Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: pasoleati - 07.04.2004 klo 17:52:08
-
Ketkä tunnustautuvat kyseisten herrojen ankkataiteen ihailijoiksi? Minä ainakin.
Toisaalta, kuka muu vihaa nykyisiä Mikki-tarinoita? Siis näitä Feriolin&kumppaneitten ulkohuussissa pimeänä talviyönä piirtämiä viisivuotiaille tahi piikittäjille suunnattuja "tarinoita". Pitäisi äkkiä saada Paul Murryn koulukunta takaisin!
Kukahan näistä Mikki-rienauksista muuten vastaa, Egmont vai...?
Jukka
-
Ei noita mikki-tarinoita voi sanoa inhoavansa. Feriolikin on oikein hyvä piirtäjä. Se tuo vain vaihtelua. Minä en henkilökohtaisesti tykännyt niin paljoa Paul Murryn tarinoista.
Mutta kauneus on katsojan silmässä.
-
Niinpä. Mutta itse tuntemistani Ankkafanaatikoista kolme kovinta (minä+pari kaveria) ovat valmiita polttamaan vaikka roviolla nämä Mikki-rienaajat, ainakin kuvaannollisesti >:(
Itse Ankkatarinoista sen verran, että vaikuttaa siltä, että hollantilaiset käsikirjoittajat (etenkin Frank Jonker) ovat valtavan paljon parempia kuin muutamat muut (nämä McGrealit). McGrealien tarinat tuntuvat olevan suunnattu paljon nuoremmille (tai yksinkertaisemmille) lukijoille. Näissä jutuissa kännykät pirisevät tai ovat muuten hyvin tiukkaan ajanjaksoon sidottuja. Kuitenkin parhaissa tarinoissa korostuu nimenomaan sen ajattomuus.
Jukka
-
Massimo De Vitan taidetta voin myös ihailla. Taikamiekka-trilogia taskarista 129 tai Olipa kerran Amerikassa -tarinat ovat miestä parhaimmillaan. Mutta Gatto ja Chierchini...
Gatton tapa piirtää joka hahmo hikoilemaan kuin saunassa ei sovi minun silmääni. Tulee kovin ahdistunut olo, kun hänen sarjojaan lukee. Mutta kyllä Gatton jälki Chierchinin voittaa. Hänen kulmikkaista ankoistaan en ole koskaan välittänyt. Tuntuvat olevan koko ajan vihaisia. Toisaalta tuo vihainen tyyli sopii italialaisten aggressiivisiin ankkoihin, mutta silti se ei miellytä silmää.
Omat suosikit vanhojen italilaisten mestarien joukosta ovat Romano Scarpa, Luciano Bottaro ja Giovan Battista Carpi. Scarpan taide näyttää hienolta oli herralla menossa mikä tyylikausi tahansa, Bottaron piirrokset ovat parhaimmillaan huikean surrealistisia (mikä sopii miekkosen kuvittamiin tarinoihin) ja Carpi tekee tasaisen varmaa ja nättiä jälkeä.
Inhokit ovat Giuseppe Perego ja Giancarlo Gatti, jotka eivät vaan osaa piirtää ankkoja kunnolla.
Ja Egmontin (sieltä Feriolin & kumppaneiden tarinat tulevat) hiiritarinat tuntuivat aluksi hyvin vastenmielisiltä, mutta niihin on ehtinyt tottua. Nyt ne noudattavat normaalia 20% roskaa, 60% harmaata massaa ja 20% hyviä tarinoita.
-
Kyllä Carpikin on hyvä. Vertaapa hänen Mikki-tarinoita näihän piikittäjä-Ferioleihin (tuskinpa kukaan selväpäinen kykenee tekemään "Feriolit").
Minua Gatton hikipisarat eivät haittaa. Herra tekee sen verran siistiä ja tarkkaa jälkeä, että hikipisarat ovat vain pieni persoonallinen lisä. Bottaro on hyvä paikoitellen, mutta juuri hänen surrealistiset purkauksensa eivät kuulu Ankka-tarinoihin, vaan enempi LSD-hörhöt r.y:n jäsenlehteen.
Chierchinillä on ollut muutama heikompikin tarina, mutta kyllä hän nykytyylillään kuuluu parhaimmistoon.
-
Feriolihan on tällä hetkellä taitavin Mikki-piirtäjä. Gottfredsonon ja Mooren perillinen. Jo oli aikakin päästä irti kuluneista juonikuvioista ja tanskalaisista kehnoista teko-Murryista, joita nähtiin pari vuosikymmentä. Aito Murry sen sijaan on kermaa. Mutta parhaan Mikin teki Gottfredson. Period.
Timo
PS. Huomatkaa, etten puhunut käsikirjoituksista mitään. Se on asia erikseen.
-
No, tunnustan etten voi sietää Gottfredsonia (ts. polvihousu-Mikkiä). Kyllä Mikin pitää olla hattupäinen, housuja ja takkia käyttävä salapoliisi eikä mikään polvihousuinen hörhö. Siksi Carpin, Murryn ja vanhemman Scarpa-tuotannon Mikki on se ainoa jota siedän.
Jukka
-
Eihän Gottfredsson piirtänyt pelkästään polvihousumikkiä. Iso osa taitaa olla 'täysissä pukeissa' ja eikös alkupään Scarpa ole tyylillisesti suoraa lainaa Gottfredssonin 40-50-lukujen töistä. Mielestäni hienoja molemmat.
-
Itse en Murryn Mikki Hiiri - jutuista koskaan pitänyt, Hessun kädet ovat aina jotenkin omituisesti, ja Mikki näyttää siltä kuin purskahtaisi juuri itkuun.
Ja roistot ovat aina sänkisiä, tummakulmaisia ja irvistelevät hampaillaan.
-
Jep, ei nykyajan Mikki-tarinoista ole mihinkään! Sen takia on hyvä, ettei sitä nykyroskaa niin hirveästi Akkarissa ole. Vanhat Mikki ja Hessu seikkailut Gottfredsonit ja Murryt tekijöinään. Niissä oli sitä hyväntuulista "jännitystä".
-
Minä (hyvä on, tunnustan) yleensä skippaan Mikki Hiiret taskareista, Akkareista en.
Enkä tavallisesti muutenkaan Mikki-stooreista tykkää, Murrya ja Gottfredsonia lukuunottamatta...
Dick Mooresin tyylistä en kyllä pidä, ankkojen nokat on yleensä outoja, esim. Tupulla, Hupulla ja Lupulla on hirveän pienet nokat.
-
No, ei ne nyky-Mikit niin huonoja ole, ne vain kuuluu eriluokaan kun Murryt yms.
Minä tunnustan skipanneeni pienempänä taskareista Aku Ankka -tarinat! Fanitin näet silloin Mikki Hiirtä salapoliisiasussaan ja ratkaisin minulle joskus jopa ylivoimaiset dekkaripähkinät. Eihän Aku Ankan taskukirjoja ole voitu luoda Aku Ankkojen lukemiseen? Nykyäänkin skippaan aluksi karseimmat kohdat taskareista ja luen ne parin kolmen päivän päästä muiden tarinoiden jälkeen kunhan olen kerännyt voimia tähän ylivoimaiseen tehtävään, jossa Aku tonkii banaaninkuorikasoja, joku vihainen tiedemies, kenraali tms. kannoillaan ja joutuu aina ojasta allikkoon. Parhaita ovat ne joissa keskitytään tiettyyn teemaan, esim. Roopen ja Kroisokseen kamppailuun... Taskareissa minuun eivät uppoa pitkät seikkailutarinat joissa Roope *huokaus* etsii jotain typerää aarretta, kuten kyklooppien kolikoita tai luonnon ääniä tulivuorista. Olen aina ollut sitä mieltä että parhaat tarinat ovat keskimäärin taskareissa 170-220 ja mielestäni useassa tapauksessa kaksikin huonoa tarinaa voi pilata koko taskarin. Vaikka jonkin tarinan laatu olisikin piirrokseltaan huono, niin voihan se tarinaltaan olla hyvä, mutta taskareissa (joista useimmista tarinoista en edes YRITÄ etsiä mitään taiteellista.) odotan itse edes kohtalaista piirrostaitoa, jotta sitä jaksaa esim. bussissa turhia mietiskelemättä lukea vain ajankulukseen. Hikisessä bussissa tai muunlaisessa ikävässä paikassa Esim. Rosa -kokoelman lukeminen voi aiheuttaa ikäviä traumoja kyseisiä tarinoita tai jopa koko kirjaa kohtaan! Tästä asiastahan minulta kokemusta löytyy, sillä en voi sietää Rosan "Aarre lasimaljassa" tarinaa, koska olen sen ikävässä tilanteessa lukenut ja se ei sen jälkeen vain uppoa. Ja *voih* nyt se tulee toiveuusintana Ankka -lehdessä :(
Minulla on muuten nyt kaikki taskarit ;D
Taskarin tekijöistä en monia tunne, kun taas Aku Ankka -lehden piirtäjistä tunnistan lähes kaikki. Vaikka fanitankin Ankkaa en näe tarpeelliseksi opetella piirtäjiä ulkoa, vaan tarkistan esim. nettiin kirjoittaessani taskareista piirtäjien nimet (en siis valmistaudu tietokilpailuja varten opettelemalla jotain vartavasten ulkoa).
-
Itselleni puolestaan koko ajatus, että Mikki Hiiri olisi jotenkin salapoliisihahmo on aivan hämärä. Tämä kun on puhtaasti sarjakuviin kuuluva ilmiö. ;D
Toinen sarjakuvissa minua hämäävä asia on, että Mikki Hiiren ja Aku Ankan maailmat ovat eriytyneet toisistaan ja Hessu kuuluu kiinteästi ensin mainittuun, mutta jälkimmäiseen ei ollenkaan. Ei mene jakeluun.
-
Hassua. Minusta ferioli ja mäkriilit ovat hyviä. Mutta olenhan lapsellinen. Murrystä en tykkää, koska ne tarinat ovat hirveän lapsellisia, ja rosvot ovat tyhmän näköisiä. Mutta Hessun kädet ovat kivasti.
-
"...että parhaat tarinat ovat keskimäärin taskareissa 170-220..."
Täytyypä olla eri mieltä. Ajatellaanpa esim. Taskareita 37-49. Joukussa ei ole yhtään huonoa yksilöä ja esim. numeroissa 40, 42, 45 olevat Mikki-jutut ovat Mikki-juttujen aatelia (esim. Mikki ja varjovaras). Lisätään siihen kaksi parasta Taikaviitta-taskaria jo monta muuta mestariteosta.
Jukka
-
170-220 on minun mielipiteeni ja fanipalstoilla se on aina mukava ilmoittaa, sillä aina joku "suivaantuu" tästä.
Älä siis ota nokkiisi vaikken "taskukirjojasi" arvostakkaan;D
-
Gatto ja Chierchini ovat huonoja, mutta De Vita on aika hyvä, josta monet ovat ottaneet mallia.
-
Ei Gatton ja Chierchinin tuotanto kokonaan ala-arvoista ole... Scarpamaisella tyylilläkin ovat piirtäneet jossain vaiheessa, ja aivan kelpo tarinoita. Mutta De Vita taitaa olla eri luokkaa. Myös Akun osalta, muuta erityisesti herran Mikki on harvoja kiinnostavia. Paul Murryn räkäsistä tarinoista en perusta... "Torstai tuli taloon" ei jessus... joskus pitäisi vain sanoa kässärille "ei".
-
VOI VOI JA LÄMMIN LEIPÄ! En ole törmännyt yhteenkään huonoon Gatton tai Chierchinin tarinaan. Ja Murryn Mikki on parasta Mikkiä, samoin kuin De Vitan ja Carpin Mikit.
-
Murryn Mikki sopii juuri niille mainostamillesi pikkukakaroille, "joille Ferioli piirtää". On hänelläkin yksi, ellei parikin, laadukkaampaa tarinaa (mm. Nälkäinen kummitus) mutta nekään eivät mitenkään liian loisteliaita ole.
-
Ferioli piirtää aivovammaisille.
-
Ferioli piirtää aivovammaisille.
korrekti kysymys olisi udella mistä tiedät tämän?
Itse en omaa lihaksia arvostella muiden piirrosjälkeä oli kyseessä sitten ferioli tai de vita. Minusta kun koko kyseinen kausi ei missään määrin sykähdyttävä ole.
-
Pasoleati tuntuu rajaavan arvosteluperusteensa omaan kysenalaiseen makuunsa. Selaapa Feriolia coa.inducks.org niin näet, että ainakin Murryn tasoista työtä löytyy. En minäkään tyypin Mikki-tarinoista pidä, mutta maailmassa on tärkeämpääkin kuin Mikki-tarinoiden ortodoksisuus. Ja jos et tykkää Feriolista, lue jotain muuta. Varmasti löydät parempaakin tekemistä kuin avata ketjuja tyyliin "eikö Ferioli olekin "&¤#& r******i, "##¤""¤%, h**o ja @¤%#?" tai "ei kai täällä ole kellään mitään Murryn tarinoita vastaan" ja odotat antoisaa keskustelua.
-
Älköön unohtuko de Vita. Pier Lorenzo nimittäin. En koskaan tuosta nuoremmasta ole juurikaan piitannut mutta P.L. de Vitan piirrostyyli se oli jotain. Aku Ankan klassikoissakin julkaistu Paperino don Chisciotte esimerkillisenä. Pysyköön myös tältä aikakaudelta Angelo Bioletton vähälukuiset mutta sitäkin loistokkaammat tarinat ikuisesti muisteloissamme.
TT
-
Itse rakastan Massiomo De Vitan Mik De Hiir seikkailuja. Omistankin niitä kahdeksan.
-
170-220 on minun mielipiteeni
Minun 120-170. Juuri sitä ennen ja juuri sen jälkeen oltiin aallonpohjassa.
Gattosta en tykkää. Hikipisarat. Lähes yhtä hämääviä kuin Guido Scalan käsienheiluttelut (pari kuvaa inducksista: 1 (http://outducks.org/webusers/webusers/2006/03/es_dm_0519e_001.jpg), 2 (http://outducks.org/webusers/webusers/2006/02/es_dm_0225b_001.jpg), 3 (http://outducks.org/webusers/webusers/2006/03/es_dm_0406b_001.jpg)).
Chierhiniltä taas on yksi ikimuistoisimmista Taskari-tarinoista, Katala varjovaras (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1432-BP). On hyvä. De Vitan 80- ja 90-luku oli mahtavaa mutta nykytyyli on jotenkin pehmentynyt. En tykkää. Enkä oikein ole koskaan tykännyt tekijän Ankka-piirroksista.
Muista nyky-Mikeistä en ihan täysin tykkää seuraavista: Ferioli, Miguel, Joaquin, Jose Antonio Gonzalez, Casty, Xavi, Maximino ja Giuseppe Dalla Santa. Varmaan Miguel ja Dalla Santa oikeasti rumat. Muissa vain tökkii jokin, ihan ok noin muuten ja tarinat yleensä heillä hienoja. Mastantuono on hyvä.
Edit:
Taskareissa minuun eivät uppoa pitkät seikkailutarinat joissa Roope *huokaus* etsii jotain typerää aarretta, kuten kyklooppien kolikoita tai luonnon ääniä tulivuorista.
Rodolfo Cimino mainittu.
-
Itse rakastan Massiomo De Vitan Mik De Hiir seikkailuja. Omistankin niitä kahdeksan.
Toinen fani ilmoittautuu! Hienoja seikkailuja, kuin vanhoista poikakirjoista konsanaan.
-
Toinen fani ilmoittautuu! Hienoja seikkailuja, kuin vanhoista poikakirjoista konsanaan.
Kolmas, vaikka en edellisessä faniuttani erikseen maininnutkaan. De Vitan historiaseikkailut Olipa kerran Amerikka, Mik de Hiir ja muut Hiiren suvun tarinat ovat loistavia ja Taskarien ankean ajan valopilkkuja. Lähinnä niiden takia Taskarit jaksoivat kiinnostaa silloin 90-luvun puolivälin jälkeen.
-
En pidä Gatton piirroksista, liian ankeaa ja tylsännäköistä jälkeä. Hieno ura miehellä on takana, ei siinä mitään.
Chierchinin kierouttaan virnistelevät ankat olivat ennen hienoa katsottavaa, myöhemmän tyylin huonontumisen olen aina laittanut vanhuuden piikkiin. Paras miehen piirtämä sarja on varmaan Aku ja suuri Sarani (AATK 36). De Vita nuorempi on huippu.
-
Nyt oli uusimmassa Jumbossa (nro 23?) pitkähkö Gatton piirtämä Mikki-tarina varmaan 70-luvulta. Ennenjulkaisematon kaiken lisäksi.
-
Yllätyin kans itsekkin, että tuollainen namupala laitettu mukaan :P