Ja onhan John Byrnekin piirtänyt yhden Mikki-kannen. Josta tosin kirjoitti jälkikäteen sävyyn että on tullut myytyä osa sielusta paholaiselle.Ja tällä viittasi tietenkin siihen, että Disneyn sopimukset ovat aika rankkoja (onhan Rosakin siihen viitannut Matka maan keskipisteeseen -tarinassa, jossa Kertalaaki(tm) lävistää jopa Disny-sopimuksen) ja kattavat koko universumin.
Ja onhan John Byrnekin piirtänyt yhden Mikki-kannen. Josta tosin kirjoitti jälkikäteen sävyyn että on tullut myytyä osa sielusta paholaiselle.
Ai juu. Jotta olisi edes jotakin aiheeseen liittyvää, niin onkos sitä Kubertin kuvittamaa Texiä julkaistu Suomessa vielä?
<snip>
Jos nyt kuitenkin siirrän keskustelun sivuraiteille niin se varmaan menee sinne eikä koskaan enää palaa, mutta: voiko ase olla suorastaan moraaliton?
<snip>
Näin siis Aku Ankka ja Tex Willer jälleen kohtaavat. Jokunen vuosi sitten joku italialaispiirtäjä piirsi Tex Willerin johonkin Roopen lännen maisemiin sijoittuvaan seikkailuun. Suomessakin se siis julkaistiin, mutta en muista numeroa enkä tekijää.
.
Suomi ei ole ainoana Pohjoismaana ja ainoana EU-maana allekirjoittanut sopimusta.
"
osaisikohan Teräsmies tai Batman selittää myös miksi esimerkiksi rypälepommi lasketaan moraaliseksi mutta maamiina moraalittomaksi.
<snip>
Predatorissa oli muuten sama dilemma kuin Texissä: mukana viidakossa kannettiin minigunia jonka tulinopeudella ammuksia voi miehen mukana olla noin kolmeksi sekunniksi.
Predatorissa oli muuten sama dilemma kuin Texissä: mukana viidakossa kannettiin minigunia jonka tulinopeudella ammuksia voi miehen mukana olla noin kolmeksi sekunniksi.
Oliko se Gatling joka oli Django-elokuvassa?
Tavallisen miehen. Sitä kantoi Jesse the Body , mies joka saa Arskan näyttämään alamittaiselta käävältä.
Toisaalta lyhyillä sarjoilla minigunin piippurypäs ei ehdi kiihtyä täyteen vauhtiin. Alle 50 laukauksen sarjalla se ei tee mitään tavallista KvKKta paremmin. Saattaa tehdä jopa huonommin - ei mitenkään paras mahdollinen peli kainaloon , kun naapuri pomppaa yllättäin nurkan takaa.
<snip>
maanmainio reikärauta Colt on ehkä Texin suosituin (ja myös eniten länsimäisin) ase.
Harmittaa, kun listalta puuttuu Blueberry-tekijän Giraudin nimi. Miestä on nimittäin usein suostuteltu suuralbumin piirtäjäksi, mutta aina on ollut parempaa tekemistä :(. Joten tuskin kannattaa elää toivossa sen suhteen.Itse haaveilen jonkinlaisesta Tex Willer/Blueberry cross-overista. Kahden näinkin karismaattisen lännenhahmon saaminen samaan seikkailuun olisi yksinkertaisesti sanottuna hienoa.
Suomessa ei siis ehkä saadakaan Kubertin värialbumin lisäksi ns. normaalia albumia tänä vuonna,Kubertin piirtämä julkaistaisiin siis täälläkin väreissä. Olisiko se ensimmäinen kerta, vai onko Texiä nähty Suomessa aiemminkin väreissä (muualla kuin kansissa)?
hepun piirtämiä tarinoita. Onko "Magnus" (Roberto Raviola) nimimerkkiä käyttävä taiteilija piirtänyt siis jotain muitakin suomessa ilmestyneitä Tex Willer sarjakuvia? (Tai kenties jotain ihan muita sarjoja)
Tuplatoimintainen (liipasin vetää iskurin taakse ilman että sitä pitää virittää peukulla tai kämmenen syrjällä) Colt-revolveri jossa sylinterin saa sivulle auki ladattavaksi esiintyy sekin sangen usein anakronistisen (sivistyssanat on hallussa!) aikaisin Villin lännen jutuissa.Kaiken lisäksi kaksitoimisuuden käyttäminen (siis se, ettei viritä iskuria erikseen) syö aseen tarkkuutta todella reippaasti (nimimerkillä "testattu on"). Siksipä Texin mestarilaukaukset satojen metrien päähän ovat entistäkin ällistyttävämpiä :D
Ja palataksemme aiheeseen, niin tässä olisi 15.6. Italiassa julkaistavan suuralbumin kansi. Vaikuttaa hyvältä!(http://images.sergiobonellieditore.it/bonelli/tex/gi_tex0019.jpg)
<snip> Kubertin tyyli on täyttä epä-Texiä ja värillisyys vain pahentaa asiaa, tuli ihan mieleen nuo tympeät supersankarisarjakuvat. Ei tuo värihomma toimi, ei missään nimessä.
Kubert - Nizzin Texin ilmestyminen suomeksi merkitsee ainakin Asko A. Alaselle vuosien unelman täyttymistä.
Kubertin myötä Tex teki myös ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa:
http://www.silverbulletcomicbooks.com/news/111502636764150.htm
Ticci ja Galep ovat vielä lyömättömiä Tex-tulkkeja, mielestäni.
Toissapäivänä kolahti postilaatikkoon uusi Tex-albumi ja luettuani sitä sivulle 192 niin seuraava sivu oli 225?Onko jollekin muulle ilmestynyt samanlainen albumi vai oliko tämä vain huonoa tuuriani.Tarina tosiaan hypähti noin monen sivun verran eteenpäin.Pitää maanantaina ottaa yhteytä Egmont-kustantamoon ja tilata uusi albumi.
Kyllä kannattaa hankkia. Kymmenen vuoden päästä sitä ei saa kuin Makedonista 500 eurolla.Ai luulet, että niin halvalla irtoaa?
Nonii! Vihdoin takas tänne maailman ykkösviihteen pariin. Mites Janne ja pasole.. joku (älä pahastu :o ;D) kannattaako tätä väri-texiä ostaa. En ole varmaan aikaisemmin kertonut omasta tex-määrästä, mutta oisko se jota kolme-neljäsataa, tai yli. Kaikki vuodesta 85 ylöspäin ja jokainen kronikka, juhla-albumi ja Mxi-Tex. Myös tuolta alkupäästä noin satakunta. voi mennä yli ton arvauksen. Miten Ticcin Apache- tarina edistyy. Onko tulossa viel tän vuoden puolella
No, johan minä kommentoin omia näkemyksiäni toisessa aiheessa, mutta vastaapa näin aluksi, että mistä aiemmasta juhla-albumeista pidät eniten ja vähiten? Jos esim. pidät vaikkapa Ticcin, Magnuksen ja Capitanion albumeista, mutta inhoat Galepin ja Milazzon (la grande meri tai jotain sinnepäin) tekeleitä, en suosittele Kubertia. Itselle tuli sellainen tunne, etten pitäisi Kubertin tyylistä edes mustavalkoisena (ainoa oikea Tex-tyyli).
Ihmettele ihan vapaasti. Kyllä, Galep loi Willerin, mutta mitä sitten? James Watt keksi höyrykoneen, mutta oliko hänen koneensa paras koskaan rakennettu höyrykone? John Ericsson keksi potkurin, mutta oliko juuri hänen tekemä potkuri kaikkien aikojen paras potkuri?Hienoa, kiitos Pasoleatille kommentista, se oli jotakuinkin odotetun kaltainen. Pahoittelut kirjoitusvirheestä, joskin olettaisin että Aurelio Galeppinilla (jos eläisi) olisi enemmän syytä olla närkästynyt (kilep kalep kolep).
Toisaalta en juuri viitsi kommentoida lukutaidottomien sarlataanien vikellyksiä (siis pasoleati, ei paseolati).
Mulla kun on yleissivistyksessä aukkom, niin en tiedä mikä sarlataani on.
Ei se ole mikään. Se on väännös termistä "charlatan", joka tarjoittaa huijaria tai puoskaria.
Ruutujaosta on pahuksen vaikea tehdä vaihtelevaa jos pitää tehdä pelkkää liuskalehden muotoista taittoa.
Timo
Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan.
Ja Hannu. Kannatanhan minäkin Taikakalun jonkinsorttista julkaisemista, mutta en voi ikävä kyllä päätöksiin vaikuttaa ;)
Voit vaikuttaa. Nyt kun varsinaiset vuosittaiset Maxit on törsästelty holtittoman nopealla julkaisutahdilla, on aika koota niitä myös varhaisemmasta ja ennen julkaisemattomasta matskusta – kuten esimerkiksi "Taikakalun" ristampa-versio täydennettynä jollain ennen julkaisemattomalla Tex-seikkailulla.
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Ja lopuksi jouluspoileri: Ambrosini-albon ilmestyminen menee alkuvuoteen.
Ja mahdollisen Taikakalu-maxin saisi kesäksi, kunhan kiskaistaan tuo tämänvuotinen NO 9 "La pista degli agguati" seuraavaksi "Meksikon luotijunan" perään keväällä.
Asko A
Tex W
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Voit vaikuttaa. Nyt kun varsinaiset vuosittaiset Maxit on törsästelty holtittoman nopealla julkaisutahdilla, on aika koota niitä myös varhaisemmasta ja ennen julkaisemattomasta matskusta – kuten esimerkiksi "Taikakalun" ristampa-versio täydennettynä jollain ennen julkaisemattomalla Tex-seikkailulla.
Elikkä käytännön Tex-tieteen ylimoriscona Janne voisit puhaltaa tomut tilastoista löytyvien otollisten seikkailujen päältä ja tehdä täsmäehdotuksia, jotta saadaan luontevasti 250-360 sivua kasaan. Aiemmat julkaisemattomat onkin kait saatu jo kaikki kansiin, mutta Taikakalun jälkeisiä riittänee vuodenvaihteen molemmin puolin normaali-Texissä ilmestyvän erinomaisen seikkailukaksikon lisäksi muitakin.
Ja lopuksi jouluspoileri: Ambrosini-albon ilmestyminen menee alkuvuoteen.
Ja mahdollisen Taikakalu-maxin saisi kesäksi, kunhan kiskaistaan tuo tämänvuotinen NO 9 "La pista degli agguati" seuraavaksi "Meksikon luotijunan" perään keväällä.
Asko A
Tex W
Minkä verran on vielä Suomen julkaisutauon 1965 - 1971 välillä ilmestyneitä tarinoita meillä julkaisemattomia tarinoita? Entä jostakin muusta syystä meillä ennen julkaisemattomia seikkailuja? Ts. olisin kiinnostunut tietämään mikä on noiden vanhojen julkaisemattomien juttujen sivumäärä, eli montako nykypokkarillista niistä vielä tulisi? Tähän liittyy myös suuri huoli: kun kaikki vanhat julkaisemattomat on meillä joskus vihdoin julkaistu ja perus-Texissä ilmestyy vain uutta tuotantoa, niin mistäpä täytettä Suomen vuosittaisiin neljään "ylimääräiseen" numeroon? Harveneeko Tex tulevaisuudessa kerran kuukaudessa ilmestyväksi? Entäpä maxit sitten? Alkavatko nekin tulla vain kerran vuodessa kuten Italiassa? Klassikkoseikkailutkin päättyvät joskus (koska?). Montako peruspokkaria niistä vielä saadaan aikaan? Entäpä Italian Almanacco-julkaisu? Miten niiden sisältämiä tarinoita on meillä julkaistu? Maxeissako? Entäpä tulevaisuudessa?
Galepin tekeleet näyttävät ihan meikäläisen piirtämiltä.;)
No niin, nyt kun putkahti ilmoille uusi kronikka on kaikilla mahdollisuus tarkastella Galepin piirrosjälkeä Pasoleatin esittämästä näkökulmasta. Kronikassa alkava seikkailuhan ilmestyi alunperin Italiassa 1967 jolloin miehen käsi ei kaiketi vielä ainakaan ikääntymisestä johtuen tärissyt.
Ensikin on todettava että ainakaan minä en bongannut yhtään spitaalista tai siltä vaikuttavaa henkilöhahmoa; kaikilla tuntui olevan nenä varsin tiukasti paikallaan.
Sitten näihin muihin väittämiin (toivottavasti Pason lainaukset erottuvat tekstissä ettei joku erehdy luulemaan niitä minun kirjoittamiksi):
P: -taustat ovat kovin yksinkertaisia ja puutteellisia
H: Jos katsotaan vaikka kaupunkimiljööseen sijoittuvia tapahtumia (s. 243-250) niin kyllä ne minusta vaikuttavat välillä (siis silloin kun on tarpeen) erittäin yksityiskohtaisilta; en nyt keksi mitä sieltä puuttuu sellaista mitä siellä kuuluisi olla.
P: -Galep ei osannut piirtää yhtään rehellisesti iloista naamaa vaan kaikilla tuntui olevan päällä jonkinmoinen kärsimysilme
H: Tämän tarinanpätkän aikana tapahtumat ovat kyllä sellaisia ettei odottaisikaan siellä näkyvän nauravia naamoja, eli hahmojen ilmeet ja eleet ovat aivan asiaankuuluvia.
P: -mittasuhteet olivat usein päin petäjää (esim. Texin pää saattoi paisua tilavuudeltaan ainakin 50% tai rivolli oli aivan liian iso käteen verrattuna)
H: Olihan siellä joku sellaiseen vivahtava kuva, esim. s. 232 tex näyttää hevoseensa nähden hieman liian riskiltä (hevosparka), mutta veikkaisimpa että 99%ssa kuvista mittasuhteet ovat aivan riittävän hyvin kohdallaan. Pään paisumisesta tuli mieleen että verratkaapa Nicolon piirroksiin (etenkin s. 196 yläkuva Carsonista), en tiedä onko pään kutistuminen yhtään sen hauskempaa (tarkoitan sitä osaa vanhan tarhapöllön päästä mikä pitäisi mahtua hatun sisään).
P: -Galepin hevosilta oli usein jalat poikki (niveliä oudoissa paikoissa)
H: Tässä tarinassa onkin hevosia aivan hirvittävästi eikä minulla ollut ainakaan mitään vaikeutta tunnistaa niitä nimenomaan tähän eläinlajiin kuuluviksi ja ihan normaalijalkaisiksi otuksiksi. Varmaan muutamalta hevoselta tuoksinassa menikin jalkoja poikki (s.230-231) mutta se oli Texin eikä Galepin syytä.
P: -maisemat olivat liian usein surkeita, hätäisesti hutaistuja perspektiiviltään heikkoja esityksiä eikä hän kyennyt esittämään niitten jylhyyttä
H: Liian usein? Mikähän on sopiva määrä surkeita maisemia? Tässä tarinassa ei ole kyllä ainuttakaan, vaan löytyy niin monta jylhää maisemaa Texin & co ollessa kissajahdissa etten viitsi sivuja luetella.
P: -Galepin kaupungit olivat heikkoja esityksia
H: Urbaanissa miljöössä liikutaan pariinkin otteeseen eikä minua heikota yhtään, eikös ne vähän tuon näköisiksi yleensä sarjakuvissa ja lännen elokuvissa kuvata?
P: Kaksipäistä käärmettä pidän itse asiassa Galepin tuotannon paremmasta päästä olevana.
H: Makuasia mitä päätä pitää parempana. Minusta se on kyllä Galepin heikoimpien töiden joukossa, en edes viitsinyt ostaa sitä suuralbumiversiona, kun se oli jo tavallisissa julkaistu.
Ugh! Sarlataani on vikeltänyt!
Kännissä lukemiseen minulla on ehdottaa vaihtoehto: itse luen kaikki Texit järjestyksessä ja sitten vuoden verran muita sarjakuvia. Ja sitten alkaa uusi Tex-kierros ja ainakin uudemmat, ja siten harvemmin luetut Texit, tuntuvat jokseenkin raikkailta. Vaikka aika keinotekoistahan tuokin puuha on. Oi näitä ihmisen addiktioita!
Jokin aika sitten aloitin Texien lukemisen jälleen ihan alusta. Ja tällä kertaa, ihan ensimmäisen kerran, siinä järjestyksessä kuin ne on Italiassa alunperin julkaistu. Kyllä kuulkaas tulee uusia näkökantoja ja alkaa kokonaisuudet hahmottua. Onneksi olen hamstaranut itselleni alkukielellä suomessa julkaisemattomat tarinat, joten ei jää aukkokohtia Texsivistykseen. :D
Minäkin olen niitten nettisivujen kautta yrittänyt, mutta en ole onnistunut. Nyt tosin näyttää siltä, että niitä sivuja on paranneltu, joten voisi se nyt onnistua. Olen ajatellut kokeilla. Olen lähettänyt heille tilauskirjeen ja piankos sieltä on lasku tullut. Nyt kun on kaikenlaisia iban-koodeja, niin maksaminen hoituu vaivattomasti. Lehtien postittamisessa on kyllä ollut toivomisen varaa, joskus on kestänyt kuukausia ja joskus on tullut vääriäkin lehtiä mukana.
Toinen vaihtoehto on tilata lehtiä Italian eBaystä. Siellä myydään melko usein kaikenlaisia erikoisjulkaisujakin, mitä varsinaiselta kustantajalta ei saa.
Jahas. Uusi jäsen. Taitaa meidän mielipiteet aika paljonkin erota. Aika turhaa kyllä jäädä jauhamaan tuota "sarlataani on vikeltänyt"- juttua. Jokaisella on mielipiteensä! Mutta tervetuloaKiitos Ticcimanille tervetulotoivotuksesta! Olen tosiaan uusi jäsen, tosin veikkaisin että tex willerin lukijana kuulun kuitenkin senioriluokkaan.
Siitä Taikakalu maksista sen verran, että noista vanhemmista tarinoista koostetaan peräti kaksi maksia ensi vuodeksi. Homma alkaa nimenomaan Taikakalusta, jota seuraa alkuperäisessä ja oikeassa järjestyksessä viisi tarinaa. Suomessa julkaisematonta tarinaa on Taikakalun loppuosan lisäksi yhden kokonaisen tarinan verran. Joten liuskoissa aiemmin julkaistua matskua on siis melko runsaasti tulossa. Mutta tällä kertaa oikeassa järjestyksessä (liuskoissahan Biisonin pojat kostivat Texille tämän temput, jotka hän vasta myöhemmin teki juuri Taikakalussa...), hyvänä kokonaisuutena ja ennen kaikkea kokonaisina. Tässä vielä listaus tarinoista:
Taikakalu
Kaamea löytö
Noita Na-Ho-Mah
Apachien kapina (jonka liuskaversio on myös hiukan puutteellinen lisättyjen mainosten takia)
Tehtävä Las Vegasissa
I cavalieri della notte
Fusco puolestaan on ollut silmäleikkauksessa ja on pitänyt sen takia taukoa. Nyt hän on kuitenkin värkkäämässä vuoden 2007 almanaccoa. Saa nähdä, onko tyyli nyt huolitellumpaa, kun mies taas näkee :).
Jaaha, poliittisesti korrekti sensuuri iski. No, totuus ei pala tulessakaan!Kysehän ei politiikasta ole ollenkaan, vaan toisten käyttäjien herjaamisesta. Eikä mielipide yleensä ole mikään universaali totuus. Toinen tykkää ja toinen ei, se on totuus.
Tuo "raaka" Meksikon luotijuna näkyy kyllä kelpaavan lukijoille: ainakin Kuopion Anttilassa (K-Supermarket Veljmiehessä) melkoinen pinkka hävisi alle viikossa.
...kaikki liuskalehdissä julkaistu materiaali mahtuisi 33 normaali-Texiin. Lisäksi on välistä jätetty tarinoita julkaisematta suomeksi. En ole kuullut että niitä oltaisiin julkaisemassa uudelleen. Tietääkö Janne?
Toki Nizzi osaa kirjoittaa, etenkin hänen huumorinsa on paljon parempaa kuin Bosellin, mutta Boselli omasta mielestäni kuljettaa tarinoita paremmin, turvautumatta vanhaan kuten Nizzi tekee.
Ja kun nyt kirjoittajia arvostellaan, niin Seguran kirjoitus maittaa kyllä hyvin minunlaiselleni väkivaltafanille. Mitä tylympi meno, sen parempi. Tosin mies ei osaa edelleenkään lopettaa tarinoitaan kunnolla, ja välillä tulee jotenkin omituisia vaiheita kerronnassa.
Meddaa haluaisin lukea taas uudestaan, Kauhua! on yksi mieleenpainuneimpia tarinoita lievästi sanoen vinksahtaneella hahmokaartillaan. Josta muistankin että siinäkin oli aika paljon naishahmoja, kävipä Tex jopa ilotalossa (tosin kuulustelemassa työntekijöitä, mutta kuitenkin), ja siitä ei herännyt mitään kränää? Kummallista.
Jose Ortizin muistan hyvin vanhoista Creepy-kauhusarjakuvista. Hänen tyylinsä piirtää on tuonut selvästi näitä kauhuaineksia myös Texiin.
... mainostettiin tulevaa suuralbumia Vanha viha. Mahtaako jollakulla (Askolla nyt ainakin, entä Janne?) olla tarkempaa tietoa milloin tätä herkkua olisi syytä odotella...
Kyllä sen ennen helmikuuta odotetaan tulevan, kansivedoksetkin kävivät jo viikko sitten tarkistettavina. Tasan tarkkaa päivää olen oppinut olemaan lupailematta, kun se leviää kuitenkin eri tavoilla eri alueille.
Kuka muuten valitsee nuo suuralbumien ja maxien taka kannen kuvat?
Tuli sitten selailtua Vanhaa vihaa. Huomaa, että italialaisille tuli kiire tämän kanssa, kun piti se Seijasin albumi pistää hyllylle. Tämä piti saattaa valmiiksi pikavauhdilla. Ja kappas, ovatkin julkaisseet pelkät luonnokset :o. Tai noh, onhan siellä muutama viimeisteltykin kuva mukana...Pitää vissiin vetää vähän sanojaan takaisin. Hannu oli oikeassa, albumia lukiessa kuvien luonnosmaisuus ei juurikaan häirinnyt. Hiukan enemmän häiritsi kuvien tietty epäsymmetrisyys. Siitäkin huolimatta albumia oli erittäin miellyttävä lukea! Olen aika vakuuttunut, että Ambrosinin luonnosteleva tyyli on tarkoituksellista, ei huonoutta. Ambrosini liikkuu kuitenkin turhan paljon riskirajoilla, ja muutamaan kuvaan on tullut selkeä hutilyönti.
Aivan. Aika heikkoa oli piirrosj䬫i.. L䨥s kaikki kuvat n乴ti jollain lailla keskener䩳ilt䮮 Toivottavasti juoni "kuittaa" piirt䪤n s䨬䩬y䡜nSain itsekin tän Vanhan Vihan luettua ja kyllä juoni oli niin hyvä että suosittelen ostamaan ja ei se piirros jälki ollut edes huonoa,se oli oikein sopiva tähän suuralbumiin eikä se ollut edes kovin luonnosmaistakaan kun vaikka vertaa johonkin YKSIN Muzzin piirtämään Texiin.Vanha Viha oli mielestäni hyvä konaisuus ja sivuhenkilöt tuovat vain plussaa.Suosittelen ostamaan.
No niin, tulihan se Vanha viha luettua alkuviikosta. Kiitokset Jannen varoituksen piirrosten puutteet eivät iskeneet niin pahasti kuin olisivat voineet. Ambrosinin tyylissä oli paljon hyvääkin, mutta pahin ongelma oli hiukankaan kauempana olevien hahmojen ylimalkainen piirtäminen. Naamat olivat pari viivaa sinne tänne ja muutenkin noihin hahmoihin olisi kaivannut enemmän detaljeja. Mutta kokonaisuutena selkeästi parempaa jälkeä kuin surkeimmasta surkeimman, Ivo "Riisukaa-siltä-paita-afganistanilaisittain" Milazzon pelleily.
Juoni oli korkeintaan siedettävä, sillä eivät mustasukkaisuusdraamat kuulu Willeriin vaan naistenlehtiin.
Suomalaisen kirjakaupan sivuilla on Pitkäsarvisten surmanajon ilmestymispäiväksi ilmoitettu 24.2.2006 eli ensi viikon perjantai. Eli vielä runsas viikko ja sitten pääsee uuden maxin kimppuun
jVu:lle lienee ilosanoma, että D'antonio valmistelee Texin suuralbumia. Itsekin tykkään miehen tyylistä.
No jesus :)
Niin on! Mistä moinen info peräisin?
Gino D'antonion uusia juttuja ei ole saanutkaan plärätä pitkään aikaan.
Tässähän olisi jälleen kiinnostava aihe tarkemmin tutkittavaksi jollekulle graduntekijälle; millaisin motiivein konnat Willerin maailmassa ovat liikkellä, mikä on tavoiteltavaa keinoja kaihtamatta? Ja toisaalta, mikä on Texin areenaa, mihin kaikkeen hän näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa (lievä ilmaus) ?
Joo, Jumangegga, piraatti-Texiä kehiin ;D. Valitettavasti minä en osaa piirtää...
Ehkäpä motiiviltaan kylmäävimmät "konnat" on helposti Paholaisen Temppelissä, jossa salaseura ei paljastukaan tavanomaiseen tyyliin rahanahneista roistoista, vaan he ovat puhtaita uskovaisia, jotka palvovat Saatanaa ja uhraavat tälle ihmisuhreja ja lisäksi juovat heidän verensä. Heille aineellinen hyöty on täysin toissijaista, ainoa mikä heille on tärkeää on heidän herransa hyväksyntä ja palvonta, ja he ovat valmiit mihin tahansa miellyttääkseen häntä. Harmi kyllä kirjoittaja jänisti ja laittoi kulttilaisten kylään ainoastaan täysikasvuisia miehiä, olisi ollut mahtavaa jos siellä olisi ollut naisia ja pieniä lapsia, joita Jumalan sijaan opetetaan palvomaan pimeyden valtiasta.
Toinen ilmestyvä Tex on Kronikka 14 Texin menneisyys ja saperäinen herra "p". Texin menneisyyden päätös jakso on nimeltään Rodeon Kunungas, josta voi hieman päätelläkkin mitä tarina pitää sisällään. Toisessa tarinassa esitellään sitten yksi Tex historian suosituimmista konnista eli Proteus. Kronikassa alkaa myös uusi tarina Taikakeihäs jossa intiaanit ovat suuressa osassa.
Tuskinpa ilmestyy vielä numeroissa 10 ja 11 Sommerin ja Bosellin kimppatyö. Kesällä väliin tulee klassikkosarjoja
Pitkäsarvisten tekijöinä näyttäisivät olevan Manfredi ja Repetto.
Repetto kuvittaa, Manfredi kirjoittaa? Joku uusi tyyppi?
Nyt on tullut tietoa siitä, mitä Letterin kesken jääneelle maxi-Texille tapahtuu. Letteri sai valmiiksi suunnilleen 300 sivua. Loput sivut tehtailee mies menneisyydestä, Raffaella Della Monica, joka 90-luvun taitteessa kuvitti pari tarinaa . Della Monica on tässä välissä tehtaillut lähinnä Zagoreita.
Aika erikoinen ratkaisu. Yhden arvailun mukaan siihen on päädytty sen vuoksi, että Della Monicalla on tarpeeksi pieni ego tekemään Letterin työ loppuun tämän tyyliä kunnioittaen ja siis samalla tinkimään omasta tyylistään. Varsinaisesta tex-tallista näin nöyrää työntekijää ei välttämättä olisi löytynyt. Hyvä, jos näin on. Saisi Della Monica samalla siistiä Letterin pahimmat sotkut ;). Kaikesta huolimatta, tai siitä johtuen, odotukseni tuon maksin suhteen eivät ole kovin korkealla. Syitä on useita. Ensinnäkin Nizzi tekaisi nopsakasti Letterille piiitkän tarinan pitääksen tämän poissa sotkemasta Texin perussarjaa. Tarina saattaa olla siis ihan mitä tahansa! Toiseksi Letteri oli tosiaankin parhaat päivänsät nähnyt jo n. 15 vuotta sitten. Kolmannksi Della Monican tyyli ei aikoinaan lainkaan säväyttänyt. Näistä lähtökohdista katsottuna lopputulos voi olla vain positiivinen yllätys ;D.
Huh huh, nyt alkoi hieman pelottamaan mitä tuleman pitää, tosin ei Della Monica mikään täysin osaamaton mies ole, jotenkin persoonaton vain. Jos niitä yhden, kahden tarinan kuvittajia harkittaisiin pidempään uraan, Buzzelli ja Zaniboni olisi kiva nähdä uudestaan, Zanibonin tarina taitaa tulla kohta albumina? Ja jos oikein hulluiksi ruvetaan, Petri Hiltunen saisi tehdä jonkun Tex-tarinan. :D
Proteuksen kohdalla uskon että hänen haavoittumisestaan alkaa olla jo 17 vuotta. Eiköhän siinä ajassa hyvin ehdi jo toipua pahimmoistakin vammoista. Tietenkin arven olisivat muistona hänen edellisestä tappiostaan,samoin myös Texistä, jonka tuloksena viha vuosien aikoina olisi vain kasvanut Willeriä kohtaan.
2006 Nizzi/Alessandrini (n19) valmis
Jossain ketjussa Pasoleati ihmetteli, ettö miksi maxien painopaikka on siirtynyt Tanskaan.
Kannattaa lukea mieluummin Maxia kuin tuhlata aikaa viholliskieliseen propagandaan :)
Mitäs olette muuten mieltä Maxi Texien nimistä? Saattaa olla, että ne voisi yksinkertaisemminkin ilmaista.
Ja omat viestit pystyy sitä paitsi itse poistamaan. Pason viestihän on kekseliäs ;). Ja hauskaksi sen tekee se, että Paso eksähti jossain vaiheessa kehaisemaan Bosellin viimeisiä töitä, ainakin Letterin piirtämää, jos en ihan väärin muista.
Viktor De la Fuente oli kyllä mielestäni vielä surkeampi kuin Marcello, vaikka pidin siltikin tarinasta Lain yläpuolella. Hyvä kun miehen tuotosta ei sen enempää nähdä.Siis kumman, Marcellon vai Fuenten?
Tarina nimeltä Härkätaistelija oli hyvä käsikirjoitukseltaan, ja kuvittajana oli oikea taiteilija Capitanio. Mitäs mieltä olette tämän miehen käden jäljestä?Capitanio on parhaita kuvittajia. Kannattaa hankkia myös miehen albumi. Hän piirtää maisemat TOOODEEELLAAAA hienosti. Ja jos piditte Härkätaistelijasta, niin toivokaa että suomessa julkaistaan samojen tekijöiden almanacco Bad River.
Mikseivät julkaise suomentamattomia, minä vaan kysyn?
Onko uutta Maxia jo näkynyt tai tarkempaa tietoa ilmestymispäivästä?
Hannu, mistä sait tiedon tuosta Montenegron julkaisusta? Onko joku nettisivu?Velipoika oli lomamatkalla Montenegrossa ja toi tuliaisina kaksi paikallista Texiä: Zrtveni Bunar ja Smrt Prijatelja, Montenegron numerot 59 ja 61 (italian not: 427 ja 429) . En edes yritä kuvitella kuten ne pitäisi lausua. Paikallinen julkaisija lienee Ludens.
Onko Valkoisen biisonin poikia näkynyt?
Minä näin niitä tänään, eli on niitä olemassa.
Oliko niiden kanssa liikkeellä myös vaaleanpunaisia elefentteja vai mahdoitko tosiaan tarkoittaa SITÄ painotuotetta jota tässä on odotettu kieli pitkällä vuosikymmenet?
Nyt se on minulla kädessä. Ja se sanoo kops, kun sillä lyö itseään ohimoon. Ihan oikea siis on. Vaaleanpunainen toteemi siinä kannessa pönöttää, mutta ronsuja on nolla.
Toivottavasti tulevan albumin piirtäjän Ambrosinin tyyli on parempaa mitä lambiek.netin esimerkit vihjaavat.
Kyllä tarkistin nimenomaan Alessandrinin vaikka kirjoitinkin Ambrosini.
Sain tänään käsiini uusimman Italian maxin. On pakko kommentoida. Toivottavasti en tunge liian pahoin Mr Fontin reviirille :(. Mutta kommentoin vain lyhyesti.reviirille? hah! ei näissä asioissa ole reviirejä :D ;) Kunhan vaan saadaan uutiset kaikkien tietoon. Ja niinhän sitä sanotaan että "nopea lintu vie madon" :D
Ei se Letterin piirrosjälki ollut aivan niin kamalaa kuin pelkäsin. Vaan ei se ollut kyllä niin loisteliastakaan kuin salaa toivoin. Eli Letteri oli piirtänyt homman melkein loppuun. Della Monica oli astunut remmiin loppuratkaisun aikana. Plussaa oli se, että Della Monica oli selvästi korjaillut joitakin Letterin kauheimpia kuvia, hattuja ja kasvoja lähinnä. Miinusta taas se, että korjailuja oli tehty aivan liian vähän: vääristyneitä asentoja ja epämuodostuneita kasvoja oli edelleen ihan tarpeeksi. Tulos olisi ollut katastrofaalinen ilman Della Monican korjailuja. Nyt siinä oli aavistus vanhaa Letteriä ja huomasin hymyileväni, kun selasin lehteä. Parasta olisi ollut, jos Della Monica olisi tussannut koko homman alusta loppuun, mutta näin ei ikävä kyllä oltu tehty. Ilmeisesti julkaisuajankohta tuli liian nopeasti vastaan niin suurta operaatiota silmälläpitäen. Della Monican oma osuus miellytti silmää. Se oli aavistuksen rosoisempaa kuin hänet vuosien takaiset tarinansa.
Onpas! Herrat Asko ja Janne ovat heimopäälliköitä (Janne kyseisen alan Yli Morisco, Asko ilahduttaa meitä iloisilla uutisillaan, mitä tuleman pitää). Samalla Asko toimii int.. eh kvaakasiamiehenä ja välittää toiveitamme Egmontille. Minä, Hannu, Mr.Font, Paso ja nyt Cheyenne ja Pat olemme näiden oppipoikia, eli heimon sotureita, jotka taistelemme vääryyksien (esim. ylähuuli Texillä, tai peräti hampaat) vastaan.
reviirille? hah! ei näissä asioissa ole reviirejä :D ;) Kunhan vaan saadaan uutiset kaikkien tietoon. Ja niinhän sitä sanotaan että "nopea lintu vie madon" :D
Onpas! Herrat Asko ja Janne ovat heimopäälliköitä (Janne kyseisen alan Yli Morisco, Asko ilahduttaa meitä iloisilla uutisillaan, mitä tuleman pitää). Samalla Asko toimii int.. eh kvaakasiamiehenä ja välittää toiveitamme Egmontille. Minä, Hannu, Mr.Font, Paso ja nyt Cheyenne ja Pat olemme näiden oppipoikia, eli heimon sotureita, jotka taistelemme vääryyksien (esim. ylähuuli Texillä, tai peräti hampaat) vastaan.
Oivallinen Rennen aisapari ja, kenties joskus vuosien päästä, Rennen työn jatkaja.
Tänään on kai vietetty pienimuotoista kastejuhlaa täällä. Mr Wade, onko ticciman nyt sitten lopullisesti kuopattu?
Onnistuin vihdoin saamaan Ruudinsavu-lehden Tex Willer-spesiaalin (2/2003), kiinnnostava läpyskä. Hesan Suomalaisessa Kirjakaupassa oli muutama kappale hyllyssä hintaan 9.10 €
Hannu, oliko näitä lehtiä siellä Aleksin myymälässä, sarjakuvaosastolla varmaan? Toivottavasti niitä jäi vielä sinunkin jäljiltäsi sinne, sillä rupesi meikäläistäkin kiinnostamaan aikalailla. Täytyypä sännätä huomenna heti töiden jälkeen Ruudinsavu-ostoksille. Ja samalla voisi tietenkin ostaa uusimman suuralbuminkin.
Aleksin Suomalaisessa, muistaakseni sinne pari kappaletta jäi.
Tuleeko enää tän vuoden pulolla maxia, vai voinko huoletta ostaa kronikan?
Tänä vuonna ei enää tule Maxi-Texiä
Ikävämpi uutinen on lyhyiden juttujen koosteen "Kuuma iltapäivä" siirtyminen ensi vuodelle.
Saattaapa olla, että eräs toinenkin rupeaisi kateelliseksi itse yli-Moriscolle. Ja, Askolle terveisiä, että suomeen tuokin!
Ja Janne, älä vain sano, että sinä se tuossa kuvassa hypistelet omaa kappalettasi Villan kirjasta, sillä silloin voisi joku nimeltä mainitsematon valahtaa kateudesta vihreäksi. ;D
Tämähän on kiinnostavaa. Siis joku värittää Texejä ja myy niitä. Muistan itse noin 5-vuotiaana myös värittäneeni liuska-texejä, mutta tuskin kukaan siitä olisi minulle maksanut (enkä olisi kyllä myynytkään).
Sitten aatoksia Cochisen kultakanjonista, jonka sain juuri luettua loppuun. Viihdyttävän ja monipuolisen tarinan oli Nizzi tosiaan kirjoittanut. Juoni pysyi ihan hyvin kasassa, vaikka tarinassa seikkailikin paljon porukkaa: koko Texin kvartetti, intiaaneja, sotilaita ja tietysti joukko tavallisia kurkunkatkojia. Myös Alessandrinin kädenjälki oli kaiken kaikkiaan oivallista, vaikka täytyy sanoa, että oli joukossa aikamoisen karmeitakin yksittäisiä ruutuja. Kokonaisuutena oikein kelpo albumi.
Kaivahan kuvetta, kyllä se ihan ostamisen arvoinen on!
Eikö joku Tex-asiantuntija haluaisi tehdä Kvaakin etusivulle arvostelua viimeisimmästä tai seuraavasta suuralbumista? Pari ammattikirjoittajaa täällä ovat jäävejä.Jos oikeaa asiantuntijaa etsitään, kysy itse yli-Moriscoa, mutta jos kelpaa tavallisempi Texin lukija luulen, että muutama (mukaanlukien mut ;)) olisi valmis tuosta arvostelun tekemään.
Alppari tulisi postissa kotiin. Palkkioksi saa kyseisen albumin ja paljon kunniaa ja mainetta.
Jätän mielelläni homman esim. Wadelle!
Jätän mielelläni homman esim. Wadelle!
Onnea Mr Wade :)!
On ollu taas niin kiire että en oo kerenny lukea 100 sivua pidemmälle, ja nyt rupes hirveesti kaivaa et miten henget liittyvät tarinaan :o pitääkin tänä iltana lukea loppuun että selviää... n. 100 sivuun asti todella kelvollista luettavaa. Ja hieno piirros...
"Apachet leikkasivat hänen silmäluomensa pois ja antoivat silmien kuivua auringossa :o ;D"
Ikävä uutinen on se, että kuubalaisen Suarezin suuralbumi etenee aika nihkeästi johtuen miehen terveysongelmista.
Eihän se edes ole vanha?
Vaikka en väri-Texistä pidäkään, niin kyllähän tämä olisi pitänyt julkaista sen Kubertin p***an sijasta.En minäkään ole väri-Texien ystävä, mutta kyllä tuo Villa on jotakin niin mahtavaa. Asko, onkohan mitään mahdollisuutta tuota Suomeen saada? Ensi vuonna tosin tulee jo yksi erikoisjulkaisu (Kuuma iltapäivä). Nyt vaan faksia Nymanille, että suomentaa ton
Eikös tästä ole jo Nikupaavolan suomennos kun kerran se on julkaistu peruslehdessä?No sitte. Ei muutakuin kirja painoon
Joo, hankitaan italiasta, Kirjotetaan puhekupliin Rennen kääntämät replat, painoon ja onnellisten Tex fanien kouraan sopuhintaan :D
Väriopus näkyy olevan Mondadorin kustantama, joten väriversion oikeudet eivät liene Bonellilla eivätkä SAF-välityksellä. Tarpeen tullen niitä voi tietysti vaivihkaa kysellä.
Käsittääkseni nämä italiassa julkaistut väri-albumit, joita minä olen nähnyt esim. Mercuryn sivuilla (www.editorialemercury.it), ovat kaikki normaali-texeissä, myös suomessa, jo mustavalkoisina julkaistuja; ei siis mitään uusia juttuja. Ja niin myös tuo Villan piirtämä tarina.
Junarosvot (2-3/1990)
Cheyenne Club 297 s.
Vaarallinen Washington 291 s.
Oklahoma 337 s.
Kadonnut poliisipäällikkö 365 s.
Minä olisin puolestani sitä mieltä, että lähes esihistoriallinen maxi Tex (eli silloinen mini texone) Oklahoma sopisi julkaistavaksi maxisarjassa ihan ensimmäisten joukossa. Sehän julkaistiin suomessa perustexissä ja pahasti karsittuna. Lisäksi tarinoita koristivat melkoisen rumat Norjassa asuneen Boron tekemät kannet.
Minusta taas ristampa no 27:n kansi on ihan hyvä...
Entäs sitten sen ennenjulkaisemattoman kansi, mikähän sen numero mahtoikaan olla? Aha, sehän olikin tuossa samaisessa 28:ssa. No, ei sitten.
Galepin kansi Oklahomaan on melko hyvä. Silmää häiritsee vain Texin hattu, joka on oudon näköinen, se näyttää enemmän sadevesiränniltä kuin stetsonilta.Nyt on pakko jyrähtää! Onnettomia? Väritys on ihan samanlaista, kuin muissakin kansissa, ja kuvat loistavia. Ehkä mennyt Villan kuvien suhteen suhteellisuudentaju sekaisin, siitä, mikä on hyvä, kun on niitä mahtavia Texbr:n sivuja (ja kuvia) katsellut
Seuraavan klassikkomaxin kansikanditaatit ovat kyllä aika onnettomia. Värityksen vaihtamista pitäisi harkita ainakin tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa.
Mr. Wadelle: on käsittämätöntä, että väität suhteellisuudentajuni menneen Villan suhteen. Mitä erikoista on ehdottaa Villan taidetta kansiin, kun mies on vastannut Texin kansista 95-prosenttisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana? Ja parhaalla tahdollakaan en pysty näkemään tämänkertaisia alkuperäiskansia kovin hyvinä, saati loistavina. Näissä asioissa Asko tekee päätökset, joihin on tyytyminen, mutta omien mielipiteiden ja uusien näkökulmien tuominen keskusteluun on kuitenkin tärkeää.
Numeron 28 kansi ei ole kyllä kovin kummoinen, Texiä on vähän vaikea tunnistaa. Entäs sitten sen ennenjulkaisemattoman kansi, mikähän sen numero mahtoikaan olla? Aha, sehän olikin tuossa samaisessa 28:ssa. No, ei sitten.Siis kun tuon Askon linkin avaa tulee alkuperäinen kansi. Sen ristampa kannen saas sieltä pienistä kansista jotka ovat rivissä siinä vieressä. Tex on vaikea tunnistaa tuon takin takia, mutta ristampa kannessa on sama kuva mutta Texillä ei ole takkia. Minusta se on paras valinta. Oklahoman kansi onkin vaikea löytää. Minusta voitaisiin laittaa Oklahomalle tuo alkuperäinen Galleppinin kansi, jonka Janne laittoi.
Tässä pikkiriikkiset makupalat letterin tulevasta maxi-Texistä. Tarinan nimi on suomeksi suunnilleen "Cobran myrkky". Ainakin tuo yksi kuva näyttää siistiltä, toivottavasti ei ole ainut sellainen. Villan kansi on upea.
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2006/settembre-ottobre/tex/vign3.jpg)
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/iconcop/mx_tex0010.jpg)
Kannessa on muuten hiukan samaa henkeä kuin taannoisen "Oopiumi" tarinan kannessa:
(http://www.sergiobonellieditore.it/tex/archivio_arretrati_scheda_albo/cop/tex0451.jpg)
Ja kyllä se kirjoitetaan Cobra eikä Gobra, herra Wade ;)
Siis kun tuon Askon linkin avaa tulee alkuperäinen kansi. Sen ristampa kannen saas sieltä pienistä kansista jotka ovat rivissä siinä vieressä. Tex on vaikea tunnistaa tuon takin takia, mutta ristampa kannessa on sama kuva mutta Texillä ei ole takkia. Minusta se on paras valinta.
Sentin?? Vieläkö tuon ehtii korjata? Minusta tuo matka näyttää pikemminkin 20 sentiltä.
Minusta vaan "hieman" olisi parempi sana sentin tilalle. "hieman alemmas ja... mitäh? pää olisi lähtenyt. Mihin se pää siitä lähtee jos Winchesterillä ohtaan napauttaa. Henki siinä lähtee mutta kyllä se pää pysyy paikallaan.
Vaan mitäpä mieltä olette partajalmarin huivista?
Minusta se on jotenkin resuisempi ja löysempi kuin Texillä huonoimpinakin huivivuosinaan?
Lisää sujuvia käännösvaihtoehtoja. Alkukielisenä partajalmari toteaa että "Un dito piu in basso e mi facevano saltare la zucca".
Ehdotus 1: Vain sormenleveys alemmas niin kasvoni olisivat suolaisemmat kuin sukkani.
Ehdotus 2: Vajaa metri alemmas niin tuo olisi tullut munille.
Ehdotus 3: Metri sivuun niin se olisi voinut osua sinuun
MAXI TEX
1) Roberto Diso (Claudio Nizzi). valmistunut tai valmistumaisillaan.
3) Ugolino Cossu (Claudio Nizzi). Kesken.
3) Roberto Diso (Tito Faraci). Käsikirjoitusvaiheessa.
Eikös tarina tapahdu tuumajärjestelmän maassa.
Jossain tarinassa välähti sana "biojäte".
Käännöksissä pitäisi noudattaa tapahtuma-ajan sanastoa!
Saamani kääntäjäopin mukaan kertovassa tekstissä on kohteliasta muuntaa mitat lukijamaan vastaaviksi, jotta ei tarvitse jäädä pohtimaan, montako kilometriä jokin mailimäärä on tai muuta sellaista.
Carson kehotti Texiä relaamaan ja Tiger oli työntää kätensä kakkaan.Täh? missäs noi muka oli?
Minusta tuuman ja mailin käyttö on sopivampaa, kun kyseessä on sentään länkkäri sarjis. Minusta kilometrien käyttö kuulostaa todella tyhmältä, joten jos minä saisin päättää niin tuuma ja mailit pysyisivät.
Entäs tämä huiviasia?
Ettei siinä vain olisi ihan vääränlainen solmu?
Jannen tietojen mukaan Italiassa tulee 2007 suurella todennäköisyydellä suuralbumi Nizzi-Mastantuono-yhdistelmältä.
Eli tuleeko huhtikuussa todella Nizzi-De La Fuente parivaljakon Arizona liekeissä suuralbumi?
Tuleva vuosi käynnistyy kuitenkin Kuumalla iltapäivällä, joka on luvattu ilmestyväksi tammikuussa. Seuraavaksi tulee Letterin joutsenlaulu Kobran merkki ja keväällä kronikka 17. Ja loppuvuoden Maxeissa pitäisi julkaistaman klassikkoseikkailuja.
Harmittelen näin julkisestikin tuota "Kuumis"-kirjaa, jolle ei noin vain tunnu löytyvän luontevaa paino- ja julkaisusaumaa. Voin vain luvata, että kyllä se sieltä tulee, yhtä varmasti kuin vanhuus...
Varaudu pettymykseen, De La Fuente tuottaa aika surkeaa jälkeä. En käsitä miten Janne voi kehua Fuenten tuotoksia ???
De la Fuente on ihan asiallinen piirtäjä. Parempi, kuin Nicolo.
Tulevistakin Texin erikoisjulkaisuista saadaan toivottavasti arvioita sitten joskus kun aika koittaa.Saadaan, saadaan. Ainakin nyt Kuumasta iltapäivästä
En ainakaan löytänyt arkistosta aikaisempia....Koska niitä ei ole.
Huhuja, toistan HUHUJA, liikkuu, että Villan pitkään väkertämä tarina ehkä, mahdollisesti, hyvällä säkällä saatetaan julkaista suuralbumina. Viitteitä tästä on saatu ja puolittain Villa on jo myöntänyt, että tuleva tarina ei ole 220 sivua vaan 224 sivua, mikä taitaa olla nykyään suuralbumin vakiomitta. Kaiken lisäksi Villa on piakkoin luvannut paljastaa jonkun suuren salaisuuden, jonka paljastamiselle hänellä ei ole vielä kustantajalta lupaa. Mutta, kolmannen kerran, kyseessä ovat vahvat huhut, ei mitään muuta, joten ainakaan vielä ei pelikalsareita kannata repiä.
Voihan harmi, no ei voi mittään. Minkähän sanomalehden liitteenä tuo väri-ristampa tulee? Tietäisikö Janne??
"La Repubblica"
Ja kyseessä ovat ilmeisesti siis kahden Tex-kirjan kokoiset ja paksuiset kirjat, joita tulee vuodessa yksi viikossa eli yhteensä 52 opusta: 104 ensimmäistä Ristampaa.
Vastaavia mustavalkoisia on mennävuosina jo tullutkin...
Ei taideta roikkua Suomessa tuossa jutussa mukana, varsinkaan kun ei ole sanomalehden miljoonatukea tiedossa.
Yksinäinen kostaja on kyllä kertakaikkisen upea, kyllä tämäntasoisia värijulkaisuja ottaisi lisää mielin määrin. Eri asia on sitten sopiiko väritys joka paikkaan, ja miten hyvin se jälkikäteen tehdään. Odotan innolla tulevaa novellikokoelmaa, jossa näitä värillisiä seikkailuja on lisää. Periaatteessa olen samoilla linjoilla kuin edelliset, mutten mitenkään halua tyrmätä värejä Texeissä.Jeps, ei Texiä kokonaan värilliseksi, tosin muutama värillinen piristää. Kuuman iltapäivän väritys on kertakaikkiaan upeaa luokkaa. Varsinkin nimikkotarinassa. "Iltapäivä" on todella hienoksi kuvattu! Samoin Civitellin väriteos ja Ticcin toinen värijuttu. Hyvää settiä!
Kyllä Tex-värijulkaisut mullekin kelpaavat, mutta se italialainen perustuuba saisi kyllä jäädä väliin. Monet italiassa jälkikäteen väritetyt tarinat ovat aivan hirveää katseltavaa.Mites "kuumiksessa" on värityksen laita? Kuka sen on hoitanut? Ihe piirtäjät (voisin kuvitella, että Civissä nyt ainakin), vai joku jälkikäteen värittämisen hoitanut?
Seuraavaksi olisi kiva nähdä vaikkapa italian Tex-sarjan tasanumerot 100,200,300,400,500... nuohan ovat alunperin julkaistu värillisenä.
Ei! Ei! EI! Väri-Tex on on aivan kaameaa katsottavaa, ainakin mikäli tuo Jubertin vai Lubertin tekele on sunntaa antava.Oletko samaa mieltä Civitellin väri-Texistä? Oletko nähnyt siitä otoksia?
Hmm, tuo ei ikävä kyllä näyttänyt oikein hyvältä, mutta ennen aikaista tässä vaiheessa tuomita. Vähän niinkuin se viimeinen Tintti, mikä se nyt oli, ihmiset näyttävät nukeilta tai jotain...Kyllä Kubertin juttu oli ihan eri tasoa. Ehkä se liittyy tuohon Ernon mainitsemaan väritystekniikkaan?Laitan huomenna näytteen Ticcin värityksestä ja tarinasta, joka julkaistaan novellispesiaalissa. Mielestäni Civin maalaustekniikka on loistava! Parempi, kuin muiden "tietokonevärjäykset". Ei Civin piirustusta kyllä saisikaan jälkeenpäin väritettyä.
Arvoisa 'hoviurkkijamme' on päässyt luotettavan lähdemateriaalin ääreen, niinkuin kunnon länkkäritiedottajan ja -arvostelijan kuuluukin päästä.Kiitos. Yritän olla luottamuksenne (kunnon län.tiedottaja ja -arvostelija) arvoinen. Ainakin tuon novellikokoelman aion arvostella, kai Maxi-Texinkin. Tiedotus päivittyy päivä päivältä (tarkoittaa "Tulevat lännensarjat" - osiota
Kyllähän nuo värit mausteena joskus menee, ei siinä mitään. Tuollaisiin luxuspainoksiin ne jopa sopivat. Jos joskus voitan lotossa päävoiton, niin hommaan nuo Italian supervärialbumit!
Matka sinne ja takaisin, iso matkalaukku sekä itse sarjakuvat. Kyllä siinä jo rahaa palaa. No, olisko ne jotain 30 egee kappale... Muistelisin...Tilaa italian banaanipressistä?
Tuli mieleen toinenkin asia. En muista Texin juuri seikkailleen yksin . Nicolon "Vieras Elm cityssä" edusti ainakin hyvin lähelle tätä tyyppilajia ja hyvin edustikin. Muita ei äkkipäätä putkahda mieleeni, mutta ehkäpä niitä on.On Tex seikkaillut yksin vaikka kuinka usein. Uransa alkuaikoina hän nimenomaan oli "yksinäinen kostaja" ennen kuin hän alkoi kaveerata oikein kunnolla Carsonin kanssa tai ennen kuin Kit oli edes syntynyt. Alkuaikojenkin jälkeen soolo-tarinoita on putkahdellut aika usein. Jos en ihan väärin muista niin melkein kaikissa almanacco-tarinoissa tex seikkailee yksin. Näitä alamanacco-juttujahan on suomeksi saatu vasta kaksi, ja ainakin toisessa niistä vilahtaa poikkeuksellisesti myös Carson.
Kubertin Texinhän piti alunperin olla Yksinäinen ratsastaja, mutta vielä minulle paljastumattomasta syystä se vaihtui. Ilmeisesti joku kaima oli?
Näyttää pirun hyvältä. Ikään kuin Galepia, mutta mukana on vivahde Gestaroja 8].
Minä olen teettänyt itselleni pari Tex-paitaa, kustansivat n. 20€/kpl. Ehkäpä rikon joitakin tekijänoikeuslakeja!
Tähän kuoroon yhdyn! Kyllä taatusti kelpaisi Tex-kalenteri tai almanakka meikäläisellekin. Tahi Tex-paita, Tex-pipo, Tex-kalsarit... ;D No, ei ehkä sittenkään noita viimeksimainittuja. Taitaa vain olla oikeuksien saanti tällaisiin tempauksiin tiukalla, muistelen lukeneeni jostain Askon muinaisesta viestistä.Tex-paita!!! lääh lääh tahtoo :P ;D
Aikoinaan näitä kalenteri- ja paita-asioita Askolta kyselin. Kertoi, ettei onnistu, koska Bonelli editore ei oikeuksia jakele. Menikö oikein, Asko?Hei, myy mulle yksi?
Niinpä otin oikeuden omiin käsiini (niin Texkin olisi tehnyt) ja teetin paitoja itselleni.
Onnistuisiko edes maahantuonti?Minun käsittääksein ei italiassakaan ainakaan ylitarjontaa ole Tex- lööperistä.
Kai Texi-tuotteita on kumminkin Italiassa?
Corto Maltesestakin on vaikka mitä rättiä ja retonkia, vaan sehän ei toki olekaan Bonellituotantoa...
Mutta miksi ei????Sanopa muuta.. Ei kai kyseessä ole muuta kuin isän muiston kunnioitus, "Ei isäkään olisi tahtonut", tai jotain vastaavaa.¨
Sehän toisi vain enemmän tuottoa, ja mainetta texille :-\
Onnistuisiko edes maahantuonti?
Kai Texi-tuotteita on kumminkin Italiassa?
Corto Maltesestakin on vaikka mitä rättiä ja retonkia, vaan sehän ei toki olekaan Bonellituotantoa...
Ennen kuin unohtuu, niin tervetuloa redfoxillekin! Ovatko putkiaivoni ymmärtäneet asian oikein, että Tex-ketjuihin on nyt saatu ensimmäinen naisihminen keskustelemaan? :-*Olet ymmärtänyt.
Onko kaikki suuralbumit uudelleenjulkaisuja. Ja mitä sitten julkaistaan kun kaikki nämä on julkaistu: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/lannensarjat/texwiller/texalbumit.htmEi ole kaikki, jokainen suuralbumi on piirretty suuralbumiksi, muutama (nuo pienet tuolla) on julkaistu Suomessa aiemmin tuntemattomasta syystä.
Nyt onkin sitten hyvä tilaisuus urkkia, että mikä Tex Willerissä naisia/tyttöjä kiinnostaa? Redfox?
...,sillä Tex-sivustothan ovat tyttöjen "salainen" mielilukemisto.
Toivotanpa minäkin Punaketun tervetulleeksi! Tex Willeriin liittyviä essee aiheita tuskin oli kirjoituksissa tarjolla :D
Onko kellään tietoa, että milloin ilmestyy "arizona liekeissä", "kuuma iltapäivä" ja uusin maxi-tex..? Ne pitäis huhtikuussa ilmestyä, mutta ...?Tällä viikolla joko Kuumis tai Arizona.
Ei ihan tällä viikolla kuin kenties ennakkokappaleita.Pahoittelut tästä virheellisestä tiedosta. Meikäläisellä oli siis tällainen tieto, mutta siihen on omat syynsä.
Viralliset ilmestymispäivät ovat
18.4. Kuuma iltapäivä
25.4. Arizona liekeissä
Ja nyt siis on julkaistu tietoa uudesta sisällöntuottajasta, jonka statukseksi on muuttunut toimittaja.
Täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=6620.new#new) eräs luotettava lähde kertoo, että uusi nimi olisi Texin puolella keskustellut Kulmalan kaveri. Ja huhujen mukaan aloittelee tuotantoaan Texin parissa.
Onnea amigo Kulmalalle uuden, vaativan tehtävän parissa. Muuten, onko epäkorrektia kysyä, oletteko Valtteri ja Jiri kenties sukua toisillenne?Ei ollenkaan epäkorrektia. Jiri on siis hmm.. kaiketi serkkupoikia. Hankalaa noiden setviminen on (kun ei itse tiedä kunnolla noita määreitä), mutta riittääkö, jos sanon, että läheistä sukua, muttei veli, sisko, isä eikä poika?
Onkohan tuo normaalissa levityksessä, eli löytääkö R:ltä vai pitääkö etsiskellä kirjakaupoista sun muista prismoista?
"Kuuma iltapäivä" on Egulin suoramyynnissä, Tex-shopissa ja kirjakaupoissa, mutta R- ja Lehtipisteisiin kovakantista ei käsittääkseni huolita...
Ei ihan tällä viikolla kuin kenties ennakkokappaleita.
Viralliset ilmestymispäivät ovat
18.4. Kuuma iltapäivä
25.4. Arizona liekeissä
ja kesäksi Maxi
13.6. Vaarojen saartamana
Toimituksen ja painatuksen puolesta nämä ovat aikataulussa.
Lehtipisteiden ja kirjakauppojen levityksestä olen viisastunut olemaan lupailematta mitään tasan tarkkaa.
En kyllä ymmärrä mitä hyvää de la Fuenten piirrostyylissä on. Jälkihän on suttuisen sekavaa, karkeaa, aivan kuin jätetty puolitiehen. Ko. piirroksissa silmät eivät lepää, ne suorastaan sairastavat. Yöks.
Muistaako kukaan enään? :)Jos oikein pinnistää, niin muistan. Kyllä nyt on toisin- kaikki.
Mukava oli myös Rennen ja Askon esittely Fuentesista.Ai, siinä oli sellainenkin? Täytyy lukaista pikaiseen...
Toistan itseäni. Magico Vennon parissa Mastantuono on onnistunut valtavan hienosti, joten lännen miljöö luonnistuu.
Onko havaintoja suuralbumista, syyskuussa pitäisi ilmestyä, mutta milloin tarkemmin?
Disosta huolimatta kiinnostavaa odotella uutta maxia.
Maxi Tex 2007, Nizzi & Diso: Fort Sahara (http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=28&collocazione=3).
Vaikuttaa siltä, että mukana on koko pääkvartetti Tex, Carson, Kit ja Tiger sekä lisäksi Montales. Eli Meksikossa ilmeisesti seikkaillaan.
Et niin ;D. Katso tuon maxin ilmestymispäivä italiassa, ja mieti, tuleeko suomeen kuukauden sisällä.
Eiköhän se Oklahoma ole seuraava, ja tuo sitten sitä seuraava (2008 vuonna)...
Eilisessä hesarissa oli listaus syksyn sarjakuvauutuuksista. Tietenkin tuleva suuralbumi loisti poissaolollaan. Onkohan se(kin) taas noteerattu niin vähäarvoiseksi tekeleeksi, että ei viitsitty tuhlata painomustetta senkään vertaa.
...epämääräisyys johtuu resurssien puutteesta eli on liian vähän jengii Egmontilla.
Kommentteja?En tätä lue varmaan ennen kuin tulee kirjastoon, mutta selailin kaupassa. Näytti oikein hienolta.
Eihän nuo Texin tarinat ole juuri koskaan, HYVIN harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kovinkaan paljon kaavoistaan poikkeavia.
Siksipä en esim. Letterin riipustamia ostakaan ikinä.
No kun Letteri piirtää aina samannäköisen etovasti...
Mutta kyllä tästä listauksesta nyt selvästi huomaa, että valta suuralbumisaralla on lipunut Nizzin käsistä. Aiemminhan mies on vastannut liki kaikista suuralbumeista.
Banana tietää kertoa tulevasta suuralbumista!
Onko joku JO nähnyt tätä kirjaa missään myynnissä tai saanut tilattuna???
Mahtaisiko albumi olla ensi vuonna jo suomeksikin saatavilla?
Kesäkuun tuore suuralbumi tulee suomeksi loppusyksystä, jos aineisto saadaan haltuun samalla tahdilla kuin viime vuonna. Kolmen kuukauden myyntiaikaa ei varta vasten painoteta puolen kuukauden joulusesonkiin.
Niin kuin ei niiden "muidenkaan herkkujen". Voi kyllä olla, että markkinalait hiukan vingahtavat, kun syksylle yritetään speziaaleina aikaiseksi saada toinen kovakantinen (Yama), Italian 60-juhlavuoden väriopus ja vielä klassikkomaxi suhteellisen tiiviiseen tahtiin.
Sergio Bonellin sivuille oli näköjään tullut jo esittely uudesta suuralbumista. Kansikuvakin on onnistuneen näköinen. http://www.sergiobonellieditore.it/auto/edicola?collana=52&collocazione=3#
Tex ja Carson tulevat Fort Bliss, Louisiana, ryhtymään Seminole Ochala ja scortarlo osoitteesta vankilassa, kunnes tuomioistuin, Texas. Intialaiset on syytetty ottaa murhattu paikallisen viljelijän ja on hyökätty kaksi rangers, tappaminen. Nell'agguato pysyi haavoittuneiden scout Cajun Lafarge, joka ei ole odottaa avustamaan all'impiccagione, pellerossa. Vähän ennen vangin on toteutettu yli kaksi pard kuitenkin Longknife jäsenen, heimo, Ochala, onnistuu pelastaa heidät solu-ja katoavat hänen kanssaan yön. Tex ja Carson on saatettu trail kaksi karkulaista, olen päättänyt palata Ochala laki, suojelu se samaan aikaan kaikille niille, jotka haluavat kuollut ennen kuin se on tehtävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin…
Pelkäsin, että tulossa on pahempaa loanheittoa (koska kirjoittaja ei ole näillä palstoilla ilmoittautunut intomieliseksi Tex-fanittajaksi), mutta eipä kai tarvetta ollut, koska tarina on oikeasti laadukas.
Arvostelun kuvitus oli hyvin valittu, ei tosiaankaan mitään valittamista.
Kirjoitahan, Jiksi, saman tien juttu Fort Sahara-Maxistakin, nyt kun kirjoituskätesi on selvästi kuumana.
Pätevä arvostelu. Ihan hyviä huomioita albumista. Kirjoitahan, Jiksi, saman tien juttu Fort Sahara-Maxistakin, nyt kun kirjoituskätesi on selvästi kuumana.Samaa mieltä, Jiksissä on ainesta. Kirjoita, Jiksi, nyt, kun heinäkuu on menossa, arviointi Luurankoylängöstä. Olin itse jo kirjoittanut pitkälle, sitten vasta huomasin olevani jäävi. Laatikaa tuosta arviointi joku?
"Tex Willer ja Kit Carson saapuvat Fort Blissiin Louisianaan kuljettaakseen seminole-intiaani Ochalan oikeuden eteen Texasiin...
Miksi näitä vaivaudutaan kääntämään niin moneen kertaan.
Kirjoita, Jiksi, nyt, kun heinäkuu on menossa, arviointi Luurankoylängöstä.
Kappas, täälläkin on keskusteltu Luurankoylängön arvostelusta. Lurker siihen jo lupautui tarttumaan, kuten olikin toisaalla puhetta. Harmi, että jääväsit itsesi, Wade, laita nyt kuitenkin arvostelun jälkeen työsi tulos ainakin "toisena mielipiteenä" tähän ketjuun.Joo, Lurker kerkesi. Jääväsin itseni, koska olen yhtenä artikkelinlaatijana tuossa kirjassa. Joten lienee aika selvää, etten voi kirjoittaa siitä arviointia. Varsinkin, kun olen niin fiiliksissä tuosta Texistä itse.
Kiitos kuitenkin kaikille kehuista, hauskaa että Suuresta junaryöstöstä tuli noin positiivista palautetta. Ilmeisesti se oli normaalia selväsanaisempi, pitää koettaa pitää tämä mielessä seuraavaa arvostelua kirjoittaessa, oli se sitten Tex tai ei.Joo, samaan malliin vaan!
Bananan mukaan syksyllä ilmestyy seuraava suuralbumi: Tex Willer 20: Raivoisa rämejahti (Gino D'Antonio – Lucio Filipucci)
http://www.bananapress.fi/Banana/tiedostot/s2521.jpg (http://www.bananapress.fi/Banana/tiedostot/s2521.jpg)
Että sitä odotellessa 8]
Nyt on sitten nuo numerot 6 ja 7/1972 ostettu takaisinIhan mielenkiinnosta, paljonko jouduit pulittamaan näistä Willereistä? Minkä kuntoisina? Nämä kaksi olivat ne alkupään jälkein kaikkein kalleimmat, suorastaan törkeän kalliit numerot kun niitä metsästin ennen mainiota kronikka- sarjaa.
35 euroa piti maksaa yhteensä numeroista 6 ja 7/1972. Kohtuu siistejä. Ei mitää huippua. Sattui samaan aikaan ilmestymään toisetkin samat numerot Huuto.nettiin. Hintaa niillä on nyt noin 35 euroa yhteensä, kun ei vielä ole huutoja.Joskus taistelin kuusseiskakakkosesta ja hinta nousi 180€:n muistaakseni. Että kova kysyntä sillä oli. Eikö se Ticcin ensimmäinen tarina ole tuossa juuri?
...
Kivoja kyllä nuo kronikat. Pyörii tuon 1/1971 hinta 150 eurossa ja 2-6/1971 jossain 70 eurossa! Ihan hyvin mulle riittävät nuo kronikat 1-3 :)
Joo tuo Yellow Creekin verilöyly 6-7/1972 oli Giovanni Ticcin eka Tex-seikkailu suomessa. Hänen tyylistään ei voi olla pitämättä!
hmm.. rönsyillään lisää: Yellow.. on toki eka Ticcin tarina, alkuperäinen muistaakseni vuodelta 1967 Italiassa. Mutta Suomessa eka Ticcin tarina taisi olla edellinen seikkailu, Apashien maa 1972 / 5-6.No tuolta paikkeilta. Kutosessa kuitenkin muistaakseni oli niin, että se oli siinä mielessä kohokohta-Willer, että siinä oli molempia tarinoita (siis keltaista jokea ja apassien maata)...
Vai olisiko ollut 180 markkaa eli 30 euroa? Jos ostit tuon texin 6/1972 ennen kronikoita, kun euroon siirryttiin vasta 2002. Kronikat alkoivat ilmestyä vuonna 2001.Ei ollut markkoja. Muistaakseni hinta oli tuo.
Ja kun intiaaniheimoista on kysymys: onko se paiute, vai piute?
Vai olisiko ollut 180 markkaa eli 30 euroa? Jos ostit tuon texin 6/1972 ennen kronikoita, kun euroon siirryttiin vasta 2002. Kronikat alkoivat ilmestyä vuonna 2001.
Vai oliko tosiaan euroissa 180?! HUH!
Sori vähän offtopic, mutta kerron nyt kuitenkin...
Itsekin jahtasin huuto.netissä 8/-72 numeroa tuossa taannoin, mutta 85€ alko jo huimaa...mutta näinhän se on, kun on muutama jotka ko. numeroa jahtaa, ja ei ole muita tarjolla, niin nopiaa se hinta nousee.
Juu noinhan se menee. Ite sain senkin viime viikolla parilla kympillä kun muut eivät innostuneet huutamaan...Jännitti hiukkasen, kun olin myynyt aiemmin omat vuoden 1972 numerot, että joutuuko maksamaan itsensä kipeeksi nyt kun ostin ne uudelleen...onneksi kallein oli noin 20 euroa...
...pitää olla joku häiriö aivoverenkierrossa että jaksaa vuodesta toiseen lukea Willerin seikkailuista.
pitää olla joku häiriö aivoverenkierrossa että jaksaa vuodesta toiseen lukea Willerin seikkailuista.
Edellisten puhujien kanssa samalla linjalla. Ja on tietysti hyvä muistaa, että Texiä on tehty kovalla tahdilla jo 60 vuotta, minkä aikana on syntynyt liki 400 tarinaa, joten on ymmärrettävää, että eivät ne kaikki voi olla samaa tasaista huippulaatua. Pakostihan tällaiseen määrään mahtuu vuosikymmenten saatossa myös ideoiden kierrätystä, toistoa ja kliseitä huipputarinoiden lisäksi. Mutta sama ongelma lienee kaikkien pitkään jatkuneiden sarjojen kanssa, joten ei TW tämän suhteen mikään poikkeus ole. Jos kuvitellaan, että vaikka Ken Parkeria olisi tehty yhtä paljon kuin Texiä, kuuluisi varmasti sitäkin sarjaa kritisoivia kommentteja paljon nykyistä enemmän.JA, tähän lisäten: niitä huippusarjoja ei olisi syntynyt, jos Texiä olisi tehty vain silloin tällöin huipputarinoiden syntymisen toivossa. Luulisin, että huippujutut ovat tulleet hiukan vahingossa. Se on pienestä kiinni ainakin itsellä.
Ostin Ken Parkerin innoittamana Jätti-Texin Coloradon kaivoskahakka, jonka on piirtänyt Ivo Milazzo Claudio Nizzin käsikirjoitukseen. Ilo tätä oli kuvien puolesta lukea. Henkilökuvaus on Milazzolla ihan omaa luokkaansa...
Juu, olet oikeassa. Milazzo on aivan omaa luokkaansa, nimittäin surkeimmista surkeimpien tuhertajien luokassa. Hahmot ovat kuin V8-moottorisahalla veistettyjä, taustat...niin mitkä taustat voisi kysyä tämän kyvyttömyyden jäljiltä. Milazzon huonoudesta kertoo kaiken se, että ko. tekeleen olen lukenut tasan kerran, kun kaikki muut yhtä vanhat albumit on luettu vähintään 3 kertaa. Jopa Gamba on ilo silmälle verrattona tähän iivoon.
Montaa mieltä saa toki olla, ja hyvä niin, mutta toivottavasti kukaan ei pelkästään yhden tai parin lukukokemuksen perusteella runttaa maanrakoon kokonaista sarjaa. Texiä tai mitään muutakaan.
Tai sarjan lukijoita!
Juu, olet oikeassa. Milazzo on aivan omaa luokkaansa, nimittäin surkeimmista surkeimpien tuhertajien luokassa. Hahmot ovat kuin V8-moottorisahalla veistettyjä, taustat...niin mitkä taustat voisi kysyä tämän kyvyttömyyden jäljiltä. Milazzon huonoudesta kertoo kaiken se, että ko. tekeleen olen lukenut tasan kerran, kun kaikki muut yhtä vanhat albumit on luettu vähintään 3 kertaa. Jopa Gamba on ilo silmälle verrattona tähän iivoon.
Olen lukenut kourallisen vanhoja Willereitä (jotka löysin ystäväni kesämökin ulkohuusin taakse haudattuina) plus muutamia tuoreita erikoisjulkaisuja ja oletan nyt tietäväni miltä Tex Willerin keskivertolukijasta tuntuu jos isketään kotimaista marginaalisarjakuvaa kouraan: Ei hyvältä.
Silti sitä luulisi että ei kuitenkaan ihan suoraan lainailtaisi juonia kaikkien tuntemista elokuvista. Ammattimiehiä sentään.Ei tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole että sarjakuvissa lainailtaisiin elokuvien aiheita tai juonia, näitähän löytyy ties kuinka monesta sarjakuvasta. Jostainhan ne aiheet kirjoittajalle tulevat, ei kai siinä mitään pahaa ole jos hyödyntää kirjallisuutta tai elokuvaa?
No, Milazzon piirroksia ja tarinan kuljetusta oli silti ilo ihmetellä.
Ei tuossa mitään uutta ja ihmeellistä ole että sarjakuvissa lainailtaisiin elokuvien aiheita tai juonia, näitähän löytyy ties kuinka monesta sarjakuvasta. Jostainhan ne aiheet kirjoittajalle tulevat, ei kai siinä mitään pahaa ole jos hyödyntää kirjallisuutta tai elokuvaa?En tiennytkään, että Coloradon kaivoskahakka on kopiointi jostain leffan juonesta. Toisaalta ei tieto minun lukemiselämystä pilaa jälkikäteen. Toiset tietenkin vaativat, että kaikki pitäisi aina keksiä itse, mutta omasta mielestäni esittämistavasta toiseen lainaaminen ei ole niin vaarallista. Toisin sanoen kirjasta sarjakuvaksi tai leffasta sarjaksi ei ole läheskään niin moraalitonta kuin kopioida kirjasta kirja tai leffasta leffa. Parhaimmat lainailijat muuntelevat ideat ja tarinanpätkät niin oivallisesti, että alkuperäistä voi olla vaikeata jäljittää.
En tiennytkään, että Coloradon kaivoskahakka on kopiointi jostain leffan juonesta.
onko tuo raivoisanrämejahin piirtäjä piirtäny texejä ennenki?
en tiiä onko se hyvä piirtäjä
Lokakuun 17 näyttäisi siis olevan varsinainen juhlapäivä, pukkaa Mefiston ja Irlannin poikaa! Erityisesti odotan jälkimmäistä, mitenkähän se autolla ajo sitten oikein sujuikaan Patilta (päin seiniä tietysti, niinkuin Vinski). Ja ensi kuussa tuo suuralbumi, Filipuccin piirrostahan on jo aiemmin ehditty ihailla. Kyllähän tämä iloa tuo syksyn synkkiin päiviin!
Tuntuu kuin minulla ei olisi muita kuin ikäviä aikataulu-uutisia. Kaikki samaa haitari-ilmiötä tosin:
Maxi-Texin lopullinen aikataulu on vielä auki, koska siihen heijastuvat nämä muissa ketjuissa valittelemani materiaaliviivästykset. Siihen ei myöskään ole digimateriaalia, jolla olisi loikattu normaalimaksien tavoin skannausten ja kuplapuhdistusten välivaiheiden yli. Mutta Metusalemin mylly jauhaa tahdillaan ja kyllä se Irlannin poika sieltä ennen joulua pölähtää.
Yama, Filippucci, normi-Texit ja seuraava Kronikka ovat kyllä linjassa.
Jos tarkoitat sitä Italian väri-texiä 575, joka siis suomessa julkaistaneen perussarjan ulkopuolella, niin ei se mikään albumi ole, vaan värillinen pokkari.
Minä odotan rämäjahdista todellista mestariteosta! Niin lupauksia antavia nuo kuvat ja kirjoittajan hyvä maine ei takuulla ole ansiotta saatu.
Rämäjahti taitaa sitten olla lehtipisteissä.
On ja ihan pelkkä kansi houkuttaa ostamaan.Raivoisa rämejahti -albumin kansi on häkellyttävän hyvän näköinen. Filippucci on piirtänyt kuvan, joka uppoaa selkäytimeen asti. Lisäksi albumin värityksien valinta (Hyvä Egmont!) on osunut viimeisen päälle nappiin. Wahe!
Erittäin hieno ja dynaaminen.
...Myös sisältö vaikutti hyvälle....Sisältö on täyttä rautaa. Ensinnäkin. Filippuccihan on huikea piirtäjä! Tarinasta löytyy sellaisia luonnonkuvausruutuja, joita ei voi kuin ihastella. Toiseksi. Tarinasta löytyy juoni, joka ei lopahda. Kolmanneksi. Suosittelen lämpimästi opuksen ostamista!
Kun tuo yleinen albumiketju alkaa paisua turhan suureksi ja sekavaksi, niin ehkäpä olisi viisaampaa keskustella spesifisistä albumeista omissa ketjuissaan?
No mites on Rämejahti edistynyt muilla?
...Mitä tulee tuohon vanhaan suuralbumiketjuun, ei siinä minusta mitään isompaa vikaa ole. Mistä siellä sitten keskustellaan, jos jokaisesta erikoisjulkaisusta tehdään oma säie? Pian ollaan siinä tilanteessa, että länkkäriosasto vilisee erilaisia pikkuketjuja, kun nytkin Tex-aiheisia ketjuja on 20+. No, ehkä ylläpito voi vetää oman linjauksensa asiaan, mikäli katsoo aiheelliseksi (taannoinhan uusien Tex-ketjujen aloittaminen tuntui olevan sangen paheksuttavaa toimintaa).Olen samaa mieltä. Täytyy muistaa, että keskustelun viitekehyksenä toimii Lännensarjat eikä Tex Willer ja muut, vaikka ketjujen määrän perusteella niin voisi luulla. Minun puolestani tämä sivuhaara suuralbumi-pääketjuun.
käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän.
En tiedä alkukielen ilmauksia, mutta jotenkin tökkäsi, kun käytettiin "ne" tai "se", kun olisi pitänyt kirjoittaa he tai hän. En tiedä onko syynä Nyman vai olisiko Nikupaavolakin toiminut samoin.Samoin minulla tökki. Kyllä kirjoitetussa tekstissä pitäisi käyttää sanoja he tai hän. Voi olla, että tarinassa käytettiin ainakin intiaanien kohdalla tarkoituksella sanoja se tai ne, jotta "eläimellisyys" korostuisi. Ei onnistunut valinta minun mielestäni.
Pidin tarinasta ja piirrosjäljestä. Yleensä vierailevilla artisteilla on ongelmia Texin kasvojen kanssa, mutta ei tällä kertaa. Suomennoksesta en pitänyt. Mielestäni Texissä kaikki puhuvat kirjakieltä, yksinkertaiset roistotkin.
(On tosin yksi käännösasia, josta kitisen sitten myöhemmin.)En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? ???
En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? ???Asiasta käytiin jossain toisessa ketjussa keskustelua, mutta kyse oli siitä, että Nyman käänsi "ne" tai "se", kun olisi pitänyt käyttää kirjakielisiä ilmaisuja "he" tai "hän". Tähän oli joku muukin kiinnittänyt huomiota. Mutta ei tästä sen enempää.
En kyllä tajunnut, miksi tämä jo julkaistu tarina nähtiin suuralbumin arvoiseksi.
Tämä on nyt vähän off-topic, mutta kiinnostaisi tietää mikä siellä pohjoisen unionissa AlkoTankoa niin polttelee, jos saa kysyä?
Vielä tästä uusimmasta albumista, en ymmärrä miksei Nizzi tarttunut tavallista aarrejahtia huomattavasti kiinnostavampaan ideaansa, eli Pohjoisen hallinnon haluun vaientaa ikävät äänet jotka muistuttavat sodan aikaisista rikoksistaan siviilejä kohtaan? Tähän mennessä Willerissä on vain näytetty etelävaltojen sotilaiden julmuuksia, mutta Unioni on lähes poikkeuksetta ollut se "sankarillinen" osapuoli.Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.
Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.
Onneksi on Blueberry sitä varten.
Sen verran on syytä korjata, että "objektiivisesti katsoen" vuosien 1861-1865 sota ei ollut sisällissota vaan War of Northern Aggression.
Se verran on syytä korjata, että tuo on nimenomaan subjektiivinen katsomus. Toisin kuin neutraali termi "sisällissota", joka on riippumaton osapuolten edustamista asioista ja myöhemmistä mielipiteistä niiden suhteen.
Niin kuin Suomenkin sisällissodasta, parhaan kuvan saa, kun ei valikoi puolueellisesti yhtä rajallista näkökulmaa. Sinänsä tuo "northern aggression"-ajattelu avaa toki sodasta mielenkiintoisia puolia hävinneen osapuolen näkökulmasta.
Jos keskivertosuomalaiselta kysytään mistä oli kyse 1861-1865 sodassa...
Patagonian rangerit bongattu hyllyyn ja vähän jo ehdin lukaistakin, ja ainakin meikäläisen puusilmillä katsottuna ja muutenkin selailtuna ihan kertakaikkisen mahtavan hienoa ;DTaidanpa lähteä kauppaan.
Todella kiinnostavan tuntuinen tapaus vähän alkua luettuani,...ehdottomasti hankkimisen arvoinen teos ja varmasti kiilaa tuonne kärkipäähän 8]
Löytyykö Patagonia R:ltä?
Risman hyllyllä ainakin oli ja kait ärrällä pitää kans olla kun on kerran virallinen julkaisupäivä....
Ärrältä löytyi ja hienolta näyttää!! Täytynee stetsoni teipata pulisonkeihin lukemisen ajaksi!
sitäpaitsi oikein formulamaailman meininkiäkin saatu mukaan .... HAHA, naurattaa.. :laugh: :laugh:
Jep, tuohon sivun 208 toivotukseen eivät taida suomalaiset autourheilun ystävät oikein riemumielin yhtyä...
Täydellisen tanakkaa tykitystä.... Tunnelmakuvaukset kylmässä, sumuisessa ja suon ympäröimässä ympäristössä aamuvartion kohmelossa saattavat kolahtaa hypotalamuksen pitkäkestoiseen osaan kuin sissin nousu etuvartioasemaan...Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Ehkä pitäisi antaa ajan kulua, mutta silti minusta tuntuu, että tässä oli tämän vuoden ykköstarina.
...Loppu olisi vielä vaikka voinut olla ihan vaan sellainen että Willerit olisivat vain ratsastaneet kotimatkalle ilman mitään "jee tultiin himaan jossa kaikki on tosi okei"-sentimentaalisuutta...Albumin huippukohtien jälkeen tarina lopetetaan väkinäisesti kahdessa sivussa. Kirje on toki hyvä oivallus nopeaan lopetukseen, mutta olisi loppuun voinut käyttää useamman sivun tai jättää edes Willerit kotimatkalle, jolloin Carsonille olisi jätetty loppukaneetti. Syy ei kuitenkaan ole mielestäni Frisendan ja Bosellin, vaan miksi sivumäärien pitää olla ennaltamäärätty?
Joku standardi mielestäni pitäisi Texinkin hahmoon olla, itse en kyllä ihan jokaista kuulapäätä hyväksy Tex Willeriksi.
En myöskään miellä enkä haluakaan että Texin pitäisi olla sataprosenttisen realistinen sarjakuva.
Patagonian rangerit perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Lukekaa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Conquest_of_the_Desert
Boselli on hiukan joutunut muokkaamaan aikakäsitettä. Aavikon valloitus alkoi 1872 ja loppui 1884. Tuskin Tex ja Kit Argentiinassa yli vuosikymmentä viihtyivät. Aika nopeasti tarinassa tuntuivat tapahtumat etenevän.
Pitää kuitenkin lähipäivinä etsiä tuo Redmanin moittima esimerkkisivu, pestä silmälasit ja tutkia tarkkaan.
Heips,
JJa nyt haluan perustella miksi en kelpuuta Patagonian rangeri albumia kirjastooni on se, että taiteilija on niin surkea. Tex Willer ei useissa ruuduissa ole ollenkaan sen näköinen kuin pitäisi. Maisemat ja vuoret ovat kamalia töherryksiä. Se on todella vaikeaa kuvata vuoria ja preeriaa realistisesti. Tiedän sen itsekkin, sillä harjoittelen edelleen itsekkin vuorten piirtämistä eikä tulos juuri koskaan minua miellytä. Vaikeaa!!! Ja intiaanit olivat aivan kauheita joissakin ruuduissa. Victorio sanoi ylläni olevassa puheenvuorossaan osuvasti "piirtäjä ei sovi Willerin piirtäjäksi". Olen täysin samaa mieltä.
Netistä löysin yhden kuvan kyseisestä albumista. Koska albumia ei minulla itselläni ole, minun on vaikea sanoa, onko antamani sivunumero oikea.
... jotta olisin vakuuttunut siitä, minkälaisen kokemuksen albumi kokonaisuutena minulle antaa. Mutta nyt minun ei sitä tarvitsekaan tehdä. Seison sanojeni takana täysin. Ei kukaan voi minua pakottaa pitämään jostakin jos se ei minua miellytä.
...jos mietitään sarjakuvaa itsessään kokonaisuutena eri ulottuvuuksineen, niin tarina ja kuvitus tarvitsevat ja ennen kaikkea ne tukevat toisiaan.
Redmanille: Eipä tuohon ole mitään sanomista, jotkut ystävistäni, vaikka ovatkin vannoutuneita Texin lukijoita, silti valikoivat nimenomaan piirtäjän mukaan mitä kokoelmiinsa hankkivat. Saahan sitä valikoida. Ja hienoa että osaat selkeästi tuoda periaatteesi esille.
Itse arvostelen ihmisiä ja elottomia esineitä arvo asteikolla 4,00 -10,00 (kahden desimaalin tarkkuudella). Frisenda saa arvosanaksi 7,78. Raja willer piirtäjäksi hyväksymiselle on 8,00 ;)
ainoa piirtäjä jota en vain voi sietää on Letteri. On vain niin...etovan litistettyä. Öh.Oletko samaa mieltä myös 20 vuotta vanhoista Letterin tarinoista? Itse olen sitä mieltä että niissä nimittäin jälki ei todellakaan ollut ensinkään litistettyä, eikä muuten etovaakaan. Päinvastoin! Tarkkaa ja tunnelmallista jälkeä ohuella viivalla, mikä sopi myös loistaviin kauhukertomuksiin esim: Aaveiden majatalo 1988 sekä Kauhujen kaivos 1990, kuin nappi otsaan. Näistä asioista ollaankin aika paljon käyty keskustelua. Itselleni Letteri on yksi personal fave.
En ole koskaan pitänyt Letterin tyylistä.Jotenkin samalla tavalla öklöä kuin Muumit. Letterin piirrosjälki oli yksi syy siihen, etä aikanaan 70-luvulla lakkasin tilaamasta Texiä. Toinen merkittävä syy oli se, että tilaamastani vuosikerrasta noin puolet ei koskaan saapunut minulle.
Minusta Guglielmo Letterin vanhat Tex kuvitukset vuosikymmenten takaa ovat klassikkoja.
Eikö se ollutkaan Surcello...
Näemmä Maxi-Tex ketju suljettu joten laitan tänne, seuraava Maxi:
Tex Willer 23: Villi pohjola | Tekijä: Nizzi Claudio - Parlov Goran
Harvemminhan Tex viikatemiehen tiellä on, päinvastoin, auttelee niittohommissa niin että viikatemiehellä saattaa olla vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana ;)
Mikähän helvetin idea noissa suuralbumeissa on julkaista jo julkaistuja tarinoita ja ihan lähitulevaisuudesta vielä ja kaiken lisäks kaikki paskimmat tarinat, jos toi villi pohjola nyt tulee kerran.
Mistäs muuten saa selville Suuralbumien julkaisujärjestyksen suomessa?
Entäs MAXI texien ?
järkevä lukija tai keräilijä ostaa ne tietysti vain kertaalleen.
kun ei ne nyt laadultaan yleensä vastaa ihan tätä perussarjaa.
Onks tuon Villin pohjolan ilmestymispäivä jo selvillä? Mainostetiin jo uusimmassa pokkarissa.
Juhannukseksi pitäisi keretä.
Muistaakos joku, onko noita albumeita vielä julkaisematta, jotka on aluksi suomessa julkaistu normisarjassa...? Miten on Villan Kadonneen Laivan laita?
Piirtäjä on kuubalainen Orestes Suarez, uusi tuttavuus Texin piirtäjänä. Kirjoittaja on Boselli. Jos en ihan väärin muista, niin tarina-aihio olisi peräisin itseltään Sergio Bonellilta.
Tarkka ilmestymispäivä olisi uudelle suuralbumille Kuubalainen veri kuohuu ke 22.9. (Egmont)
Mahtaakos uusi suuralbumi tulla huomenna, kuten alunperin luvattiin? Vieläkö noita myydään mm. Ärrällä? Vai siirtyikö nämä kirjakauppoihin?
Suomennos: Mauri "Mambi" Konttinen.
Opuksessa lukee Nyman. Kumpi tieto on oikea? Ei vaikuttanut Konttisen räväkältä tekstiltä.
Perskutarallaa. Tällainenkin ilmestynyt? Höh. Halvatun työ- ja rahaongelmat kun mennyt "ohi" kaikkea kiintoisaa. Noh, enää 2 päivää palkkaan ja "joulu" on taas täällä. Notta "Kuubalainen veri"? Hmmm...
" ja sinulla on sulka päässä. Oletko kalkkunakukko?"...:laugh:
" ja sinulla on sulka päässä. Oletko kalkkunakukko?"... 8]
Niin ja tämä Kuuba-tarina oli uusista suuralbumeista jo kolmas peräkkäinen, jossa seikkailtiin vähän eksoottisimmissa maisemissa (Kuuba, Patagonia, rämejahti). Eiköhän seuraavalla kerralla olla sitten jo Kiinassa...
Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Jos ennakkotietoihin on uskominen, Tex ja Carson ovat Manfredin ja Gomezin tulevassa suuralbumissa taas perinteikkään tutussa ja turvallisessa psykopaattimurhaajajahdissa, joka tapahtuu tukevasti Amerikan maaperällä.
Itse pidin tarinasta Villi Pohjola enemmän kuin jälkimmäisestä tämän vuoden suuralbumista Kuubalainen veri kuohuu, joka sekään ei huono ollut.
Uusi piirtäjä suuralbumiosastolla on Massimo Carnevale. Täältä vähän osviittaa:
www.linesandcolors.com/2011/02/26/massimo-carnevale/
Hyvältä näyttää ja italialaisilla keskustelupalstoilla ollaan tiesiata hyvin innoissaan. Pitäisi ilmestyä 2014. Kirjoittaja on Boselli.
Muita suuralbumeita tuloillaan ovat
Pista di sangue, Manfredi/Gomez (2011)
La cavalcata del morto, Boselli/Civitelli (2012)
Eagle Pass, Boselli/Villa (2013)
Nimet ja julkaisuvuodet voivat heittää häränpyllyä, mutta ovat kuitenkin varmuudella teon alla.
...
Muita suuralbumeita tuloillaan ovat
Pista di sangue, Manfredi/Gomez (2011)
La cavalcata del morto, Boselli/Civitelli (2012)
Eagle Pass, Boselli/Villa (2013)
Nimet ja julkaisuvuodet voivat heittää häränpyllyä, mutta ovat kuitenkin varmuudella teon alla.
Voi tuota Texin somb... stetsonia.Kymmenen gallonan hattu. ;D
Pari näytesivua on julkaistu tulevasta suuralbumista. Ihan lupaavalta näyttävät uuden kuvittajan Carlos Gomezin taidonnäytteet.
Albumin nimi on Verso l'Oregon eli suomeksi jotakuinkin Oregonia kohti. Luultavasti kyllä suomalaiseen laitokseen pitänee keksiä vähän raflaavampi (=myyvämpi) otsake, jälleen kerran.
Syksyyn asti sitten pitäisi malttaa tätä herkkua odottaa.
Eli tarina päättyy siihen että kaikki kuolevat punatautiin? (Euro sille joka tajuaa viittauksen).
Et kai viittaa muinaiseen opetuspeliin, joka julkaistiin ties mille alustoille?
Vanha kunnon Oregon Trailhan se. Ansaitsit juuri euron.
Pulp-ketjussa pulistaan ja kohistaan siitä, että Pulp-sarjassa julkaistaan seuraavaksi Milazzon piirtämä Coloradon kaivoskahakka. Eli kaksi, vaikka tämä vanhempi näistä onkin pokkarikoossa.
Tuollahan tuo uutuuksissa jo komeilee:
http://www.bananapress.fi/index.php?sivu=33534
Mikä tällainen pulp-sarja on? Ja onhan tämä ensimmäinen kappale tässä sarjassa?
Tänään tuli Tex Pulp -pokkari oman lähi R-kioskini hyllyyn ja sieltähän se oli mukaan otettava . Hinta 8,95 € oli mielestäni ihan ok , eihän näitä kuitenkaan ihan hyväntekeväisyydestä julkaista.
Tänään tuli Tex Pulp -pokkari oman lähi R-kioskini hyllyyn ja sieltähän se oli mukaan otettava . Hinta 8,95 € oli mielestäni ihan ok , eihän näitä kuitenkaan ihan hyväntekeväisyydestä julkaista . Coloradon Kaivoskahakka on ajat sitten julkaistu suuralbumina , millaisena se tietysti oli alunperin tarkoitettukin . Kiinnostaisi tietää miksi juuri tämä kyseinen suuralbumi on valittu tähän Pulp -sarjaan julkaistavaksi paljon pienemmässä koossa ( Egmonthan ehti julkaista 8 suuralbumiksi tarkoitettua tarinaa normi - Texeissä pienemmässä formaatissa , ennenkuin päätyivät ansaitsemaansa muotoon ) , kun nämä tarinat on tarkoitettu pääsevän oikeuksiinsa juuri isommassa julkaisumuodossa ?
Mutta toisaalta kaikki kyllä kelpaa , mitä Tex Willerin tiimoilta julkaistaan ja ne kokoelmaan hankitaan :)
Tässä nyt olisi Howard MacLean kuva. Osaako kukaan yhdistää oikeaan näyttelijään?
Italiassa vastikään julkaistu suuralbumi on saanut osakseen vuolasta ylistystä, sekä piirroksista että tarinasta. Epäilemättä hieno teos kyseessä. Tekijöinä siis Manfredi ja Gomez.
Kauhun laakso -albumin luonnoksia ja hahmotutkielmia löytyi netistä. (http://issuu.com/rizzolilizard/docs/tex_-_la_valle_del_terrore__rizzoli_lizard_?mode=embed&layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml&showFlipBtn=true) Kyse on ilmeisesti kirjasta, josta on makupaloja tarjottu nähtäväksi...
Millähän keinolla he perustelevat karavaanitarinaa, kun Texissä on kuitenkin liikuttu rautateillä jo aika päivät. Onko kyseessä retrospektinen tarina?
En ole aiheen asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu että kuva joka on suunniteltu näyttämään mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena myös näyttää mahdollisimman hyvältä mustavalkoisena. Vähän niin kuin 2D elokuvaa ei pitäisi pakolla yrittää jälkikäteen vääntää 3Dksi.
Tätä en ymmärtänyt. Eihän rautateitä pitkin pääse tänä päivänäkään missään maassa joka ikiseen paikkaan. Miten menet vaikkapa Hartolaan junalla? Vielä vähemmän paikkoihin pääsi valtavassa Amerikassa Texin aikaan 1800-luvulla, jolloin rautahepo oli uusi keksintö.
Nyt näkyy Bonellin sivuilla uusi suuralbumi:
Kannattaa vilkaista Zecan blogia.... El Moriscokin on mukana pitkästä aikaa.
Tarinasta tuli idealtaan mieleen se hiljan telkustakin tullut Broken Trail
Civitellin piirtämästä suuralbumista löytyy varsinainen jättiläismummo (olisiko Vindexin peruja?) ;DJos tuo hyökkäisi Texin ja kaverusten kimppuun, niin miten mahtais käydä.. Tex ei kuitenkaan voi naista lyödä. Ehkä Eusebio hoitais homman kotiin :laugh:
Italiassa ensi kuussa ilmestyvässä suuralbumissa on kieltämättä aika vetävä mainosslogan: Tex ja El Morisco kohtaavat paholaismaisen comancheron ilman päätä. Kauhua on siis luvassa ja ainakin tämä näytekuva lupaa hyvää:
(http://www.sergiobonellieditore.it/il-giornale/2012/maggio-giugno/tex/texone2_g.jpg)
Tulee mieleen ihan pappa Bonellin ja Letterin hulppeat kauhutarinat kaukaiselta 70-luvulta.
EDIT. Veikkaanpa, että kuvan hapsupaita on seuraavalla sivulla ilman päätä.
Ah, mikä nautinto! Kuva- ja fonttikokoko suorastaan hemmottelee tälläistä varttuneenpaa Tex-harrastajaa! Tällaisia ne muutkin julkaisut saisivat olla! Mahtavaa! Ei tarvita suurennuslaseja.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Myös nuori sheriffi olisi voinut olla loppukahinassa mukana.
sellainen kysymys tuli mieleen että kun sattumoisin on kertynyt tuplanumeroita ja esim. viimeinen kapinallinen kirjojen takana erilaiset viivakoodit,, syy moiseen, eli onko jompikumpi 2. painos vai miksi noin?? ja kumpi sitten 1. painos??
Kaipa siksi, että Villalla on edelleen niin hurjasti puuhaa kansien ja ristampa-keräilykuvien kanssa, että siinä tavalliset piirroshommat hidastuvat.
Tuli sellainenkin tieto vastaan, että Milo Manaraa on myös pyydetty tekemään Texin suuralbumi. Ilmeisesti homma on kuitenkin karahtanut kiville, sillä Manara on pyytänyt liian korkeaa palkkiota.
Tuli sellainenkin tieto vastaan, että Milo Manaraa on myös pyydetty tekemään Texin suuralbumi. Ilmeisesti homma on kuitenkin karahtanut kiville, sillä Manara on pyytänyt liian korkeaa palkkiota.
Mielenkiintoista että Curtvile toi esille Serpierin. Yksi minun suosikeistani. Häneltä on ilmestynyt Ranskaksi ja muilla kielillä graafisesti täydellisiä sarjakuva-albumeita joissa on mun lemppareita siis intianeja. Miksi ihmeessä kukaan ei Suomessa kustanna Serpieriä! Loistava tarinankertoja ja kuvat upeita.
Toivoahan saa että joskus esittävät saman kysymyksen Serpierille, Liberatorelle tai Sara Pichellille.
Tällainen kysymys on esitetty ilmeisesti käsikirjoittaja Berardille, jotta hän kirjoittaisi Parkerin ja Texin samaan seikkailuun suuralbumin merkeissä. Berardi ei ole lämmennyt ajatukselle.
"ja seuraavaksi sitten Cocco Billin kanssa yhteisseikkailu, vai?"
Minusta aika rohkeakin veto, Berardi ei välttämättä olisi Texiä silkkihanskoinkaan käsitellyt mutta konseptitasolla olisi ollut hieno veto, kevyesti suuralbumitasoa.
Sellainen on itse asiassa tehty jo. Italiassa on julkaistu Kid Coccoa tms, ja yhdessä jaksossa hän tapaa willerin. En nyt muista, oliko hän siinä ihan omalla nimellään, tuskinpa oli.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tex ja Carson ovat melkeinpä sivuroolissa.On aikaa kuin luin tarinan viimeksi. Mutta tuon "melkeinpä" voisi poistaa, jollei vanhan muisti petä ihan täysin eihän rangerivaljakkomme tehnyt juuri mitään muuta kuin seurasi konnien jälkiä jotka pettivät toinen toisiaan ennenkuin lopulta saivat junassa parivaljakon kiinni. Edit;no olikohan yksi tulitaistelu jossain autiokaupungissa?Ja heidän kohtaloonsakin rangerit vain edesauttoivat.
Olin jo vissin unohtanut toivottaa TexKillerin omasta puolestani tervetulleeksi joukkoon! Mitäs tuota, kummin päin tarkoitit että karsastit? Siis sitä että suuralbumeja julkaistiin normeissa vai että Suomen normeissa jo julkaistuja julkaistiin suuralbumeina?En ole montaakaan kertaan ensin hankittua normilehteä ostanut suuralbumina myöhemmin.Selällä röhnöttäen lukeminen alkaa rasittamaan käsivarsia suuralbumeissa, kevyemmissä opuksissa ongelmaa ei ole...
Minusta tuo ensimmäinen on ymmärrettävää muttei kauhean kunnioitettavaa, kun taas jälkimmäinen on erittäin kunnioitettavaa; siis kustantajan toimintaa ajatellen.
Minulla saattaa joku suuralbumi puuttua hyllystä juuri tästä syystä (julkaistu aiemmin), mutta mielipiteeni on muuttunut, ja haluan suuralbumit nimenomaan suuralbumeina!
Edit. Mahdollisimman suurina! Ja mahdollisimman isolla fontilla! ;D
Pitäisi ehkä hankkia suuralbumina, omistan tuon vain pulp pokkarina ja mahdollisesti siinä ei taide päässyt oikeuksiinsa pienissä kuvaruuduissa.Ei kannata hankkia kuin korkeintaan hyllyn täytteeksi. Albumikoossa sitä ei voi lukea, piirrosjälki on niin karmaisevan surkeeta, ettei moista roskaa ole kuunaan Texeissä nähty. Olen kerran tarinan lukenut läpi eikä siitä jäänyt mitään mieleen kun kauhistelin kuvitusta, josta ei saanut mitään selvää. Pari kertaa jälkeenpäin oon ottanut albumin toiveikkaana esiin toivoen josko mieli olisi vuosien saatossa muuttunut, mutta en ole kymmentä sivua pidempään voinut lukea. Uskokaa tai älkää, mutta omistan kuitenkin texit 1971-2013 ja minkään muun numeron kohdalla tällaista ei ole tapahtunut.
Kysymystä asiasta tietäville! Jokos tuo Kadonneen pueblon väriuusintapainos on ilmestynyt? ...
Taiteilija tekee siis myös Nick Raideria...
Ihan ehkä ohi, mutta kysympä ihan kiinnostuksesta, Orjan May, miksi kirjoitat (suluissa miten itse kirjoittaisin):
paino jälki (painojälki)
paino laitos (painolaitos)
mustavalko osuudessa (mustavalko-osuudessa)
Päähine päinen (päähinepäinen)
Ei sinänsänsä että tuo luetun ymmärrystä haittaisi, saahan sitä kait nuinkin tehdä.
Minä vähän odotin, että Kadonneessa Pueblossa olisi ollut kovat kannet samaan tapaan kuin Kubertin piirtämässä albumissa. Sehän oli myös värillinen julkaisu. Olisi ollut juhlan kunniaksi vielä vähän enemmän juhlallinen.Niin olihan tuo Kadonnut Pueblo mukava lukea väreissä! Ohutta paperia tosin oli ja puolta ohuempi kuin normi suuralbumi. Olisihan se ollut juhlava just "Yksinäisen kostajan" tapaisena kovakantisena opuksena!
Ja vielä on sanottava tämä:
Värillisen Kadonneen pueblon hinta ei ole paha!
Tiukassa harkinnassa hankinko tuon värillisen mustavalkoisen kaveriksi. Hienolta tuo kyllä näytti, ei siinä mitään...Minä hankin ja eipä kaduta ;). Aavistuksen mietin investointia koska KP ei ole (mielestäni) niitä parhaimpia suuralbumeja, piirun verran keskikastia parempi.
Pueblon väriversio olisi kyllä voinut olla kovakantinen kun on laadukas paketti muutenkin. Eniten kuitenkin korpeaa kun kirjasto ei sitä ollut mutta näillä mennään. Olen tervehtinyt ilolla monen julkaisun muuttumista kovakantiseksi varsinkin kun sen vaikutus hintaan ei ole ollut mitenkään merkittävä, Jalavakin voisi vielä seurata tätä linjaa. Paluu pehmeäkantisiin saattaisi jopa karistaa meikäläisen ostohalut joidenkin albumien osalta...
Kuinmyös odottelen uutta albumia...
Vihreä rautainen alusta... sehän on vanha kunnon Britains se. Tekivät ties mitä lelusarjoja, jotka pienenä olivat meillä päin kovasti himoittuja.
Tex Suuri luettu.
Taas ei konnat osu millään Texiin. Lopussa joa alkoi moinen meininki naurattamaan ihan ääneen. Kaksi metriä matkaa ja maalina Texin selkä: ohi menee! :laugh:
Kun ei omia sattuneesti ole ja päässyt vain muutamia kertoja tuttujen mustaruutirevolvereilla laukomaan niin omien kokemusten mukaan Unforgiven-Armoton elokuvan alkupuoli on lähimpänä todellisuutta: jos kourassa ei ole haulikkoa niin miehen kokoiseen maaliin ei peacemakerilla kahdella laukauksella parista metristä reikää tehdä kun tuurilla.
Heheeii!
Uudisraivaajat löytyy lehtipisteistä. Omani poistin Roihuvuoren Rautakirjasta. Pikapuolisen selailun perusteella hienoa jälkeä. Plussaa tylyn näköisistä intiaaneista.
Heheeii!Jep. Lähisiwasta ostin eilen. Selasin kans alkupäätä ja hyvälle näytti! Lukunautinto on edessä sitten vasta viikonloppuna.
Uudisraivaajat löytyy lehtipisteistä. Omani poistin Roihuvuoren Rautakirjasta. Pikapuolisen selailun perusteella hienoa jälkeä. ...
Olisi tosi kiva tietää, mihin kokoon muut Tex piirtäjät ovat tehneet originaalinsa. Mutta tätä tietoa ei kait saa mistään.
Onhan näistä ollut mainintoja vaikka kuinka paljon täällä kvaakissa. Itse en jaksa kylläkään niitä enää esille kaivaa. Ja itsekin näit sarjisfestareilla, mihin kokoon Civitelli originaalinsa tekee.
Itselleni pisti albumia ostaessani silmään helvetin huono resoluutio kansikuvassa
Aivan mahtava tämä Uudisraivaajat, varsinkin kuvituksen puolesta. Tarina hieman tökki, kun ei oikein aina tiennyt mistä konnista oli kyse. Johtuu tosin pitkälti siitä, että luin tämän kolmessa erässä; yhteen pötköön lukemalla saattaisi olla harmoonisempi.Myöskin minusta tämä oli varsin mainio Tex albumi. Ja ei tuo tarina tosiaankaan tökkinyt (ainakaan minulla) kun "yhteen pötköön" luki.
Julkaistaankohan tota surkeuden huipentumaa.... kronikkaa >:D vain meillä Suomessa? Laittaisivat senkin rahan mitä uhraavat tollaseen kronikka skeidaan vaikka hienompaan Tex kirjaan, josta olisi iloa moniksi vuosiksi eteenpäiin monille.
Minusta myös Italiassa voitaisiin sanoa sana kronikka, jos uudelleen julkaistaan normi Texiä.
Mitä ihmettä? Mitenkäs tuota Kronikkaa muualla edes voitaisiin julkaista?!
......
Toki kronikat ovat tärkeitä niille, jotka eivät ole koskaan onnistuneet divareista hankkimaan niitä. Monille Texin lukijoille ei painojäljellä ole sillein merkitystä ja statusta, kuten 100 kertaa on todettu erilaisilla foorumeilla täällä kvaakissakin. Tälläisiä löytyy paljon jotka ostavat niitä pelkästään lukuelämyksellisistä syistä ja hyvä heille. ..... Roska on roskaa. ::)
Meikäläiselle Kronikat eivät ole roskaa ja uskon ettei monelle Kronikaan ostajalle, pitää muistaa että Kvaakissa kommentoi vain ihan marginaalinen osa ostajista.
Ostan Kronikkaa luku- ja keräilyelämyksen takia. Toivon että Egmontissa ei mennä retkuun ja aleta ajamaan alas tätä hienoa sarjaa vain sen takia että muutama Kvaakin kirjoittaja ei siitä pidä.
Luulin Bernetiksi tuota kuvaa, ja ehdin jo toivoa jatkoa Bernetin taivallukselle Texin parissa...
Arvostelussa mielestäni vedetään vähän liian tiukka tulkinta Texin persoonasta vain (?) yhden albumin perusteella. --Mutta ei silti saa unohtaa edeltävää 50 vuotta Texin historiasta.
Mieleen tulee, että mahtaakohan tämä Texin morkkaaminen jotenkin liittyä Koipeliini-äänestyksen jälkimaininkeihin?
Texin "omankädenoikeuden", rosvojen mukiloinnin, funktiona ei selvästikään ole muiden kuin tiedonhalujen tyydyttäminen. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että eritoten viimeaikoina tämä on mennyt vähintäänkin överiksi.
Koko vastustajaporukka ammutaan useimmiten myös hengiltä, ei satu Texin mieleen että olisivat vihulaiset erehtyneet vaikka joskus, sillä kenenkään syytä toimintaansa ei selvitetä sen kummemmin. Jos pomo on ollut rikollinen, kaikki muut on sitä samaa sakkia sen ihmeempää ajattelua käyttämättä, ikinä.
Ei Texiä kiinnosta ottaa selville olisiko joku jostain syystä vaikka pakotettu olemaan mukana tai vähemmän syyllinen mihinkään. Hyvät on hyviä ja pahat pahoja.
Tex on niin pitkäikäinen sarja että kaikkia poikkeuksia löytyy.
Tex taitaa useimmin kuitenkin tappaa tulitaistelujen yhteydessä, käytännössä itsepuolustuksena. Pitäisi tutkia yksityiskohtaisesti. Onko Tex hyökännyt pahisten pesään vain ampuakseen? Tuskin sentään mitään niskalaukauksia on annettu?
Kiduttaminen tietojen saamiseksi on tietysti sitten eri homma. Onkos Tex koskaan hakannut ketään sairaalakuntoon/tappanut huomatakseen vain että hups, eihän se ihan oikeasti mitään tiennytkään/konna ollutkaan, pitäisköhän sen vaimolle ja lapsille laittaa adressi tai kukkia? Ja kumman varmasti Texin luoti osuu vain kaikkein paatuneimpiin konniin.
Timo
Tex taitaa useimmin kuitenkin tappaa tulitaistelujen yhteydessä, käytännössä itsepuolustuksena.Tex on muistaakseni muutaman kerran ampunut pakenevia konnia selkään...
Mielestäni ainoastaan kerran Tex on lyönyt täysin syytöntä miestä. Silloin Tex nöyrtyi pyytämään anteeksi. Tuota Tangon mainitsemaa Civitelli-juttua en justiin nyt muista...
-- Texin maailmassa ei ole ollut suuria murheita eikä mullistuksia Lilythin kuoleman jälkeen, ja siitäkin on jo vuosikymmeniä, joten jos Texistä olisi tullut sadistinen tappaja tämän jälkeen, niin sitä hänen olisi täytynyt olla kaikki nämä vuodet. --
Haluan vielä lisätä edellisiin kommentteihini, että mielestäni Lurkerin kirjoitukset ovat olleet aina hyviä ja oivaltavia. Tällä kertaa olen vain mainituista asioista eri mieltä kuin hän. Jos arvostelussa olisi sanottu esim., että "tarinan pohjalta saa kuvan, että Tex on...", niin en olisi rutissut lainkaan. Mutta kun asia yleistetään koskemaan koko Lilythin kuoleman jälkeistä aikaa, niin oli pakko kommentoida.
Älkäähän nyt ottako liian vakavasti, tämä psykologisoiva willerismi on leikkiä siinä missä donaldismikin. Tex Willer ei ole sillä tavalla jatkumoa tarinasta toiseen, että voitaisiin puhua johdonmukaisesta hahmokehityksestä.
Joo, ei! :) Aina silloin tällöin yritän muistuttaa itselleni, että Tex Willerkin on vain sarjakuvaa ;)
Muistettakoon, että Tex sai jonkilainen hermoromahduksen vaimonsa kuoleman jälkeen, pukeutui erikoisiin vaatteisiin ja ratsasti Yön kotkana.
....
Älkäähän nyt ottako liian vakavasti, tämä psykologisoiva willerismi on leikkiä siinä missä donaldismikin. Tex Willer ei ole sillä tavalla jatkumoa tarinasta toiseen, että voitaisiin puhua johdonmukaisesta hahmokehityksestä.
Vain sarjakuvaa kontekstin lisäksi on tietty niinkin kauhistuttava ajatus että paitsi sarjakuvan ajankuvalla ja miljööllä niin myös julkaisuajalla ja miljööllä on vaikutusta siihen millainen sarjakuva ja sen sanoma on.
Muistettakoon, että Tex sai jonkilainen hermoromahduksen vaimonsa kuoleman jälkeen, pukeutui erikoisiin vaatteisiin ja ratsasti Yön kotkana.
Väärin muistettu. Lilyth oli vielä elossa kun Tex pukeutui Yön Kotkaksi.
"Kotka saapuu pesäänsä".
Hermoromahdus on Lurkerin omaa mielikuvitusta.
Onhan tuossa piirtämisessäkin ollut viime aikoina eroja ja joskus ollaan puhuttukin siitä täällä. Vanhan perinteen mukaan (kuten western-leffoissakin), niin Texissäkin on perinteisesti ollut niin, että kun es. pahista ammutaan, niin verta eikä reikää näy. Nyt noin vuoden 2005 jälkeen on ollut joitakin piirtäjiä, jotka näyttävät verenkin roiskumista.
Tex on muistaakseni muutaman kerran ampunut pakenevia konnia selkään...
"Selkänahan kärvennystä"..
Kuvitelkaa, jos Tex rebuutattaisiin samoin kuin Jenkeissä supersankarit. Se olisi aivan hirveätä. Supersankarin rebuuttaus (ja lehden uusi ykkösnumero ties monenenneko kerran) tuo yleensä lisää lukijoita. En uskalla edes kuvitella, miten Texin kohdalla kävisi.Hänestä tulisi psykoottinen ja navajoja vihaava apuri Jonah Hexille ;)
Vahinko vaan että kaikki arvostelun lukijat eivät ehkä tätä leikittelypuolta hiffaa.
Koskahan Tex on viimeksi polttanut tulitikkuja jonkun varpaiden välissä ???
Olisihan täysin inhorealistinen vaihtoehtotarina silti ihan kiehtova ajatus.
Koskahan Tex on viimeksi polttanut tulitikkuja jonkun varpaiden välissä ???
Tjaa! Se USA:n markkinoille tarkoitettu Yksinäinen kostaja oli aika lähellä "vaihtoehtotarinaa" ja rebuuttia.
Onko Tex "kuulusteluissa" vetänyt nyrkeillä tuoliin sidottua miestä?
Ja kuulustelun tapahtuessa saluunassa tai hotellissa/majatalossa täytyy toki ajatella työllistävää vaikutusta puusepille ja välillä jopa lasimestareille ::)
Ja ne ilmalennot alastuloineen vaan lisäävät kuulustelun tehoa!
;D
Uhkasiko Tex jossain tarinassa jättää vankinsa punaisten muurahaisten välipalaksi jollei tietoa irtoa ja ötökät myös pääsivät makuun?
On hatara muistikuva tuollaisesta, voin hyvinkin olla väärässä...
Parikin kertaa, Canzion(?) tarinassa naispuolinen marshall syvästi paheksui tälläistä menettelytapaa, jolloin Tex sanoi (en muista sanantarkasti), että hän ei koskaan ole tehnyt mitään "turhasta julmuudesta", mutta tiesi että kyseinen konna oli harvinaisen paatunutta sorttia ja tämän kopla oli myös kidnapannut pikkupojan, joten hätätilanteessa hätätilanteet käyttöön kai? Pitää myös muistaa että tarinan konnat olivat hieman kylmempää sorttia kuin useimmiten, turvautuen myös kidutukseen pikkupoikaa kohden saadakseen tältä tärkeää tietoa.Kiitos tiedosta, nyt alkaa hieman ripeen verran palailla. Kyseisen pikkupojan isoisähän(?) oli jemmannut (juna?)ryöstösaaliin ja taisi Tex näyttää kirvesmiehen taitojakin..Taisi olla aika laadukas tarina myös...
Siis toinen painos?
Näin ymmärtäisin: Egmontin lehdistötiedote (http://www.egmontkustannus.fi/yritys/media-ja-yhteistyo/lehdistotiedotteet/). Lienee siis pehmeäkantinen ja mustavalkoinen.
Aina kannattaa kysyä. Vastaus on vuonna 2001 tarinassa Murhayritys.
Minua myös hämää tuo Yksinäinen kostaja kun se vielä näyttää olevan numeroitu suuralbumiksi 29 lehdistötiedotteessa. Harvassa sarjassa uusintapainos on myös uusi numero. Kadonnut pueblo, yksinäinen kostaja... mikä mahtaa olla seuraava uusintapainos? Onhan nämä kaksi harvinaisinta suuralbumia mutta silti alkaa tuntumaan jo vähän rahastukselta. Saatiin värillinen kadonnut pueblo ja nyt kai tulee mustavalkoinen yksinäinen kostaja?Seuraava vaihe varmaan on, että kaikki värillisenä ja mustavalkoisena julkaistut painetaan vielä kerran uudestaan, tällä kertaa 80-luvun Aku Ankan taskukirjojen tyyliin. Eli joka toinen sivu värilliseksi :D
Seuraava vaihe varmaan on, että kaikki värillisenä ja mustavalkoisena julkaistut painetaan vielä kerran uudestaan, tällä kertaa 80-luvun Aku Ankan taskukirjojen tyyliin. Eli joka toinen sivu värilliseksi :DHeh..ja kaikista suuralbumeista vielä pulp-pokkarit...
Toisaalta kun keräilee, niin pakko se on tuokin ostaa. "Omistan kaikki muut paitsi tuon yhden suuralbumin" on täysin kestämätön tilanne. Rahaa palaa ja hyllytilaa menee. Mutta menköön :D
-- aika moni mieluummin ottaisi sen Yksinäisen ratsastajan ekan, eli värillisen version.
Mä saan sen luettavaksi aivan ilmatteeksi, sen kun vain laitan käden hylllylle.. ;D
Keräilijöille ja niille, joilta jäi aikoinaan väliin Joe Kubertin Yksinäinen kostaja
Hiukan nyt harmittaa, että tuli ostettua tuo väriversio. Kubert on parhaimmillaan mustavalkoisena.
Oli hienoa saada tuo Kubertin piirtämä Tex tarina vihdoinkin musta-valkoisena
formaattina. Painojälki ja paperi oikein hyvää. Mannana pohjalla Kubertin haastattelu
molemmissa kansissa.
"Keskellä villeintä länttä kohoava keskiaikainen linna kätkee merkillisen mysteerin."
Heh, no aivan varmasti. ;D
"Keskellä villeintä länttä kohoava keskiaikainen linna kätkee merkillisen mysteerin."Varsinkin jos se on rakennettu ennen Kolumbuksen tuloa. Keskiaika 500-1400 jKr. Kolumbus löysi Amerikan 1492...mielenkiintoista!!!
Heh, no aivan varmasti. ;D
Arkkitehtuurista takaisin asiaan: Liekö Tex-albumi jo karauttanut kirjamessuille?
Tri Tuomion verbaalisessa lihamyllyssä tänään Tex ja Auringonlaskun paholaiset:
http://blogi.egmontkustannus.fi/2014/11/07/goottikauhua-villissa-lannessa-syksyn-satoa-osa-9/
Pidän Gomezin piirrostyylistä. Ilmeisesti hän tekee tarinansa hieman paksukolla siveltimellä. Siveltimellä sarjakuvaa tehdessä saa aikaiseksi todella elävää viivaa. Samanlaiseen kosketukseen ei päästä kynällä piirrettäessä.
Uusin suuralbumi tuli nähtyä, ostettua ja luettua. --
Italiassa juuri nytOmpas komea kansi!
http://www.sergiobonelli.it/scheda/38616/Tempesta-su-Galveston.html
Ihan yleisestä mielenkiinnosta kysäisisin, ilmestyykö Italiassa näitä suuralbumeita muistakin sarjoista kuin Texistä? Mielestäni formaattina sellainen, että näitä voisi olla enemmänkin - lukemista piisaa ja kuvia ei tartte tihrustaa...
En ole ainakaan nähnyt, mutta saattaa olla. Ainakin Zagorista on olemassa Albo Gigante, joss on sivuja yhtä paljon kuin Texin suuralbumeissa ja sarjan nimi viittaa isoon kokoon. Zagorin maxeja näin reissulla.
Tummia pilviä suuralbumin taivaalla.
Ja värikirjasto 7.10.; siis tämän vuoden viides. Voisiko nyt olla mahdollista, että ennen vuodenvaihdetta putkahtaisi kuudes?
Hirmumyrsky iskee Galvestoniin 14.10. ja jättikirja viikkoa myöhemmin 21.10.Voi kerpele, libricon kiinni tämän viikon kiinni kirjamessujen vuoksi ja ensi viikolla matka iskee päälle. Olin henkisesti valmistautunut lukemaan opukset mutta siirtyy parilla viikolla :'( :P
Lisäksi tässä on jotenkin kaksinaismoralistinen lähtökohtaTuohan pelkästään lisää tarinan realistisuutta. Ihmiset nyt vain ovat tuollaisia; hämmentävän epärationaalisia ja sielultaan keskeneräisiä. Ovat aina olleet ja luultavasti tulevat aina olemaan.(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Väritys on minusta kyllä parasta mitä Texeissä on ikinä ollut, vaikka yökohtauksissa onkin hankala hahmottaa tapahtumia, ellei lue todella hyvässä valaistuksessa.
-- Olisikohan Boselli halunnut Serpierin tapaan esitellä tarinassa jonkinlaista vaihtoehto-Texiä. Jos näin on, niin aika huono suuntaus mielestäni.
--
Eivät suuralbumit nyt erityisen vapaita ole olleet. Mielestäni ihan perus-Texiä.Niinpä. Pikamuistista sanoisin se missä ratsastavia miekkamiehiä ja se missä mannemuija ampui mestarinsa lopussa olivat omaperäisempiä. Kuubalainen veri kuohuu myös mutta nuo 3 ovat silti alle 10% albumeista. Uutta en ole vielä lukenut mutta ei se prosentteja kovin paljon heilauttaisi.
...Minusta olisi hienoa, että tällaisessa perinteisessä ja pitkäkestoisessa sarjakuvassa jokainen tarina solahtaa jatkumoon sujuvasti kuin palapelin puuttuva palanen.
Kuvitukseltaan aivan mahtava albumi. Tuntui, kuin joka sivulla olisi katsonut taideteosta. Vaikka piirrokset olivat tyyliteltyjä, niin silti niistä puski realismi niin vahvasti esiin, että tuntui kuin olisin voinut itsekin loikata keskelle seikkailua. Aivan mahtava tunnelma, eikä tarinassakaan juuri moitittavaa ollut paitsi että. Kasvoissa saattoi mennä tyylittely vähän liiankin pitkälle. Texillä oli melko jykevä leuka. Texin pulisongeista kuitenkin pidin, mutta ihmettelin, kuinka sellaiset oli annettu piirtää.(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Itse katsoin että se oli hiukan homman pointtikin.(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tässä suuralbumissa on minulla nyt se ongelma, että tuo kuvituspuoli on niin dominoivaa, että en oikein kyennyt keskittymään itse tarinaan. Pitää lukea lähiaikoina uudestaan.
Maxeissa asia taitanee olla päinvastoin: yleensä surkeaa kuvitusta ja normi-texistä poikkeavaa juonen juoksutusta (usein tarinat väkivaltaisempia).Jaa. Maxit väkivaltaisempia? Voiko tämän väkivaltaisempaa löytää kuin tämä Captain Jackin tarina? Ei kyllä nyt J.T.Chancen analyysi oikein osunut kohdalleen, vaikka usein onkin sen tehnyt.
Suuralbumit perustettiin, koska Sergio Bonelli kokoki, että Guido Buzzellin perussarjaan tarkoitettu kuvitus oli liiaksi normeista poikkeavaa. Sen jälkeen siinä on aika harvoin ollut mitään kovin järisyttävää eroa normiwillereihin. Toki sellaiset tekijät kuin Zaniboni, Magnus, Kubert tai Bernet eivät ihan Texin valtavirtaa edusta.
Maxit taas perustettiin, koska Sergio Bonelli koki, että Berardin käsikirjoitus on liiaksi normeista poikkeava. Sen jälkeen siellä onkin sitten ollut vähän erilaista käsikirjoitusta, kuten Seguran, jolle Tex ei kovin tuttu loppujen lopuksi ollut, kaikki tarinat. Viime vuosina sinne on sitten kipattu kaikki vanhentuneet kuvittajat, joille ei raaskita antaa kenkää. On mennyt se sarja vähän pilalle. Mutta onneksi Pasquale Del Vecchio piirtää parhaillaan siihen sarjaan, joten sinnekin on taas laatua luvassa.
Maxit on tosiaan ollut aikamoinen Tex-tallin roskalava.
...ettei lisääntynyt väkivalta ja ruumiiden tehtailu ole oikea tie uusintaa Tex-formaattia.
Aika outo lausunto. Sarjassa kun on ilmestynyt (ja puhutaan nyt alkuperäisistä maxi-tarinoista) useita huipputarinoita kuten Rio Hondo.
...mm. laadukkaaseen piirrokseen liian vanhat Diso, Repetto...
Mihin Repeton tarinaan viittaat?
... laadukkaan sarjakuvataiteen...
Jos tämä oli se hyllytetty albumi koska "liikaa naisia", niin enpä ole kummallisempaa syytä nähnyt tarinan hyllyttämiselle. Tarinassa on tasan KAKSI naishahmoa käytännössä sivuosissa, toinen vielä klassisessa "paha äitipuoli" roolissa. Eipä sillä että tarina muutenkaan mikään erityisen ikimuistoinen ole, juuri laskin lehden käsistäni enkä edes muista tarinan konnien nimiä.
Claudio Villalta usein kysytään "Quando fa il texone" eli kuinka suuralbumi etenee.Mikä on viimeisin "virallinen" tieto kuinka on edennyt? Ollut kyllä jo hyvän tovin työnalla.
Claudio Villalta usein kysytään "Quando fa il texone" eli kuinka suuralbumi etenee. Nyt on Villa kyllästynyt uteluihin ja teki "Texonen" valmiiksi. Kyseessä jonkinlainen sanaleikki; luulisin, että texonen voisi kääntää Isoksi Texiksi. Siinä se ny o!
Villan suuralbumi oli sivulla 130 lokakuussa 2015. Sen jälkeen ei ole tullut tietoa. Arvioitu julkaisuvuosi 2022.
Tuli luettua uusi Tex suuralbumi Painted desert/Uhka Montanasta. Ensilukemalla valtaisa pettymys. Kuvataiteessa ei ole mitään moitittavaa, mutta tarinoista en tykännyt yhtään. Sanoisin että tyhjänpäiväistä roskaa. Jos nuo normeissa kevään aikana julkaistut väritarinat olivat heikkoja, niin nämä kyllä vielä alittavat nekin. No, toivotaan, että joku saa kiksejä näistäkin.
Mitähän Blueberry-albumeja tarkoitat? Fort Navajoa? Rautahepoa?
Piirrosjälki oli hienoa, tuli mieleen ensimmäiset Blueberryt ( jotka ovat minun silmiini parhaimmat tyylillisesti ), myös
_
Miksi sheriffi vaihtoi vaimoa noin kevyesti - eihän hänellä ollut ensikäden tietoa tämän konnanteoista, koska hän oli tajuton.
Mitähän Blueberry-albumeja tarkoitat?
Notta tuleekohan Tuhoajat meilläkin suuralbumissa. Ei ole kovin kaksinen tarina muistaakseni.No voi sen noinkin sanoa. 70luvun heikoimpia, ellei peräti kehnoin tarina. Tuli luettua hiljattain kronikoiden kertauksen yhteydessä.
Tässä artikkelissa (kaiketi) on tästä Galepin 100-vuotisjutusta ja vähän muista tulevista julkaisuista.Google kääntää englanniksi ihan OK, soomeksi ei kannata tai menee osittain arvailuksi sisältö.
Mikäli tuo kömpelö google-kääntäjä nyt jotain oikein käänsi?
http://www.sergiobonelli.it/news/2017/08/31/news/alle-radici-di-tex-1001657/
Piti vain aloittaa alusta, mutta meni koko albumi yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Räjähtävää toimintaa Dynamiitin selässä.
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai.
Mä tykkäsin kyllä kans. Mutta vaikka hyvä olikin, niin toki suuralbumeista löytyy ainakin puoli tusinaa yhtä hyvää. Huippua silti.
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai. Silloin ennen muinoin kaikilla länkkäri (ja muilla) sankareilla oli nimety hevonen. Pecos Billillä Myrskytuuli ja Kapteeni Mikillä Napoleon; ja Mustanaamiolla Hero. Ja olikos se Salama Buck Jonesilla? Kuka muistaa vielä muita? Tämä kaikki lienee liittynyt siihen agraariyhteiskunnan maailmaan, jossa myös lukijat vielä -50 ja -60 -luvuilla elivät. Sittemmin tällainen eläinten inhimillistäminen ja läheiseksi tekeminen on käynyt vieraaksi.
Tex taisi jossain klassikkoseikkailussa mainitakin että Dynamiitteja on ollut usempikin, oliskohan tuo ollut joskus uusintana 2002 vuoden alkupuolella.
Niin ja Buffalo Billillä oli heppa nimeltä Amigo.
Montana-näytesivuja ranskaksi (http://www.lelombard.com/bd-en-ligne/montana,3761).
On kyllä tyylikkäintä villeröintiä aikoihin.
Siis tuohan tuli jo viime vuonna Suomessa.
Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.
Oliko suomeksi yhtä tyylikkäästi taitettu, kuten tuo nimiösivu? Tuonhan voisi vaikka hankkia.Paitsi että taidokkaasti piirretty & väritetty, myös yllättävän hyvä tarina. Itse asiassa taitaa olla kolmas Tex-juttu jonka olen saanut luettua loppuun (ja nukahtamatta). Saman kirjan avaa puiseva rutiinihomma "Painted desert", jonka myös sain luettua. Fiilis oli kuin olisi lukenut jotain erittäin huonoa Blueberryä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=37154)
Itse näkisin, että työnantaja on tyytyväinen, lukijat pääosin eivät ja luulisin, että Villakin haluaisi tehdä jotain muutakin elämäntyökseen kuin pelkkiä kansia.
Paras suuralbumi on tietysti Ticcin Kadonnut pueblo. Vilkaisin juuri sitä. Mahtavaa taidetta.
Myös Giolitin "Kaupunki ilman lakia" on komea teos!
Omat suosikit järjestyksessä;
1) Kauhun laakso
2) Tappajien verisillä jäljillä
3) Aavikon saalistajat
4) Loistava lainsuojaton
5) Auringonlaskun paholaiset
En tiedä onko täällä ollut tästä vielä puhetta, mutta törmäsin tuossa englanninkieliseen Tex suuralbumiin Patagonian Rangerit. Amazonissakin myytävänä. Liekö jenkkimarkkinoille tai johkin muualle tarkoitettu julkaisu vai ihan Italiaanojen omaksi julkaisuksi, vaikka englanninkielinen?
Jokatapauksessa yksi parhaista Tex suuralbumeista mitä on tehty. Albumin englanninkielisen julkaisun nimi on käännettynä yksinkertaisesti ''Patagonia'' Kansi on kyllä upea. Itseasiassa tästä albumista löytyi ainakin kaksi englannin versiota, White cover/Blue cover.
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592132
https://www.amazon.com/Tex-Patagonia-Mauro-Boselli-Writer/dp/1942592124
No pueblo ei top5ssa olisi missään nimessä. Taide on kyllä hyvää mutta noin heppoisella tarinalla ei mitään asiaa viiden joukkoon koska huomattavasti mielenkiintoisempia kertomuksiakin suuralbumeissa (onneksi) on...
Captain Jack luettu.Joo irvistelyä varsinkin. Tuntui carsonilla oli jatkuvasti hampaat irvessä mutta kyllä muutkin näyttelivät purukalustoaan kohtalaisen usein.
Aikamoista irvistelyä
Uusin suuralbumi luettu. Kaksi taidetarinaa; eivät minussa kyllä hurraahuutoja herättäneet. Tyhjänpäiväiset tarinat, ja kuvitus hyvin epätexmäistä. En kyllä tykkää yhtään, ei minusta sovi Texiin tuo kuvien "taidesommittelu". Ja tuo eka tarina Oikeutta Corpus Christissä oli suurimmaksi osaksi vaan "Bang bang!". Mutta tulipa tämäkin hyllyntäytteeksi ostettua.
Nämä pitäisi julkaista omina erillisinä albumeinaan, á la Blueberry. Toimisiko formaattina paremmin?
On muuten tuossa uudessa suuralbumissa uusi kääntäjä: Ville Mäkelä.
Jos en väärin muista, niin aikoinaan oli täällä nimimerkillä Cheyenne.Totta
Tuskinpa värityspäätöstä on tehty Suomessa.Engmont..
Jaa että olisiko Tex hiipumassa Italiassa? Eipä oikein siltä vaikuta, kun katsoo mitä Italiassa julkaistaan:
Uusia tarinoita
Tex (normisarja) 12 / vuosi
Tex Willer (Texin nuoruudenajan seikkailuja) 12 / vuosi
Suuralbumi (Tex Speciale) 1 / vuosi
Maxi-Tex 2 / vuosi
Color Tex 2 / vuosi
Tex Romanzi a fumetti 2 / vuosi
Tex Magazine 2 / vuosi
Uusia tarinoita yhteensä 35 julkaisua / vuosi
Uusintasarjat
Tutto Tex 12 / vuosi
Nuova Ristampa 12 / vuosi
Classic Tex 24 / vuosi
Näiden lisäksi uusintajulkaisuja Tex-seikkailuista ainakin Mondadori ja Mercury -kustantamoilta sekä La Gazzetta dello Sport e Il Corriere della Sera -lehden kylkiäisenä.
Uskollinen lukijakunta vähenee, mutta kato paikataan lisäämällä julkaisujen määrää.
Nyt se Villan suuralbumi jo julkaistaan, mutta ei suuralbumina, vaan kaksiosaisena pikkualbumina Luccan sarjisfestareilla osana Tex-boxia, jossa on kaikenlaista muutakin sälää
Tuo kelpaisi itselle, en pokkarikoossa alpparia ostaisi jos vaihtoehtoja on samantekevää mitä sälää mukana mutta 64.9€ taas hieman liian tyyris.
2. Isokokoinen, kirkkaan punakantinen kirja. Hinta 34,90.
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
Täältähän niitä kuvia löytyy:
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2019/10/29/libro/tex-l-inesorabile-1007209/
Se, mikä tuosta ei kuitenkaan hahmotu, on koko.
Kauhun varjo yössä on kyllä parhaimpia suuralbumia ainakin taiteellisesti. Erityisesti sivun 84 iso ruutu on huikea vuoristopiirros!
Doc! on loppuunmyyty tai ainakin lähes melkein joka paikasta. Kustantajallakaan ei sitä enää ole. Makedoniasta loppu ja SS:ssä oli enää kolme kappaletta jäljellä pari viikkoa sitten. Eli nyt kannattaa haalia ittelleen, jos sitä ei vielä omista. Pian sitä ei saa mistään ainakaan normaalihinnalla.
Doc! on loppuunmyyty tai ainakin lähes melkein joka paikasta.... Pian sitä ei saa mistään ainakaan normaalihinnalla.
Haluan tukea perinteikästä sarjakuvakauppaa.
Ostan sarjakuvani sieltä, jos suinkin mahdollista.
Saishan tuonkin kaikkein kätevimmin Adlibriksestä.
AI, onko tuossa suuralbumissa Ticcin piirtämä tarina. Hienoa. Mikä on tarinan nimi ja onko se hänen uutta vai vanhaa tuotantoa?
Todella hienosti ajateltu ja toimittu. Nyt pitäisi tukea juuri sarjakuva kauppoja tänä haastavana aikana. On varmasti liikkeillä tiukkaa. Jokainen voi ostaa toki albuminsa mistä lykkää, mutta turha sitten kitistä kun sarjakuvia myyvät liikkeiden yrittäjät sulkevat ovensa. Tätä olisi hyvä jokaisen vakavasti miettiä tehdessä ostopäätöksiä mistä ostaa vaikkapa nyt Texin suur albuminsa esimerkiksi. Prismoilla ja Citymerketeilla ei ole todellakaan mitään hätää näinä aikoina, mutta pienten yrittäjien divareilla ja sarjisputiikeilla tilanne on aivan toista luokkaa. Arvostan kovasti tuota mitä STD kommentoi.Kunnioitettava ja hieno ajatus. Kulku-Katissa ja SS Libriconissa olen minäkin vuosikaudet asioinut ja asioin edelleenkin aina kun mahdollista. Mutta kun nykyisestä asuinpaikasta noihin on matkaa noin 400 km, niin toki välillä ostan myös lehtipisteestä.
Uusimmasta suuralbumista luettu eka tarina eli Kulta-aseinen kostaja. Tässä tiivistelmä siitä: Bang, Bang, bang, zip, bang bang. Eli aika suoraviivaista roiskimista, ei kovin paljoa juonen tynkää. Enkä myöskään tykännyt värityksestä ja layoutista. Onneksi toisena on Ticcin piirtämä enemmän perinteitä kunnioittava tarina.
^^ Jälkipuheessa kerrotaan Ticcin piirtäneen tarinaa kauan ja mainitaan tuosta tyylin kehittymisestä. Omasta mielestäni pieni hyppäys tapahtuu sivujen 79-80 tienoilla.
Oli muuten parempi tarina kuin muistinkaan ja paljon monimutkaisempi. Alun jälkeen uusittu sivutaittokaan ei enää häirinnyt, kun tarina vei mukanaan ja onhan tuo kuvakoko kuitenkin värikirjaston luokkaa. Sivulla on siis neljä riviä perinteisen kolmen sijasta ja sen vuoksi melkoiset sivumarginaalit.
Mutta tämä tietysti onkin kultaiselta 70-luvulta.Niin...vaikka 70 luvulla lukuisia erinomaisia seikkailuja niin vuosiin 72&73 mahtuu aika monta keskitason kyhäelmää ja jokunen suorastaan surkea rävellys..Hopearosvoista tosin ja onneksi alkoi todella pitkä putki ensiluokkaisia tarinoita. Loppuvuosikymmenenä ei huonoa tarinaa teksissä näkynyt ja heikoinkin varsin menettelevä nogalesista etelään.
Kuvittelenkohan vain, mutta muuttuuko Ticcin tyyli kesken Nogales tarinan?
Tarinaa väitettiin jossain päin klassikoksi.
Klassikko on sanana kärsinyt inflaation.Ehkä voitaisiin puhua nostalgiatarinasta...Ei nogales missään tapauksessa ihan heikoimpien joukossa ole 70 luvulta. Tarinan pituus tai suomeksi sanottuna lyhyys on plussaa noin tynkänä ajaa asiansa ihan menettelevänä paukutteluna.
Ehkä voitaisiin puhua nostalgiatarinasta...Ei nogales missään tapauksessa ihan heikoimpien joukossa ole 70 luvulta. Tarinan pituus tai suomeksi sanottuna lyhyys on plussaa noin tynkänä ajaa asiansa ihan menettelevänä paukutteluna.
Tänään kauppoihin ilmestynyt suuralbumi Loistava lainsuojaton on taustoittava nuoruustarina ajoilta, jolloin Tex oli vielä lain toisella puolella, omalla tavallaan. Boselli-Andreucci on saanut aikaiseksi mainion lukupaketin, joka kestää varmasti toisen jos ei kolmannenkin lukukerran.
Piti vain aloittaa alusta, mutta meni koko albumi yhdeltä istumalta. Suosittelen!
Kyllä kannattaa hankkia. Kymmenen vuoden päästä sitä ei saa kuin Makedonista 500 eurolla.
Ehkä ihan hyvä näin kaikkien (uusien) kerääjien iloksi. Toisaalta nyt luettuani tuon muinaisen heittoni olen hirveän harmissani, jos joku meni sen silloin pelkästään sijoitusmielessä hankkimaan.
Kiva tosiaan, että tätä sai vieläkin Libriconista lukemattomana. En kyllä ole ihan varma olisiko,mustavalkoinen Kubert toiminut jopa paremmin, mutta ainakin kovat kannet ja siinä mielessä speciaalimpi Tex Suomessa.
21.10. SE (ei Pennywise) on vihdoin täällä.
Yhden kuvan katsoin tuosta albumista ja näytti olevan nuori tex?^
Massimo Carnevale vaikuttaa loistavalta mustavalkotekniikan taitajalta. Ihan tulee vesi kielelle...
Claudio Villan Armottomat rantautui lehtipisteisiin. Ensi vilkaisulta näyttää hyvältä. Onhan tätä tehty kuin Iisakin kirkkoa, niin pakosta jonkinlaista kehitystä suuntaan tai toiseen luulisi näkyvän.
Alun omakuvasta pystyy aistimaan Texin ja varsinkin Carsonin valituksen väärin piirretyistä ryppyjen määrästä ;D
Pitää lukea ensin loppuun Villan piirtämä Kadonnut poliisipäällikkö. Pääsee siitäkin vertailemaan töiden jälkiä.
Kadonnut poliisipäällikkö ainakin omien muistikuvien mukaan oli tiukka. Eikös tarinassa tuotu takaisinkin se pahansuinen merikapteenihahmo, joka oli pikkupahiksena joskus 70-luvulla Suomessa julkaistussa tarinassa.
Tuli hommattua Villan suuralbumin erikoispainos Italiasta. Eli se karvalakkiversio ilman numerointia ja signeerausta. Itse sarajakuvasivut ovat käsittääkseni identtiset noihin deluxe-versioihin, joita on jo kolmea väriä: punainen, sininen ja ruskea.
Aika majasteetillinen opus normaalia suuralbumia reilusti isommassa koossa. Lukemiseenkin meni pari päivää, kun tuo italian tankkaaminen on sen verran kankeaa. Toisaalta kiva, että lukemiseen piti keskittyä, niin tuli silmäiltyä kuvitustakin normaalia intensiivisemmin.
Hienosti onnistunut tarina kaikkineen. Dialogia tuntui olevan uuvuttavuuteen saakka, mutta se todennäköisesti johtui pitkälti vieraasta kielestä. Boselli oli onnistunut mielestäni hyvin kirjoitustyössä; seikkailu vaikutti tuoreelta, vaikka se on kirjoitettu jo melkein 20 vuotta sitten. Tarina oli periaatteessa aika perinteinen lännen seikkailu, jossa oli intiaaneja, länkkäreitä ja meksikolaisia. Boselli oli kuitenkin onnistunut välttämään kliseisimmät karikot. Erityisen ilahduttavaa(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Sitten se tärkein: Villan taide. Tarinan alkupuoli, joka onkin kai piirretty heti Mefisto-tarinan jälkeen n. 15 vuotta sitten, oli Villalle tyypillistä tarkkaa ja upeaa työtä. Albumin loppupuolella aloin kiinnittää joissakin kohdissa huomiota, että viiva muuttui vähän luonnosmaisemmaksi. Tiedä sitten, johtuiko asia Villan ikääntymisestä - onhan hän jo yli 60-vuotias patu - vai mahdollisesta loppumetreillä yllättäneestä kiireestä. Jännä päästä havainnoimaan, että huomaako näitä luonnosmaisuuksia normaalissa suuralbumikoosa lainkaan. Antaisin albumin alkupuolen kuvitukselle kouluarvosanaksi 10 ja loppupuolelle 9,5. Ja muutenkin koko albumi menee komeasti kiitettävän puolelle.
"Armottomat on taiteelliselta anniltaan A-luokan westerniä, mutta tarina itsessään pudottaa sen B-sarjaan."Juuri näin. Sivuja on ihan liikaa tarinan monimutkattomuuteen nähden. Hyvä mutta suoraviivainen kertomus ilman sivujuonia olisi toiminut huomattavasti pienemmällä sivumäärällä paremmin. Moni "kohtaus" ylipitkä...
Armottomat oli hyvin keskinkertainen tarina ja sitä myötä pettymys jo lähes myyttiset mitat saavuttaneen luomisprosessin jälkeen.
Aika monella taisi mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Villa nimesi Roberto Dison piirtäjäneroksi, jolta on ottanut vaikutteita.
Tämä olikin tarkoitus julkaista perussarjassa.Voiko olla että tarina olisi alunperin kirjoitettu kolmen pokkarin mittaan ja kun valmista ei meinannut tulla, typistettiin se suuralbumiksi. Ehkäpä tuo voisi selittää albumin outoa rytmitystä, jossa lopussa tuntui tulevan hirveä kiire passittaa koko konnalauma hornaan. Tuo on sinänsä harmi, koska potentiaalia mielestäni oli paljonkin parempaan.
Eikö Diso ole nuorempana ollut aika taidokas piirtäjä kuitenkin?
Voiko olla että tarina olisi alunperin kirjoitettu kolmen pokkarin mittaan ja kun valmista ei meinannut tulla, typistettiin se suuralbumiksi. Ehkäpä tuo voisi selittää albumin outoa rytmitystä, jossa lopussa tuntui tulevan hirveä kiire passittaa koko konnalauma hornaan. Tuo on sinänsä harmi, koska potentiaalia mielestäni oli paljonkin parempaan.
K. Esimerkiksi Erio Nicòlo on mainittu monessa nykypiirtäjän haastettelussa, kun hän useimmille meille muille oli se seitsemänneksi paras 70-luvun seitsemästä mestarista.
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2020/04/29/albo/la-vendetta-delle-ombre-1008166/
Kyllä se on ”vanha-Tex” tässä ja koko nelikko näyttää olevan mukana. Näytesivujen perusteella vaikuttaa todella hyvältä mielestäni. Ja kiva että tämä julkaistaan meillä jo tulevana keväänä. Tuo Villan ylimääräinen suuralbumihan pyöräytti totutun järjestyksen täällä Suomessa nyt päälaelleen, kun yleensä värialbumi on ilmestynyt keväällä. Nyt ensivuonna siis värialbumin vuoro ilmeisesti sitten syksyllä.
Ensi viikolla päättyy viimeinkin yli 15 vuoden odotus Villan albumin osalta. Voikohan näin pitkän tunnelman nostatuksen jälkeen enää odotuksiin edes täysin vastata. Tarina ainakin on käsittääkseni sinä aikana kirjoitettu kun Bosellilla oli vahva nousukausi käynnissä, ja kuvitus on varmasti aivan timanttia. Kaikki edellytykset on siis todella kovaan, jopa kaikkien aikojen suuralbumiin olemassa. Tuolta vielä muutama maistiaissivu:
https://egmont.fi/tuotteet/tex-willer-suuralbumi-42/
Patagonian rangerit, ei hyvä
Eipä ole tullut luettua paljoon suuralbumeja kunnes nyt kävin lainaamassa toistakymmentä,
Luetut Tex willer suuralbumit
Vanha viha, ei kovin hyvä
Patagonian rangerit, ei hyvä
Orjakauppiaat
Kaupunki ilman lakia, uusinta painos
Arizona liekeissä, uusinta painos
Kuumaa lyijuä, uusinta painos
Suuri junaryöstö, uusinta painos
Cochisen kanjoni
Aika yllättävän paljon uusintoja mukana, tosi iso miinus.... Tai se on kaksi jakoista.... Jos ei ole muuta julkaistavaan niin sitten uusintoja mutta luulisi olevan.
Italiassa käsittääkseni tulee yksi Albo speciale vuodessa?
No niin nyt päästiin Yksinäinen kostaja lukemaan, onkin hyvä vaikka en ole lukenut 79 sivua. Iso miinus että väri Tex.
Onhan tästä olemassa myös mustavalkoinen versio.No empäs tiennytkään, varmaan pitää hankkii ja vertailla.
Yksinäinen kostaja mustavalkoisena luku päällä, kyllä on parempi kuin värinä. No makuja on monia.Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?
Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?Eipä ole enää... Pitää varmaan lainata uudestaan ja vertailla tapahtumia.
Onko sulla värialbumi vielä lainassa?Jos on, onko värillisen sivun 16 mustavalkokuva black&white alpparissa kun luke uhkaa lolaa?
Se kuvahan on siis yksi albumin neljästä kansikuvasta, siinä jutussa tosin ilman värejä. Muutamassa maassahan se albumi julkaistiin neljässä osassa, mistä johtuu tarinan episodimaisuus. Eli ei sitä ole siinä mv-albumissakaan.
Kumpi tuli ensin Italiasssa MV vai värillinen?
Nysse tulee.(https://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=5745.0;attach=42020;image)
Bookyssä on osviittaa seuraavasta mustavalkoalpparista ja kuvaus vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.20.5 julkaisu..
Huomenna 18.5. pitäisi ilmestyä suuralbumi Old South.Tuo Prisman hinta taitaa olla verkkokaupan hinta. Liikkeessä varmaan kalliimpi. Minä ostan Minimanista, vaikka hinta on tuo 13,95 €, joka on painettu opuksen takakanteen.
Prisma 9:95€
Pyörrän aikaisemman sanomani. Tutustuin uusimpaan Tex Willer suuralbumiin Old South. En pitänytkään sen tuottamasta piirrännällisestä elämyksestä. Joissakin ruuduissa hahmojen kasvot ovat kuin mielisairaalasta karanneella.Juu, pisamanaaman ja intiaanien lähikuvat turpavärkeistä aika karmaisevaa katseltavaa ja muutenkin lähiotoksia lärveistä liikaa makuuni, suorastaan "hyppäävät" silmille alpparista eikä mitenkään hyvällä tavalla Jos tämä oltaisin julkaistu pokkarikoossa niin todennäköisesti pitäisi taiteesta jonkin verran enemmän.
Viimeisin värialbumi Ruoska taas oli niin nopeasti lukaistu, että olisi kaivannut sitä toista tarinaa kaveriksi.Samaa mieltä. Oli nopeasti luettu! Toivottavasti ensi syksyn värialbumi on paksumpi opus.
Samaa mieltä. Oli nopeasti luettu! Toivottavasti ensi syksyn värialbumi on paksumpi opus.Valitettavasti ei. Viimeinen tehtävä tulee olemaan yhtä paksu(ohut!) kuin Ruoska.
Valitettavasti ei. Viimeinen tehtävä tulee olemaan yhtä paksu(ohut!) kuin Ruoska.
Tulipa mieleen, että millaisia tulkintoja syntyisi, jos värialbumien sarjassa olisi annettu käsikirjoituspuoli vieraileville ranskalaisille, belgialaisille tai vaikka amerikkalaisille. Tulisi vaikka rohkeampien tulkintojen päälle paremmin formaattia hyödyntäviä tarinoita.
Minä tykkäsin uudesta suuralbumista Kaksi karkulaista. Ei aivan suuralbumeiden huippua, muttei huonokaan. Piirros oli ihan ok.Joo samoilla linjoilla mennään, toinen lukukerta menossa, mukava kuvitus jos arvosanaa sanoisi niin 7+
Yksinäinen kostaja alppari kun on julkaistu sekä värillisenä että mustavalkoisena, niin kumpi mielestänne toimii paremmin?Minä tykkään molemmista. Samoin on Kadonneen pueblon kohdalla. Toki Tex Willer on parhaimmillaan mustavalkoisena sarjakuvana, mutta myös värit käyvät, kuten Kirjastossa.
Itse omistan värillisen ja harkitsen tilaavani myös mv version.
Yksinäinen kostaja alppari kun on julkaistu sekä värillisenä että mustavalkoisena, niin kumpi mielestänne toimii paremmin?
Itse omistan värillisen ja harkitsen tilaavani myös mv version.
Uusin suuralbumi Kaksi karkulaista oli aika yllätyksetön takaa-ajotarina. Semmoista perusmeininkiä, että kyllähän sen ihan mielellään luki, muttei mitään sen suurempia tunteita herättänyt.Juu, yllätyksetön ja ajoittain hieman kyllästyttävä. Komean taiteen vuoksi voi 3/5 antaa arvosanaksi.