkuu muutakin kuin ne dollarin kuvat.
Miettikääpä muuten kuinka monta vuotta Harto Pasonen on joutunut kiristelemään vyötänsä kun hän on aloitellut kustannustoimintaansa jo 80-luvun puolivälissä ja vasta Viivi ja Wagner taisi tuoda vähän enemmän voita leivälle.
-
Ai Gunmia parempia?
Tai Yotsubaa?
-
Onkos noi luvut bruttoa vai nettoa?
Yrittäjien kohdalla ymmärtäisin listassa olevan verotukseen vahvistetut tulot. Näistä on vähennetty ansionvähennyskulut. Jäljelle jäävällä rahalla on sitten kyettävä hankkimaan se, mitä ei verotuksessa saa pois (eli asumiskulut, ruoka, burana, kalja, yms)
Pelialalla keskiverto vuosiansio on aloittelevien graafikoiden kohdalla muistaakseni noin 20.000 bruttona, seniori 3D-graafikolla (+5 vuotta kokemusta) 35 - 45.000.
-
...Yrittäjien tulot on aina jääny mulle hiukan arvoitukseks ...
Menot, ne ne vasta ovatkin mystisiä. Yrittäjillä on aivan jumalaton ulospäin suuntautuva rahavirta, ja hyvä on, jos niille itselle jää noinkin kivasti.
Itsekin maksoin siitä, että sain töitä tehdä, viime vuonna ehkä semmoiset (summamutikassa umpimähkään) viisi tonnia. En johda muita kuin itseäni, mutta onneksi en enää ole yrittäjä, silloin olisi ollut vielä kalliimpaa.
Hyvän vuokrakämpän löysi PJ! Me ei vielä makseta seitsemääsataa, mutta vuoden päästä alkaa varmaan olla sekin vaara.
-
Yrityksen perustaminen alkaa kannattaa suunnilleen 8000 euron liikevaihdosta ylöspäin... ihan vaan vaikka toiminimenkin. Saa tosiaan sitä verotettavaa tuloa tavallaan pienemmäksi, koska voi vähentää reilusti enemmän kuluja. Se raja, milloin kannattaa tehdä free-kortilla ja milloin toiminimellä, on liukuva.
-
Olen ollut siinä käsityksessä, että tuloni olivat 24 000. Taas paljastuu kuinka vähän tajuan näistä. 4000 tuli mätkyä joka tapauksessa, sellaista se on kun ei mitenkään voi aavistaa seuraavan vuoden tuloja.
-
Olen ollut siinä käsityksessä, että tuloni olivat 24 000. Taas paljastuu kuinka vähän tajuan näistä. 4000 tuli mätkyä joka tapauksessa, sellaista se on kun ei mitenkään voi aavistaa seuraavan vuoden tuloja.
Minä laskelmoin yleensä aika lailla yläkanttiin, niin ei tule mätkyjä. Sain jopa pikkaisen takaisinkin. Jos tulee ylimääräistä, pyrin maksamaan ne vielä vuoden vaihteen jälkeen pois. Jälkiveroihin kun lisäävät hävyttömästi korkoa mutta palautuksiin ei sellaista liiemmin tule.
Mutta älköön kukaan olko kateellinen toiminimellä (tai muutoin) toimivalle piirtäjälle. Kohta ne alkaa työt vähenemään kaikilta joten iloitkaa siitä, mikäli sellainen tuottaa jollekin mielihyvää. Jos joku tässä maassa taidetta tai muuta tuherrusta tekemällä ansaitsee elantonsa, on se ehdottomasti muilta pois.
-
Jälkiveroihin kun lisäävät hävyttömästi korkoa mutta palautuksiin ei sellaista liiemmin tule.
Olin kyllä itse katsovinani, että valtio maksoi mulle pakkolainasta jotain 9% korkoa. Voin muistaa väärin.
-
Olin kyllä itse katsovinani, että valtio maksoi mulle pakkolainasta jotain 9% korkoa. Voin muistaa väärin.
Veikkaan Ossin tarkoittanen juuri sitä että jos pakkolainan korko takaisinmaksettaessa on 9% on se jälkiveroissa moninkertaisesti 9%
-
Tässähän olisi mainio tilaisuus hieman piikitellä ja todeta että "kustanna parempia sarjakuvia".
Varmaankin "huonompia sarjakuvia". Eikös se nyt ole sellainen sääntö vähän kaikessa viihteen pihalle pukkaamisessa, että firma tarvitsisi jonkun taiteellisilta arvoiltaan kenties ei-niin-hyvän, mutta hyvin myyvän ja parhaimmillaan jatkuvan teoksen, joka tuo kassavirtaa sisään?
-
Kun katsoo noita HS:n numeroita, niin ei voi muuta sanoa kuin että surkeaa meininkiä. En tiedä kuinka moni maksaa itse itselleen palkkaa Juban tyyliin, mutta jos nuo on kaikkien osalta todelliset käteen jääneet ansiot kaikesta raadannasta, niin huonosti menee. Kukaan ei koskaan nouse ylös tästä palkkakuopasta jos töitä ei opita hinnoittelemaan oikein!
Tällä kertaa en ota kantaa siihen, että mihin vittuun sitä kaikkea rahaa edes tarvitaan.
-
Tällä kertaa en ota kantaa siihen, että mihin vittuun sitä kaikkea rahaa edes tarvitaan.
Kunnon työkaluihin. Vaikka ne saa vähennyksiin, ne pitää pystyä hankkimaan.
Matkoihin, sillä sarjakuvantekijän pitää nähdä asioita, ei vain googlettaa.
Kirjallisuuteen. Vasta apurahan turvin pääsin perille mitä kaikkea sarjakuva-alalla tehdään.
Nyt kun julkiset kulkuneuvot on ajettu alas, on pakko omistaa auto.
Perheen perustamiseen ei onneksi ole varaa. Saiskohan siihen muuten apurahan?
-
Kukaan ei koskaan nouse ylös tästä palkkakuopasta jos töitä ei opita hinnoittelemaan oikein!
Allekirjoitan 111%
Keijo on myös enemmän kuin oikeassa.
Julkisten alasajo tosin on typerintä touhua koskaan, mutta monelle juuri oma ajoneuvo ei ole mikään anti-ekologinen teko vaan elinkeinolle välttämättömyys.
Minusta sarjakuvien tekemisen tulisi olla kuvittamisen ja kirjoittamisen ohella ihan aidosti ammatti siinä missä mikä tahansa muukin.
Kyllä muissakin ammateissa on mahdollista olla luova ja omalla alallaan ja saada elanto.
Muutkin ammatit voivat olla elämäntapoja ja sisältää oman kulttuurinsa.
Itse suhtaudun sarjakuviin intohimoisesti ja en pysty ymmärtämään sitä miten alhaisessa arvossa alaa pidetään.
Viimeksi tänään keskustelussa tein mielestäni enemmän kuin selväksi että arvostan sarjakuvakoulutusta korkeammalle kuin muuta nk.taidekoulutusta.
Se on tärkeää.
Minusta tarvitaan askel taaksepäin siitä että mikä tahansa kahden minuutin photarikurssi riittää mainoskuvituksiin ja ettei ole sarjakuvateollisuutta.
Kyllä: teollisuutta.
Vaikka iso osa kaikista yrityksistä onkin hikipajahenkisiä yhä, vain kauniimmin ilmaistuna, on syytä muistaa että on oltava markkinat, levityskanavat, mainonta ja kysyntä.
ja on mahdollista tehdä eettisesti kestävää liiketoimintaa. Se on "vaikeampaa" mutta ei mahdotonta.
Minusta sarjakuvantekijän minimitulon olisi oltava luokkaa 9 500€/vuosi, nettona.
haave mutta niin sen olisi oltava.
-
Taitaa osalle noista listan tyypeistä vielä napsahtaa pääomatulojakin?
Kuvittelisi ainakin Harton, Juban, Villen, Mian ja Antinkin hoitavan rahaa kotiin siten muutenkin kuin palkkana... Vai oliko tuossa ho nämäkin mukana?
-
Taitaa osalle noista listan tyypeistä vielä napsahtaa pääomatulojakin?
Tuossa listassa olleista pääomatuloja oli merkitty vain Tulosmaalle, Milla Paloniemelle ja Antti Grönlundille. Kahdelle viimeksi mainitulle varsin vähän.
-
Hienoa Curt! Hetken jo ehdin luulla että olen Kvaakissa ainoa joka suhtautuu sarjakuvaan teollisuutena. Arvostan taidesarjakuvaa ja boheemiutta yhtälailla kuin pikkuporvarillisia käyttösarjakuvan tekijöitäkin, ne eivät kilpaile toistensa kanssa. Näin pienessä maassa, näin marginaalisella taiteenalalla, ei ole varaa tukkanuottailuun.
Valtion ja kunnan töissä minimibruttopalkka on 1250 e/kk eli 15.000 vuosi, ja suomalaisten keskivuosiansiot liikkuu 30.000 tienoilla. Mutta mikä tärkeintä: mainostoimistot ottaa työstä keskimäärin 110 - 140 e/tunti. Miksi yksityisyrittäjänä toimiva sarjakuvapiirtäjä ottaisi samasta työstä vähemmän?
-
Mutta mikä tärkeintä: mainostoimistot ottaa työstä keskimäärin 110 - 140 e/tunti. Miksi yksityisyrittäjänä toimiva sarjakuvapiirtäjä ottaisi samasta työstä vähemmän?
Hyvä kysymys. Enpä tiedä ketään, joka ei ottaisi. Ongelma vain on siinä, että niitä, jotka sellaisia summia maksaisivat onkin sitten paljon vähemmän. Asiakkaat kun tuntuvat vertailevan hintoja kymppien perusteella. Ainahan sitä voi vaatia vaikka kuun taivaalta mutta ikävä tosiasia on se, oikeudenmukaiset hintapyynnöt eivät ole aina sitä mitä asiakkaat ovat valmiit maksamaan. Jos tuntihinta on 140 € niin kuinka moni pulittaa sen summan mikä menee viikon tai parin työmäärän vievään työhön?
-
Hienoa Curt! Hetken jo ehdin luulla että olen Kvaakissa ainoa joka suhtautuu sarjakuvaan teollisuutena.
Ette ole yksin.
Mutten jaksa enää (tässäkin ketjussa) vaahdota siitä miksi on parempi tehdä mainostöitä henkensä pitimiksi kuin myydä strippejään jollekin lehdelle parilla kympillä. Tästä maasta löytyy jo ihan tarpeeksi näitä harrastelijapiirtäjiä jotka polkevat ammattilaisten hintoja. Ja niin kauan kuin heitä löytyy ei myöskään asenne ”mutta sähän tykkäät piirtämisestä ja taiteilet iloksesi” katoa.
P.S. Koska lähes kaikki muu kuin strippisarjakuva on aikaa vievää (eli kallista tuottaa) olemme Johannan kanssa jo pitempään haaveilleet pikkuisen studion pystyttämisestä (tyyliin Clamp) jossa jäsenet jelppaisivat toisiaan ja tuotanto tapahtuisi ripeämpään tahtiin.
-
Ossi on oikeassa sarjakuvien suhteen, mutta kuvitukset ja muut samansuuntaiset hommat onkin eri juttu. Sarjakuvapiirtäjät tekevät sivuhomminaan niitäkin. Lehdet kyllä tietää mitä hommat maksaa mainostoimistossa, siksi pikkuduuneja työnnetään free lancereille, jotka ei tajua pyytää samaa.
Isot aikakauslehdet kyllä maksavat stripistä tonninkin, mutta sitä pitää osata pyytää. Ei pidä pitää tasaisia taksoja, vaan asiakaskohtaisia taksoja, ja mikä tärkeintä: puhua kollegojen kanssa rahasta!
-
Ossi on oikeassa sarjakuvien suhteen, mutta kuvitukset ja muut samansuuntaiset hommat onkin eri juttu. Sarjakuvapiirtäjät tekevät sivuhomminaan niitäkin. Lehdet kyllä tietää mitä hommat maksaa mainostoimistossa, siksi pikkuduuneja työnnetään free lancereille, jotka ei tajua pyytää samaa.
Ei ne mainostoimistokuvituksetkaan tunnu noissa hinnoissa liikkuvan tai jos yleisesti noin on, niin sitten minulla on kyllä myynnissä jotain korjattavaa... Muutama viikon keikka ja loppuvuosi menisikin sitten lomaillessa. Kyllä minulle passaisi jüü.
-
P.S. Koska lähes kaikki muu kuin strippisarjakuva on aikaa vievää (eli kallista tuottaa) olemme Johannan kanssa jo pitempään haaveilleet pikkuisen studion pystyttämisestä (tyyliin Clamp) jossa jäsenet jelppaisivat toisiaan ja tuotanto tapahtuisi ripeämpään tahtiin.
Tämä malli saisikin yleistyä.
Studiomalli on toimiva ja näin saisi alas tarvike yms kuluja.
Täytyy muistaa että sarjakuvalla on työllistävä tekijä paitsi niissä jotka piirtävät ja kirjoittavat; taitto, paino, jakelu, sarjakuvaliikkeet jne.
Kulttuuripuolella johtaminen usein kannattaa siinä missä muillakin osa-alueilla, sarjakuvapuolella on usein kyseessä kuitenkin suhteessa suurempi riski ottaa takkiin ja tehdä enemmän kulttuuriteko kuin järkevää kannattavaa liiketoimintaa.
siitä huolimatta on vaikea ajatella että voisi tehdä jonkin säännön "veikko tekee taksvärkkihengessä, veikolle sivu on 4€ ja Huldamedialle taas sivu on 340€"
linjaus pitäisi olla.
Tai yksinkertaistetusti: TES
-
Isot aikakauslehdet kyllä maksavat stripistä tonninkin, mutta sitä pitää osata pyytää.
Jaa niin mitenkä, kidnappaamalla kustantajan perheenjäseniäkö?? ???
-
P.S. Koska lähes kaikki muu kuin strippisarjakuva on aikaa vievää (eli kallista tuottaa) olemme Johannan kanssa jo pitempään haaveilleet pikkuisen studion pystyttämisestä (tyyliin Clamp) jossa jäsenet jelppaisivat toisiaan ja tuotanto tapahtuisi ripeämpään tahtiin.
Mahtavaa! Tehkää se. Ja... tässä minun toiveeni: ennen kaikkea ottakaa hommaan mukaan sellainen editoija, joka käy käsikirjoituksia läpi ja muokkaa niitä ennen kuin ruutuakaan piirretään valmiiksi. Joku osapuoli, joka pystyy tarkastelemaan niitä sarjakuvakäsikirjoituksia lukijan näkökulmasta ja kysyy koko ajan itseltään, että onko tämä tarina kiinnostava, jaksaisinko minä seurata tätä, toimivatko nämä hahmot, tukeeko tämä kohtaus tarinaa, voisiko tämän kertoa tehokkaammin... ja jos jokin osa-alue ei toimi niin miettii armottomalla "kill your darlings" -asenteella miten sitä pitäisi muuttaa.
-
Tästä maasta löytyy jo ihan tarpeeksi näitä harrastelijapiirtäjiä jotka polkevat ammattilaisten hintoja. Ja niin kauan kuin heitä löytyy ei myöskään asenne ”mutta sähän tykkäät piirtämisestä ja taiteilet iloksesi” katoa.
Tai sitten sitä "me maksettaisiin enemmän mutta ei ole rahaa". Aina kun olen pyytänyt enemmän, olen törmännyt juurikin tuohon, ja olen jopa menettänyt töitä sen takia etten ole tehnyt alihintaan. Mutta sitten taas toisaalta, enpähän ole ammattilainen, voiko ihan ookoosta edes pyytää samaa hintaa kuin oikeasti hyvästä tuotteesta? Onhan harrastelijoillakin toki oikeus saada töitään julki, mutta sama "paremmasta maksat enemmän"-logiikka tuntuu toimivan vähän tuotteessa kuin tuotteessa. (Moni menee ostamaan mieluummin sen kympin hintaisen kertakäyttöpaidan sen sijaan, että satsaisi kolminkertaisesti laatuun.)
Itsellä on ollut siinä mielessä hyvä onni, että viime aikoina olen harvoin törmännyt "sähän piirrät huviksesi"-asenteeseen. Useimmat tietävät että piirtämiseen menee aikaa, vaikka välillä tulee olo että tajuavatko kaikki sittenkään kuinka paljon sitä aikaa ja vaivaa oikeasti menee.
-
... ennen kaikkea ottakaa hommaan mukaan sellainen editoija, joka käy käsikirjoituksia läpi ja muokkaa niitä ennen kuin ruutuakaan piirretään valmiiksi. Joku osapuoli, joka pystyy tarkastelemaan niitä sarjakuvakäsikirjoituksia lukijan näkökulmasta ja kysyy koko ajan itseltään, että onko tämä tarina kiinnostava, jaksaisinko minä seurata tätä, toimivatko nämä hahmot, tukeeko tämä kohtaus tarinaa, voisiko tämän kertoa tehokkaammin... ja jos jokin osa-alue ei toimi niin miettii armottomalla "kill your darlings" -asenteella miten sitä pitäisi muuttaa.
Kyllä.
Mutta yksi ei riitä. Yksi ihminen näkee yhden puolen ja innostuu tyrkyttämään käsityksiään tarinan niistäkin elementeistä, jotka hän ymmärtää heikosti.
Pitäisi olla studioyleisö, jolla on elektrodit päässä mittaamassa jännitystä, huvittumista, omahyväisoloa, älyllistä stimulointia ja väkivaltaisia impulsseja...
Hetkinen. Semmoisia takuulla on jo.
-
siitä huolimatta on vaikea ajatella että voisi tehdä jonkin säännön "veikko tekee taksvärkkihengessä, veikolle sivu on 4€ ja Huldamedialle taas sivu on 340€"
linjaus pitäisi olla.
Tai yksinkertaistetusti: TES
Linjaus on yksinkertainen: jokaiselta asiakkaalta revitään niin paljon kuin asiakas pystyy maksamaan. Toinen pystyy maksamaan 4 e, toinen 340 e, kolmas 4000 e, neljäs 10.000 e.
Sais tulla Kähkönen kertomaan omista pyynneistään ja saanneistaan. Siinä tulee hiki pyllyn alle kun miettii mitä itse olisi voinut saada, jos vain olisi älynnyt pyytää.
-
Linjaus on yksinkertainen: jokaiselta asiakkaalta revitään niin paljon kuin asiakas pystyy maksamaan.
Entäs jos asiakas juttelee hinnoista toisten asiakkaiden kanssa ja alkaa kysellä, miksi hän joutuu maksamaan samasta tavarasta satakertaisen hinnan?
-
Entäs jos asiakas juttelee hinnoista toisten asiakkaiden kanssa ja alkaa kysellä, miksi hän joutuu maksamaan samasta tavarasta satakertaisen hinnan?
Isot asiakkaat ymmärtää itsekin olevansa isoja, eikä sarjakuvantekijät ole ainoita joille maksetaan pikkulehdistä huonosti. Ihan yhtä hyvin sarjakuvantekijä voi kysyä, miksi päätoimittaja saa tuhat kertaa enemmän kuin sarjakuvapiirtäjä.
edit: Mutta se pitää vielä lisätä, että eihän tähän ole olemassa mitään oikeaa vastausta. Yhtenäisen hinnaston luominen on todettu mahdottomuudeksi jo useassa ketjussa, johtuen nimenomaan lehtien maksukyvyn rajusta vaihtelusta. Pyytäkää mediakortin mainoshintojen mukaan, se on ainoa neuvo mitä voin antaa.
-
Ihan yhtä hyvin sarjakuvantekijä voi kysyä, miksi päätoimittaja saa tuhat kertaa enemmän kuin sarjakuvapiirtäjä.
Koska johtaminen kannattaa?
Hankala homma on vielä päättää mikä lehti on "iso" ja mikä ei, ja antaako oma osaaminen "oikeuden" pyytää ammattilaishintoja. Ja kertooko mediakortti todella sen miten paljon lehdellä on oikeasti rahaa käytettävissä? Vaikka mediakortissa kuinka lukisi puolen sivun mainoksen hinnaksi esimerkiksi 1000 euroa, ei se silti estä sanomasta että "kuule, mielellämme maksettaisiin mutta ei ole rahaa..." Ketä sitten uskoo ja jos uskoo niin syyllistyy hintojen polkemiseen, jos taas ei usko niin ottavat helposti jonkun muun.
Taitaa tosiaan olla niin että kaikkien kannattaa nyt alkaa johtajiksi. Kun kaikki ovat johtajia ei ole enää sisältöä mitä myydä.
-
Kuvantekijä myy aina jokatapauksessa julkaisuoikeutta työhönsä, joten kyllä esimerkiksi levikki on mahdollista huomioida hintaneuvotteluissa. Joskus aikoinaan freelancerien hintasuosituksissa olivat painosmäärät mukana.
-
Hankala homma on vielä päättää mikä lehti on "iso" ja mikä ei, ja antaako oma osaaminen "oikeuden" pyytää ammattilaishintoja.
Jos et luota omaan osaamiseesi, ei luota tilaajakaan. Sitä varten olet opiskellut koko lapsuutesi, nuoruutesi, varhaisaikuisuutesi.
Puheena on ilmiö nimeltään hintadifferentiaatio. Hinta porrastuu toisinaan määrien mukaan ja monesti maksukyvyn mukaan. Hinnan muodostumiseen vaikuttavat moninaiset seikat. Esimerkiksi johtajat, poliitikot, seksipommit ja roktähdet saavat kaikki ilmaiseksi koska heillä ei satu olemaan käteistä mukana. Heiltä myös odotetaan jotain mitä heillä on valta suoda.
Ei kysymys ole myöskään Isä Jumalan säätämästä oikeudesta pyytää jotain hintaa vaan periaatteesta, että "ei se ole hullu, joka pyytää vaan se, joka ei kehtaa pyytää, kun kerran toisella hullulla on varaa ja lompakko jo puoliksi esillä ".
Paras peruste kunnon palkkiovaatimukselle lienee, ettei koko sarjakuva- ja kuvittamiselinkeinoa tällä hetkellä ole olemassa surkean hintatason takia. Sarjakuvaa ei käytetä koska sitä ei ole varaa tehdä nykyhinnoilla. Sarjakuva ei kehity ellei sen tekemiseen voi keskittyä.
It-ala kehittyy koska nörteille maksetaan pizzoina, kokiksena ja lamborghineina mahdottomia määriä. Talouselämä junnaa kohti lamaa, koska sitä hallitsevilla on hyvinkehittynyt ainoastaan ahneus, ei kekseliäisyys, yleissivistys eikä vastuuntunto.
Hmm. Olisipa tuonkin viitsinyt kailottaa sarjakuvana. ::)
-
Vaikka mediakortissa kuinka lukisi puolen sivun mainoksen hinnaksi esimerkiksi 1000 euroa, ei se silti estä sanomasta että "kuule, mielellämme maksettaisiin mutta ei ole rahaa..."
Näinhän se on, yhtälailla lehdet yrittää pyytää ylihintaa mainostajilta. Mutta tuon summan voi ottaa neuvottelujen lähtökohdaksi, pudottaa siitä sitten 1/3 osaa tai puolet pois. Kuuntelee mitä vastapuoli tarjoaa, muttei hyväksy sieltä päästä tullutta ensimmäistä tarjousta.
Se virhe mikä yleensä tehdään on, että markkinointia tehdään vain silloin kun raha-asiat on huonosti, eikä silloin kun ne on hyvin, vaikka sen pitäisi olla juuri toisinpäin. Silloin kun kassavirta on hyvä, on varaa ottaa riskejä markkinoinnissa, ja kokeilla pyytää törkeyksiä. Silloin kun menee huonosti, on pakko ottaa kaikki mitä tarjotaan, ja neuvottelupöydässä on jo valmiiksi altavastaajana.
Tarvitaan rautaista itsetuntoa, ja yksinkertaisesti itsensä rinnastamista mainostoimistoon. Kun kaupankäynti alkaa, asenne ei saa olla "olen (vain) sarjakuvapiirtäjä..." vaan "me olemme mainostoimisto..."
-
Näinhän se on, yhtälailla lehdet yrittää pyytää ylihintaa mainostajilta. Mutta tuon summan voi ottaa neuvottelujen lähtökohdaksi, pudottaa siitä sitten 1/3 osaa tai puolet pois. Kuuntelee mitä vastapuoli tarjoaa, muttei hyväksy sieltä päästä tullutta ensimmäistä tarjousta.
Jos näitä oikeasti lähtee laskemaan, kandee muistaa, että mainossivut maksavat kaikkien niiden sivujen sisällön, joissa ei ole mainoksia, ja kaikkien niiden tuottajien palkat sekä lehtien muut kustannukset kuten vuokrat jne. Sen lisäksi tuloja tuovat tietysti myös tilausmaksut ja irtinumeromyynti, mutta levityskulut syövät ison palan niitä rahoja. Mediakortissa mainittu levikki ei myöskään yleensä ole numerollisesti sama kuin "määrä lehtiä joista maksetaan" – monia lehtiä jaetaan esimerkiksi eri paikoissa ilmaiseksi eri syistä.
Mainosrahat ovat suurin potti josta sisältö maksetaan, eivätkä sisältösivujenkaan kustannukset tietenkään jakaudu tasaisesti: esimerkiksi muotireportaasit tai ulkomaanreportterien tuottama sisältö maksavat sivulta paljon enemmän kuin vaikka freelance-toimittajan kotoaan kirjoittama kolumni.
Pienlehtien kuten kulttuurijulkaisujen tekeminen on tänään valtiollisen tuenkin kanssa käytännössä tappiollista puuhaa, joka on mahdollista vain koska päätoimittajat ja sisäsllöntuottajat eivät saa markkinahintoja (tai usein mitään korvausta) työstään. Hyvinkin ammattimaisen näköiset julkaisut, kuten Roolipelaaja tai Tähtivaeltaja, ovat tällaisessa tilanteessa. Kun he sanovat, ettei rahoja ole, niitä ei todellakaan ole. Kokemuksesta alalla tiedän myös, ettei esimerkiksi hienon ja "aikuisenkaan" oloisen trendimedia vältsiin tee voittoa lainkaan. Ainakaan ensimmäisenä toimintavuotenaan.
Toisaalta isojen mediakonsernejen osat ovat melkein järjestään voitollisia, muuten niiden osakkeet eivät olisi juuri minkään arvoisia eikä omistajia kiinnostaisi rahoittaa niitä.
Nojaa, olikohan tästä mitään apua kenellekään. Pointti oli lähinnä että on aika vaikeata arvioida vain lehteä katsomalla onko toimituspäälliköllä tarjota hynkkyä vai ei. Nyrkkisääntönä sanoisin että ilmaiseksi tehdään vain kavereille (joskus harvoin) ja sellaisiin medioihin, joihin itsellä on jonkinlainen suhde ja jotka tarjoavat tilaisuuden tehdä jännittäviä ja itseä kehittäviä hommia.
Kaikilta muilta pyydetään rahaa kunnolla, niin paljon että hävettää. Jos he suhtautuvat työhösi vakavasti, he tekevät vähintäänkin vasta-tarjouksen.
-
Uusi lehti ei yleensä tee voittoa kolmeen vuoteen, joten pääomaa "tuhlattavaksi" tarvitaan. Tiedä sitten, miten on sarjakuvalehtien kanssa... tuskin jaksetaan niin pitkään.
Niin se on silti usein kustantamisen kanssa, jokin osa tuottaa niin paljon voittoa että muualla siedetään ainakin pieniä tappioita. Jos on vain yksi lehti, niin silloin onkin vähän vaikeampi paikka.